Talouselämä: Nuoret joutuvat valitsemaan ammattinsa liian aikaisin

Talouselämä:

Suomen koulutusjärjestelmä pakottaa nuoren valitsemaan ammatin liian aikaisin, sanoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Kiti Müller.

Ammatin joutuu valitsemaan hänen mukaansa jo silloin, kun itseymmärrys on vasta kehittymässä. Prosessissa tärkeitä ovat otsalohkot, jotka kypsyvät noin 25-vuotiaaksi asti.

- Nuoren älyllinen suorituskyky saattaa olla aikuisen tasolla, mutta tuntemus siitä, mitä hän haluaa tehdä elämässään ei välttämättä ole sellaisessa vaiheessa, että ratkaisuja kykenee tekemään, professori sanoo

Taloussanomat, 6.4.2011:

Viidennes työssä käyvistä ruotsalaista kokee olevansa jumissa työpaikassaan. Sekä ammatti että työpaikka tuntuvat heistä vääriltä.

– Ihmiset jäävät työpaikkoihin, jotka tekevät heidät sairaiksi, ja joissa he eivät viihdy, sanoo asiaa tutkinut työpsykologian professori Gunnar Aronsson Tuhkolman yliopistosta

(...) Vaikka työ tuntuukin väärältä, niin silti moni päättää jäädä. Aronssonin mukaan työpaikasta lähteminen ei ole helppoa. Moni pelkää pysyvän työpaikan menettämistä tai palkan putoamista. Myöskään sopivaa työtä ei ole helppo löytää, joten moni valitsee sopeutumisen.

(...) Tämä on hänen mukaansa iso ongelma, ja tarkoittaa, että ihmiset eivät saa käyttää täyttä potentiaaliaan työssä.

Työnjaon vaikutuksista hyvinvointiin ja päätöksentekovalmiuksiin

Työnjaon merkitys ihmisten hyvinvointiin nousi viime viikolla uutisotsikoihin, kun eri ammattiryhmien kuolleisuutta tarkastelleen tutkimuksen tulokset julkaistiin.

Uusi Suomi uutisoi Kuntoutussäätiön tutkimuksesta:

Tuoreen tutkimuksen mukaan kuolleisuuserot eri ammattiryhmissä ovat Suomessa merkittävät. 

[…] Kuolleisuus oli tutkimuksen perusteella pieni muun muassa seuraavissa ammateissa: opettajat, lastentarhanopettajat, papit, lääkärit, elektroniikka- ja it-alan erityisasiantuntijat, teknikot, asiantuntijajohtajat ja miehillä myös muut johtajat. 

Keskimääräistä korkeampi naisten ja miesten kuolleisuus oli ammateissa, joihin sisältyi rutiinityötä ja joissa oli vähäiset koulutusvaatimukset sekä korkea työttömyysprosentti. Näitä olivat muun muassa sekatyöntekijät, tarjoilijat, siivoojat, kiinteistönhuoltajat, sairaala- ja hoitoapulaiset, rahdinkäsittelijät ja varastotyöntekijät sekä henkilökohtaiset avustajat ja omaishoitajat.

Nykyisissä markkinatalouksissa eri ammattien välillä on suurta eroa siinä, kuinka miellyttäviä ja valtauttavia niiden tyypilliset työtehtävät ovat. Esimerkiksi siivoojan ja varastotyöntekijän työtehtävät ovat keskimäärin varsin yksitoikkoisia ja mekaanisia. Lääkärin tai asiantuntijajohtajan työ puolestaan sisältää käsitteellisempiä, luovempia ja luonteeltaan yleensä vaihtelevampia työtehtäviä.

Työtyytyväisyyteen keskittyneiden tutkimusten tulokset eivät siis tule yllätyksenä. Psykologian professori Markku Ojasen mukaan johtajat ovat keskimäärin alaisiaan tyytyväisempiä, koska heidän työssään on runsaammin hyväksi koetun työn ominaisuuksia: mahdollisuus omaehtoisesti hallita työtehtäviä, vaihtelua, sosiaalista arvostusta ja hyvää palkkaa. Vastikään Journal of Business Psychology –journaalissa julkaistun tutkimuksen mukaan kontrolloiva ilmapiiri työpaikalla altistaa muun muassa pitempiaikaisille sydänsairauksille ja äkillisille sydänkohtauksille. Tutkimuksen perusteella ne työntekijät, jotka tunsivat saavansa ohjata omaa työtään ja jotka kokivat saavansa kannustusta työstään, voivat paremmin. Tuoreen tutkimustiedon valossa on siis perusteltua väittää, että työntekijöiden kokema omaehtoisuus työssään ja sosiaalinen arvostus omaa työtään kohtaan vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin.

