Kauppalehti: Saksalaisetkin rikkaat vaativat lisää veroja

Kauppalehti:

Viime viikolla 15 ranskalaista miljardööriä allekirjoitti vetoomuksen, jonka mukaan rikkaat haluavat antaa oman panoksensa taistelussa velkaantumista vastaan. 

(...) The Guardianin mukaan lisäverojen vaatijoihin on liittynyt myös 50 saksalaisen rikkaan joukko. Ryhmä on perustajansa, Dieter Lehmkuhlin mukaan sekalainen seurakunta opettajia, lääkäreitä ja yrittäjiä, joilla suuri osa varallisuudesta on perittyä. 

(...) - Vastaus Saksan velkaantuneisuuteen ei ole leikkauksissa, jotka vain vaikeuttavat köyhimpien elämää, vaan rikkaiden kovemmassa verotuksessa, sanoo Dieter Lehmkuhl The Guardianin mukaan ja vaatii, että rikkaiden ja köyhien välistä kuilua kurotaan umpeen.

Yksi maailman rikkaimmista ihmisistä, yhdysvaltalainen suursijoittaja Warren Buffet esitti saman ehdotuksen jo aiemmin. Helsingin Sanomat oli yrittänyt tavoittaa useita rikkaimpia suomalaisia kysyäkseen heidän mielipiteitää rikkaimpien verotuksen kohottamisesta suomessa. Suomalaisista ainakin kustantaja Niklas Herlin, Rinta-Jouppi autoliikkeiden toimitusjohtaja Ari Rinta-Jouppi sekä konsulttiyhti Trainer's Housen perustaja Jari Sarasvuo ilmoittivat kannattavansa rikkaimpien verotuksen kiristämistä esimerkiksi pääomaverotuksen nostamisen muodossa. Suurin osa Helsingin Sanomien tavoittelemista ihmisistä ei ollut tavoitettavissa tai halunnut osallistua keskusteluun.

Vuosina 1990 – 2002 suurituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat Suomessa 44 prosenttia. Suurituloisimman prosentin, noin 50 000 rikkaimman reaalitulot kasvoivat 122 prosentilla. Keskimäärin suomalaisten tulot kasvoivat tänä aikana 19 prosenttia.

Helsingin Sanomat: Johtajat päässeet liikaa vaikuttamaan omiin palkkioihinsa

Helsingin Sanomat uutisoi palkitsemisjärjestelmiä kehittävän Hay Groupin toimitusjohtaja Samuli Sistosen selvityksestä, jonka mukaan suomalaiset toimitusjohtajat ovat päässeet liikaa vaikuttamaan omiin palkkioihinsa.

Toimitusjohtajien palkkioista päättävät hallitukset ja konsultit eivät ole olleet riittävän riippumattomia toimitusjohtajista itsestään. Tämä johtuu muun muassa siitä, että Suomessa palkoista ja palkkioista päättävät piirit ovat pienet. 

(...) "Toimiva johto on päässyt nauttimaan valta-asemastaan suhteessa hallituksiin pitkään. Tämä haaste on edelleen ajankohtainen", Samuli Sistonen sanoo. 

(...) Selvityksessä toistettiin myös se usein todettu seikka, että Suomessa toimitusjohtajien palkkiot ovat selvästi pienempiä kuin muualla maailmassa muun muassa Yhdysvalloissa. 

"Kansainvälisesti katsoen palkkiot ovat pienempiä, mutta tämä ei ole syy lähteä korottamaan toimitusjohtajien palkkioita Suomessa", Samuli Sistonen sanoo.

Kapitalistisessa markkinataloudessa työntekijän palkka määräytyy suuresti hänen neuvotteluasemiensa perusteella, eikä niinkään esimerkiksi sen perusteella kuinka raskasta työtä joku tekee, kuinka paljon tai kuinka ahkerasti. Olemme blogissamme nostaneet aiemminkin esille uutisia johtajien korkeista palkoista sekä siitä, kuinka johtajat päättävät palkkioistaan käytännössä keskenään hyvä veli -verkostoissaan. Taloustutkimuksen taannoin tekemän selvityksen mukaan suomalaisten mielestä sopiva kuukausipalkka toimitusjohtajalle oli keskimäärin 16 701 euroa. Suomalaisen toimitusjohtajan todelliset keskitulot ovat noin 54 500 euroa kuukaudessa, suomalaisen palkansaajan keskimääräisten vuosiansioiden ollessa noin 38 000 euroa.

Talouselämä: "Veronmaksajat maksamaan yritysten ekotekoja"

Talouselämä:

Pääkaupunkiseudun kuntien tulisi kehittää toimintatapoja, joilla yritykset parantavat omaa ekologisuuttaan ja ympäristötietoisuuttaan, esittää Helsingin seudun kauppakamari. 

”Pääkaupunkiseudun kuntien pitää konkreettisesti tukea yritysten vapaaehtoisia ympäristötoimia. Kaupungit voisivat tarjota yrityksille niin sanotun ekosetelin. Seteliä voisi käyttää asiantuntijapalvelujen maksamiseen. Ekoseteli voisi olla esimerkiksi100 euroa yritystä kohden”, ehdottaa Helsingin seudun kauppakamarin johtaja Saija Äikäs-Idänpään-Heikkilä.

Äikäs-Idänpää-Heikkilän ehdotus on tyyppiesimerkki taloudellisen toiminnan negatiivisten ulkoisvaikutusten jättämisestä kolmansien osapuolien maksettavaksi. Kapitalistisessa markkinataloudessa yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Näin ollen yrityksellä on hyvin vähän kannustimia ekologisesti kestävämpään, mutta suurempia kustannuksia vaativaan toimintaan. Sen sijaan yrityksillä on suuret kannustimet pyrkiä vähentämään ekologisesti kestävästä toiminnasta aiheutuvia kustannuksia, koska se tarkoittaa suurempia voittoja. Yksi merkittävä strategia on pyrkiä nimenomaan jättämään nämä kustannukset muiden maksettavaksi

Harvard Business Review: The Unselfish Gene

Harvard Business Review:ssä julkaistu artikkeli käy läpi moninaisia myyttejä ihmisen "luontaisesta" itsekkyydestä, ja tarkastelee viimeaikaista sosiobiologista tutkimusta (josta esimerkkejä myös täällä, täällä ja täällä) aiheen tiimoilta, valoittaen ihmisten käytöksen olevan paljon epäitsekkäämpää kuin aiemmin on oletettu.

Valtavirran taloustieteen käyttämät olettamukset siitä, mitkä asiat motivoivat ihmisiä toimimaan, ovat usein vahvasti virheellisiä tai jopa tarkoitushakuisilta vaikuttavia, kuten esimerkiksi uutiset johtajien palkkauksesta osoittavat.

Harvard Business Review:n artikkeli käy läpi, kuinka ihmisten motivoituminen rakentuu kestävämmin moninaisuuden, yhteistyön, tasa-vertaisuuden, omaehtoisuuden ja avoimuuden varaan.

Jani Kaaro: Köyhyyden anatomia

Tietokirjailija Jani Kaaro kirjoittaa Helsingin Sanomissa tasa-arvoisen yhteiskunnan todennäköisistä eduista suhteessa ihmisten terveydentilaan ja hyvinvointiin:

Kun näinä päivinä puhutaan terveydestä, puhutaan hiilihydraateista, kolesterolista, liikunnasta ja mustikoista. Ne ovat kaikki varmasti tärkeitä asioita, mutta niiden varjoon jää jotakin, jolla voi olla paljon suurempi vaikutus terveyteemme. Se, miksi ei kannata olla köyhä, jos haluaa elää pitkän ja terveen elämän.

[...] Tutkimukset ovatkin osoittaneet, että ihmisten terveys on parempi tasa-arvoisissa kuin eriarvoisissa yhteisöissä. Siksi aina kun ruokavalioremontista tai elämäntaparemontista, minä mietin miksi emme terveyskeskustelussa puhu yhteiskuntaremontista. Puuttuminen eriarvoisuuteen voisi olla se suurin terveysteko.

Terveydentilan ja eriarvoisuuden suhteesta on paljon tutkimustietoa. Lisäksi terveydenhoidon Suomessakin kehittyessä askel askeleelta mukailemaan markkinatalouden perustavia rakenteita, muodostuu terveydenhuolto ja terveys tuotteeksi ja hyödykkeeksi, johon esimerkiksi yhä useammalla lapsella ei ole varaa. Tällä on pitkäkestoisia ja pysyviä vaikutuksia (esimerkiksi juuri lasten kehitykseen).

TS: Kodinkoneen korjaus yhä mahdottomampaa

Taloussanomat uutisoi ilmiöstä, jonka juuret ovat syvällä talouden rakenteissa. Valmistajien ei ulkoisvaikutukset ja pitkäkestoiset seuraukset ohittavien markkinakannustimien vuoksi ole kannattavaa tehdä kestäviä, hyvälaatuisia tuotteita, vaan pikemminkin päinvastoin. Samalla valtavasti resursseja kuluu hukkaan kun kestämättömiä laitteita joudutaan uusimaan aina uudestaan kokonaan, ja uusia laitteita rakennetaan kiihtyvällä tahdilla.

Brittiläisen kuluttajajärjestön Which?:n kodinkonetestaukset todistavat oikeaksi monen arkikokemuksen: Kodinkoneet tehdään tarkoituksella liian hankalaksi tai kalliiksi korjata. On helpompi nakata vanha laite kierrätykseen kuin käyttää se korjaajalla.

– Nykyisten kodinkoneiden laatu ylipäänsä on ilman muuta asia, joka ärsyttää suunnattomasti. Harmitti kun piti hankkia uusi pakastin ja sille luvattiin 8–12 vuotta käyttöikää. Edellinen pakastin kesti 30 vuotta, Kuluttajatutkimuskeskuksen erikoistutkija Johanna Varjonen sanoo.

Varjonen viittaa muutaman vuoden takaiseen Yhdysvalloissa julkaistuun kirjaan The Wal-Mart Effect. Siinä kuvataan kauppaketjun strategiaa, jossa ketju hankkii tietyn valmistajan tuotteen myyntiin, jolloin myynti ensin kasvaa pilviin.

Sen jälkeen samaa tuotetta aletaan vaatia valmistajalta halvemmalla ja halvemmalla, jolloin vaihtoehdoksi jää tuotteen heikentäminen tai Wal-Martin sopimuksesta luopuminen. Kirjoittajan Charles Fishmanin mukaan sama halpatuotannon henki on levinnyt kaikkialle muuallekin teollisuuteen, kauppaan ja kuluttajien tajuntaan.

Kulutuksen kestämättömyys ja tarve sen jatkuvaan kasvattamiseen on sisäänrakennettua talouden toimintamekanismeihin, ja tästä kehityssuunnasta on markkinamekanismien avulla hyvin vaikea tehdä esimerkiksi demokraattisia päätöksiä joissa otettaisiin huomioon vaikkapa kulutusjätteen loppusijoituspaikaksi koituvien köyhien maiden asukkaiden tahto.

Taloussanomien artikkelin taustoja valotetaan erinomaisesti espanjalais-ranskalaisessa dokumentissa "Hehkulamppuhuijaus". Erinomainen ja ehdottomasti suositeltava dokumentti on esitetty Suomessa YLE:llä keväällä 2011, ja sen voi katsoa kokonaisuudessaan ohesta.

Johanna Korhonen: Reiluuden jano

Toimittaja Johanna Korhonen kirjoittaa Helsingin Sanomissa:

[Itävaltalaisen taloustieteilijä Ernst] Fehrin tutkimuksissa lapset ja nuoret hyväksyvät ongelmitta sen, että läksyjen parissa ponnistellut saa palkinnon vaivoistaan. "Yksi minulle ja kaksi sinulle vielä menettelee, mutta yksi-viisi menee sietorajan yli", Fehr sanoi taannoin The New York Timesille.

Aikuiset sietävät paljon pahempaa: tuhannesosa amerikkalaisista saa 11 prosenttia kaikista tuloista. Niin sanottu huippujohtaja ansaitsee 260-kertaisesti keskivertoon nähden. Heimon enemmistö kärvistelee työttömyyden ja velkakriisin takia.

Korhosen tekstissään kuvailemat seikat ulottuvat yksilöiden lähtökohtiin, varallisuuteen, elinolosuhteisiin ja päätösvallan jakautumiseen. Korhonen ei ole yksin puolustaessaan mahdollisuuksien ja lähtökohtien tasa-arvoa ja vaivannäön ja uhrausten reilua palkitsemista, molemmat ihmisyhteisöjen tutkitusti kannattamia tavoitteita joita Parecon Finlandin blogissa on nostettu toistuvasti esiin.

