TS: Kansanedustajilla tiukat kytkyt yritysmaailmaan

Taloussanomat:

Sataviisikymmentä kansanedustajaa on tavalla tai toisella mukana yritysten hallintoelimissä. Valtionyhtiöt ovat pestanneet elimiinsä 51 kansanedustajaa. 

[...] Vaalirahakohu ja kohu sidonnaisuuksista eivät näytä vähentäneen innokkuutta osallistua yritystoimintaan.

Taloussanomien uutisessa listataan kansanedustajien paikkoja yritysten hallintoelimissä. Uutisessa kuvataan yhtä esimerkkiä siitä, kuinka poliittinen ja taloudellinen päätöksenteko Suomessa ovat nykyisellään kietoutuneet yhteen. Kansanedustajien yhtenä tärkeänä talouspoliittisena tehtävänä on ollut säädellä poliittisilla päätöksillä markkinoilla toimivien yritysten toimintaa, jotta esimerkiksi työvoiman oikeuksia on voitu turvata tai tuotannosta koituvia ympäristöhaittoja on voitu vähentää.

Suomessa markkinoita onkin säädelty pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin mukaisesti voimakkaasti erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla, kun maahan rakennettiin julkisesti rahoitettu koulujärjestelmä sekä julkinen terveydenhuolto, ja yritysten toimintaa rajoitettiin muun muassa erilaisin ympäristölainsäädännöin. Kansanedustajien lisääntyvä verkottuminen yritysmaailman johtoportaan kanssa vaikuttaa rakenteellisesti poliitikkojen intoon säädellä markkinoita haittavaikutusten lieventämiseksi.

HS: Köyhyys heijastuu kouluun

Helsingin sanomat:

Nopea eriarvoistuminen etenee nyt suurten kaupunkien koulumaailmassa. Tutkijoiden mukaan Helsingissä on muutamilla alueilla tultu siihen pisteeseen, ettei hyväkään koulutusjärjestelmä pysty paikkaamaan oppimistuloksissa niitä eroja, jotka syntyvät oppilaiden lähtökohtien erilaisuuksista.

Helsingin sanomien pääkirjoituksessa tuodaan esiin yksi suuri ongelma, joka on seurannut Suomessa ja muualla maailmassa markkinoiden sääntelyn purkamisesta. Markkinamekanismit jakavat yhteiskunnan varallisuuden lisääntyvässä määrin eriarvoisesti eri ihmisryhmien kesken, jos ei kehitykseen puututa erilaisin tulonsiirroin.

Kansalaisten taloudelliset lähtökohdat eroavat voimakkaasti muun muassa perintöjärjestelmän vuoksi, joka mahdollistaa tuottavan omaisuuden kasautumisen pienelle ihmisryhmälle. Lähtökohtien eriarvoisuus vaikuttaa merkittävästi lasten mahdollisuuksiin, ja näin ollen huono-osaisten perheiden lapset joutuvat ilman omaa syytään huonompaan asemaan tulevilla työmarkkinoilla, kuin esimerkiksi koulutettujen ja hyvin toimeentulevien perheiden lapset.  

TS: Suurpankit rahastavat satoja miljardeja kriisimaista

Taloussanomat:

Pankkien mittavat luottoriskit eivät ole merkinneet pelkästään tukalaa riskinottoa, vaan kriisimaiden luotot ovat päin vastoin olleet pankeille erittäin tuottoisaa liiketoimintaa.

[...] Kaikista ulkomaisten pankkien Kreikalta, Irlannilta, Portugalilta ja Espanjalta perimistä koroista ja palkkioista on viidessä vuodessa kertynyt kokoon arviolta jopa 500 miljardin euron potti.

Taloussanomien uutisesta ilmenee, kuinka uhkarohkea ja lyhyellä aikavälillä erityisen tuottoisa luotonanto on taas voimakkaassa kasvussa, ja kuinka kehityksen pääsyynä on suurpankkien luottamus valtioiden avokätisiin pelastustoimenpiteisiin. Maailmanlaajuisen talouskriisin aiheuttaneita tahoja palkitaan ympäri maailmaa ennennäkemättömillä summilla ilman todellisia muutoksia globaalin rahoitusjärjestelmän rakenteeseen, mikä johtaa ennen pitkää uuteen talouskriisiin ja varojen siirtoon kansalaisilta suurpankkien omistajille sekä johtajille.

Espanjalaiset Mondragonin osuuskunnat esittelevät demokraattisen suunnittelun mahdollisuuksia

Englanninkielisessä Yes!-lehden artikkelissa kuvaillaan tapoja, joilla Espanjassa vuosikymmeniä toiminut, työntekijöidensä omistuksessa olevat Mondragonin osuuskunnat ovat kehittäneet tapoja selvitä laskukausista.

