3/16/2012

Köyhyys on tyhmyyttä, pelurit pärjää: osa 1

Tämä on ensimmäinen osa kirjoitusta, joka käsittelee köyhyyttä, menestystä ja tasavertaisia mahdollisuuksia. Kirjoituksen toinen osa täällä.

Taloussanomat:
Ovatko menestymättömät mielestäsi tyhmiä? Kuljetko leuka pystyssä, kyynärpäät ojossa ja toitotat, että sinulla on oikeus, koska sinulla on rahaa?
Asenteiden koveneminen ei vaikuttaisi olevan pelkästään suomalainen ilmiö. Taannoin tehdyn kyselytutkimuksen mukaan brittiläisten asenteet varallisuuden uudelleenjakoa kohtaan ovat koventuneet 80-luvulta. Tällöin vielä 51% tuki varallisuuden uudelleenjakoon tähtäävää politiikkaa, kun luku nyt viimeisimmän tutkimuksen mukaan on 31%. Raportissa sanotaan, etteivät hyvätuloiset halua menettää enempää rahaa tilipussistaan tukeakseen köyhempien ihmisten laiskuutta.

Viime vuosina psykologit ja hermostotutkijat ovat havainneet ihmisen tuntevan luonnostaan vastenmielisyyttä epätasa-arvoa kohtaan ja suosivat varallisuuden tasaista jakamista, vaikka se tarkottaisi, että itse saisi vähemmän. Erilaisissa peliteoria- ja rahanjakokokeissa on huomattu, että neutraalissa tilanteessa ihmiset pääasiallisesti suosivat rahan tasajakoa.

"Rikkaat" näissä kokeissa tuntevat enemmän mielihyvää siitä, että tuntemattomalle köyhälle annetaan rahaa kuin että he itse saisivat lisää. Kyseisessä kokeessa osallistujien asemat oli arvottu, ja asetelma muuttuukin kun osallistujien asema määräytyy jonkinlaisen kilpailun, esimerkiksi tietovisan perusteella. Tällöin "rikkaimpien" halu tasaisempaa tulonjakoa kohtaan vähenee. Tutkijoiden näkemys oli, että nyt oma etuoikeutettu asema voidaan perustella omalla menestyksellä ja mahdollinen koettu syyllisyys eriarvoisuudesta sekä omasta paremmasta asemasta voidaan näin selittää pois.

Paul Piff:n johtama tutkijaryhmä Berkeleyn yliopistosta on suorittanut sarjan kokeita, joissa mitataan yhteiskuntaluokan vaikutusta ihmiseen. Alemmalle yhteiskuntaluokalle on ominaista vähäisemmät resurssit, suurempi turvattomuus ja alhaisempi itsekontrollin taso. Tällä perusteella voisi olettaa alempien yhteiskuntaluokkien osoittavan voimakkaampaa taipumusta itsekkääseen käytökseen, koska heidän asemansa saa heidät asettamaan oman hyvinvointinsa muiden edelle. Kuitenkin, tutkijaryhmä on tuloksissaan havainnut juuri päinvastaisen ilmiön.

Kokeissa, joissa osallistujille tarjottiin mahdollisuus jakaa 10 dollaria tuntemattoman ihmisen kanssa. Ennen koetta osallistujat täyttivät kyselyn, jossa he arvioivat yhteiskunnallista asemaansa. Kokeessa itsensä alhaisempaan yhteiskunnalliseen asemaan arvioineet olivat huomattavasti ylempien yhteiskuntaluokkien edustajia anteliaampia. Kuitenkin, jos ennen koetta ylempien yhteiskuntaluokkien osallistujissa nostatettiin pintaan myötätunnon kokemusta, he olivat aivan yhtä anteliaita kuin alempien yhteiskuntaluokkien edustajatkin.

Toisessa tutkimusten sarjassa sama tutkijaryhmä huomasi alempien yhteiskuntaluokkien edustajien olevan parempia lukemaan tunteita toisten kasvoilta, mitä pidetään yhtenä mittarina empaattiselle herkkydelle. Tutkijat havaitsivat kuinka ylempien yhteiskuntaluokkien edustajat suoriutuivat tehtävästä huomattavasti huonommin. Tutkijoden mielestä tunne vallasta ja siitä ettei ole muiden "armoilla" heikentää kykyä asettua muiden asemaan, koska sille ei ole niin suurta tarvetta.

