[...]The Selfish Gene itself (the book) got off too easy. Though not for the reasons Dobbs wrote about. Everyone involved in the debate, Dobbs included, was careful to note that of course everyone knows selfish genes don’t imply selfish people. As Dawkins himself has said many times. But let’s get real. Dawkins’s book influenced the public into making exactly that superficial mistake. To be fair, the real issue was a larger 1970′s social science movement portraying humans as primarily selfish. But Dawkins’s book was part of this. And it led to an impoverished view of humanity from which we’re still recovering.Taylorin kirjoitus on huolellinen ja lukemisen arvoinen tiivistys aiheesta käydystä tieteellisestä keskustelusta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kilpailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kilpailu. Näytä kaikki tekstit
1/22/2014
Nathan Taylor: "Towards a less impoverished view of humanity"
Tekniikkaan ja talouteen erikoistunut kirjoittaja Nathan Taylor selvittää yhteistyön ja jalouden kehittymistä ihmisyhteisöissä. Yleinen myytti itsekkäästä ihmisestä on pahasti hakoteillä ja kaipaa päivitystä:
10/04/2013
Tosielämän markkinat
Yksi vuoden 2008 finanssiromahduksen näkyviä vaikutuksia on ollut kriisin leviäminen Yhdysvalloista myös muihin niin kutsuttuihin kehittyneisiin talouksiin. Kansantalouksien ollessa yhä kyvyttömämpiä vastaamaan ihmisten tarpeisiin ovat monet alkaneet vaatia merkittäviä muutoksia talouden perustuksiin.
Osa puheenvuoroista on keskittynyt vaatimaan entistä enemmän markkinapohjaisia ratkaisuja – ja yhä voimakkaammin sanankääntein. Lukuisat markkinaintoilijat ovat esittäneet, että markkinoiden tulisi hallita yhä suurempaa osaa talouden ja yhteiskunnan toiminnasta. Näissä puheenvuoroissa pääosassa on ollut voimakas retoriikka, jossa vaaditaan ”hyvinvointivaltion uudistamista” ja ”talouden vapauttamista”.
Puheenvuoroissa markkinatalouden rakenteet esitetään kuitenkin usein äärimmäisen yksinkertaistetussa valossa ja hyvin kapeakatseisin ennakko-oletuksin. Kun todellisuutta tarkastellaan yksinkertaistettujen esimerkkien valossa, näyttäytyy todellisuus toki helpommalta ymmärtää ja hallita. Jos yksinkertaistuksissa mennään kuitenkin liian pitkälle, aletaan helposti toitottaa samaa lääkettä kaikkiin vaivoihin. On tärkeää huomata, että kun tosielämässä havaittavien talouden lainalaisuuksien sijaan keskitytään pelkästään idealisoituihin markkinamalleihin ja yksinkertaistuksiin, on suurena vaarana, että ehdotetut uudistukset johtavat erittäin epätoivottuihin ja haitallisiin lopputuloksiin.
Todellinen kapitalismi kaukana markkinaintoilijoiden päiväunista
Hieman kuten sosialismin kannattajat läpi 1900-luvun, tuntuvat markkinaintoilijat uskovan ratkaisuihinsa naiivin sokeasti – todellisuudesta välittämättä.
Markkinatalouden teoreettisten rakennelmien ja ennakko-oletusten ympärillä pyörivä keskustelu voi luonnollisesti auttaa osaltaan tarkastelemaan nykyjärjestelmän toimintaa, mutta keskusteluun jumiutuminen alkaa hämärtää käsitystä talouden todellisuudesta. Jo tavoite sääntelystä vapaista, täydellisen kilpailun markkinoista, on sisäisesti ristiriitainen. Jos markkinoilta puuttuvat selkeät ja tehokkaasti valvotut pelisäännöt, markkinoilla on tapana syntyä oligopoleja tai jopa monopoliasemia. Tämä kilpailun väheneminen aiheuttaa tunnetusti merkittävää taloudellista tehottomuutta.
Ongelma onkin ollut pitkään tiedossa, ja tästä syystä on perustettu muun muassa kilpailuvirastoja, joilla pyritään ehkäisemään kilpailun vähentymistä. Ristiriita on ilmeinen: markkinaintoilijat haikailevat julkisen vallan roolin pienentämistä minimiin, vaikka markkinakilpailu onkin käytännössä toimiakseen tarvinnut vahvaa julkista valtaa.
Vapaan kaupan teoreettinen ideaali jättää huomiotta myös monet talouteen vaikuttavat ihmiselämän muodot. Kaupankäyntiä ja vaihdantaa säätelee aina myös muun muassa politiikka, historia ja kulttuuri. Markkinatalouden toimintaa esitetään usein vertauskuvallisina torimarkkinoina, joissa ostajat ja myyjät kohtaavat kasvotusten ja kaupankäynnin kohteena on helposti ja välittömästi arvioitavissa olevia, keskenään samankaltaisia tuotteita – kuten omenoita, leipää ja ruusuja.