Maailman suurin työntekijöiden omistama yritysverkosto on kehittänyt mm. irtisanomisten tilalle ratkaisun, jossa kysynnän laskiessa 20% työvoimasta jää vuodeksi kerrallaan vapaalle 80% palkalla (ja ilmaisella mahdollisuudella kouluttaa itseään tuon vuoden aikana), ja jos tarve jatkuu niin seuraavana vuonna ryhmää vaihdetaan - ja vapaalle jäävät valitaan arvalla, työpaikan rakentavalle ja tasa-arvoiselle hengelle negatiivisten vaikutusten minimoimiseksi.

Mondragonin osuuskunnat ovat menestyneet erinomaisesti mm. huolellisen suunnittelun kautta, ja ne toimivat hyvänä esimerkkinä erilaisille kokeiluille muuallakin. Yes!-lehden artikkelissa taustaa ja tietoja Mondragonin toiminnasta.

Pääsiäistauko

Blogimme siirtyy pääsiäispyhien ajaksi tauolle, seuraava päivitys tiistaina 26.4.

Taloussanomat: Nuorten syrjäytyminen on lisääntynyt

Taloussanomat:

Nuorisoyhteistyö Allianssin mukaan nuorten syrjäytyminen on lisääntynyt. 8 000 nuorta jokaisesta ikäluokasta jää ilman jatkokoulutusta ja nuorisotyöttömyys kasvaa. Neljäsosa työvoimaan kuuluvista nuorista on työttöminä, kun opiskelijoita ei lasketa mukaan.

Opetusministeriön mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Korkean nuorisotyöttömyyden aikana Elinkeinoelämän keskusliitto on huolissaan työvoiman saatavuudesta ja haluaa patistaa nuoria yhä nopeammin työelämään tarjoten ratkaisuksi koulutusjärjestelmän remonttia, opintotukijärjestelmän muutosta ja mahdollisia opintomaksuja. Nuorisotutkimuksen professori Helena Helven mielestä:

– Se on hirveän ristiriitaista. Se on fakta, että suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Mutta kukaan ei tiedä, mihin talous on menossa ja milloin tulee lama. Toisaalta pitäisi saada nuoret koulutukseen, mutta jos se ei tuota työpaikkaa alalta, johon on kouluttauduttu, koulutuksen arvostus vähenee

Helve kritisoi pelkkien numeroiden tuijottamista, yksilöiden mittaamista rahassa ja nuorten kohtelemista pelkkänä potentiaalisena työvoimana.

– Näen asian inhimillisen puolen, eli nuorten näköalattomuuden, toivottomuuden ja syrjäytymisen vaikutukset ihmisen elämänkulkuun ja myös sen merkityksen suomalaiselle yhteiskunnalle. Tätä on vaikea laskea rahassa. Erot hyvä- ja huono-osaisten välillä ovat kasvaneet. Siitä todella pitää olla huolissaan

Markkinatalous sulkee suurimman osan ihmisistä taloudellisen päätöksenteon ulkopuolelle. Alati voimistuva kilpailu ja pääoman vapaa liikkuvuus kannustaa yrityksiä suosimaan osa- ja määräaikaista työvoimaa, jota on helppo palkata ja irtisanoa suhdanteiden mukaan. Nämä olosuhteet jättävät osan ihmisitä kuin kaarnalaivat ulapalle, vailla todellisia mahdollisuuksia kontrolloida omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan.

Epävarmuus talouden tulevaisuudesta heijastuu eri tavoin nopeasti eriarvoistuvan suomalaisen yhteiskunnan eri ryhmiin. Varakkaampien ja korkeammin koulutettujen perheiden lapset saavat paremmat eväät työpaikkakilpailuun, positiivisemman uskon tulevaisuuteensa sekä lähipiirinsä kautta varmemman turvaverkon, minkä turvin sietää epävarmuutta omasta tulevaisuudesta ja toimeentulosta.

YLE: Koulujen väliset erot hälyttäviä pääkaupunkiseudulla

YLE uutisoi Suomen Akatemian tutkimuksesta, jonka mukaan PISAn tulokset eivät päde pääkaupunkiseudun kouluissa Vantaata lukuun ottamatta. Vantaa seisoo joukosta erillään, koska siellä kouluja ei olla lähdetty "markkinoistamaan", eli muodostettu oppilaita valikoivia erityiskouluja. Sen sijaan siellä ollaan keskitytty kehittämään lähikouluja oppilaaksiottoalueiden mukaan.

