Ympäristökatastrofi on nykyrakenteissa väistämätön

Nykyinen talousjärjestelmä on kestämätön. Hiilidioksidipäästöjä ja jätettä tuotetaan liikaa. Energiaa sekä luonnonvaroja kulutetaan kestämättömästi. Maapallosta ollaan tekemässä elinkelvotonta, koska talouden rakenteet ovat kyvyttömiä ottamaan huomioon ihmisille ja luonnolle tuotannosta koituvia haittoja. Hintasignaalien puutteellisuus  tuotannon ympäristöhaittojen huomioimisessa ja taloutta koskevan päätösvallan monopolisoituminen keskittyvän varallisuuden myötä kasvattavat ongelmia entisestään. Toisin sanoen talous ei kykene reagoimaan ihmisten tarpeisiin ja ympäristöongelmiin riittävästi, vaan sitä leimaa lyhytnäköisyys ja yhteisen hyvän jääminen pelkkien korupuheiden varaan.

Olennainen kysymys kuuluukin: missä on ongelma, ja miten rakennetaan tulevaisuudessa parempaa?

Eroon nykyrakenteista ja -ajattelumalleista

Kestämättömiä talousrakenteita on monella yhteiskunnan tasolla. Esimerkiksi Euroopan unionin tavoitteet, jotka asettavat markkinoiden vapauttamisen ja tuottavuuden kasvattamisen etusijalle, jättävät ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden kysymykset toissijaisiksi. EU-maat ovat profiloituneet ilmastoneuvotteluissa huomattavasti vastuullisempina osapuolina kuin esimerkiksi Yhdysvallat, mutta myös Euroopassa talouskehitys on ympäristön kannalta kestämätöntä.

Euroopan unionin asteittainen purkaminen saattaa olla edessä, kuten monet kommentaattorit ovat esittäneet, siitäkin syystä, ettei ekologiselle muutokselle ole tilaa nykyisessä yhdentymisprojektissa. Nykymuotoisen, markkinatalouden ongelmille sokean, jäykkää parlamentarismia pönkittävän unionin sijaan tarvitaan yhdentymistä, joka asettaisi keskiöön sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden - unohtamatta ihmisten vapautta.

Lisäksi nykyään keskitytään liiaksi vaillinaisiin mittareihin, kuten bruttokansantuotteeseen. Poliittinen johto ja elinkeinoelämä uskovat yhä sokeasti nykymuotoiseen talouskasvuun, vaikka on selvää, että bruttokansantuote mittaa hyvinvoinnin sijaan tuotettujen asioiden rahallista arvoa.

Liian usein talouden kasvua pidetään synonyyminä talouden kehittymiselle. Samoin talouden kehitys rinnastetaan yhteiskunnan kehitykseen. Asiat eivät kuitenkaan ole näin yksinkertaisia. Kun tavoitteet ovat epäselviä tai suoranaisesti vääriä, ei ainoastaan jätetä tekemättä oikeita asioita, vaan voidaan tehdä myös suoranaisesti haitallisia asioita.

Baumolin tauti ja väärät lääkkeet

Tarpeellinen esimerkki nykyrakenteiden ja –ajattelumallien ongelmista on myös niin kutsuttuun Baumolin tautiin liitetyt oletukset. Baumolin taudilla viitataan siihen, kuinka palvelutyövaltaisen julkisen sektorin näennäisen heikko tuottavuus tuo jatkuvasti painetta veronkorotuksiin, ja ajaa näin hyvinvointivaltiota kriisiin.

Palvelusektorin tavaratuotantoa heikempi tuottavuuskehitys ei kuitenkaan tarkoita hyvinvointivaltion välttämätöntä loppua, vaikka monet haluavat asian näin esittää. Se, että palvelut näyttävät kalliilta, tarkoittaakin tosiasiassa vain sitä, että ne ovat ihan yhtä halpoja kuin ennen, mutta tavarat ovat halventuneet enemmän.

Kuten tutkija Elina Aaltio toteaa: “[Palvelujen hidas tuottavuuskehitys] saa palvelut ehkä näyttämään kalliilta, mutta tosiasiassa niihin on varaa.”

Ekologisen kriisin keskellä oleellista olisikin kiinnittää huomiota juuri tähän muutokseen. Aaltio jatkaa:

“Ongelmana sen sijaan on tavaratuotannon nopea tuottavuuskehitys, jonka ansiosta meillä on yhä enemmän varaa ympäristön ja turvallisuuden kannalta kestämättömään kulutukseen.”

Markkinatalouden vinoutuneet rakenteet

Vakavimmat esteet ekologisesti kestävälle taloudelle ovat markkinatalouden pelikirjassa. Ulkoisvaikutukset ovat yksi markkinatalouksia tunnetusti vaivaava vakava ongelma. Markkinatalouksissa on vähän mahdollisuuksia ottaa huomioon sitä, mitä vaikutuksia tuotannolla tai kulutuksella on muihin ihmisiin kuin myyjään ja ostajaan. Huomiotta jäävät myös tulevat sukupolvet ja ympäristötuhot. Ongelma korostuu mitä enemmän taloutta rakennetaan ihmisten tasavertaisen osallisuuden sijaan markkinatalouden varaan.

Talvivaara on hyvä esimerkki markkinatalouden kyvyttömyydestä mitata ihmisten ja luonnon hyvinvoinnille elintärkeitä asioita. Talvivaaran tapauksessa tuotannon aloittamisesta päättivät ihmiset jotka eivät joudu kärsimään Talvivaaran ympäristövahingoista. Haitallisesta tuotannosta aiheutuva reaalinen, inhimillinen tai ekologinen hinta ei näy millään muotoa siinä laskutoimituksessa, kun omistajat miettivät, kannattaako louhintatoimintaa aloittaa.

Ulkoisvaikutusten vinoumat toimivat molempiin suuntiin. Esimerkiksi joukkoliikenteen hyvät puolet, kuten vähempi parkkipaikkojen tarve, kaupunkien parempi ilmanlaatu tai useammalle ihmiselle mahdollistunut liikkuminen, eivät näy joukkoliikenteen halvempana hintana markkinoilla.

Markkinaintoilijat sivuuttavat ulkoisvaikutusten ongelmat järjestelmällisesti. Kenties ongelmaa väistellään sen merkittävyyden vuoksi – keskustelu ulkoisvaikutuksista paljastaa nopeasti sen, että markkinoilla tehdään, ei ainoastaan epädemokraattisia, vaan myös haitallisia päätöksiä ihmisten ja luonnon kannalta.

Ympäristön, tehokkuuden ja tasa-arvon kannalta olisi myös tärkeää, että yksityistä kulutusta korvataan julkisella kulutuksella silloin kun se on toimivampi ratkaisu. Toimivien vuokrausjärjestelmien kehittäminen esimerkiksi sähköautoille ja yhteisten toimintatilojen ja varusteiden hankkiminen taloyhtiöihin ovat käytännön esimerkkejä yhteisöllisestä kuluttamisesta. On kaikkien kannalta järkevämpää investoida resursseja yhteiseen prameaan leikkipuistoon tai naapuruston lehti -tai kuntosaliin. Näin luonnonvaroja käytetään vähemmän ja ihmiset hyötyvät niistä enemmän. Markkinatalous tekee yksityisestä kuluttamisesta tunnetusti helppoa, mutta julkisesta kulutuksesta erittäin vaivalloista.

Suuntaviivoja paremmalle taloudelle

Minkälainen olisi parempi talous? On selvää, että toimivat talouden rakenteet tarjoavat työtä ja toimeentuloa kaikille. On selvää, että kunnon taloudessa ei tuijotettaisi yksisilmäisesti markkinamittareita, jätettäisi ulkoisvaikutuksia huomiomatta, eikä keskityttäisi ainoastaan tällä tavoin määritettyihin talouden kasvulukuihin. Selvää on myös se, että talouden tulisi lähteä liikkeelle konkreettisista talouden resursseista. Luonto asettaa tiukat reunaehdot taloudelliselle toiminnalle, eikä niitä voida ylittää. Sen on oltava taloudellisen toiminnan lähtökohta, ei jälkikäteen neuvoteltava sivuseikka.

Uusi talous voi nähdä myös keinotekoisen yksityinen-julkinen –vastakkainasettelun yli, ja se voi keskittyä vastaamaan ihmisten tarpeisiin niin yksilöinä kuin yhteisöinäkin. Talous voi kerskakulutuksen sijaan kannustaa palveluiden tuotantoon ja kulutukseen sekä vapaa-ajan lisäämiseen.

Toimivassa taloudessa ihmiset ovat aktiivinen osa tuotantoa ja kulutusta, ja he voivat tuoda esille muiden toimien vaikutukset omaan elämäänsä ja päinvastoin.

