TS: Kodinkoneen korjaus yhä mahdottomampaa

Taloussanomat uutisoi ilmiöstä, jonka juuret ovat syvällä talouden rakenteissa. Valmistajien ei ulkoisvaikutukset ja pitkäkestoiset seuraukset ohittavien markkinakannustimien vuoksi ole kannattavaa tehdä kestäviä, hyvälaatuisia tuotteita, vaan pikemminkin päinvastoin. Samalla valtavasti resursseja kuluu hukkaan kun kestämättömiä laitteita joudutaan uusimaan aina uudestaan kokonaan, ja uusia laitteita rakennetaan kiihtyvällä tahdilla.

Brittiläisen kuluttajajärjestön Which?:n kodinkonetestaukset todistavat oikeaksi monen arkikokemuksen: Kodinkoneet tehdään tarkoituksella liian hankalaksi tai kalliiksi korjata. On helpompi nakata vanha laite kierrätykseen kuin käyttää se korjaajalla.

– Nykyisten kodinkoneiden laatu ylipäänsä on ilman muuta asia, joka ärsyttää suunnattomasti. Harmitti kun piti hankkia uusi pakastin ja sille luvattiin 8–12 vuotta käyttöikää. Edellinen pakastin kesti 30 vuotta, Kuluttajatutkimuskeskuksen erikoistutkija Johanna Varjonen sanoo.

Varjonen viittaa muutaman vuoden takaiseen Yhdysvalloissa julkaistuun kirjaan The Wal-Mart Effect. Siinä kuvataan kauppaketjun strategiaa, jossa ketju hankkii tietyn valmistajan tuotteen myyntiin, jolloin myynti ensin kasvaa pilviin.

Sen jälkeen samaa tuotetta aletaan vaatia valmistajalta halvemmalla ja halvemmalla, jolloin vaihtoehdoksi jää tuotteen heikentäminen tai Wal-Martin sopimuksesta luopuminen. Kirjoittajan Charles Fishmanin mukaan sama halpatuotannon henki on levinnyt kaikkialle muuallekin teollisuuteen, kauppaan ja kuluttajien tajuntaan.

Kulutuksen kestämättömyys ja tarve sen jatkuvaan kasvattamiseen on sisäänrakennettua talouden toimintamekanismeihin, ja tästä kehityssuunnasta on markkinamekanismien avulla hyvin vaikea tehdä esimerkiksi demokraattisia päätöksiä joissa otettaisiin huomioon vaikkapa kulutusjätteen loppusijoituspaikaksi koituvien köyhien maiden asukkaiden tahto.

Taloussanomien artikkelin taustoja valotetaan erinomaisesti espanjalais-ranskalaisessa dokumentissa "Hehkulamppuhuijaus". Erinomainen ja ehdottomasti suositeltava dokumentti on esitetty Suomessa YLE:llä keväällä 2011, ja sen voi katsoa kokonaisuudessaan ohesta.

Johanna Korhonen: Reiluuden jano

Toimittaja Johanna Korhonen kirjoittaa Helsingin Sanomissa:

[Itävaltalaisen taloustieteilijä Ernst] Fehrin tutkimuksissa lapset ja nuoret hyväksyvät ongelmitta sen, että läksyjen parissa ponnistellut saa palkinnon vaivoistaan. "Yksi minulle ja kaksi sinulle vielä menettelee, mutta yksi-viisi menee sietorajan yli", Fehr sanoi taannoin The New York Timesille.

Aikuiset sietävät paljon pahempaa: tuhannesosa amerikkalaisista saa 11 prosenttia kaikista tuloista. Niin sanottu huippujohtaja ansaitsee 260-kertaisesti keskivertoon nähden. Heimon enemmistö kärvistelee työttömyyden ja velkakriisin takia.

Korhosen tekstissään kuvailemat seikat ulottuvat yksilöiden lähtökohtiin, varallisuuteen, elinolosuhteisiin ja päätösvallan jakautumiseen. Korhonen ei ole yksin puolustaessaan mahdollisuuksien ja lähtökohtien tasa-arvoa ja vaivannäön ja uhrausten reilua palkitsemista, molemmat ihmisyhteisöjen tutkitusti kannattamia tavoitteita joita Parecon Finlandin blogissa on nostettu toistuvasti esiin.

Korhosen kuvaileman tasavertaisuuden ja reilumman palkitsemisen tavoittelemiseksi on tärkeää tunnistaa, miten yksityisomistukseen nojaava markkinatalous ei rakenteillaan tue lähtökohtien kehittämistä tasapainoisemmiksi (esimerkiksi nykyisellään köyhyyteen tuomittujen lahjakkuuksien esiinnostamiseksi), päätösvallan jakamista muun kuin varallisuuden perusteella tai ostajien ja myyjien välisen kaupankäynnin kolmansille osapuolille koituvien seurausten todenmukaista seuraamista.