Nyt tehtävässä tutkimuksessa tiedostettiin ensimmäistä kertaa, että oppilaiden vanhempien koulutustaustassa ja kotioloissa on hyvin suuria eroja, sanoo tutkimusta johtava dosentti Matti Rimpelä Tampereen yliopistosta.

- Järjestys on se, että oppilaan kotiolot ja vanhempien koulutustausta ovat ensin, ja siitä seuraavat erilaiset oppimistulokset.

Koulujen väliset erot ovat suurimmat Helsingin, Espoon ja Kauniaisten alueella.

Suomen koululaitos Rimpelän mielestä brändätty tasa-arvoiseksi, mutta erot metropolialueella ovat jo niin suuret, ettei voida enää puhua tasa-arvoisesta koulutuspolitiikasta.

Tasavertainen koulutus on yksi keskeisimpiä tekijöitä puhuttaessa mahdollisuuksien tasa-arvosta. Markkinatalouden, yksityisomistuksen ja perintöoikeuden johdosta alati voimakkaammin kasautuva varallisuus asettaa eri perheiden lapset jo valmiiksi eri viivalle. Korkeammin koulutetut perheet pystyvät tarjoamaan lapsilleen matalammin koulutettuja enemmän henkistä pääomaa ja tukea koulu-uralle.

Koulujen eriarvoistuminen heijastaa selkeästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikaista voimakasta tuloerojen kasvua ja Suomen jakautumista yhä voimakkaammin sosiaaliluokkiin. Eri väestöryhmien eriytyessä toisistaan katoaa myös eri sosiaaliluokkien välinen yhteisymmärrys, kun niille muodostuu oma kieli, kulttuuri, kokemusmaailma ja olemisen tapa. Näin varakkaammat kansanosat pystyvät yhä huonommin asettumaan heikompien asemaan ja näin itsekkyys, epäluottamus ja eriarvoisuus kasvavat entisestään.

Yhteinen koululaitos on lähes ainoa paikka, jossa eri väestönryhmien edustajat voivat oikeasti kohdata toisensa. Sen asema eri taustoista tulevien ihmisten välisen vuoropuhelun, yhteisymmärryksen ja yhteenkuuluvuudentunteen edesauttajana on korvaamaton.

Kauppalehti: Irlanti alentaa minimipalkkoja

Kauppalehti:

Irlanti joutuu uudistamaan työmarkkinoita ja alentamaan minimipalkkoja. Lisäksi sen pitää avata suljettuja sektoreita kuten apteekkialaa ja lakitoimistoja.

Irlannin hallitus sopi tällä viikolla EU:n, Euroopan keskuspankin EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n edustajien kanssa uusista toimista, joilla on tarkoitus vauhdittaa talouskasvua ja työpaikkojen syntyä.

Kanasainvälisen valuuttarahasto IMF:n rakennesopeutusohjelmat seuraavat useimmiten seuraavaa kaavaa. Ulkomaiset sijoittajat menettävät luottamuksensa velkaiseen ja taloudellisissa vaikeuksissa olevaan valtioon. Luottoluokitusten aleneminen nostaa valtiolle myönnettyjen lainojen korkoja, mikä pahentaa valtion tilannetta entisestään. IMF astuu mukaan kuvioihin joko tukipakettien tai neuvonantajien muodossa, ja edessä on erilaisten talouden rakennemuutoksien ohjelma.

Ne sisältävät normaalisti vaatimuksen julkisen kulutuksen leikkaamisesta, verotuksen nostamisesta, keskuspankkien rahahanojen kiristämisestä sekä kansainvälisen kaupan ja sijoituksien rajoitusten höllentämisestä. Vaikka rakennesopeutusohjelman kohteeksi joutuvat taloudet ovat jo valmiiksi taantumassa, on teoreettisesti perusteltua olettaa, että ohjelma johtaa taantuman pahenemiseen.

Julkisen kulutuksen leikkaaminen sekä verotuksen nostaminen vähentää kokonaiskysynnän määrää ja täten vähentää tuotantoa ja työllisyyttä. Rahahanojen kiristäminen nostaa korkoja ja ajaa täten heikoilla olevia kotimaisia yrityksiä konkurssiin, vähentää kotimaisten sijoitusten kysyntää ja täten vähentää entisestään kokonaiskysyntää, työllisyyttä ja tuotantoa.

Edellä mainitun johdosta on erittäin ymmärrettävää ja perusteltua, että rakennesopeutusohjelmat kohtaavat suurta vastustusta niiden kohteeksi joutuvien kansojen taholta. Ohjelmien tarkoitus ei olekaan kohentaa kansalaisten taloudellista asemaa vaan varmistaa valtion velanmaksukyky ulkomaisille velkojille. Tavoitteena on muuntaa valtiot velanmaksukoneiksi, joiden tappiolliset budjetit käännetään pikaisesti voitollisiksi, joilla kansainvälinen velka sitten maksetaan takaisin.

