Nathan Taylor: "Towards a less impoverished view of humanity"

Tekniikkaan ja talouteen erikoistunut kirjoittaja Nathan Taylor selvittää yhteistyön ja jalouden kehittymistä ihmisyhteisöissä. Yleinen myytti itsekkäästä ihmisestä on pahasti hakoteillä ja kaipaa päivitystä:

[...]The Selfish Gene itself (the book) got off too easy. Though not for the reasons Dobbs wrote about. Everyone involved in the debate, Dobbs included, was careful to note that of course everyone knows selfish genes don’t imply selfish people. As Dawkins himself has said many times. But let’s get real. Dawkins’s book influenced the public into making exactly that superficial mistake. To be fair, the real issue was a larger 1970′s social science movement portraying humans as primarily selfish. But Dawkins’s book was part of this. And it led to an impoverished view of humanity from which we’re still recovering. 

Taylorin kirjoitus on huolellinen ja lukemisen arvoinen tiivistys aiheesta käydystä tieteellisestä keskustelusta.

Psykologi: Rikkaat eivät välitä toisista

Daniel Goleman:

Turning a blind eye. Giving someone the cold shoulder. Looking down on people. Seeing right through them. 

These metaphors for condescending or dismissive behavior are more than just descriptive. They suggest, to a surprisingly accurate extent, the social distance between those with greater power and those with less — a distance that goes beyond the realm of interpersonal interactions and may exacerbate the soaring inequality in the United States. 

A growing body of recent research shows that people with the most social power pay scant attention to those with little such power.

Motivaatiota ja menestystä tutkinut palkittu psykologi ja kirjailija Daniel Goleman kirjoittaa New York Timesissa miksi tulo- ja varallisuuserojen kasvulla on perustavia vaikutuksia mahdollisuuksien tasa-arvon rapautumisen lisäksi ihmisten väliseen empatiakykyyn.

Nämä havainnot tukevat osaltaan myös muun muassa Parecon Finlandin julkaisussa läpikäytyjä esimerkkejä markkinatalouden vaikutuksista ihmisten käyttäytymiseen, sekä antavat pohdittavaa ihmisten vapaan toiminnan edistämisestä kiinnostuneille.

Lue myös:

Tutkimus: Ihmisen vaistot ohjaavat yhteistyöhön, ei oman edun ajamiseen
The Atlantic: Rikkaat lahjoittavat vähemmän hyväntekeväisyyteen kuin köyhät
Frans de Waal: How bad biology killed the economy
Harvard Business Review: The Unselfish Gene

Tutkimus: Ihmisen vaistot ohjaavat yhteistyöhön, ei oman edun ajamiseen

Greater Good Science Center, Berkeley:

The researchers considered this age-old question: Are people intuitively selfish but able to behave cooperatively with deliberate reflection, or are people intuitively cooperative, but capable of selfishness with further thought and reflection? To get at this, the researchers examined which kinds of behaviors happen faster: the cooperative kind or the selfish kind.

Yhteistyö on keskeistä ihmisen käyttäytymiselle. Yhteistyöhön ryhtyminen tarkoittaa kuitenkin monesti muiden auttamisesta yksilölle koituvia kustannuksia. Harvardin tutkijat David G. Rand, Joshua D. Greene ja Martin A. Nowak selvittivät arvostetussa Nature -journaalissa julkaistussa tutkimuksessaan ovatko ihmiset herkemmin taipuvaisia itsekkyyteen ja osallistuvat yhteistyöhön ainoastaan harkinnan pohjalta, vai ovatko he vaistonvaraisesti yhteistyöhaluisia ja ajavat omaa etuaan vasta järkeilyn ja harkinnan kautta.

Nopeat päätökset ovat tutkijoiden mukaan vaistonvaraisia, kun taas hitaammat päätökset perustuvat enemmän ajatteluun ja harkintaan. He havaitsivat, että mitä nopeammin ihmiset tekevät päätöksiä, sitä taipuvaisempia he ovat yhteistyöhön ja lahjoittamaan yhteiseen pottiin. Pakottamalla ihmiset tekemään päätöksiä nopeasti saatiin heidät lahjoittamaan suurempia summia, kun taas pakottamalla heidät päättämään hitaasti ja ohjaamalla heitä pohtimaan saatiin ihmiset vähentämään lahjoituksiaan. Myös ohjattaessa ihmisiä luottamaan intuitioonsa oli tuloksena suuremmat lahjoitukset yhteiseen pottiin.

Tutkijat selvittivät ihmisten käyttäytymistä peliteoriakokeella, joka tunnetaan nimellä Public goods game. Pelin avulla on tutkittu paljon ihmisten yhteistyötä, ja se havainnollistaakin hyvin yhteistyön problematiikkaa, koska siinä yksilöiden näkökulmasta on kannattavinta ajaa omaa etuaan ja vapaamatkustaa, kun taas kokonaisuuden kannalta on sitä parempi, mitä enemmän ihmiset tekevät yhteistyötä.

Pelissä osallistujat eivät tunne toisiaan ja heille kaikille annetaan aluksi sama määrä rahaa. Kaikkia ohjeistetaan lahjoittamaan tästä summasta haluamansa osa yhteiseen pottiin. Tämän jälkeen peli tuplaa yhteiseen pottiin lahjoitetut rahat, jotka sitten jaetaan kaikkien osallistujien kesken. Pelissä kaikkien osallistujien kannalta paras ratkaisu on tilanne, jossa jokainen lahjoittaa kaikki rahansa yhteiseen pottiin, koska silloin tuplattava summa on mahdollisimman suuri ja kaikki saavat eniten rahaa. Kuitenkin jokaisen yksilön kannalta paras ratkaisu on olla lahjoittamatta mitään ja antaa muiden lahjoittaa kaikki rahansa, koska lahjoittamatta jättänyt saa silloin kaikkein eniten.

Oletetaan, että osallistujia on kolme ja jokaiselle annetaan aluksi kymmenen euroa. Jokaisen osallistujan vaihtoehdot sijoittuvat kahden ääripään välille. Paras vaihtoehto on, ettei itse lahjoita mitään ja muut lahjoittavat koko osuutensa. Peli tuplaa muiden osallistujien lahjoittamat 20€, ja tämä summa (40€) jaetaan sitten kaikkien kolmen osallistujan kesken. Tällöin lahjoittamatta jättänyt saa lopuksi 23,33€, joka koostuu yhteisestä potista saadusta rahasta (13,33€) ja säästämästään kympistä. Muut osallistujat saavat ainoastaan yhteisestä potista saadut 13,33€.

Toisessa ääripäässä kaikki lahjoittavat koko kymppinsä, jolloin kaikki saavat lopuksi 20€, koska peli tuplaa osallistujien lahjoittamat 30€, ja tämä summa (60€) jaetaan sitten kaikkien kolmen osallistujan kesken. Tässä tilanteessa jaettava kokonaissumma on suurin mahdollinen, joten yleisen edun mukaista on, että kaikki tekevät mahdollisimman paljon yhteistyötä.

Tutkimusten peleihin osallistui yli 1000 ihmistä sekä verkossa että laboratorio-olosuhteissa, ja niistä selvisi, että nopea päätöksenteko johtaa yhteistyöhön. Vaikka oman edun ajaminen on houkuttelevaa, ihmisten vaistomainen reaktio on kuitenkin tehdä yhteistyötä. Päätökset, jotka tehtiin alle 10 sekunnissa johtivat 15 prosenttia suurempiin lahjoituksiin yhteiseen pottiin kuin yli kymmenen sekuntia kestäneet päätökset. Toisessa kokeessa tutkijat ohjeistivat puolia osallistujista tekemään päätöksensä alle kymmenessä sekunnissa ja toista puolikasta yli kymmenessä sekunnissa. Yli kymmennen sekuntia laskelmoineet lahjoittivat jälleen vähemmän yhteiseen pottiin.

Kolmannessa kokeessa tutkijat pyysivät toisia osallistujia muistelemaan ja kirjoittamaan tilanteesta, jossa intuitio sai heidät tekemään oikean ratkaisun tai pohdiskelu tekemään huonon päätöksen. Toisia taas pyydettiin kirjoittamaan tilanteesta, jossa pohdiskelu johti oikeaan ratkaisuun ja intuitio harhaan. Tämän jälkeisessä pelissä ryhmä, joka oli muistellut intuition pohjalta tehtyä hyvää päätöstä tai pohdinnan pohjalta tehtyä huonoa päätöstä, lahjoitti enemmän yhteiseen pottiin.

Tutkimusten perusteella vaikuttaisi siltä, että ihmiset keskimäärin pyrkivät vaistonvaraisesti tekemään yhteistyötä ja vasta laskelmoinnin kautta ajamaan omaa etuaan. Vaikka tutkijoiden mukaan tuloksista ei suoraan voi olettaa, että yhteistyö olisi ihmiselle geneettisellä tasolla ominaisempaa, on useimmissa tapauksissa yhteistö kuitenkin yksilölle loppujen lopuksi edullisempaa, joten on kannattavaa pyrkiä perusoletuksena toimimaan tältä pohjalta.

Tutkimukset viittaavat kuitenkin vahvasti siihen suuntaan, ettei käsitys ihmisestä pohjimmiltaan kilpailevana ja omaa etuaan ajavana kestä tieteellistä tarkastelua. Ihminen on pohjimmiltaan sosiaalinen eläin, jonka selviäminen ja menestys perustuu kilpailun lisäksi myös yhteistyöhön ja keskinäiseen avunantoon. Ryhmässä elämisen pitkä evolutiivinen historia on jättänyt ihmiseen jälkensä taipumuksina, jotka ohjaavat ihmistä vaistonvaraisesti tekemään yhteistyötä silloinkin, kun oma lyhyen aikavälin etu on ristiriidassa tämän kanssa.

Lue myös:

Tiede: Jo vauvat tajuavat mikä on reilua
Tutkimus: Apinat ymmärtävät mikä on reilua
Tutkimus: Simpanssit suosivat reilua jakoa
Tutkimus: Rotat auttavat kaveria hädässä
WSJ: Tasavertaisuus on ihmiselle tärkeämpää kuin raha
Herbert Gintisin luento ihmisluonnosta

The Atlantic: Rikkaat lahjoittavat vähemmän hyväntekeväisyyteen kuin köyhät

The Atlantic:

One of the most surprising, and perhaps confounding, facts of charity in America is that the people who can least afford to give are the ones who donate the greatest percentage of their income. In 2011, the wealthiest Americans—those with earnings in the top 20 percent—contributed on average 1.3 percent of their income to charity. By comparison, Americans at the base of the income pyramid—those in the bottom 20 percent—donated 3.2 percent of their income.

(...) Wealth affects not only how much money is given but to whom it is given. The poor tend to give to religious organizations and social-service charities, while the wealthy prefer to support colleges and universities, arts organizations, and museums. (...) Not a single one of [the 50 largest individual gifts to public charities in 2012] went to a social-service organization or to a charity that principally serves the poor and the dispossessed.