HS: Köyhät jättävät sosiaalitukia hakematta byrokratian takia

Helsingin Sanomat:

Eniten apua tarvitsevien on usein vaikea saada sitä sosiaalitoimistosta, kertoo tuore tutkimus. Jo sosiaalityöntekijän puheille pääseminen voi olla asiakkaalle ylivoimaisen työlästä.

Useat tutkimukseen haastatelluista kertoivat luopuneensa esimerkiksi toimeentulotuen hakemisesta, vaikka sitä tulojen perusteella olisi ollut mahdollista saada. Taustalla oli kokemus, että tukea saadakseen on selvittävä raskaasta byrokratiasta ja paperisodasta.

Sosiaalietuuksien tarkoitus on toimia tasapainottavana voimana markkinajärjestelyjen eriarvoistavia ja valtaa sekä varallisuutta keskittäviä ominaispiirteitä vastaan. Ne ovat osa järjestelyjä, joiden jatkuva korjaaminen on välttämätöntä yhteiskunnan toimivuuden säilyttämiseksi. Niiden korjaaminen on kuitenkin samaan aikaan vaivalloista johtuen juuri vallan ja varallisuuden jatkuvasta keskittymisestä, joka ei johda tasa-arvoisempaan ja omaehtoisempaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen (jota on tutkimuksissa todettu toistuvasti valtaosan väestöstä kannattavan) vaan päinvastoin yhä pahentaa tilannetta.

Köyhillä on keskimäärin vähemmän mahdollisuuksia vaihtoehtojensa punnitsemiseen, johtuen köyhyyden ja heikompien olosuhteiden aiheuttamasta stressistä. Tämä näkyy todennäköisesti oikeiden byrokraattisten kanavien etsimisessä tai moniosaisten lomakkeiden täyttämisessä tukia haettaessa.

Samaan aikaan tukia ylipäätään ajetaan voimakkaalla poliittisella tahdolla leikattavaksi entisestään. Usein "reilun kilpailun" kulmakiveksi aivan oikein nostettu ihmisten lähtökohtien tasa-arvoisuus ei kasva tällaisten ratkaisujen myötä, ja päätösten seurauksena enemmistön ihmisistä mahdollisuudet omaehtoiseen oman elämänsä asioiden määräämiseen vähenevät.

Real News: Pitäisikö pankkien olla julkinen palvelu?

Vaikutusvaltainen finanssialan asiantuntija Yves Smith, jonka talousblogi Naked Capitalism on yksi maailman seuratuimmista, ehdottaa Real Newsin haastattelussa, että pankit tulisi asettaa osaksi julkisten palvelujen verkostoa. Smith huomauttaa, että harvoin ymmärretään, kuinka paljon nykyisellään yksityiset liikepankit saavat valtiontukea muun muassa erilaisten tuettujen lainojen ja pelastuspakettien muodossa.

Tämän hetkisen talouskriisin aiheuttamat pankkituet ympäri maailman ovat olleet mittakaavaltaan ennennäkemättömän suuria, ja niiden maksajiksi ovat joutuneet kansalaiset, jotka rahoittavat pankkien nauttimia tukia maksamillaan veroillaan.

Smithin mukaan finanssisektorin poliittinen vaikutusvalta on noussut merkittävästi samalla, kun sen taloudellinen mahti on kasvanut. Tämä selittää Smithin mukaan osaltaan sitä, miksi esimerkiksi kriisin aiheuttaneiden suurpankkien johtajia tai muita toimijoita ei ole lainkaan rangaistu. Vankilatuomioiden tai rahallisten sanktioiden sijaan pankkien ylin johto on nauttinut entistä suuremmista ansioista.

TE: Suomalaisfirmassa markkinavoimat jyräävät etiikan

Talouselämä:

Malmelinin tutkimukset osoittavat, että raporteissa mainitut arvot kuten ihmisoikeudet, yhteiskunnallinen tasa-arvo ja tai ekologinen tasapaino ovat yritysten puheessa alisteisia markkinoiden ja teollisuuden arvoille, tuottavuudelle ja tehokkuudelle. 

Yritykset käsittelevät yhteiskunnallisia ongelmia edelleen reaktiivisesti, ympäristön painostuksen seurauksena, sen sijaan, että ne nostaisivat ongelmia esiin ennakoivasti eli proaktiivisesti.

Talouselämä uutisoi Helsingin yliopiston viestinnän tutkijan Karoliina Malmelinin tutkimuksesta, joka kävi läpi suomalaisten suuryritysten yhteiskuntavastuuraportteja. Ei ole yllättävää, että yritykset reagoivat aiheuttamiinsa ongelmiin vasta ympäristön painostuksen seurauksena, sillä monet tuotannosta koituvat haitat ovat yrityksille yksi keino kasvattaa liikevoittoaan.