Jos kansainvälisten lainanantajien oikeudet ja edut nostetaan etusijalle, IMF:n ohjelmat ovat järkeviä ja perusteltuja. Jos yksittäisen valtion työllisyys, tuotanto, sosiaalipalvelut ja kestävän talouskasvun mahdollisuudet asetetaan etusijalle, on johtopäätös päinvastainen. Markkinatalouden päätöksentekomekanismit tarjoavat kouralliselle ihmisiä vallan päättää tämän eturistiriidan ratkaisemisesta ja sulkevat käytännössä päätöksenteon ulkopuolelle sen suuren väestönosan, johon päätösten seuraukset viime kädessä vaikuttavat.

YLE: Äitiyslomien kuluja yrityksille liioitellaan

YLE:

Synnytysikäisten naisten aiheuttamat kulut yrityksille ovat liioiteltuja. Suurimman osan vanhempainvapaista aiheutuvista kuluista maksaa yhteiskunta. Lapsen syntymä maksaa yrityksille vähemmän kuin yrityksen maksamat luontaisedut tai työpaikkakoulutus.

Kelan asiantuntijan mukaan julkinen keskustelu työnantajille kalliiksi tulevista nuorista naisista näkyy määräaikaisten työsuhteiden yleistymisenä.

- Tästä on puhuttu niin kauan aikaa, että määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet. Nuoria naisia ei palkata kuin määräaikaisiin työsuhteisiin, kyllä se ehdottomasti heijastuu, sanoo johtava tutkija Anita Haataja Kelasta.

Vaikka vanhempainvapaista yrityksille koituvat todelliset kulut ovat suhteellisen vähäiset, yritykset ovat käyttäneet tätä perusteena siirtyäkseen nuorten naisten kohdalla määräaikaisiin työsuhteisiin. Määräaikaiset työsuhteet ovat työnantajille monessa mielessä edullisia, sillä ne heikentävät muun muassa työntekijöiden neuvotteluvoimaa ja sen myötä pitävät palkat alhaisempina. Työntekijöiden neuvotteluaseman heikentäminen erilaisin strategisin keinoin on yksi tapa lisätä yrityksen liikevoittoa.

Talouselämä: Kännykät valmistuvat riistopalkalla

 Talouselämä:

Vakavia puutteitakin yhä on. Esimerkiksi laittoman suuret ylityöt ovat edelleen yleisiä. Finnwatchin mukaan yötyövuoroja teetetään edelleen jopa kuukauden jaksoissa, ja osa työntekijöistä joutuu seisomaan 11 tuntia päivässä.

[...] Finnwatchin mukaan Foxconn on parissa vuodessa nostanut palkkojaan eniten: yli puoli vuotta työskennelleet ansaitsevat nyt ilman ylitöitä noin 230 euroa kuussa, mikä on yli puolet enemmän kuin saman alueen muissa tehtaissa.

Samaan aikaan Foxconn on kuitenkin siirtämässä tuotantoa Shenzhenistä matalamman palkkatason maakuntiin. 

Kännyköiden tuotantoyritysten omistajilla, ja heidän etuaan ajavilla johtajilla, on pääasiallisena tavoitteena liikevoiton maksimoiminen. Markkinataloudessa liikevoittoa voi tavoitella yhteiskunnallisesti hyödyllisillä tavoilla, kuten panostamalla tuotannon haittoja vähentävään teknologiaan tai tekemällä tuotannosta muulla tavalla yhteiskunnan kannalta tehokkaampaa.

Liikevoiton lisäämiseen on myös monia yhteiskunnallisesti haitallisia keinoja, joita käytetään markkinoilla säännöllisesti, kuten esimerkiksi työntekijöiden palkkaneuvotteluaseman heikentäminen, työvoiman riisto, ympäristöhaittojen ulkoistaminen muiden maksettavaksi ja tuotannon siirtäminen matalamman palkkatason alueille.

TS: Kouluruoka pumpattu täyteen lisäaineita

Taloussanomat:

– Miksi maissitärkkelystäkin on pitänyt muunnella? Modifioidut tärkkelykset aiheuttavat usein lapsille vatsavaivoja. Myös väriaineet ovat kastikkeessa täysin turhia.

[Lääkäri] Heikkilä huomauttaa useammastakin ruokalajista löytyvän natriumbentsoaatin olevan monelle ongelmallinen aine.