Kolmannessa koesarjassa testattiin eri yhteiskuntaluokkien taipumusta "epäeettiseen" toimintaan. Tutkijat huomasivat, että ylempien yhteiskuntaluokkien edustajat valehtelivat ja huijasivat keskimääräistä enemmän pelatessaan tai neuvottelutilanteissa. Lisäksi he myös ajoivat autoa itsekkäämmin ja hyväksyivät muita herkemmin epäreilun toiminnan työpaikoilla. Piff:n mukaan ylempien ja alempien yhteiskuntaluokkien edustajat eivät välttämättä eroa kyvykyydeltään epäeettiseen toimintaan vaan enemmänkin taipumuksiltaan.

Tutkimuksista voidaan vetää johtopäätös, että ihmiset eivät toimi epäeettisesti sen takia, että he ovat epätoivoisia ja huonossa asemassa. Epäeettiseen toimintaan kannustaa ennemminkin ahneus ja halu menestyä paremmin sekä käsitys siitä, että on tähän oikeutettu. Korkeampi yhteiskunnallinen asema ennustaa vähäisempää ystävällisyyttä, anteliaisuutta, empatiakykyä sekä voimakkaampaa taipumusta rikkoa sääntöja ja toimia epäreilusti.

Empatiakyky on sekä toisen asemaan asettumisen että moraalin ja eettisen toiminnan kulmakivi. John Lanzetta ja Basil English havaitsivat tutkimuksissaan kuinka kilpailuasetelma vaikuttaa ihmisen empatiakykyyn. Kun ihmisten välillä vallitsee yhteistyöasetelma, tunnetaan mielihyvää toisten tuntiessa sitä (toisten onnistumisista) ja mielipahaa toisten tuntiessa sitä (toisten epäonnistumisista). Kilpailuasetelman vallitessa asetelma kääntyy päälaelleen. Silloin tunnetaan mielihyvää toisten epäonnistumisista ja mielipahaa toisten onnistumisista. Täten mitä voimakkaammin yhteiskunnassa vallitsee kilpailu asemista ja etuisuuksista, sitä todennäköisemmin ihmiset eivät kykene suhtautumaan empaattisesti toisiaan kohtaaan ja asettumaan toistensa asemaan.

Asenteiden koveneminen on vahvasti luokkayhteiskunnan ilmiö. Empaattinen suhtautuminen edellyttää myös konkreettista ymmärrystä toisen ihmisen elämistodellisuudesta. Helsingin sanomien pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindberg kirjoittaakin kolumnissaan kuinka
Tuloerojen kasvu rakentaa yhteiskuntaan kerroksia, joissa kaikenlaisten mahdollisuuksien erot kasvavat lopulta niin suuriksi, ettei eri ryhmillä ole yhtenäistä kulttuuria, kieltä eikä taitoja työskennellä yhdessä. Silloin on mahdotonta kuvitella, että kansan kaikki kerrokset löytäisivät yhteiset tavoitteet, puhumattakaan yhteisistä menetelmistä, joilla koko kansan hyvinvointia yritettäisiin kohentaa.
Mitä etäämmälle yhteiskunnan eri kerrokset etääntyvät toistensa maailmasta, sitä vaikeampi on oikeasti ymmärtää millaisessa todellisuudessa toiset elävät ja mitkä ovat heidän mahdollisuutensa. Tällöin saatetaan helposti ajatella, että kuka tahansa voi pärjätä jos vain oikeasti yrittää, koska itsekin on pärjännyt. Taloussanomat jatkaa
Vaikka meillä on ilmainen peruskoulu ja edulliset opiskelumahdollisuudet, lähtökohdat eivät ole samat kaikille. Koti ja vanhempien asema on monen etenemisen avain.
Tiede-lehti uutisoi Washingtonin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan äidin antama tuki ja turva varhaislapsuudessa ennustaa hippokampuksen tilavuutta kouluiässä. Hippokampuksen alue on vastuussa muistista, oppimisesta ja itsekontrollista, joten sen kehitystaso vaikuttaa voimakkaasti menestykseen koulussa ja myöhemmin työelämässä. Seurantatutkimukseen osallistui lähes sata lasta, joiden aivoja kuvannettiin ja sen lisäksi havainnoitiin vanhemmuutta. Tutkimus osoitti, että 3-5-vuotiailla, joita äiti auttoi ja kannusti, oli laajemmat muisti- ja stressinhallinta-alueet 7-13-vuotiaina kuin muilla.

