Taloustieteilijöiden julkilausuma Occupy Wall Street-liikkeestä

Sadat taloustieteilijät Yhdysvalloissa ovat tukeneet uudella julkilausumalla Occupy Wall Street-kansanliikkeen tavoitteita vapaammasta yhteiskunnasta. Julkilausumasta:

We support the efforts of the Occupy Wall Street movement across the country and across the globe to liberate the economy from the short-term greed of the rich and powerful one percent.

Monet taloustieteilijät ovat jo aiemmin kommentoineet Yhdysvalloissa nousseen kansanliikkeen työn tärkeyttä Yhdysvaltojen varallisuuden keskittymisen torjumiseksi ja sen ohessa kansalaisten heikkenevän omaehtoisuuden parantamiseksi.

Tämä koottu julkilausuma on merkittävä, sillä se nostaa esiin useiden taloustieteilijöiden turhautumisen alan yksinapaiseen keskusteluun koskien julkista taloutta sekä talouden suhdetta päätösvaltaan ja demokratiaan, josta toistuvasti kirjoitamme Parecon Finlandin blogissa. Samalla se on positiivinen esimerkki vastaavalle toiminnalle tulevaisuudessa. Julkilausumaa taustoittava video ohessa, sekä julkilausuma kokonaisuudessaan alempana.

Aamulehti: Pikavippiyritykset tekevät valtavia voittoja

Aamulehti uutisoi pieniä, korkeakorkoisia luottoja tarjoavien pikavippiyritysten valtavista voitoista:

Suurimman alan yhtiön eli Tact Groupin liikevoittoprosentti oli peräti 72,3 eli liikevaihdosta lähes kolmeneljäsosaa oli puhdasta voittoa.

Tact Group eli entinen Vipster sai aikaa lähes 11 miljoonan euron liikevaihdon ja liikevoittoa komeat lähes 8 miljoonaa euroa. Ferratum Finland keräsi puolestaan 10,5 miljoonan euron liikevaihdolla 4 miljoonan euron voitot puolentoista vuoden tilikaudella.

Yritysten toimintaa on aiemmin kommentoinut inhimillisten seurausten osalta myös diakonia ja yhteiskuntatyö -yksikön johtaja Heikki Hiilamo:

"Kauppa- ja teollisuusministeriön tuore tutkimus kertoo, että pikavippejä käyttävät kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat kansalaiset. Lainsäätäjien pitäisi asettua ennen muita näiden ihmisten puolelle. Pientenkin summien lainaamiseen on laadittava reilut, kohtuulliset ja oikeudenmukaiset pelisäännöt", totesi Hiilamo.

Karjalainen-lehti on myös äskettäin uutisoinut samojen yritysten tavoista kiertää korkojen ilmoittamista ja asiakkaiden totuudenmukaista informoimista koskevaa lakia:

Lehden tekemän selvityksen mukaan jopa puolet pikavippifirmoista johtaa asiakasta harhaan ilmoittamalla lainan todellisen vuosikoron pienemmäksi kuin se on oikeasti.

Esimerkiksi kahdeksi viikoksi otetun sadan euron lainan vuosikoroksi saatettiin ilmoittaa vain 300 prosenttia, kun lainan kulut olivat noin 20 euroa. Todellisuudessa kulut ovat huomattavasti suuremmat.

Esimerkit ovat yksittäisiä, mutta esimerkiksi lainsäädännön kiertäminen ja piittaamattomuus kaupankäynnin vaikutuksista ihmisiin ovat piirteitä, jotka ovat jäljitettävissä myös rakenteellisiin seikkoihin. Näitä ovat esimerkiksi markkinatalouden taipumus kannustaa voitontavoitteluun kaikin mahdollisin, myös yhteiskunnallisesti haitallisin, keinoin, sekä diakonia ja yhteiskuntatyö -yksikön johtajan kommentissa esiintuleva kaupankäynnin seurausten näkymättömyys.

Korjaavien ratkaisujen, kuten juuri lainsäädännön, kehittäminen auttaa tähän talouden tehokkuutta heikentävään ongelmaan välillisesti, mutta oleellista on tarkastella myös sitä, voiko taloudessa itsessään olla rakenteita jotka kannustavat tällaiseen haitalliseen toimintaan, ja sitten miettiä miten näitä voitaisiin muuttaa.

Lue lisää: Robin Hahnel - Perusteet markkinoita vastaan

Richard Wilkinson: Kuinka taloudellinen epätasa-arvoisuus vahingoittaa yhteiskuntia

Lähtökohtien eriarvoisuus on useimpien mielestä ei-toivottava piirre yhteiskunnassa, ja vastaavasti yhteiskunnan tasa-arvoisuus on toistuvasti toivottavana nähty piirre. Nämä yleisesti jaetut käsitykset saavat oheisessa Richard Wilkinsonin luennossa perustavanlaatuista tutkimusdataa tuekseen.

Käydessään läpi nykyisten markkinatalouksien ongelmia suhteessa tasa-arvoisuuteen Wilkinson osoittaa miten runsaslukuisin tavoin epätasa-arvoisuus rapauttaa kaikkia yhteiskunnan osa-alueita terveydenhuollosta yleiseen turvattomuuteen ja luottamuksen puutteeseen.

Onkin oleellista tunnistaa elementtejä, jotka kasvattavat eriarvoisuutta. Näitä ovat esimerkiksi terveyspalvelujen ja koulutuksen jakaminen varallisuuden mukaan, valtavat erot eläkkeiden kaltaisissa tuki- ja palkitsemisjärjestelmissä tai tuottavan omaisuuden perimisellä mahdollistettavat valtavat erot varallisuudessa.