Korhosen kuvaileman tasavertaisuuden ja reilumman palkitsemisen tavoittelemiseksi on tärkeää tunnistaa, miten yksityisomistukseen nojaava markkinatalous ei rakenteillaan tue lähtökohtien kehittämistä tasapainoisemmiksi (esimerkiksi nykyisellään köyhyyteen tuomittujen lahjakkuuksien esiinnostamiseksi), päätösvallan jakamista muun kuin varallisuuden perusteella tai ostajien ja myyjien välisen kaupankäynnin kolmansille osapuolille koituvien seurausten todenmukaista seuraamista.

HS: Köyhät jättävät sosiaalitukia hakematta byrokratian takia

Helsingin Sanomat:

Eniten apua tarvitsevien on usein vaikea saada sitä sosiaalitoimistosta, kertoo tuore tutkimus. Jo sosiaalityöntekijän puheille pääseminen voi olla asiakkaalle ylivoimaisen työlästä.

Useat tutkimukseen haastatelluista kertoivat luopuneensa esimerkiksi toimeentulotuen hakemisesta, vaikka sitä tulojen perusteella olisi ollut mahdollista saada. Taustalla oli kokemus, että tukea saadakseen on selvittävä raskaasta byrokratiasta ja paperisodasta.

Sosiaalietuuksien tarkoitus on toimia tasapainottavana voimana markkinajärjestelyjen eriarvoistavia ja valtaa sekä varallisuutta keskittäviä ominaispiirteitä vastaan. Ne ovat osa järjestelyjä, joiden jatkuva korjaaminen on välttämätöntä yhteiskunnan toimivuuden säilyttämiseksi. Niiden korjaaminen on kuitenkin samaan aikaan vaivalloista johtuen juuri vallan ja varallisuuden jatkuvasta keskittymisestä, joka ei johda tasa-arvoisempaan ja omaehtoisempaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen (jota on tutkimuksissa todettu toistuvasti valtaosan väestöstä kannattavan) vaan päinvastoin yhä pahentaa tilannetta.

Köyhillä on keskimäärin vähemmän mahdollisuuksia vaihtoehtojensa punnitsemiseen, johtuen köyhyyden ja heikompien olosuhteiden aiheuttamasta stressistä. Tämä näkyy todennäköisesti oikeiden byrokraattisten kanavien etsimisessä tai moniosaisten lomakkeiden täyttämisessä tukia haettaessa.

Samaan aikaan tukia ylipäätään ajetaan voimakkaalla poliittisella tahdolla leikattavaksi entisestään. Usein "reilun kilpailun" kulmakiveksi aivan oikein nostettu ihmisten lähtökohtien tasa-arvoisuus ei kasva tällaisten ratkaisujen myötä, ja päätösten seurauksena enemmistön ihmisistä mahdollisuudet omaehtoiseen oman elämänsä asioiden määräämiseen vähenevät.

Real News: Pitäisikö pankkien olla julkinen palvelu?

Vaikutusvaltainen finanssialan asiantuntija Yves Smith, jonka talousblogi Naked Capitalism on yksi maailman seuratuimmista, ehdottaa Real Newsin haastattelussa, että pankit tulisi asettaa osaksi julkisten palvelujen verkostoa. Smith huomauttaa, että harvoin ymmärretään, kuinka paljon nykyisellään yksityiset liikepankit saavat valtiontukea muun muassa erilaisten tuettujen lainojen ja pelastuspakettien muodossa.

Tämän hetkisen talouskriisin aiheuttamat pankkituet ympäri maailman ovat olleet mittakaavaltaan ennennäkemättömän suuria, ja niiden maksajiksi ovat joutuneet kansalaiset, jotka rahoittavat pankkien nauttimia tukia maksamillaan veroillaan.

Smithin mukaan finanssisektorin poliittinen vaikutusvalta on noussut merkittävästi samalla, kun sen taloudellinen mahti on kasvanut. Tämä selittää Smithin mukaan osaltaan sitä, miksi esimerkiksi kriisin aiheuttaneiden suurpankkien johtajia tai muita toimijoita ei ole lainkaan rangaistu. Vankilatuomioiden tai rahallisten sanktioiden sijaan pankkien ylin johto on nauttinut entistä suuremmista ansioista.

TE: Suomalaisfirmassa markkinavoimat jyräävät etiikan

Talouselämä:

Malmelinin tutkimukset osoittavat, että raporteissa mainitut arvot kuten ihmisoikeudet, yhteiskunnallinen tasa-arvo ja tai ekologinen tasapaino ovat yritysten puheessa alisteisia markkinoiden ja teollisuuden arvoille, tuottavuudelle ja tehokkuudelle. 

Yritykset käsittelevät yhteiskunnallisia ongelmia edelleen reaktiivisesti, ympäristön painostuksen seurauksena, sen sijaan, että ne nostaisivat ongelmia esiin ennakoivasti eli proaktiivisesti.

Talouselämä uutisoi Helsingin yliopiston viestinnän tutkijan Karoliina Malmelinin tutkimuksesta, joka kävi läpi suomalaisten suuryritysten yhteiskuntavastuuraportteja. Ei ole yllättävää, että yritykset reagoivat aiheuttamiinsa ongelmiin vasta ympäristön painostuksen seurauksena, sillä monet tuotannosta koituvat haitat ovat yrityksille yksi keino kasvattaa liikevoittoaan.

Negatiiviset ulkoisvaikutukset, joihin kuuluvat muun muassa yrityksen toiminnasta koituva haitta ympäristölle, ovat markkinatoimijoille oiva mahdollisuus hyötyä, sillä niiden tarkka mittaaminen on markkinataloudessa käytännössä mahdotonta. Markkinat mahdollistavat usein kätevän kaupan ostajan ja myyjän välillä, mutta ongelmaksi muodostuvat kaupanteon vaikutukset kolmansiin osapuoliin. Monilla kulutustapahtumilla on tuotantoketjun kautta hyvinkin laajoja vaikutuksia ympäristöön ja ihmisiin, ja nämä ulkoisvaikutukset aiheuttavat merkittäviä vääristymiä tuotteiden hintoihin.

Pidemmällä aikavälillä nämä hinnan vääristymät aiheuttavat lumipalloefektin, sillä kuluttajat säätävät jatkossa kulutusmieltymyksiään sellaisten tuotehintojen perusteella, jotka ovat jo lähtökohtaisesti vinoutuneet.

Sisäministeriö: Syrjäytyminen on suurin turvallisuusriski

YLE:

Syrjäytyminen on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina, mikä näkyy erityisesti koulupudokkaiden määrän kasvuna, väkivaltarikostilastoissa sekä alkoholiongelmien lisääntymisenä, toteaa työryhmää johtanut Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Anneli Taina. 

Tainan mukaan syrjäytymisessä on nähtävissä yhä suurempaa yhteiskunnan kahtiajakautumista, jolloin osa kansasta voi yhä huonommin. 

- Syrjäytyminen voi tulla esille erilaisena yhteiskunnan ääri-ilmiöiden lisääntymisenä, kuten nyt Britanniassa on nähty, Taina sanoo. 

Esimerkiksi köyhien ja syrjäytyneiden perheiden lapset osoittavat jo hyvin nuorella iällä merkkejä siitä, ettei heidän geneettinen potentiaalinsa pääse toteutumaan yhtä hyvin kuin varakkaampien perheiden lapsilla. Jo tämä asettaa hyvin kyseenalaiseksi yleisen ajatuksen siitä, että taloudessamme ihmisten lähtökohdat olisivat tasavertaiset.

M&M: Näin Google kiertää verot Suomessa

Markkinointi & Mainonta:

Yhtiön tuloverot Suomeen olivat kokonaista 83 000 euroa. Saman verran tai enemmän veroa maksaa yksi hyväpalkkainen johtaja.

Googlen luvut ovat häkellyttävän pieniä siihen nähden, että hakukonemainonnan arvo viime vuonna oli IAB Finlandin tietojen mukaan 66 miljoonaa euroa, josta Googlen osuuden pitäisi kaiken järjen mukaan olla melko paljon enemmän kuin 3,2 miljoonaa. Eikä IAB:n luvuissa edes ole mukana kaikki alan bisnes. 

Google Finlandin luvut eivät kerrokaan mitään Googlen toiminnasta Suomessa. Sensijaan ne havainnollistavat sitä, kuinka yritys vapautuu näppärällä kikkailuilla veroista lähes kokonaan.

[…] Nerokas veronvälttämisrakennelma ei ole Googlen yksinoikeutta. Tuplairlantilainen maistuu Bloombergin mukaan myös esimerkiksi Nokian tärkeimmällä kumppanille Microsoftille. 

Vitsikästä on, että verokikkailun ansiosta on jäänyt keräämättä kymmenien miljardien dollarien verot valtioihin, joilla olisi ollut verotuloille huutava tarve. Ja voitot jäävät yhtiöihin, joiden omistajina on maailman rikkaimpia miehiä. 

Useat suuryritykset käyttävät hyväkseen Irlannin erittäin matalaa yritysverotusta ja useita porsaanreikiä maan verotusjärjestelmässä, jottei maan nimellistä yritysveroakaan tarvitse maksaa. Suuryritysten veronkierto veroparatiisien avustamana ja konsernien sisäinen kansainvälinen "kaupankäynti" aiheuttavat valtavat lovet valtioiden budjettiin verotulojen menetyksen muodossa.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamassa harmaata taloutta käsittelevässä asiantuntijaraportissa osoitetaan, kuinka verohallinnolla ei nykyisellään ole keinoja valvoa tehokkaasti ulkomaisten yritysten toimia. Raportista ilmenee myös, että kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvä veronkierto aiheuttaa yhteensä yli miljardin euron tappiot vuosittain – arvio on vuodelta 2008. Asiantuntijat tiivistävät raportissa kansainvälisen sijoitustoiminnan verotusongelman seuraavasti:

Sijoitustoimintaan liittyvän lainsäädännön mahdollistama sijoitusten nimettömyys (hallin- tarekisteri) tekee Suomesta veroparatiisivaltion, joka ei voi valvoa omia verovelvollisiaan eikä pysty antamaan tietoja muiden maiden viranomaisille.

Lienee aika lopettaa toistuvat puheenvuorot alle viiden euron pitsoista, ja keskittyä kansantaloudellisesti merkittävämpiin veronkierron muotoihin – erityisesti nyt, kun johtavat poliitikot väläyttävät mahdollisuuksia uusista, ja tarpeettomista, leikkauslistoista.

Suursijoittaja Warren Buffet: Rikkaiden paapominen lopetettava

Warren Buffet, New York Timesissa:

Back in the 1980s and 1990s, tax rates for the rich were far higher, and my percentage rate was in the middle of the pack. According to a theory I sometimes hear, I should have thrown a fit and refused to invest because of the elevated tax rates on capital gains and dividends. 

I didn’t refuse, nor did others. I have worked with investors for 60 years and I have yet to see anyone — not even when capital gains rates were 39.9 percent in 1976-77 — shy away from a sensible investment because of the tax rate on the potential gain. People invest to make money, and potential taxes have never scared them off. And to those who argue that higher rates hurt job creation, I would note that a net of nearly 40 million jobs were added between 1980 and 2000. You know what’s happened since then: lower tax rates and far lower job creation.

Warren Buffet, eräs maailman rikkaimmista ihmisistä, ehdottaa että rikkaiden verotusta on merkittävästi kiristettävä Yhdysvalloissa. Buffet muun muassa huomauttaa skeptikoille, että työllisyystilanne oli parempi, kun korkeatuloisten verotus oli korkeammalla.

Yhdysvaltojen tilanteesta ei voida vetää suoria johtopäätöksiä, mutta samansuuntaista verokehitystä on tapahtunut Suomessakin. Vuoden 1993 suuren verouudistuksen jälkeen pääomaverotuksen progressiivisuus poistettiin, joka mahdollisti rikkaimmille suomalaisille valtavan nopean tulonnousun: suurituloisimman prosentin reaalitulot kasvoivat vuosina 1990-2002 122 prosenttia – pienituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat samalla aikajaksolla yhden prosentin.

Eriarvoisuuden kasvu näkyy monella yhteiskunnan alueella – esimerkiksi terveydessä ja koulutuksessa. DNA-testeissä on jo osoitettu yhteys ihmisen köyhyyden ja elinajanodotteen välillä. Tuloerojen kohdalla on syytä muistaa, että ihmisten välinen taloudellinen eriarvoisuus kytkeytyy myös merkittävästi päätöksentekovaltaan yhteiskunnassamme, sillä rikkaiden mahdollisuudet vaikuttaa kulutuspäätöksillään, sosiaalisilla verkostoillaan ja asemillaan ovat merkittävästi heikkotuloisia vahvemmat.