The Atlanticin artikkelissa tarkastellaan köyhempien ja rikkaampien amerikkalaisten lahjoituksia hyväntekeväisyyteen. Julkisuudessa suurta huomiota saavat usein yliopistoille tai museoille kohdistuvat miljoonissa dollareissa mitattavat lahjoitukset. Artikkelin mukaan varakkaiden lahjoittajien mukaan nimetyt stadionit, konserttisalit ja yliopistorakennukset sekä rikkaiden sukujen historiat kertovat amerikkalaisesta hyväntekeväisyydestä tarinaa näiden lahjoittajien mittavana anteliaisuutena.

The Atlanticin mukaan tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Yllättäen todellisuudessa eniten hyväntekeväisyyteen lahjoittavat ne, joilla siihen on vähiten varaa. Vuonna 2011 rikkaimpaan 20 prosenttiin kuuluvat amerikkalaiset lahjoittivat hyväntekeväisyyteen keskimäärin 1,3 prosenttia tuloistaan. Samalla köyhimpään 20 prosenttiin kuuluvat lahjoittivat huomattavasti enemmän - keskimäärin 3,2 prosenttia tuloistaan. Tämä ero korostuu huomattavasti, kun otetaan huomioon, että suurin osa köyhemmistä amerikkalaisista ei voi rikkaampien tavoin vähentää näitä lahjoituksia verotuksessa.

Artikkelin mukaan tutkijat ovat selittäneet tätä eroa sillä, että pienituloisemmat olisivat sisäsyntyisesti anteliaampia tai taipuvaisempia sosiaaliseen käyttäytymiseen. Rikkaammat taas olisivat vähemmän anteliaita, ja pyrkimys kasvattaa henkilökohtaista varallisuutta olisi ristiriidassa muiden rahallisen avustamisen kanssa. Berkeleyn yliopiston tutkija Paul Piff havaitsi tutkimuksissaan selkeän yhteyden varallisuuden ja epäeettisen käyttäytymisen välillä. Vaikkei raha itsessään saa Piff:n mukaan ihmisiä käyttäytymään tietyllä tavalla, rikkaat kuitenkin todennäköisemmin asettavat oman etunsa muiden etujen edelle. Tutkiessaan eri yhteiskuntaluokkien anteliaisuutta on Piff havainnut alempiin yhteiskuntaluokkiin itsensä samaistavien ihmisten olevan säännönmukaisesti ylempiluokkaisia anteliaampia. Kuitenkin, jos ylempien yhteiskuntaluokkien osallistujissa nostatettiin pintaan myötätunnon kokemusta, tuli heistä lähes yhtä anteliaita kuin alempien yhteiskuntaluokkien edustajistakin.

Havainto muiden tarpeille altistumisen vaikutuksista myötätuntoon ja anteliaisuuteen saa The Atlanticin mukaan tukea myös muista tutkimuksista. The Chronicle of Philantropyn hiljattain tekemässä tutkimuksessa selvitettiin eri alueilla asuvien amerikkalaisten hyväntekeväisyyteen lahjottamista. Tutkimusten tulokset tukivat aiempia havaintoja siitä, että köyhempien asuinalueiden asukkaat lahjoittivat enemmän hyväntekeväisyyteen kuin rikkaat. Tutkimuksissa selvisi kuitenkin myös, että rikkaiden kotitalouksien välillä oli eroja riippuen siitä, asuivatko ne rikkailla vai köyhemmillä alueilla. Rikkaiden asuinalueilla asuvat perheet lahjoittivat hyväntekeväisyyteen vähemmän kuin sellaisilla alueilla asuvat, joissa asuu eri sosiaaliluokkiin kuuluvia kotitalouksia. Tämän perusteella muiden tarpeille altistuminen vaikuttaisi merkittävästi ihmisten anteliaisuuteen.

Rikkaampien ja köyhempien välillä on eroja myös suhteessa lahjoitusten kohteisiin. Köyhemmät lahjoittavat yleensä uskonnollisille ja sosiaalipalveluja tarjoaville järjestöille, kun taas rikkaammat tukevat yliopistoja, taiteita ja museoita. Vuoden 2012 viidestäkymmenestä suurimmasta lahjoituksesta 34 meni lähinnä yläluokkaisille tarkoitetuille yliopistoille ja yhdeksän erilaisille museoille ja taidejärjestöille. Yksikään näistä suurista lahjoituksista ei kohdistunut hyväntekeväisyysjärjestöille, joiden tavoitteena on auttaa köyhiä ja osattomia.

The Atlanticin artikkelin mukaan Yhdysvaltojen hyväntekeväisyysjärestelmää ja siihen liittyvää verotusta pohjustaa ajatus siitä, että yksilöt ovat valtiota parempia päättämään resurssien kohdistamisesta sosiaalisiin investointeihin. Yhdysvallat eroaa tässä muista maista, joissa verotus on kovempaa, sosiaaliset turvaverkot kattavampia ja hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen on vähäisempää. Yksilöiden osallistumisen pohjalta rakentuva vapaaehtois- ja hyväntekeväisyysverkosto on ihailtava ja tavoiteltava, mutta tutkimustiedon pohjalta on selvää, että yksityisiin lahjoituksiin perustuva hyväntekeväisyysjärjestelmä markkinatalouden tunnettujen ongelmakohtien paikkaajana on pohjimmiltaan regressiivinen, eli suurin osa varoista kohdistuu rikkaampien tarpeisiin. Tästä johtuen se ei kuitenkaan loppujen lopuksi riitä vastaamaan kestävästi taloudellisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiin, tai kaikkein heikoimpien tarpeisiin ja heidän asemansa parantamiseen.

Tutkimus: Simpanssit suosivat reilua jakoa

Emory News Center:

"We used the Ultimatum Game because it is the gold standard to determine the human sense of fairness. In the game, one individual needs to propose a reward division to another individual and then have that individual accept the proposition before both can obtain the rewards. Humans typically offer generous portions, such as 50 percent of the reward, to their partners, and that's exactly what we recorded in our study with chimpanzees."

Emoryn yliopiston kädellistutkimuksen yksikön tutkijat Darby Proctor ja Frans de Waal selvittivät simpanssien ja pienten lasten käyttäytymistä Ultimatum Game -nimisessä pelissä.

Ultimatum Game on peli, jossa osallistujaparin tulee jakaa esimerkiksi tietty summa rahaa. Osallistujista ensimmäinen tekee ehdotuksen jaosta, ja jos toinen hyväksyy ehdotuksen, saavat osallistujat pitää jaettavana olevat rahat, jotka jaetaan ehdotuksen mukaisesti. Jos toinen osallistuja taas hylkää tarjouksen, eivät kumpikaan saa mitään.

Peliä on käytetty hyvin paljon tutkittaessa ihmisten käsityksiä reiluudesta. Käsitykset reilusta jaosta saattavat olla ristiriidassa omien taloudellisten etujen kanssa, joten peli havainnollistaa hyvin ihmisten käyttäytymistä tällaisten ristiriitojen edessä. Jos toinen osallistujista antaa epäreilun tarjouksen, on toisella mahdollisuus kieltäytyä siitä, vaikkakin se tapahtuu oman taloudellisen edun kustannuksella.

Tämä on kuitenkin tyypillistä ihmisille. Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna osallistujien kannattaisi tarjota toiselle niin pientä osaa jaosta kuin mahdollista ja taas tarjouksen vastaanottajan hyväksyä lähestulkoon kaikki tarjoukset. Ihmisillä on kuitenkin taipumus esittää hyvin reiluja jakoja ja hylätä epäreiluja esityksiä.

Tutkijat muokkasivat pelin simpansseille sopivaksi siten, että jaettavana oli ruokaa ja tarjoukset annettiin valitsemalla toinen kahdesta poletista. Toinen poleteista tarkoitti ruoan tasajakoa ja toisella poletilla taas tarjouksen antaja sai suuremman osan. Poletti tuli antaa toiselle simpanssille, jonka tuli sen jälkeen vaihtaa se ruokaan tutkimuksen tekijän kanssa. Näin ruoan saaminen edellytti tarjouksen saajan suostumusta, jota ilman ei kumpikaan osallistujista saanut mitään. Tämän jälkeen tutkijat tekivät saman kokeen 2-7 -vuotiaiden lasten kanssa. Tällä kertaa palkintona oli ruoan sijasta tarroja.

Tutkijat havaitsivat sekä simpanssien että lasten käyttäytyvän kokeessa samoin kuin ihmiset yleensä. Ne suosivat tasajakoa ja hylkäsivät epäreiluja tarjouksia. Tutkijat pyrkivät kokeen avulla ymmärtämään evolutiivista taustaa ihmisten taipumuksille jakaa. Ihmisillä ja simpansseilla on paljon yhteisiä piirteitä. Molemmat metsästävät yhdessä, jakavat ruokaa ja huolehtivat toistensa jälkeläisistä. Proctorin mukaan on todennäköistä, että taipumus reiluuteen on ollut välttämätöntä, jotta evoluution myötä on voinut kehittyä pitkälle vietyjä yhteistyön muotoja.

Lue myös:

Tutkimus: Apinat ymmärtävät mikä on reilua
Tiede: Jo vauvat tajuavat mikä on reilua
Wall Street Journal: The Origins of Human Empathy
Harvard Business Review: The Unselfish Gene
WSJ: Tasavertaisuus on ihmiselle tärkeämpää kuin raha
Herbert Gintisin luento ihmisluonnosta

Tutkimus: Apinat ymmärtävät mikä on reilua

National Geographic:

The question of whether human aversion to unfair treatment—now shown by other primates—is an evolved behavior or the result of the cultural influence of large social institutions like religion, governments, and schools, in the case of humans, has intrigued scientists in recent years.

"It looks like this behavior is evolved … it is not simply a cultural construct. There's some good evolutionary reason why we don't like being treated unfairly,"

Kapusiiniapinoita (Cebus apella) tutkinut Sarah Brosnanin johtama tutkijaryhmä havaitsi apinoiden ymmärtävän eron reilun ja epäreilun välillä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vastaavaa havaitaan muilla eläinlajeilla kuin ihmisellä. Havainto tuo lisävaloa kysymykseen, ovatko ihmisten käsitykset reiluudesta ja vastenmielisyys epäreilua kohtelua kohtaan kulttuurin ja yhteiskunnallisten instituutioiden myötä opittua vai ovatko ne myös biologista perua. Brosnanin mukaan vaikuttaisi siltä, että nämä taipumukset ovat kehittyneet evoluution myötä.

Kapusiiniapinat elävät ryhmissä ja niille on ominaista voimakkaat sosiaaliset siteet ja yhteistyö ruoanhankinnassa, kuten metsästyksessä tai hedelmäpuiden etsinnässä. Tutkijat selvittivät apinoiden reaktioita kokeella, jossa apinat olivat vierekkäisissä häkeissä ja niiden tuli antaa tutkijalle pieni kivenpalanen, josta ne saivat vastineeksi ruokaa, useimmiten palan kurkkua. Molemmat apinat saivat kivenpalasesta vastineeksi joko saman palkinnon (kurkun palasen) tai sitten toiselle annettiin viinirypäle, josta apinat pitävät kurkkua enemmän.