– Natriumbentsoaatti on säilyvyyttä lisäävä aine, joka aiheuttaa lapsille allergiaa ja yliherkkyyttä. Miksi päivän aikana tarjoiltavaan kouluruokaan täytyisi lisätä säilyvyyttä lisääviä aineita?

Kun kouluruoan tuotanto ulkoistetaan yrityksille, lasten ruoan ravitsevuus jätetään markkinoilla pelkästään ostajien ja myyjien asiaksi. Ongelmana on, että tuotannolla ja tuotteilla itsessään on usein kauaskantoisia vaikutuksia, joita ei usein oteta huomioon kauppaa tehdessä. Esimerkiksi kouluruoan lisäainepitoisuudet kasvavat, koska ne lisäävät ruoantuottajien kannattavuutta, vaikka ne muodostavat potentiaalisen riskin lasten terveydelle.

Ne ihmiset, joihin tämä kyseinen ostopäätös vaikuttaa suuresti, esimeriksi tässä kyseisessä tapauksessa lapset ja heidän vanhempansa, eivät voi vaikuttaa markkinoilla ostopäätökseen millään suoralla tavalla. Mahdolliset boikotit ovat jo lähtökohtaisesti eriarvoinen tapa vaikuttaa, koska varallisuudessa on nykyisellään valtavia eroja. Boikoteilla on erityisen hankala vaikuttaa johonkin tiettyyn tuotannon haittaan – varsinkin, jos boikotoitava käytäntö on yleistynyt myös kilpailevien tuottajien keskuuteen.

YLE: Apteekkien annosjakelussa on villit markkinat

YLE:

Helsingin lisäksi monien muidenkin kaupunkien kotihoidot ovat luopumassa tai ovat luopuneet lääkkeitten annostelusta ja antaneet sen apteekkien tehtäväksi. Apteekit saavat hinnoitella palvelun vapaasti ja markkinat ovat villit. 

[...] Vanhuksen lääkemenoihin vaikuttaa merkittävästi se, minkä apteekin lähellä hän asuu. Apteekkien villi hinnoittelu merkitsee sitä, että vanhukset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä missä sattuvat asumaan ja mitä apteekkia käyttävät.

Terveydenhuollon yksityistäminen pala palalta johtaa väistämättä eriarvoisuuden lisääntymiseen Suomessa, kun hinnat määräytyvät enenevässä määrin markkinaperiaattein. Markkinoiden kannustimet ovat erityisen ongelmallisia terveydenhoidossa, koska yksityiset yritykset tarjoavat palveluita kysynnän perusteella. Näin ollen ne, joilla on enemmän varallisuutta, pääsevät määrittelemään pitkälti sen, minkälaisia terveyspalveluita tarjotaan ja mihin lääkärit erikoistuvat.

Tämän seurauksena esimerkiksi yhdysvaltalaisista kirurgeista kohtuuttoman suuri osa erikoistuu kosmetiikkakirurgiaan, vaikka toisenlaiselle kirurgian erityisosaamiselle olisi suurta yhteiskunnallista tarvetta.

Parecon Finland Kontulan kirjastossa

Parecon Finland järjestää kevään aikana sarjan esitys- ja keskustelutilaisuuksia pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Tänään keskusteluun voi osallistua klo 18 Kontulan kirjastossa.

Lähiaikoina pidettävät tilaisuutemme löydät kotisivujemme Tilaisuudet-osiosta.

Ylioppilaslehti: Yliopiston johdon palkat ja hallituksen kulut hurjassa nousussa

Ylioppilaslehti:

Uudistuksen myötä syntyi myös aivan uusi rahareikä, kun yliopistokollegio päätti alkaa maksaa hallituksen jäsenille palkkioita. Aiemmin konsistorin eli nykyisen hallituksen vuosi kulut olivat 2 500 euron luokkaa, mikä koostui opiskelijajäsenille maksettavista palkkioista. Nyt kulut ovat satakertaistuneet 252 000 euroon.

[...] Yliopistojen johdon palkkapussit lihoivat yliopistouudistuksen myötä. Palkat nousivat kertaheitolla vuoden 2010 alusta. Helsingin yliopiston rehtorin palkka nousi 61 prosentilla nykyiseen 17 000 euroon kuussa. Kanslerin ja ensimmäisen vararehtorin palkka kasvoivat 27 prosentilla 14 500 ja 12 000 euroon ja hallintojohtajan palkka 20 prosentilla 11 000 euroon. 

Hurjien palkkojen maksaminen työntekijän tuottavuuden ja työtehtävien vastuullisuuden perusteella on kyseenalaista, sillä yksilöiden tuottavuuden vertailu on tunnetusti erittäin haasteellista, ellei mahdotonta. Miten erottaa yksilön henkilökohtaisen saavutuksen ryhmän edistyksestä? Kuinka suuri osa tuottavuuden lisääntymisestä on muiden tekijöiden ansiota tai puhtaasti sattumaa?