Työnjaolla on vaikutusta myös päätöksentekovalmiuksiin. Valtauttavampien ja vaihtelevampien työtehtävien parissa työskentelevät ihmiset kykenevät helpommin kehittämään itsessään niitä taitoja ja ominaisuuksia, joita tarvitaan, kun pyritään tehokkaasti osallistumaan erilaisiin poliittisiin foorumeihin. Rutiininomaisissa ja tylsistyttävissä työtehtävissä päivänsä viettävät työntekijät ovat heikommassa asemassa omien oikeuksiensa puolustamisessa poliittisten instituutioiden kautta, koska heidän työssään ei kykene samalla tavalla luomaan hyödyllisiä kontakteja, opettelemaan päätöksenteon rakennetta ja kehittämään strategista ymmärrystä instituutioiden toiminnasta. Valtauttavamman työn tekijät kykenevät hyötymään päätöksentekojärjestelmistä tehokkaammin, koska he saavat äänensä päätöksentekoprosessissa paremmin kuuluville.

Työnjaolla tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että jokaisella työpaikalla on valikoima erilaisia välttämättömiä työtehtäviä ja nämä työtehtävät on jaettava jollain tavalla työntekijöiden kesken. Osallisuustalouden visiossa työnjaon eriarvoisuutta pyritään korjaamaan tasapainotettujen työkokonaisuuksien avulla. Koska tasavertaisuus, omaehtoisuus ja solidaarisuus kuuluvat osallisuustalouden idean lähtökohtaisiin arvoihin, olisi myös työnjaon tuettava näitä tavoitteita. Tasapainotetut työkokonaisuudet voitaisiin rakentaa niin, että ensin työntekijät arvioisivat työtehtävät valtauttavuuden ja raskauden perusteella, jonka jälkeen työntekijöille muodostettaisiin työkokonaisuuksia, jotka ovat valtauttavuudeltaan ja raskaudeltaan keskimäärin samantasoisia.

Jos tasapainotetut työkokonaisuudet olisivat käytössä laajemmalla tasolla, esimerkiksi kaikissa kunnan työpaikoissa, työkokonaisuudet tasapainotettaisiin myös eri työpaikkojen välillä. Tasapainottaminen voidaan toteuttaa tietyn aikavälin sisällä, esimerkiksi vuoden aikana, jos työpaikkojen välinen säännöllinen tasapainotus koetaan epämiellyttävänä tai jos se aiheuttaa tuottavuuden heikentymistä. On tärkeää huomata, ettei tasapainotetussa työkokonaisuudessa tarvitse tehdä kaikkia työpaikan työtehtäviä, vaan tarkoituksena on pelkästään tarjota kaikille tasavertainen kokoelma valtauttavia ja tylsistyttäviä työtehtäviä.

Osallisuustalouden esimerkkiä oikeudenmukaisemmasta työnjaosta voi pyrkiä toteuttamaan osittain jo nykyisten talousinstituutioiden sisällä. Tasapainotettujen työkokonaisuuksien idea sisältää hyödyllisiä elementtejä esimerkiksi demokraattisten osuuskuntien ja yhteiskunnallisten yritysten työnjaon suunnitteluun. Myös muut omaehtoisuutta ja tasavertaisuutta kannattavat instituutiot, kuten lukuisat kansalaisjärjestöt, voisivat pyrkiä toteuttamaan sisäisessä työnjaossaan erilaisin kokeiluin niitä samoja arvoja, joita järjestöt pyrkivät edistämään laajemmin yhteiskunnassa.

Co-opoly: Lautapeli demokraattisesta työpaikasta

Yhdysvaltalainen, työntekijöidensä omistama "The Toolbox for Education and Social Action" -kustantamo julkaisi viime vuoden lopulla Co-opoly lautapelin, jossa tavoitellaan onnistuneen, demokraattisen työpaikan luomista ja ylläpitämistä. Pelin nimeämisen innoituksena on toiminut tunnettu lautapeli Monopoli, jonka perusperiaate ja idea on puolestaan mallinnettu markkinatalouden omistussuhteiden ja periaatteiden pohjalta.