Richard Wilkinsonin luennossa Yhdysvallat nousee kaikkein varoittavimmaksi esimerkiksi markkinayhteiskunnasta, jossa markkinatalouden taipumusta epätasa-arvoisuuden kasvattamiseen sekä vallan ja varallisuuden keskittämiseen ei ole kyetty torjumaan yhteiskunnallisin järjestelyin edes välttävästi, vakavin seurauksin. Myös Suomessa tasa-arvoisia peruspalveluja on purettu kiivaalla tahdilla. Samalla tuloerot ovat kasvaneet Suomessa jatkuvasti, jopa OECD-maiden nopeinta vauhia.

IMF: Islanti teki oikein antaessaan pankkien ja sijoittajien kärsiä

Kepa:

Islanti hoiti kriisiään toisin kuin perinteiset opit olisivat velvoittaneet: hyvinvointi säilytettiin ja sitä jopa vahvistettiin. Talous lähti nousuun, vaikka kaikki valtavirran talousopit sanoivat, että sen olisi pitänyt lähteä laskuun.

Islanti teki oikein, kun se päätti vuonna 2008 antaa kriisipankkien kaatua eikä suostunut sosialisoimaan niiden tappioita. Vahvasti elvyttävä talouspolitiikka oli oikea ratkaisu, samoin kuin pääomaliikkeiden vahva kontrolli.

Näin totesi kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n Islannin edustaja Franek Rozwadowski konferenssissa, jonka IMF järjesti 27. lokakuuta Reykjavikissa yhdessä maan hallituksen kanssa.

IMF:n perinteinen resepti - nk. rakennesopeutusohjelma - on sisältänyt normaalisti vaatimuksen julkisen kulutuksen leikkaamisesta, verotuksen nostamisesta, keskuspankkien rahahanojen kiristämisestä sekä kansainvälisen kaupan ja sijoituksien rajoitusten höllentämisestä.

Rakennesopeutusohjelma yleensä vain pahentaa kriisin aiheuttamaa taantumaa, koska julkisen kulutuksen leikkaaminen sekä verotuksen nostaminen vähentää kokonaiskysynnän määrää ja täten vähentää tuotantoa ja työllisyyttä. Rahahanojen kiristäminen nostaa korkoja ja ajaa täten heikoilla olevia kotimaisia yrityksiä konkurssiin, vähentää kotimaisten sijoitusten kysyntää ja täten vähentää entisestään kokonaiskysyntää, työllisyyttä ja tuotantoa.

Ohjelmien tarkoitus ei olekaan kohentaa kansalaisten taloudellista asemaa vaan varmistaa valtion velanmaksukyky ulkomaisille velkojille. Tavoitteena on muuntaa valtiot velanmaksukoneiksi, joiden tappiolliset budjetit käännetään pikaisesti voitollisiksi, joilla kansainvälinen velka sitten maksetaan takaisin.

Aiheesta lisää: Robin Hahnel - Leikkauspolitiikka ei ole ratkaisu

Talouselämä: Korkea älykkyys antaa suuren etulyöntiaseman kilpailussa menestyksestä

Talouselämä:

Professori David Z. Hambrick ja Elizabeth J. Meinz kirjoittavat, että todellisuudessa raa'an työn merkitystä on ylikorostettu ja että korkea älykkyys antaa suuren etulyöntiaseman ihmisille kilpailussa menestyksestä.

He kirjoittavat Vanderbiltin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jossa (...) selvisi, että 0,1 prosenttiin älykkäimmistä kuuluvat ihmiset menestyivät myöhemmin elämässään jopa kolmesta viisi kertaa todennäköisemmin kuin ne, jotka kuuluivat vain 0,9 prosenttiin älykkäimmistä.

New York Times:

A high level of intellectual ability gives you an enormous real-world advantage. In our own recent research, we have discovered that “working memory capacity,” a core component of intellectual ability, predicts success in a wide variety of complex activities.

It would be nice if intellectual ability and the capacities that underlie it were important for success only up to a point. In fact, it would be nice if they weren’t important at all, because research shows that those factors are highly stable across an individual’s life span.

Kannustavan, motivoivan ja reilun palkkauksen tulisi perustua tekijöihin, joihin ihminen voi itse vaikuttaa. Yhden ihmisen tekemän työn tuottavuutta on äärimmäisen vaikea mitata tarkasti, koska onnistuminen ja tehokas työ on niin monen tekijän summa. Kuitenkin, jos yllä mainittujen tutkijoiden esittämät väittämät väitteet pitävät paikkaansa, perustuu ihmisten tuottavuus voimakkaasti älylliseen kyvykkyyteen.

Älykkyys on tekijä, johon ihminen ei juurikaan voi vaikuttaa. Se perustuu vahvasti sattumaan, mitä tulee niin perimään kuin kasvuympäristöönkin. Toisissa tutkimuksissa on havaittu, että köyhyyden aiheuttama stressi vaikuttaa negatiivisesti niiden aivojen alueiden kehitykseen, jotka ovat vastuussa nimenomaan muistista ja oppimisesta. Talouselämän ja New York Timesin siteeraamat tutkijat sanovat älyllisten kykyjen myös pysyvän samanlaisina pitkin yksilön elämän, joten vaikuttaisi olevan vähän mitä ihminen voi niiden eteen tehdä. Täten palkittaessa ihmisiä tuottavuuden perusteella ei palkitseminen ole kannustavaa eikä reilua, koska se asettaa ihmiset eri viivalle eikä perustu tekijöihin, joihin ihminen voi halutessaan vaikuttaa.

Kauppalehti: "Ensin pitää luopua pelolla johtamisesta"

Kauppalehti:

S-ryhmän ex-pääjohtaja Arto Hiltunen vaatii vanhojen johtamismallien romuttamista Suomessa. (...) Hiltusen mukaan hyvän johtamisen tiellä ovat vieläkin monet feodaaliyhteiskunnan arvot: valtaapitävien voima ja heikkojen sortaminen. Ensimmäiseksi pitäisi tehdä päätös luopua pelolla johtamisesta.