Vastuuperustelua on myös hankala ymmärtää, varsinkin kun korkean palkan ansaitsija ei kanna todellista henkilökohtaista vastuuta työnsä tuloksista. On myös huomattava, että johtajien on todettu nauttivan työnsä puolesta runsaasti etuja ja kärsivän vähemmän stressistä kuin alaisensa. Ainoa oikeudenmukainen palkkauksen peruste on työntekijän vaivannäkö, eli tehdyn työn määrä ja työtehtävien raskaus tai epämiellyttävyys. Tämän periaatteen mukaisesti yliopiston johtajat ansaitsisivat todennäköisesti työtehtävistään palkkaa vähemmän kuin esimerkiksi yliopiston laitoshuoltajat.

YLE: Jo joka viides Vantaan yksineläjä toimeentulotuen varassa

YLE uutisoi, että Vantaalla jo joka viides yksin asuva tai yksin huoltava joutuu elämään toimeentulotuen varassa.

Viime vuonna Vantaalla toimeentulotukea haki lähes 13 000 kotitaloutta (...) Useampi kuin joka kolmas asiakas oli uusi.

Suurimmat toimeentulotuen saajaryhmä ovat työmarkkinatukea saavat työttömät ja työmarkkinatuelta pudonneet pitkäaikaistyöttömät. Joka kuudes vantaalainen toimeentulotukiasiakas oli viime vuonna työtön.

Erityisesti yliedustettuina toimeentulotuen saajien joukossa suhteessa väestöosuuteensa ovat yksinhuoltajat.

YLE kirjoitti aiemmin tänä vuonna, kuinka kaikkien köyhimpien, toimeentulotukien varassa elävien perheiden lapsilisät leikataan. Vantaalla ollaan vielä hieman koko maan lukemia alempana, joiden mukaan joka neljäs yksinhuoltajaperhe saa toimeentulotukea. Uutinen kuvastaa huolestuttavaa kehitystä, kun OECD-maiden nopein tuloerokehitys jakaa Suomen yhä voimakkaammin yhteiskuntaluokkiin. Samalla kun rikkaampi väestönosa nostaa yhä kovempia ansioita, alempien, perusturvan varassa elävän väestönosan tulot eivät riitä edes kohtuulliseen kulutukseen.

Taloussanomat: Joka viides on väärässä työssä

Taloussanomat uutisoi ruotsalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan viidennes työssä käyvistä työntekijöistä kokee olevansa väärässä ammatissa ja työpaikassa.

– Ihmiset jäävät työpaikkoihin, jotka tekevät heidät sairaiksi, ja joissa he eivät viihdy, sanoo asiaa tutkinut työpsykologian professori Gunnar Aronsson

Aronssonin mukaan työpaikasta lähteminen ei ole helppoa. Moni pelkää pysyvän työpaikan menettämistä tai palkan putoamista. Myöskään sopivaa työtä ei ole helppo löytää, joten moni valitsee sopeutumisen. 

On muutama rakenteellinen seikka, joiden perusteella voi olettaa osallisuustalouden vastaavan markkinataloutta paremmin ihmisten mielihaluja sekä tarpeita. Ensinnäkin markkinoilla siitä mitä tuotetaan ja miten, päättävät pääosin omistajat ja työnantajat. Työntekijöillä on työpaikkojen päätöksenteossa hyvin vähän rakenteellista sananvaltaa, ja markkinoilla vaikutusvalta jakautuu kuluttajien kesken euro per ääni -periaatteen mukaisesti, mistä johtuen "markkinavoimat" edustavat pääasiallisesti maksukykyisten intressejä eivätkä tasapuolisesti koko yhteisön toiveita. Toinen on tuottavan omaisuuden yksityisomistus, minkä takia monille markkinoille ei pääse edes sisään ilman alkupääomaa ja omistusta, mikä puolestaan sulkee tuottajien tai työnantajien puolen ovet suurelta osalta ihmisiä. Kolmas on ihmisten uudelleenkouluttaminen, mikä on pääasiallisesti (tai vähintäänkin tavoitteena) julkiselle sektorille ulkoistettu kustannus sen sijaan että yritykset kouluttaisivat itse uuden työvoimansa.