Wisconsin-Madisonin yliopiston tutkijaryhmä tutki lasten aivojen hippokampuksen alueen kehityksen ja perheen sosio-ekonomisen aseman yhteyttä. Stressi vaikuttaa negatiivisesti kyseisen alueen kehittymiseen. Tutkimus osoitti köyhempien perheiden lapsilla hippokampuksen alueen olevan heikommin kehittynyt kuin rikkaampien lapsilla. Tutkijat epäilevät köyhemmissä perheissä koetun enemmän stressin vaikuttavan negatiivisesti hippokampuksen alueen kehittymiseen, mikä selittää erot pitkäkestoisessa muistissa, oppimisessa ja itsehallinnassa. Nämä ovat kaikki tekijöitä, jotka vaikuttavat suuresti lasten myöhempään opiskelumenestykseen.

Teksasilaisen yliopiston tutkijaryhmä on kaksostutkimuksissaan saanut selville, että köyhät elinolosuhteet voivat tukahduttaa lapsen geneettisen potentiaalin. Tutkijaryhmä teki erilaisia ajattelun kyvykkyyttä mittavia testejä eri kaksospareille. Köyhemmistä taustoista tulevat lapset, sekä identtiset että ei-identtiset kaksoset, suoriutuivat testeistä samankaltaisesti. Rikkaimmista perheistä tulevat identtiset kaksoset suoriutuivat testeistä samankaltaisin tuloksin, kun taas ei-identtisten kaksosten keskuudessa eroja oli jo havaittavissa, mikä viittaa erojen selittyvän geneettisillä tekijöillä.

Tämä ei tarkoita sitä, että rikkaiden perheiden lapset olisivat geneettisesti "parempia", vaan että rikkaissa perheissä lapsilla on mahdollisuus kasvaa geeniensä mahdollistamaan täyteen kukoistukseen, kun taas alhainen yhteiskunnallinen asema tukahduttaa tämän potentiaalin. Tämä eriarvoisuus näkyy jo niinkin aikaisin kuin kahden vuoden iässä. Näiden tutkimusten pohjalta voidaan perustellusti todeta, että erilaisista sosiaalisista taustoista tulevat lapset ponnistavat kilpailuun sekä koulussa että työelämässä merkittävästi eri viivalta.

Professori David Z. Hambrick ja Elizabeth J. Meinz Vanderbiltin yliopistosta tekivät tutkimuksen, jossa selvitettiin älykkyyden merkitystä myöhemmälle menestykselle elämässä. Ihmisen älykkyys on suuresti riippuvainen sekä muistista että oppimiskyvystä. Tutkimuksen perusteella älykkäimmistä 0,1 prosenttiin kuuluvat ihmiset menestyivät myöhemmin elämässään jopa kolmesta viisi kertaa todennäköisemmin kuin ne, jotka kuuluivat vain 0,9 prosenttiin älykkäimmistä. Tutkijoiden mukaan työn merkitystä on ylikorostettu ja todellisuudessa korkea älykkyys antaa suuren etulyöntiaseman elämässä. Lisäksi älykkyys on ominaisuus, johon ihminen ei voi itse vaikuttaa vaan se säilyy melko vakaana koko ihmisen elinajan.

Myös Helsingin Sanomien pääkirjoitus 24.1. arvioi lähtökohtien tasa-arvoisuuden epäonnistuneen Suomessa, viitaten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen 90-luvun laman lapsista tekemästä laajasta tutkimuksesta, jossa seurattiin kaikkia vuonna 1987 syntyneitä aikuisiksi asti lähes kaikkien kuviteltavissa olevien rekisterien avulla.
Kuva kertoo ennen kaikkea sen, että suuri osa köyhyydestä ja huono-osaisuudesta periytyy seuraavalle sukupolvelle. Se ei periydy geeneissä vaan puutteellisina henkisinä, sosiaalisina ja aineellisina elämänhallinnan voimavaroina.
Minkälaiseen perheeseen sattuu syntymään määrittää voimakkaasti yksilön mahdollisuuksia jo perustavanlaatuisella fysiologisella tasolla. Hyvillä perheoloilla on myös ratkaiseva vaikutus yksilön elämän varrella. Taloussanomien taannoisessa artikkelissa Kelan tutkimusprofessori Olli Kangas ja THL:n tutkija Reija Paananen esittelivät monia tekijöitä yksilön elämänkaaren varrelta, jotka vaikuttavat vahvasti yksilön menestymiseen. Vanhempien ja läheisten tuki, kannustus ja ohjaus vaikuttavat voimakkaasti jokaisen itsetuntoon, motivaatioon, käsitykseen omista kyvyistään ja menestykseen sekä koulussa että myöhemmin työelämässä.
Ongelmat näyttävät kasaantuvan. Huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttamattomuus ja toimeentulo-ongelmat yleistyivät merkittävästi, jos vanhemmat ovat pitkään saaneet toimeentulotukea.

