11/11/2010

HS: Suomen tuloerot kasvavat nopeiten

Helsingin Sanomien uutisen mukaan Suomessa vähiten ansaitsevien tulot kasvoivat vuosittain nopeammin kuin rikkaimpien tulot vielä vuosina 1966–1990, jonka jälkeen kehitys on ollut päinvastaista. 2000-luvulla tuloerot kasvoivat Suomessa nopeammin kuin yhdessäkään toisessa OECD-maassa. Tähän on eniten vaikuttanut pääomatuloverotuksen muutos.

Sosiaalietuudet, julkiset palvelut ja palkat ovat siis 1990-luvun jälkeen polkeneet paikallaan tai heikentyneet, mutta rikkaiden tulot ja varallisuus ovat kokeneet voimakasta kasvua. Suomi lähestyy OECD-maiden vertailussa nopeimmin Yhdysvaltojen yhteiskuntamallia.


HS 2.11.2010
Rikkaimpien lista kätkee köyhyyden

Eilen tulivat julkisiksi vuoden 2009 verotiedot. Maan eniten ansaitsevat ja maan rikkaimmat ovat taas tiedossa. Tai tiedossa ovat niiden tulot, jotka maksavat Suomessa veroja. Listasta siis puuttuvat esimerkiksi ne hyvinvointiyhteiskunnan vapaamatkustajat, jotka kierrättävät tulonsa ulkomaille Suomen verottajan tavoittamattomiin.

Eniten ansiotuloja saaneiden lista on myös lista niistä, jotka ovat maksaneet eniten rahaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen – joskin veroprosentit kertovat, että verosuunnittelulla voi vaikuttaa lopputulokseen.

Eniten pääomatuloja ansaitsevien lista ei sisällä suuria yllätyksiä. Se ei ole kumma, sillä ansiotuloja pienemmän veroprosentin ansiosta suurten pääomatulojen saajat vaurastuvat vuosi vuodelta suhteessa muihin.

Se, että suurimpien pääomatulojen saajien listalla ei ole paljon yllätysnimiä, kertoo myös, että Suomessa ei vuonna 2009 tehty merkittäviä listautumisia pörssiin eikä suuria määriä rahakkaita yrityskauppoja. Onko niin, että rikkaimpien klubiin on Suomessa entistä korkeammat portaat?

Mielenkiintoista on myös se, että esimerkiksi vuosikausia Suomen eniten ansaitsevien ihmisten joukkoon kuuluneet ja kuuluvat Nokian ylimmät johtajat eivät vieläkään ole Suomen tuhannen eniten pääomatuloja saavien joukossa. Todistaako tämäkin osaltaan siitä, että palkkatuloilla ei Suomessa oikeasti rikastu?

Vaikka lamavuonna pääomatulot vähenivät, suuri linja Suomessa on 1990-luvulta lähtien ollut tuloerojen kasvu. Kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen ero sitä edeltäneisiin vuosiin on dramaattinen.

Kun vuosina 1966–1990 yhteiskunnan vähiten ansaitsevien tulot kasvoivat vuosittain enemmän kuin rikkaimpien tulot, 1990-luvulta alkaen on ollut päinvastoin. Vuodesta 1990 vuoteen 2007 rikkaimman prosentin reaaliset käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet keskimäärin 12,6 prosenttia vuodessa, kun köyhimmän kymmenesosan reaalitulot ovat kasvaneet 0,7 prosenttia vuodessa.

Suurin yksittäinen seikka, joka tähän on vaikuttanut, on pääomatuloverotuksen muutos. Toinen syy ovat pitkäaikaiset ja voimakkaat nousukaudet ja kolmas on tulonsiirtojen ja sosiaaliavustusten reaaliarvojen pieneneminen.

Näin Suomi on vaivihkaa liukumassa yhdestä äärilaidasta kohti toista. Suomessa tuloerot ovat 2000-luvulla kasvaneet nopeammin kuin missään muussa OECD-maassa, ja olemme siirtyneet järjestön tasaisimpien tuloerojen maasta kohti suurempien tuloerojen maiden joukkoa.

Vuonna 2007 niiden kotitalouksien osuus, joiden tulot olivat alle 50 prosenttia suomalaisten kotitalouksien keskimmäisestä tulosta, oli jo kuusi prosenttia. Uusimpien tulotilastojen mukaan näiden kaikkein köyhimpien määrä on yhä jatkanut kasvuaan.

Tuloista ja veroista keskusteltaessa olennaista on nähdä, että meilläkin yhteiskunnan ääripäät ovat yhä kauempana toisistaan. Se repii yhteiskuntaa rikki.

Ongelman ydin on, miten me suhtaudumme köyhyyteen ja köyhyyden kasvuun. Verojärjestelmän pitää olla sellainen, että yhteiskunnalla on riittävät voimavarat ja keinot pitää kaikki jäsenensä samassa veneessä.

Se merkitsee, että on investoitava koulutukseen, aktivoivaan sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon. Näillä mekanismeilla toimitaan sen puolesta, että Suomessa sosiaaliset lähtökohdat eivät määritä ihmisen mahdollisuuksia.