Talouselämä: Rikkain prosentti omistaa 40 prosenttia maailman varallisuudesta

Talouselämä:

Varallisuus kasaantuu entistä tiukemmin pienelle eliitille, ilmenee uudesta Boston Consulting Groupin vuotuisesta varallisuusselvityksestä.

Rikkain 0,1 prosenttia, joiden varallisuus on yli 5 miljoonaa dollaria, maailman väestöstä omistaa 22 prosenttia varallisuudesta, kirjoittaa Wall Street Journal. Dollarimiljonäärit, joita on 0,9 prosenttia maailman väestöstä, omistaa 39 prosenttia varallisuudesta.

Varallisuuden kasautuminen pienelle joukolle ei ole luonnonlaki, vaan on seurausta tietoisesta politiikasta, mm. markkinoiden säätelyn purkamisesta, verotuksen progression kaventamisesta ja julkisten palvelujen ja erilaisten tulonsiirtojen astettaisesta heikentämisestä. Kasautuva varallisuus tuo mukanaan myös huomattavaa poliittista vaikutusvaltaa, joka on mahdollistanut ja mahdollistaa suuromistajien vaikuttaa politiikkaan niin, että se suosii ensisijaisesti heidän etujaan.

Omistuksen kasautuminen harvoihin käsiin aiheuttaa huomattavan valtasuhteiden vinoutuman talouden alueella yhteiskunnassa. Koska yritysten ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen, mitä tiheämmin tämä omistus on keskittynyt sitä pienemmän joukon etuja palvelemaan on talous valjastettu. Näin tällä joukolla on myös ensisijaisesti valta päättää niistä ehdoista, joiden puitteissa yhteiskuntaa ja taloutta kehitetään.

Markkinoiden säätelyn purkamista ja julkisen talouden yksityistämistä perustellaan myytillä tehokkaista ja maksimaalisen joustavasti toimivista markkinoista, jotka sitten aikaansaavat jatkuvan talouskasvun. Se ikävä seikka, että säätelemättömien markkinoiden aikaansaaman talouskasvun hedelmistä leijonanosa menee varakkaimman väestönosan taskuihin sivuutetaan väitteellä, että heidän varallisuudestaan hyötyy koko kansa rikkaiden kuluttaessaan ja sijoittaessaan omaisuuttaan. Tämä näkemys on kuitenkin yleisesti tunnustettu lähinnä myytiksi.

Lisäksi tämä kaikki on vastoin ihmisten toiveita ja tutkimustietoa. Huomattavasti tärkeämpää kuin taloudellisen kakun koko on ihmisille se, miten se jaetaan. Mitä suurempi on valtion rooli palveluiden tuottajana, sitä tyytyväisempi väestö. Talouskasvu ei tarkoita automaattisesti lisääntyvää hyvinvointia. Muilla mittareilla kun BKT:lla mitattuna on suomalaisten hyvinvointi rapistunut viimeisen kahden vuosikymmenen ajan juuri nimenomaan varallisuuden kasautumisesta aiheutuvan yhteiskunnan eriarvoistumisen seurauksena.

Tie talouskasvun ja eriarvoistumisen vähentämisen yhdistämiseksi olisi jotakuinkin päinvastainen kuin nykyinen malli. Markkinoiden säätelyä (etenkin rahoitusmarkkinoiden) pitäisi kiristää eikä höllentää. Minimipalkkoja pitäisi nostaa, julkisen sektorin tulisi tavoitella täystyöllisyyttä laajenemalla ja työllistämällä voimakkaammin. Näin voitaisiin lisätä julkisia palveluita niiden leikkamisen sijaan ja nostaa perusturvan yms. tukien tasoa. Sen lisäksi, että tämä kaikki tasaisi väestön eriarvoisuutta se lisäisi voimakkaasti kokonaiskysyntää, koska oikeasti kaiken rahansa kotimaisilla markkinoilla käyttävällä väestönosalla olisi enemmän ostovoimaa. Tämä ylläpitäisi sekä talouskasvua että varallisuus- ja elintasoerojen kaventumista.

Talouselämä: Rikas elää 12 vuotta pidempään kuin köyhä

Talouselämä:

Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus kirjoittaa, että Suomessa pienituloisimmassa tuloviidenneksessä elinajanodote on 12 vuotta lyhyempi kuin hyvätuloisimmassa tuloviidenneksessä.

"Suomessa tuloryhmittäiset erot elinajanodotteessa, pitkäaikaisten terveyshaittojen esiintyvyydessä ja terveytensä huonoksi arvioivien osuudessa viittaavat johdonmukaisesti samaan suuntaan. Näyttää siltä, että hyvätuloinen väestö voi nauttia pitkästä elämästä muita terveempänä", arvioi Tilastokeskuksen erikoistutkija Hannele Sauli.

Suurien tuloerojen maille on leimallista suuret erot eri väestöryhmien terveydessä ja elinajanodotteessa, koska ne korreloivat hyvin vahvasti varallisuuden ja yhteiskunnallisen aseman kanssa. Tuloerojen voimakkaan kasvun seurauksena - ja terveydenhoidon yksityistämisestä johtuvan eriarvoistumisen siivittämänä - ovat myös Suomessa erot terveydessä eri yhteiskuntaluokkien välillä kääntyneet nousuun.

Taloussanomat: Syrjäytyminen alkaa jo lapsena

Taloussanomien artikkelissa Kelan tutkimusprofessori Olli Kangas ja THL:n tutkija Reija Paananen esittelevät tekijöitä yksilön elämänkaaren varrelta, jotka vaikuttavat vahvasti syrjäytymiseen yhteiskunnasta.

Paitsi geneettiset ja ympäristöön liittyvät tekijät, myös odottavan äidin terveys sekä elintavat kuten ruokatottumukset ja tupakointi näkyvät lapsen hyvinvoinnissa.

(...) Vanhempien toimeentulotuen saaminen on yhteydessä lasten hyvinvointiin ja se voi myös heikentää vanhemmuutta. Ongelmat näyttävät kasaantuvan. Huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttamattomuus ja toimeentulo-ongelmat yleistyivät merkittävästi, jos vanhemmat ovat pitkään saaneet toimeentulotukea.