Jos vanhemmat joutuvat jatkuvasti kamppailemaan toimeentulonsa kanssa, heillä ei välttämättä riitä energiaa lasten tarpeisiin.
Sen lisäksi, että perhetausta vaikuttaa voimakkaasti, vaikuttaa myös köyhyydessä eläminen yksilön mahdollisuuksiin menestyä, kuten Taloussanomien artikkelissakin korostetaan.
Reilun palkkion työstään saaneet tavallaan ehkä kovettavat itsensä ja ajattelevat helposti, että on tyhmyyttä, jos joku suostuu huonoihin sopimuksiin tai työoloihin.

Ajatus siitä, että jokainen voi valita, mihin kurottaa ja päätyy, on Järvisen mielestä yleistynyt. Samalla on unohdettu, että osa meistä tekee valintoja toinen toistaan epäedullisempien vaihtoehtojen välillä.
Aikaisemmin tällä viikolla nostimme blogissamme esille kolme tutkimusta. Ensimmäisessä osallistujat, joiden oli aiemmin täytynyt vastustaa kiusausta syödä herkkuja luovuttivat kaksi kertaa nopeammin kuin muut koittaessaan ratkaista mahdottomia geometrisiä tehtäviä. Kiusauksen vastustaminen oli psykologisesti kuormittavaa, mikä heijastui myöhempään toimintakykyyn.

Toisessa kokeessa joutuessaan samanaikaisesti sekä tekemään ongelmanratkaisutehtäviä että pohtimaan auton korjaukseen käytettävää rahaa matalapalkkaiset osallistujat suoriutuivat sitä huonommin mitä korkeammalle kustannukset nousivat. Ajatus siitä, että joutuisi käyttämään rahaa auton korjaamiseen vaikutti heidän kykyynsä ajatella rationaalisesti.

Kolmannessa kokeessa intialaiset viljelijät suoriutuivat älykkyysosamäärätesteistä paremmin silloin, kun heidän taloudellinen tilanteensa oli hyvällä tolalla ja huonommin kun heidän tilanteensa oli epävarma. Tiukan taloudellisen tilanteen aiheuttama stressi vaikutti selvästi heidän ajatteluunsa ja päätöksentekokykyynsä.

Tutkijoiden johtopäätös näistä kokeista oli, että köyhyys vaikuttaa ihmiseen perustavanlaatuisella psykologisella tasolla. Princetonin yliopiston professori Eldar Shafirin mielestä on ironista, kuinka ne meistä, joiden tulisi eniten ajatella tulevaisuuttaan, ovat psykologisesti siihen kaikkein kyvyttömimpiä taloudellisista tekijöistä johtuen. Jatkuvien, kuormittavien valintojen tekeminen vaikeuttaa kykyä ajatella rationaalisesti ja vaikeat taloudelliset olosuhteet tekevät tämänhetkisistä tarpeista kiireellisiä, ja tästä johtuen ihmiset tekevät paljon virheitä ja toimivat "tyhmästi".

Yksilön asema yhteiskunnallisessa hierarkiassa vaikuttaa anteliaisuuteen, ystävällisyyteen, rehellisyyteen ja empatiakykyyn. Käsitys omilla ansioilla menestymisestä vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten suhtautuu eriarvoisuuteen. Tämän voi perustellusti olettaa korostuvan sitä voimakkaammin mitä eriarvoisempi yhteiskunta on. Mitä etäämmällä eri yhteiskuntaluokat ovat toisistaan, sitä vaikeampi on ymmärtää erilaisissa oloissa elävän todellisuutta, asettua muiden asemaan ja ymmärtää heidän lähtökohtiaan ja mahdollisuuksiaan.

Edellä mainitun perusteella näkemys "köyhyys on tyhmyyttä" ei vaikuta perustellulta. Vaikuttaisi olevan enemmänkin niin, että köyhyys aiheuttaa "tyhmyyttä". Köyhiin oloihin syntymisellä sekä köyhyydessä kasvamisella ja elämisellä on huomattavan negatiivinen vaikutus yksilön mahdollisuuksiin niin fysiologisella, psykologisella kuin sosiaalisellakin tasolla. Näin perhetausta ja elinolosuhteet vaikuttavat voimakkaasti menestykseen opinnoissa ja työelämässä sekä mahdollisuuksiin menestyä kilpailussa yhteiskunnallisista asemista ja varallisuudesta.

Seuraavassa osassa käsittelemme tutkimuksia, jotka valottavat tekijöitä menestyksen taustalla sekä pyrimme yhdistämään kirjoituksen molemmissa osissa esille nostetut ilmiöt talouden rakenteisiin.