Osallisuustalouden visiossa ehdotetaan seuraavaa periaatetta: päätöksentekovallan olisi jakauduttava tapauskohtaisesti ja niiden eduksi, joita päätettävä asia eniten koskee. Käytännössä tämä tarkottaisi merkittävää päätösvallan lisääntymistä tavallisille työntekijöille ja kuluttajille. Osallisuustalouden päätöksentekovisiosta voi lukea lisää sivuiltamme ja kirjallisuudesta.

Taloussanomat: Tässä on se raja, mihin asti palkka parantaa elämääsi

Talouselämä uutisoi Princetonin yliopiston tutkimuksesta, jossa tutkittiin palkkatason vaikutusta elämänlaatuun 450 000 amerikkalaisen vastausten perusteella.

40 000 kruunun eli noin 4360 euron kuukausipalkkaan asti yleinen tyytyväisyys elämään parani huomattavasti. Mutta tuon jälkeen lisäpalkka ei enää tee meitä iloisemmaksi eikä vähennä stressiämme, tutkimus kertoo.

Olemme poimineet blogiimme aikaisemmin uutisia myös siitä, kuinka ihmiset haluaisivat korkeamman palkan sijaan lisää vapaa-aikaa, kuinka korkeaa palkkaa enemmän kannustaa työajoista joustamisen mahdollisuus ja mahdollisuus kehittyä työssään sekä siitä kuinka eriarvoisuuden väheneminen on ihmisille tärkeämpää kuin omien ansioiden kasvaminen.

Taloussanomat: Talouskriisi lisännyt rötöstelyä yrityksissä

Taloussanomat:

Talouskriisi on lisännyt väärinkäytöksiä yrityksissä. Ernst & Youngin tutkimuksen mukaan 20 prosenttia eurooppalaisten yritysten työntekijöistä hyväksyy korruption, mikäli se edesauttaa kauppojen syntymistä.

(...) – Taloudellisesti epävarmat ajat ovat lisänneet paineita yrityksen tuloksentekoon, mikä näyttäisi heijastuvan myös väärinkäytösten lisääntymiseen, kommentoi väärinkäytöksiin liittyvään neuvontaan erikoistunut Maria Rekola Ernst & Youngilta.

Uutisen esiinnostama ilmiö on tyyppiesimerkki tilanteesta, jossa markkinamekanismit ohjaavat ihmisiä toimimaan yhteiskunnallisesti haitallisella tavalla. Tulosvastuu ja markkinakilpailu ajavat yrityksiä omaksumaan monenlaisia strategioita voittojen kasvattamiseksi. Monet näistä strategioista tehostavat yrityksen toimintaa ja ne voidaan siten katsoa olevan yhteisölle hyväksi.

Kuitenkin myös sellaiset strategiat, joista aiheutuu yhteisölle kustannuksia ja haittaa ovat yrityksille keino kasvattaa voittojaan. Tämänkaltainen taloudellinen toiminta aiheuttaa ulkoisvaikutuksia, jotka lankeavat kolmansien osapuolten maksettavaksi, mikä aiheuttaa tehottomuutta taloudessa. Lisäksi kyseessä olevassa tapauksessa korruption ja epäluottamuksen lisääntyminen aiheuttaa yhteisölle myös muutakin kuin taloudellista haittaa.

Markkinoista puhuttaessa nostetaan usein esille "näkymätön käsi", joka ohjaa omaa etuaan tavoittelevia yksilöitä toimimaan yhteiskunnallisesti hyödyllisellä tavalla parantaen näin talouden kokonaistehokkuutta ja yleistä hyvinvointia. Vähemmän tunnettu käsite on "näkymätön jalka", joka on edellä kuvatun ilmiön kääntöpuoli. Tämä tarkoittaa sitä, että markkinakilpailu saa taloudellista etuaan tavoittelevat yksilöt toimimaan tavalla, josta seuraa yhteisölle paljon harmia ja kustannuksia.

Tutkimus: Köyhyys saattaa ehkäistä muistin ja oppimiskyvyn kehittymistä

Wisconsin-Madisonin yliopiston tutkijaryhmä tutki lasten aivojen hippokampuksen alueen kehityksen ja perheen sosio-ekonomisen aseman yhteyttä. Hippokampuksen alue on vastuussa sekä muistista että oppimisesta, ja stressi vaikuttaa negatiivisesti kyseisen alueen kehittymiseen. Koska köyhemmissä perheissä koetaan enemmän stressiä, tutkijat olettivat tämän vaikuttavan näiden perheiden lasten myöhempään opiskelumenestykseen.

The study’s findings include:

    * Children from lower socioeconomic backgrounds had less gray matter compared to children from more affluent backgrounds.
    * One level of higher income status is associated with 14.5% greater growth of active grey area in the hippocampus, even after holding constant many other contributing factors.

The study indicates that “differences in the hippocampus, perhaps due to stress tied to growing up in poverty, might partially explain differences in long-term memory, learning, control of neuroendocrine functions, and modulation of emotional behavior.”

Myös kaksostutkimuksissa on saatu selville, että köyhyys vaikuttaa siihen, kuinka lapsi pääsee kehittymään geneettisen potentiaalisen mahdollistamalla tavalla. Nämä tutkimukset viittaavat voimakkaasti siihen, että köyhyys ja alhainen yhteiskunnallinen asema vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin jo fysiologisella tasolla, mikä kyseenalaistaa vahvasti olettamusta mahdollisuuksien tasa-arvosta yhteiskunnassa, jossa erot varallisuudessa ja yhteiskunnallisessa asemassa ovat suuret.

Taloussanomat: Joka neljäs ei usko jaksavansa vanhuuseläkkeelle asti

Taloussanomat:

Valtaosa suomalaisista, 60 prosenttia, uskoo jättävänsä työelämän saavutettuaan virallisen eläkeiän, ilmenee Lassila & Tikanojan teettämästä tutkimuksesta.

Vastaajien mukaan työuria saataisiin pidennettyä parhaiten räätälöimällä työtehtäviä, laadukkaalla esimiestyöllä sekä hyvällä työilmapiirillä. Työssä jaksamista helpottaa työterveyshuolto sekä mahdollisuus joustaa työajoissa ja saada ammattitaitoa edistävää koulutusta. Tutkimukseen osallistuneiden mielestä työuran jatkamiseen eläkeikään asti kannustavat mielenkiintoiset työtehtävät, mahdollisuus joustaa työajoissa sekä mukavat työkaverit.

Erityisesti nuoret näkivät uhkana työssä jaksamiselle esimiestyön laadun, töiden organisoinnin ja työilmapiirin.

Joka toinen kyselyyn vastannut ilmoitti, ettei lääkinnällinen ja ammatillinen kuntoutus eikä työtehtävien räätälöinti työkyvyn mukaan ole heidän käytettävissään työpaikalla.

Osallisuustaloudessa työpaikalla työtehtävät jaettaisiin tasapainotettuihin työkokonaisuuksiin, mikä tarkoittaisi sekä ikävien ja raskaiden että miellyttävien ja palkitsevien työtehtävien jakamista mahdollisimman tasan kaikkien työntekijöiden kesken. Työpaikoilla ei olisi nykyisen kaltaisia johtajia eikä omistajia, joilla on viimekädessä valta päättää siitä kuinka työ järjestetään ja milloin sitä tehdään, vaan työpaikalla kaikki työntekijät neuvottelisivat keskenään työn tekemisestä. Edellisen kaltaisilla rakenteilla voidaan perustellusti olettaa olevan erittäin myönteinen vaikutus työpaikan sisäiseen ilmapiiriin sekä yhteishenkeen ja tätä kautta jokaisen työssäviihtyvyyteen.

Taloussanomat: Köyhät vanhenevat nopeammin

Taloussanomat:

Tutkijat ovat varmistaneet yhteyden sosiaalisten tekijöiden ja ikääntymisvauhdin välillä. DNA-testit osoittivat, että köyhät, epäterveellisesti syövät sekä vuokralla asuvat vanhenivat nopeammin kuin muut.

Ikääntymisen mittarina Glasgow'n kansanterveydenlaitoksen tutkijat käyttivät kromosomien päissä olevien telomeerien lyhentymistä. Vuosien karttuessa näillä kromosomien "hännillä" on tapana lyhentyä.

Telomeerien muuttuessa liian lyhyiksi solu ei pysty enää uusiutumaan.

Kymmenen vuoden seurantajakson aikana alle 25 000 puntaa (noin 28 500 euroa) vuodessa tienaavien telomeerit lyhenivät keskimäärin 7,7 prosenttia, kun korkeammassa tuloluokassa vähentyminen oli vain 0,6 prosentin luokkaa.

Sama ilmiö nostettiin esiin myös Suomessa, viimeisimmässä Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa, josta kävi ilmi että ero elinajanodotteessa rikkaimman ja köyhimmän viidenneksen välillä on 12 vuotta.

Taloussanomien lähteenä ollut BBC:n uutinen on luettavissa täältä.

HS: Toivottomien raivoa Britanniassa

Helsingin Sanomat kirjoittaa pääkirjoituksessaan Lontoon köyhillä alueilla syttyneistä mellakoista, yhdistäen niihin asianmukaisesti Iso-Britanniassakin kiihtyneen leikkauspolitiikan lähes rikollisiksi (leikkauspolitiikan rikkoessa useiden maiden perustuslaeissa sekä YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa määritettyä tasa-arvoista oikeutta esimerkiksi asialliseen terveydenhoitoon ja koulutukseen) luettavat seuraukset.

Kun sosiaalipalveluja, koulutustukia ja nuorisotoiminnan määrärahoja leikataan, poliisi jää köyhissä lähiöissä monien ainoaksi kontaktiksi viranomaisiin.

Helsingin Sanomat nostaa keskeiseksi ongelmaksi ja leikkauspolitiikan seuraukseksi viranomaiskontaktien kapenemisen, mutta tämä tuskin on eriarvoistavan politiikan keskeisimpiä ongelmia. Parecon Finlandin blogissa on kerätty huolestuttavaa tilastotietoa ja uutisointia eriarvoistumisen seurauksista, ja Lontoon mellakoiden takana yksiä keskeisiä tekijöitä ovat päätösvallan keskittymisestä seuraava vieraantuminen omasta yhteisöstä ja sen päätöksenteosta, epätasapainosten neuvotteluasemien seurauksena kurjistuva mahdollisuus omaehtoisuuteen omassa elämässä ja työnteossa sekä mahdollisesti veronkiertoa, miljoonavoittojen piilottamista ja vain oman edun tavoittelua (toisille siitä koituvista seurauksista piittaamatta) ruokkiva ilmapiiri.

Esimerkiksi veroa kiertävien yritysten jatkuva rankaisemattomuus ja finanssiyritysten miljoonatuhlausten palkitseminen julkisella rahalla sekä julkisten palvelujen myymisellä pilkkahintaan ovat kaikki seurauksiltaan äärimmäisen vahingollisia ja taloudellisesti kalliita virheitä, joiden syitä on mahdollista jäljittää talouden rakenteellisiin ongelmiin.

Helsingin Sanomien kirjoitus ei myöskään osoita aivan selvästi, että mellakat eivät ole millään muotoa yllätys kun esimerkiksi poliisiväkivallan merkille pantava rankaisemattomuus, kaikkein vähäosaisimpien laajamittainen huono terveydentila ja jatkuvasti leikattavat terveyspalvelut, nuorisotalojen sulkeminen sekä asumisen ja ruoan hintojen kallistuminen otetaan huomioon.

Lisäksi, jo ainoana vaihtoehtona esitetyn leikkauspolitiikan on selkeästi nähty johtavan mellakoinnin ja epävakauden lisääntymiseen. Eriarvoisuus ja omaehtoisuuden puute omaa elämää ja yhteisöä koskevista asioista eivät yksinkertaisesti ole hyväksyttäviä piirteitä yhteiskunnassa, ja talouden osalta sen rakenteiden tulisi ottaa tämä huomioon järkevästi ja ennaltaehkäisevästi.

YLE: Talvivaaran lähikylien asukkaiden tahto ei toteudu

YLE:n uutisoima Talvivaaran kaivoksen päästöjä koskeva keskustelu on kuvaava esimerkki kansalaisten vähäisestä vaikutusvallasta liiketoiminnan mahdollisesti terveydellekin haitallisten seurausten edessä.

Kaivoksen lähikylien asukkaiden huoli koskee niin vesistöjen kuormittumista, hajua, melua ja pölyä. Kun Talvivaaran edustajat kertovat kyläläisille, että ympäristöstä huolehtiminen on yhtiölle erittäin tärkeää, eivät kaikki jaksa uskoa sanomisiin. Tuhkakylällä asuva Ari Kananen tuumailee, että sanojen sijaan tekoja kaivattaisiin.