Tukea saavien lapsilla on 2,5-kertainen todennäköisyys päätyä toimeentulotukiluukulle verrattuna varakkaamman perheen jälkeläiseen.

(...) Kouluaika on elämän suuri risteyskohta. Ensimmäisellä ja toisella luokalla lapsi saa käsityksen itsestään oppijana ja koululaisena. Jos häntä pystytään tukemaan ja innostamaan tuolloin, hänen oppimiselleen on luotu pohja.

Opiskelumyönteinen asenne tukee lapsen tulevaa sosioekonomista asemaa. Korkeammin koulutettujen äitien lapset kouluttautuvat useammin, käyttävät vähemmän mielenterveyspalveluita, eivätkä joudu turvautumaan toimeentulotukeen yhtä usein kuin muut.

(...) Työnantajat vaativat todistuksia tutkinnoista ja ammattikoulutuksesta ja ilman niitä on vaikea saada töitä. Vähän koulutettujen lapset jättävät kuitenkin muita useammin koulunkäynnin peruskouluun tai opiskelevat vain vähän sen jälkeen. Paitsi opituista arvoista, kyse voi olla myös siitä, että lapset tarvitsevat ja haluavat rahaa ja pitävät tuolloin pikaista töihin menoa tärkeänä.

(...) Olipa perhe miten vauras tahansa, mutta jos lapsi jää ilman kavereita ja jos häntä vielä kiusataan, hän on vaarassa syrjäytyä ja masentua. Aikuisetkin tietävät tämän omasta elämästään.

–Jos työkaverit katsovat sinua pitkin nenän vartta ja lähtevät pois, kun tulet kahvihuoneeseen, tilanne syö sinua, oli palkkasi miten hyvä tahansa. Lapset ovat vielä paljon herkempiä, Kangas huomauttaa.

Yhteiskunnassa, jossa varallisuus on erittäin epätasaisesti jakautunut, aloittavat yksilöt kilpailun markkinataloudessa tarjolla olevista asemista hyvin erilaisista lähtökohdista. Sen lisäksi, että Taloussanomien artikkelissa mainitut tekijät vaikuttavat syrjäytymiseen, vaikuttavat ne kääntäen myös yhteiskunnassa "menestymiseen" ja siten yksilön palkitsemiseen. Nämä tekijät ovat kuitenkin riippuvaisia hyvin sattumanvaraisista, ulkoisista olosuhteista ja ovat siten myös yksilön todellisten vaikutusmahdollisuuksien ulottumattomissa. Ollakseen kaikkia tasavertaisesti kohtelevaa, ei palkitsemisen tulisi perustua sattumanvaraisiin vaan aidosti yksilön vaikutusmahdollisuuksien ulottuvissa oleviin tekijöihin.

Tilastokeskus: Varallisuus on hyvin epätasaisesti jakautunut

Tilastokeskus:

Varallisuus on Suomessakin jakautunut tuloja huomattavasti epätasaisemmin. Tällä hetkellä varakkaimman viiden prosentin hallussa on noin neljännes koko varallisuuden arvosta. Rikkaimman huipun, yhden prosentin hallussa, on kymmenesosa koko varallisuuden arvosta. Jakauman vinous tulee toisin päin katsottaessa vielä ilmeisemmäksi: puolet kotitalouksista omistaa ainoastaan 11 prosenttia varallisuudesta.

Tilastokeskuksen artikkeli on hyvä, tiivistetysti talouden epätasa-arvoisuutta Suomessa taustoittava teksti.

Artikkeli on vuodelta 2007, jonka jälkeen yhteiskunnallista tilastointia tekevän Tilastokeskuksen rahoitusta on leikattu. Tämän seurauksena osa tilastoinnista on jouduttu lopettamaan, ja osan luotettavuus on heikentynyt otantojen pienentyessä ja kyselyjen harventuessa.

HS: Synnytykset voivat loppua useissa pienissä sairaaloissa

Helsingin Sanomat:

Synnytykset voivat loppua lähivuosina monissa pienissä sairaaloissa eri puolilla maata.

Suomessa on nyt 31 synnytyssairaalaa. Vielä 1975 niitä oli 62. Lapsia syntyy tänä vuonna arviolta noin 60 000.

Vaikka Suomenkin kokonaistuottavuus ja -varallisuus on kasvanut huomattavasti vuodesta 1975, on tasa-arvoisten peruspalvelujen, kuten terveydenhoito, saatavuus heikentynyt.

TE: Tuloerojen kasvu muuttuu terveyserojen kasvuksi

Talouselämä:

Iso osa suomalaisista on huolestunut tuloerojen kasvusta. Tuoreen kyselyn mukaan 49 prosenttia suomalaisista pelkää, että kansalaisten tuloerot kasvavat entisestään.

Kyselyn mukaan suomalaiset ovat aika vahvasti jakautuneet.

Esimerkiksi vähiten terveyserojen kasvusta ovat huolissaan opiskelijat ja johtavassa asemassa olevat.

Sitä vastoin vähemmän koulutetut, työelämän ulkopuolella olevat sekä eläkeläiset ovat muita useammin sitä mieltä, että hyväosaiset hyötyvät eniten terveyttä ja hyvinvointia edistävästä työstä.

[Terveyden edistämisen keskus ry:n kehittämispäällikkö Pirjo] Koskinen-Ollonqvistin mielestä onkin huolestuttavaa, että näin ajattelevat juuri ne samat ihmiset, joiden itse kokema terveys on muita heikompaa.

Lähtökohtien eriarvoisuus on useimpien mielestä ei-toivottava piirre yhteiskunnassa, ja vastaavasti yhteiskunnan tasa-arvoisuus on toistuvasti toivottavana nähty piirre. Nämä yleisesti jaetut käsitykset toistuvat Talouselämän uutisoimassa tutkimuksessa.