(...) Tulevaisuuden sankarijohtaja on Hiltusen mukaan  johtaja, joka saa yrityksensä ihmiset ponnistelemaan yhdessä samaan suuntaan.  Ilman hyvää johtamista ei synny hyvää osaamistakaan. (...) Jos johtaja haluaa saada ihmiset ohjautumaan yrityksessä johtajan tahdon mukaiseen suuntaan, siihen tarvitaan muita välineitä kuin jalkaväen ohjesääntö.

Johtamiseen vaikuttaa muukin kuin feodaaliyhteiskunnasta periytyvät arvot. Jo pelkkä kielenkäyttö paljastaa selkeästi ajattelun taustalla vaikuttavan ideologian, joka juontaa juurensa kauempaa kuin feodaaliyhteiskunnasta periytyviin yhteiskunnan valta- ja omistussuhteisiin. Ajatus johtamisesta kuvastaa työn organisoimista tavalla, jossa omistava vähemmistö viime kädessä määrää mitä työtä tehdään, missä, milloin ja kenen ehdoilla sitä tehdään ja kuinka sen hedelmät jaetaan. Tällöin kuvaan astuu kysymys kuinka taivutella työtätekevä väestö tekemään työnsä mahdollisimman tehokkaasti.

Esimerkiksi omavaraistalouteen perustuvassa viljely-, metsästys- tai keräily-yhteiskunnassa olisi täysin absurdia puhua johtamisesta samaan tyyliin, kuin siitä yhteiskunnassamme puhutaan. Kun resursseja - viljelymaata sekä metsästys ja keräilyalueita - ei siinä merkityksessä kun me sanan ymmärrämme omista kukaan, niiden käyttöoikeuden määrää usein yhteiset sopimukset tai perinteisen elämäntyylin tai esi-isien sanelema järjestys. Tämänkaltaisessa yhteisössä työtä ei myöskään tarvitse mennä erikseen tekemään paikkaan, jota kutsutaan työpaikaksi, vaan se on saumaton osa ihmisen koko elämää, persoonaa ja roolia sekä perheensä että koko yhteisönsä jäsenenä.

Kun työn organisoimisen, työtehtävien, eri roolien sekä työstä saatavien hedelmien jaon määrittää perhe-, sukulais- ja ystävyyssuhteet sekä perinteiseen elämänmuotoon ja kulttuuriin perustuva yhteisön elämän ylläpitoon tähtäävä toiminta, ajatus "johtamisesta" on lähestulkoon merkityksetön kysymys. Kun metsästys tai viljely tähtää välittömästi perheen ja yhteisön hyvinvointiin, kun ne ovat ihmisille tapoja toteuttaa itseään ja kun menestyksekkäät metsästäjät tai viljelijät nauttivat suurta arvostusta yhteisönsä piirissä, on täysin käsittämätön ajatus, että tarvittaisiin johtajia saamaan heidät tekemään "työnsä" hyvin.

Näin myös osallisuustalous perustuu ajatukseen, "jonka mukaan esimiehiä ei tarvita, sillä työtiimi pystyy jaettua johtajuutta käyttämällä johtamaan itse itseään". Työpaikkoja, tehtaita, viljelysmaata tai muita hyödynnettäviä luonnonvaroja ei erikseen omistaisi kukaan, vaan yhteisö neuvottelisi osallistuvassa suunnittelussa niiden käytöstä yhdessä. Tasapainotettujen työkokonaisuuksien periaatteen mukaisesti työnsä jakavat työpaikat sopisivat demokraattisesti itse työn tekemisestä ja jakaisivat sen hedelmät ahkeruuteen perustuvan palkkauksen mukaisesti. Työpaikat olisivat vastuussa työn toteuttamisesta sekä ensisijaisesti itselleen että toiseksi muulle yhteisölle pyrkimällä pitämään lupauksensa hyödyntää heidän käyttöönsä luovetut resurssit mahdollisimman tehokkaasti, osallistuvassa suunnittelussa itse esittämällään tavalla.

Talouselämä: Itsekkyyden myytti murtuu

Talouselämä kirjoittaa oman edun ajamista koskevien myyttien oleevan murtumassa. Esimerkkeinä esiin nostetaan internet-tietosanakirja Wikipedia, käyttäjien tuottamiin ravintola-arvioihin perustuva Yelp sekä samalla idealla toimiva matkailuopas TripAdvisor, joiden toimintatapa on

...täysin käsittämätön liiketoimintamalli maailmassa, jossa uskotaan omaa etua ajavaan rationaalisuuteen. (...) Näiden organisaatioiden toimintatapa lyö korvalle olettamusta, jonka mukaan ihmiset ovat itsekkäitä olioita. Näemme kaikkialla ympärillämme ihmisten toimivan yhteistyössä ja tekevän oikeita asioita. Samalla kun monilla aloilla on omaksuttu yhteistyöjärjestelmiä, sosiaali- ja käyttäytymistieteiden tutkijat ovat alkaneet uudestaan kiinnostua yhteistyön mekaniikasta. Monen tutkijan työ on avannut silmämme näkemään useilla tiedonaloilla osoituksia siitä, että ihmiset ovat tosiasiassa yhteistyöhenkisempiä ja epäitsekkäämpiä kuin otaksuimme.

Porkkanoilla ja kepeillä ei enää pystytä tuloksellisesti motivoimaan ihmisiä. Tarvitsemme sitoutumiseen ja yhteiseen tavoitteeseen nojaavia järjestelmiä. Useimmat organisaatiot pärjäisivät paremmin auttamalla meitä panemaan peliin ja hyväksymään yhteistoimintahenkiset ja epäitsekkäät tunteemme kuin otaksumalla meidän toimivan pelkästään oman etumme ajamiseksi.