Negatiiviset ulkoisvaikutukset, joihin kuuluvat muun muassa yrityksen toiminnasta koituva haitta ympäristölle, ovat markkinatoimijoille oiva mahdollisuus hyötyä, sillä niiden tarkka mittaaminen on markkinataloudessa käytännössä mahdotonta. Markkinat mahdollistavat usein kätevän kaupan ostajan ja myyjän välillä, mutta ongelmaksi muodostuvat kaupanteon vaikutukset kolmansiin osapuoliin. Monilla kulutustapahtumilla on tuotantoketjun kautta hyvinkin laajoja vaikutuksia ympäristöön ja ihmisiin, ja nämä ulkoisvaikutukset aiheuttavat merkittäviä vääristymiä tuotteiden hintoihin.

Pidemmällä aikavälillä nämä hinnan vääristymät aiheuttavat lumipalloefektin, sillä kuluttajat säätävät jatkossa kulutusmieltymyksiään sellaisten tuotehintojen perusteella, jotka ovat jo lähtökohtaisesti vinoutuneet.

Sisäministeriö: Syrjäytyminen on suurin turvallisuusriski

YLE:

Syrjäytyminen on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina, mikä näkyy erityisesti koulupudokkaiden määrän kasvuna, väkivaltarikostilastoissa sekä alkoholiongelmien lisääntymisenä, toteaa työryhmää johtanut Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Anneli Taina. 

Tainan mukaan syrjäytymisessä on nähtävissä yhä suurempaa yhteiskunnan kahtiajakautumista, jolloin osa kansasta voi yhä huonommin. 

- Syrjäytyminen voi tulla esille erilaisena yhteiskunnan ääri-ilmiöiden lisääntymisenä, kuten nyt Britanniassa on nähty, Taina sanoo. 

Esimerkiksi köyhien ja syrjäytyneiden perheiden lapset osoittavat jo hyvin nuorella iällä merkkejä siitä, ettei heidän geneettinen potentiaalinsa pääse toteutumaan yhtä hyvin kuin varakkaampien perheiden lapsilla. Jo tämä asettaa hyvin kyseenalaiseksi yleisen ajatuksen siitä, että taloudessamme ihmisten lähtökohdat olisivat tasavertaiset.

M&M: Näin Google kiertää verot Suomessa

Markkinointi & Mainonta:

Yhtiön tuloverot Suomeen olivat kokonaista 83 000 euroa. Saman verran tai enemmän veroa maksaa yksi hyväpalkkainen johtaja.

Googlen luvut ovat häkellyttävän pieniä siihen nähden, että hakukonemainonnan arvo viime vuonna oli IAB Finlandin tietojen mukaan 66 miljoonaa euroa, josta Googlen osuuden pitäisi kaiken järjen mukaan olla melko paljon enemmän kuin 3,2 miljoonaa. Eikä IAB:n luvuissa edes ole mukana kaikki alan bisnes. 

Google Finlandin luvut eivät kerrokaan mitään Googlen toiminnasta Suomessa. Sensijaan ne havainnollistavat sitä, kuinka yritys vapautuu näppärällä kikkailuilla veroista lähes kokonaan.

[…] Nerokas veronvälttämisrakennelma ei ole Googlen yksinoikeutta. Tuplairlantilainen maistuu Bloombergin mukaan myös esimerkiksi Nokian tärkeimmällä kumppanille Microsoftille. 

Vitsikästä on, että verokikkailun ansiosta on jäänyt keräämättä kymmenien miljardien dollarien verot valtioihin, joilla olisi ollut verotuloille huutava tarve. Ja voitot jäävät yhtiöihin, joiden omistajina on maailman rikkaimpia miehiä. 

Useat suuryritykset käyttävät hyväkseen Irlannin erittäin matalaa yritysverotusta ja useita porsaanreikiä maan verotusjärjestelmässä, jottei maan nimellistä yritysveroakaan tarvitse maksaa. Suuryritysten veronkierto veroparatiisien avustamana ja konsernien sisäinen kansainvälinen "kaupankäynti" aiheuttavat valtavat lovet valtioiden budjettiin verotulojen menetyksen muodossa.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamassa harmaata taloutta käsittelevässä asiantuntijaraportissa osoitetaan, kuinka verohallinnolla ei nykyisellään ole keinoja valvoa tehokkaasti ulkomaisten yritysten toimia. Raportista ilmenee myös, että kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvä veronkierto aiheuttaa yhteensä yli miljardin euron tappiot vuosittain – arvio on vuodelta 2008. Asiantuntijat tiivistävät raportissa kansainvälisen sijoitustoiminnan verotusongelman seuraavasti:

Sijoitustoimintaan liittyvän lainsäädännön mahdollistama sijoitusten nimettömyys (hallin- tarekisteri) tekee Suomesta veroparatiisivaltion, joka ei voi valvoa omia verovelvollisiaan eikä pysty antamaan tietoja muiden maiden viranomaisille.