Apinat, jotka eivät saaneet viinirypälettä ja kokivat tullensa kohdelluksi epäreilusti joko lakkasivat tekemästä yhteistyötä häkin toisella puolella olevan tutkijan kanssa, eivät suostuneet syömään saamaansa kurkkua tai jopa raivostuivat ja heittivät kurkulla tutkijaa.

Kädellisutkimuksestaan arvostetun, Saksan Leipzigissä sijaitsevan Max Planck -insituutin tutkija Susan Perryn mielestä apinoiden käytös vastaa hyvin pitkälle ihmisten reaktioita vastaavissa tilanteissa. Ultimatum game -nimisessä pelissä, jossa kahden osallistujan tulee jakaa esimerkiksi tietty summa rahaa, ihmiset hylkäävät epäreiluja tarjouksia, vaikka tämä tarkoittaa molemmille osallistujille rahan menetystä.

Koe ja apinoiden reaktiot ovat nähtävissä Frans de Waalin luennossa "Morality without religion". De Waal, yksi maailman johtavimmista kädellistutkijoista, vertaa epäreilusti kohdelluksi tulleiden apinoiden reaktioita Occupy Wall Street -mielenosoituksiin.

Lue myös:

Tiede: Jo vauvat tajuavat mikä on reilua
Wall Street Journal: The Origins of Human Empathy
Harvard Business Review: The Unselfish Gene
WSJ: Tasavertaisuus on ihmiselle tärkeämpää kuin raha

Köyhyys on tyhmyyttä, pelurit pärjää: osa 2

Tämä kirjoitus on jatkoa edelliselle osalle, jossa tarkasteltiin luokkayhteiskunnan vaikutuksia ihmisten asenteisiin ja ihmisten mahdollisuuksia nousta köyhyydestä sekä pärjätä kilpailussa työmarkkinoilla.

Tässä osiossa tarkastelemme tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisten tulotasoon ja menestymiseen työmarkkinoilla. Yrittämisen ja ahkeruuden merkitystä ei tule väheksyä. On kuitenkin perusteltua olettaa, että niiden roolia korostetaan yleisesti liikaa yksilön menestymisen syitä arvioitaessa ja että monet muut tekijät vaikuttavat etenkin ihmisen tulotason määrittymiseen huomattavasti voimakkaammin kuin ahkeruus, työnteko ja yrittäminen.

Taloussanomat:

Akatemiatutkija Jani Erola Turun yliopistosta sanoo, että kaikki menestys ei liity omiin ansioihin, vaikka tätä usein tuntuu pidettävän totuutena.

Yksilön menestymiseen työmarkkinoilla - ja siten hänen tulotasoonsa - vaikuttavat monet seikat. Ensinnäkin koulutus vaikuttaa voimakkaasti siihen, kuinka ihminen tulee sijoittumaan työelämässä, ja koulutus on tekijä, joka perityy voimakkaasti. Sen lisäksi, että köyhempien perheiden lapset ovat jo fysiologisella ja psykologisella tasolla lähtökohtaisesti huonommassa asemassa suhteessa opiskelumenestykseen, rikkaampien perheiden lapset saavat monessa muussakin suhteessa paremmat eväät opiskelumenestykseen.

Koulutussosiologit puhuvat ”koulunsiedosta” – ylempien luokkien lapset on kasvatettu siihen paremmin. Kun kotikulttuuri tukee koulun arvomaailmaa, lapset eivät pidä koulua niin ikävänä paikkana. He saavat enemmän irti opetuksesta ja sosiaalisesta ympäristöstä. Tyypillistä on hyvä ”koulutusitsetunto”. (Taloussanomat, 08.05.2011)

Siihen, mihin perheeseen kukakin meistä sattuu syntymään, ei kenelläkään meistä ole mitään vaikutusvaltaa. Tämä on täyttä arpapeliä, joka kuitenkin määrittää hyvin pitkälle jokaisen mahdollisuuksia - niin asenteiden kuin kykyjenkin tasolla - kilpailussa paremmista työpaikoista ja ansioista. Kotoa omaksuttu arvomaailma sekä saatu kannustus ja tuki määrittävät hyvin pitkälle kuinka suhtaudumme omaan itseemme, työhön ja mitä tavoittelemme elämässä. Tämä muodostaa hyvin suuren osan tulevasta "menestyksestämme", ja riippuu tekijöistä, joihin emme itse voi vaikuttaa.

Olennaista on, minkä keskellä on elänyt. Jos perheystävät ja kummit ovat koulutettuja ja hyvässä asemassa, lapsestakin vähän huomaamatta tulee heidän verkostojensa osa.

Miles Corak ja Patrizio Piraino havaitsivat tutkimuksissaan,että isän tulotaso korreloi erittäin voimakkaasti sen todennäköisyyden kanssa, että lapsi tulee työskentelemään saman työnantajan palveluksessa. Useat työpaikat löydetään perhe-, ystävä, ja tuttavaverkostojen kautta tai usein saattaa olla helpompi saada työpaikka, jos hakijaa suosittelee joku, jonka työhönottaja tuntee ja joka voi mennä takuuseen hakijan pätevyydestä ja luotettavuudesta. Kaikki vanhemmat ja sukulaiset haluavat auttaa lapsia niin paljon kun vaan voivat. On melko itsestäänselvää, että mitä vaikutusvaltaisemmissa asemissa he ovat, sitä voimakkaammin he voivat vaikuttaa toisten etenemiseen uralla tai mahdollisuuksiin päästä alkuun. Lisäksi etenkin perheen ja sukulaisten kautta ihminen saa suuren osan sosiaalisesta ja kulttuurisesta pääomastaan, olemisen tavan, puhetyylin, keskustelukulttuurin, oikeanlaisen käytöksen, ihmissuhteiden muodostamisen mallit yms. jotka ovat huomattavan merkittävässä asemassa tulevaisuuden työelämässä.

On monta tekijää, joita ihmiset eivät ota huomioon arvioidessaan omaa menestymistään - kuinka paljon siitä on omaa ansiota ja kuinka paljon onnea, sattumaa tai muista ihmisistä riippuvaista. Monet ihmiset ovat taipuvaisia ylikorostamaan omaa kovaa työtään, mikä on täysin ymmärrettävää. Monet edellä kuvatun kaltaiset seikat otetaan monesti itsestäänselvyytenä, ei ymmärretä niiden vaikutusta tai oletetaan asetelmien olevan samankaltaiset kaikilla - paitsi mitä tulee jokaisen yksilön biologiseen erilaisuuteen - varsinkin jos omassa tuttavapiirissä ei ole ihmisiä erilaisista perhetaustoista. Tämä luokkayhteiskunnan ilmiö tuli esille Työterveyslaitoksen hiljattaisessa tutkimuksessa.

Suomalainen yhteiskunta on hankkeen tulosten mukaan eriytynyt sosiaaliluokkien ja ammattien mukaan. Perhe- ja ystävyysverkostoihin valikoituvat samaan sosiaaliluokkaan kuuluvat. Toimihenkilöt ystävystyvät keskenään, työntekijät keskenään ja johtajat keskenään.

Ihmisten menestymisen mittarina käytetään usein tämän ansioita ja varallisuutta, varsinkin kun tarkastellaan ihmisen menestymistä työmarkkinoilla. Tämän vuoksi on syytä myös pohtia hieman, mistä yksilön ansiot koostuvat, ja mitä tekijöitä tässä on taustalla.

Yksi tekijä ihmisen ansioista on tuottavan omaisuuden omistaminen. Olemme pohtineet tämän kaltaisen palkitsemiseen liittyvää problematiikkaa toisaalla, tässä yhteydessä tarkastelemme kysymystä ainoastaan siitä näkökulmasta, ovatko tuottavan omaisuuden suomat tulot yksilön omaa ansiota. Tuottavaa omaisuutta eli tuotantovälineiden omistusta voidaan saada perimällä tai lahjana, tai sitten hankkia omalla työllä. Lienee itsestään selvää, ettei ensin mainitussa tapauksessa yksilön omilla ansioilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Toisessa tapauksessa, jossa yksilö on itse hankkinut omaisuutensa, ei kuvio ole niin selkeä. Tässäkin tapauksessa perhe- ja tuttavaverkosto on tärkeässä asemassa, koska niillä, joilla on paremmat yhteydet tai sisäpiirin tietoa, on paremmat asemat tuottavan omaisuuden hankkimiseen. Lisäksi tuotantovälineiden avulla tienatut voitot perustuvat siihen, että omistajat saavat osuuden muiden ihmisten tuottavuuden kasvusta, joka syntyy muiden tehdessä töitä tuotantovälineillä. Tässäkin tapauksessa ajatus yksilön omista ansioista on erittäin kyseenalainen.

Toinen tapa ansaita tuloja on työn tekeminen. Jos oletetaan, että ihmisen asema työmarkkinoilla ja palkka määrittyy edes jossain määrin sen perusteella, kuinka ahkera ja tuottava kukin on, on perusteltua ajatella, että suuret tulot ovat jossain määrin omaa ansiota. Varsinkin jos emme ota huomioon edellä mainittuja perhetaustaan liittyviä tekijöitä.

Taloustieteilijät määrittelevät mihin tahansa tuotantopanokseen sijoitetun työn tuon panoksen "rajatuotoksi". Toisin sanoen, jos lisäämme yhden kysymyksessä olevan panosyksikön kaikkiin tuotannossa jo käytettyihin tuotantopanoksiin, paljonko tuotannon arvo kasvaisi? Vastaus määritellään kysymyksessä olevan panoksen rajatuotoksi.

Mutta valtavirran taloustieteilijät opettavat, että rajatuotos eli panoksen lisääminen riippuu yhtä paljon tuon panoksen tarjolla olevien yksiköiden määrästä ja muiden, sitä korvaavien panosten määrästä ja laadusta kuin mistään itse panoksen perimmäisestä ominaisuudesta. Eli jos vastaavaa työtä on helposti saatavilla muualta, kyseisen työn rajatuotos laskee. Jos taas vastaavaa työtä ei ole saatavilla helposti, eli työntekijä ei ole helposti korvattavissa, rajatuotos kasvaa.

Erilaisten työsuoritusten rajatuotos riippuu etupäässä kuhunkin työntekijäryhmään kuuluvien ihmisten lukumäärästä ja heidän käytössään olevien muusta kuin työstä koostuvien panosten määrästä ja laadusta. Ihmisen työn arvo määrittyy tästä näkökulmasta hyvin sattumanvaraisesti, sen perusteella onko vastaavanlaista työtä tai "kyvykkyyttä" paljoa tarjolla vai ei.

Tämän ohella useimmat jäljelle jäävät erot ihmisten henkilökohtaisessa tuottavuudessa aiheutuvat henkilökohtaisista eroista. Nämä taas riippuvat sekä biologisista että kasvuympäristöön liittyvistä tekijöistä, eikä näihin kumpaankaan ihminen voi juurikaan vaikuttaa, joten on harhaanjohtavaa sanoa, että yksilön tuottavuus perustuisi hänen omiin ansioihinsa. Ainoastaan jokaisen ahkeruus ja työn määrä on tiettyjen reunaehtojen puitteissa yksilön itsensä määriteltävissä.