Osallisuustaloudessa taas päätöksenteko on hajautettu ja tuotannosta neuvotellaan yhdessä. Päätösvalta jaetaan päätösten oletettujen vaikutusten mukaisesti, ei omistuksen tai hierarkkisen aseman mukaan. Lisäksi osallistuvassa suunnittelussa kaikki voivat vaikuttaa kysyntään ja tarjontaan suurinpiirtein samassa suhteessa. Kysyntää muokkaavan signaalin antaminen talousjärjestelmälle ei edellytä rahaa ja toisaalta kaikki voivat tasavertaisesti esittää tuotantoehdotuksia tiettyjä resursseja vastaan. Näin niin sanottu yrittäjyys tai "markkinoille" sisäänpääseminen ei perustu alkupääomaan vaan pelkästään omaan ahkeruuteen, yhteistyöhön muiden kanssa ja aiotun tuotoksen yhteiskunnalliseen hyödyllisyyteen. Koulutuskustannukset sisältyvät talouden laskelmiin ja yleisiin hintoihin, joten panostukset uudelleenkoulutukseen eivät ole keneltäkään pois jos kyseiselle tuotannolle on tarvetta. Lisäksi tasapainotetut työkokonaisuudet ovat omiaan jakamaan työtehtävät ja niiden vaatiman kyvykkyyden laajasti koko työyhteisölle, joten työhön "perehdyttäminen" on jo valmiiksi olennainen ja normaali osa työpaikkojen toimintaa.

TE: Suomen kuntasektori on tehokas

Talouselämä-lehti julkaisi Suomen Kuntaliiton kuntatalouden apulaisjohtaja Reijo Vuorennon vastineen lehdessä aiemmin ilmestyneeseen artikkeliin, jonka mukaan:

Samaan aikaan kun yritykset ovat tehostaneet itsensä ja työntekijänsä henkihieveriin, kunnat ovat jatkaneet entistä elämäänsä. Jos rahat uhkaavat loppua, aina voi nostaa veroastetta tai raapia valtion kuvetta. Veltto taloudenpito näkyy kuntasektorin tuottavuusluvuissa. Ne ovat järkyttäviä.

Tehokkaampaa on antaa markkinoiden hoitaa se, mikä markkinoille kuuluu. Yritysten, jotka joutuvat repimään palkkarahansa ja voittonsa joka päivä markkinoilta, on pakko miettiä prosessinsa sellaisiksi, ettei tuottavuus ainakaan laske vuodesta toiseen. 

Vuorennon mukaan taas

Kuntien toiminnan kansantuoteosuus on samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten. Kunnilla on nyt vähemmän työvoimaa kuin vuonna 1991, vaikka kuntien velvoitteet ovat kasvaneet merkittävästi. Tuottavuuskehitys onkin ollut merkittävää.

Tilastokeskuksen panos-tuotosmittarit antavat kuntien tuottavuuskehityksestä väärän kuvan, koska niissä ei oteta huomioon palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Ne eivät kuvaa esittämäänsä asiaa vaan johdattavat asiaa tuntemattoman harhapoluille.

Ne myös ohjaavat osin vääriin johtopäätöksiin ja toimenpiteisiin. Esimerkiksi vanhustenhuollossa vanhus tarvitsee toimintakyvyn heikkenemisen myötä aiempaa enemmän hoitoa. Panos siis kasvaa tuotoksen pysyessä ennallaan ja näin laskettu tuottavuus heikkenee. Myös panostukset ennaltaehkäisyyn alentavat laskennallista tuottavuutta, koska vaikutukset tulevat myöhemmin.

(...) Tutkimuksen mukaan tuottavuus kunnallisessa vanhustenhoidossa oli yksityistä parempi.

Koko tehokkuus-käsite ylipäätänsä on markkinataloudessa läpeensä ideologiaa tihkuva. Yleinen mytologia kertoo markkinakilpailun ja yksityisten voittoa tavoittelevien yritysten olevan tehokkain tapa järjestää tuotanto ja palvelut. Kuten Vuorentokin yllä sanoo, ovat markkinatalouden tehokkuuden ja tuottavuuden mittarit vähintäänkin ongelmallisia. Kaikesta toiminnasta koituu aina sekä negatiivisia että positiivisiä ulkoisvaikutuksia, joita tehokkuus- ja tuottavuuslaskelmat ovat kykenemättömiä ottamaan huomioon. Lisäksi, kuten ylläolevasta esimerkistä käy ilmi, tuottavuuslaskelmat perustuvat vain määrällisiin arvioihin ja ne tehdään lyhyellä aikajänteellä, joten pitkän tähtäimen vaikutukset eivät näy laskelmissa.

HS: Kasvavat asumismenot rassaavat pienituloisia yhä pahemmin

Helsingin Sanomat uutisoi, että pienituloisten ansioista yhä suurempi osa kuluu asumismenoihin.