Perustaen useilla ihmistieteiden aloilla saatuihin ihmisten yhteistötutkimusten tuloksiin Talouselämän artikkelissa nostetaan esiin

...muutamia vipuja, jotka saattavat motivoida ihmiset puhaltamaan yhteiseen hiileen sen sijaan että he ajaisivat omia etujaan ryhmän kustannuksella. (...)

EMPATIA JA SOLIDAARISUUS. Mitä enemmän empatiaa ja solidaarisuutta tunnemme toisia kohtaan, sitä todennäköisemmin otamme huomioon heidän etunsa. Vastaavasti ryhmään kohdistuva solidaarisuus tekee meidät alttiimmiksi uhraamaan oman etumme yhteisen edun vuoksi. (...)

OIKEUDENMUKAISUUS JA MORAALISUUS. Ihmiset haluavat yleensä itselleen oikeudenmukaisen osuuden yhteistyön tuottamista eduista. Markkinatalousyhteiskunnissa tehtyjen kokeiden perusteella näyttää siltä, että useimmat pyrkivät noudattamaan tasajaon normia, ellei ole erityistä syytä poiketa siitä. (...) Jos jotkut pelaajat poikkeavat liikaa normista, toiset rankaisevat heitä, vaikka näin tekemällä kärsisivät itsekin menetyksiä.

PALKINNOT JA RANGAISTUKSET. Yhteistyön edistämiseksi on ratkaisevan tärkeää luoda järjestelmiä, jotka vetoavat osallistujien luontaisiin motivaatiotekijöihin eli siihen, mitä he sisimmässään haluavat tehdä – ei siis järjestelmiä, jotka perustuvat ihmisten valvontaan ja palkitsemiseen tai rankaisemiseen sen mukaan, miten he käyttäytyvät. (...) Rahalliset kannusteet ja aineelliset palkinnot voivat syrjäyttää luontaisen motivaation tehdä yhteistyötä tai käyttäytyä empaattisesti.

Talouselämän artikkeli käsittelee yhteistöperiaatteiden mukaisesti organisoitua työtä omistavan ja koordinaattoriluokan näkökulmasta - oman edun ajamista koskevien myyttien murtaminen on tärkeää,  "jotta pystyisimme määrittelemään uusien kilpailijoiden aiheuttamat liiketoimintariskit". Työn organisoiminen yhteistyöperiaatteiden mukaisesti saattaa johtaa parempiin kilpailuasemiin - mikä tarkoittaa suurempia voittoja omistajille - joten se on kannatettavaa.

Kuitenkin artikkelin esittämät tekijät näkyvät selkeästi myös osallisuustalouden keskeisissä arvoissa sekä instituutioissa. Sen kehittelyn taustalla vaikuttaakin sekä sitoutuminen aidosti demokraattisen, tasavertaisen ja solidaarisen yhteiskunnan ihanteeseen että Talouselämän artikkelin kanssa samankaltaisiin tutkimuksiin perustuva näkemys ihmisten organisoitumisesta, yhteistyöstä ja perimmäisistä motivaatioista.

HS: Terveyskeskusmaksujen poistamisen "hyödyt haittoja suuremmat"

Helsingin sanomat:

Terveyskeskusmaksun poisto ei ajaisi kuntia taloudellisiin vaikeuksiin eikä ruuhkauttaisi terveyskeskuksia. Näin arvioivat HS:n haastattelemat terveysalan asiantuntijat. Keskeisiä perusteluita maksuttomuuteen on kaksi: pienituloisten kynnys hakeutua hoitoon madaltuisi, ja väestön terveyserot kapenisivat.

"Hyödyt olisivat ilman muuta haittoja suuremmat", sanoo Helsingin terveyskeskuksen kehittämisjohtaja Riitta Simoila.

Maksu otettiin tauon jälkeen käyttöön vuonna 1993. Kysymys oli rahasta: elettiin laman jälkeistä alkaa, ja julkinen talous oli kuralla. Nyt maksua peritään kaikissa kunnissa. (...) Saadut tuotot ovat kuitenkin niin vähäisiä, etteivät ne riitä maksun perusteeksi, sanoo esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Markku Pekurinen.

"Maksujen keräämisen kustannukset ovat hyvin lähellä maksuista saatavaa tuottoa", Pekurinen sanoo viitaten esimerkiksi perinnästä ja kirjanpidosta aiheutuviin kustannuksiin.

Helsingissä terveyskeskusmaksuilla saadaan kerättyä vuosittain noin neljä miljoonaa. Siitä noin 1,3 miljoonaa euroa kuluu maksujen perimiseen. Maksujen poisto jättäisi siis alle kolmen miljoonan euron loven kaupungin kukkaroon. Runsaan neljän miljardin euron budjetissa kyse on pikkurahasta.

Aikaisemmin olemme blogissamme nostaneet esiin kuinka Suomessa terveyserot rikkaiden ja köyhien välilla ovat korkeammat kuin muissa Länsi-Euroopan maissa, ja että rikkain väestönosa elää Suomessa 12 vuotta pidempään kuin köyhin. Yksi syy terveyseroihin on myös lääkärissäkäymisen tiheys. Monelle yksi merkittävä este useammin lääkärissä käymiselle on nimenomaan terveyskeskusmaksut.

TS: Väitöskirja suosittelee tasavertaista päätöksentekoa työpaikalla

Taloussanomat:

Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tarkastetaan ensi viikon perjantaina 25.11. väitöskirja, jonka mukaan esimiehiä ei tarvita, sillä työtiimi pystyy jaettua johtajuutta käyttämällä johtamaan itse itseään.

Väitöskirja osoittaa, että johtamisen voi siirtää esimiehiltä tiimin itse tehtäväksi ja jakaa jopa koko tiimin kesken. Tällöin tiimi valtuutetaan huolehtimaan omasta johtamisestaan.