Käsitys työnsä tuloksista omien ansioiden seurauksena saattaa jopa joskus lähemmässä tarkastelussa osoittautua täydellisessä harhaksi. Taloustieteen nobelisti, psykologi Daniel Kahneman seurasi tutkimuksissaan rahoitusmarkkinoilla työskenteleviä sijoittajia kahdeksan vuoden ajan. Hän havaitsi, että vaikka he elättelevät suuria luuloja kyvykkyydestään, todellisuudessa heidän suoriutumisensa oli tällä aikavälillä täysin sattumanvaraista, ilman minkäänlaista jatkuvuutta. Ne, jotka onnistuivat, olivat ainoastaan onnekkaita. Aivan kuin nopanheitossa, kyvykkyydellä ei ollut mitään tekemistä heidän menestymisensä taustalla. Kuitenkin he pitivät kiinni uskostaan oman työnsä vaikuttavuuteen, jopa vielä senkin jälkeen, kun olivat kuulleet tutkimuksen tuloksista.

Markkinatalouden työnjako jakaa erilaiset työtehtävät hierarkkisesti. Tällöin yksilöiden neuvotteluasemat työmarkkinoilla nousevat suureen rooliin heidän palkkansa määrittelyssä, kun työstä maksettava palkka määräytyy markkinatilanteiden mukaan. Ne, joille markkina-asetelmat takaavat voimakkaat neuvotteluasemat -  joiden työpanos ei ole helposti korvattavissa toisella vastaavalla - pääsevät edulliseen asemaan työnsä hinnan määrittelyssä. Myös työntekijän sosiaaliset verkosto nousevat merkittävään rooliin. Havainnollistava esimerkki on toimitusjohtajien palkat Suomessa, mistä Helsingin Sanomat uutisoi viime vuoden puolella.

Osa suomalaisista toimitusjohtajista päättää toistensa palkoista ja palkitsemisesta ristiin yritysten hallituksissa. Hyvä esimerkki on Suomen suurimman työeläkeyhtiön Varman ympärille muodostunut piiri, joka päättää vastavuoroisesti miljoonien eurojen eduista. (HS, 19.5.2011)

Toimitusjohtajien palkkioista päättävät hallitukset ja konsultit eivät ole olleet riittävän riippumattomia toimitusjohtajista itsestään. Tämä johtuu muun muassa siitä, että Suomessa palkoista ja palkkioista päättävät piirit ovat pienet (...) "Toimiva johto on päässyt nauttimaan valta-asemastaan suhteessa hallituksiin pitkään. Tämä haaste on edelleen ajankohtainen". (HS, 18.08.2011)

Kun ihmiset toteuttavat ahkeruuttaan erilaisissa työtehtävissä, erilaisista töistä maksetaan erilaista palkkaa. Työn hinnan määrittyessä markkinoilla, jäävät toiset taas huomattavan epäedullisiin asemiin. Toiset eivät ole halunneet tai heillä ei ole ollut mahdollisuuksia kouluttautua ja erikoistua pitkälle. Tällöin kun he päätyvät tekemään työtä, josta on paljon tarjontaa ja jonka tekijät ovat helposti vaihdettavissa keskenään, markkinat hinnoittelevat heidän työpanoksensa verraten alhaiseksi, huolimatta siitä, miten raskasta ja kuluttavaa heidän tekemänsä työ on. Heidän huono neuvotteluasemansa markkinoilla johtaa siihen, että tekivätpä he työnsä kuinka ahkerasti tahansa, heille maksetaan silti alhaista palkkaa, koska markkinat hinnoittelevat heidän työnsä niin alas. Näin ahkera ja työtä tekevä ihminen saattaa jäädä tulotasonsa johdosta suhteellisen köyhäksi, ja on hyvin harhaanjohtavaa väittää, että tämä on yksilön omaa syytä.

Tämä pätee varsinkin sen takia, koska yhteiskunnassa jonkun täytyy aina nämä työt tehdä. Hierarkkisesta ja eriarvoisesta työnjaosta johtuen osa työtätekevästä väestöstä on "tuomittu" suhteelliseen köyhyyteen, eikä se johdu pelkästään heidän yritteliäisyyden puutteesta tai "tyhmyydestään". Samaa pätee osaan työttömistä. Silloin kun yhteiskunnassa on rakenteellista työttömyyttä, osa työkykyisestä ja -haluisesta väestöstä päätyy väistämättä työttömäksi. Esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan suomessa oli vuoden 2012 maaliskuussa 250 000 työtöntä työnhakijaa ja ainoastaan 115 000 avointa työpaikkaa.

Usein kuulee tähän väittämään esitetyn vastalauseen, jonka mukaan he voisivat itse työllistää itsensä ryhtymällä yrittäjiksi. Kuitenkaan todellisuudessa kyse ei ole ainoastaan yksinkertaisesta valinnasta ryhtyäkö yrittäjäksi vai ei. Kuten edellisessä osassa esitimme, jo pelkkä epävarman toimeentulon tilanteessa eläminen tekee tulevaisuuteen tähtäävän ja rationaalisen ajattelun vaikeaksi, tämän hetken tarpeiden kuormittaessa ajattelun kapasiteettia niin voimakkaasti. Lisäksi yrittäjäksi ryhtyminen vaatii pääomia, joita kaikille halukkaille ei ole täysin vastikkeetta ja helposti tarjolla.

Monet silti peräänantamattomasti väittävät, että on ihmisten oma vika, kun he jäävät joko työttömiksi tai alhaisen palkkatason töihin, eivätkä pyri korkeammalle. He olettavat, että jokainen, jolla on tarpeeksi älykkyyttä, yritystä ja peräänantamattomuutta voi nousta korkeammalle työnjaon hierarkiassa kohti parempia palkkoja ja asemia. Kuitenkin tämä vaatii tietynlaisia luonteenpiirteitä tai tietynlaista sopeutumista ja muovautumista, joihin kaikki eivät täysin luonnollisista syistä ole kykeneväisiä tai edes halukkaita.

Belinda Board ja Katarina Fritzon tutkivat 39:ää johtavissa tehtävissä yritysmaailmassa toimivaa henkilöä. He vertasivat kokeiden tuloksia toisiin samanlaisiin kokeisiin, jotka oli tehty eräässä vankimielisairaalassa. Vertailussa kävi ilmi, että yritysmaailman johtajat saivat joko yhtäläiset tai suuremmat pisteet eräillä osa-alueilla, jotka ilmentävät psykopaattista persoonallisuushäiriötä. Jotkut, jopa "peittosivat" potilaita, jotka oli diagnosoitu psykopaateiksi. Näitä piirteitä olivat egosentrisyys, valmius hyväksikäyttää muita, voimakas kokemus oikeutuksesta oman asemansa ajamisessa sekä empatian ja omatunnon puute. Tämän kaltaiset ihmiset ovat erittäin kykeneväisiä miellyttämään ja manipuloimaan toisia ihmisiä, mikä palvelee vahvasti sekä heidän omaansa että edustamansa yrityksen etua.

Jos yritysjohtajan asema otetaan kriteeriksi menestykselle työelämässä, vaikuttaisi väite "pelurit pärjäävät" pitävän paikkansa. Muiden manipuloiminen ja säälimätön oman edun tavoitteleminen edesauttaa etenemistä yritysmaailman hierarkiassa. Voimakkaisiin neuvotteluasemiin hankkiutuminen ja niiden häikäilemätön hyväksikäyttö auttaa neuvottelemaan itselleen tähtitieteelliset ansiot suhteessa muihin palkansaajiin. Kapitalistisen markkinatalouden hierarkkinen organisaatiorakenne ja työnjako sekä yksityiseen voitontavoitteluun valjastettu talous edesauttaa ja kannustaa edellä kuvatun kaltaisilla luonteenpiirteillä varustettujen ihmisten nousemista yrityshierarkiassa vaikutusvaltaisimpien ja kovimpia ansioita tienaavien palkansaajien pallille.

Samalla "tavalliset" ihmiset, jotka ovat joko tehneet valinnan tai ajautuneet tekemään töitä, jotka vaativat vain vähän kouluttautumista tai erikoistumista ovat tuomitut suhteellisen epäedulliseen asemaan mitä tulee heidän tuloihinsa ja etuoikeuksiinsa, markkinajärjestelmän hinnoitellessa heidän työnsä hinnan alhaiseksi ja tarjotessa heille heikot neuvotteluasemat vaatia etuoikeuksia ja joustavuutta työhönsä. Näiden ihmisten tulotaso jää suhteellisen alhaiseksi huolimatta siitä, kuinka tärkeää heidän työnsä on tai kuinka ahkerasti he yrittävät ja työskentelevät.

Suomalaisnuorten terveyserot kasvussa

Talouselämä:

Suomalaisnuorten terveyserot ovat kasvussa, kertoo kansainvälinen koululaistutkimus. Perheen taloustilanne on yhä selvemmin yhteydessä nuoren terveyteen ja elintapoihin. 

Tutkijat pitävät hälyttävinä tuloksia, joiden mukaan nuorten sosioekonominen asema vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa. Aiemmin tätä eroa ei vastaavassa tutkimuksessa ole havaittu. 

WHO-tutkimukseen osallistui Suomesta keväällä 2010 noin 6 600 oppilasta.

Myös Helsingin sanomat ja Kansan uutiset uutisoivat WHO:n tuoreesta tutkimuksesta. Tutkimuksen lehdistötiedotteessa kuvataan tutkimustulosten merkitystä tarkemmin:

Perheen korkea koettu taloudellinen tilanne oli yhteydessä nuorten terveempiin elämäntapoihin. Nuorten elintavat myötäilevät perheen tapoja. Heikomman sosioekonomisen aseman on todettu liittyvän terveyden kannalta epäedullisempiin terveystottumuksiin. Kansainvälisessä aineistossa perheen korkea koettu taloudellinen tilanne oli lisäksi yhteydessä nuorten ja vanhempien väliseen parempaan vuorovaikutukseen, koulussa luokkatovereilta saatuun runsaampaan tukeen sekä nuorten ilmoittamaan vähäisempään psykosomaattiseen oireiluun. 

Tutkimustulokset ovat hälyttäviä nuorten sosioekonomisten terveyserojen suhteen. Aiemmissa koululaistutkimuksissa suomalaiset nuoret eivät ole erottuneet kielteisesti terveyserojen suhteen, tilanne on nyt kuitenkin muuttunut. Lasten ja nuorten terveyserot indikoivat terveyseroja aikuisuudessa, mikä tietää suuria yhteiskunnallisia kustannuksia niin taloudellisesti kuin inhimillisesti.

Tutkimus on luettavissa kokonaisuudessaan WHO:n sivustolta.