Tosielämässä merkittävät nykytalouden toimijat ovat kuitenkin suuryrityksiä, hallituksia, valuuttarahastoja ja keskupankkeja, ja tuotteet sekä tuotantoprosessit ovat monimutkaisia. Globaalisti toimivien suuryritysten harjoittama tuottoisa suunnitelmatalous hintakeinotteluineen on yksi tärkeä esimerkki siitä, kuinka suuret institutionaaliset taloustoimijat käyttävät asemaansa hyväkseen ja kilpailevat monilla markkinoilla vain nimellisesti. Yritysomistusten jatkuva keskittyminen on ollut omiaan kiihdyttämään tätä kehitystä entisestään.
Tosielämän sekamarkkinatalouksissa erilaiset yhteiset sopimukset ja periaatteet ovat syntyneet helpottamaan taloustoimijoiden kanssakäymistä. Myös kulttuuriin piiriin kuuluvat sosiaaliset normit – kuten vaikkapa uskonnon harjoittamisen huomioonottaminen – säätelevät markkinoita ja kaupankäyntiä.
Julkisen vallan rooli on markkinatalouksissa moniuloitteisempi kuin usein annetaan ymmärtää. Historiallisesti katsottuna monet nykymaailman taloudellisista menestystarinoista – esimerkiksi Yhdysvallat, Kakkois-Aasian “tiikerit” tai Pohjoismaat – ovat toteuttaneet onnistunutta talouspolitiikkaa usein juurikin vapaiden markkinoiden teoreettisten ideaalien kustannuksella. Sekä Suomi, Yhdysvallat että Etelä-Korea ovat suojanneet aikanaan kehittymättömiä talouksiaan kansainväliseltä kilpailulta, ja pyrkineet kehittämään tuotantorakennettaan ennen maailmanmarkkinoiden avaamista.
Suhteellisen edun periaate
Säätelemättömien markkinoiden puolestapuhujien teorioiden taustaoletuksina on useita yksinkertaistettuja oletuksia tai periaatteita talouden toiminnasta. Yksi näistä periaatteista on suhteellisen edun periaate. Suhteellisen edun periaatteen mukaan jokainen kansantalous erikoistuu tuottamaan ja viemään niitä hyödykkeitä, joiden tuotannossa maa on tehokkaimmillaan. Kansantalous puolestaan tuo niitä hyödykkeitä ulkomailta, joiden tuotantoon sillä on huonot edellytykset. Periaate on pohja myös kansainväliselle työnjaolle ja tuotannon erikoistumiselle.
Suhteellisen edun periaate ei kuitenkaan selitä kattavasti kansainvälisen talouden nykytilaa. Suhteellisen edun käsitteen avulla ei esimerkiksi pystytä selittämään, miksi elektroniikkateollisuus menestyy Kaakkois-Aasiassa, tai miksi autoteollisuus on menestynyt juuri Saksassa. Selittäjiä näiden menestysten takana löytyykin muun muassa historiasta, maantieteellisistä ja ulkopoliittisista tekijöistä, harjoitetusta teollisuuspolitiikasta ja myös puhtaasta onnesta. Lisäksi pääoman vapaan liikkuvuuden aikana tuotantoa ohjaavat paljolti myös absoluuttiset tuotto-odotukset, korkotasot ja rahapolitiikka, mikä vähentää entisestään suhteellisen edun periaatteen selitysvoimaa.
Säätelemättömien markkinoiden harha
Puheenvuorot sääntelemättömien markkinoiden autuudesta ovat yksinkertaistuksia, jotka eivät ota huomioon talouden ja maailman monimuotoisuutta. Lisäksi monien markkinatalouksien juhlittujen menestysten, kuten Kaakkois-Aasian talouskasvun ja pohjoismaisten yhteiskuntien elämänlaadun, takaa löytyy merkittävää julkisen vallan ohjausta eri muodoissaan ja kulttuurisia rakenteita. On tärkeää huomioida, etteivät markkinaratkaisut ole ongelmallisia ainoastaan käytännössä, sillä myös talousteorian alueella niiden on osoitettu sisältävän lukuisia perustavanlaatuisia tehottomuuksia ja haitallisia vaikutuksia.