Osallisuustalouden rakenteelliset ehdotukset ovat keskustelun avaus tiellä kohti uutta taloutta. Talouden demokraattisessa suunnittelussa markkinatalouksille ominainen haitallinen kilpailu ja luonnonvarojen tuhlaus voidaan korvata asteittain tasavertaisella yhteistyöllä, rakentavalla kilpailulla ja ekologisesti kestävillä investoinneilla. Talouden demokraattinen suunnittelu tarjoaakin hyödyllisiä työkaluja ihmisten taloudellisen vapauden lisäämiseen sekä ympäristön hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Lue myös:

Miksi talous kannustaa ympäristön turmelemiseen?
Robin Hahnel: Talouskasvusta
Olli Tammilehto: Elämän jatkumiseen ei ole varaa nykytaloudessa

Valinnoista ja hintojen asettumisesta markkinoilla

Usein kuulee väitettävän, että talouden toiminnassa päästään parhaimpaan lopputulokseen, kunhan taloutta määrittelevät mahdollisimman voimakkaasti markkinatalouden rakenteet. Argumentin mukaan markkinataloudessa hintoja ohjaa hyväntahtoinen ”näkymätön käsi”, joka asettaa automaattisesti hinnat oikealle, tehokkaalle ja yhteiskunnallisesti optimaaliselle tasolle.

Markkinatalouden rakenteita ja logiikkaa on sovellettu myös perinteisen kaupankäynnin ulkopuolella. Markkinaratkaisuja on esitetty muun muassa niin julkiselle sektorille kuin ympäristöongelmiinkin. Markkinaratkaisujen puolestapuhujat uskovat siihen, että mahdollisimman laaja hyödykkeiden yksityistäminen, valtion vähäinen väliintulo ja muut markkinatalouden mekanismit auttavat ihmiskuntaa ratkaisemaan esimerkiksi niin ilmaston lämpenemisen kuin muutkin ympäristöongelmat.

Koska markkinatalouden rakenteilla on niin keskeinen rooli nykytalouksissa ja -yhteiskunnissa, on erityisen tärkeää tarkastella näiden rakenteiden heikkouksia osana työtä paremman talouden kehittämiseksi. Markkinatalouden täydellistä vapautta kannattavat jättävät usein huomiotta lukuisia yleisesti tunnustettuja, taloustieteellisen teorian ennustamia ja käytännön osoittamia lainalaisuuksia markkinaratkaisujen toiminnassa. Erityisesti markkinatalouden ratkaisujen edistämiseen sitoutuneiden tulisi olla tietoisia näiden markkinapohjaisten ratkaisujen sisäsyntyisistä ongelmista.

Talouden rakenteiden vaikutuksista käytökseen ja valintoihin

Markkinatalouden rakenteet – kuten muutkin yhteiskunnan rakenteet – vaikuttavat toimintaamme ja eettisiin vakaumuksiimme. Rakenteet vaikuttavat myös siihen, mitä lopputuloksia pidämme haluttuina ja toivottavina. Markkinatalouden rakenteet palkitsevat ja rankaisevat tietynlaisista toimista ja näin vaikuttavat merkittävästi siihen, minkälaisia ihmisiä meistä tulee.

Bonnin yliopiston tutkijat Armin Falk ja Nora Szech tutkivat ihmisten eettisten vakaumusten ja markkinoiden suhdetta. Ohjaavatko ihmisten eettiset vakaumukset markkinoiden toimintaa, vai ohjaavatko itse asiassa markkinatalouden rakenteet käsitystämme oikeasta ja väärästä?

Tutkijat suunnittelivat kokeensa heijastelemaan todellisen elämän markkinatilanteita, joissa ostajat ja myyjät käyvät kauppaa keskenään ja kaupankäynti onnistuu, kun he pääsevät sopimukseen hinnasta. Tutkimuksessa käytiin kauppaa tutkijoiden ostamien ylimääräisten laboratoriohiirten hengillä. Eläinkokeissa käytetään usein hiiriä, mutta syntyneet hiiret eivät aina ole geneettisesti toivotun kaltaisia. Nämä hiiret usein tapetaan. Tutkimuksessa näitä muuten kuolemaantuomittuja hiiriä käytettiin koeasetelmassa, jossa hiirten elämänkohtalo oli koehenkilöille niin sanottu ulkoisvaikutus. Ulkoisvaikutukset ovat kaupankäynnistä kolmannelle osapuolelle koituvia hyötyjä tai haittoja, jotka eivät näy tuotteen hinnassa.

Tutkimuksessa oli kolme erillistä asetelmaa. Ensimmäisessä osallistujia pyydettiin yksilöinä määrittämään hinta, jolla he olisivat valmiit antamaan hiiren kuolla. Toisessa ja kolmannessa asetelmassa päätökset tehtiin kaupankäyntitilanteessa, joko kahden tai useamman osapuolen kesken. Mikäli koeasetelmassa kauppa syntyy, hiiri kuolee. Mikäli kauppaa ei synny, hiiri jää eloon, kunnes kohtaa luonnollisen kuoleman. Osallistujille vakuutettiin kyseisen hiiren pysyvän hengissä, jos he eivät suostu kaupankäyntiin. Ennen kokeen aloittamista osallistujille näytettiin kuva tyypillisestä koehiirestä ja prosessista, jossa hiiri tapettiin.

Yksilöasetelmaa hyödynnettiin, jotta tutkijat saattoivat saada kuvan siitä, kuinka paljon ihmiset yleisesti arvostivat hiiren henkeä. Asetelmassa osallistujilla oli valittavanaan kaksi vaihtoehtoa. Toisessa tapauksessa hiiri selviäisi hengissä ja osallistuja ei saisi rahaa, ja toisessa osallistuja saisi 10 euroa, mutta hiiri kuolisi. Tällä selvitettiin, kuinka moni ottaisi kymmenen euroa, jos se tarkoittaisi hiiren kuolemaa. Noin 45 prosenttia vastaajista ottaisi kympin. Tätä tasoa käytettiin sitten vertailukohtana arvioitaessa markkinatilanteiden lopputulemia.

Seuraavaksi tutkimuksessa asetettiin tilanne, jossa aloitettiin kaupankäynti. Paritilanteessa ostajalle annettiin 20 euroa ja myyjälle annettiin hiiri, ja kuten yksilötilanteessa, hänelle tähdennettiin hiiren hengen olevan hänen vastuullaan. Heille annettiin mahdollisuus useiden tarjouksien ja vastatarjouksien kautta päästä sopimukseen hinnasta. Jos he pääsivät sopimukseen, myyjä sai sovitun hinnan, ja ostaja sai pitää loput hänelle annetusta 20 eurosta.

Asetelma heijasteli markkinatilannetta, jossa kaupankäynnistä on haittaa kolmansille osapuolille. Jos ostaja ja myyjän pääsivät sopimukseen hinnasta, saivat he pitää rahat, mutta hiiri kuoli. Jos he taas eivät päässeet sopimukseen, eivät kumpikaan saanut mitään, mutta hiiri sai elää. Tässä kokeessa myyjä on vastaavassa tilanteessa kuin yksilöasetelmassa, koska hänellä on valta päättää hiiren kohtalosta hyväksymällä tai hylkäämällä rahallinen tarjous. Osallistujille tähdennettiin, ettei kenenkään ole pakko tehdä tai hyväksyä tarjousta, ja että hiiri säilyy hengissä, jos kauppaa ei sovita.

Suuremmassa markkina-asetelmassa markkinoilla oli seitsemän ostajaa ja yhdeksän myyjää. Molemmat saattoivat tehdä niin monia tarjouksia kuin halusivat ja hyväksyä tai hylätä kenen tahansa tarjouksen. Tutkijat myös tarjosivat kaupankävijöille jatkuvasti tietoa neuvoteltavissa olevasta hinnasta ja toteutuneiden kauppojen hinnoista.

Kaupankäyntitilanne muutti ihmisten käyttäytymistä merkittävästi. Yksinkertaisilla markkinoilla 73 prosenttia koetilanteista päättyivät tilanteeseen, jossa myyjä sai alle kymmenen euroa. Suuremmilla markkinoilla 76 prosenttia hiiristä sai kokea kuoleman alle kymmenen euron hintaan. Jotta yhtä suuret prosenttiosuudet olisi voitu saavuttaa yksilöasetelmassa, olisi osallistujille maksettavan hinnan täytynyt olla joko hieman yli tai alle viisikymmentä euroa. Markkinoilla hiiren elämän hinnaksi muodostui kuitenkin ainoastaan viitisen euroa.

Mikä sitten voi aiheuttaa näin merkittävän eron? Tutkijat esittivät useita mahdollisia selityksiä. Ensinnäkin, koska kaupankäyntiin tarvitaan kaksi osapuolta, voivat yksilöt ajatella vastuun kaupankäynnin seurauksista jakautuvan eri osapuolten kesken. Lisäksi markkinoilla yksilöt näkevät jatkuvasti muidenkin osallistuvan epäeettiseen kaupankäyntiin, mikä auttaa entisestään yksilöä oikeuttamaan oman toimintansa, kun epäeettinen toiminta voidaan kokea sosiaalisesti hyväksyttävänä. Yksilöt voivat tämän johdosta myös kokea omat valintansa merkityksettöminä, koska he voivat ajatella, että jos he eivät osallistu kaupankäyntiin, joku toinen tekee sen kuitenkin.

Tutkijat myös nostavat esille, kuinka markkina-asetelma vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen muuttamalla heidän järkeilynsä kohdetta. Markkinat tarjoavat viitekehyksen joka suuntaa toimijoiden huomiota kaupan hieromiseen, neuvotteluun ja kilpailuun sekä vie huomiota pois kaupankäynnin mahdollisista seurauksista ja eettisistä kysymyksistä. Näin kaupankäynnin ulkoisvaikutukset, eli tässä tapauksessa kuollut hiiri, jäävät taka-alalle, kun keskittyminen suuntautuu hintamuutoksiin ja kilpailemiseen markkinoilla.