- Olo on samanlainen kuin vuosi sitten. Silloin kerrottiin suunnilleen samat asiat vaan mitään ei oikein sitten ole tapahtunut. Vesistöjen saastumisen lisäksi kylällä vaivaavat niin melu, haju kuin pölykin. Pöly sotkee paikkoja ja haittaa metsien kasvuakin.

Useissa länsimaissa kansalaiset ovat onnistuneet taistelemaan itselleen edes välttävät mahdollisuudet vaikuttaa liiketoiminnan tuhoisiin seurauksiin, mutta silti suuryritysten toimintaan on usein huomattavan vaikea puuttua vaikka haitta olisi laajalle tiedostettu. Lisäksi useissa kolmannen maailman maissa vastaavat demokratialiikkeet on kukistettu (usein esimerkiksi Neuvostoliiton tai Yhdysvaltojen avustamien vallankaappausten muodossa) ja näin yritysten on ollut mahdollista tavoitella voittoa ympäristön tai yhteisöjen tilanteesta juurikaan välittämättä.

Talvivaaran kaltaiset esimerkit kertovat Suomessakin siitä, miten vaikea yritysten liiketoiminnan ulkoisvaikutuksiin ja seurauksiin on puuttua, kun rakenteellisia keinoja demokraattisempien ratkaisujen aikaansaamiseksi ei ole sisäänrakennettuna markkinamekanismeihin.

TS: "Suomalaisilla vääristynyt käsitys siitä, millä tasolla toimitusjohtajien ansiot liikkuvat"

Taloussanomat:

Vaikka johtajien palkoista on puhuttu mediassa paljon, suomalaisilla on kovin vääristynyt käsitys siitä, millä tasolla toimitusjohtajien ansiot oikeasti liikkuvat. Taloussanomat teetti asiasta kyselytutkimuksen, jonka tulokset kertovat asiantuntijan mukaan eliitin vieraantuneen täydellisesti kansasta.

Taloussanomat selvitytti Taloustutkimuksella, mikä olisi suomalaisten mielestä sopiva kuukausipalkka suuryhtiön toimitusjohtajalle. Kyselyyn osallistuneiden vastausten keskiarvo oli 16 701 euroa (katso tilastot jutun alalaidassa). Suomalaisten mielestä toimitusjohtajien tulisi siis ansaita moninkertaisesti nykyistä vähemmän.

Suuri ero kansalaisten hahmotteleman sopivan palkkatason ja todellisuuden välillä on helppo selittää.

– Yksinkertainen selitys on se, että pörssiyhtiöiden ylimpien johtajien palkat ovat karanneet aivan kohtuuttomuuksiin. Palkkataso luo yleistä ahneuden ja kohtuuttomuuden ilmapiiriä, Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo sanoo.

Lisää esimerkkejä palkitsemisesta.

Teivo Teivainen: "Talouden vapaus on pelkkä myytti"

Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaisen kirjoitus Helsingin Sanomissa on yleissivistävää luettavaa taloutta koskevista myyteistä. Erityisesti Teivainen avaa sitä, miten usein "vapaaksi" mainostettu markkinatalous on kaikkea muuta, usein jo rakenteellisistakin ongelmista johtuen.

Maailmankaupasta kiistellessään sen enempää oikeisto kuin vasemmistokaan ei liiemmin vaivaa päätään sillä, että huomattava osa kansainvälisestä kaupasta käydään monenlaista säätelyä harjoittavien suuryritysten sisällä. OECD:n uusimpien arvioiden mukaan jopa yli puolet maailmankaupasta käydään kansainvälisten konsernien eri maissa sijaitsevien tytäryhtiöiden välillä.

Kun yritysten yhteenliittymä ostaa itseltään ja myy itselleen, hinnanmuodostus poikkeaa taloustieteen ideaalimallien olettamasta vapaasta kysynnästä ja tarjonnasta. Siirtohinnoittelulla suuryritysten strategisen suunnittelun konttorit pyrkivät ohjaamaan voitot sinne, missä se on niille verotuksellisesti hyödyllisintä. Tällöin on vapaiden markkinoiden sijaan aiheellista puhua kapitalistisesta suunnitelmataloudesta.

Yksi Parecon Finlandin blogissa usein nostettu huomio on se, miten markkinatalouden rakenteellisten ongelmien vuoksi talouden toimintaa joudutaan jatkuvasti paikkaamaan säädöksin ja muin toimenpitein, joiden yksityiskohdista päätettäessä talouden eri toimijoiden neuvotteluasemilla ja varallisuudella on huomattava vaikutusvalta.

Käytännössä tämä esimerkiksi tarkoittaa sitä, että suuryrityksillä on mahdollisuus palkata kokonaisia lakitoimistoja etsimään porsaanreikiä markkinalainsäädännöstä, tai ennestään varakkailla yksilöillä mahdollisuus siirtää omaisuutensa sellaisiin valtioihin joissa niitä verotetaan vähän tai ei lainkaan.

HS: Valtio-omisteisten yhtiöiden luontaisedut hellivät toimitusjohtajia

Yleinen epäsuhta johtajien ja työntekijöiden palkankorotusten välillä on selkeästi nähtävissä myös valtio-omisteisissa yrityksissä.

Helsingin Sanomat uutisoi aiheesta:

Yli 400 000 euron vapaaehtoiset eläkemaksut valtionyhtiöt tilittivät Veikkauksen Risto Niemisen ja Itellan Jukka Alhon eläkkeisiin. Nieminen jää 66 prosentin eläkkeelle kolmen vuoden kuluttua, ja eläkkeen koon ratkaisevat vuodet kuluvat juuri nyt.

Myös potkurahat ovat muhkeita: Rahapajasta lähteneelle toimitusjohtajalle Maarit Aarni-Sirviölle tilitettiin viime vuonna palkkaa, luontaisetuja ja potkurahaa 641 000 euroa, vaikka hän teki töitä valtionyhtiölle vain vajaa viisi kuukautta. Se on kaksi kertaa hänen perusvuosipalkkansa.

[...]varsinaista palkkaa ja bonuksia tuli mukavasti pörssin ulkopuolisissa valtionyhtiöissä. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan toimitusjohtajien palkat ja bonukset nousivat keskimäärin 9,5 prosenttia 2010.

Osa kuten aseyhtiö Patrian toimitusjohtaja ylsi viime vuonna peräti 50 prosentin ansioiden nousuun.

Johtajat voittivat kuitenkin selvästi rivityöntekijän: tavallisen kokoaikaisessa työsuhteessa olevan ansiot tulospalkkioineen kasvoivat nimittäin keskimäärin 2,6 prosenttia viime vuonna.

Johtajien toistuvat ja huomattavat palkankorotukset ovat todennäköisimmin seurausta johtajien huomattavan voimakkaasta neuvotteluasemasta, sekä mahdollisesti uskosta myytteihin jotka liittyvät palkitsemisen tuomiin tuottavuuslisiin. Tapauksia on käsitelty Parecon Finlandin blogissa myös aiemmin.

Jos palkkausta haluttaisiin kehittää mahdollisimman tuottavaan suuntaan, tulisi palkankorotukset juurikin keskittää yksinkertaista ja toistuvaa, rutiininomaista työtä tekeville, joiden kohdalla palkankorotukset tuottavat tutkitusti suurimman tehokkuuslisän. Johtotehtävissä palkkaus puolestaan ei lisää tuottavuutta lainkaan, ja saattaa jopa vähentää sitä - sen lisäksi että palkkauksen epäsuhdan suuruus voi todennäköisesti aiheuttaa ongelmia yleensä tasa-arvoisuutta kannattavissa ihmisyhteisöissä, jollaisia myös työyhteisöt ovat.

Viime syksynä Parecon Finlandin blogissa linkitetty, englantilaisen RSA Animaten havainnollistava video antaa ytimekkään yleiskuvan tuoreimmasta palkitsemista ja motivaatiota koskevasta tutkimustiedosta.

Yksityistämisestä

YLE uutisoi sunnuntaina 10.7. oikeusoppineiden havainnoista liittyen kiihtyvän yksityistämisen perustuslaillisuuteen. Avainasemassa ovat perustuslain kohdat, jotka koskevat perusoikeuksia ja niiden tasa-arvoista saatavuutta. Lisäksi merkittävää julkista valtaa saisi Suomessa käyttää vain viranomainen, ei siis yksityisen yrityksen toimija.

YLE: Julkisten tehtävien yksityistämistahti hirvittää oikeusoppineita

Julkisten tehtävien privatisointi huolestuttaa perustuslakiasiantuntijoita. YLE Uutisten haastattelemat professorit pelkäävät, että harkitsematon yksityistäminen johtaa markkinavoimien mielivaltaan. Vaarassa ovat jopa sosiaali- ja terveyspalvelut.

Parecon Finlandin blogissa on vuoden aikana kirjoitettu useasti yksityistämisestä, sen seurauksista ja siihen liittyvistä eriarvoistumisen kysymyksistä. Ohessa kootusti muutamia aiheesta linkitettyjä artikkeleja:

21.10.2010: Tutkimus: Talousahdinko rapauttaa demokratiaa

Demokraattinen päätöksenteko murenee kunnissa talousongelmien paineessa. Politiikan tutkijan mukaan valtuutetut ovat luovuttaneet poliittista valtaansa hallintovirkamiehille.

19.1.2011: "Kansainväliset sijoittajat tahkoavat rahaa Suomen terveydenhoidossa"

Sitran johtajan Antti Kivelän mukaan suomalainen terveydenhoito menee kovaa vauhtia kohti amerikkalaista yksityisen terveydenhoidon mallia, jonka tehokkuus on tutkitusti länsimaiden heikoin. Tehokkuusongelmaa vakavampi on nykyisen kehityksen eriarvoistava vaikutus – terveydenhoidon laatu riippuu Suomessakin varallisuudesta.

22.11.2010: Terveydenhuoltoyritykset käyttävät halpaa työvoimaa

Suurten terveydenhuoltoyritysten ambulanssit toimivat riskirajoilla, koska työtä teetetään liian halvalla.

25.11.2010: Terveyskeskusmaksut karkottavat köyhiä

Terveyskeskusmaksut karkottavat ihmisiä lääkärin ovelta Suomessa. Vähäosaisimmat joutuvat pyytämään lääkärikäynteihin rahaa muun muassa kirkon diakonialta. Asiantuntijoiden mukaan Suomen terveysjärjestelmä tulisi nopeasti saada kuntoon, jotta eriarvoisuus ei kasvaisi.

28.10.2010: Tutkimus: Opettajat alkavat hylkiä huono-osaisten kouluja

Terhi Linnansaaren tutkielma käsittelee opettajien muuttuvaa sitoutumista työhönsä. Eriarvoisessa yhteiskunnassa huono-osaisten kouluissa taistellaan jo valmiiksi monien ongelmien kanssa. Linnansaaren tutkimus osoittaa yhden näistä ongelmista olevan opettajien joukkopako juurikin samoista, kaikkein heikoimmassa asemassa olevista kouluista.

“Leikkauspolitiikka ei ole ratkaisu” - Robin Hahnelin haastattelu luettavissa kokonaisuudessaan suomeksi

EU:n finanssikriisiä, julkisten palvelujen leikkauksia ja talouden uudistamisen mahdollisuuksia koskeva haastattelu professori Robin Hahnelin kanssa on nyt luettavissa kokonaisuudessaan Parecon Finlandin kotisivuilla.

Robin Hahnel & Joona-Hermanni Mäkinen: “Leikkauspolitiikka ei ole ratkaisu”

Robin Hahnel Parecon Finlandin haastattelussa

Parecon Finlandin jäsen Joona-Hermanni Mäkinen haastatteli äskettäin toista osallisuustalousvision kehittäjistä, kansantaloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnelia Euroopan finanssikriisin, Timo Soinin Wall Street Journalissa julkaistun kirjoituksen ja demokraattisen talouden kysymyksistä.

16.6. Helsinki Times-lehdessä englanniksi ilmestynyt haastattelu on luettavissa oheisesta linkistä:

Robin Hahnel & Joona-Hermanni Mäkinen: Fiscal austerity is not the answer (Helsinki Times 16.6.)

Haastattelu julkaistaan kokonaisuudessaan myöhemmin tällä viikolla suomeksi Parecon Finlandin kotisivuilla, ja se on luettavissa lyhennettynä myös Voima-lehden numerossa 6/2011.

Kesätauko

Parecon Finlandin blogin päivittäinen julkaisu siirtyy elokuun alkuun asti kesätauolle, mutta ajoittaisia artikkeleita ilmestyy kesälläkin. Vastaamme myös nopeasti kysymyksiin ja kommentteihin osoitteessa info@parecon.fi, sekä otamme mielellämme vastaan mielenkiintoisia linkkejä ja artikkeleita lukijoiltamme.