Onkin oleellista tunnistaa elementtejä, jotka kasvattavat eriarvoisuutta. Näitä ovat esimerkiksi terveyspalvelujen ja koulutuksen jakaminen varallisuuden mukaan, valtavat erot eläkkeiden kaltaisissa tuki- ja palkitsemisjärjestelmissä tai tuottavan omaisuuden perimisellä mahdollistettavat valtavat erot varallisuudessa.

Eriarvoisuus ei rajoitu ainoastaan erilaisiin yksittäisiin alueisiin kuten terveys tai koulutustaso, vaan se kytkeytyy ratkaisevasti myös päätöksentekovaltaan. Mitä enemmän yksittäiselläkin ihmisellä on varallisuutta, sitä enemmän hänellä on päätäntävaltaa yhteiskunnan asioista sellaisen talouden kautta, jossa varallisuus on yksi keskeisistä päätösvaltaa määrittävistä tekijöistä.

Nämä tekijät yhdessä vaikuttavat siihen, miksi huomattavat tulo- ja varallisuuserot, sekä niiden seurauksena nopeasti voimistuva, huomattava lähtökohtien epätasa-arvoisuus nähdään niin usein selkeästi negatiivisina seikkoina.

Taloussanomat: Perhetaustat syynä nuorten köyhyyteen

TS:

Pienituloisten nuorten mukaan syyt heidän köyhyyteensä johtuvat heidän perhetaustoistaan, nykyisestä sosioekonomisesta asemastaan, äkillisistä elämänmuutoksista ja korkeista elinkustannuksista.

[...]

– Jos pienituloisuus suomalaisessa yhteiskunnassa yhä lisääntyy, alkaa perheen varallisuus vaikuttaa yhä enemmän siihen miten lapset ja nuoret voivat elämässään edetä. Tästä seuraisi väestöryhmien yhä voimakkaampi eriytyminen, [tutkija Juha] Mikkonen sanoo.

Lähtökohtien eriarvoisuus ja eri yksilöiden mahdollisuuksien lahjakkuuksiensa kehittämiseen varallisuuden perusteella heikentää yhteiskunnan tehokkuutta. Kun vain pienellä osalla väestöstä, varakkailla, on mahdollisuus toteuttaa mahdollisuuksiaan, jää suuri osa yhteisön ja yhteiskunnan lahjoista käyttämättä.

Lisäksi Suomea ja lähes kaikkia maailman valtioita sitovat yleiset ja yhtäläiset (siis ei varallisuuden mukaan jakautuvat) oikeudet esimerkiksi koulutukseen ja asumiseen, joihin myös Suomi on kansainvälisissä sopimuksissa toisen maailmansodan jälkeen sitoutunut.

HS: Yritysten huippujohtajat päättävät toistensa palkoista

HS:

Osa suomalaisista toimitusjohtajista päättää toistensa palkoista ja palkitsemisesta ristiin yritysten hallituksissa. Hyvä esimerkki on Suomen suurimman työeläkeyhtiön Varman ympärille muodostunut piiri, joka päättää vastavuoroisesti miljoonien eurojen eduista.

Varmassa, Wärtsilässä ja Sammossa tulkitaan, että palkoista ristiin päättäminen ei synnytä esteellisyyttä. Sammosta asiaa perustellaan sillä, että osakeyhtiölaki ei estä moista päätöksentekoa.

Markkinataloudessa päätösvallan rakenteellinen jakautuminen tapahtuu omistamisen ja varallisuuden kautta. Tätä päätöksentekomekanismia voidaan muokata esimerkiksi valtiomuodon, lakien ja erilaisten säädösten avulla. Juuri tähän yhtiöt vastauksessaan viittaavat - Helsingin Sanomien kuvailemaan räikeään päätösvallan väärinkäyttöön oman varallisuuden (ja siten päätösvallan) lisäämiseksi ei ole kehitetty esteitä, vaan niitä pikemminkin pyritään jatkuvasti purkamaan.

TE: Tuloerot kapenivat?

Talouselämä uutisoi Tilastokeskuksen julkaisemasta vuoden 2009 tulonjakotilastosta, jonka mukaan "Suomi ei ole enää tuloerojen kasvun kärkimaa". Uutisen mukaan tuloerojen hetkellinen kapeneminen johtunee taantuman aiheuttamasta tilapäisestä leikkauksesta suurituloisimpien tulospalkkioihin, sijoitustuottoihin ja bonuksiin.

Suhteellisten kasvulukujen keskellä on tärkeintä ymmärtää tulojen jakautumisen todellisuus:

Helsingin Sanomien mukaan 43 suuren pörssiyhtiön toimitusjohtajan palkka, bonus ja edut olivat viime vuonna keskimäärin 790 000 euroa. Lottovoitto tuli siis johtajalle joka vuosi. 

Tilastokeskuksen mukaan suurituloisimman kymmeneksen tulojen keskiarvo oli 58 000 euroa. Pienituloisimmat eivät saaneet tuosta summasta edes joka viidettä euroa vaan ansaitsivat keskimäärin alle 11 000 euroa.

Ja tämä oli siis tilanne sen jälkeen, kun tulonsiirrot ja verotus yrittivät tasata eroja.  

Kolumni: Kreikan pitäisi sanoutua irti eurosta

Mark Weisbrot:

Portugal just concluded an agreement with the I.M.F. that projects two more years of recession. No government should accept this kind of punishment. A responsible leader would point out to the European authorities that they have the money to support Greece with countercyclical policies (like fiscal stimulus), though they are choosing not to.

From a creditors’ point of view, which the European Union authorities have apparently adopted, a country that has accumulated too much debt must be punished, so as not to encourage “bad behavior.” But punishing an entire country for the past mistakes of some of its leaders, while morally satisfying to some, is hardly the basis for sound policy.

Mark Weisbrot kirjoittaa New York Timesissa 9.5. julkaistussa kolumnissaan, että Kreikalle asetetut julkisen talouden leikkausvaatimukset ovat vain syventäneet taloustaantumaa, ja että Kreikan olisi syytä pyrkiä irti eurojärjestelmästä. Weisbrot antaa vertailtavaksi esimerkin Argentiinasta, jossa Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kriisitueksi nimitetyt paketit jähmettivät talouden, lisäsivät työttömyyttä, karsivat julkista sektoria, mutta lisäsivät rikkaimman kansanosan varallisuutta entistä nopeammin.