Lienee aika lopettaa toistuvat puheenvuorot alle viiden euron pitsoista, ja keskittyä kansantaloudellisesti merkittävämpiin veronkierron muotoihin – erityisesti nyt, kun johtavat poliitikot väläyttävät mahdollisuuksia uusista, ja tarpeettomista, leikkauslistoista.

Suursijoittaja Warren Buffet: Rikkaiden paapominen lopetettava

Warren Buffet, New York Timesissa:

Back in the 1980s and 1990s, tax rates for the rich were far higher, and my percentage rate was in the middle of the pack. According to a theory I sometimes hear, I should have thrown a fit and refused to invest because of the elevated tax rates on capital gains and dividends. 

I didn’t refuse, nor did others. I have worked with investors for 60 years and I have yet to see anyone — not even when capital gains rates were 39.9 percent in 1976-77 — shy away from a sensible investment because of the tax rate on the potential gain. People invest to make money, and potential taxes have never scared them off. And to those who argue that higher rates hurt job creation, I would note that a net of nearly 40 million jobs were added between 1980 and 2000. You know what’s happened since then: lower tax rates and far lower job creation.

Warren Buffet, eräs maailman rikkaimmista ihmisistä, ehdottaa että rikkaiden verotusta on merkittävästi kiristettävä Yhdysvalloissa. Buffet muun muassa huomauttaa skeptikoille, että työllisyystilanne oli parempi, kun korkeatuloisten verotus oli korkeammalla.

Yhdysvaltojen tilanteesta ei voida vetää suoria johtopäätöksiä, mutta samansuuntaista verokehitystä on tapahtunut Suomessakin. Vuoden 1993 suuren verouudistuksen jälkeen pääomaverotuksen progressiivisuus poistettiin, joka mahdollisti rikkaimmille suomalaisille valtavan nopean tulonnousun: suurituloisimman prosentin reaalitulot kasvoivat vuosina 1990-2002 122 prosenttia – pienituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat samalla aikajaksolla yhden prosentin.

Eriarvoisuuden kasvu näkyy monella yhteiskunnan alueella – esimerkiksi terveydessä ja koulutuksessa. DNA-testeissä on jo osoitettu yhteys ihmisen köyhyyden ja elinajanodotteen välillä. Tuloerojen kohdalla on syytä muistaa, että ihmisten välinen taloudellinen eriarvoisuus kytkeytyy myös merkittävästi päätöksentekovaltaan yhteiskunnassamme, sillä rikkaiden mahdollisuudet vaikuttaa kulutuspäätöksillään, sosiaalisilla verkostoillaan ja asemillaan ovat merkittävästi heikkotuloisia vahvemmat.

Osallisuustalouden visiossa ehdotetaan seuraavaa periaatetta: päätöksentekovallan olisi jakauduttava tapauskohtaisesti ja niiden eduksi, joita päätettävä asia eniten koskee. Käytännössä tämä tarkottaisi merkittävää päätösvallan lisääntymistä tavallisille työntekijöille ja kuluttajille. Osallisuustalouden päätöksentekovisiosta voi lukea lisää sivuiltamme ja kirjallisuudesta.

Taloussanomat: Tässä on se raja, mihin asti palkka parantaa elämääsi

Talouselämä uutisoi Princetonin yliopiston tutkimuksesta, jossa tutkittiin palkkatason vaikutusta elämänlaatuun 450 000 amerikkalaisen vastausten perusteella.

40 000 kruunun eli noin 4360 euron kuukausipalkkaan asti yleinen tyytyväisyys elämään parani huomattavasti. Mutta tuon jälkeen lisäpalkka ei enää tee meitä iloisemmaksi eikä vähennä stressiämme, tutkimus kertoo.

Olemme poimineet blogiimme aikaisemmin uutisia myös siitä, kuinka ihmiset haluaisivat korkeamman palkan sijaan lisää vapaa-aikaa, kuinka korkeaa palkkaa enemmän kannustaa työajoista joustamisen mahdollisuus ja mahdollisuus kehittyä työssään sekä siitä kuinka eriarvoisuuden väheneminen on ihmisille tärkeämpää kuin omien ansioiden kasvaminen.

Taloussanomat: Talouskriisi lisännyt rötöstelyä yrityksissä

Taloussanomat:

Talouskriisi on lisännyt väärinkäytöksiä yrityksissä. Ernst & Youngin tutkimuksen mukaan 20 prosenttia eurooppalaisten yritysten työntekijöistä hyväksyy korruption, mikäli se edesauttaa kauppojen syntymistä.