Monopolista mainittaessa on hyvä ottaa huomioon, ettei peli mallinna nykymuotoisen markkinatalouden yhtä näkyvää tunnuspiirrettä, eli lähtökohtien eriarvoisuutta. Kuitenkin nykyiselläänkin Monopoli-pelissä helposti toistuva piirre - keskittyvä varallisuus - tuo ainakin hieman esiin todellisen markkinatalouden ongelmallisia piirteitä. Tämä ei ole sattumaa, sillä Monopoli-pelin alkujaan kehittänyt Elizabeth Magie pyrki tuomaan alkuperäisen pelinsä avulla esiin markkinatalouden omistussuhteiden ongelmakohtia.

Jos siis Monopoli esittelee ongelman, esittelee nyt julkaistu Co-opoly sille ainakin osittaisen ratkaisun - sen lisäksi että peli on arvioiden mukaan onnistunut lautapeli. Markkinatalouden varallisuuden keskittymistä suosivien mallien sijaan yhteisesti omistetut demokraattiset työpaikat jakaisivat varallisuutta välttäen keskittymisen ongelmat, loisivat enemmän ja parempia työpaikkoja sekä loisivat paljon nykyistä laajempia ja tehokkaampia kannustimia. Pelin ideassa on monia yhteisiä piirteitä osallisuustalouden esimerkin kanssa, kuten yhteisomisteiset työpaikat ja niiden demokraattinen päätöksenteko. Parecon Finland ry on myös ollut mukana tukemassa pelin valmistumista.

Peliä voi tilata itselleen, ystävilleen, työpaikalleen tai järjestölleen sen kotisivujen kautta.

YLE: Mielekkyys työntekoon rapisee

YLE uutisoi Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrin ennakkotiedoista, joiden mukaan työpaikkojen ja -tehtävien miellyttävyys on laskenut.

Työnteon mielekkyys on vähentynyt. Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrin ennakkotietojen mukaan työ koetaan sitä epämieluisammaksi mitä vanhemmasta työntekijästä on kyse. Viime vuonna ainoastaan alle 25-vuotiaat kokivat työn olevan mielekkäämpää kuin vuonna 2010.

Työ- ja elinkeinoministeriö tosin arvioi, että yksi syy alle 25-vuotiaiden myönteiseen suhtautumiseen on se, ettei niin nuorilla ole vielä juuri kertynyt kokemusta työelämän ongelmista tai jos onkin, ne eivät nuoria askarruta.

Työpaikkojen epämiellyttävyys, hierarkkisuus ja vähäinen omaehtoisuus ovat piirteitä, jotka osallisuustalouden esimerkissä on pyritty minimoimaan. Esimerkkinä tästä on ehdotus tasapainotetuista työkokonaisuuksista, jotka antavat työn tekemiselle mielekkäämmät, tehokkaammat ja omaehtoisemmat yleisluontoiset puitteet.

Nykyisin markkinataloudessa valta päättää työn järjestämisestä - eli esimerkiksi mitä työtä tehdään, mitä varten, milloin ja kuka tekee - on rakenteellisesti tarkasteltuna ensisijaisesti omistajien sekä johtajien käsissä, ja tavallisella työntekijällä on vain vähän mahdollisuuksia osallistua ja valtaa vaikuttaa tässä päätöksenteossa. Yrityksen pääasiallinen tehtävä on tuottaa omistajilleen mahdollisimman paljon voittoa, ei taata työntekijöilleen mahdollisimman hyvä elämä.

Työpaikalla, jossa työn järjestämisestä päätettäisiin demokraattisesti ja työ jaettaisiin tasapainoisemmin työntekijöiden kesken, ei työn räätälöinti yksittäisen työntekijän tarpeiden mukaisesti todennäköisesti olisi yhtä haastavaa. Esimerkkejä tämänhetkisistä, tämänkaltaisista järjestelyistä ovat esimerkiksi Mondragonin osuuskunnat sekä myös aiemmin esilletuomamme Park Slopen ruokaosuuskunta Yhdysvalloissa.