Lue myös:

Jani Kaaro: Köyhyyden anatomia
TE: Tuloerojen kasvu muuttuu terveyserojen kasvuksi
Turun Sanomat: Rikkaiden ja köyhien väliset kuolleisuuserot Suomessa jyrkemmät kuin muissa Länsi-Euroopan maissa

Köyhyys on tyhmyyttä, pelurit pärjää: osa 1

Tämä on ensimmäinen osa kirjoitusta, joka käsittelee köyhyyttä, menestystä ja tasavertaisia mahdollisuuksia. Kirjoituksen toinen osa täällä.

Taloussanomat:

Ovatko menestymättömät mielestäsi tyhmiä? Kuljetko leuka pystyssä, kyynärpäät ojossa ja toitotat, että sinulla on oikeus, koska sinulla on rahaa?

Asenteiden koveneminen ei vaikuttaisi olevan pelkästään suomalainen ilmiö. Taannoin tehdyn kyselytutkimuksen mukaan brittiläisten asenteet varallisuuden uudelleenjakoa kohtaan ovat koventuneet 80-luvulta. Tällöin vielä 51% tuki varallisuuden uudelleenjakoon tähtäävää politiikkaa, kun luku nyt viimeisimmän tutkimuksen mukaan on 31%. Raportissa sanotaan, etteivät hyvätuloiset halua menettää enempää rahaa tilipussistaan tukeakseen köyhempien ihmisten laiskuutta.

Viime vuosina psykologit ja hermostotutkijat ovat havainneet ihmisen tuntevan luonnostaan vastenmielisyyttä epätasa-arvoa kohtaan ja suosivat varallisuuden tasaista jakamista, vaikka se tarkottaisi, että itse saisi vähemmän. Erilaisissa peliteoria- ja rahanjakokokeissa on huomattu, että neutraalissa tilanteessa ihmiset pääasiallisesti suosivat rahan tasajakoa.

"Rikkaat" näissä kokeissa tuntevat enemmän mielihyvää siitä, että tuntemattomalle köyhälle annetaan rahaa kuin että he itse saisivat lisää. Kyseisessä kokeessa osallistujien asemat oli arvottu, ja asetelma muuttuukin kun osallistujien asema määräytyy jonkinlaisen kilpailun, esimerkiksi tietovisan perusteella. Tällöin "rikkaimpien" halu tasaisempaa tulonjakoa kohtaan vähenee. Tutkijoiden näkemys oli, että nyt oma etuoikeutettu asema voidaan perustella omalla menestyksellä ja mahdollinen koettu syyllisyys eriarvoisuudesta sekä omasta paremmasta asemasta voidaan näin selittää pois.

Paul Piff:n johtama tutkijaryhmä Berkeleyn yliopistosta on suorittanut sarjan kokeita, joissa mitataan yhteiskuntaluokan vaikutusta ihmiseen. Alemmalle yhteiskuntaluokalle on ominaista vähäisemmät resurssit, suurempi turvattomuus ja alhaisempi itsekontrollin taso. Tällä perusteella voisi olettaa alempien yhteiskuntaluokkien osoittavan voimakkaampaa taipumusta itsekkääseen käytökseen, koska heidän asemansa saa heidät asettamaan oman hyvinvointinsa muiden edelle. Kuitenkin, tutkijaryhmä on tuloksissaan havainnut juuri päinvastaisen ilmiön.

Kokeissa, joissa osallistujille tarjottiin mahdollisuus jakaa 10 dollaria tuntemattoman ihmisen kanssa. Ennen koetta osallistujat täyttivät kyselyn, jossa he arvioivat yhteiskunnallista asemaansa. Kokeessa itsensä alhaisempaan yhteiskunnalliseen asemaan arvioineet olivat huomattavasti ylempien yhteiskuntaluokkien edustajia anteliaampia. Kuitenkin, jos ennen koetta ylempien yhteiskuntaluokkien osallistujissa nostatettiin pintaan myötätunnon kokemusta, he olivat aivan yhtä anteliaita kuin alempien yhteiskuntaluokkien edustajatkin.

Toisessa tutkimusten sarjassa sama tutkijaryhmä huomasi alempien yhteiskuntaluokkien edustajien olevan parempia lukemaan tunteita toisten kasvoilta, mitä pidetään yhtenä mittarina empaattiselle herkkydelle. Tutkijat havaitsivat kuinka ylempien yhteiskuntaluokkien edustajat suoriutuivat tehtävästä huomattavasti huonommin. Tutkijoden mielestä tunne vallasta ja siitä ettei ole muiden "armoilla" heikentää kykyä asettua muiden asemaan, koska sille ei ole niin suurta tarvetta.

Kolmannessa koesarjassa testattiin eri yhteiskuntaluokkien taipumusta "epäeettiseen" toimintaan. Tutkijat huomasivat, että ylempien yhteiskuntaluokkien edustajat valehtelivat ja huijasivat keskimääräistä enemmän pelatessaan tai neuvottelutilanteissa. Lisäksi he myös ajoivat autoa itsekkäämmin ja hyväksyivät muita herkemmin epäreilun toiminnan työpaikoilla. Piff:n mukaan ylempien ja alempien yhteiskuntaluokkien edustajat eivät välttämättä eroa kyvykyydeltään epäeettiseen toimintaan vaan enemmänkin taipumuksiltaan.

Tutkimuksista voidaan vetää johtopäätös, että ihmiset eivät toimi epäeettisesti sen takia, että he ovat epätoivoisia ja huonossa asemassa. Epäeettiseen toimintaan kannustaa ennemminkin ahneus ja halu menestyä paremmin sekä käsitys siitä, että on tähän oikeutettu. Korkeampi yhteiskunnallinen asema ennustaa vähäisempää ystävällisyyttä, anteliaisuutta, empatiakykyä sekä voimakkaampaa taipumusta rikkoa sääntöja ja toimia epäreilusti.

Empatiakyky on sekä toisen asemaan asettumisen että moraalin ja eettisen toiminnan kulmakivi. John Lanzetta ja Basil English havaitsivat tutkimuksissaan kuinka kilpailuasetelma vaikuttaa ihmisen empatiakykyyn. Kun ihmisten välillä vallitsee yhteistyöasetelma, tunnetaan mielihyvää toisten tuntiessa sitä (toisten onnistumisista) ja mielipahaa toisten tuntiessa sitä (toisten epäonnistumisista). Kilpailuasetelman vallitessa asetelma kääntyy päälaelleen. Silloin tunnetaan mielihyvää toisten epäonnistumisista ja mielipahaa toisten onnistumisista. Täten mitä voimakkaammin yhteiskunnassa vallitsee kilpailu asemista ja etuisuuksista, sitä todennäköisemmin ihmiset eivät kykene suhtautumaan empaattisesti toisiaan kohtaaan ja asettumaan toistensa asemaan.

Asenteiden koveneminen on vahvasti luokkayhteiskunnan ilmiö. Empaattinen suhtautuminen edellyttää myös konkreettista ymmärrystä toisen ihmisen elämistodellisuudesta. Helsingin sanomien pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindberg kirjoittaakin kolumnissaan kuinka

Tuloerojen kasvu rakentaa yhteiskuntaan kerroksia, joissa kaikenlaisten mahdollisuuksien erot kasvavat lopulta niin suuriksi, ettei eri ryhmillä ole yhtenäistä kulttuuria, kieltä eikä taitoja työskennellä yhdessä. Silloin on mahdotonta kuvitella, että kansan kaikki kerrokset löytäisivät yhteiset tavoitteet, puhumattakaan yhteisistä menetelmistä, joilla koko kansan hyvinvointia yritettäisiin kohentaa.

Mitä etäämmälle yhteiskunnan eri kerrokset etääntyvät toistensa maailmasta, sitä vaikeampi on oikeasti ymmärtää millaisessa todellisuudessa toiset elävät ja mitkä ovat heidän mahdollisuutensa. Tällöin saatetaan helposti ajatella, että kuka tahansa voi pärjätä jos vain oikeasti yrittää, koska itsekin on pärjännyt. Taloussanomat jatkaa

Vaikka meillä on ilmainen peruskoulu ja edulliset opiskelumahdollisuudet, lähtökohdat eivät ole samat kaikille. Koti ja vanhempien asema on monen etenemisen avain.

Tiede-lehti uutisoi Washingtonin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan äidin antama tuki ja turva varhaislapsuudessa ennustaa hippokampuksen tilavuutta kouluiässä. Hippokampuksen alue on vastuussa muistista, oppimisesta ja itsekontrollista, joten sen kehitystaso vaikuttaa voimakkaasti menestykseen koulussa ja myöhemmin työelämässä. Seurantatutkimukseen osallistui lähes sata lasta, joiden aivoja kuvannettiin ja sen lisäksi havainnoitiin vanhemmuutta. Tutkimus osoitti, että 3-5-vuotiailla, joita äiti auttoi ja kannusti, oli laajemmat muisti- ja stressinhallinta-alueet 7-13-vuotiaina kuin muilla.

Wisconsin-Madisonin yliopiston tutkijaryhmä tutki lasten aivojen hippokampuksen alueen kehityksen ja perheen sosio-ekonomisen aseman yhteyttä. Stressi vaikuttaa negatiivisesti kyseisen alueen kehittymiseen. Tutkimus osoitti köyhempien perheiden lapsilla hippokampuksen alueen olevan heikommin kehittynyt kuin rikkaampien lapsilla. Tutkijat epäilevät köyhemmissä perheissä koetun enemmän stressin vaikuttavan negatiivisesti hippokampuksen alueen kehittymiseen, mikä selittää erot pitkäkestoisessa muistissa, oppimisessa ja itsehallinnassa. Nämä ovat kaikki tekijöitä, jotka vaikuttavat suuresti lasten myöhempään opiskelumenestykseen.

Teksasilaisen yliopiston tutkijaryhmä on kaksostutkimuksissaan saanut selville, että köyhät elinolosuhteet voivat tukahduttaa lapsen geneettisen potentiaalin. Tutkijaryhmä teki erilaisia ajattelun kyvykkyyttä mittavia testejä eri kaksospareille. Köyhemmistä taustoista tulevat lapset, sekä identtiset että ei-identtiset kaksoset, suoriutuivat testeistä samankaltaisesti. Rikkaimmista perheistä tulevat identtiset kaksoset suoriutuivat testeistä samankaltaisin tuloksin, kun taas ei-identtisten kaksosten keskuudessa eroja oli jo havaittavissa, mikä viittaa erojen selittyvän geneettisillä tekijöillä.

Tämä ei tarkoita sitä, että rikkaiden perheiden lapset olisivat geneettisesti "parempia", vaan että rikkaissa perheissä lapsilla on mahdollisuus kasvaa geeniensä mahdollistamaan täyteen kukoistukseen, kun taas alhainen yhteiskunnallinen asema tukahduttaa tämän potentiaalin. Tämä eriarvoisuus näkyy jo niinkin aikaisin kuin kahden vuoden iässä. Näiden tutkimusten pohjalta voidaan perustellusti todeta, että erilaisista sosiaalisista taustoista tulevat lapset ponnistavat kilpailuun sekä koulussa että työelämässä merkittävästi eri viivalta.