(...) – Taloudellisesti epävarmat ajat ovat lisänneet paineita yrityksen tuloksentekoon, mikä näyttäisi heijastuvan myös väärinkäytösten lisääntymiseen, kommentoi väärinkäytöksiin liittyvään neuvontaan erikoistunut Maria Rekola Ernst & Youngilta.

Uutisen esiinnostama ilmiö on tyyppiesimerkki tilanteesta, jossa markkinamekanismit ohjaavat ihmisiä toimimaan yhteiskunnallisesti haitallisella tavalla. Tulosvastuu ja markkinakilpailu ajavat yrityksiä omaksumaan monenlaisia strategioita voittojen kasvattamiseksi. Monet näistä strategioista tehostavat yrityksen toimintaa ja ne voidaan siten katsoa olevan yhteisölle hyväksi.

Kuitenkin myös sellaiset strategiat, joista aiheutuu yhteisölle kustannuksia ja haittaa ovat yrityksille keino kasvattaa voittojaan. Tämänkaltainen taloudellinen toiminta aiheuttaa ulkoisvaikutuksia, jotka lankeavat kolmansien osapuolten maksettavaksi, mikä aiheuttaa tehottomuutta taloudessa. Lisäksi kyseessä olevassa tapauksessa korruption ja epäluottamuksen lisääntyminen aiheuttaa yhteisölle myös muutakin kuin taloudellista haittaa.

Markkinoista puhuttaessa nostetaan usein esille "näkymätön käsi", joka ohjaa omaa etuaan tavoittelevia yksilöitä toimimaan yhteiskunnallisesti hyödyllisellä tavalla parantaen näin talouden kokonaistehokkuutta ja yleistä hyvinvointia. Vähemmän tunnettu käsite on "näkymätön jalka", joka on edellä kuvatun ilmiön kääntöpuoli. Tämä tarkoittaa sitä, että markkinakilpailu saa taloudellista etuaan tavoittelevat yksilöt toimimaan tavalla, josta seuraa yhteisölle paljon harmia ja kustannuksia.

Tutkimus: Köyhyys saattaa ehkäistä muistin ja oppimiskyvyn kehittymistä

Wisconsin-Madisonin yliopiston tutkijaryhmä tutki lasten aivojen hippokampuksen alueen kehityksen ja perheen sosio-ekonomisen aseman yhteyttä. Hippokampuksen alue on vastuussa sekä muistista että oppimisesta, ja stressi vaikuttaa negatiivisesti kyseisen alueen kehittymiseen. Koska köyhemmissä perheissä koetaan enemmän stressiä, tutkijat olettivat tämän vaikuttavan näiden perheiden lasten myöhempään opiskelumenestykseen.

The study’s findings include:

    * Children from lower socioeconomic backgrounds had less gray matter compared to children from more affluent backgrounds.
    * One level of higher income status is associated with 14.5% greater growth of active grey area in the hippocampus, even after holding constant many other contributing factors.

The study indicates that “differences in the hippocampus, perhaps due to stress tied to growing up in poverty, might partially explain differences in long-term memory, learning, control of neuroendocrine functions, and modulation of emotional behavior.”

Myös kaksostutkimuksissa on saatu selville, että köyhyys vaikuttaa siihen, kuinka lapsi pääsee kehittymään geneettisen potentiaalisen mahdollistamalla tavalla. Nämä tutkimukset viittaavat voimakkaasti siihen, että köyhyys ja alhainen yhteiskunnallinen asema vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin jo fysiologisella tasolla, mikä kyseenalaistaa vahvasti olettamusta mahdollisuuksien tasa-arvosta yhteiskunnassa, jossa erot varallisuudessa ja yhteiskunnallisessa asemassa ovat suuret.

Taloussanomat: Joka neljäs ei usko jaksavansa vanhuuseläkkeelle asti

Taloussanomat:

Valtaosa suomalaisista, 60 prosenttia, uskoo jättävänsä työelämän saavutettuaan virallisen eläkeiän, ilmenee Lassila & Tikanojan teettämästä tutkimuksesta.

Vastaajien mukaan työuria saataisiin pidennettyä parhaiten räätälöimällä työtehtäviä, laadukkaalla esimiestyöllä sekä hyvällä työilmapiirillä. Työssä jaksamista helpottaa työterveyshuolto sekä mahdollisuus joustaa työajoissa ja saada ammattitaitoa edistävää koulutusta. Tutkimukseen osallistuneiden mielestä työuran jatkamiseen eläkeikään asti kannustavat mielenkiintoiset työtehtävät, mahdollisuus joustaa työajoissa sekä mukavat työkaverit.

Erityisesti nuoret näkivät uhkana työssä jaksamiselle esimiestyön laadun, töiden organisoinnin ja työilmapiirin.