Markkinatilanne siis saa ihmiset toimimaan omista eettisistä vakaumuksistaan poiketen, koska ne mahdollistavat yksilön vähätellä omaa syyllisyydentuntoaan, tekevät epäeettisestä kaupasta sosiaalisesti hyväksyttävää ja suuntaavat yksilön huomion menestyksekkääseen kaupankäyntiin eikä sen seurauksiin tai eettisiin ulottuvuuksiin. Yksilötilanne poikkeaa markkinatilanteesta selkeästi, koska tällöin toimijat eivät voi kuvitella jakavansa vastuuta eivätkä saa markkinoilta vihjeitä epäeettisen kaupan sosiaalisesta hyväksyttävyydestä. Näin ollen yksilöiden alkuperäiset näkemykset tulevat selkeämmin esille.

Kokeet todensivat tutkijoiden hypoteesin, jonka mukaan markkinatilanteet rapauttavat yksilöiden eettisiä vakaumuksia. Tutkijat olettivat tämän näkyvän hinnoissa, joilla hiiriä tapettiin. He olettivat myös, että hintojen vääristyminen on voimakkaampaa, kun kysessä on vaikutukset kolmansiin osapuoliin kuin tilanteessa, jossa kaupankäynnin tulos vaikuttaa yksilön omiin kulutusmahdollisuuksiin.

Tätä selvittääkseen tutkijat tekivät toisen edellisen kanssa identtisen koeasetelman, mutta jossa kaupankäyntiin ei liittynyt samanlaista eettistä ulottuvuutta, vaan kaupankäynnin kohteena oli yksilön omat kulutusmahdollisuudet. Kokeessa yksilöiden tuli hiiren sijaan myydä lahjakortti erääseen myymälään. Kokeeseen liittyi sekä yksilöasetelma, jossa osallistujilta kysyttiin summaa, johon he suostuisivat lahjakortin vaihtamaan että monen myyjän ja ostajan markkinat, joilla ostajat ja myyjät tekivät toisilleen tarjouksia, kuten hiirtenkin tapauksessa.

Kokeissa selvisi hiirten tapauksessa markkinoilla olevan merkittävä vaikutus. Osallistujat olivat markkinatilanteessa tietyllä rahasummalla huomattavasti halukkaampia antamaan hiiren kuolla kuin yksilötilanteessa. Lahjakorttien tapauksessa vastaavaa ei tapahtunut. Myös hintojen muotoutuminen hiirimarkkinoilla poikkesi huomattavasti lahjakorttimarkkinoista. Sen lisäksi, että hiirimarkkinoilla lähtöhinta oli alhainen verrattuna yksilötilanteeseen, laski se kaupankäynnin seurauksena entisestään, mikä antaisi lisäviitteitä eettisten vakaumusten rapautumisesta markkinatilanteissa. Tässäkään tapauksessa ei vastaavaa tapahtunut lahjakorttimarkkinoilla.

Tutkijoiden mukaan kokeissa voidaan havaita selkeä ja systemaattinen ero markkinoiden vaikutuksessa eettisten ja kolmansia osapuolia koskevien sekä eettisesti neutraalien ja itseä koskevien arvojen välillä. Asetelman ollessa muutoin yhtäläinen, markkinat rapauttavat huomattavasti enemmän eettisiä ja kolmansia osapuolia koskevia arvoja kuin itseä koskevia ja eettisesti neutraaleja arvoja.

Tutkimuksen lopputulokset ovat johdettavissa jossain määrin myös laajemmin yhteiskuntaan. On selvää, että esimerkiksi suuri osa ihmisistä pitää vaatteiden halpatuotantoa ihmisoikeuksia loukkaavissa olosuhteissa epäeettisenä. Vaikka tämä on useimpien mielestä epätoivottavaa, näin tuotettujen vaatteiden alhaiset hinnat kannustavat ihmisiä silti ostamaan niitä, ja lisäksi kohtuullisissa oloissa tehtyjen tuotteiden etsiminen saattaa monesti olla hyvin haastavaa.

Tutkimuksen johtopäätöksenä tutkijat toteavatkin, että markkinat eivät tuota aina prosessiin osallistuvien toiveiden mukaista lopputulosta – toisin sanoen lopputulokset eivät ole automaattisesti taloudellisesti tehokkaita tai yhteiskunnallisesti toivottavia. Mikäli ero toiveiden ja toteutuneiden lopputulosten välillä on liian suuri, eikä tunnettu lauselma “niukkojen resurssien tehokkaasta käytöstä” siis toteudu, on tarpeellista puuttua markkinamekanismien toimintaan.

Markkinatalouden rakenteet ristiriidassa ympäristön kestävyyden huomioonottamisen kanssa

Markkinatalouksien kyvyttömyys asettaa yhteiskunnallisesti optimaalisia hintoja näkyy konkreettisesti myös öljy-yhtiöiden osakkeiden arvostuksissa. The Economistin mukaan öljy- kaasu- ja hiiliyhtiöiden osakkeiden hinta markkinoilla on asettunut tasolle, jossa oletuksena on, että kaikki löydetyt fossiilisten polttoaineiden varannot otetaan käyttöön.

Ympäristön kantokyky ei kuitenkaan kestäisi näiden polttoaineiden käyttöä ja polttamista. Kansainvälinen yhteisö on asettanut tavoitteekseen ilmaston lämpenemisen rajoittamisen alle kahteen asteeseen. The Economistin haastatteleman asiantuntijan mukaan tavoitteessa pysyminen edellyttää, että vain noin kolmannes jo nyt löydetyistä fossiilisisen polttoaineen varastoista käytetään.

Oikeastaan kaikki yhtään laajamittaisempi tuotanto ja kaupankäynti aiheuttaa väistämättä seurauksia kaupankäynnin ulkopuolisille henkilöille. Tämä on seikka, joka tuleekin ottaa huomioon aina kaupankäynnin seurauksia mietittäessä. Mitä vapaammat markkinaolosuhteet ovat, sitä todennäköisemmin myös ongelmat kaupankäynnin seurausten tarkassa laskemisessa kasvavat.

Ilmastonmuutoksen ja fossiilisten polttoaineiden kohdalla tämä seikka näkyy vakavalla tavalla. Mikäli kaikkia fossiilivarantoja ei polteta, eli niiden polttamisen tuhoisat seuraukset otettaisiin vakavasti ja hinnat korjattaisiin tämän mukaisesti vähintäänkin moninkertaisiksi nykyisistä, kytee monien talousasiantuntujoiden mukaan öljy-, kaasu- ja hiiliyhtiöiden osakkeissa seuraava valtava osakekupla, jonka puhkeaminen vaikuttaisi koko maailman talouteen.

Täysin käsittämättömältä tuntuva markkinoiden lopputulema tulee kuitenkin ymmärrettävämmäksi edellä mainitun tutkimusesimerkin kautta. Fossiilisten polttoaineiden kanssa markkinat kärsivät samoista rakenteellisista ongelmista kuin muutkin markkinat.

Markkinat eivät kykene ottamaan huomioon kolmansille osapuolille – tässä tapauksessa tuleville sukupolville – aiheutettavaa haittaa. Markkinat muodostavat myös sosiaalisen ympäristön, joka kannustaa (tai pahimmillaan pakottaa) ulkoisvaikutusten huomiotta jättämiseen sekä epäeettiseen ja vahingolliseen käyttäytymiseen.

Markkinatalouden rakenteellisilla ongelmilla laajat seuraukset

Markkinoiden rakenteelliset ongelmat eivät vaikuta ainoastaan kaupankäynnin epätoivottuihin seurauksiin, vaan myös talouden mittavaan tehottomuuteen. Syntyy haitallinen noidankehä: vääristyneet hinnat vääristävät tuotantoa ja kulutusta, ja vääristymät kasvavat ajan myötä entisestään tuotannon ja kulutuksen sopeutuessa vääristyneisiin hintoihin.

Markkinataloudet kärsivät ihmisille ja ympäristölle vahingollisista rakenteista. On tärkeää pohtia, ovatko markkinatalouden rakenteet niitä rakenteita, joiden halutaan leviävän yhä uusille elämänalueille. Mikäli näin ei ole, on tärkeää aloittaa keskustelua siitä, halutaanko ihmisille ja ympäristölle parempia yhteiskunnan ja talouden rakenteita. Tämä keskustelu on elintärkeää niin ihmisyhteisöjen kuin planeettamme elinkelpoisen tulevaisuudenkin kannalta.

Lue myös:

Talousoikeuden asiantuntija: Bangladeshin työntekijöiden heikko asema johtuu säätelemättömistä markkinoista
New York Times: Toistasataa kuollutta ompelimon tulipalossa
Talvivaara ja ulkoisvaikutusten ongelma
Robin Hahnel: Perusteet markkinoita vastaan

Talvivaara & ulkoisvaikutusten ongelma

Markkinatalouden keskeisiä vahvuuksia on tehdä ostajien ja myyjien välinen kaupankäynti sujuvaksi. Tämän mahdollistaa markkinataloudessa se, kuinka ostajat ja myyjät saavat (toimiessaan lainsäädännön puitteissa) käydä rajoitteitta keskenään kauppaa ilman, että he tarvitsevat toimilleen kolmansien osapuolien hyväksyntää. Tämä tekee liiketoiminnasta ja kaupankäynnistä jouhevaa.