Asumisen kalleus näkyy etenkin asumistukea saavissa talouksissa, joissa asumiseen kuluu nyt 34 prosenttia tuloista, kun 20 vuotta sitten luku oli 15 prosenttia.

Tutkija Katri Hannikainen-Ingman Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo, että asumistuki on jäänyt selvästi jälkeen todellisista asumismenoista.

Erityisesti ongelma iskee pääkaupunkiseudun talouksiin. Esimerkiksi Helsingissä yli puolella vuokrataloissa asuvista ruokakunnista asumismenot ylittävät Kelan asettaman neliövuokrakaton.
"Koska ensisijaiset tulot ja asumistuki eivät riitä, 70 000 kotitaloutta joutuu hakemaan kunnalta toimeentulotukea muun muassa kyetäkseen maksamaan vuokransa", tutkija muistuttaa.

Tilanne kuvaa hyvin Suomen tämänhetken tulokehitystä. Samalla kun rikkaimman kansanosan tulot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti ovat erilaiset yhteiskunnan tuet jääneet pahasti jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden talouskasvu on jakautunut siten, että köyhien  määrä on kaksinkertaistunut, köyhien keskuuteen on syntynyt erityinen "kurjalisto", perusturva ei riitä edes minimikulutukseen ja joka neljäs yksinhuoltajaperhe tarvitsee toimeentulotukea. Samalla verotuksessa on siirrytty pois progressiivisuudesta kohti tasaverotusta.

SAK: Työelämän epävarmuus suurin huoli

YLE uutisoi SAK:n jäsentutkimuksesta, johon vastanneet nostivat suurimmaksi huolenaiheekseen epävarmuuden työpaikan pysyvyydestä.

Tärkeimpänä työssä pidettiin työpaikan pysyvyyttä, toiseksi tärkeimmäksi nousivat hyvät työkaverit ja kolmanneksi nimettiin mielenkiintoinen työ. Työaika ja palkka mainittiin neljäntenä.

Sen lisäksi, että tutkimus kertoo ihmisten luonnollisesta tarpeesta tuntea taloudellisen tulevaisuutensa turvatuksi, se ilmentää kapitalistisessa taloudessa vallitsevaa perinteistä ristiriitaa työnantajien ja työntekijöiden välillä.

Työnantajan näkökulmasta ihanteellinen tilanne on "joustavat työmarkkinat", mikä tarkoittaa että työntekijöiden sekä palkkaaminen että irtisanominen onnistuu mahdollisimman vähäisin kustannuksin. Täten markkinoiden kannustimet ohjaavat työnantajia tavoittelemaan tilannetta, jossa työntekijöiden irtisanomissuoja on mahdollisimman heikko ja irtisanomisesta koituvat kustannukset on sälytetty kolmannen osapuolen eli julkisen sektorin kustannukseksi. Näin mahdollisessa laskusuhdanteessa päästään ylimääräisistä kustannuseristä helposti eroon ja yritys säilyy omistajilleen voittoa tuottavana.

Epävarmuus työpaikan pysyvyydestä vaikuttaa myös työntekijöiden työyhteisöönsä sitoutumiseen ja täten yhteisön keskinäiseen solidaarisuuteen, mikä vaikuttaa positiivisesti työnantajan neuvotteluasemiin eli siten alentaa palkkoja, heikentää työolosuhteita ja myös ehkäisee työpaikkojen demokratisoitumista.

YLE: Lastensuojelu jää ilman kesäsijaisia

YLE:

Helsingin sosiaaliviraston päätös olla palkkaamatta kesäsijaisia avolastensuojeluun herättää huolta sekä valtuustossa että ammattiyhdistyksissä. Ensi kesänä sijaisiin ei ole varaa.
Lastensuojeluun on palkattu aiempina kesinä kymmenestä viiteentoista kesätyöntekijää. Rahaa tarvittaisiin noin 140 000 euroa.

[...]yhdellä sosiaalityöntekijällä on keskimäärin noin 40 lapsiasiakasta kuukaudessa. Lastensuojelulaissa ei ole ylärajoja asiakasmäärille.

Lastensuojelun piirissä kaikkein vähäosaisimpien aseman heikentyminen ja julkisten palvelujen leikkaukset näkyvät kivuliaasti. Tästä kiistatta perustellusta tarpeesta huolimatta lastensuojelun piirissä elävien tai työtään tekevien on hyvin vaikea vaikuttaa tilanteensa parantamiseen. Tämä siitä huolimatta, että erilaisten palkkio-ohjelmien kautta rikastuneen yksittäisenkin johtajan palkkioiden vähäinen osa riittäisi uutisessa kuvaillun kaltaisen kriittisen vajeen paikkaamiseen.