Tasapainotetut työkokonaisuudet ja osallisuustalouden esimerkki katsovat työpaikkaa laajasti ihmisten omaehtoisuuden, tasavertaisuuden ja myös tehokkuuden näkökulmasta. Pyrkimyksenä on antaa yleisluontoisia vastauksia kysymykseen siitä, millaisin järjestelyin työpaikka voisi toimia tavalla, joka takaisi kaikkien osallisuuden ja yhteisen, demokraattisten ideaalien mukaisen päätöksenteon.

Lue lisää:

Parecon.fi: Tasapainotetut työkokonaisuudet osallisuustaloudessa
Uutta tutkimustietoa työmotivaatiosta
Taloustieteilijöiden suositus: Työviikon pituutta tulisi leikata huomattavasti
TS: Väitöskirja suosittelee tasavertaista päätöksentekoa työpaikalla

Video: Ruokaosuuskunta Park Slope

Osallisuustalouden idean perustavia arvoja, omaehtoisuutta, tasavertaisuutta, solidaarisuutta ja moniarvoisuutta, voidaan pyrkiä tukemaan rakenteellisesti työpaikoilla nykyiselläänkin. New Yorkissa toimivasta Park Slope -ruokaosuuskunnasta kertovassa videossa kerrotaan lyhyesti jäsenten yhdessä pyörittämästä yhteisöllisestä ruokakaupasta, jonka ajatuksena on tarjota omaehtoista työtä sekä korkealaatuisia ruoka-aineita edulliseen hintaan jäsenilleen. Osuustoiminta onkin virinnyt taloustaantuman runtelemassa Yhdysvalloissa yhdeksi työkaluksi uusien oikeudenmukaisempien ja vakaampien työpaikkojen rakentamiseen.

Osallisuustalouden visio tarjoaa hyödyllisiä näkökulmia osuuskuntatoiminnan kehittämiseen, sillä esimerkiksi tasapainotettujen työkokonaisuuksien idea mahdollistaa tasavertaisempia lähtökohtia työntekijöiden välille osuuskunnan päätöksenteossa. Jos osa työntekijöistä keskittyy pääasiassa hallinnollisiin tehtäviin, ja osa työntekijöistä tekee alinomaa tylsistyttäviä ja raskaita tehtäviä, on ymmärrettävää, että varsinainen päätöksentekovastuu siirtyy vähitellen vastuullisemmissa työtehtävissä työskennelleiden käsiin. Näin ollen kannatettava tavoite työntekijöiden tasavertaisuudesta ei pääse toteutumaan. Jos puolestaan työtehtävistä koostuvat työkokonaisuudet pyritään tasapainottamaan ihmisten välillä niin, ettei työn miellyttävyydessä ja vastuullisuudessa synny merkittäviä eroja, työntekijät ovat tasavertaisemmassa asemassa myös yhteisistä asioista päätettäessä.

Lisää aiheesta:

Espanjalaiset Mondragonin osuuskunnat esittelevät demokraattisen suunnittelun mahdollisuuksia 
Osallisuustalouden visio: Työkokonaisuudet

Taloustieteilijöiden suositus: Työviikon pituutta tulisi leikata huomattavasti

The Guardian uutisoi englantilaisten taloustieteilijöiden selvityksestä, jonka mukaan kasvavan työttömyyden ja työuupumuksen ratkaisuksi taloutta voitaisiin tehostaa ja työntekijöiden hyvinvointia lisätä järjestämällä työpaikkoja uusilla tavoilla.

[...]The New Economics Foundation (NEF), which has organised the event with the Centre for Analysis of Social Exclusion at the London School of Economics, argues that if everyone worked fewer hours – say, 20 or so a week – there would be more jobs to go round, employees could spend more time with their families and energy-hungry excess consumption would be curbed. Anna Coote, of NEF, said: "There's a great disequilibrium between people who have got too much paid work, and those who have got too little or none."

Suosituksena on työtehtävien jakaminen laajemmin eri työntekijöiden kesken, sekä talouden kasvaneiden teholisien uudelleenjakaminen siten, että työntekijöille jäisi enemmän vapaa-aikaa. Näin työpaikkoja syntyisi enemmän, ja työntekijät todennäköisesti viihtyisivät paremmin. Lisäksi he todennäköisesti suoriutuisivat työtehtävistään järkevämmin neuvotelluissa olosuhteissa paremmin kuin nykyisissä, lähinnä yksipuolisesti sanelluissa ja pitkissä työviikoissa.