Lue myös:
Robin Hahnel: Perusteet markkinoita vastaan
Osa puheenvuoroista on keskittynyt vaatimaan entistä enemmän markkinapohjaisia ratkaisuja – ja yhä voimakkaammin sanankääntein. Lukuisat markkinaintoilijat ovat esittäneet, että markkinoiden tulisi hallita yhä suurempaa osaa talouden ja yhteiskunnan toiminnasta. Näissä puheenvuoroissa pääosassa on ollut voimakas retoriikka, jossa vaaditaan ”hyvinvointivaltion uudistamista” ja ”talouden vapauttamista”.
Puheenvuoroissa markkinatalouden rakenteet esitetään kuitenkin usein äärimmäisen yksinkertaistetussa valossa ja hyvin kapeakatseisin ennakko-oletuksin. Kun todellisuutta tarkastellaan yksinkertaistettujen esimerkkien valossa, näyttäytyy todellisuus toki helpommalta ymmärtää ja hallita. Jos yksinkertaistuksissa mennään kuitenkin liian pitkälle, aletaan helposti toitottaa samaa lääkettä kaikkiin vaivoihin. On tärkeää huomata, että kun tosielämässä havaittavien talouden lainalaisuuksien sijaan keskitytään pelkästään idealisoituihin markkinamalleihin ja yksinkertaistuksiin, on suurena vaarana, että ehdotetut uudistukset johtavat erittäin epätoivottuihin ja haitallisiin lopputuloksiin.
Todellinen kapitalismi kaukana markkinaintoilijoiden päiväunista
Hieman kuten sosialismin kannattajat läpi 1900-luvun, tuntuvat markkinaintoilijat uskovan ratkaisuihinsa naiivin sokeasti – todellisuudesta välittämättä.
Markkinatalouden teoreettisten rakennelmien ja ennakko-oletusten ympärillä pyörivä keskustelu voi luonnollisesti auttaa osaltaan tarkastelemaan nykyjärjestelmän toimintaa, mutta keskusteluun jumiutuminen alkaa hämärtää käsitystä talouden todellisuudesta. Jo tavoite sääntelystä vapaista, täydellisen kilpailun markkinoista, on sisäisesti ristiriitainen. Jos markkinoilta puuttuvat selkeät ja tehokkaasti valvotut pelisäännöt, markkinoilla on tapana syntyä oligopoleja tai jopa monopoliasemia. Tämä kilpailun väheneminen aiheuttaa tunnetusti merkittävää taloudellista tehottomuutta.
Ongelma onkin ollut pitkään tiedossa, ja tästä syystä on perustettu muun muassa kilpailuvirastoja, joilla pyritään ehkäisemään kilpailun vähentymistä. Ristiriita on ilmeinen: markkinaintoilijat haikailevat julkisen vallan roolin pienentämistä minimiin, vaikka markkinakilpailu onkin käytännössä toimiakseen tarvinnut vahvaa julkista valtaa.
Vapaan kaupan teoreettinen ideaali jättää huomiotta myös monet talouteen vaikuttavat ihmiselämän muodot. Kaupankäyntiä ja vaihdantaa säätelee aina myös muun muassa politiikka, historia ja kulttuuri. Markkinatalouden toimintaa esitetään usein vertauskuvallisina torimarkkinoina, joissa ostajat ja myyjät kohtaavat kasvotusten ja kaupankäynnin kohteena on helposti ja välittömästi arvioitavissa olevia, keskenään samankaltaisia tuotteita – kuten omenoita, leipää ja ruusuja.
Tosielämässä merkittävät nykytalouden toimijat ovat kuitenkin suuryrityksiä, hallituksia, valuuttarahastoja ja keskupankkeja, ja tuotteet sekä tuotantoprosessit ovat monimutkaisia. Globaalisti toimivien suuryritysten harjoittama tuottoisa suunnitelmatalous hintakeinotteluineen on yksi tärkeä esimerkki siitä, kuinka suuret institutionaaliset taloustoimijat käyttävät asemaansa hyväkseen ja kilpailevat monilla markkinoilla vain nimellisesti. Yritysomistusten jatkuva keskittyminen on ollut omiaan kiihdyttämään tätä kehitystä entisestään.
Tosielämän sekamarkkinatalouksissa erilaiset yhteiset sopimukset ja periaatteet ovat syntyneet helpottamaan taloustoimijoiden kanssakäymistä. Myös kulttuuriin piiriin kuuluvat sosiaaliset normit – kuten vaikkapa uskonnon harjoittamisen huomioonottaminen – säätelevät markkinoita ja kaupankäyntiä.