Syksyllä Parecon Finland jatkaa myös avointen keskustelutilaisuuksien sarjaa pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Tästä tarkempaa tietoa syksyn alussa.

WikiLeaks: USA vastusti minimipalkkojen nostamista rutiköyhässä Haitissa

WikiLeaks järjestön julkisuuteen tuomat viesit USA:n Haitin suurlähetystöstä paljastavat miten Yhdysvallat käytti vaikutusvaltaansa estääkseen maan minimipalkkojen nostamisen. Green Left Weekly uutisoi aiheesta.

The United States embassy in Haiti worked closely with factory owners contracted by Levi's, Hanes, and Fruit of the Loom to aggressively block a paltry minimum wage rise for Haitian assembly zone workers.

Esimerkiksi Haitin parlamentin hyväksymä ehdotus tuntipalkkojen nostamisesta Haitin tekstiilialalla lähemmäs yhtä dollaria kohtasi voimakasta vastustusta.

The US embassy was still not pleased. Deputy chief of mission David Lindwall said the $5 a day minimum wage “did not take economic reality into account”, but was a populist measure aimed at appealing to “the unemployed and underpaid masses”.

Taloustieteen näkökulmasta Yhdysvaltojen toiminnassa ei ole mitään erikoista - talouteen ja hintojen muodostumiseen on 1900-luvun aikana ja sen jälkeen käytetty kaikkia mahdollisia manipuloimiskeinoja, joita globalisoitunut, finanssimarkkinoiden alaisuuteen siirretty tuotanto tarjoaa runsaasti.

Julkisessa keskustelussa tämä kiristys ja manipulointi on kuitenkin huomattavasti harvemmin esillä kuin ehkä erityisesti Yhdysvaltojen alleviivaamat korupuheet vapaasta kilpailusta ja reilusta markkinataloudesta. Green Left Weeklyn julkaisema esimerkki kertoo kuinka Yhdysvallat oli valmis Haitissa kiristämään otettaan talouden ohjauksesta ja estämään elintärkeät palkankorotukset peruselintarvikkeiden hintojen noususta kärsiville köyhille, suurten tekstiilialan yritysten eduksi.

TS: Pitääkö nuorten pärjätä pelkällä perinnöllä?

Taloussanomat:

Kaksi kolmasosaa asuu omistusasunnossa, joten kaksi kolmesta seuraavan sukupolven edustajasta perii asuntoja jossain vaiheessa. 

Hän (Työeläkeyhtiö Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander) myöntää, etteivät kaikki saa isoja perintöjä. Paljon riippuu siitäkin, missä perittävien asunnot sijaitsevat. 

– Jos vanhempien koti on syrjäkylillä, ei siitä paljon rahaa saa.

Taloussanomien uutisessa pohditaan, miten tulevien sukupolvien eläkkeet turvataan, ja samassa uutisessa sivutaan myös suurten ikäluokkien lähitulevaisuudessa jättämien perintöjen vaikutusta kansantalouteen. Tilanne on oikeudenmukaisuuden kannalta ongelmallinen, sillä vaikka omaisuus olisi alunperin hankittu omin ansioin, markkinamekanismit mahdollistavat sen, että pääoma on helppo laittaa myöhemmin poikimaan palkka-ansioita nopeampaa tahtia – ja ilman myöhempiä erityisiä ansioita.

Perinnön jättämisen yhteydessä tämä ongelma on ilmeinen, sillä omaisuuden perijä ei ole luonnollisesti ahkeroinut perintönsä eteen ja tämä asettaa uuden sukupolven ihmiset keskenään eriarvoiseen asemaan. Onkin pohdittava, kumpi on tärkeämpää: noudattaa omaisuuden keränneen ihmisen oikeutta jättää keräämänsä varallisuus jälkeläisilleen vai turvata uudelle sukupolvelle mahdollisimman tasavertaiset lähtökohdat?

OECD: Tuloerot kasvussa vauraissa maissa

OECD:

Increases in household income inequality have been largely driven by changes in the distribution of wages and salaries which account for 75% of household incomes of working-age adults. With very few exceptions (France, Japan and Spain), wages of the 10% best-paid workers have risen relative to those of the 10% least-paid workers. This was due both to growing earnings’ shares at the top and declining shares at the bottom, but top earners saw their incomes rising particularly sharply (Atkinson, 2009). The highest 10% of earners have been leaving the middle earners behind more rapidly than the lowest earners have been drifting away from the middle.

OECD:n tuoreen raportin mukaan tuloerot ovat selvässä kasvussa lähes kaikissa OECD-maissa. Keskimäärin OECD-maiden rikkaimman 10 prosentin tulot ovat yhdeksänkertaiset verrattuna köyhimmän 10 prosentin tuloihin. Suuri osa tuloerojen kasvusta perustuu palkkojen jakautumisen muutokseen, mutta myös pääomatulojen kasvulla on raportin mukaan ollut näkyvää merkitystä – erityisesti pohjoismaissa.

BBC: Rikkain 0,1% vaurastuu eniten

BBC:

The top 0.1% of UK earners, just 47,000 people, have seen their incomes rise much faster than the rest of the population, according to a report.

Their incomes rose by 64% in the 11 years to 2007-08, according to the High Pay Commission, an inquiry set up by the left-wing Compass pressure group.

The bottom 50% saw their incomes rise by just 7% in the same period.

The report says the top earners, many of whom are company directors, could be receiving 10% of all income by 2025. 

"This is the clearest evidence so far that the gap between pay of the general public and the corporate elite is widening rapidly and is out of control," said Deborah Hargreaves, chair of the High Pay Commission.

Kansainvälinen trendi näkyy myös Englannissa: varallisuus kasautuu yhteiskunnan talouseliitille.

TS: Hätäraha päätyy takaisin pankeille

Taloussanomat:

Hätäluotoin kriisimaihin maksettavat rahasummat käväisevät kääntymässä kulloinkin "pelastettavan" valtion tyhjässä kassakirstussa – josta ne kaikkoavat viimeistään seuraavan lainanmaksupäivän koittaessa eteenpäin. 

Hätärahasta vain pieni osa menee kriisivaltion käyttömenoihin eli alijäämän tilkkeeksi esimerkiksi virkamiesten palkkoihin, teiden kunnostamiseen tai vähäosaisten avustuksiin.
Suurin osa hätärahasta menee vanhojen velkojen kuoletuksina ja korkoina velkojille eli pankeille ja muille rahoittajille.

Taloussanomien uutisessa kuvataan, kuinka velkakriisimaille myönnetyt tukipaketit siirtävät varoja suoraan suurpankeille – vain murto-osa varoista käytetään valtion kulutukseen, joka olisi tehokkain ja oikeudenmukaisin tapa nousta taantumasta sekä kriisimaiden sekä muiden EU-maiden kannalta.

Sen sijaan että velkakriisimaita tuettaisiin lainaamalla heille voitollisella (mutta keinottelun nostamia markkinahintoja merkittävästi alemmalla) korolla, kriisimaat joutuvat yksityistämään julkiset palvelunsa ja myymään valtionyritykset yksityisille omistajille. Nämä leikkauskuurit johtavat vain laman pitkittymiseen, ja tarpeettomaan kärsimykseen kriisimaiden kansalaisille.

Talousblogi: Velkakriisin nykyiset korjailutoimet pahentavat Euroopan taloutta

Raha ja talous-blogi:

Portugalin nykyinen sosialistihallitus on toimeenpannut ennätyksellisen leikkausohjelman, joka on supistanut voimakkaasti maan kokonaistuotantoa. Samaan aikaan maan työttömyysaste on kohonnut yli 11 prosenttiin, kun se vielä heinäkuussa 2008 oli reilussa seitsemässä prosentissa.

Näin ollen ei olekaan yllättävää, että viime sunnuntain vaaleissa sosialistit kärsivät murskatappion. Sen sijaan yllättävämpää lienee se, että nyt voittajaksi noussut oikeistopuolue PSD aikoo ilmeisesti jopa ylittää EU:n ja IMF:n leikkausvaatimukset saavuttaakseen uudelleen rahoitusmarkkinoiden luottamuksen. Koska Portugalin vientisektorilla ei ole näköpiirissä ennen näkemätöntä piristymistä, tarkoittavat nämä toimet laman syventymistä Portugalissa. Samalla myös koko euroalueen kasvu- ja työllisyysnäkymät synkistyvät jälleen.

Jussi Ahokkaan ja Lauri Holapan "Raha ja talous"-blogissa tiivistetään ansiokkaasti nykyisten velkakriisimaiden tukitoimien järjettömyys. Valtiot ajetaan syvempään lamaan, jotta valtion omaisuus (julkiset palvelut, valtion omistamat teollisuuden alat) voidaan myydä alehintaan yksityisille omistajille. Yksityistämiset johtavat kaikella todennäköisyydellä välittömiin irtisanomisiin, mikä heikentää työvoiman kulutusvoimaa entisestään ja näin ollen vähentää yksityisen sektorin tuottamien hyödykkeiden kokonaiskysyntää entisestään.

Ketkä tästä järjestelystä hyötyvät? Euroopan suurpankkien johtajat, valtioiden lainoilla keinottelijat ja suuromistajat.

Taloussanomat: Jo 20 000 taloutta elää ilman tuloja

Taloussanomat:

Vuonna 2009 Suomessa eli liki 20 000 tulotonta kotitaloutta, kun vuonna 2006 vastaava luku oli vajaat 10 000. Määrä olisi selvästi korkeampi, jos opintotuella elävät olisivat mukana laskelmissa.

Tulottomiksi kirjataan sellaiset henkilöt ja kotitaloudet, joilla ei ole lainkaan veronalaisia työ- ja pääomatuloja eikä tiettyyn syyhyn – kuten työttömyyteen tai sairauteen – perustuvaa sosiaalietuutta. Heidän ainoat tulonlähteensä ovat pelkkä toimeentulotuki tai toimeentulo- ja asumistuki sekä joissakin tapauksissa lapsilisä ja elatustuki.

[Kelan johtava tutkija Pertti] Honkanen uskoo, että tulottomien määrä nousee hälyttävästi, ellei työvoimapolitiikkaan ja perusturvaan ole tulossa parannuksia.

HS: Palkansaajien ostovoima kääntyi laskuun alkuvuonna

Helsingin Sanomat:

Suomalaisen palkansaajan ansiot riittivät aiempaa vähempään kulutukseen tammi–maaliskuussa. Tämä käy ilmi Tilastokeskuksen tiistaina julkaisemista ennakkotiedoista.

Tilastokeskuksen mukaan palkansaajien ostovoima heikentyi, kun reaaliansiot laskivat vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana nopeinta tahtiaan 2000-luvulla.

(...) Tilastokeskuksen mukaan suomalaisen palkansaajan säännöllisen työajan ansiot olivat tammi–maaliskuussa 2,1 prosenttia suuremmat kuin vuosi sitten.

Kuluttajahinnat nousivat kuitenkin nopeammin kuin ansiotaso, minkä takia reaaliansiot laskivat prosentin verran vuodentakaiseen tilanteeseen verrattuna. Tilastokeskuksen mukaan kuluttajahinnat nousivat tammi–maaliskuussa 3,2 prosenttia.

Vuonna 2010 suomalaisten keskiansiot kasvoivat noin. 2,6 prosenttia, ja toimitusjohtajien palkkiot kasvoivat keskimäärin noin 50 prosenttia.

Talouselämä: Rikkain prosentti omistaa 40 prosenttia maailman varallisuudesta

Talouselämä:

Varallisuus kasaantuu entistä tiukemmin pienelle eliitille, ilmenee uudesta Boston Consulting Groupin vuotuisesta varallisuusselvityksestä.

Rikkain 0,1 prosenttia, joiden varallisuus on yli 5 miljoonaa dollaria, maailman väestöstä omistaa 22 prosenttia varallisuudesta, kirjoittaa Wall Street Journal. Dollarimiljonäärit, joita on 0,9 prosenttia maailman väestöstä, omistaa 39 prosenttia varallisuudesta.

Varallisuuden kasautuminen pienelle joukolle ei ole luonnonlaki, vaan on seurausta tietoisesta politiikasta, mm. markkinoiden säätelyn purkamisesta, verotuksen progression kaventamisesta ja julkisten palvelujen ja erilaisten tulonsiirtojen astettaisesta heikentämisestä. Kasautuva varallisuus tuo mukanaan myös huomattavaa poliittista vaikutusvaltaa, joka on mahdollistanut ja mahdollistaa suuromistajien vaikuttaa politiikkaan niin, että se suosii ensisijaisesti heidän etujaan.

