Talouselämä kirjoittaa Wall Street Journalin uutisesta, joka koskee EU:n energiapolitiikkaa.
Lehden haltuunsa saaman EU-komission energiaosaston muistion luonnoksen mukaan EU:n tulisi harkita ilmasto-ohjelmansa painopisteen muuttamista maailmanlaajuisen ilmastonmuutosohjelman puutteen vuoksi.
”Jos suurien pelurien kesken epäonnistutaan muodostamaan koordinoituja toimenpiteitä seuraavien vuosien aikana, herää kysymys, miten kauan EU:n kannattaa jatkaa hiilidioksidipäästöihin keskittyvän energiapolitiikan tiellä”, todetaan luonnoksessa.
Wall Street Journal:
"It has to be seen clearly that there are risks associated to unilateral EU action," the commission says in its draft. "There is a trade-off between climate-change policies and competitiveness. Europe cannot act alone in an effort to achieve global decarbonization," the paper says.
The commission is particularly worried that EU industry would lose competitiveness in the battle for global markets against companies from other parts of the world as its costs would be higher. EU companies would likely pay higher electricity prices because clean power production would be more expensive, while some would also have to pay for their own CO2 emissions, or face big investments to reduce them.
Päästöjen vähentämisen takia EU:n kilpailuasemien heikkeneminen suhteessa kilpailijoihin johtuu siitä, että EU:ssa sisällytettäisiin hintoihin sellaisia ulkoisvaikutuksia, jotka muut maat jättävät huomiotta. Taloudellisella toiminnalla - tässä tapauksessa energiantuotannolla - on aina vaikutuksia kolmansiin osapuoliin eli muihin kuin tuottajaan ja kuluttajaan. Ottamatta huomioon ympäristölle aiheutuvat kustannukset energiaa voidaan tuottaa halvemmalla kuin sisällyttämällä nämä kustannukset energian hintaan. Täten sekä energian ostajalle että myyjälle on edullista yrittää jättää nämä kustannukset huomiotta. Talousalueella, jossa energiantuotantoon eivät sisälly nämä kustannukset, on tuottajille tarjolla suhteessa halvempaa energiaa, koska osa tuotannon kustannuksista lankeaa kolmansien osapuolten - kaikkien, jotka saastumisesta ja ilmastonmuutoksista kärsivät - maksettavaksi. Ulkoisvaikutusten ongelma markkinataloudessa on todennäköisesti valtava ja se aiheuttaa suurta tehottomuutta, koska se tarjoaa yksittäisille taloudellisille toimijoille kannustimia omaksua strategioita, jotka ovat kaikkien yhteisen hyödyn kannalta haitallisia.
Tapaus ilmentää myös markkinatalouksille ominaista vapaamatkustaja-ongelmaa. Julkisille hyödykkeille - kuten tässä tapauksessa ilmastolle - on ominaista se, ettei ketään voi estää käyttämästä niitä. Täten markkinapaikalla kannattaa odottaa, että muut "ostavat" tätä hyödykettä, koska silloin pääsee hyötymään siitä ilman, että joutuu itse maksamaan. Ja taas päinvastoin: kenenkään ei kannata "ostaa" tätä hyödykettä, koska silloin saattaa tulla hyväksikäytetyksi muiden vapaamatkustajien toimesta. Vapaamatkustaja-ongelman takia markkinoilla on aina todellista kysyntää vähemmän tilausta julkisille hyödykkeille, mikä aiheuttaa suuren vääristymän kysynnässä sekä paljon tehottomuutta.
Lyhyen tähtäimen taloudellisen edun ja kilpailukyvyn näkökulmasta EU:n ei kannata omaksua päästövähennyksiä, koska se joutuu silloin maksumieheksi, muiden alueiden vapaamatkustaessa mukana. Tämä johtaa kilpailukyvyn heikkenemiseen suhteessa niihin, jotka jättävät EU:n huomioimat ulkoisvaikutukset huomiotta. Kuitenkin on itsestään selvää, että kaikkien toimijoiden kannattaisi pitkällä tähtäimellä omaksua päästövähennyksiä, ja jos valinta tapahtuisi pelkästään ilmastoa rasittamattoman ja rasittavan energian välillä, valtaosa ihmisistä todennäköisesti valitsisi ilmastoystävällisemmän energiamuodon. Kuitenkin markkinat tarjoavat voimakkaat kannustimet toimia ilmastoa rasittavammalla tavalla ja voimakkaan rakenteellisen vääristymän puhtaamman energian kysynnän ilmaisemiseksi.