Olemme myös aikaisemmin käsitelleet työpaikkojen erilaisia ongelmia sekä esimerkiksi työmotivaatiota koskevaa tutkimustietoa havainnollistavasti. Taloussanomien uutisoiman väitöskirjan havainnot tukevat osaltaan osallisuustalouden esittelemää ajatusta tasapainotetuista työkokonaisuuksista.

Tasapainotetut työkokonaisuudet ja osallisuustalouden esimerkki katsovat kuitenkin työpaikkaa laajasti ihmisten omaehtoisuuden, tasavertaisuuden ja myös tehokkuuden näkökulmasta. Pyrkimyksenä on antaa yleisluontoisia vastauksia kysymykseen siitä, millaisin järjestelyin työpaikka voisi toimia tavalla, joka takaisi kaikkien osallisuuden ja yhteisen, demokraattisten ideaalien mukaisen päätöksenteon.

YLE: Asunnottomien tilanne kurjistui Helsingissä

YLE:

Uutta asunnottomuutta syntyy pelottavaa tahtia, sanovat helsinkiläisten asunnottomien parissa työskentelevät. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmasta huolimatta jonot pienasuntoihin, solutukiasuntoihin ja tukikoteihin ovat pisimmät yli kymmeneen vuoteen.

Lue myös:

YLE: Vuokrat nousevat rytinällä pääkaupunkiseudulla
YLE: Viidennes helsinkiläisistä elää köyhyysrajan alapuolella
HS: Leipäjonot kasvavat joka puolella Suomea
Taloussanomat: Jo 20 000 taloutta elää ilman tuloja

Näiden vakavien ongelmien taustalla on lukuisia syitä. Muutamia perustavia, taloustieteellisiä seikkoja jotka osaltaan vaikuttavat tähän, käsitellään myös Parecon Finlandin ensimmäistä kertaa suomeksi julkaisemassa Robin Hahnelin tekstissä "Perusteet markkinoita vastaan".

Parecon Finlandin julkaisu: Perusteet markkinoita vastaan

Parecon Finlandin käännösartikkelien julkaisusarjan aloittaa taloustieteen professori Robin Hahnelin artikkeli Perusteet markkinoita vastaan. Julkaisussa esitetään teoreettisia perusteluja sille, miksi markkinat kohdentavat resursseja tehottomasti, miksi markkinat kannustavat taloustoimijoita yhteiskunnalle haitalliseen toimintaan ja miksi markkinoilla valta sekä tuotannosta koituvat hyödyt jakautuvat epäoikeudenmukaisesti.

Julkaisu on ladattavissa PDF-muodossa sivuiltamme.

Lue myös julkaisun lehdistötiedote: "Perusteet markkinoita vastaan – Parecon Finland avaa julkaisullaan keskustelua talouskriisin juurista"

George Monbiot: The 1% are the very best destroyers of wealth the world has ever seen

Kolumnisti ja kirjailija George Monbiot The Guardianissa:

If wealth was the inevitable result of hard work and enterprise, every woman in Africa would be a millionaire. [...]

The findings of the psychologist Daniel Kahneman, winner of a Nobel economics prize, are devastating to the beliefs that financial high-fliers entertain about themselves. He discovered that their apparent success is a cognitive illusion. For example, he studied the results achieved by 25 wealth advisers across eight years. He found that the consistency of their performance was zero. "The results resembled what you would expect from a dice-rolling contest, not a game of skill." Those who received the biggest bonuses had simply got lucky. [...]

Between 1947 and 1979, productivity in the US rose by 119%, while the income of the bottom fifth of the population rose by 122%. But from 1979 to 2009, productivity rose by 80%, while the income of the bottom fifth fell by 4%. In roughly the same period, the income of the top 1% rose by 270%.

In the UK, the money earned by the poorest tenth fell by 12% between 1999 and 2009, while the money made by the richest 10th rose by 37%.

Monbiot'n havainnot palkitsemisen vinoumista ovat samansuuntaisia kuin esimerkiksi historioitsija Howard Zinnin, ja tukevat palkitsemista ja kannustavuutta koskevaa tutkimustietoa. Monbiot'n esimerkit varallisuuden keskittymisestä ovat merkillepantavia, ja köyhyyden lisääntyminen ja varallisuuden keskittyminen on valitettavaa todellisuutta myös Suomessa.

Taloussanomat: "Ihmisarvo mitataan vain työn tuottamalla voitolla"

Taloussanomat uutisoi Helsingissä jo lähes kuukauden jatkuneesta, Yhdysvaltojen mielenosoittajia tukevasta ja Suomen talouden ja demokratian epäkohtia muuttamaan kutsuvasta Occupy Helsinki-liikkeestä.

Pieni Occupy Helsinki -liike vastustaa nykyisiä globaaleja politiikan ja talouden rakenteita. [...]

Helsingissä Sanomatalon ja Musiikkitalon välimaastoon Kansalaistorille on rakentunut mielenosoittajien leiri Occupy Wall Street -liikkeen hengessä.[...]

– Tiedostamme, että vallitsevat rakenteet vievät meitä kohti maailmanlaajuista yhteiskunnallista, taloudellista, poliittista ja ekologista katastrofia, kerrotaan Torikokouksen uudessa manifestissa.

Torikokous-liikkeen mukaan tämä katastrofi on maailma, jossa työllä ei tule toimeen, jossa ihmiset eivät pääse vaikuttamaan asioihinsa, jossa rikkaimmatkin maat kaatuvat velkaan ja jossa ihmisarvo mitataan vain työn tuottamalla voitolla.

Parecon Finland vieraili luennoimassa Helsingissä sijaitsevassa leirissä osallisuustalouden esimerkistä 1.11., ja Yhdysvaltojen valtausliikkeestä olemme kirjoittaneet aiemminkin.

Työ demokraattisemman talouden ja yhteiskunnan puolesta vaatii kaikkien moninaista osallisuutta, ja Suomessa torikokous-liike on ajanut viime aikoina tätä tavoitetta poikkeuksellisen avoimella ja osallistavalla tavalla - suosittelemme lämpimästi esimerkiksi Helsingin leirissä vierailua ja mielenosoittajien ajatuksiin ja toimintaan tutustumista.