Vaikka kolmansien osapuolien jättäminen kaupankäynnin ulkopuolelle on selvästi markkinoiden vahvuus, on se myös niiden heikkous. Monesti liiketoiminta ja eri tahojen keskinäinen kaupankäynti koskettaa myös muita kuin kaupan osapuolia joko positiivisten tai negatiivisten ulkoisvaikutusten muodossa.

Markkinoiden heikkouksiin lukeutuukin se, että liiketoiminnasta kolmansille osapuolille koituvat hyödyt tai haitat jäävät markkinamekanismeilta huomiotta. Tämä on markkinoita vaivaava vakava rakenteellinen ongelma, joka johtuu hintojen muodostumisesta ainoastaan ostajien ja myyjien välisten neuvottelujen perusteella. Näissä neuvotteluissa kolmansien osapuolien ääni jää huomiotta, eivätkä heille koituvat mahdolliset hyödyt tai haitat näy palvelujen tai tuotteiden loppuhinnoissa.

Edelleen vakavammaksi ongelman tekee se, että markkinoilla on sekä ostajien että myyjien etujen mukaista jättää nämä kolmannet osapuolet huomiotta. Mitä enemmän tuotannosta aiheutuvia kustannuksia tuottaja pystyy sälyttämään ulkopuolisten niskoille, sitä halvemmaksi tuotteen lopullinen hinta muodostuu, ja sitä todennäköisemmin tuottaja saa tuotteensa kaupaksi. Mitä enemmän ostaja pystyy jättämään muiden niskoille tuotteen käytöstä kolmansille osapuolille aiheutuvia kustannuksia, sitä kannattavampaa tuotteen käyttäminen on hänen näkökulmastaan.

Yksi keskeisistä yrityksen, tuotannonalan tai valtion kilpailukykyyn vaikuttavista tekijöistä on tuotannon kustannukset. Mitä halvemmalla yritys pystyy lopputuottensa valmistamaan, sitä paremmin se pärjää hintakilpailussa muiden saman alan yritysten kesken. Mitä halvemmalla Suomessa toimiva kaivosteollisuus saa oikeudet louhintaan ja mitä enemmän kaivokset pystyvät venyttämään erilaisia päästörajoituksia sekä jättämään mahdollisten ympäristöhaittojen kustannuksia kolmansien osapuolten harteille, sitä kannattavampaa heidän toimintansa on suhteessa kilpailijoihinsa.

Tämän takia on kaivosten etujen mukaista pyrkiä päästämään ympäristöön erilaisia jätteitä niin paljon kuin mahdollista ja vastustaa erilaisia veroja ja maksuja, joita niiltä saatettaisiin vaatia toimilupiensa edellytyksenä.

Markkinat eivät rakenteellisesti tarjoa juurikaan keinoja kolmansien osapuolten huomioimiseen liiketoiminnasta päätettäessä. Talvivaaran tapauksessa kaivoksen toiminnasta kärsineet paikalliset asukkaat eivät esimerkiksi ole saaneet vaikuttaa kaivostoiminnan toteutustapaan huolimatta heihin kohdistuvista merkittävistä haittavaikutuksista. He eivät myöskään ole saaneet korvausta heille aiheutuneesta haitasta. Kaivoksen ei ole tarvinnut maksaa paikallisille asukkaille aiheuttamastaan vesistöjen kuormituksesta, melusta, pölystä ja saasteista, ja se on näin pystynyt jättämään huomattavan osan niistä pois tuotannon kustannuksista. Samalla kaivoksen osakkeenomistajat sen sijaan saavat tästä johtuen suurempia voittoja, koska tuotannon kustannukset ovat alhaisemmat, kuin jos kaivos olisi joutunut maksamaan korvausta paikallisille asukkaille ja sopeuttamaan kustannuksia sen mukaisesti.

Tätä ongelmaa voidaan tarkastella myös omistusoikeuksien ongelmana, jolloin paikalliset asukkaat omistaisivat kukin tietyn osuuden alueen puhtaasta ilmasta, meluttomasta äänimaailmasta sekä saasteettomasta ympäristöstä ja vesistöistä. Markkinat saattaisivat ottaa tällöin paikallisten asukkaiden mielipiteet huomioon siinä ihanteellisessa tilanteessa, että he kaikki todella omistavat yhtäläisen osan alueen päästöoikeuksista.

Tämän seurauksena markkinoiden toiminta kuitenkin muuttuisi todennäköisesti hyvin jäykäksi ja tehottomaksi, jota voidaan havainnollistaa muutaman esimerkin kautta. Ensinnäkin hinta erilaisille päästöille olisi hyvin vaikea määrittää. Jokaisen asukkaan etujen mukaista olisi ilmoittaa haittansa määrä mahdollisimman suureksi ja hinta täten korkeaksi. Kaivoksen etujen mukaista taas olisi esittää päästöistä saatava hyöty mahdollisimman pieneksi ja hinta täten alhaiseksi. Näin markkinatoimijoiden omaa etua tavoitteleva toiminta vääristäisi tarkoituksenmukaisen informaation saamista päästöjen todellisista vaikutuksista.

Jos päästöoikeuksien haltijat eivät perustaisi jonkinlaista yhteenliittymää neuvotteluissa kaivoksen kanssa, tulisi kaivoksen edustajan käydä neuvotteluja jokaisen päästöoikeuksien omistajan kanssa erikseen. Tällöin päästöoikeuksien haltijan transaktiokustannukset eli neuvotteluihin kuluva aika ja vaiva olisivat todennäköisesti suhteettoman suuria neuvotteluista saatavaan hyötyyn, kun vaikutukset yksittäiseen ihmiseen ovat suhteellisen pienet. Samat syyt myös hillitsisivät ihmisten liittymistä kaivoksen kanssa päästöoikeuksista neuvottelevaan porukkaan.

Näin päästöoikeuksien suhteettoman suuret transaktiokustannukset rajoittaisivat ihmisten innokkuutta osallistua neuvotteluihin. Tämä vaikeuttaisi ja hidastaisi huomattavasti neuvottelujen etenemistä ja näin tekisi liiketoiminnasta jälleen vaivalloisempaa ja tehottomampaa.

Lisäksi jokaisen päästöoikeuksien haltijan kannattaisi viivytellä myymistä niin kauan kuin mahdollista. Mitä myöhempään yksittäinen päästöoikeuksien haltija pystyy myymään osuutensa kaivokselle, sitä paremman hinnan hän pystyisi neuvottelemaan oikeudelleen. Mitä vähemmän myyjiä on jäljellä, sitä paremman neuvotteluasemat heillä on suhteessa kaivokseen, koska kaivos on jo investoinut päästöoikeuksiin, eikä sen ole enää helppo perääntyä neuvotteluissa tai löytää toisia päästöoikeuksien myyjiä. Tämäkin tekisi pahimmillaan liiketoiminnasta erittäin hidasta ja vaikeaa.

Jotta edellä kuvatun kaltainen tilanne olisi alunperinkään mahdollinen, tulisi erilaiset omistusoikeudet määritellä hyvin pikkutarkasti. Jokaisella asukkaalla olisi tietynsuuruinen omistusoikeus meluttomaan, pölyttömään ja saasteettomaan ympäristöön, ja jokainen joka haluaisi aiheuttaa melua, pölyä tai muita päästöjä tietyn kriittisen rajan yli joutuisi käymään läpi samat neuvottelut kaikkien tahojen kesken. Ei ole vaikea kuvitella, kuinka hankalaa jokapäiväisestä elämästä ja tavallisesta liiketoiminnasta tulisi.

Todennäköisesti tietyn alueen omistussoikeuden haltijat perustaisivat pysyvän yhdistyksen tällaisten tapausten ratkomiseksi, mutta niidenkin tapauksessa jokaisen niihin osallistuvan yksilön etujen mukaista olisi liiotella itselleen aiheuttamaa haittaa, ja näin vääristää päästöoikeuksien markkinahintoja pois toiminnan todellisista kustannuksista. Lisäksi yksilöiden etujen mukaista ei edes välttämättä olisi liittyä yhdistykseen, jos he saavat paremmat neuvotteluasemat suhteessa ostajaan toimiessan itsenäisesti ja myymällä mahdollisimman myöhään.

Koska omistusoikeudet ovat tämän hetken markkinatalouksissa puutteellisesti määritellyt, on tätä ulkoisvaikutusten ongelmaa pyritty ratkaisemaan erilaisten verojen ja säädösten muodossa. Kuitenkin, vaikka omistusoikeudet olisivat tarkasti määritellyt, päästöoikeuksien määrän sekä niistä maksettavan hinnan tarkka määritteleminen markkinamekanismien kautta olisi hyvin hankalaa, koska markkinat tekevät kolmansien osapuolien osallistumisen päätöksentekoon hankalaksi sekä kannustavat eri markkinaosapuolia vääristelemään ratkaisevan tärkeää informaatiota oikean päästörajatason määrittämiseksi.

Näin ollen omistusoikeuksien määrittäminen ei välttämättä ratkaise ulkoisvaikutusten ongelmaa eikä täten mahdollista tuotannon todellisten haittojen ja hyötyjen tarkkaa mittaamista ja taloudellisten resurssien ja tuotannon tehokasta kohdentamista.