Julkisen vallan rooli on markkinatalouksissa moniuloitteisempi kuin usein annetaan ymmärtää. Historiallisesti katsottuna monet nykymaailman taloudellisista menestystarinoista – esimerkiksi Yhdysvallat, Kakkois-Aasian “tiikerit” tai Pohjoismaat – ovat toteuttaneet onnistunutta talouspolitiikkaa usein juurikin vapaiden markkinoiden teoreettisten ideaalien kustannuksella. Sekä Suomi, Yhdysvallat että Etelä-Korea ovat suojanneet aikanaan kehittymättömiä talouksiaan kansainväliseltä kilpailulta, ja pyrkineet kehittämään tuotantorakennettaan ennen maailmanmarkkinoiden avaamista.
Suhteellisen edun periaate
Säätelemättömien markkinoiden puolestapuhujien teorioiden taustaoletuksina on useita yksinkertaistettuja oletuksia tai periaatteita talouden toiminnasta. Yksi näistä periaatteista on suhteellisen edun periaate. Suhteellisen edun periaatteen mukaan jokainen kansantalous erikoistuu tuottamaan ja viemään niitä hyödykkeitä, joiden tuotannossa maa on tehokkaimmillaan. Kansantalous puolestaan tuo niitä hyödykkeitä ulkomailta, joiden tuotantoon sillä on huonot edellytykset. Periaate on pohja myös kansainväliselle työnjaolle ja tuotannon erikoistumiselle.
Suhteellisen edun periaate ei kuitenkaan selitä kattavasti kansainvälisen talouden nykytilaa. Suhteellisen edun käsitteen avulla ei esimerkiksi pystytä selittämään, miksi elektroniikkateollisuus menestyy Kaakkois-Aasiassa, tai miksi autoteollisuus on menestynyt juuri Saksassa. Selittäjiä näiden menestysten takana löytyykin muun muassa historiasta, maantieteellisistä ja ulkopoliittisista tekijöistä, harjoitetusta teollisuuspolitiikasta ja myös puhtaasta onnesta. Lisäksi pääoman vapaan liikkuvuuden aikana tuotantoa ohjaavat paljolti myös absoluuttiset tuotto-odotukset, korkotasot ja rahapolitiikka, mikä vähentää entisestään suhteellisen edun periaatteen selitysvoimaa.
Säätelemättömien markkinoiden harha
Puheenvuorot sääntelemättömien markkinoiden autuudesta ovat yksinkertaistuksia, jotka eivät ota huomioon talouden ja maailman monimuotoisuutta. Lisäksi monien markkinatalouksien juhlittujen menestysten, kuten Kaakkois-Aasian talouskasvun ja pohjoismaisten yhteiskuntien elämänlaadun, takaa löytyy merkittävää julkisen vallan ohjausta eri muodoissaan ja kulttuurisia rakenteita. On tärkeää huomioida, etteivät markkinaratkaisut ole ongelmallisia ainoastaan käytännössä, sillä myös talousteorian alueella niiden on osoitettu sisältävän lukuisia perustavanlaatuisia tehottomuuksia ja haitallisia vaikutuksia.
Lue myös:
Robin Hahnel: Perusteet markkinoita vastaan
9/24/2013
Yhdysvalloissa nettiostoksissa monopoli
The Atlantic:
Tosielämässä monilla aloilla kilpailu keskittyy voimakkaasti. Tämä kehitys on haitallista, sillä kilpailun vähentyminen johtaa taloustietelijöiden mukaan merkittävään tehottomuuteen. Markkinatalouksien ihanne täydellisestä kilpailusta toteutuukin aniharvoin, ja on myös ristiriidassa toisen taloustieteen kentältä tutun käsitteen, suurtuotannon etujen (economies of scale), kanssa.
Suurtuotannon edut ristiriidassa kilpailuideaalin kanssa
Suurtuotannon eduilla tarkoitetaan sitä, että tuotannon kasvaessa saadaan kustannuksia laskettua yksikköä kohden. Esimerkiksi Amazonin mittava varastoinfrastruktuurin rakentaminen ja valtava volyymi myynnissä mahdollistaa halvemmat hinnat, kuin mitä pienemmät nettikaupat pystyvät tarjoamaan.
On kuitenkin tärkeää huomata, että liikeyritysten kasvaessa myös väistämättä kilpailu jossain määrin vähenee, sillä markkinoilla ei ole tilaa yhtä monelle kilpailijalle. Lukuisat tärkeät alat, kuten vähittäiskauppa, teknologiateollisuus- ja energiateollisuus, ovatkin usein keskittyneen kilpailun markkinoita.
Realismia markkinaintoilun sijaan
Yhdysvaltalaisten nettikauppojen markkinatilanne osoittaa, kuinka todellisuudesta irtaantuneita ovat haaveet täydellisestä markkinakilpailusta ja markkinoiden tehokkuudesta. Kun keskustellaan nykyisten talousrakenteiden korjaamisesta, tulisi markkinoiden toimintaa tarkastella realistisesti ilman naiiviin markkinaintoiluun sortumista.