YLE: Nykyinen ilmastonmuutos on poikkeuksellinen

YLE:

Lundin yliopisto geologi Svante Björck on koonnut yhteen maapallon ilmaston vaihteluista kootut tiedot jääkauden jälkeiseltä ajalta. Tutkimus ulottui siis noin 20 000 vuoden ajalle. 

Björck totesi, että aina, kun toisella pallonpuoliskolla ilmasto on lämmennyt, toisella puoliskolla se on viilentynyt tai pysynyt samana. Tällä hetkellä ilmasto lämpenee kaikkialla. 

[…] Björk toteaakin, että geologisessa mielessä ilmaston nykyinen lämpeneminen on ainoalaatuinen tapahtuma. Ulkopuolinen seikka, joka nyt vaikuttaa ilmastoon globaalisti, on ihmisten toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasujen määrän nopea kasvu.

Paul Krugman: Here Comes The Sun

Paul Krugman, New York Times:

This has already led to rapid growth in solar installations, but even more change may be just around the corner. If the downward trend continues — and if anything it seems to be accelerating — we’re just a few years from the point at which electricity from solar panels becomes cheaper than electricity generated by burning coal. 

And if we priced coal-fired power right, taking into account the huge health and other costs it imposes, it’s likely that we would already have passed that tipping point.

Taloustieteen nobelisti Paul Krugman kirjoittaa kolumnissaan, kuinka aurinkoenergian hinnat alkavat vihdoin lähestyä hiilivoiman hintoja, ja tämä mahdollistaa aurinkoenergian laajemman käyttöönoton. Krugman arvioi myös, että jos hiilivoiman todelliset kustannukset, kuten merkittävät terveyshaitat ja ympäristöhaitat, olisi huomioitu energiahinnoissa, tämä muutos olisi jo kenties tapahtunut. Aurinkoenergian yleistyminen voi Krugmanin mukaan kohdata vielä poliittisia esteitä, jolla hän oletettavasti viittaa suurten energiayhtiöiden lobbausvaltaan.

Aurinkoenergian yleistymisen mahdollisuuksista on esitetty eriasteisia spekulaatioita. Taloustieteilijä Robin Hahnel spekuloi Green Economics –kirjan johdannossa, mitä olisi tapahtunut, jos hiilelle olisi asetettu oikea hinta noin 250 vuotta sitten. On ymmärrettävää, ettei kukaan käsittänyt aikanaan, kuinka fossiiliset polttoaineet tulisivat horjuttamaan hiilen kiertokulun tasapainoa ja kuinka kasvihuonekaasujen laajenevat keskittymät ilmakehässä uhkaisivat aiheuttaa kataklysmisiä muutoksia maapallon ilmastossa. Jälkiviisaana voidaan kuitenkin todeta, että hiilipäästöille olisi pitänyt asettaa verot jo, kun markkinasysteemit ottivat ensimmäisiä askeliaan.

Hahnel kirjoittaa, että kun hiili- ja aurinkoenergian teknologian kehitystä vertaillaan historiallisesti, huomataan, että aurinkoenergian keksinnöt eivät olleet suuresti hiilivoimaa jäljessä. Suuret hiiliesiintymät löydettiin Yhdysvalloissa 1750-luvulla ja vasta sata vuotta myöhemmin hiilikaivosten toiminta oli merkittävällä tasolla. Vasta kun hiili oli halpaa ja sitä oli helposti saatavilla rautateiden avulla, Thomas Edisonin keksimät hiilikäyttöiset sähkövoimalat alkoivat ensimmäistä kertaa luoda sähköä kotitalouksille – tämä tapahtui vuonna 1882. Hahnel esittää vertailtavaksi toisen aikajanan. Vuonna 1816 Robert Stirling rakensi aurinkovoimalla toimivan sähkölämmityslaitteen, jota Kelvin käytti luentotiloissaan. Vuoteen 1860 mennessä August Mouchet ja Abel Pifre olivat kehittäneet aurinkokäyttöisiä moottoreita lukuisiin käyttötarkoituksiin, ja vuonna 1883 Charles Fritts rakensi ensimmäisen todellisen aurinkokennon.

Jo tämä lyhyt ja pinnallinen katsaus kahden energiatuotannon muodon kehityksen historiaan antaa ymmärtää, että hiilen ylivoima ei ollut teknologisesti välttämätöntä. Jos hiilivoiman tuotannon hinnat olisivat vastanneet lähellekään todellisia kustannuksia tai jos samanaikaisesti oltaisiin kehitetty ja pidetty yllä useita eri energiantuotannon vaihtoehtoja ja näin ollen vältetty riippuvuus yhdestä ainoasta ratkaisusta, energiatuotanto olisi voitu järjestää nykyään hyvinkin eri tavalla. Vuonna 2007 hiilivoimalla tuotettiin 48,5 prosenttia Yhdysvaltain sähköntuotannosta ja aurinkoenergialla vain 0,015 prosenttia.

YLE: Vuokrat nousevat rytinällä pääkaupunkiseudulla

YLE:

Vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat jatkavat hurjaa nousuaan eteenkin Vantaalla. Myös Helsingin, Espoon ja Kauniaisten vuokrataso on kohonnut muuta maata ripeämmin. 

[…] Vantaalaisesta 50 neliön vuokra-asunnosta joutuu nyt maksamaan keskimäärin 630 euroa. Espoossa ja Kauniaisissa samankokoisen asunnon saa vuokrattua hieman yli 700 eurolla. Helsingissä 50 neliön asunnon keskimääräinen vuokra on 770 euroa. Kehyskunnissa samankokoisesta vuokra-asunnosta joutuu maksamaan 570 euroa.