Kun valtio irtautui näistä sanelluista "rakennemuutosohjelmista" ja alkoi valtion ohjauksessa lisätä julkista kulutusta, talous alkoikin elpyä. Weisbrotin mukaan vahvojen talouksien pitäisi lainata velkakriisimaille alemmilla koroilla, mitä markkinoilla tällä hetkellä tarjotaan – lisääntyneen keinottelun seurauksena. Valtion kulutuksen lisäämisellä kriisimaat pääsisivät pois nopeammin entisestään syvenevästä taantumakierteestä, ja muiden EU-maiden veronmaksajien ei tarvitsisi maksaa valtavia tukia Euroopan suurpankeille.

Nordean pääekonomisti: Työpäivät pidemmiksi

Kauppalehti:

Nordean pääekonomisti Martti Nyberg ehdottaa kestävyysvajeen ratkaisuksi suomalaisten työnteon lisäämistä.

Hänen mielestään suomalaiset voisivat venyttää työpäiväänsä kahdeksaan tuntiin ja jatkaa työuraansa kahdella ja puolella vuodella.

(...) - Tekemällä samanaikaisesti molemmat työajan lisäykset sekä päivän sisällä että työuran pituudessa, saavuttaisimme epäilemättä kaikkein suurimmat mahdollisuudet kestävyysvajeen torjumiseksi, hän kirjoittaa.

Sen sijaan, että hyvinvointivaltion palveluita turvattaisiin esimerkiksi palauttamalla verotuskokonaisuuden progressiivisuus edes 1970-luvun tasolle (hillitsemällä samalla tuloerojen voimakasta kasvua ja rikkaimman prosentin ennennäkemätöntä vaurastumista), Nordean pääekonomisti ehdottaa työpäivän pidennystä suomalaisille työntekijöille.

HS: Leipäjonot kasvavat joka puolella Suomea

HS:

Lähes kaikilla paikkakunnilla leipäjonojen kerrottiin kasvaneen. Helsingissä Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyön ruokajakelun jonoissa on syksystä asti ollut jopa 1 400 ruoka-avuntarvitsijaa.

(...) Jonottajat ovat insinöörejä, opiskelijoita, suurperheitä, nuoria äitejä lapsineen, veteraaneja, lapsiperheitä, pienipalkkaisia työssäkäyviä, asunnottomia, työttömiä, yksinhuoltaja-äitejä ja viime aikoina myös maahanmuuttajia.

Samaan aikaan, kun julkisten palveluiden verkostoa on karsittu säästöpaineiden alla ja köyhyys on lisääntynyt, Suomen rikkaimman kansanosan verotusta on höllennetty määrätietoisesti monin eri mekanismein.

Suomen Attac: Tukipaketit syöksevät velkakriisimaat syvään taantumaan

Heikki Patomäki & Marissa Varmavuori:

Nyt käsillä oleva kriisipaketti on ongelmallinen monestakin syystä. Ensinnäkin siihen kuuluvat vyönkiristyskuurit rapauttavat hyvinvointijärjestelmiä entisestään ajamalla alas julkisia palveluita, palkkoja, eläkkeitä ja tulonsiirtoja. Vallitsevan ideologian mukaisesti pakettiin kuuluu samalla veronalennuksia yksityisille yhtiöille ja hyökkäyksiä työlakeja vastaan.

Toiseksi paketti johtaa deflaationaariseen talouskehitykseen ja kriisin pitkittymiseen ainakin vaikeuksiin joutuneissa maissa. Samalla kun kriisipaketti palauttaa pankkien voitot ja bonukset, se rankaisee eniten kaikkein huono-osaisimpia.

Suomen Attacin puheenjohtajat varoittavat Helsingin Sanomissa 12.5. julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, että julkisen kulutuksen leikkaukset johtavat voimistuvaan eriarvoisuuteen sekä samanaikaisesti taantuman syvenemiseen ja pitkittymiseen. Yhdysvalloista alkaneen finanssikriisin ja sen seurauksena syntyneiden Euroopan valtioiden velkakriisien aiheuttamia rakenteellisia ongelmia ei nykyisissä tukiehdotuksissa pyritä korjaamaan kuin kosmeettisesti, minkä seurauksena uuden talouskuplan puhkeamista tulevaisuudessa ei voida välttää. Talouskriisin kustannukset sälytetään köyhimpien maksettavaksi leikkausten muodossa samalla, kuin kriisin aiheuttaneet syyllisiä palkitaan entistä muhkeammin bonuksin.

Velkakriisimaita olisi tuettava muun muassa säätelemällä voimakkaasti spekulointia rahoitusmarkkinoilla, joka on osaltaan johtanut velkaantuneiden maiden lainojen korkotason räväkkään nousuun. Portugalin, Kreikan, Espanjan ja Irlannin on piristettävä lamaantunutta talouttaan julkisella kulutuksella, johon valtiot tarvitsevat halpaa lainaa. Tässä Euroopan Unionin talousveturit voisivat olla ratkaisevassa asemassa lainaamalla kriisimaille markkinatasoa alhaisemmilla koroilla.

Talouselämä: Valtion palvelut tuovat onnea

Talouselämä uutisoi Baylor Universityn tutkija Patrick Flawinin johdolla toimitetusta tutkimuksesta.

Uuden amerikkalaistutkimuksen mukaan valtion tarjoamien palveluiden määrä kulkee käsi kädessä kansalaisten tyytyväisyyden kanssa. Mitä isompi hyvinvointivaltio, sitä tyytyväisempi kansa.

"Monissa tapauksissa valtion pienempi puuttuminen asioihin johtaa tehokkaampaan talouteen, mutta suurempi taloudellinen tehokkuus ei välttämättä tarkoita suurempaa tyytyväisyyttä elämään", Flavin sanoo.