Omistuksen kasautuminen harvoihin käsiin aiheuttaa huomattavan valtasuhteiden vinoutuman talouden alueella yhteiskunnassa. Koska yritysten ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen, mitä tiheämmin tämä omistus on keskittynyt sitä pienemmän joukon etuja palvelemaan on talous valjastettu. Näin tällä joukolla on myös ensisijaisesti valta päättää niistä ehdoista, joiden puitteissa yhteiskuntaa ja taloutta kehitetään.

Markkinoiden säätelyn purkamista ja julkisen talouden yksityistämistä perustellaan myytillä tehokkaista ja maksimaalisen joustavasti toimivista markkinoista, jotka sitten aikaansaavat jatkuvan talouskasvun. Se ikävä seikka, että säätelemättömien markkinoiden aikaansaaman talouskasvun hedelmistä leijonanosa menee varakkaimman väestönosan taskuihin sivuutetaan väitteellä, että heidän varallisuudestaan hyötyy koko kansa rikkaiden kuluttaessaan ja sijoittaessaan omaisuuttaan. Tämä näkemys on kuitenkin yleisesti tunnustettu lähinnä myytiksi.

Lisäksi tämä kaikki on vastoin ihmisten toiveita ja tutkimustietoa. Huomattavasti tärkeämpää kuin taloudellisen kakun koko on ihmisille se, miten se jaetaan. Mitä suurempi on valtion rooli palveluiden tuottajana, sitä tyytyväisempi väestö. Talouskasvu ei tarkoita automaattisesti lisääntyvää hyvinvointia. Muilla mittareilla kun BKT:lla mitattuna on suomalaisten hyvinvointi rapistunut viimeisen kahden vuosikymmenen ajan juuri nimenomaan varallisuuden kasautumisesta aiheutuvan yhteiskunnan eriarvoistumisen seurauksena.

Tie talouskasvun ja eriarvoistumisen vähentämisen yhdistämiseksi olisi jotakuinkin päinvastainen kuin nykyinen malli. Markkinoiden säätelyä (etenkin rahoitusmarkkinoiden) pitäisi kiristää eikä höllentää. Minimipalkkoja pitäisi nostaa, julkisen sektorin tulisi tavoitella täystyöllisyyttä laajenemalla ja työllistämällä voimakkaammin. Näin voitaisiin lisätä julkisia palveluita niiden leikkamisen sijaan ja nostaa perusturvan yms. tukien tasoa. Sen lisäksi, että tämä kaikki tasaisi väestön eriarvoisuutta se lisäisi voimakkaasti kokonaiskysyntää, koska oikeasti kaiken rahansa kotimaisilla markkinoilla käyttävällä väestönosalla olisi enemmän ostovoimaa. Tämä ylläpitäisi sekä talouskasvua että varallisuus- ja elintasoerojen kaventumista.

Talouselämä: Rikas elää 12 vuotta pidempään kuin köyhä

Talouselämä:

Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus kirjoittaa, että Suomessa pienituloisimmassa tuloviidenneksessä elinajanodote on 12 vuotta lyhyempi kuin hyvätuloisimmassa tuloviidenneksessä.

"Suomessa tuloryhmittäiset erot elinajanodotteessa, pitkäaikaisten terveyshaittojen esiintyvyydessä ja terveytensä huonoksi arvioivien osuudessa viittaavat johdonmukaisesti samaan suuntaan. Näyttää siltä, että hyvätuloinen väestö voi nauttia pitkästä elämästä muita terveempänä", arvioi Tilastokeskuksen erikoistutkija Hannele Sauli.

Suurien tuloerojen maille on leimallista suuret erot eri väestöryhmien terveydessä ja elinajanodotteessa, koska ne korreloivat hyvin vahvasti varallisuuden ja yhteiskunnallisen aseman kanssa. Tuloerojen voimakkaan kasvun seurauksena - ja terveydenhoidon yksityistämisestä johtuvan eriarvoistumisen siivittämänä - ovat myös Suomessa erot terveydessä eri yhteiskuntaluokkien välillä kääntyneet nousuun.

Taloussanomat: Syrjäytyminen alkaa jo lapsena

Taloussanomien artikkelissa Kelan tutkimusprofessori Olli Kangas ja THL:n tutkija Reija Paananen esittelevät tekijöitä yksilön elämänkaaren varrelta, jotka vaikuttavat vahvasti syrjäytymiseen yhteiskunnasta.

Paitsi geneettiset ja ympäristöön liittyvät tekijät, myös odottavan äidin terveys sekä elintavat kuten ruokatottumukset ja tupakointi näkyvät lapsen hyvinvoinnissa.

(...) Vanhempien toimeentulotuen saaminen on yhteydessä lasten hyvinvointiin ja se voi myös heikentää vanhemmuutta. Ongelmat näyttävät kasaantuvan. Huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttamattomuus ja toimeentulo-ongelmat yleistyivät merkittävästi, jos vanhemmat ovat pitkään saaneet toimeentulotukea.

Tukea saavien lapsilla on 2,5-kertainen todennäköisyys päätyä toimeentulotukiluukulle verrattuna varakkaamman perheen jälkeläiseen.

(...) Kouluaika on elämän suuri risteyskohta. Ensimmäisellä ja toisella luokalla lapsi saa käsityksen itsestään oppijana ja koululaisena. Jos häntä pystytään tukemaan ja innostamaan tuolloin, hänen oppimiselleen on luotu pohja.

Opiskelumyönteinen asenne tukee lapsen tulevaa sosioekonomista asemaa. Korkeammin koulutettujen äitien lapset kouluttautuvat useammin, käyttävät vähemmän mielenterveyspalveluita, eivätkä joudu turvautumaan toimeentulotukeen yhtä usein kuin muut.

(...) Työnantajat vaativat todistuksia tutkinnoista ja ammattikoulutuksesta ja ilman niitä on vaikea saada töitä. Vähän koulutettujen lapset jättävät kuitenkin muita useammin koulunkäynnin peruskouluun tai opiskelevat vain vähän sen jälkeen. Paitsi opituista arvoista, kyse voi olla myös siitä, että lapset tarvitsevat ja haluavat rahaa ja pitävät tuolloin pikaista töihin menoa tärkeänä.

(...) Olipa perhe miten vauras tahansa, mutta jos lapsi jää ilman kavereita ja jos häntä vielä kiusataan, hän on vaarassa syrjäytyä ja masentua. Aikuisetkin tietävät tämän omasta elämästään.

–Jos työkaverit katsovat sinua pitkin nenän vartta ja lähtevät pois, kun tulet kahvihuoneeseen, tilanne syö sinua, oli palkkasi miten hyvä tahansa. Lapset ovat vielä paljon herkempiä, Kangas huomauttaa.

Yhteiskunnassa, jossa varallisuus on erittäin epätasaisesti jakautunut, aloittavat yksilöt kilpailun markkinataloudessa tarjolla olevista asemista hyvin erilaisista lähtökohdista. Sen lisäksi, että Taloussanomien artikkelissa mainitut tekijät vaikuttavat syrjäytymiseen, vaikuttavat ne kääntäen myös yhteiskunnassa "menestymiseen" ja siten yksilön palkitsemiseen. Nämä tekijät ovat kuitenkin riippuvaisia hyvin sattumanvaraisista, ulkoisista olosuhteista ja ovat siten myös yksilön todellisten vaikutusmahdollisuuksien ulottumattomissa. Ollakseen kaikkia tasavertaisesti kohtelevaa, ei palkitsemisen tulisi perustua sattumanvaraisiin vaan aidosti yksilön vaikutusmahdollisuuksien ulottuvissa oleviin tekijöihin.

Tilastokeskus: Varallisuus on hyvin epätasaisesti jakautunut

Tilastokeskus:

Varallisuus on Suomessakin jakautunut tuloja huomattavasti epätasaisemmin. Tällä hetkellä varakkaimman viiden prosentin hallussa on noin neljännes koko varallisuuden arvosta. Rikkaimman huipun, yhden prosentin hallussa, on kymmenesosa koko varallisuuden arvosta. Jakauman vinous tulee toisin päin katsottaessa vielä ilmeisemmäksi: puolet kotitalouksista omistaa ainoastaan 11 prosenttia varallisuudesta.

Tilastokeskuksen artikkeli on hyvä, tiivistetysti talouden epätasa-arvoisuutta Suomessa taustoittava teksti.

Artikkeli on vuodelta 2007, jonka jälkeen yhteiskunnallista tilastointia tekevän Tilastokeskuksen rahoitusta on leikattu. Tämän seurauksena osa tilastoinnista on jouduttu lopettamaan, ja osan luotettavuus on heikentynyt otantojen pienentyessä ja kyselyjen harventuessa.

HS: Synnytykset voivat loppua useissa pienissä sairaaloissa

Helsingin Sanomat:

Synnytykset voivat loppua lähivuosina monissa pienissä sairaaloissa eri puolilla maata.

Suomessa on nyt 31 synnytyssairaalaa. Vielä 1975 niitä oli 62. Lapsia syntyy tänä vuonna arviolta noin 60 000.

Vaikka Suomenkin kokonaistuottavuus ja -varallisuus on kasvanut huomattavasti vuodesta 1975, on tasa-arvoisten peruspalvelujen, kuten terveydenhoito, saatavuus heikentynyt.

TE: Tuloerojen kasvu muuttuu terveyserojen kasvuksi

Talouselämä:

Iso osa suomalaisista on huolestunut tuloerojen kasvusta. Tuoreen kyselyn mukaan 49 prosenttia suomalaisista pelkää, että kansalaisten tuloerot kasvavat entisestään.

Kyselyn mukaan suomalaiset ovat aika vahvasti jakautuneet.

Esimerkiksi vähiten terveyserojen kasvusta ovat huolissaan opiskelijat ja johtavassa asemassa olevat.

Sitä vastoin vähemmän koulutetut, työelämän ulkopuolella olevat sekä eläkeläiset ovat muita useammin sitä mieltä, että hyväosaiset hyötyvät eniten terveyttä ja hyvinvointia edistävästä työstä.

[Terveyden edistämisen keskus ry:n kehittämispäällikkö Pirjo] Koskinen-Ollonqvistin mielestä onkin huolestuttavaa, että näin ajattelevat juuri ne samat ihmiset, joiden itse kokema terveys on muita heikompaa.

Lähtökohtien eriarvoisuus on useimpien mielestä ei-toivottava piirre yhteiskunnassa, ja vastaavasti yhteiskunnan tasa-arvoisuus on toistuvasti toivottavana nähty piirre. Nämä yleisesti jaetut käsitykset toistuvat Talouselämän uutisoimassa tutkimuksessa.

Onkin oleellista tunnistaa elementtejä, jotka kasvattavat eriarvoisuutta. Näitä ovat esimerkiksi terveyspalvelujen ja koulutuksen jakaminen varallisuuden mukaan, valtavat erot eläkkeiden kaltaisissa tuki- ja palkitsemisjärjestelmissä tai tuottavan omaisuuden perimisellä mahdollistettavat valtavat erot varallisuudessa.

Eriarvoisuus ei rajoitu ainoastaan erilaisiin yksittäisiin alueisiin kuten terveys tai koulutustaso, vaan se kytkeytyy ratkaisevasti myös päätöksentekovaltaan. Mitä enemmän yksittäiselläkin ihmisellä on varallisuutta, sitä enemmän hänellä on päätäntävaltaa yhteiskunnan asioista sellaisen talouden kautta, jossa varallisuus on yksi keskeisistä päätösvaltaa määrittävistä tekijöistä.

Nämä tekijät yhdessä vaikuttavat siihen, miksi huomattavat tulo- ja varallisuuserot, sekä niiden seurauksena nopeasti voimistuva, huomattava lähtökohtien epätasa-arvoisuus nähdään niin usein selkeästi negatiivisina seikkoina.

Taloussanomat: Perhetaustat syynä nuorten köyhyyteen

TS:

Pienituloisten nuorten mukaan syyt heidän köyhyyteensä johtuvat heidän perhetaustoistaan, nykyisestä sosioekonomisesta asemastaan, äkillisistä elämänmuutoksista ja korkeista elinkustannuksista.

[...]

– Jos pienituloisuus suomalaisessa yhteiskunnassa yhä lisääntyy, alkaa perheen varallisuus vaikuttaa yhä enemmän siihen miten lapset ja nuoret voivat elämässään edetä. Tästä seuraisi väestöryhmien yhä voimakkaampi eriytyminen, [tutkija Juha] Mikkonen sanoo.