Erilaiset verot ja säädökset ovatkin nykytaloudessa välttämättömiä ekologisesti kestävän taloudellisen toiminnan takaamiseksi ja täten erittäin kannatettavia. Pitkällä aikavälillä tulisi kuitenkin pyrkiä pohtimaan talouden rakenteita uusiksi tavalla, joka mahdollistaisi ulkoisvaikutuksista kärsivien tai hyötyvien kolmansien osapuolien sujuvan osallistumisen taloudelliseen päätöksentekoon sekä tuotannon haittojen ja hyötyjen tarkan mittaamisen, jotta taloudelliset resurssit saatettaisiin kohdentaa mahdollisimman tehokkaasti.

Lue myös:

YLE: Talvivaaran ympäristövaikutukset pahenevat

WWF: Vauraat länsimaat ulkoistavat luonnon köyhtymisen

WWF:

”Olemme rikkaissa länsimaissa onnistuneet muun muassa lainsäädännön ja suojelualueiden avulla kääntämään useiden eliölajien, kuten merikotkan, saukon ja saimaannorpan, kehitystä parempaan suuntaan. Emme voi kuitenkaan huokaista helpotuksesta, sillä samalla kulutus- ja tuotantotapamme hävittävät lajeja ja niiden elinympäristöjä trooppisissa maissa”, sanoo WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen. 

Living Planet -indeksin mukaan luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on jatkunut maailmassa. Monimuotoisuus on vähentynyt lähes 30 prosentilla vuodesta 1970 vuoteen 2008.  Erityisesti lajien tila on heikentynyt trooppisella vyöhykkeellä, yli 60 prosentilla.

WWF:n raportti kuvaa huolestuttavasti niitä valtavan mittaluokan ympäristökatastrofeja, joita syntyy nykyisen taloustuotannon ja -kulutuksen seurauksena. Ongelmat juontavat juurensa markkinoiden hinnanmuodostusmenetelmään, markkinakilpailuun, jossa ei huomioida lainkaan tuotannon ja kulutuksen ohessa syntyviä haittoja ympäristölle ja ihmisille – negatiivisia ulkoisvaikutuksia.

Markkinoilla ainoa tapa hillitä WWF:n raportin kuvaamaa luonnon köyhtymistä on asettaa rajoituksia ja korjaavia veroja kehityksen hillitsemiseksi. Näillä korjausliikkeillä voidaan pyrkiä huomioimaan taloustoiminnan sosiaalisisa, ympäristöllisiä ja taloudellisia vaikutuksia ja tuomaan hyödykkeiden ja palveluiden hintoja lähemmäs niiden todellisia kustannuksia.

Markkinamekanismeissa ei siis itsessään ole rakenteellista keinoa ottaa ulkoisvaikutuksia huomioon, ja tästä syystä edellä mainitun kaltaiset korjausliikkeet etenevät usein taloudessa vastavirtaan. Johtuen tuotantoyksiköiden omistusten lisääntyvästä keskittymisestä kansainväliset suuryhtiöt kykenevät myös tehokkaasti lobbausvoimallaan pysäyttämään kansalaisjärjestöjen tai asiantuntijoiden vaatiman tehokkaan sääntelyn toteutumisen.

BBC: Autoilun aiheuttamat saasteet tappavat Britanniassa 5000 ihmistä vuodessa

BBC:

Road pollution is more than twice as deadly as traffic accidents, according to a study of UK air quality. 

The analysis appears in Environmental Science and Technology, carried out by Steve Yim and Steven Barrett, pollution experts from MIT in Massachusetts. 

They estimate that combustion exhausts across the UK cause nearly 5,000 premature deaths each year. 

The pair also estimate that exhaust gases from aeroplanes cause a further 2,000 deaths annually. 

By comparison, 2010 saw, 1,850 deaths due to road accidents recorded.

BBC uutisoi britannialaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan autoilun sivutuotteena syntyvät ilmansaasteet aiheuttavat Britanniassa 5000 ennenaikaista kuolemaa vuosittain. Tutkimuksen esiinnostama esimerkki kuvaa osuvasti sitä, kuinka tuotannolla ja kulutuksella on lukuisia ulkoisvaikutuksia, jotka eivät sisälly markkinahintoihin.

Markkinoilla ostajilla ja myyjillä ei ole syytä ottaa näitä heidän kaupankäyntinsä ulkopuolelle jääviä vaikutuksia lainkaan huomioon. Mitä enemmän autoilun negatiivisia ulkoisvaikutuksia pystytään maksattamaan muilla, sitä enemmän ostajat ja myyjät hyötyvät. Ainoa tapa puuttua markkinoilla negatiivisiin ulkoisvaikutuksiin on pyrkiä asettamaan rajoituksia ja korjaavia veroja haitallisten vaikutusten hillitsemiseksi.

YLE: Maailmanpankki haluaa lisää suojeltuja merialueita

YLE:

Maailmanpankki aikoo kerätä viidessä vuodessa 1,5 miljardia dollaria eli lähes 1,2 miljardia euroa parantaakseen maailman merien tilaa. Noin 85 prosenttia valtamerien kalakannoista on ylikalastettuja tai tyhjennettyjä.

- Merien pelastamiselle on jo omistauduttu, mutta tarvitaan maailmanlaajuinen pyrkimys, sellaista ei ole, Maailmanpankin pääjohtaja Robert Zoellick sanoi valtamerien tilaa käsitelleessä kokouksessa Singaporessa. 

Zoellick esitti useita tavoitteita. Kymmenessä vuodessa on tarkoitus muun muassa palauttaa ainakin puolet maailman kalakannoista. Lisäksi suojeltujen merialueiden määrä on tarkoitus kaksinkertaistaa. Merien pinta-alasta on nykyisin suojeltu kaksi prosenttia, maapallon maapinta-alasta puolestaan 12 prosenttia.

Kalakantojen suojelemisen tarve liittyy markkinoiden rakenteellisiin ongelmiin. Markkinatalouden kannustinjärjestelmä tarjoaa vain vähän välineitä kalastusmäärien vähentämiseen. Yksittäisellä kalastajalla ei kannustimien näkökulmasta ole syitä ottaa huomioon liikakalastuksesta aiheutuvia ongelmia.

Markkinoiden hintojen muodostuksessa ei oteta huomioon kalastuksen ulkoisvaikutuksia, esimerkiksi kalakantojen romahtamista ja siitä seuraavia haittoja ekosysteemeille, vaan hinta määräytyy ainoastaan ostajien ja myyjien välisten lyhyen aikavälin neuvottelujen perusteella. Täten kun kalan hinta on noussut niin korkealle, etteivät kuluttajat sitä enää halua ostaa, ovat kalakannat todennäköisesti jo romahtaneet hälyttävän alhaiselle tasolle.

Lue myös:

Sääntöjen puute tuhoaa eteläisen Tyynenmeren kalakantoja
Petokalakannat romahtaneet kaksi kolmasosaa viimeisen sadan vuoden aikana

Maailman Kuvalehti: Mitä suomalaisten eläkevaroilla rahoitetaan?

Maailman Kuvalehti:

Seitsemän työeläkeyhtiötä hoitaa tällä hetkellä noin 2,8 miljoonan suomalaisen eläkkeet. Suurimmilla eläkevakuutusyhtiöillä on yli 500 000 eläkevakuutettua. Yhtiöiden sijoituspääomat pyörivät kymmenissä miljardeissa euroissa.

Safergloben ja Finnwatch teettivät kyselyn 31:lle suomalaiselle eläkerahastolle. Tulos on karu: vastanneista yhdeksästä rahastosta kaikki olivat sijoittaneet tupakka-, ase- tai alkoholiteollisuuteen, ympäristö- tai ihmisoikeusrikkomuksia tekeviin yrityksiin, ydinaseisiin, rypälepommeihin tai veroparatiiseihin.

(...) Osa yhtiöistä ei käytä lainkaan eettisen sijoittamisen käsitettä tai on korvannut sen käsitteellä vastuullinen sijoittaminen. Esimerkiksi eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen ei halua sitoutua termiin eettinen sijoittaminen, koska siinä "sijoittajan omat arvot ovat tärkeämmässä asemassa kuin odotettu tuotto".

Tapaus on oppikirjaesimerkki markkinatalouden vääristyneistä kannustimista. "Näkymätön käsi"  ohjaa voittoa tavoittelevia sijoitusyhtiöitä sijoittamaan teollisuuteen, jolla on suunnattomia negatiivisia sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia. Käsitys markkinoiden tehokkuudesta perustuu pitkälle juuri siihen, kuinka "näkymätön käsi" ohjaa omaa etua tavoittelevia yksilöitä kohti tehokasta, tuottavaa ja heitä hyödyttävää toimintaa, mikä sitten johtaa tehokkaaseen, tuottavaan ja koko yhteisöä hyödyttävään toimintaan myös laajassa mittakaavassa. Kuitenkin tämä tapaus on oppikirjaesimerkki tilanteesta, jossa yksilöä (tai tässä tapauksessa yksittäistä sijoitusyhtiötä) kannattava toiminta aiheuttaa suunnattomia negatiivisia ulkoisvaikutuksia ja edesauttaa valtavaa inhimillistä kärsimystä.