Professori David Z. Hambrick ja Elizabeth J. Meinz Vanderbiltin yliopistosta tekivät tutkimuksen, jossa selvitettiin älykkyyden merkitystä myöhemmälle menestykselle elämässä. Ihmisen älykkyys on suuresti riippuvainen sekä muistista että oppimiskyvystä. Tutkimuksen perusteella älykkäimmistä 0,1 prosenttiin kuuluvat ihmiset menestyivät myöhemmin elämässään jopa kolmesta viisi kertaa todennäköisemmin kuin ne, jotka kuuluivat vain 0,9 prosenttiin älykkäimmistä. Tutkijoiden mukaan työn merkitystä on ylikorostettu ja todellisuudessa korkea älykkyys antaa suuren etulyöntiaseman elämässä. Lisäksi älykkyys on ominaisuus, johon ihminen ei voi itse vaikuttaa vaan se säilyy melko vakaana koko ihmisen elinajan.

Myös Helsingin Sanomien pääkirjoitus 24.1. arvioi lähtökohtien tasa-arvoisuuden epäonnistuneen Suomessa, viitaten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen 90-luvun laman lapsista tekemästä laajasta tutkimuksesta, jossa seurattiin kaikkia vuonna 1987 syntyneitä aikuisiksi asti lähes kaikkien kuviteltavissa olevien rekisterien avulla.

Kuva kertoo ennen kaikkea sen, että suuri osa köyhyydestä ja huono-osaisuudesta periytyy seuraavalle sukupolvelle. Se ei periydy geeneissä vaan puutteellisina henkisinä, sosiaalisina ja aineellisina elämänhallinnan voimavaroina.

Minkälaiseen perheeseen sattuu syntymään määrittää voimakkaasti yksilön mahdollisuuksia jo perustavanlaatuisella fysiologisella tasolla. Hyvillä perheoloilla on myös ratkaiseva vaikutus yksilön elämän varrella. Taloussanomien taannoisessa artikkelissa Kelan tutkimusprofessori Olli Kangas ja THL:n tutkija Reija Paananen esittelivät monia tekijöitä yksilön elämänkaaren varrelta, jotka vaikuttavat vahvasti yksilön menestymiseen. Vanhempien ja läheisten tuki, kannustus ja ohjaus vaikuttavat voimakkaasti jokaisen itsetuntoon, motivaatioon, käsitykseen omista kyvyistään ja menestykseen sekä koulussa että myöhemmin työelämässä.

Ongelmat näyttävät kasaantuvan. Huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttamattomuus ja toimeentulo-ongelmat yleistyivät merkittävästi, jos vanhemmat ovat pitkään saaneet toimeentulotukea.

Jos vanhemmat joutuvat jatkuvasti kamppailemaan toimeentulonsa kanssa, heillä ei välttämättä riitä energiaa lasten tarpeisiin.

Sen lisäksi, että perhetausta vaikuttaa voimakkaasti, vaikuttaa myös köyhyydessä eläminen yksilön mahdollisuuksiin menestyä, kuten Taloussanomien artikkelissakin korostetaan.

Reilun palkkion työstään saaneet tavallaan ehkä kovettavat itsensä ja ajattelevat helposti, että on tyhmyyttä, jos joku suostuu huonoihin sopimuksiin tai työoloihin.

Ajatus siitä, että jokainen voi valita, mihin kurottaa ja päätyy, on Järvisen mielestä yleistynyt. Samalla on unohdettu, että osa meistä tekee valintoja toinen toistaan epäedullisempien vaihtoehtojen välillä.

Aikaisemmin tällä viikolla nostimme blogissamme esille kolme tutkimusta. Ensimmäisessä osallistujat, joiden oli aiemmin täytynyt vastustaa kiusausta syödä herkkuja luovuttivat kaksi kertaa nopeammin kuin muut koittaessaan ratkaista mahdottomia geometrisiä tehtäviä. Kiusauksen vastustaminen oli psykologisesti kuormittavaa, mikä heijastui myöhempään toimintakykyyn.

Toisessa kokeessa joutuessaan samanaikaisesti sekä tekemään ongelmanratkaisutehtäviä että pohtimaan auton korjaukseen käytettävää rahaa matalapalkkaiset osallistujat suoriutuivat sitä huonommin mitä korkeammalle kustannukset nousivat. Ajatus siitä, että joutuisi käyttämään rahaa auton korjaamiseen vaikutti heidän kykyynsä ajatella rationaalisesti.

Kolmannessa kokeessa intialaiset viljelijät suoriutuivat älykkyysosamäärätesteistä paremmin silloin, kun heidän taloudellinen tilanteensa oli hyvällä tolalla ja huonommin kun heidän tilanteensa oli epävarma. Tiukan taloudellisen tilanteen aiheuttama stressi vaikutti selvästi heidän ajatteluunsa ja päätöksentekokykyynsä.

Tutkijoiden johtopäätös näistä kokeista oli, että köyhyys vaikuttaa ihmiseen perustavanlaatuisella psykologisella tasolla. Princetonin yliopiston professori Eldar Shafirin mielestä on ironista, kuinka ne meistä, joiden tulisi eniten ajatella tulevaisuuttaan, ovat psykologisesti siihen kaikkein kyvyttömimpiä taloudellisista tekijöistä johtuen. Jatkuvien, kuormittavien valintojen tekeminen vaikeuttaa kykyä ajatella rationaalisesti ja vaikeat taloudelliset olosuhteet tekevät tämänhetkisistä tarpeista kiireellisiä, ja tästä johtuen ihmiset tekevät paljon virheitä ja toimivat "tyhmästi".

Yksilön asema yhteiskunnallisessa hierarkiassa vaikuttaa anteliaisuuteen, ystävällisyyteen, rehellisyyteen ja empatiakykyyn. Käsitys omilla ansioilla menestymisestä vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten suhtautuu eriarvoisuuteen. Tämän voi perustellusti olettaa korostuvan sitä voimakkaammin mitä eriarvoisempi yhteiskunta on. Mitä etäämmällä eri yhteiskuntaluokat ovat toisistaan, sitä vaikeampi on ymmärtää erilaisissa oloissa elävän todellisuutta, asettua muiden asemaan ja ymmärtää heidän lähtökohtiaan ja mahdollisuuksiaan.

Edellä mainitun perusteella näkemys "köyhyys on tyhmyyttä" ei vaikuta perustellulta. Vaikuttaisi olevan enemmänkin niin, että köyhyys aiheuttaa "tyhmyyttä". Köyhiin oloihin syntymisellä sekä köyhyydessä kasvamisella ja elämisellä on huomattavan negatiivinen vaikutus yksilön mahdollisuuksiin niin fysiologisella, psykologisella kuin sosiaalisellakin tasolla. Näin perhetausta ja elinolosuhteet vaikuttavat voimakkaasti menestykseen opinnoissa ja työelämässä sekä mahdollisuuksiin menestyä kilpailussa yhteiskunnallisista asemista ja varallisuudesta.

Seuraavassa osassa käsittelemme tutkimuksia, jotka valottavat tekijöitä menestyksen taustalla sekä pyrimme yhdistämään kirjoituksen molemmissa osissa esille nostetut ilmiöt talouden rakenteisiin.

Al Jazeera: Humans are 'naturally nice'

Al Jazeera:

New research shows there is a biological basis for co-operative and empathetic behaviour. Biological research is increasingly debunking the view of humanity as competitive, aggressive and brutish.

"Humans have a lot of pro-social tendencies," Frans de Waal, a biologist at Emory University in Atlanta, told the annual meeting of the American Association for the Advancement of Science on Monday.

(...) Until just 12 years ago, the common view among scientists was that humans were "nasty" at the core but had developed a veneer of morality - albeit a thin one, de Waal told scientists and journalists from some 50 countries at the conference in Vancouver, Canada.

But human children - and most higher animals - are "moral" in a scientific sense, because they need to co-operate with each other to reproduce and pass on their genes, he said.

Research has disproved the view, dominant since the 19th century, typical of biologist Thomas Henry Huxley's argument that morality is absent in nature and something created by humans, said de Waal.

(...) "Darwin was much smarter than most of his followers," said de Waal, quoting from Darwin's The Descent of Man that animals that developed "well-marked social instincts would inevitably acquire a moral sense or conscience".

De Waal showed the audience videos from laboratories revealing the dramatic emotional distress of a monkey denied a treat that another monkey received; and of a rat giving up chocolate in order to help another rat escape from a trap.

Such research shows that animals naturally have pro-social tendencies for "reciprocity, fairness, empathy and consolation," said de Waal.

Lue myös:

Wall Street Journal: The Origins of Human Empathy
Tutkimus: Rotat auttavat kaveria hädässä
Talouselämä: Itsekkyyden myytti murtuu
Harvard Business Review: The Unselfish Gene
WSJ: Tasavertaisuus on ihmiselle tärkeämpää kuin raha
Tutkimus: Muiden rahallinen auttaminen tekee onnelliseksi
Tiede: Jo vauvat tajuavat mikä on reilua

Tutkimus: Rotat auttavat kaveria hädässä

Wired Science:

Mason and University of Chicago psychologists Jean Decety and Inbal Ben-Ami Bartal describe their rat empathy-testing apparatus: An enclosure into which pairs of rats were placed, with one roaming free and the other restrained inside a plastic tube. It could only be opened from the outside, which is exactly what the free rats did — again and again and again, seemingly in response to their trapped companions’ distress.

Once rats learned to free their trapped and agitated partners, they did so almost immediately in trial after trial. The behavior was clearly deliberate. When the restrainer was empty, rats ignored it. When stuffed rats were restrained, the rats ignored them. “It’s compelling evidence that it’s the distress of the trapped cagemate motivating this helping behavior,”

To make sure the rats weren’t responding to some immediate social reward — a rat version of a thank-you hug — the researchers tweaked the apparatus so that trapped rats were released into a separate cage. Again, the rats freed each other. When given the opportunity to eat chocolate treats first, rats were as likely to release their companions first, and even shared the chocolate with them.

Frans de Waal, yksi maailman johtavista kädellistutkijoita ja kirjan "The Age of Empathy" kirjoittaja kommentoi tuloksia

According to de Waal, the results “show for the first time that rodents are not just affected by the emotions of others, but that empathy motivates altruism.” He believes the rats responded to an instinctive urge to make their compatriots feel better, just as humans and chimpanzees and some cetaceans do. “The mechanism must ancient,” said de Waal.

For Bartal, whether rats were motivated by their companions’ distress or their own is less interesting than the simple fact they responded at all. “The bottom line here is that nature is very smart. Nature made it rewarding for us to end the suffering of another,” she said.

Tutkimus asettaa erittäin kyseenalaiseen valoon ääridarwinistisen ja hobbesilaisen näkemyksen luonnosta, jossa vallitsee kilpailu rajallisista resursseista, taistelu olemassaolosta ja kaikkien sota kaikkia vastaan. Tai ainakaan kokeen rotat eivät olleet tällaisesta tietoisia.