Tämä käy ilmi myös Suomessakin, jossa jatkuvasta talouskasvusta huolimatta hyvinvointi on heikentynyt viimeiset parikymmentä vuotta. Sen lisäksi, että itse tehokkuus-käsite on erittäin ideologinen ja markkinatalouden mittarit tehokkuuden arvioimiseen ovat hyvin kapeat, ei lisääntynyt tehokkuus kerro mitään siitä, mihin tehokkuuden lisääntymisestä koitunut hyöty suuntautuu. Se voi ilmetä suurempina voittoina osakkeenomistajille ja suurempina palkkoina johtoportaalle, tai se voi ilmetä työajan vähentymisenä, työtaakan keventymisenä, kuluttajahintojen alenemisena tai palkkojen suurentumisena tavalliselle työntekijälle ja kuluttajalle. Jälkimmäisten yhteys hyvinvointiin yleisesti on melko ilmeinen kun taas ensimmäisten merkitys yhteisön hyvinvoinnille voi hyvinkin olla jopa täysin käänteinen.

Suomen Attac: Pörssin hallintarekisteröinnin laajentaminen edesvastuutonta

Suomen Attac:

Kansalaisjärjestö Attac vastustaa valtiovarainministeriön työryhmän ehdotusta kasvattaa pörssin salaisuuslakeja laajentavaa hallintarekisteröintiä. Uudistus helpottaisi veronkiertoa, vähentäisi yritystoiminnan avoimuutta ja tekisi Suomesta ulkopoliittisen kummajaisen.

”Hallintarekisteröinnin ulottaminen sijoitusrahastoihin tehtiin viime vuonna kaikessa hiljaisuudessa. Nyt anonyymi osakeomistus halutaan tuoda ulkomaisten sijoittajien lisäksi suomalaisille. Muutoksesta hyötyisivät vain suursijoittajat, pankit ja veronkiertäjät”, toteaa Attacin puheenjohtaja Marissa Varmavuori.

Aiheesta voi lukea lisää Jari Hanskan artikkelista, Voima-lehden verkkosivuilla.

Toistaiseksi tavallisen suomalaissijoittajan täytyy ensin avata arvo-osuustili pankista, minkä jälkeen hän voi ostaa esimerkiksi Nokian osakkeita Helsingin pörssistä. Tiedot kaupoista ja omistuksista kulkevat arvo-osuustileiltä Arvopaperikeskukselle eli Euroclear Finlandille ja edelleen veroviranomaisille. Näin verottaja pysyy ajan tasalla ja osaa periä suomalaisten sijoittajien myyntivoitoista ja osingoista pääomatuloveroa 28 prosenttia.

Hallintarekisteri on tarkoitettu vain ulkomaisille sijoittajille. Se on arvo-osuustilien kaltainen järjestelmä, johon arvopaperien kuten osakkeiden omistukset kirjataan. Merkittävin ero arvo-osuustileihin on se, että osakkeiden todellista omistajaa ei merkitä mihinkään – omistajan tilalla lukee ainoastaan tilinhoitajan, esimerkiksi Swiss Bankin, nimi. Varsinainen omistaja jätetään anonyymiksi, eikä esimerkiksi myyntivoitoista makseta Suomeen veroja.

(...) Kukaan asioista perillä oleva sijoittaja ei maksa pääomaveroa, jos sen kiertämisestä tulee helppoa. Pääomaveroa jäävät maksamaan lähinnä piensijoittajat ja pieniä vuokratuloja saavat vuokranantajat.

Kauppalehti: Toimitusjohtajien palkat nousivat 50 prosenttia

Kauppalehti:

Kauppalehden analyysiyksikön Balance Consultingin laskelmien mukaan pörssiyritysten toimitusjohtajien tienestit kasvoivat keskimäärin noin 50 prosenttia toissa vuodesta.

(...) Pörssinoteerattujen yritysten johtajista suurimmat ansiot keräsi viime syyskuussa Nokian toimitusjohtajan paikalta erotettu Olli-Pekka Kallasvuo. Yli 11 miljoonan euronansioissa ovat mukana osakepalkkiot, optiot ja eroraha.

(...) Kauppalehden vertailussa eniten nousivat Huhtamäen toimitusjohtajan Jukka Moision ansiot, noin 144 prosenttia.

Suomalaisen keskipalkka on 35760 euroa vuodessa ja suomalaisten keskiansiot kasvoivat noin 2,6 % toissa vuodesta.

Taloussanomat: Perhetausta vaikuttaa nuorten työttömyyteen

Taloussanomat kirjoitti tutkija Noora Sipilän ja Laura Kestilän sekä professori Pekka Martikaisen tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan perhetausta vaikuttaa voimakkaasti nuoren tulevaan työuraan.

Perheen tulotaso vaikuttaa jopa enemmän kuin muut perheen sosioekonomiset tekijät. Nuorilla, jotka tulevat alhaisen tulotason kodeista, jäävät työttömiksi jopa lähes kolme kertaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin hyvätuloisten perheiden nuoret.

(...) Sosiaalipsykologi Katriina Järvinen on vakuuttunut, että juuri vanhempien tulotaso ja koulutus muokkaavat todella paljon erityisesti sekä nuoren ihmisen minäkuvaa että kouluasenteita – jo alaluokilta, ehkä päiväkodista asti.

(...) – Koulutussosiologit puhuvat ”koulunsiedosta” – ylempien luokkien lapset on kasvatettu siihen paremmin. Kun kotikulttuuri tukee koulun arvomaailmaa, lapset eivät pidä koulua niin ikävänä paikkana. He saavat enemmän irti opetuksesta ja sosiaalisesta ympäristöstä. Tyypillistä on hyvä ”koulutusitsetunto”.

(...) – Akateemisilla työmarkkinoilla on valtavasti kilpailua – yhtä työpaikkaa voi hakea sata ihmistä. Tällainen jo kotoa ruokapöytäkeskusteluissa opittu luontevan keskustelun taito, että osaa uida sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä, ja puhua paljon olematta liian avomielinen, voi olla juuri se pieni ratkaiseva juttu työpaikan saannissa.