Lue myös:
Keskittyneen kilpailun luvattu maa
Näillä 10 yhtiöllä on hallussaan valtava määrä tuotemerkkejä
H&M omistaa kuusi Aleksanterinkadun vaateliikettä
Robin Hahnel: Perusteet markkinoita vastaan
The Internet retailer [Amazon] sells more stuff online than its 12 biggest competitors combined, all of which move an incredibly tiny amount of stuff through their online storefronts, according to new documents from the Securities and Exchange Commission […].The Atlanticin mukaan Yhdysvalloissa nettishoppailu on äärimmäisen keskittynyttä, sillä Amazonin myynti ylittää 12 suurimman kilpailijan myynnin yhteenlasketun arvon.
Tosielämässä monilla aloilla kilpailu keskittyy voimakkaasti. Tämä kehitys on haitallista, sillä kilpailun vähentyminen johtaa taloustietelijöiden mukaan merkittävään tehottomuuteen. Markkinatalouksien ihanne täydellisestä kilpailusta toteutuukin aniharvoin, ja on myös ristiriidassa toisen taloustieteen kentältä tutun käsitteen, suurtuotannon etujen (economies of scale), kanssa.
Suurtuotannon edut ristiriidassa kilpailuideaalin kanssa
Suurtuotannon eduilla tarkoitetaan sitä, että tuotannon kasvaessa saadaan kustannuksia laskettua yksikköä kohden. Esimerkiksi Amazonin mittava varastoinfrastruktuurin rakentaminen ja valtava volyymi myynnissä mahdollistaa halvemmat hinnat, kuin mitä pienemmät nettikaupat pystyvät tarjoamaan.
On kuitenkin tärkeää huomata, että liikeyritysten kasvaessa myös väistämättä kilpailu jossain määrin vähenee, sillä markkinoilla ei ole tilaa yhtä monelle kilpailijalle. Lukuisat tärkeät alat, kuten vähittäiskauppa, teknologiateollisuus- ja energiateollisuus, ovatkin usein keskittyneen kilpailun markkinoita.
Realismia markkinaintoilun sijaan
Yhdysvaltalaisten nettikauppojen markkinatilanne osoittaa, kuinka todellisuudesta irtaantuneita ovat haaveet täydellisestä markkinakilpailusta ja markkinoiden tehokkuudesta. Kun keskustellaan nykyisten talousrakenteiden korjaamisesta, tulisi markkinoiden toimintaa tarkastella realistisesti ilman naiiviin markkinaintoiluun sortumista.
Lue myös:
Keskittyneen kilpailun luvattu maa
Näillä 10 yhtiöllä on hallussaan valtava määrä tuotemerkkejä
H&M omistaa kuusi Aleksanterinkadun vaateliikettä
Robin Hahnel: Perusteet markkinoita vastaan
8/23/2013
Keskittyneen kilpailun luvattu maa
YLE:
Tosielämässä täydellisen kilpailun markkinoita on vähän. Kilpailu- ja kuluttajaviraston johtaja Martti Virtanen painottaa, että koska Suomi on pieni ja syrjäinen maa, markkinoiden keskittyminen on luonnollista – samasta ongelmasta kärsivät monet muutkin pienet ja sijainniltaan epäedulliset markkina-alueet.
Rajoittuuko ongelma sitten pelkästään pieniin maihin? Yhdysvallat tarjoaa hyödyllisen vertailukohdan, koska supervalta on ollut maailmantaloudessa kiistattomassa vetoasemassa toisen maailmansodan jälkeen. John R. Munkirsin tutkimuksissa kerättiin mittava todistusaineisto siitä, että vuoteen 1980 mennessä suurin osa Yhdysvaltojen bruttokansantuotteesta koostui yrityksistä, jotka toimivat kilpailemattomilla markkinoilla.
Viime vuosikymmenet Yhdysvalloissa ovat olleet fuusioiden aikaa – toisin sanoen kilpailu ja yritysten omistukset ovat keskittyneet entisestään. Vaikka maahantuonnin ja teknologiateollisuuden kasvu ovat helpottaneet tilannetta jossain määrin, fuusioitumisen tahti on ollut niin valtavaa, että sen vaikutus on syönyt kaikki muualta saadut edut. Esimerkiksi Thom Hartmann on tutkinut 2000-luvulla Yhdysvaltojen markkinakilpailua ja hänen mukaansa maan 1000 suurinta yritystä tuottaa noin 70 prosenttia maan koko bruttokansantuotteesta.