On huomattavaa, miten monet ehdotuksista ovat samansuuntaisia osallisuustalouden ehdotusten, erityisesti tasapainotettujen työkokonaisuuksien esimerkin, kanssa. Näin saavutetaan runsaasti etuja, kuten tutkijoiden mainitsema työllisyyden sekä todennäköisen työtehokkuuden ja työn kannustavuuden kasvu. Lisäksi tämänkaltaiset järjestelyt on mahdollista sitoa esimerkiksi osallisuustalouden kaltaisin ratkaisuin laajemminkin soveltumaan nykytyöpaikkojen kapeita ratkaisuja paremmin yhteen demokraattisten ihanteiden kanssa.

TS: Väitöskirja suosittelee tasavertaista päätöksentekoa työpaikalla

Taloussanomat:

Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tarkastetaan ensi viikon perjantaina 25.11. väitöskirja, jonka mukaan esimiehiä ei tarvita, sillä työtiimi pystyy jaettua johtajuutta käyttämällä johtamaan itse itseään.

Väitöskirja osoittaa, että johtamisen voi siirtää esimiehiltä tiimin itse tehtäväksi ja jakaa jopa koko tiimin kesken. Tällöin tiimi valtuutetaan huolehtimaan omasta johtamisestaan.

Olemme myös aikaisemmin käsitelleet työpaikkojen erilaisia ongelmia sekä esimerkiksi työmotivaatiota koskevaa tutkimustietoa havainnollistavasti. Taloussanomien uutisoiman väitöskirjan havainnot tukevat osaltaan osallisuustalouden esittelemää ajatusta tasapainotetuista työkokonaisuuksista.

Tasapainotetut työkokonaisuudet ja osallisuustalouden esimerkki katsovat kuitenkin työpaikkaa laajasti ihmisten omaehtoisuuden, tasavertaisuuden ja myös tehokkuuden näkökulmasta. Pyrkimyksenä on antaa yleisluontoisia vastauksia kysymykseen siitä, millaisin järjestelyin työpaikka voisi toimia tavalla, joka takaisi kaikkien osallisuuden ja yhteisen, demokraattisten ideaalien mukaisen päätöksenteon.

Taloussanomat: Vain täysi työkyky kelpaa työnantajille

Taloussanomat:

Valtaosassa työpaikoista ei ole valmiutta siihen, että työntekijä voisi jatkaa töissä työkyvyn heikentymisen jälkeen. Näin uskovat luottamusmiehet, joilta selvitettiin työntekijöiden työkyvyn tukemista SAK:n paneelissa.

Seitsemän kymmenestä luottamusmiehestä on sitä mieltä, että heidän työpaikoillaan olisi mahdollista muokata työtä tai työoloja niin, että työntekijä voisi jatkaa töissä työkyvyn heikennyttyä.

Kuitenkin vain alle puolet uskoo, että työnantaja olisi valmis muokkaamaan työoloja. Julkisen sektorin työpaikoissa 62 prosenttia luottamusmiehistä luottaa työnantajan valmiuteen, mutta teollisuudessa vain 43 prosenttia.

Kysymys mahdollisuudesta työn muokkaamiseen työntekijän työkyvyn ja halukkuuden mukaan palautuu loppujen lopuksi työntekijöiden neuvotteluasemiin työpaikalla - ja laajemmin taloudessa.

Yksityisomistukseen nojautuvassa markkinataloudessa valta päättää työn järjestämisestä - eli esimerkiksi mitä työtä tehdään, mitä varten, milloin ja kuka tekee - on pääasiallisesti omistajien sekä johtajien käsissä, tavallisella työntekijällä on vain vähän mahdollisuuksia osallistua ja valtaa vaikuttaa tässä päätöksenteossa. Yrityksen pääasiallinen tehtävä on tuottaa omistajilleen mahdollisimman paljon voittoa, ei taata työntekijöilleen mahdollisimman hyvä elämä.