Markkinatalous perustuu kilpailuun ja saa periaatteessa "moraalisen oikeutuksensa" olettamista, että yhteiskunnassa vallitsee mahdollisuuksien tasa-arvo ja että jokainen saa kyllä enemmän tai vähemmän mitä ansaitsee, jos vain työskentelee tarpeeksi ahkerasti. Kuitenkin kyseinen tutkimus osoittaa jälleen selkeästi, että mahdollisuuksien tasa-arvo ei toteudu. Todellisuudessa yksilöiden päätyminen erilaisiin asemiin yhteiskunnassa - ja sitä kautta heidän palkitsemisensa - perustuu vahvasti tekijöihin, joihin he itse eivät voi vaikuttaa. Mitä suuremmat ovat tuloerot, ja mitä voimakkaammin valta ja varallisuus ovat yhteiskunnassa keskittyneet, sitä pahempi on myös yksilöiden välinen eriarvoisuus markkinakilpailussa työpaikoista ja yhteiskunnallisista asemista.

Taloussanomat: Kotitalouksien rakennemuutos lisää tuloeroja

Taloussanomat:

Tuloerojen kasvamiseen on useita eri syitä, joista yksi on avioituminen samaan tai viereiseen tuloluokkaan kuuluvan kanssa. Tämä selviää OECD:n tuloeroja koskevasta raportista.

(...) Kaikissa maissa suuntaus on se, että lääkäri menee naimisiin herkemmin toisen lääkärin kuin sairaanhoitajan kanssa.

Tämä johtaa kotitalouksien kasvaviin tuloeroihin, koska isot tulot keskittyvät samoihin perheisiin.

Taloussanomat kirjoittaa joidenkin tutkijoiden olevan sitä mieltä, että tämänkaltainen kehitys on pääasiallinen syy tuloerojen kasvuun. Kuitenkin on perusteltua uskoa, että tämä on enemmänkin seurausta tuloerojen kasvusta kuin niiden syy. Tuloerojen kasvaessa yhteiskunta eriytyy yhä voimakkaammin erillisiin sosiaaliluokkiin, joille muodostuu aina omaleimaisempi kulttuuri, elämisentapa ja kokemusmaailma. Näin eri ryhmiin kuuluvat ihmiset kohtaavat toisensa yhä harvemmin sekä kokevat yhä vähemmän yhteyttä toisiinsa johtuen erilaisesta kokemusmaailmasta. Sen sijaan ihmiset ovat yhä enenevässä määrin tekemisessä pääasiallisesti oman sosiaaliluokkansa jäsenten kanssa, joiden kanssa he myös jakavat yhteisen kokemusmaailman sekä elämisen tavan, ja täten he myös päätyvät todennäköisemmin perustamaan perheen samsta yhteiskuntaluokasta olevan henkilön kanssa.

YLE: Ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö lisääntyy Suomessa

YLE:

Ulkomaalaisten työntekijöiden kokema hyväksikäyttö lisääntyy Suomessa siivous- ja kodinhoitoalalla. Suuri osa tapauksista täyttää jopa ihmiskaupan kriteerit. Yritysten lisäksi myös yksityiset hakevat siivous- ja kotiaputyöntekijöitä suoraan ulkomailta.

Vähemmistövaltuutetun toimiston ylitarkastajan Venla Rothin mukaan keskeisimmin ihmiskauppaa kuvaa, että työtä tehdään pitkiä päiviä ja lähes kokonaan ilman palkkaa.

Epätasapainoiset neuvotteluasemat työnantajan ja työntekijöiden välillä ovat yleisiä. Tämä on seurausta useimmiten päätösvallan jakautumisesta varallisuuden ja omaisuuden mukaan. Tästä seuraa säännönmukaisesti erityyppisiä ristiriitatilanteita, joissa esimerkiksi kymmenillä tai jopa tuhansillakin ihmisillä on mahdollisesti vain vähäistä sananvaltaa heidän elämäänsä huomattavasti vaikuttaviin päätöksiin.

Tätä epätasapainoa korjaamaan on luotu runsaasti erilaisia korjausmenetelmiä, kuten työaikaa koskeva lainsäädäntö tai työturvallisuutta koskevat työehtosopimukset. Nämä korjaustoimenpiteet ovat usein olleet epätasapainoisen neuvottelutilanteen seurauksia korjaamaan vaatineiden kansalaisliikkeiden aikaansaannoksia.

Heikossa asemassa tai vailla lain suojaa liki täysin olevat työntekijät ovat markkinakannustimien näkökulmasta työnantajille kannattava valinta esimerkiksi sellaisilla aloilla, joissa työ on keskimäärin raskasta ja yksitoikkoista eikä se vaadi runsasta koulutusta. Työntekijöiden olosuhteita parantavat sopimukset saattavat tällöin laskennallisesti vähentää (ilman esimerkiksi työn tuntimäärää koskevia sopimuksia) saatavissa olevaa voittoa.

Nämä rakenteelliset mekanismit ovat nähtävissä eriasteisesti eri tilanteissa, mutta esimerkiksi Suomeen ulkomailta tulevien työntekijöiden kohtelua käsittelevässä uutisessa ne voidaan havaita selvästi. Heikossa asemassa olevat työntekijät eivät ole tietoisia jo tehdyistä, työehtoja koskevista sopimuksista eikä heillä ole olemassa aktiivista yhteisöä ja verkostoa jonka kesken jakaa tietoa sekä suunnitelmia omien olosuhteiden parantamisesta. Näin ollen todennäköisyys mahdollisiin väärinkäytöksiin kasvaa, sillä mahdolliset riskit ovat pieniä ja saavutettavissa olevat todennäköiset hyödyt huomattaviakin.

Parecon Finlandin kevään viimeinen kirjastoesitys Kirjasto 10:ssä

Parecon Finland on järjestänyt kevään aikana sarjan esitys- ja keskustelutilaisuuksia pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Kevään viimeiseen kirjastokeskusteluun voi osallistua maanantaina 9.5. klo 18 Kirjasto 10:ssä.