Vuonna 1995 purettiin vuokrasäännöstely, jolla pyrittiin pitämään vuokra-asuntojen helposti kuumenevia hintoja maltillisina. Säännöstelyn tavoitteena oli huolehtia siitä, että pienituloisten asuinmenot pysyisivät jossain määrin kohtuullisella tasolla. Vuoden 1995 jälkeen vuokrat ovat nousseet pääkaupunkiseudulla 60 prosenttia – samalla, kun muut hinnat ovat nousseet noin 14 prosenttia. Helsingissä 70 000 joutuu hakemaan toimeentulotukea kyetäkseen maksamaan vuokransa.

HS: Talvivaaran jätteet muuttivat järviveden merivedeksi

Helsingin sanomat:

Talvivaaran kaivoksen jätevesien mukana on kulkeutunut lähivesistöihin niin paljon natriumsulfaattia, että läheisen Salmisen erämaajärven vesi on muuttunut suolaiseksi merivedeksi. Sulfaatti on kuluttanut myös veden happipitoisuutta ja tuonut hajuhaittoja.

Sekä kaivosyhtiö Talvivaara että sen asiakkaat ovat hyötyneet ympäristöhaittojen ulkoistamisesta. Mitä enemmän yritys voi maksattaa tuotannon haittoja ja kustannuksia muilla, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on kasvattaa liikevoittoaan. Kaivosyhtiön asiakkaat nauttivat alhaisista hinnoista, koska osa mineraalien ja metallien tuotannon todellisista kustannuksista on pystytty jättämään kaupankäynnin ulkopuolelle. Jo yksinkertaiset kustannus- ja hyötylaskelmat voivat osoittaa yrityksille, että vaikka ympäristön turmelemisesta jäätäisiin kiinni, mahdollisesti maksettavat sakot jäävät yleensä kerättyä hyötyä selvästi alhaisemmiksi. Markkinalogiikan mukaisesti tällaisessa tapauksessa kaivosyrityksen kannattaa edelleen laskea jätevedet lähivesistöihin.

Blogissamme on kirjoitettu kaivosyhtiö Talvivaaran tapauksesta aiemminkin:

• YLE: Talvivaara hakee päästörajojen korotuksia
• YLE: Mielenosoittajat vaativat Talvivaaran kaivosyhtiötä rajoittamaan päästöjään
• YLE: Talvivaaran lähikylien asukkaiden tahto ei toteudu

Video: Econ 4 – Introduction

Econ 4 – Introduction on taitavasti animoitu lyhyt video, jossa summataan nykytalouden suurimpia rakenteellisia ongelmia. Videon kuvaamat säätelemättömien markkinoiden ongelmat, kuten tuloerojen vääjäämätön kasvu ja tuotannon negatiivisten ulkoisvaikutusten aiheuttamat ympäristökatastrofit, ovat saaneet merkittävästi huomiota myös blogissamme.

YLE: Wahlroosin puolustus Nordean pääjohtajan eduista närkästyttää

YLE:

Nordea on ostanut konsernijohtajansa käyttöön 22,5 miljoonalla kruunulla eli noin 2,5 miljoonalla eurolla ylellisen asunnon Tukholman Östermalmilta. Wahlroosin mukaan investointi vastaa arvoaan ja raha on hyvin käytetty.

SVT:n mukaan Clausenin eläkesopimus takaa hänelle 100 miljoonaa kruunua eli noin 11 miljoonaa euroa, jos hän haluaa jäädä eläkkeelle tehtävästään. Sanomalehti Svenska Dagbladet kertoo, että Nordea maksoi Clausenille viime vuonna palkkaa ja bonuksia 10 miljoonan kruunun eli hieman yli miljoonan euron edestä.

Samaan aikaan Nordea suunnittelee vähentävänsä työvoimaansa 2 000 työntekijää neljässä maassa.

Työtätekevän suomalaisen keskipalkka on 35760 euroa vuodessa ja suomalaisten keskiansiot kasvoivat esimerkiksi vuosina 2009-2010 2,6 %.

Suuryritysten (valtio-omisteiset suuryritykset yhtenä räikeänä esimerkkinä) johtajien palkkausta perustellaan usein kannustavuudella, Nordean hallituksen puheenjohtajan Björn Wahlroosin sanoin "arvoaan vastaavana investointina".

Johtajien toistuvat ja huomattavat palkankorotukset ovat todennäköisimmin seurausta johtajien huomattavan voimakkaasta neuvotteluasemasta, sekä mahdollisesti uskosta myytteihin jotka liittyvät palkitsemisen tuomiin tuottavuuslisiin. Tapauksia on käsitelty Parecon Finlandin blogissa myös aiemmin.

Jos palkkausta haluttaisiin kuitenkin kehittää mahdollisimman tuottavaan suuntaan, tulisi palkankorotukset taloustieteellisen tutkimustiedon mukaan keskittää yksinkertaista ja toistuvaa, rutiininomaista työtä tekeville, joiden kohdalla palkankorotukset tuottavat tutkitusti suurimman tehokkuuslisän.

Viime vuonna Parecon Finlandin blogissa linkitetty, englantilaisen RSA Animaten havainnollistava video antaa ytimekkään yleiskuvan tuoreimmasta palkitsemista ja motivaatiota koskevasta tutkimustiedosta.

Aiheeseen liittyvää: omistussuhteet ja palkitseminen osallisuustalouden esimerkissä.

YLE: "Professori: Sosiaalisäästöt järjettömiä"

YLE:

Sosiaalityön professori Aila-Leena Matthies arvostelee voimakkaasti kuntien säästölinjaa. Esimerkiksi Kokkolassa säästöt uhkaavat lakkauttaa neuvolan perhetyön. Matthiesin mukaan maailmassa rahaa kyllä on, mutta se menee väärään paikkaan, muun muassa lääkärien palkkakilpailuun.