Vandana Shiva: Siementen patentointi velkaannuttaa viljelijät ja tuhoaa biodiversiteetin

Tunnettu intialainen filosofi ja ympäristöaktivisti Vandana Shiva kirjoittaa Al Jazeerassa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, kuinka Maailman kauppajärjestön (WTO) "tekijänoikeussopimukset" ovat heikentäneet paikallisten puuvillanviljelijöiden asemaa ja lisänneet maailman suurimpien biotekniikkayritysten, kuten yhdysvaltalaisen Monsanton, liikevoittoja:

The introduction of the Trade Related Intellectual Property Rights Agreement of the World Trade Organisation has accelerated the spread of genetically engineered seeds - which can be patented - and for which royalties can be collected. 

[…] Corporations defined a problem - and for them the problem was farmers saving seeds. They offered a solution, and the solution was to make it illegal for farmers to save seed - by introducing patents and intellectual property rights on those very seeds. As a result, acreage under GM corn, soya, canola, cotton has increased dramatically.

Geenimanipuloidut siemenet voi patentoida, ja tämä mahdollistaa ruokateollisuuteen erikoistuneiden suuryritysten lisenssimaksupelin. Paikalliset viljelijät ovat lisääntyvässä määrin riippuvaisia patentoiduista siemenistä, koska suurruokateollisuus on saanut lobbauksellaan hallitukset vaatimaan viljelijöiltä "siementen rekisteröintiä" ja "pakollisia vapaaehtoisia maksuja".

Monsanton ja muiden biotekniikkayritysten ajamilla "tekijänoikeussopimuksilla" on ollut hirvittäviä inhimillisiä seurauksia. Shivan mukaan viljelijöiden epätoivo näkyy häkellyttävän suurissa itsemurhaluvuissa:

India, the home of cotton, has lost its cotton seed diversity and cotton seed sovereignty. Some 95 per cent of the country's cotton seed is now controlled by Monsanto - and the debt trap created by being forced to buy seed every year - with royalty payments - has pushed hundreds of thousands of farmers to suicide; of the 250,000 farmer suicides, the majority are in the cotton belt.

Talouden tehokkuuden, tässä tapauksessa ruokatuotannon tehokkuuden, näkökulmasta tilanne on myös katastrofaalinen. Koulukunnasta riippumatta kaikki talouden asiantuntijat allekirjoittavat, että markkinat toimivat paremmin, kun markkinoilla on voimakasta kilpailua, kun markkinat tasapainottuvat nopeasti ja kun markkinoilla on mahdollisimman vähän ulkoisvaikutuksia. Ottamatta edes huomioon ruokatuotantoon liittyviä kriittisiä ulkoisvaikutuksia, muutaman jättimäisen ruokayrityksen ajamat patenttijärjestelmät yhdistettynä "tekijänoikeussopimuksiin" ovat vähentäneet kilpailun minimiin ja luoneet käytännössä monopolihinnoittelun siemenmarkkinoille.

Monsantolla on hallussaan noin 95 prosenttia Intian puuvillansiemenistä ja sen myötä myös päätäntävalta Intian puuvillanviljelijöiden kohtalosta. Lobbausvoimansa ansiosta he pystyvät pakottamaan viljelijät ostamaan "rekisteröityjä siemeniä" ja torpedoimaan samalla sääntelypyrkimykset, joilla voitaisiin turvata edes asteittaista autonomiaa paikallisviljelijöille ja näin ollen myös säilyttää osa häviävästä biodiversiteetistä.

Maailma.net: Sääntöjen puute tuhoaa eteläisen Tyynenmeren kalakantoja

Maailma.net

Aasian, Euroopan ja Latinalaisen Amerikan kalastusalukset ovat tuhonneet kalakantoja eteläisellä Tyynellämerellä, varoittaa kansainvälinen tutkivien journalistien järjestö ICIJ tuoreessa tutkimuksessaan. Sen mukaan Tyynellämerellä esiintyvien piikkimakrillien kanta on vähentynyt jopa 90 prosentilla viimeisten kahden vuosikymmenen aikana.

Ongelmana on sääntelemättömyys: esimerkiksi eteläisen Tyynenmeren alueella sitovia sääntöjä ei ole, ja kansalliset intressit sekä geopoliittinen kilpailu on estänyt sellaisia luomastakaan.

Markkinat palkitsevat yksittäisen kalastajan sen perusteella mitä enemmän kalastaja kykenee kalastamaan. Yksittäisellä kalastajalla, tietyllä kalastusalueella, ei markkinoiden kannustimien (eli palkitsemisen) näkökulmasta ole syitä ottaa huomioon, että mitä enemmän hän kalastaa nyt sitä vähemmän a) muille kalastajille jää kalastettavaa samana vuonna, b) kaikille kalastajille jää kalastettavaa tulevina vuosina.

Markkinatalouden kannustinjärjestelmä tarjoaa vain vähän välineitä kalastusmäärien vähentämiselle, koska markkinoiden hinnoittelujärjestelmä ei kykene ottamaan huomioon kalakantojen ylikalastamisesta aiheutuvia kustannuksia eli kalastuksen ulkoisvaikutuksia. Kalan hinta määrittyy ainoastaan ostajien ja myyjien välisten neuvottelujen perusteella, lyhyellä aikajänteellä. Kun kalan tarjonta laskee tarpeeksi voimakkaasti alle kysynnän, ja kalan hinta on nousee niin korkealle etteivät kuluttajat sitä enää halua ostaa, ovat kalakannat todennäköisesti jo romahtaneet hälyttävän alhaiselle tasolle.

Markkinoita voidaan rajoittaa erilaisilla säätelykeinoilla, kuten kiintiöillä ja alueellisilla sopimuksilla. Lisäksi kalalle voidaan asettaa erilaisia veroja, jotka korjaavat markkinoiden hinnoittelun vääristymää. Kuitenkaan ne eivät poista itse rakenteellista ongelmaa, ja kalastajien ja valtioiden näkökulmasta on lyhyellä tähtäimellä sitä kannattavampaa mitä vähemmän joutuu ottamaan huomioon erilaisia rajoituksia.

Kyseessä on oppikirjaesimerkki kilpailuun ja ahneuteen pohjaavan markkinatalouden rakenteellisista ongelmista. Markkinoita vaivaa krooninen ns. julkisten resurssien ongelma, mikä tarkoittaa sitä, että markkinamekanismit kannustavat enemmänkin luonnonresurssien liikakulutukseen kuin niiden kestävään hyödyntämiseen.

Aamulehti: Pikavippiyritykset tekevät valtavia voittoja

Aamulehti uutisoi pieniä, korkeakorkoisia luottoja tarjoavien pikavippiyritysten valtavista voitoista:

Suurimman alan yhtiön eli Tact Groupin liikevoittoprosentti oli peräti 72,3 eli liikevaihdosta lähes kolmeneljäsosaa oli puhdasta voittoa.

Tact Group eli entinen Vipster sai aikaa lähes 11 miljoonan euron liikevaihdon ja liikevoittoa komeat lähes 8 miljoonaa euroa. Ferratum Finland keräsi puolestaan 10,5 miljoonan euron liikevaihdolla 4 miljoonan euron voitot puolentoista vuoden tilikaudella.

Yritysten toimintaa on aiemmin kommentoinut inhimillisten seurausten osalta myös diakonia ja yhteiskuntatyö -yksikön johtaja Heikki Hiilamo:

"Kauppa- ja teollisuusministeriön tuore tutkimus kertoo, että pikavippejä käyttävät kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat kansalaiset. Lainsäätäjien pitäisi asettua ennen muita näiden ihmisten puolelle. Pientenkin summien lainaamiseen on laadittava reilut, kohtuulliset ja oikeudenmukaiset pelisäännöt", totesi Hiilamo.

Karjalainen-lehti on myös äskettäin uutisoinut samojen yritysten tavoista kiertää korkojen ilmoittamista ja asiakkaiden totuudenmukaista informoimista koskevaa lakia:

Lehden tekemän selvityksen mukaan jopa puolet pikavippifirmoista johtaa asiakasta harhaan ilmoittamalla lainan todellisen vuosikoron pienemmäksi kuin se on oikeasti.

Esimerkiksi kahdeksi viikoksi otetun sadan euron lainan vuosikoroksi saatettiin ilmoittaa vain 300 prosenttia, kun lainan kulut olivat noin 20 euroa. Todellisuudessa kulut ovat huomattavasti suuremmat.

Esimerkit ovat yksittäisiä, mutta esimerkiksi lainsäädännön kiertäminen ja piittaamattomuus kaupankäynnin vaikutuksista ihmisiin ovat piirteitä, jotka ovat jäljitettävissä myös rakenteellisiin seikkoihin. Näitä ovat esimerkiksi markkinatalouden taipumus kannustaa voitontavoitteluun kaikin mahdollisin, myös yhteiskunnallisesti haitallisin, keinoin, sekä diakonia ja yhteiskuntatyö -yksikön johtajan kommentissa esiintuleva kaupankäynnin seurausten näkymättömyys.

Korjaavien ratkaisujen, kuten juuri lainsäädännön, kehittäminen auttaa tähän talouden tehokkuutta heikentävään ongelmaan välillisesti, mutta oleellista on tarkastella myös sitä, voiko taloudessa itsessään olla rakenteita jotka kannustavat tällaiseen haitalliseen toimintaan, ja sitten miettiä miten näitä voitaisiin muuttaa.