Näyttääkin siltä, että yhä useammista markkinoista on tullut vähemmän kilpailtuja. Globalisaation seurauksena fuusioituminen ja omistusten keskittyminen on kansainvälistynyt, ja tämän seurauksena lukuisat eri vaihtoehdot suomalaisen ruokakaupankin hyllyllä ovat loppuen lopuksi usein samojen yrityskompleksien tuotteita. Kun omistusketjuja seurataan loppuun asti, lukuisat näennäisesti keskenään kilpailevat tuotemerkit ovatkin saman yhtiön omistuksessa. Kun katsotaan tilannetta tosimaailmassa, huomataan lisäksi että suuryritykset ja valtiot yhteistyössä siivoavat heikompia kilpailijoita pois markkinoilta esimerkiksi vaikeuttamalla järjestäytymistä, heikentämällä työehtosopimuksia tai suurvaltapolitiikkaan ja väkivaltaan turvautuen.
Koska kilpailulainsäädäntö ja valvonta on ollut viime vuosikymmeninä hiipumaan päin, on eri alojen yritysten ollut helpompi käyttää hyväkseen kilpailemattomia markkinoita yhteiskunnallisesti haitallisella tavalla. Liikevoittoihin voi toki pyrkiä eri tavoin: joko yhteiskunnan kannalta hyödyllisesti (esimerkiksi tuotteiden tuotantoa tehostamalla, uusia innovaatioita kehittämällä) tai haitallisesti (esimerkiksi tuotannon saasteiden ja muiden haittojen siirtäminen kuluttajien tai veronmaksajien maksettavaksi, hintakiskonta monopoliasemassa).
Nykyisissä sekamarkkinatalouksissa poliittisella ohjauksella ja pelisääntöjen valvomisella on ollut aiemmin merkittävä rooli siinä, että yrityksiä on kannustettu lisäämään voittojaan vastuullisin tavoin. Käytännön kerta toisensa jälkeen tarpeelliseksi osoittamasta talouden ohjauksesta ja erilaisista, toimivan talouden pelisäännöistä ja peruspilareista olisikin tärkeää pitää kiinni, kun markkinoita pyritään kehittämään tehokkaammiksi ja toimivammiksi.
Viime aikoina Suomessakin ovat julkisessa keskustelussa yleistyneet naiivin innokkaat puheenvuorot markkinoiden kaikkivoipaisuudesta. Sinisilmäisen maalailun sijaan olisi tärkeää katsoa markkinoiden toimintaa realistisesti ja pyrkiä paikkaamaan rakenteissa ilmeneviä merkittäviä ongelmia, jotta talouden lainalaisuudet toimisivat paremmin kaikkien eduksi. Yritysomistusten ja kilpailun keskittyminen johtaa erityisesti pienillä markkina-alueilla myös poliittisiin ongelmiin, sillä määräävässä markkina-asemassa toimivilla yrityksillä ja näiden suuromistajilla ja johtohenkilöillä on helposti vaurauden tuoman taloudellisen päätösvallan lisäksi myös merkittävä määrä vaikutusvaltaa ja lobbausvoimaa politiikan kentällä.
Lue myös:
Robin Hahnel: Perusteet markkinoita vastaan
Näillä 10 yhtiöllä on hallussaan valtava määrä tuotemerkkejä
H&M omistaa kuusi Aleksanterinkadun vaateliikettä
Tutkimus: Poliittisilla kytköksillä saa helpommin pelastuspaketteja
Ostoksilla oleva suomalainen törmää usein tuttuun ongelmaan: yhtä tuotetta tarjoaa vain kaksi yhtiötä, tai korkeintaan muutama.
Kyse on pienelle maalle ominaisesta taloustieteen ilmiöstä, oligopolista. Se tarkoittaa epätäydellisen kilpailun muotoa. Ja sitä Suomessa riittää.
– Markkinoiden keskittyminen on pienelle ja syrjäiselle Suomelle sekä muille Pohjoismaille hyvin tyypillinen piirre. Kilpailu-ja kuluttajaviraston johtaja Martti Virtanen vahvistaa.
– Tämä ilmiö on aika luonnollista. Olemme eläneet pitkään varsin suljetussa taloudessa.Talousteoreetikot ovat yksimielisiä kautta linjan siitä, että kilpailun väheneminen heikentää merkittävästi markkinoiden tehokkuutta. Mitä vähemmän markkinoilla on toimijoita ja kilpailua, sitä helpompi hinnat on asettaa keinotekoisen korkeiksi liikevoittojen lisäämiseksi.
Tosielämässä täydellisen kilpailun markkinoita on vähän. Kilpailu- ja kuluttajaviraston johtaja Martti Virtanen painottaa, että koska Suomi on pieni ja syrjäinen maa, markkinoiden keskittyminen on luonnollista – samasta ongelmasta kärsivät monet muutkin pienet ja sijainniltaan epäedulliset markkina-alueet.