Tämän näkemyksen mukaan ei rottien tulisi auttaa toisiaan, tai ainakin heidän tulisi syödä tarjottu suklaa ensin itse ja vasta sen jälkeen päästää ansaan jäänyt rotta vapaaksi. Kuitenkin rotat käyttäytyivät juuri päinvastaisesti. He päästivät ansassa olleen rotan ensin vapaaksi ja vasta sen jälkeen ottivat suklaan - ja jopa jakoivat sen toisen rotan kanssa.

Tutkimus vihjaa, että kyky asettua toisen asemaan ja halu auttaa toista on luonnossa hyvin laajalle levinnyt. Näin ihmisten todella pitkälle kehittynyt empatiakykykään ei olisi niinkään jotakin opittua vaan ennemminkin meihin perustavanlaatuisesti luonnon ja evoluution koodaama piirre.

Lisää aiheesta:

Wall Street Journal: The Origins of Human Empathy
Talouselämä: Itsekkyyden myytti murtuu
Harvard Business Review: The Unselfish Gene
Tutkimus: Muiden rahallinen auttaminen tekee onnelliseksi
WSJ: Tasavertaisuus on ihmiselle tärkeämpää kuin raha
Tiede: Jo vauvat tajuavat mikä on reilua

TE: Itsemurhien määrä on noussut Kreikassa ennätyslukemiin talouskriisin myötä

Talouselämä referoi The Guardian lehden artikkelin synkkiä uutisia maailmanpankin ja EU:n sanelemien ankarien leikkaustoimien kohteena pitkään olleesta Kreikasta:

Raskailla säästötoimilla ja tiukalla taloustilanteella on järkyttäviä vaikutuksia Krekan väestöön. Maan terveysviranomaisten tilastot kertovat tammi-toukokuun aikana tehtyjen itsemurhien määrän kasvaneen 40 prosenttia viime vuoden vastaavalta ajanjaksolta.

Kreikan itsemurhien määrä suhteessa väestön kokoon oli Euroopan alhaisin ennen kolme vuotta sitten alkanutta talouskriisiä. Tuolloin 2,8 henkilöä 100 000 päätyi itsemurhaan. Nyt luku on lähes kaksinkertaistunut ja noussut maanosan suurimmaksi. Myös itsemurhayritysten määrä on lisääntynyt.

Taloustieteen professori Robin Hahnel varoitti ankaran leikkauspolitiikan seurauksista kesällä Parecon Finlandin tekemässä haastattelussa. Kreikan räjähdysmäisesti kasvavat itsemurhaluvut ovat yksi synkkä esimerkki tavoista, joilla julkisen sektorin kurittaminen ja yksilöiden perusturvan murentaminen vaikuttavat yhteiskunnassa.

Lue lisää: Robin Hahnel - Leikkauspolitiikka ei ole ratkaisu

Taloussanomat: Tuloerot kasvavat kehittyneissä maissa

Taloussanomat:

Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on laajenemassa kaikkein kehittyneimmissä teollisuusmaissa, selviää yhteistyö- ja kehitysjärjestö OECD:n raportista. Tuloerojen kasvu on OECD:n mukaan seurausta siitä, että koulutetut työntekijät, ylin johto sekä pankkiirit hyötyvät eniten globaaleista työmarkkinoista.

Väestön rikkaimman kymmenyksen keskimääräinen tulo on nyt noin yhdeksän kertaa enemmän kuin köyhimmän kymmenyksen. Kuilu on kasvanut noin kymmenen prosenttia 1980-luvun puolesta välistä asti.

– Yhteiskuntasopimus on purkautumassa monissa maissa. Tämä tutkimus kumoaa olettamukset, että talouskasvun hedelmät automaattisesti valuvat heikompiosaisille ja että epätasa-arvoisuus edistää sosiaalista liikkuvuutta, sanoo OECD:n pääsihteeri Angel Gurria tiedotteessa.

Lisää aiheesta:

Maailma.net: Miksi tuotanto siirtyy halvan työvoiman maihin?
Wilkinson: Kuinka taloudellinen epätasa-arvoisuus vahingoittaa yhteiskuntia
YLE: Tuloerot ovat kääntyneet taas nousuun Suomessa

Talouselämä: Itsekkyyden myytti murtuu

Talouselämä kirjoittaa oman edun ajamista koskevien myyttien oleevan murtumassa. Esimerkkeinä esiin nostetaan internet-tietosanakirja Wikipedia, käyttäjien tuottamiin ravintola-arvioihin perustuva Yelp sekä samalla idealla toimiva matkailuopas TripAdvisor, joiden toimintatapa on

...täysin käsittämätön liiketoimintamalli maailmassa, jossa uskotaan omaa etua ajavaan rationaalisuuteen. (...) Näiden organisaatioiden toimintatapa lyö korvalle olettamusta, jonka mukaan ihmiset ovat itsekkäitä olioita. Näemme kaikkialla ympärillämme ihmisten toimivan yhteistyössä ja tekevän oikeita asioita. Samalla kun monilla aloilla on omaksuttu yhteistyöjärjestelmiä, sosiaali- ja käyttäytymistieteiden tutkijat ovat alkaneet uudestaan kiinnostua yhteistyön mekaniikasta. Monen tutkijan työ on avannut silmämme näkemään useilla tiedonaloilla osoituksia siitä, että ihmiset ovat tosiasiassa yhteistyöhenkisempiä ja epäitsekkäämpiä kuin otaksuimme.

Porkkanoilla ja kepeillä ei enää pystytä tuloksellisesti motivoimaan ihmisiä. Tarvitsemme sitoutumiseen ja yhteiseen tavoitteeseen nojaavia järjestelmiä. Useimmat organisaatiot pärjäisivät paremmin auttamalla meitä panemaan peliin ja hyväksymään yhteistoimintahenkiset ja epäitsekkäät tunteemme kuin otaksumalla meidän toimivan pelkästään oman etumme ajamiseksi.

Perustaen useilla ihmistieteiden aloilla saatuihin ihmisten yhteistötutkimusten tuloksiin Talouselämän artikkelissa nostetaan esiin

...muutamia vipuja, jotka saattavat motivoida ihmiset puhaltamaan yhteiseen hiileen sen sijaan että he ajaisivat omia etujaan ryhmän kustannuksella. (...)

EMPATIA JA SOLIDAARISUUS. Mitä enemmän empatiaa ja solidaarisuutta tunnemme toisia kohtaan, sitä todennäköisemmin otamme huomioon heidän etunsa. Vastaavasti ryhmään kohdistuva solidaarisuus tekee meidät alttiimmiksi uhraamaan oman etumme yhteisen edun vuoksi. (...)

OIKEUDENMUKAISUUS JA MORAALISUUS. Ihmiset haluavat yleensä itselleen oikeudenmukaisen osuuden yhteistyön tuottamista eduista. Markkinatalousyhteiskunnissa tehtyjen kokeiden perusteella näyttää siltä, että useimmat pyrkivät noudattamaan tasajaon normia, ellei ole erityistä syytä poiketa siitä. (...) Jos jotkut pelaajat poikkeavat liikaa normista, toiset rankaisevat heitä, vaikka näin tekemällä kärsisivät itsekin menetyksiä.

PALKINNOT JA RANGAISTUKSET. Yhteistyön edistämiseksi on ratkaisevan tärkeää luoda järjestelmiä, jotka vetoavat osallistujien luontaisiin motivaatiotekijöihin eli siihen, mitä he sisimmässään haluavat tehdä – ei siis järjestelmiä, jotka perustuvat ihmisten valvontaan ja palkitsemiseen tai rankaisemiseen sen mukaan, miten he käyttäytyvät. (...) Rahalliset kannusteet ja aineelliset palkinnot voivat syrjäyttää luontaisen motivaation tehdä yhteistyötä tai käyttäytyä empaattisesti.

Talouselämän artikkeli käsittelee yhteistöperiaatteiden mukaisesti organisoitua työtä omistavan ja koordinaattoriluokan näkökulmasta - oman edun ajamista koskevien myyttien murtaminen on tärkeää,  "jotta pystyisimme määrittelemään uusien kilpailijoiden aiheuttamat liiketoimintariskit". Työn organisoiminen yhteistyöperiaatteiden mukaisesti saattaa johtaa parempiin kilpailuasemiin - mikä tarkoittaa suurempia voittoja omistajille - joten se on kannatettavaa.

Kuitenkin artikkelin esittämät tekijät näkyvät selkeästi myös osallisuustalouden keskeisissä arvoissa sekä instituutioissa. Sen kehittelyn taustalla vaikuttaakin sekä sitoutuminen aidosti demokraattisen, tasavertaisen ja solidaarisen yhteiskunnan ihanteeseen että Talouselämän artikkelin kanssa samankaltaisiin tutkimuksiin perustuva näkemys ihmisten organisoitumisesta, yhteistyöstä ja perimmäisistä motivaatioista.

YLE: Vuokrat nousevat rytinällä pääkaupunkiseudulla

YLE:

Vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat jatkavat hurjaa nousuaan eteenkin Vantaalla. Myös Helsingin, Espoon ja Kauniaisten vuokrataso on kohonnut muuta maata ripeämmin. 

[…] Vantaalaisesta 50 neliön vuokra-asunnosta joutuu nyt maksamaan keskimäärin 630 euroa. Espoossa ja Kauniaisissa samankokoisen asunnon saa vuokrattua hieman yli 700 eurolla. Helsingissä 50 neliön asunnon keskimääräinen vuokra on 770 euroa. Kehyskunnissa samankokoisesta vuokra-asunnosta joutuu maksamaan 570 euroa.

Vuonna 1995 purettiin vuokrasäännöstely, jolla pyrittiin pitämään vuokra-asuntojen helposti kuumenevia hintoja maltillisina. Säännöstelyn tavoitteena oli huolehtia siitä, että pienituloisten asuinmenot pysyisivät jossain määrin kohtuullisella tasolla. Vuoden 1995 jälkeen vuokrat ovat nousseet pääkaupunkiseudulla 60 prosenttia – samalla, kun muut hinnat ovat nousseet noin 14 prosenttia. Helsingissä 70 000 joutuu hakemaan toimeentulotukea kyetäkseen maksamaan vuokransa.

Wall Street Journal: The Origins of Human Empathy

Wall Street Journal kirjoitti Frans de Waalin uusimmasta kirjasta "The Age of Empathy". De Waal, yksi maailman johtavimmista kädellistutkijoista jäljittää kirjassaan alkuperää ihmisen kyvylle tuntea empatiaa perustaen omiin ja muiden eläinten käyttäytymistä tutkineiden tieteilijöiden löytämiin havaintoihin.

Drawing on his experiments and studies by other animal behaviorists, he highlights how chimpanzees and other primates console each other, prefer to share, and nurse the injured.

Dr. de Waal contends that empathy, sympathy and compassion are traits shared by every species with a rudimentary capacity for self-awareness. While chimps can be combative and violent, they more often comfort and help each other. Capuchin monkeys enjoy giving to others. Elephants and dolphins aid companions in need. Whales can display something akin to gratitude. Even mice appear to have an ability to sense what their cage-mates are experiencing, says a recent study by researchers at McGill University.