Jatkossa pidettävät tilaisuutemme löydät kotisivujemme Tilaisuudet-osiosta. Kirjastoesitykset jatkuvat syksyllä, ja vastaamme mielellämme tiedusteluihin tilaisuuksien järjestämisestä.

TE: Suomessa tuloerot kasvavat nopeimmin

Talouselämä:

Tuloerojen kasvu on eri mittareilla ollut Suomessa erittäin nopeaa verrattuna useimpiin muihin teollisuusmaihin. Tiedot ilmenevät teollisuusmaiden järjestön OECD:n uudesta raportista, joka vertailee tuloerojen kasvua eri maissa.

YLE: Suomalaisten hyvinvointi on rapistunut jo vuosikymmeniä

YLE:

Uusi tilastolaskelma kertoo suomalaisten hyvinvoinnin heikentyvän. Kovasta talouskasvustakin huolimatta hyvinvointi näyttää jatkaneen vähentymistään jo parikymmentä vuotta. Tutkijan mukaan hyvinvoinnin mittaaminen vain talouskasvun avulla ei enää riitä.

Vaurautta ja omistusta mittaamalla eivät paljastu erot vauraudessa ja omistuksessa, ainoastaan vaurauden ja omistuksen määrä (josta ison osan piilottamiseen on lisäksi voimakkaita kannustimia esimerkiksi veronkierron mahdollisuuksien kautta).

Hyvinvoinnin lisäksi tärkeää olisikin arvioida osallisuuden tasa-arvoisuutta ja tuloerojen kasvua, sekä kehittää yksittäisten tutkimusten ja mittausten sekä esimerkiksi suoran demokratian kokeilujen kautta pysyvämpiä institutionaalisia menetelmiä hyvinvoinnin ja päätöksenteon tasa-arvoisuuden kasvattamiseen.

TS: Tällaista on työelämä Suomessa pahimmillaan

Taloussanomat:

Vuorolisät maksamatta, ei lakisääteisiä taukoja, palkan alennuksia, potkut lapsen sairastelun takia.... Tällaista on työelämä Suomessa pahimmillaan. [...]hiostus, kehnot työolot tai asiattomat vaatimukset voivat tehdä mistä tahansa työstä epämiellyttävän.

Taloussanomien artikkelissa haastatellaan työsuhteissaan kuvaavia ongelmia kohdanneita työntekijöitä. Näitä ongelmia ovat mm. huonot työolot, suhteellisesti ja absoluuttisesti laskevat palkat sekä jatkuva irtisanomisten pelko ja epävarmuus omasta työpaikasta.

Kaikki esimerkit kertovat myös laajemmista ongelmista siinä, miten työpaikat ja -tehtävät jakautuvat nykyisellään, sekä työntekijöiden mahdollisuuksista neuvotella työolosuhteistaan ja -ehdoistaan. Työntekijöiden ja toisaalta työnantajien neuvotteluasemien eriarvoisuus on yksi tasapainoiset neuvottelut ja lopputulokset johdonmukaisesti estävä tekijä markkintaloudessa.

Neuvotteluasemien epätasa-arvoinen jakautuminen pohjaa lähtökohtien ja vaikutusvallan eriarvoisuuteen eri ihmisryhmien välillä. Erityisesti omistuksen ja varallisuuden äärimmäisen epätasainen jakautuminen vaikuttaa päätöksenteko- ja vaikutusmahdollisuuksiin haitallisella tavalla. Nämä mekanismit näkyvät työntekijöiden arjessa kivuliain tavoin, ja laajemmin yhteiskunnassa kasvavana eriarvoisuutena ja epävakautena.

TS: Kansanedustajilla tiukat kytkyt yritysmaailmaan

Taloussanomat:

Sataviisikymmentä kansanedustajaa on tavalla tai toisella mukana yritysten hallintoelimissä. Valtionyhtiöt ovat pestanneet elimiinsä 51 kansanedustajaa. 

[...] Vaalirahakohu ja kohu sidonnaisuuksista eivät näytä vähentäneen innokkuutta osallistua yritystoimintaan.

Taloussanomien uutisessa listataan kansanedustajien paikkoja yritysten hallintoelimissä. Uutisessa kuvataan yhtä esimerkkiä siitä, kuinka poliittinen ja taloudellinen päätöksenteko Suomessa ovat nykyisellään kietoutuneet yhteen. Kansanedustajien yhtenä tärkeänä talouspoliittisena tehtävänä on ollut säädellä poliittisilla päätöksillä markkinoilla toimivien yritysten toimintaa, jotta esimerkiksi työvoiman oikeuksia on voitu turvata tai tuotannosta koituvia ympäristöhaittoja on voitu vähentää.

Suomessa markkinoita onkin säädelty pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin mukaisesti voimakkaasti erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla, kun maahan rakennettiin julkisesti rahoitettu koulujärjestelmä sekä julkinen terveydenhuolto, ja yritysten toimintaa rajoitettiin muun muassa erilaisin ympäristölainsäädännöin. Kansanedustajien lisääntyvä verkottuminen yritysmaailman johtoportaan kanssa vaikuttaa rakenteellisesti poliitikkojen intoon säädellä markkinoita haittavaikutusten lieventämiseksi.

HS: Köyhyys heijastuu kouluun

Helsingin sanomat:

Nopea eriarvoistuminen etenee nyt suurten kaupunkien koulumaailmassa. Tutkijoiden mukaan Helsingissä on muutamilla alueilla tultu siihen pisteeseen, ettei hyväkään koulutusjärjestelmä pysty paikkaamaan oppimistuloksissa niitä eroja, jotka syntyvät oppilaiden lähtökohtien erilaisuuksista.

Helsingin sanomien pääkirjoituksessa tuodaan esiin yksi suuri ongelma, joka on seurannut Suomessa ja muualla maailmassa markkinoiden sääntelyn purkamisesta. Markkinamekanismit jakavat yhteiskunnan varallisuuden lisääntyvässä määrin eriarvoisesti eri ihmisryhmien kesken, jos ei kehitykseen puututa erilaisin tulonsiirroin.