Joka toinen kyselyyn vastannut ilmoitti, ettei lääkinnällinen ja ammatillinen kuntoutus eikä työtehtävien räätälöinti työkyvyn mukaan ole heidän käytettävissään työpaikalla.

Osallisuustaloudessa työpaikalla työtehtävät jaettaisiin tasapainotettuihin työkokonaisuuksiin, mikä tarkoittaisi sekä ikävien ja raskaiden että miellyttävien ja palkitsevien työtehtävien jakamista mahdollisimman tasan kaikkien työntekijöiden kesken. Työpaikoilla ei olisi nykyisen kaltaisia johtajia eikä omistajia, joilla on viimekädessä valta päättää siitä kuinka työ järjestetään ja milloin sitä tehdään, vaan työpaikalla kaikki työntekijät neuvottelisivat keskenään työn tekemisestä. Edellisen kaltaisilla rakenteilla voidaan perustellusti olettaa olevan erittäin myönteinen vaikutus työpaikan sisäiseen ilmapiiriin sekä yhteishenkeen ja tätä kautta jokaisen työssäviihtyvyyteen.

Taloussanomat: Köyhät vanhenevat nopeammin

Taloussanomat:

Tutkijat ovat varmistaneet yhteyden sosiaalisten tekijöiden ja ikääntymisvauhdin välillä. DNA-testit osoittivat, että köyhät, epäterveellisesti syövät sekä vuokralla asuvat vanhenivat nopeammin kuin muut.

Ikääntymisen mittarina Glasgow'n kansanterveydenlaitoksen tutkijat käyttivät kromosomien päissä olevien telomeerien lyhentymistä. Vuosien karttuessa näillä kromosomien "hännillä" on tapana lyhentyä.

Telomeerien muuttuessa liian lyhyiksi solu ei pysty enää uusiutumaan.

Kymmenen vuoden seurantajakson aikana alle 25 000 puntaa (noin 28 500 euroa) vuodessa tienaavien telomeerit lyhenivät keskimäärin 7,7 prosenttia, kun korkeammassa tuloluokassa vähentyminen oli vain 0,6 prosentin luokkaa.

Sama ilmiö nostettiin esiin myös Suomessa, viimeisimmässä Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa, josta kävi ilmi että ero elinajanodotteessa rikkaimman ja köyhimmän viidenneksen välillä on 12 vuotta.

Taloussanomien lähteenä ollut BBC:n uutinen on luettavissa täältä.

HS: Toivottomien raivoa Britanniassa

Helsingin Sanomat kirjoittaa pääkirjoituksessaan Lontoon köyhillä alueilla syttyneistä mellakoista, yhdistäen niihin asianmukaisesti Iso-Britanniassakin kiihtyneen leikkauspolitiikan lähes rikollisiksi (leikkauspolitiikan rikkoessa useiden maiden perustuslaeissa sekä YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa määritettyä tasa-arvoista oikeutta esimerkiksi asialliseen terveydenhoitoon ja koulutukseen) luettavat seuraukset.

Kun sosiaalipalveluja, koulutustukia ja nuorisotoiminnan määrärahoja leikataan, poliisi jää köyhissä lähiöissä monien ainoaksi kontaktiksi viranomaisiin.

Helsingin Sanomat nostaa keskeiseksi ongelmaksi ja leikkauspolitiikan seuraukseksi viranomaiskontaktien kapenemisen, mutta tämä tuskin on eriarvoistavan politiikan keskeisimpiä ongelmia. Parecon Finlandin blogissa on kerätty huolestuttavaa tilastotietoa ja uutisointia eriarvoistumisen seurauksista, ja Lontoon mellakoiden takana yksiä keskeisiä tekijöitä ovat päätösvallan keskittymisestä seuraava vieraantuminen omasta yhteisöstä ja sen päätöksenteosta, epätasapainosten neuvotteluasemien seurauksena kurjistuva mahdollisuus omaehtoisuuteen omassa elämässä ja työnteossa sekä mahdollisesti veronkiertoa, miljoonavoittojen piilottamista ja vain oman edun tavoittelua (toisille siitä koituvista seurauksista piittaamatta) ruokkiva ilmapiiri.

Esimerkiksi veroa kiertävien yritysten jatkuva rankaisemattomuus ja finanssiyritysten miljoonatuhlausten palkitseminen julkisella rahalla sekä julkisten palvelujen myymisellä pilkkahintaan ovat kaikki seurauksiltaan äärimmäisen vahingollisia ja taloudellisesti kalliita virheitä, joiden syitä on mahdollista jäljittää talouden rakenteellisiin ongelmiin.