Lähtökohtien eriarvoisuus ja eri yksilöiden mahdollisuuksien lahjakkuuksiensa kehittämiseen varallisuuden perusteella heikentää yhteiskunnan tehokkuutta. Kun vain pienellä osalla väestöstä, varakkailla, on mahdollisuus toteuttaa mahdollisuuksiaan, jää suuri osa yhteisön ja yhteiskunnan lahjoista käyttämättä.

Lisäksi Suomea ja lähes kaikkia maailman valtioita sitovat yleiset ja yhtäläiset (siis ei varallisuuden mukaan jakautuvat) oikeudet esimerkiksi koulutukseen ja asumiseen, joihin myös Suomi on kansainvälisissä sopimuksissa toisen maailmansodan jälkeen sitoutunut.

HS: Yritysten huippujohtajat päättävät toistensa palkoista

HS:

Osa suomalaisista toimitusjohtajista päättää toistensa palkoista ja palkitsemisesta ristiin yritysten hallituksissa. Hyvä esimerkki on Suomen suurimman työeläkeyhtiön Varman ympärille muodostunut piiri, joka päättää vastavuoroisesti miljoonien eurojen eduista.

Varmassa, Wärtsilässä ja Sammossa tulkitaan, että palkoista ristiin päättäminen ei synnytä esteellisyyttä. Sammosta asiaa perustellaan sillä, että osakeyhtiölaki ei estä moista päätöksentekoa.

Markkinataloudessa päätösvallan rakenteellinen jakautuminen tapahtuu omistamisen ja varallisuuden kautta. Tätä päätöksentekomekanismia voidaan muokata esimerkiksi valtiomuodon, lakien ja erilaisten säädösten avulla. Juuri tähän yhtiöt vastauksessaan viittaavat - Helsingin Sanomien kuvailemaan räikeään päätösvallan väärinkäyttöön oman varallisuuden (ja siten päätösvallan) lisäämiseksi ei ole kehitetty esteitä, vaan niitä pikemminkin pyritään jatkuvasti purkamaan.

TE: Tuloerot kapenivat?

Talouselämä uutisoi Tilastokeskuksen julkaisemasta vuoden 2009 tulonjakotilastosta, jonka mukaan "Suomi ei ole enää tuloerojen kasvun kärkimaa". Uutisen mukaan tuloerojen hetkellinen kapeneminen johtunee taantuman aiheuttamasta tilapäisestä leikkauksesta suurituloisimpien tulospalkkioihin, sijoitustuottoihin ja bonuksiin.

Suhteellisten kasvulukujen keskellä on tärkeintä ymmärtää tulojen jakautumisen todellisuus:

Helsingin Sanomien mukaan 43 suuren pörssiyhtiön toimitusjohtajan palkka, bonus ja edut olivat viime vuonna keskimäärin 790 000 euroa. Lottovoitto tuli siis johtajalle joka vuosi. 

Tilastokeskuksen mukaan suurituloisimman kymmeneksen tulojen keskiarvo oli 58 000 euroa. Pienituloisimmat eivät saaneet tuosta summasta edes joka viidettä euroa vaan ansaitsivat keskimäärin alle 11 000 euroa.

Ja tämä oli siis tilanne sen jälkeen, kun tulonsiirrot ja verotus yrittivät tasata eroja.  

Kolumni: Kreikan pitäisi sanoutua irti eurosta

Mark Weisbrot:

Portugal just concluded an agreement with the I.M.F. that projects two more years of recession. No government should accept this kind of punishment. A responsible leader would point out to the European authorities that they have the money to support Greece with countercyclical policies (like fiscal stimulus), though they are choosing not to.

From a creditors’ point of view, which the European Union authorities have apparently adopted, a country that has accumulated too much debt must be punished, so as not to encourage “bad behavior.” But punishing an entire country for the past mistakes of some of its leaders, while morally satisfying to some, is hardly the basis for sound policy.

Mark Weisbrot kirjoittaa New York Timesissa 9.5. julkaistussa kolumnissaan, että Kreikalle asetetut julkisen talouden leikkausvaatimukset ovat vain syventäneet taloustaantumaa, ja että Kreikan olisi syytä pyrkiä irti eurojärjestelmästä. Weisbrot antaa vertailtavaksi esimerkin Argentiinasta, jossa Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kriisitueksi nimitetyt paketit jähmettivät talouden, lisäsivät työttömyyttä, karsivat julkista sektoria, mutta lisäsivät rikkaimman kansanosan varallisuutta entistä nopeammin.

Kun valtio irtautui näistä sanelluista "rakennemuutosohjelmista" ja alkoi valtion ohjauksessa lisätä julkista kulutusta, talous alkoikin elpyä. Weisbrotin mukaan vahvojen talouksien pitäisi lainata velkakriisimaille alemmilla koroilla, mitä markkinoilla tällä hetkellä tarjotaan – lisääntyneen keinottelun seurauksena. Valtion kulutuksen lisäämisellä kriisimaat pääsisivät pois nopeammin entisestään syvenevästä taantumakierteestä, ja muiden EU-maiden veronmaksajien ei tarvitsisi maksaa valtavia tukia Euroopan suurpankeille.

Nordean pääekonomisti: Työpäivät pidemmiksi

Kauppalehti:

Nordean pääekonomisti Martti Nyberg ehdottaa kestävyysvajeen ratkaisuksi suomalaisten työnteon lisäämistä.

Hänen mielestään suomalaiset voisivat venyttää työpäiväänsä kahdeksaan tuntiin ja jatkaa työuraansa kahdella ja puolella vuodella.

(...) - Tekemällä samanaikaisesti molemmat työajan lisäykset sekä päivän sisällä että työuran pituudessa, saavuttaisimme epäilemättä kaikkein suurimmat mahdollisuudet kestävyysvajeen torjumiseksi, hän kirjoittaa.

Sen sijaan, että hyvinvointivaltion palveluita turvattaisiin esimerkiksi palauttamalla verotuskokonaisuuden progressiivisuus edes 1970-luvun tasolle (hillitsemällä samalla tuloerojen voimakasta kasvua ja rikkaimman prosentin ennennäkemätöntä vaurastumista), Nordean pääekonomisti ehdottaa työpäivän pidennystä suomalaisille työntekijöille.

HS: Leipäjonot kasvavat joka puolella Suomea

HS:

Lähes kaikilla paikkakunnilla leipäjonojen kerrottiin kasvaneen. Helsingissä Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyön ruokajakelun jonoissa on syksystä asti ollut jopa 1 400 ruoka-avuntarvitsijaa.

(...) Jonottajat ovat insinöörejä, opiskelijoita, suurperheitä, nuoria äitejä lapsineen, veteraaneja, lapsiperheitä, pienipalkkaisia työssäkäyviä, asunnottomia, työttömiä, yksinhuoltaja-äitejä ja viime aikoina myös maahanmuuttajia.

Samaan aikaan, kun julkisten palveluiden verkostoa on karsittu säästöpaineiden alla ja köyhyys on lisääntynyt, Suomen rikkaimman kansanosan verotusta on höllennetty määrätietoisesti monin eri mekanismein.

Suomen Attac: Tukipaketit syöksevät velkakriisimaat syvään taantumaan

Heikki Patomäki & Marissa Varmavuori:

Nyt käsillä oleva kriisipaketti on ongelmallinen monestakin syystä. Ensinnäkin siihen kuuluvat vyönkiristyskuurit rapauttavat hyvinvointijärjestelmiä entisestään ajamalla alas julkisia palveluita, palkkoja, eläkkeitä ja tulonsiirtoja. Vallitsevan ideologian mukaisesti pakettiin kuuluu samalla veronalennuksia yksityisille yhtiöille ja hyökkäyksiä työlakeja vastaan.

Toiseksi paketti johtaa deflaationaariseen talouskehitykseen ja kriisin pitkittymiseen ainakin vaikeuksiin joutuneissa maissa. Samalla kun kriisipaketti palauttaa pankkien voitot ja bonukset, se rankaisee eniten kaikkein huono-osaisimpia.

Suomen Attacin puheenjohtajat varoittavat Helsingin Sanomissa 12.5. julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, että julkisen kulutuksen leikkaukset johtavat voimistuvaan eriarvoisuuteen sekä samanaikaisesti taantuman syvenemiseen ja pitkittymiseen. Yhdysvalloista alkaneen finanssikriisin ja sen seurauksena syntyneiden Euroopan valtioiden velkakriisien aiheuttamia rakenteellisia ongelmia ei nykyisissä tukiehdotuksissa pyritä korjaamaan kuin kosmeettisesti, minkä seurauksena uuden talouskuplan puhkeamista tulevaisuudessa ei voida välttää. Talouskriisin kustannukset sälytetään köyhimpien maksettavaksi leikkausten muodossa samalla, kuin kriisin aiheuttaneet syyllisiä palkitaan entistä muhkeammin bonuksin.

Velkakriisimaita olisi tuettava muun muassa säätelemällä voimakkaasti spekulointia rahoitusmarkkinoilla, joka on osaltaan johtanut velkaantuneiden maiden lainojen korkotason räväkkään nousuun. Portugalin, Kreikan, Espanjan ja Irlannin on piristettävä lamaantunutta talouttaan julkisella kulutuksella, johon valtiot tarvitsevat halpaa lainaa. Tässä Euroopan Unionin talousveturit voisivat olla ratkaisevassa asemassa lainaamalla kriisimaille markkinatasoa alhaisemmilla koroilla.

Talouselämä: Valtion palvelut tuovat onnea

Talouselämä uutisoi Baylor Universityn tutkija Patrick Flawinin johdolla toimitetusta tutkimuksesta.

Uuden amerikkalaistutkimuksen mukaan valtion tarjoamien palveluiden määrä kulkee käsi kädessä kansalaisten tyytyväisyyden kanssa. Mitä isompi hyvinvointivaltio, sitä tyytyväisempi kansa.

"Monissa tapauksissa valtion pienempi puuttuminen asioihin johtaa tehokkaampaan talouteen, mutta suurempi taloudellinen tehokkuus ei välttämättä tarkoita suurempaa tyytyväisyyttä elämään", Flavin sanoo.

Tämä käy ilmi myös Suomessakin, jossa jatkuvasta talouskasvusta huolimatta hyvinvointi on heikentynyt viimeiset parikymmentä vuotta. Sen lisäksi, että itse tehokkuus-käsite on erittäin ideologinen ja markkinatalouden mittarit tehokkuuden arvioimiseen ovat hyvin kapeat, ei lisääntynyt tehokkuus kerro mitään siitä, mihin tehokkuuden lisääntymisestä koitunut hyöty suuntautuu. Se voi ilmetä suurempina voittoina osakkeenomistajille ja suurempina palkkoina johtoportaalle, tai se voi ilmetä työajan vähentymisenä, työtaakan keventymisenä, kuluttajahintojen alenemisena tai palkkojen suurentumisena tavalliselle työntekijälle ja kuluttajalle. Jälkimmäisten yhteys hyvinvointiin yleisesti on melko ilmeinen kun taas ensimmäisten merkitys yhteisön hyvinvoinnille voi hyvinkin olla jopa täysin käänteinen.

Suomen Attac: Pörssin hallintarekisteröinnin laajentaminen edesvastuutonta

Suomen Attac:

Kansalaisjärjestö Attac vastustaa valtiovarainministeriön työryhmän ehdotusta kasvattaa pörssin salaisuuslakeja laajentavaa hallintarekisteröintiä. Uudistus helpottaisi veronkiertoa, vähentäisi yritystoiminnan avoimuutta ja tekisi Suomesta ulkopoliittisen kummajaisen.

”Hallintarekisteröinnin ulottaminen sijoitusrahastoihin tehtiin viime vuonna kaikessa hiljaisuudessa. Nyt anonyymi osakeomistus halutaan tuoda ulkomaisten sijoittajien lisäksi suomalaisille. Muutoksesta hyötyisivät vain suursijoittajat, pankit ja veronkiertäjät”, toteaa Attacin puheenjohtaja Marissa Varmavuori.

Aiheesta voi lukea lisää Jari Hanskan artikkelista, Voima-lehden verkkosivuilla.

Toistaiseksi tavallisen suomalaissijoittajan täytyy ensin avata arvo-osuustili pankista, minkä jälkeen hän voi ostaa esimerkiksi Nokian osakkeita Helsingin pörssistä. Tiedot kaupoista ja omistuksista kulkevat arvo-osuustileiltä Arvopaperikeskukselle eli Euroclear Finlandille ja edelleen veroviranomaisille. Näin verottaja pysyy ajan tasalla ja osaa periä suomalaisten sijoittajien myyntivoitoista ja osingoista pääomatuloveroa 28 prosenttia.