De Waalin mukaan eläimet simpansseista hiireen pystyvät asettumaan toisen asemaan ja väkivaltaisesta käyttäytymisestään huolimatta simpanssit lohduttavat toisia, suosivat jakamista ja hoitavat loukkaantuneita.

Osoitus empatiasta on myös ihmisen kyky reagoida haukottelemalla toisen haukotukseen, piirre jonka De Waalin mukaan myös simpanssit jakavat ja joka on sitä voimakkaampi yksilöillä, mitä paremmin he pystyvät samaistumaan toisen tunteisiin. Toisena esimerkkinä hän nostaa vuoden 2004 Aasian tsunamin jälkeisen empatian ja myötätunnon "pandemian".

Kun ihminen näkee toista satutettavan, hänen aivoissan aktivoituvat samat hermoverkostot, jotka ovat vastuussa kivun tuntemuksista.

Watching people being jabbed with a needle, shocked with an electrical cable or banged with a hammer activates the same brain networks as when we ourselves are hurt, researchers at the University College London and others have shown. In a similar way, our brain responds to seeing others being touched or expressing disgust as if we are experiencing those sensations ourselves.

Tutkimusten mukaan ihmiset tuntevat voimakkaammin empatiaa niitä kohtaan, joihin meillä on jo valmiiksi jonkinlainen side, oli kysessä sitten perheenjäsen, saman yhteisön tai etnisen ryhmän edustaja. Omakohtaiset kokemukset samankaltaisesta kivusta, mitä toinen ihminen kokee vahvistaa kykyämme asettua hänen asemaansa. Kuitenkin, Nicolas Danziger Pitié-Salpêtrièren sairaalasta Pariisista oli selvittänyt tutkimuksissaan, että jopa ihmiset, jotka eivät synnynnäisesti kykene tuntemaan kipua pystyivät kuitenkin kuvittelemaan, miltä toisesta ihmisestä tuntuu.

"They crossed the bridge with empathy, to realize something that is completely exotic to them," says Dr. Danziger. "True empathy is the ability to imagine how others are feeling, especially people who are not the same as you."

Kauppalehti: Saksalaisetkin rikkaat vaativat lisää veroja

Kauppalehti:

Viime viikolla 15 ranskalaista miljardööriä allekirjoitti vetoomuksen, jonka mukaan rikkaat haluavat antaa oman panoksensa taistelussa velkaantumista vastaan. 

(...) The Guardianin mukaan lisäverojen vaatijoihin on liittynyt myös 50 saksalaisen rikkaan joukko. Ryhmä on perustajansa, Dieter Lehmkuhlin mukaan sekalainen seurakunta opettajia, lääkäreitä ja yrittäjiä, joilla suuri osa varallisuudesta on perittyä. 

(...) - Vastaus Saksan velkaantuneisuuteen ei ole leikkauksissa, jotka vain vaikeuttavat köyhimpien elämää, vaan rikkaiden kovemmassa verotuksessa, sanoo Dieter Lehmkuhl The Guardianin mukaan ja vaatii, että rikkaiden ja köyhien välistä kuilua kurotaan umpeen.

Yksi maailman rikkaimmista ihmisistä, yhdysvaltalainen suursijoittaja Warren Buffet esitti saman ehdotuksen jo aiemmin. Helsingin Sanomat oli yrittänyt tavoittaa useita rikkaimpia suomalaisia kysyäkseen heidän mielipiteitää rikkaimpien verotuksen kohottamisesta suomessa. Suomalaisista ainakin kustantaja Niklas Herlin, Rinta-Jouppi autoliikkeiden toimitusjohtaja Ari Rinta-Jouppi sekä konsulttiyhti Trainer's Housen perustaja Jari Sarasvuo ilmoittivat kannattavansa rikkaimpien verotuksen kiristämistä esimerkiksi pääomaverotuksen nostamisen muodossa. Suurin osa Helsingin Sanomien tavoittelemista ihmisistä ei ollut tavoitettavissa tai halunnut osallistua keskusteluun.

Vuosina 1990 – 2002 suurituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat Suomessa 44 prosenttia. Suurituloisimman prosentin, noin 50 000 rikkaimman reaalitulot kasvoivat 122 prosentilla. Keskimäärin suomalaisten tulot kasvoivat tänä aikana 19 prosenttia.

Taloussanomat: Talouskriisi lisännyt rötöstelyä yrityksissä

Taloussanomat:

Talouskriisi on lisännyt väärinkäytöksiä yrityksissä. Ernst & Youngin tutkimuksen mukaan 20 prosenttia eurooppalaisten yritysten työntekijöistä hyväksyy korruption, mikäli se edesauttaa kauppojen syntymistä.

(...) – Taloudellisesti epävarmat ajat ovat lisänneet paineita yrityksen tuloksentekoon, mikä näyttäisi heijastuvan myös väärinkäytösten lisääntymiseen, kommentoi väärinkäytöksiin liittyvään neuvontaan erikoistunut Maria Rekola Ernst & Youngilta.

Uutisen esiinnostama ilmiö on tyyppiesimerkki tilanteesta, jossa markkinamekanismit ohjaavat ihmisiä toimimaan yhteiskunnallisesti haitallisella tavalla. Tulosvastuu ja markkinakilpailu ajavat yrityksiä omaksumaan monenlaisia strategioita voittojen kasvattamiseksi. Monet näistä strategioista tehostavat yrityksen toimintaa ja ne voidaan siten katsoa olevan yhteisölle hyväksi.

Kuitenkin myös sellaiset strategiat, joista aiheutuu yhteisölle kustannuksia ja haittaa ovat yrityksille keino kasvattaa voittojaan. Tämänkaltainen taloudellinen toiminta aiheuttaa ulkoisvaikutuksia, jotka lankeavat kolmansien osapuolten maksettavaksi, mikä aiheuttaa tehottomuutta taloudessa. Lisäksi kyseessä olevassa tapauksessa korruption ja epäluottamuksen lisääntyminen aiheuttaa yhteisölle myös muutakin kuin taloudellista haittaa.

Markkinoista puhuttaessa nostetaan usein esille "näkymätön käsi", joka ohjaa omaa etuaan tavoittelevia yksilöitä toimimaan yhteiskunnallisesti hyödyllisellä tavalla parantaen näin talouden kokonaistehokkuutta ja yleistä hyvinvointia. Vähemmän tunnettu käsite on "näkymätön jalka", joka on edellä kuvatun ilmiön kääntöpuoli. Tämä tarkoittaa sitä, että markkinakilpailu saa taloudellista etuaan tavoittelevat yksilöt toimimaan tavalla, josta seuraa yhteisölle paljon harmia ja kustannuksia.

Taloussanomat: Kotitalouksien rakennemuutos lisää tuloeroja

Taloussanomat:

Tuloerojen kasvamiseen on useita eri syitä, joista yksi on avioituminen samaan tai viereiseen tuloluokkaan kuuluvan kanssa. Tämä selviää OECD:n tuloeroja koskevasta raportista.

(...) Kaikissa maissa suuntaus on se, että lääkäri menee naimisiin herkemmin toisen lääkärin kuin sairaanhoitajan kanssa.

Tämä johtaa kotitalouksien kasvaviin tuloeroihin, koska isot tulot keskittyvät samoihin perheisiin.

Taloussanomat kirjoittaa joidenkin tutkijoiden olevan sitä mieltä, että tämänkaltainen kehitys on pääasiallinen syy tuloerojen kasvuun. Kuitenkin on perusteltua uskoa, että tämä on enemmänkin seurausta tuloerojen kasvusta kuin niiden syy. Tuloerojen kasvaessa yhteiskunta eriytyy yhä voimakkaammin erillisiin sosiaaliluokkiin, joille muodostuu aina omaleimaisempi kulttuuri, elämisentapa ja kokemusmaailma. Näin eri ryhmiin kuuluvat ihmiset kohtaavat toisensa yhä harvemmin sekä kokevat yhä vähemmän yhteyttä toisiinsa johtuen erilaisesta kokemusmaailmasta. Sen sijaan ihmiset ovat yhä enenevässä määrin tekemisessä pääasiallisesti oman sosiaaliluokkansa jäsenten kanssa, joiden kanssa he myös jakavat yhteisen kokemusmaailman sekä elämisen tavan, ja täten he myös päätyvät todennäköisemmin perustamaan perheen samsta yhteiskuntaluokasta olevan henkilön kanssa.

Taloussanomat: Nuorten syrjäytyminen on lisääntynyt

Taloussanomat:

Nuorisoyhteistyö Allianssin mukaan nuorten syrjäytyminen on lisääntynyt. 8 000 nuorta jokaisesta ikäluokasta jää ilman jatkokoulutusta ja nuorisotyöttömyys kasvaa. Neljäsosa työvoimaan kuuluvista nuorista on työttöminä, kun opiskelijoita ei lasketa mukaan.

Opetusministeriön mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Korkean nuorisotyöttömyyden aikana Elinkeinoelämän keskusliitto on huolissaan työvoiman saatavuudesta ja haluaa patistaa nuoria yhä nopeammin työelämään tarjoten ratkaisuksi koulutusjärjestelmän remonttia, opintotukijärjestelmän muutosta ja mahdollisia opintomaksuja. Nuorisotutkimuksen professori Helena Helven mielestä:

– Se on hirveän ristiriitaista. Se on fakta, että suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Mutta kukaan ei tiedä, mihin talous on menossa ja milloin tulee lama. Toisaalta pitäisi saada nuoret koulutukseen, mutta jos se ei tuota työpaikkaa alalta, johon on kouluttauduttu, koulutuksen arvostus vähenee

Helve kritisoi pelkkien numeroiden tuijottamista, yksilöiden mittaamista rahassa ja nuorten kohtelemista pelkkänä potentiaalisena työvoimana.

– Näen asian inhimillisen puolen, eli nuorten näköalattomuuden, toivottomuuden ja syrjäytymisen vaikutukset ihmisen elämänkulkuun ja myös sen merkityksen suomalaiselle yhteiskunnalle. Tätä on vaikea laskea rahassa. Erot hyvä- ja huono-osaisten välillä ovat kasvaneet. Siitä todella pitää olla huolissaan

Markkinatalous sulkee suurimman osan ihmisistä taloudellisen päätöksenteon ulkopuolelle. Alati voimistuva kilpailu ja pääoman vapaa liikkuvuus kannustaa yrityksiä suosimaan osa- ja määräaikaista työvoimaa, jota on helppo palkata ja irtisanoa suhdanteiden mukaan. Nämä olosuhteet jättävät osan ihmisitä kuin kaarnalaivat ulapalle, vailla todellisia mahdollisuuksia kontrolloida omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan.

Epävarmuus talouden tulevaisuudesta heijastuu eri tavoin nopeasti eriarvoistuvan suomalaisen yhteiskunnan eri ryhmiin. Varakkaampien ja korkeammin koulutettujen perheiden lapset saavat paremmat eväät työpaikkakilpailuun, positiivisemman uskon tulevaisuuteensa sekä lähipiirinsä kautta varmemman turvaverkon, minkä turvin sietää epävarmuutta omasta tulevaisuudesta ja toimeentulosta.