Helsingin Sanomien kirjoitus ei myöskään osoita aivan selvästi, että mellakat eivät ole millään muotoa yllätys kun esimerkiksi poliisiväkivallan merkille pantava rankaisemattomuus, kaikkein vähäosaisimpien laajamittainen huono terveydentila ja jatkuvasti leikattavat terveyspalvelut, nuorisotalojen sulkeminen sekä asumisen ja ruoan hintojen kallistuminen otetaan huomioon.

Lisäksi, jo ainoana vaihtoehtona esitetyn leikkauspolitiikan on selkeästi nähty johtavan mellakoinnin ja epävakauden lisääntymiseen. Eriarvoisuus ja omaehtoisuuden puute omaa elämää ja yhteisöä koskevista asioista eivät yksinkertaisesti ole hyväksyttäviä piirteitä yhteiskunnassa, ja talouden osalta sen rakenteiden tulisi ottaa tämä huomioon järkevästi ja ennaltaehkäisevästi.

YLE: Talvivaaran lähikylien asukkaiden tahto ei toteudu

YLE:n uutisoima Talvivaaran kaivoksen päästöjä koskeva keskustelu on kuvaava esimerkki kansalaisten vähäisestä vaikutusvallasta liiketoiminnan mahdollisesti terveydellekin haitallisten seurausten edessä.

Kaivoksen lähikylien asukkaiden huoli koskee niin vesistöjen kuormittumista, hajua, melua ja pölyä. Kun Talvivaaran edustajat kertovat kyläläisille, että ympäristöstä huolehtiminen on yhtiölle erittäin tärkeää, eivät kaikki jaksa uskoa sanomisiin. Tuhkakylällä asuva Ari Kananen tuumailee, että sanojen sijaan tekoja kaivattaisiin.

- Olo on samanlainen kuin vuosi sitten. Silloin kerrottiin suunnilleen samat asiat vaan mitään ei oikein sitten ole tapahtunut. Vesistöjen saastumisen lisäksi kylällä vaivaavat niin melu, haju kuin pölykin. Pöly sotkee paikkoja ja haittaa metsien kasvuakin.

Useissa länsimaissa kansalaiset ovat onnistuneet taistelemaan itselleen edes välttävät mahdollisuudet vaikuttaa liiketoiminnan tuhoisiin seurauksiin, mutta silti suuryritysten toimintaan on usein huomattavan vaikea puuttua vaikka haitta olisi laajalle tiedostettu. Lisäksi useissa kolmannen maailman maissa vastaavat demokratialiikkeet on kukistettu (usein esimerkiksi Neuvostoliiton tai Yhdysvaltojen avustamien vallankaappausten muodossa) ja näin yritysten on ollut mahdollista tavoitella voittoa ympäristön tai yhteisöjen tilanteesta juurikaan välittämättä.

Talvivaaran kaltaiset esimerkit kertovat Suomessakin siitä, miten vaikea yritysten liiketoiminnan ulkoisvaikutuksiin ja seurauksiin on puuttua, kun rakenteellisia keinoja demokraattisempien ratkaisujen aikaansaamiseksi ei ole sisäänrakennettuna markkinamekanismeihin.

TS: "Suomalaisilla vääristynyt käsitys siitä, millä tasolla toimitusjohtajien ansiot liikkuvat"

Taloussanomat:

Vaikka johtajien palkoista on puhuttu mediassa paljon, suomalaisilla on kovin vääristynyt käsitys siitä, millä tasolla toimitusjohtajien ansiot oikeasti liikkuvat. Taloussanomat teetti asiasta kyselytutkimuksen, jonka tulokset kertovat asiantuntijan mukaan eliitin vieraantuneen täydellisesti kansasta.

Taloussanomat selvitytti Taloustutkimuksella, mikä olisi suomalaisten mielestä sopiva kuukausipalkka suuryhtiön toimitusjohtajalle. Kyselyyn osallistuneiden vastausten keskiarvo oli 16 701 euroa (katso tilastot jutun alalaidassa). Suomalaisten mielestä toimitusjohtajien tulisi siis ansaita moninkertaisesti nykyistä vähemmän.

Suuri ero kansalaisten hahmotteleman sopivan palkkatason ja todellisuuden välillä on helppo selittää.

– Yksinkertainen selitys on se, että pörssiyhtiöiden ylimpien johtajien palkat ovat karanneet aivan kohtuuttomuuksiin. Palkkataso luo yleistä ahneuden ja kohtuuttomuuden ilmapiiriä, Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo sanoo.

Lisää esimerkkejä palkitsemisesta.

Teivo Teivainen: "Talouden vapaus on pelkkä myytti"

Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaisen kirjoitus Helsingin Sanomissa on yleissivistävää luettavaa taloutta koskevista myyteistä. Erityisesti Teivainen avaa sitä, miten usein "vapaaksi" mainostettu markkinatalous on kaikkea muuta, usein jo rakenteellisistakin ongelmista johtuen.