Lue lisää: Robin Hahnel - Perusteet markkinoita vastaan

HS: Talvivaaran jätteet muuttivat järviveden merivedeksi

Helsingin sanomat:

Talvivaaran kaivoksen jätevesien mukana on kulkeutunut lähivesistöihin niin paljon natriumsulfaattia, että läheisen Salmisen erämaajärven vesi on muuttunut suolaiseksi merivedeksi. Sulfaatti on kuluttanut myös veden happipitoisuutta ja tuonut hajuhaittoja.

Sekä kaivosyhtiö Talvivaara että sen asiakkaat ovat hyötyneet ympäristöhaittojen ulkoistamisesta. Mitä enemmän yritys voi maksattaa tuotannon haittoja ja kustannuksia muilla, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on kasvattaa liikevoittoaan. Kaivosyhtiön asiakkaat nauttivat alhaisista hinnoista, koska osa mineraalien ja metallien tuotannon todellisista kustannuksista on pystytty jättämään kaupankäynnin ulkopuolelle. Jo yksinkertaiset kustannus- ja hyötylaskelmat voivat osoittaa yrityksille, että vaikka ympäristön turmelemisesta jäätäisiin kiinni, mahdollisesti maksettavat sakot jäävät yleensä kerättyä hyötyä selvästi alhaisemmiksi. Markkinalogiikan mukaisesti tällaisessa tapauksessa kaivosyrityksen kannattaa edelleen laskea jätevedet lähivesistöihin.

Blogissamme on kirjoitettu kaivosyhtiö Talvivaaran tapauksesta aiemminkin:

• YLE: Talvivaara hakee päästörajojen korotuksia
• YLE: Mielenosoittajat vaativat Talvivaaran kaivosyhtiötä rajoittamaan päästöjään
• YLE: Talvivaaran lähikylien asukkaiden tahto ei toteudu

Video: Econ 4 – Introduction

Econ 4 – Introduction on taitavasti animoitu lyhyt video, jossa summataan nykytalouden suurimpia rakenteellisia ongelmia. Videon kuvaamat säätelemättömien markkinoiden ongelmat, kuten tuloerojen vääjäämätön kasvu ja tuotannon negatiivisten ulkoisvaikutusten aiheuttamat ympäristökatastrofit, ovat saaneet merkittävästi huomiota myös blogissamme.

Talouselämä: Vihreä energia tuplaa sähkölaskun

Talouselämä:

Kotitalouksien maksaman sähkön hinta voi nousta jopa yli 100 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, jos uusiutuvat energialähteet muodostavat tuollion suuren osan energiantuotannosta. Hinnat nousisivat vähemmän, jos energia tulisi osin ydinvoimasta ja fossiilisista polttoaineista.

Kuten jo eilen nostimme esiin, fossiiliset polttoaineet ja ydinvoima ovat halvempia suhteessa uusiutuviin myös siksi, koska niiden tuotannossa osa kustannuksista siirtyy kolmansien osapuolten - tulevien sukupolvien ja kaikkien, jotka ilmastonmuutoksesta kärsivät - maksettavaksi. Täten nämä ulkoisvaikutukset eivät näy tuottajien ja kuluttajien välisessä hinnassa. Yksinkertaistaen voidaan väittää sähkön hinnan olevan nyt "liian halpaa" ja nousevan tulevaisuudessa kohti kestävää ja realistista tasoa.

Pitkällä tähtäimellä siirtymä ilmaston kannalta kestävämpään energiantuotantoon koituu kaikkien hyödyksi. Kuitenkin markkinat vaikeuttavat tätä siirtymää tarjoten vain vähän kannustimia ensinnäkin kuluttajille puhtaamman energian kysynnän ilmaisemiseen ja toiseksi tuottajille ulkoisvaikutuksen sisällyttämiseksi energian hintaan. Kyseessä on oppikirjaesimerkki markkinoiden tehottomuudesta. Käsitys markkinoiden tehokkuudesta perustuu oletukseen, että koska yksittäiset taloudelliset toimijat pyrkivät aina tavoittelemaan kannaltaan mahdollisimman kustannustehokasta ratkaisua, saa vapaa markkintalous aikaan tehokkaan lopputuloksen myös laajemmassa mittakaavassa. Kuitenkin käsiteltävissä olevassa esimerkissä yksittäisten toimijoiden ja yhteisön hyödyt laajemmassa mittakaavassa ovat selkeästi ristiriitaiset. Näin tavoitellessaan henkilökohtaista etuaan toimivat yksittäiset toimijat tavalla, joka ei ole yhteisön kannalta optimaalinen ja tämä aiheuttaa suurta tehottomuutta talouteen.

Talouselämä: Jos muut eivät tee mitään ilmastolle, miksi EU:nkaan pitäisi?

Talouselämä kirjoittaa Wall Street Journalin uutisesta, joka koskee EU:n energiapolitiikkaa.

Lehden haltuunsa saaman EU-komission energiaosaston muistion luonnoksen mukaan EU:n tulisi harkita ilmasto-ohjelmansa painopisteen muuttamista maailmanlaajuisen ilmastonmuutosohjelman puutteen vuoksi.

”Jos suurien pelurien kesken epäonnistutaan muodostamaan koordinoituja toimenpiteitä seuraavien vuosien aikana, herää kysymys, miten kauan EU:n kannattaa jatkaa hiilidioksidipäästöihin keskittyvän energiapolitiikan tiellä”, todetaan luonnoksessa.

Wall Street Journal:

"It has to be seen clearly that there are risks associated to unilateral EU action," the commission says in its draft. "There is a trade-off between climate-change policies and competitiveness. Europe cannot act alone in an effort to achieve global decarbonization," the paper says.

The commission is particularly worried that EU industry would lose competitiveness in the battle for global markets against companies from other parts of the world as its costs would be higher. EU companies would likely pay higher electricity prices because clean power production would be more expensive, while some would also have to pay for their own CO2 emissions, or face big investments to reduce them.

Päästöjen vähentämisen takia EU:n kilpailuasemien heikkeneminen suhteessa kilpailijoihin johtuu siitä, että EU:ssa sisällytettäisiin hintoihin sellaisia ulkoisvaikutuksia, jotka muut maat jättävät huomiotta. Taloudellisella toiminnalla - tässä tapauksessa energiantuotannolla - on aina vaikutuksia kolmansiin osapuoliin eli muihin kuin tuottajaan ja kuluttajaan. Ottamatta huomioon ympäristölle aiheutuvat kustannukset energiaa voidaan tuottaa halvemmalla kuin sisällyttämällä nämä kustannukset energian hintaan. Täten sekä energian ostajalle että myyjälle on edullista yrittää jättää nämä kustannukset huomiotta. Talousalueella, jossa energiantuotantoon eivät sisälly nämä kustannukset, on tuottajille tarjolla suhteessa halvempaa energiaa, koska osa tuotannon kustannuksista lankeaa kolmansien osapuolten - kaikkien, jotka saastumisesta ja ilmastonmuutoksista kärsivät - maksettavaksi. Ulkoisvaikutusten ongelma markkinataloudessa on todennäköisesti valtava ja se aiheuttaa suurta tehottomuutta, koska se tarjoaa yksittäisille taloudellisille toimijoille kannustimia omaksua strategioita, jotka ovat kaikkien yhteisen hyödyn kannalta haitallisia.

Tapaus ilmentää myös markkinatalouksille ominaista vapaamatkustaja-ongelmaa. Julkisille hyödykkeille - kuten tässä tapauksessa ilmastolle - on ominaista se, ettei ketään voi estää käyttämästä niitä. Täten markkinapaikalla kannattaa odottaa, että muut "ostavat" tätä hyödykettä, koska silloin pääsee hyötymään siitä ilman, että joutuu itse maksamaan. Ja taas päinvastoin: kenenkään ei kannata "ostaa" tätä hyödykettä, koska silloin saattaa tulla hyväksikäytetyksi muiden vapaamatkustajien toimesta. Vapaamatkustaja-ongelman takia markkinoilla on aina todellista kysyntää vähemmän tilausta julkisille hyödykkeille, mikä aiheuttaa suuren vääristymän kysynnässä sekä paljon tehottomuutta.

Lyhyen tähtäimen taloudellisen edun ja kilpailukyvyn näkökulmasta EU:n ei kannata omaksua päästövähennyksiä, koska se joutuu silloin maksumieheksi, muiden alueiden vapaamatkustaessa mukana. Tämä johtaa kilpailukyvyn heikkenemiseen suhteessa niihin, jotka jättävät EU:n huomioimat ulkoisvaikutukset huomiotta. Kuitenkin on itsestään selvää, että kaikkien toimijoiden kannattaisi pitkällä tähtäimellä omaksua päästövähennyksiä, ja jos valinta tapahtuisi pelkästään ilmastoa rasittamattoman ja rasittavan energian välillä, valtaosa ihmisistä todennäköisesti valitsisi ilmastoystävällisemmän energiamuodon. Kuitenkin markkinat tarjoavat voimakkaat kannustimet toimia ilmastoa rasittavammalla tavalla ja voimakkaan rakenteellisen vääristymän puhtaamman energian kysynnän ilmaisemiseksi.