Työpaikalla, jossa työn järjestämisestä päätettäisiin demokraattisesti ja työ jaettaisiin tasapainoisemmin työntekijöiden kesken, ei työn räätälöinti yksittäisen työntekijän tarpeiden mukaisesti olisi ollenkaan näin mahdotonta. Aiemmassa SAK:n tutkimuksessa kävi ilmi, että työntekijöiden suurin huoli on epävarmuus työpaikan säilymisestä. Huoli on erittäin aiheellinen, jos työntekijän täytyy pelätä sairastumisen johtavan työpaikan menetykseen.

Taloussanomat: Joka neljäs ei usko jaksavansa vanhuuseläkkeelle asti

Taloussanomat:

Valtaosa suomalaisista, 60 prosenttia, uskoo jättävänsä työelämän saavutettuaan virallisen eläkeiän, ilmenee Lassila & Tikanojan teettämästä tutkimuksesta.

Vastaajien mukaan työuria saataisiin pidennettyä parhaiten räätälöimällä työtehtäviä, laadukkaalla esimiestyöllä sekä hyvällä työilmapiirillä. Työssä jaksamista helpottaa työterveyshuolto sekä mahdollisuus joustaa työajoissa ja saada ammattitaitoa edistävää koulutusta. Tutkimukseen osallistuneiden mielestä työuran jatkamiseen eläkeikään asti kannustavat mielenkiintoiset työtehtävät, mahdollisuus joustaa työajoissa sekä mukavat työkaverit.

Erityisesti nuoret näkivät uhkana työssä jaksamiselle esimiestyön laadun, töiden organisoinnin ja työilmapiirin.

Joka toinen kyselyyn vastannut ilmoitti, ettei lääkinnällinen ja ammatillinen kuntoutus eikä työtehtävien räätälöinti työkyvyn mukaan ole heidän käytettävissään työpaikalla.

Osallisuustaloudessa työpaikalla työtehtävät jaettaisiin tasapainotettuihin työkokonaisuuksiin, mikä tarkoittaisi sekä ikävien ja raskaiden että miellyttävien ja palkitsevien työtehtävien jakamista mahdollisimman tasan kaikkien työntekijöiden kesken. Työpaikoilla ei olisi nykyisen kaltaisia johtajia eikä omistajia, joilla on viimekädessä valta päättää siitä kuinka työ järjestetään ja milloin sitä tehdään, vaan työpaikalla kaikki työntekijät neuvottelisivat keskenään työn tekemisestä. Edellisen kaltaisilla rakenteilla voidaan perustellusti olettaa olevan erittäin myönteinen vaikutus työpaikan sisäiseen ilmapiiriin sekä yhteishenkeen ja tätä kautta jokaisen työssäviihtyvyyteen.

YLE: Ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö lisääntyy Suomessa

YLE:

Ulkomaalaisten työntekijöiden kokema hyväksikäyttö lisääntyy Suomessa siivous- ja kodinhoitoalalla. Suuri osa tapauksista täyttää jopa ihmiskaupan kriteerit. Yritysten lisäksi myös yksityiset hakevat siivous- ja kotiaputyöntekijöitä suoraan ulkomailta.

Vähemmistövaltuutetun toimiston ylitarkastajan Venla Rothin mukaan keskeisimmin ihmiskauppaa kuvaa, että työtä tehdään pitkiä päiviä ja lähes kokonaan ilman palkkaa.

Epätasapainoiset neuvotteluasemat työnantajan ja työntekijöiden välillä ovat yleisiä. Tämä on seurausta useimmiten päätösvallan jakautumisesta varallisuuden ja omaisuuden mukaan. Tästä seuraa säännönmukaisesti erityyppisiä ristiriitatilanteita, joissa esimerkiksi kymmenillä tai jopa tuhansillakin ihmisillä on mahdollisesti vain vähäistä sananvaltaa heidän elämäänsä huomattavasti vaikuttaviin päätöksiin.

Tätä epätasapainoa korjaamaan on luotu runsaasti erilaisia korjausmenetelmiä, kuten työaikaa koskeva lainsäädäntö tai työturvallisuutta koskevat työehtosopimukset. Nämä korjaustoimenpiteet ovat usein olleet epätasapainoisen neuvottelutilanteen seurauksia korjaamaan vaatineiden kansalaisliikkeiden aikaansaannoksia.