Peruspalveluja tuottavan julkisen sektorin työpaikkojen ja rahoituksen leikkaaminen ei ole Suomeen rajoittuva ilmiö. Kyse on laajemmasta ideologisesta lähtökohdasta jonka mukaan valtion varallisuuden käyttäminen esimerkiksi peruspalveluiden ja työllisyyden tukemiseen ja tulonsiirtoihin varakkaammilta köyhemmille on haitallista markkinoiden vapaalle toiminnalle.

Tietyssä mielessä tämä on totta: julkisten palvelujen tukeminen ja varallisuuden keskittymisen estäminen varallisuussiirroilla on haitallista markkinoiden keskeisille varallisuutta ja päätöksenteon keskittämistä suosiville rakenteille. Ylivoimaiselle enemmistölle väestöstä markkinoiden rakenteellisten vaikutusten "haittaamiseen" pyrkivistä toimenpiteistä on kuitenkin ratkaisevaa hyötyä esimerkiksi turvatun perustoimeentulon ja tasa-arvoisempien päätöksenteon lähtökohtien muodossa.

Järjestömme julkaisi kesäkuussa 2010 taloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnelin haastattelun, joka on edelleen ajankohtaista luettavaa. Haastattelussa käsitellään myös julkisen sektorin leikkausten seurauksia erityisesti Portugalissa ja Kreikassa. Hahnel avaa haastattelussaan selkokielisesti syitä siihen, miksi julkisen sektorin leikkaukset ovat nykyisessä taantumassa järjetöntä ja tuhoisaa talouspolitiikkaa.

YLE: Tuloerot ovat kääntyneet taas nousuun

Tuloerot ovat viime vuosina kasvaneet Suomessa OECD:n maiden nopeinta vauhtia. Tuoreimmat tiedot viittaisivat siihen, että tämä kehitys jatkuisi.

YLE:

Tuloerot ovat kääntyneet uudelleen nousuun.

Pääomatulojen voimakas kasvu viittaisi siihen, että tuloerojen pari viime vuotta jatkunut lasku olisi jälleen pysähtynyt. Tuloerot olivat suurimmillaan edellisen kerran vuonna 2007.

- Jos pääomatulot kasvavat voimakkaasti niin se kasvu kertyy kaikista suurituloisimpaan väestön osaan, prosenttiin tai promilleen, Ilpo Suoniemi sanoo.

Heikointa tulokehitys oli kaikkein pienituloisimpien joukossa johon kuuluvat mm. eläkeläiset.

Samaan aikaan kaikkein heikoimpien asema heikkenee monin eri tavoin, joista olemme nostaneet aiemmin esiin useita selkeitä esimerkkejä.

Tämänkaltainen lähtökohtien eriarvoisuus on useimpien mielestä ei-toivottava piirre yhteiskunnassa, ja vastaavasti yhteiskunnan tasa-arvoisuus on toistuvasti toivottavana nähty piirre.

Onkin oleellista tunnistaa elementtejä, jotka kasvattavat eriarvoisuutta ja heikentävät ihmisten lähtökohtia kykyjensä ja mahdollisuuksiensa toteuttamiseen. Näitä ovat esimerkiksi terveyspalvelujen ja koulutusmahdollisuuksien jakaminen varallisuuden mukaan, valtavat erot eläkkeiden kaltaisissa tuki- ja palkitsemisjärjestelmissä tai tuottavan omaisuuden perimisellä mahdollistettavat valtavat erot varallisuudessa.

Eriarvoisuus ei rajoitu ainoastaan erilaisiin yksittäisiin alueisiin kuten terveyteen tai koulutustasoon, vaan se kytkeytyy ratkaisevasti myös päätöksentekovaltaan. Mitä enemmän yksittäiselläkin ihmisellä on varallisuutta, sitä enemmän hänellä on päätäntävaltaa yhteiskunnan asioista sellaisen talouden kautta, jossa varallisuus on yksi keskeisistä päätösvaltaa määrittävistä tekijöistä.

Nämä tekijät yhdessä vaikuttavat siihen, miksi huomattavat tulo- ja varallisuuserot, sekä niiden seurauksena nopeasti voimistuva, huomattava lähtökohtien epätasa-arvoisuus nähdään niin usein aivan perustellusti negatiivisina seikkoina. Esimerkiksi demokraattisten ihanteiden, kuten ihmisten yhtälaisten osallistumismahdollisuuksien ja lähtökohtien tasa-arvon, kannalta katsottuna kasvavista tuloeroista onkin syytä olla huolissaan.

Parecon Finland Vuosaaren kirjastossa 10.11.

Parecon Finlandin järjestämä keskustelutilaisuuksien sarja pääkaupunkiseudun kirjastoissa jatkuu. Syksyn aikana viidessä eri kirjastossa järjestettävissä "Talouden myytit ja harhakäsitykset" -keskustelutilaisuuksissa esitellään markkinatalouden keskeisiä ongelmakohtia, sekä osallisuustalousvision tarjoamia mahdollisuuksia.

Kysymme, miltä demokraattisten ihanteiden mukainen vaihtoehto kapitalismille ja keskusjohtoiselle suunnitelmataloudelle voisi näyttää? Mitkä piirteet markkinataloudessa aiheuttavat kriisejä ja epävakautta? Ovatko markkinat niin tehokkaita kuin väitetään? Lisäävätkö ne vapautta ja demokratiaa, ja miten markkinoiden "näkymätön käsi" toimii? Aikaa on varattu jokaisen tilaisuuden yhteydessä myös runsaasti yleisökysymyksille ja -keskustelulle.

Tietoa tilaisuuksista ja kaikkien syksyn kirjastoesitysten ajat myös kotisivuillamme.

Keskustelutilaisuuksien sarja jatkuu ensi viikolla Vuosaaren kirjastossa torstaina 10.11. klo 18 järjestettävällä tilaisuudella, tervetuloa!