Rajoittuuko ongelma sitten pelkästään pieniin maihin? Yhdysvallat tarjoaa hyödyllisen vertailukohdan, koska supervalta on ollut maailmantaloudessa kiistattomassa vetoasemassa toisen maailmansodan jälkeen. John R. Munkirsin tutkimuksissa kerättiin mittava todistusaineisto siitä, että vuoteen 1980 mennessä suurin osa Yhdysvaltojen bruttokansantuotteesta koostui yrityksistä, jotka toimivat kilpailemattomilla markkinoilla.
Viime vuosikymmenet Yhdysvalloissa ovat olleet fuusioiden aikaa – toisin sanoen kilpailu ja yritysten omistukset ovat keskittyneet entisestään. Vaikka maahantuonnin ja teknologiateollisuuden kasvu ovat helpottaneet tilannetta jossain määrin, fuusioitumisen tahti on ollut niin valtavaa, että sen vaikutus on syönyt kaikki muualta saadut edut. Esimerkiksi Thom Hartmann on tutkinut 2000-luvulla Yhdysvaltojen markkinakilpailua ja hänen mukaansa maan 1000 suurinta yritystä tuottaa noin 70 prosenttia maan koko bruttokansantuotteesta.
Näyttääkin siltä, että yhä useammista markkinoista on tullut vähemmän kilpailtuja. Globalisaation seurauksena fuusioituminen ja omistusten keskittyminen on kansainvälistynyt, ja tämän seurauksena lukuisat eri vaihtoehdot suomalaisen ruokakaupankin hyllyllä ovat loppuen lopuksi usein samojen yrityskompleksien tuotteita. Kun omistusketjuja seurataan loppuun asti, lukuisat näennäisesti keskenään kilpailevat tuotemerkit ovatkin saman yhtiön omistuksessa. Kun katsotaan tilannetta tosimaailmassa, huomataan lisäksi että suuryritykset ja valtiot yhteistyössä siivoavat heikompia kilpailijoita pois markkinoilta esimerkiksi vaikeuttamalla järjestäytymistä, heikentämällä työehtosopimuksia tai suurvaltapolitiikkaan ja väkivaltaan turvautuen.
Koska kilpailulainsäädäntö ja valvonta on ollut viime vuosikymmeninä hiipumaan päin, on eri alojen yritysten ollut helpompi käyttää hyväkseen kilpailemattomia markkinoita yhteiskunnallisesti haitallisella tavalla. Liikevoittoihin voi toki pyrkiä eri tavoin: joko yhteiskunnan kannalta hyödyllisesti (esimerkiksi tuotteiden tuotantoa tehostamalla, uusia innovaatioita kehittämällä) tai haitallisesti (esimerkiksi tuotannon saasteiden ja muiden haittojen siirtäminen kuluttajien tai veronmaksajien maksettavaksi, hintakiskonta monopoliasemassa).
Nykyisissä sekamarkkinatalouksissa poliittisella ohjauksella ja pelisääntöjen valvomisella on ollut aiemmin merkittävä rooli siinä, että yrityksiä on kannustettu lisäämään voittojaan vastuullisin tavoin. Käytännön kerta toisensa jälkeen tarpeelliseksi osoittamasta talouden ohjauksesta ja erilaisista, toimivan talouden pelisäännöistä ja peruspilareista olisikin tärkeää pitää kiinni, kun markkinoita pyritään kehittämään tehokkaammiksi ja toimivammiksi.
Viime aikoina Suomessakin ovat julkisessa keskustelussa yleistyneet naiivin innokkaat puheenvuorot markkinoiden kaikkivoipaisuudesta. Sinisilmäisen maalailun sijaan olisi tärkeää katsoa markkinoiden toimintaa realistisesti ja pyrkiä paikkaamaan rakenteissa ilmeneviä merkittäviä ongelmia, jotta talouden lainalaisuudet toimisivat paremmin kaikkien eduksi. Yritysomistusten ja kilpailun keskittyminen johtaa erityisesti pienillä markkina-alueilla myös poliittisiin ongelmiin, sillä määräävässä markkina-asemassa toimivilla yrityksillä ja näiden suuromistajilla ja johtohenkilöillä on helposti vaurauden tuoman taloudellisen päätösvallan lisäksi myös merkittävä määrä vaikutusvaltaa ja lobbausvoimaa politiikan kentällä.
Lue myös:
Robin Hahnel: Perusteet markkinoita vastaan
Näillä 10 yhtiöllä on hallussaan valtava määrä tuotemerkkejä
H&M omistaa kuusi Aleksanterinkadun vaateliikettä
Tutkimus: Poliittisilla kytköksillä saa helpommin pelastuspaketteja
8/20/2013
H&M omistaa kuusi Aleksanterinkadun vaateliikettä
Helsingin Aleksanterinkatu on Suomen tärkein ostoskatu. Suurin kuhina on keskittynyt kolmen korttelin matkalle. Se alkaa Stockmannilta, ja Kluuvikadun itäpuolella jo hiljenee.