Heikossa asemassa tai vailla lain suojaa liki täysin olevat työntekijät ovat markkinakannustimien näkökulmasta työnantajille kannattava valinta esimerkiksi sellaisilla aloilla, joissa työ on keskimäärin raskasta ja yksitoikkoista eikä se vaadi runsasta koulutusta. Työntekijöiden olosuhteita parantavat sopimukset saattavat tällöin laskennallisesti vähentää (ilman esimerkiksi työn tuntimäärää koskevia sopimuksia) saatavissa olevaa voittoa.

Nämä rakenteelliset mekanismit ovat nähtävissä eriasteisesti eri tilanteissa, mutta esimerkiksi Suomeen ulkomailta tulevien työntekijöiden kohtelua käsittelevässä uutisessa ne voidaan havaita selvästi. Heikossa asemassa olevat työntekijät eivät ole tietoisia jo tehdyistä, työehtoja koskevista sopimuksista eikä heillä ole olemassa aktiivista yhteisöä ja verkostoa jonka kesken jakaa tietoa sekä suunnitelmia omien olosuhteiden parantamisesta. Näin ollen todennäköisyys mahdollisiin väärinkäytöksiin kasvaa, sillä mahdolliset riskit ovat pieniä ja saavutettavissa olevat todennäköiset hyödyt huomattaviakin.

YLE: Huono työ rassaa yhtä paljon kuin työttömyys

YLE uutisoi australialaisesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin työn ja työttömyyden vaikutuksia mielenterveyteen tutkimalla seitsemän vuoden ajan 7000 työikäisen työoloja ja mielenterveyttä.

Ennakko-oletustensa mukaisesti tutkijat havaitsivat hyvissä työpaikoissa työskentelevien mielenterveyden paremmaksi kuin huonommissa töissä olevien. Työolot myös ennustivat myöhempää mielenterveyttä.

Työttömien mielenterveys oli keskimäärin heikompi kuin hyvissä työpaikoissa työskentelevien, mutta samaa tasoa tai jopa parempi kuin huonoissa paikoissa työskentelevien. Laaduttomimmissa työpaikoissa jatkaneiden mielenterveys ajan myötä myös heikkeni enemmän kuin työttömien.

Työt luokiteltiin hyviksi ja huonoiksi sen mukaan, millaisiksi työntekijät kokivat mahdollisuutensa vaikuttaa työhönsä ja kuinka stressaavaa ja vaativaa työ heistä oli. Myös työsuhteen varmuus ja palkkaus huomioitiin.

Osallisuustaloudessa tasapainotettujen työkokonaisuuksien avulla pyritään siihen, ettei edellisen kaltaista työn monotonisuutta esiintyisi, eivätkä työtehtävien positiiviset ja negatiiviset vaikutukset kasautuisi ainoastaan tietyille henkilöille. Yhteisön huonoiksi ja hyviksi arvottamat työtehtävät pyritään jakamaan mahdollisimman tasan kaikkien kesken. Lisäksi osallisuustalouden päätöksentekomekanismit varmistavat, että kaikilla on aidosti mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, työolosuhteisiin sekä palkkaukseen.

Onnellisuustutkija: Johtajat ovat keskimäärin alaisiaan onnellisempia tai tyytyväisempiä

Taloussanomat kirjoittaa onnellisuustutkija ja psykologian professori Markku Ojasen tutkimuksista:

tutkijoiden tulokset kertovat, että johtajat ovat keskimäärin alaisiaan onnellisempia tai tyytyväisempiä

Tutkimukset kyseenalaistavat johtajien suurien palkkioiden perusteena usein käytettyä myyttiä

(...) vastuun taakan alle kaatuvista huippujohtajista ja johtajuuden kuluttavuudesta (...) Oikeasti pomoksi pääseminen voi olla tie henkilökohtaiseen onneen.

Päinvastoin, 

Johtajille kertyy Markku Ojasen mukaan runsaasti etuja, joita pidetään hyvän työn ominaisuuksina: mahdollisuutta hallita työtehtäviä, vaihtelua, arvostusta ja hyvää palkkaa. – Johtajien stressikään ei ole yhtä suurta kuin tavallisten työntekijöiden

Johtajat saavat eropassien jälkeen helpommin työtä kuin muut, tai sitten heille on kertynyt niin paljon varallisuutta, että he pärjäävät ilman työtäkin