Hallintarekisteri on tarkoitettu vain ulkomaisille sijoittajille. Se on arvo-osuustilien kaltainen järjestelmä, johon arvopaperien kuten osakkeiden omistukset kirjataan. Merkittävin ero arvo-osuustileihin on se, että osakkeiden todellista omistajaa ei merkitä mihinkään – omistajan tilalla lukee ainoastaan tilinhoitajan, esimerkiksi Swiss Bankin, nimi. Varsinainen omistaja jätetään anonyymiksi, eikä esimerkiksi myyntivoitoista makseta Suomeen veroja.

(...) Kukaan asioista perillä oleva sijoittaja ei maksa pääomaveroa, jos sen kiertämisestä tulee helppoa. Pääomaveroa jäävät maksamaan lähinnä piensijoittajat ja pieniä vuokratuloja saavat vuokranantajat.

Kauppalehti: Toimitusjohtajien palkat nousivat 50 prosenttia

Kauppalehti:

Kauppalehden analyysiyksikön Balance Consultingin laskelmien mukaan pörssiyritysten toimitusjohtajien tienestit kasvoivat keskimäärin noin 50 prosenttia toissa vuodesta.

(...) Pörssinoteerattujen yritysten johtajista suurimmat ansiot keräsi viime syyskuussa Nokian toimitusjohtajan paikalta erotettu Olli-Pekka Kallasvuo. Yli 11 miljoonan euronansioissa ovat mukana osakepalkkiot, optiot ja eroraha.

(...) Kauppalehden vertailussa eniten nousivat Huhtamäen toimitusjohtajan Jukka Moision ansiot, noin 144 prosenttia.

Suomalaisen keskipalkka on 35760 euroa vuodessa ja suomalaisten keskiansiot kasvoivat noin 2,6 % toissa vuodesta.

Taloussanomat: Perhetausta vaikuttaa nuorten työttömyyteen

Taloussanomat kirjoitti tutkija Noora Sipilän ja Laura Kestilän sekä professori Pekka Martikaisen tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan perhetausta vaikuttaa voimakkaasti nuoren tulevaan työuraan.

Perheen tulotaso vaikuttaa jopa enemmän kuin muut perheen sosioekonomiset tekijät. Nuorilla, jotka tulevat alhaisen tulotason kodeista, jäävät työttömiksi jopa lähes kolme kertaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin hyvätuloisten perheiden nuoret.

(...) Sosiaalipsykologi Katriina Järvinen on vakuuttunut, että juuri vanhempien tulotaso ja koulutus muokkaavat todella paljon erityisesti sekä nuoren ihmisen minäkuvaa että kouluasenteita – jo alaluokilta, ehkä päiväkodista asti.

(...) – Koulutussosiologit puhuvat ”koulunsiedosta” – ylempien luokkien lapset on kasvatettu siihen paremmin. Kun kotikulttuuri tukee koulun arvomaailmaa, lapset eivät pidä koulua niin ikävänä paikkana. He saavat enemmän irti opetuksesta ja sosiaalisesta ympäristöstä. Tyypillistä on hyvä ”koulutusitsetunto”.

(...) – Akateemisilla työmarkkinoilla on valtavasti kilpailua – yhtä työpaikkaa voi hakea sata ihmistä. Tällainen jo kotoa ruokapöytäkeskusteluissa opittu luontevan keskustelun taito, että osaa uida sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä, ja puhua paljon olematta liian avomielinen, voi olla juuri se pieni ratkaiseva juttu työpaikan saannissa.

Markkinatalous perustuu kilpailuun ja saa periaatteessa "moraalisen oikeutuksensa" olettamista, että yhteiskunnassa vallitsee mahdollisuuksien tasa-arvo ja että jokainen saa kyllä enemmän tai vähemmän mitä ansaitsee, jos vain työskentelee tarpeeksi ahkerasti. Kuitenkin kyseinen tutkimus osoittaa jälleen selkeästi, että mahdollisuuksien tasa-arvo ei toteudu. Todellisuudessa yksilöiden päätyminen erilaisiin asemiin yhteiskunnassa - ja sitä kautta heidän palkitsemisensa - perustuu vahvasti tekijöihin, joihin he itse eivät voi vaikuttaa. Mitä suuremmat ovat tuloerot, ja mitä voimakkaammin valta ja varallisuus ovat yhteiskunnassa keskittyneet, sitä pahempi on myös yksilöiden välinen eriarvoisuus markkinakilpailussa työpaikoista ja yhteiskunnallisista asemista.

Taloussanomat: Kotitalouksien rakennemuutos lisää tuloeroja

Taloussanomat:

Tuloerojen kasvamiseen on useita eri syitä, joista yksi on avioituminen samaan tai viereiseen tuloluokkaan kuuluvan kanssa. Tämä selviää OECD:n tuloeroja koskevasta raportista.

(...) Kaikissa maissa suuntaus on se, että lääkäri menee naimisiin herkemmin toisen lääkärin kuin sairaanhoitajan kanssa.

Tämä johtaa kotitalouksien kasvaviin tuloeroihin, koska isot tulot keskittyvät samoihin perheisiin.

Taloussanomat kirjoittaa joidenkin tutkijoiden olevan sitä mieltä, että tämänkaltainen kehitys on pääasiallinen syy tuloerojen kasvuun. Kuitenkin on perusteltua uskoa, että tämä on enemmänkin seurausta tuloerojen kasvusta kuin niiden syy. Tuloerojen kasvaessa yhteiskunta eriytyy yhä voimakkaammin erillisiin sosiaaliluokkiin, joille muodostuu aina omaleimaisempi kulttuuri, elämisentapa ja kokemusmaailma. Näin eri ryhmiin kuuluvat ihmiset kohtaavat toisensa yhä harvemmin sekä kokevat yhä vähemmän yhteyttä toisiinsa johtuen erilaisesta kokemusmaailmasta. Sen sijaan ihmiset ovat yhä enenevässä määrin tekemisessä pääasiallisesti oman sosiaaliluokkansa jäsenten kanssa, joiden kanssa he myös jakavat yhteisen kokemusmaailman sekä elämisen tavan, ja täten he myös päätyvät todennäköisemmin perustamaan perheen samsta yhteiskuntaluokasta olevan henkilön kanssa.

YLE: Ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö lisääntyy Suomessa

YLE:

Ulkomaalaisten työntekijöiden kokema hyväksikäyttö lisääntyy Suomessa siivous- ja kodinhoitoalalla. Suuri osa tapauksista täyttää jopa ihmiskaupan kriteerit. Yritysten lisäksi myös yksityiset hakevat siivous- ja kotiaputyöntekijöitä suoraan ulkomailta.

Vähemmistövaltuutetun toimiston ylitarkastajan Venla Rothin mukaan keskeisimmin ihmiskauppaa kuvaa, että työtä tehdään pitkiä päiviä ja lähes kokonaan ilman palkkaa.

Epätasapainoiset neuvotteluasemat työnantajan ja työntekijöiden välillä ovat yleisiä. Tämä on seurausta useimmiten päätösvallan jakautumisesta varallisuuden ja omaisuuden mukaan. Tästä seuraa säännönmukaisesti erityyppisiä ristiriitatilanteita, joissa esimerkiksi kymmenillä tai jopa tuhansillakin ihmisillä on mahdollisesti vain vähäistä sananvaltaa heidän elämäänsä huomattavasti vaikuttaviin päätöksiin.

Tätä epätasapainoa korjaamaan on luotu runsaasti erilaisia korjausmenetelmiä, kuten työaikaa koskeva lainsäädäntö tai työturvallisuutta koskevat työehtosopimukset. Nämä korjaustoimenpiteet ovat usein olleet epätasapainoisen neuvottelutilanteen seurauksia korjaamaan vaatineiden kansalaisliikkeiden aikaansaannoksia.

Heikossa asemassa tai vailla lain suojaa liki täysin olevat työntekijät ovat markkinakannustimien näkökulmasta työnantajille kannattava valinta esimerkiksi sellaisilla aloilla, joissa työ on keskimäärin raskasta ja yksitoikkoista eikä se vaadi runsasta koulutusta. Työntekijöiden olosuhteita parantavat sopimukset saattavat tällöin laskennallisesti vähentää (ilman esimerkiksi työn tuntimäärää koskevia sopimuksia) saatavissa olevaa voittoa.

Nämä rakenteelliset mekanismit ovat nähtävissä eriasteisesti eri tilanteissa, mutta esimerkiksi Suomeen ulkomailta tulevien työntekijöiden kohtelua käsittelevässä uutisessa ne voidaan havaita selvästi. Heikossa asemassa olevat työntekijät eivät ole tietoisia jo tehdyistä, työehtoja koskevista sopimuksista eikä heillä ole olemassa aktiivista yhteisöä ja verkostoa jonka kesken jakaa tietoa sekä suunnitelmia omien olosuhteiden parantamisesta. Näin ollen todennäköisyys mahdollisiin väärinkäytöksiin kasvaa, sillä mahdolliset riskit ovat pieniä ja saavutettavissa olevat todennäköiset hyödyt huomattaviakin.

Parecon Finlandin kevään viimeinen kirjastoesitys Kirjasto 10:ssä

Parecon Finland on järjestänyt kevään aikana sarjan esitys- ja keskustelutilaisuuksia pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Kevään viimeiseen kirjastokeskusteluun voi osallistua maanantaina 9.5. klo 18 Kirjasto 10:ssä.

Jatkossa pidettävät tilaisuutemme löydät kotisivujemme Tilaisuudet-osiosta. Kirjastoesitykset jatkuvat syksyllä, ja vastaamme mielellämme tiedusteluihin tilaisuuksien järjestämisestä.

TE: Suomessa tuloerot kasvavat nopeimmin

Talouselämä:

Tuloerojen kasvu on eri mittareilla ollut Suomessa erittäin nopeaa verrattuna useimpiin muihin teollisuusmaihin. Tiedot ilmenevät teollisuusmaiden järjestön OECD:n uudesta raportista, joka vertailee tuloerojen kasvua eri maissa.

YLE: Suomalaisten hyvinvointi on rapistunut jo vuosikymmeniä

YLE:

Uusi tilastolaskelma kertoo suomalaisten hyvinvoinnin heikentyvän. Kovasta talouskasvustakin huolimatta hyvinvointi näyttää jatkaneen vähentymistään jo parikymmentä vuotta. Tutkijan mukaan hyvinvoinnin mittaaminen vain talouskasvun avulla ei enää riitä.

Vaurautta ja omistusta mittaamalla eivät paljastu erot vauraudessa ja omistuksessa, ainoastaan vaurauden ja omistuksen määrä (josta ison osan piilottamiseen on lisäksi voimakkaita kannustimia esimerkiksi veronkierron mahdollisuuksien kautta).

Hyvinvoinnin lisäksi tärkeää olisikin arvioida osallisuuden tasa-arvoisuutta ja tuloerojen kasvua, sekä kehittää yksittäisten tutkimusten ja mittausten sekä esimerkiksi suoran demokratian kokeilujen kautta pysyvämpiä institutionaalisia menetelmiä hyvinvoinnin ja päätöksenteon tasa-arvoisuuden kasvattamiseen.

TS: Tällaista on työelämä Suomessa pahimmillaan

Taloussanomat:

Vuorolisät maksamatta, ei lakisääteisiä taukoja, palkan alennuksia, potkut lapsen sairastelun takia.... Tällaista on työelämä Suomessa pahimmillaan. [...]hiostus, kehnot työolot tai asiattomat vaatimukset voivat tehdä mistä tahansa työstä epämiellyttävän.

Taloussanomien artikkelissa haastatellaan työsuhteissaan kuvaavia ongelmia kohdanneita työntekijöitä. Näitä ongelmia ovat mm. huonot työolot, suhteellisesti ja absoluuttisesti laskevat palkat sekä jatkuva irtisanomisten pelko ja epävarmuus omasta työpaikasta.

Kaikki esimerkit kertovat myös laajemmista ongelmista siinä, miten työpaikat ja -tehtävät jakautuvat nykyisellään, sekä työntekijöiden mahdollisuuksista neuvotella työolosuhteistaan ja -ehdoistaan. Työntekijöiden ja toisaalta työnantajien neuvotteluasemien eriarvoisuus on yksi tasapainoiset neuvottelut ja lopputulokset johdonmukaisesti estävä tekijä markkintaloudessa.

Neuvotteluasemien epätasa-arvoinen jakautuminen pohjaa lähtökohtien ja vaikutusvallan eriarvoisuuteen eri ihmisryhmien välillä. Erityisesti omistuksen ja varallisuuden äärimmäisen epätasainen jakautuminen vaikuttaa päätöksenteko- ja vaikutusmahdollisuuksiin haitallisella tavalla. Nämä mekanismit näkyvät työntekijöiden arjessa kivuliain tavoin, ja laajemmin yhteiskunnassa kasvavana eriarvoisuutena ja epävakautena.