YLE: Mielenosoittajat vaativat Talvivaaran kaivosyhtiötä rajoittamaan päästöjään

YLE:

Talvivaaran Sotkamon kaivosta vastaan osoitettiin mieltä keskiviikkona Oulussa. Mielenosoittajat vaativat, että kaivoksen täytyy keskeyttää toimintansa, kunnes se saa jätevesipäästönsä kuriin.

(...) Talvivaaran kaivosyhtiö hakee tällä hetkellä päästörajojen korotuksia jätevesilleen. Kaivosyhtiö esittää, että se voisi johtaa seuraavan kolmen vuoden aikana vesistöön muun muassa yli 40 kertaa enemmän sulfaattia ja 20 kertaa enemmän natriumia kuin se arvioi vuoden 2006 ympäristölupahakemuksessaan. 

Yhtiö hakee parhaillaan lupaa myös uraanin erottamiselle sekä kaivospiirin laajentamiselle yli kaksi kertaa nykyistä laajemmalle alueelle.

Tuotannon negatiiviset ulkoisvaikutukset, kuten Talvivaaran tapauksessa kaivostoiminnasta aiheutuvat moninaiset ympäristöhaitat, ovat mahdollisuus yhtiöille lisätä liikevoittoaan. Mitä enemmän he saavat päästörajoja nostettua ja valvontaa kierrettyä, sitä enemmän yrityksen osakkaat hyötyvät.

Talvivaaran kaivosyhtiön aiheuttamat ympäristöhaitat ja paikallisten asukkaiden huoli lähiympäristönsä turmeltumisesta ovat olleet esillä blogissamme aiemminkin.

HS: Pohjoisnavan otsonikatoalue laajeni ennätyssuureksi

Helsingin sanomat:

Pohjoisnavan otsonikato levisi tänä keväänä laajimmillaan kahden miljoonan neliökilometrin alueelle, kertoo brittiläisen tiedelehti Naturen julkaisema tutkimus. Alue on noin viiden Saksan kokoinen. 

Ensimmäistä kertaa tutkijat havaitsivat pohjoisen otsonikatoalueen olevan likimain yhtä suuri kuin Etelänapamantereen otsonikatoalue. 

(...) Vuosittain toistuvan otsonikadon syynä pidetään ilmakehään kertyneitä halogeeniyhdisteitä.

Otsonikadon pääsyyllisenä pidetään monenlaisen tuotannon sivutuotteina syntyviä halogeeniyhdisteitä, joita kutsutaan usein myös CFC-yhdisteiksi. Miksi CFC-yhdisteitä tuotetaan niin paljon, kun kerran niiden haitallinen vaikutus otsonikerrokseen on ollut tiedossa jo pitkään?

Ongelma juontaa juurensa markkinoiden rakenteeseen. Hyödykkeen tai palvelun tuotannolla voi olla merkittäviä vaikutuksia muihinkin kuin ostajaan ja myyjään, ja tämän tyyppisiä vaikutuksia kutsutaan ulkoisvaikutuksiksi. Ulkoisvaikutus voi syntyä joko tuotantovaiheessa tai kulutusvaiheessa, ja se voi olla joko positiivinen tai negatiivinen.

CFC-yhdisteitä lisäävän tuotannon tapauksessa otsonikato on negatiivinen ulkoisvaikutus. Markkinoiden ongelmana on, ettei ostajan ja myyjän ulkopuolelle aiheutuvia vaikutuksia oteta lainkaan huomioon. Näin ollen esimerkiksi otsonikadon kaltainen ympäristöuhka voi edetä pitkälle, vaikka tieteellinen ymmärrys aiheesta olisikin jo kattavaa. Ainoa tapa puuttua negatiivisiin ulkoisvaikutuksiin markkinoilla on asettaa erillisiä rajoituksia negatiivisten ulkoisvaikutusten hillitsemiseksi.

Historiallisesti katsottuna tämä markkinoiden kyvyttömyys ottaa ulkoisvaikutukset huomioon on ymmärrettävää. Maailma oli hyvin erilainen, kun skotlantilainen moraalifilosofi Adam Smith kirjoitti ajatuksiaan talouden toiminnasta vuonna 1776 julkaistussa kuuluisassa teoksessaan Kansojen varallisuus. Smithin aikana maailman väkiluku oli noin 800 miljoonaa, kun nykyisellään väkiluku on 7 miljardin paikkeilla. Maailma vaikutti 1700-luvun lopussa melko tyhjältä ja rajattomalta paikalta, kun taas nykyisellään maapallo on selvästi täydempi. Tuotannon ulkoisvaikutukset ovat maapallon täydentymisen myötä myös laajentuneet.

Adam Smithin mukaan markkinat hakeutuvat automaattisesti kohti yhteiskunnallisesti tehokkainta tuotannon tasoa, kun ostajat ja myyjät pyrkivät toteuttamaan omia itsekkäitä pyrkimyksiään. Tämä markkinaintoilijoiden piirissä laajalti lainattu ajatus on kuitenkin ongelmallinen. Tämä Adam Smithin "näkymättömäksi kädeksi" nimeämä ilmiö toimii vain, jos ulkoisvaikutuksia ei ole. Kuten erityisesti viime vuosikymmeninä olemme huomanneet, markkinoiden tuotannon ja kulutuksen aiheuttamat negatiiviset ulkoisvaikutukset esimerkiksi ympäristöön ovat mittakaavaltaan valtavia.

Greenpeace: Vaatteissa runsaasti myrkkyjäämiä

Taloussanomat uutisoi Greenpeacen julkaisemasta tutkimuksesta:

Suomesta testattavaksi oli hankittu yksi vaate. Helsingistä ostetussa Niken t-paidassa nonyylifenolietoksylaattia löytyi peräti 660 milligrammaa kiloa kohden. 

(...) – Joka kerta kun näitä vaatteita pestään, vaarallisia aineita pääsee vesistöihin, myös Suomessa. Marraskuussa 2007 nonyylifenolia löydettiin lasten talvivaatteista Ruotsissa, muistuttaa järjestön viestintäpäällikkö Juha Aromaa. 

Ylitarkastaja Jouni Räisänen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES:ista kommentoi vaatteiden kemikaalipitoisuuksia Taloussanomille kesäkuussa: 

– Jos valmistaja käyttää vaatteissaan vaarallisia kemikaaleja, kuluttajan on hirveän vaikea suojata itseään. Se on vaikeaa asiantuntijallekin.

Vaatetuotannon aiheuttamat negatiiviset ulkoisvaikutukset, kuten vaatteiden myrkkyjäämien aiheuttamat terveys- ja ympäristöhaitat, ovat oiva tilaisuus vaateyrityksille lisätä liikevoittoaan. Mitä enemmän näitä kustannuksia pystytään ulkoistamaan muiden maksettavaksi, sitä enemmän tuotantokustannuksissa säästetään.

Markkinatalouksissa ei ole rakenteellista keinoa ottaa tuotteen negatiivisia ulkoisvaikutuksia lähes lainkaan huomioon, ja tämä vääristää usein tuotteiden markkinahintoja kauas niiden todellisista kustannuksista. Valvonta jää valtioiden, kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten kuluttajien tehtäväksi.  

TE: Suomalaisfirmassa markkinavoimat jyräävät etiikan

Talouselämä:

Malmelinin tutkimukset osoittavat, että raporteissa mainitut arvot kuten ihmisoikeudet, yhteiskunnallinen tasa-arvo ja tai ekologinen tasapaino ovat yritysten puheessa alisteisia markkinoiden ja teollisuuden arvoille, tuottavuudelle ja tehokkuudelle. 

Yritykset käsittelevät yhteiskunnallisia ongelmia edelleen reaktiivisesti, ympäristön painostuksen seurauksena, sen sijaan, että ne nostaisivat ongelmia esiin ennakoivasti eli proaktiivisesti.

Talouselämä uutisoi Helsingin yliopiston viestinnän tutkijan Karoliina Malmelinin tutkimuksesta, joka kävi läpi suomalaisten suuryritysten yhteiskuntavastuuraportteja. Ei ole yllättävää, että yritykset reagoivat aiheuttamiinsa ongelmiin vasta ympäristön painostuksen seurauksena, sillä monet tuotannosta koituvat haitat ovat yrityksille yksi keino kasvattaa liikevoittoaan.

Negatiiviset ulkoisvaikutukset, joihin kuuluvat muun muassa yrityksen toiminnasta koituva haitta ympäristölle, ovat markkinatoimijoille oiva mahdollisuus hyötyä, sillä niiden tarkka mittaaminen on markkinataloudessa käytännössä mahdotonta. Markkinat mahdollistavat usein kätevän kaupan ostajan ja myyjän välillä, mutta ongelmaksi muodostuvat kaupanteon vaikutukset kolmansiin osapuoliin. Monilla kulutustapahtumilla on tuotantoketjun kautta hyvinkin laajoja vaikutuksia ympäristöön ja ihmisiin, ja nämä ulkoisvaikutukset aiheuttavat merkittäviä vääristymiä tuotteiden hintoihin.

Pidemmällä aikavälillä nämä hinnan vääristymät aiheuttavat lumipalloefektin, sillä kuluttajat säätävät jatkossa kulutusmieltymyksiään sellaisten tuotehintojen perusteella, jotka ovat jo lähtökohtaisesti vinoutuneet.