Kadulta voi ostaa tuhansia erilaisia vaatteita. Valinnanvapautta rakastavan kuluttajan silmään ainoan kauneusvirheen muodostavat kolme H&M:n logoa kahden korttelin matkalla.
Mutta ei niistä ovista ole pakko astua sisään. Voi valita Monkin tai Weekdayn. Tai kävellä Galleria Esplanadin H&M:n läpi fiinimpään Cosin liikkeeseen.
H&M tosin omistaa kaikki kolme. Sillä on siis kahden korttelin sisällä kuusi liikettä. Yhtiö omistaa myös Cheap Mondayn, jota myy Stockmannkin.Lue myös:
Näillä 10 yhtiöllä on hallussaan valtava määrä tuotemerkkejä
5/02/2012
Näillä 10 yhtiöllä on hallussaan valtava määrä tuotemerkkejä
Ranskalainen blogi Convergence Alimentaire julkaisi havainnollisen infografiikan 10 suuryhtiön omistamista tuotemerkeistä. Grafiikkaa kuvaa osuvasti omistusten keskittymistä yhä suurempien monikansallisten suuryritysten haltuun.
Kehityksen tulisi huolestuttaa markkinakriitikoiden ohella myös vankimpia markkinatalouden tukijoita, sillä taloustieteissä kautta linjan ymmärretään, että muutaman suuryhtiön oligopoli vähentää markkinakilpailua ja näin ollen heikentää taloudellista tehokkuutta. Kehitys ei ole varsinaisesti uusi, sillä esimerkiksi yhdysvaltalaisten markkinoiden kilpailua tutkineen John Munkirsin mukaan jo vuonna 1980 suurimmasta osasta Yhdysvaltojen BKT:sta vastasivat yritykset, jotka toimivat vähäisen kilpailun markkinoilla. Suuryritysten fuusiot ovat entisestään kiihtyneet 1980-luvusta lähtien, ja esimerkiksi Thom Hartmannin laskelmien mukaan 2000-luvun alussa 1000 suurinta yritystä tuotti suurin piirtein 70 %:a Yhdysvaltojen bruttokansantuotteesta.
Valtavirran taloustieteissä korostetaan voimakkaasti, kuinka markkinataloudessa liikevoittoa voi saada yhteiskunnallisesti tuottoisalla ja hyödyllisellä toiminnalla, mutta voittoja on usein helpompi saada esimerkiksi markkinakilpailua vähentämällä. Innovaatioihin panostamisen sijaan suuryhtiöt voivat ostaa innovatiivisia pienyrityksiä, ja näin ollen kasvattaa liikevoittojaan. Näin ollen yhä useammilla markkinoilla kilpailu vähentyy.
Lue myös:
Robin Hahnel: Perusteet markkinoita vastaan
Kehityksen tulisi huolestuttaa markkinakriitikoiden ohella myös vankimpia markkinatalouden tukijoita, sillä taloustieteissä kautta linjan ymmärretään, että muutaman suuryhtiön oligopoli vähentää markkinakilpailua ja näin ollen heikentää taloudellista tehokkuutta. Kehitys ei ole varsinaisesti uusi, sillä esimerkiksi yhdysvaltalaisten markkinoiden kilpailua tutkineen John Munkirsin mukaan jo vuonna 1980 suurimmasta osasta Yhdysvaltojen BKT:sta vastasivat yritykset, jotka toimivat vähäisen kilpailun markkinoilla. Suuryritysten fuusiot ovat entisestään kiihtyneet 1980-luvusta lähtien, ja esimerkiksi Thom Hartmannin laskelmien mukaan 2000-luvun alussa 1000 suurinta yritystä tuotti suurin piirtein 70 %:a Yhdysvaltojen bruttokansantuotteesta.
Valtavirran taloustieteissä korostetaan voimakkaasti, kuinka markkinataloudessa liikevoittoa voi saada yhteiskunnallisesti tuottoisalla ja hyödyllisellä toiminnalla, mutta voittoja on usein helpompi saada esimerkiksi markkinakilpailua vähentämällä. Innovaatioihin panostamisen sijaan suuryhtiöt voivat ostaa innovatiivisia pienyrityksiä, ja näin ollen kasvattaa liikevoittojaan. Näin ollen yhä useammilla markkinoilla kilpailu vähentyy.
Lue myös:
Robin Hahnel: Perusteet markkinoita vastaan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)