Maailmankaupasta kiistellessään sen enempää oikeisto kuin vasemmistokaan ei liiemmin vaivaa päätään sillä, että huomattava osa kansainvälisestä kaupasta käydään monenlaista säätelyä harjoittavien suuryritysten sisällä. OECD:n uusimpien arvioiden mukaan jopa yli puolet maailmankaupasta käydään kansainvälisten konsernien eri maissa sijaitsevien tytäryhtiöiden välillä.

Kun yritysten yhteenliittymä ostaa itseltään ja myy itselleen, hinnanmuodostus poikkeaa taloustieteen ideaalimallien olettamasta vapaasta kysynnästä ja tarjonnasta. Siirtohinnoittelulla suuryritysten strategisen suunnittelun konttorit pyrkivät ohjaamaan voitot sinne, missä se on niille verotuksellisesti hyödyllisintä. Tällöin on vapaiden markkinoiden sijaan aiheellista puhua kapitalistisesta suunnitelmataloudesta.

Yksi Parecon Finlandin blogissa usein nostettu huomio on se, miten markkinatalouden rakenteellisten ongelmien vuoksi talouden toimintaa joudutaan jatkuvasti paikkaamaan säädöksin ja muin toimenpitein, joiden yksityiskohdista päätettäessä talouden eri toimijoiden neuvotteluasemilla ja varallisuudella on huomattava vaikutusvalta.

Käytännössä tämä esimerkiksi tarkoittaa sitä, että suuryrityksillä on mahdollisuus palkata kokonaisia lakitoimistoja etsimään porsaanreikiä markkinalainsäädännöstä, tai ennestään varakkailla yksilöillä mahdollisuus siirtää omaisuutensa sellaisiin valtioihin joissa niitä verotetaan vähän tai ei lainkaan.

HS: Valtio-omisteisten yhtiöiden luontaisedut hellivät toimitusjohtajia

Yleinen epäsuhta johtajien ja työntekijöiden palkankorotusten välillä on selkeästi nähtävissä myös valtio-omisteisissa yrityksissä.

Helsingin Sanomat uutisoi aiheesta:

Yli 400 000 euron vapaaehtoiset eläkemaksut valtionyhtiöt tilittivät Veikkauksen Risto Niemisen ja Itellan Jukka Alhon eläkkeisiin. Nieminen jää 66 prosentin eläkkeelle kolmen vuoden kuluttua, ja eläkkeen koon ratkaisevat vuodet kuluvat juuri nyt.

Myös potkurahat ovat muhkeita: Rahapajasta lähteneelle toimitusjohtajalle Maarit Aarni-Sirviölle tilitettiin viime vuonna palkkaa, luontaisetuja ja potkurahaa 641 000 euroa, vaikka hän teki töitä valtionyhtiölle vain vajaa viisi kuukautta. Se on kaksi kertaa hänen perusvuosipalkkansa.

[...]varsinaista palkkaa ja bonuksia tuli mukavasti pörssin ulkopuolisissa valtionyhtiöissä. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan toimitusjohtajien palkat ja bonukset nousivat keskimäärin 9,5 prosenttia 2010.

Osa kuten aseyhtiö Patrian toimitusjohtaja ylsi viime vuonna peräti 50 prosentin ansioiden nousuun.

Johtajat voittivat kuitenkin selvästi rivityöntekijän: tavallisen kokoaikaisessa työsuhteessa olevan ansiot tulospalkkioineen kasvoivat nimittäin keskimäärin 2,6 prosenttia viime vuonna.

Johtajien toistuvat ja huomattavat palkankorotukset ovat todennäköisimmin seurausta johtajien huomattavan voimakkaasta neuvotteluasemasta, sekä mahdollisesti uskosta myytteihin jotka liittyvät palkitsemisen tuomiin tuottavuuslisiin. Tapauksia on käsitelty Parecon Finlandin blogissa myös aiemmin.

Jos palkkausta haluttaisiin kehittää mahdollisimman tuottavaan suuntaan, tulisi palkankorotukset juurikin keskittää yksinkertaista ja toistuvaa, rutiininomaista työtä tekeville, joiden kohdalla palkankorotukset tuottavat tutkitusti suurimman tehokkuuslisän. Johtotehtävissä palkkaus puolestaan ei lisää tuottavuutta lainkaan, ja saattaa jopa vähentää sitä - sen lisäksi että palkkauksen epäsuhdan suuruus voi todennäköisesti aiheuttaa ongelmia yleensä tasa-arvoisuutta kannattavissa ihmisyhteisöissä, jollaisia myös työyhteisöt ovat.

Viime syksynä Parecon Finlandin blogissa linkitetty, englantilaisen RSA Animaten havainnollistava video antaa ytimekkään yleiskuvan tuoreimmasta palkitsemista ja motivaatiota koskevasta tutkimustiedosta.