Kansalaisten taloudelliset lähtökohdat eroavat voimakkaasti muun muassa perintöjärjestelmän vuoksi, joka mahdollistaa tuottavan omaisuuden kasautumisen pienelle ihmisryhmälle. Lähtökohtien eriarvoisuus vaikuttaa merkittävästi lasten mahdollisuuksiin, ja näin ollen huono-osaisten perheiden lapset joutuvat ilman omaa syytään huonompaan asemaan tulevilla työmarkkinoilla, kuin esimerkiksi koulutettujen ja hyvin toimeentulevien perheiden lapset.  

TS: Suurpankit rahastavat satoja miljardeja kriisimaista

Taloussanomat:

Pankkien mittavat luottoriskit eivät ole merkinneet pelkästään tukalaa riskinottoa, vaan kriisimaiden luotot ovat päin vastoin olleet pankeille erittäin tuottoisaa liiketoimintaa.

[...] Kaikista ulkomaisten pankkien Kreikalta, Irlannilta, Portugalilta ja Espanjalta perimistä koroista ja palkkioista on viidessä vuodessa kertynyt kokoon arviolta jopa 500 miljardin euron potti.

Taloussanomien uutisesta ilmenee, kuinka uhkarohkea ja lyhyellä aikavälillä erityisen tuottoisa luotonanto on taas voimakkaassa kasvussa, ja kuinka kehityksen pääsyynä on suurpankkien luottamus valtioiden avokätisiin pelastustoimenpiteisiin. Maailmanlaajuisen talouskriisin aiheuttaneita tahoja palkitaan ympäri maailmaa ennennäkemättömillä summilla ilman todellisia muutoksia globaalin rahoitusjärjestelmän rakenteeseen, mikä johtaa ennen pitkää uuteen talouskriisiin ja varojen siirtoon kansalaisilta suurpankkien omistajille sekä johtajille.

Espanjalaiset Mondragonin osuuskunnat esittelevät demokraattisen suunnittelun mahdollisuuksia

Englanninkielisessä Yes!-lehden artikkelissa kuvaillaan tapoja, joilla Espanjassa vuosikymmeniä toiminut, työntekijöidensä omistuksessa olevat Mondragonin osuuskunnat ovat kehittäneet tapoja selvitä laskukausista.

Maailman suurin työntekijöiden omistama yritysverkosto on kehittänyt mm. irtisanomisten tilalle ratkaisun, jossa kysynnän laskiessa 20% työvoimasta jää vuodeksi kerrallaan vapaalle 80% palkalla (ja ilmaisella mahdollisuudella kouluttaa itseään tuon vuoden aikana), ja jos tarve jatkuu niin seuraavana vuonna ryhmää vaihdetaan - ja vapaalle jäävät valitaan arvalla, työpaikan rakentavalle ja tasa-arvoiselle hengelle negatiivisten vaikutusten minimoimiseksi.

Mondragonin osuuskunnat ovat menestyneet erinomaisesti mm. huolellisen suunnittelun kautta, ja ne toimivat hyvänä esimerkkinä erilaisille kokeiluille muuallakin. Yes!-lehden artikkelissa taustaa ja tietoja Mondragonin toiminnasta.

Pääsiäistauko

Blogimme siirtyy pääsiäispyhien ajaksi tauolle, seuraava päivitys tiistaina 26.4.

Taloussanomat: Nuorten syrjäytyminen on lisääntynyt

Taloussanomat:

Nuorisoyhteistyö Allianssin mukaan nuorten syrjäytyminen on lisääntynyt. 8 000 nuorta jokaisesta ikäluokasta jää ilman jatkokoulutusta ja nuorisotyöttömyys kasvaa. Neljäsosa työvoimaan kuuluvista nuorista on työttöminä, kun opiskelijoita ei lasketa mukaan.

Opetusministeriön mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Korkean nuorisotyöttömyyden aikana Elinkeinoelämän keskusliitto on huolissaan työvoiman saatavuudesta ja haluaa patistaa nuoria yhä nopeammin työelämään tarjoten ratkaisuksi koulutusjärjestelmän remonttia, opintotukijärjestelmän muutosta ja mahdollisia opintomaksuja. Nuorisotutkimuksen professori Helena Helven mielestä:

– Se on hirveän ristiriitaista. Se on fakta, että suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Mutta kukaan ei tiedä, mihin talous on menossa ja milloin tulee lama. Toisaalta pitäisi saada nuoret koulutukseen, mutta jos se ei tuota työpaikkaa alalta, johon on kouluttauduttu, koulutuksen arvostus vähenee

Helve kritisoi pelkkien numeroiden tuijottamista, yksilöiden mittaamista rahassa ja nuorten kohtelemista pelkkänä potentiaalisena työvoimana.

– Näen asian inhimillisen puolen, eli nuorten näköalattomuuden, toivottomuuden ja syrjäytymisen vaikutukset ihmisen elämänkulkuun ja myös sen merkityksen suomalaiselle yhteiskunnalle. Tätä on vaikea laskea rahassa. Erot hyvä- ja huono-osaisten välillä ovat kasvaneet. Siitä todella pitää olla huolissaan

Markkinatalous sulkee suurimman osan ihmisistä taloudellisen päätöksenteon ulkopuolelle. Alati voimistuva kilpailu ja pääoman vapaa liikkuvuus kannustaa yrityksiä suosimaan osa- ja määräaikaista työvoimaa, jota on helppo palkata ja irtisanoa suhdanteiden mukaan. Nämä olosuhteet jättävät osan ihmisitä kuin kaarnalaivat ulapalle, vailla todellisia mahdollisuuksia kontrolloida omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan.

Epävarmuus talouden tulevaisuudesta heijastuu eri tavoin nopeasti eriarvoistuvan suomalaisen yhteiskunnan eri ryhmiin. Varakkaampien ja korkeammin koulutettujen perheiden lapset saavat paremmat eväät työpaikkakilpailuun, positiivisemman uskon tulevaisuuteensa sekä lähipiirinsä kautta varmemman turvaverkon, minkä turvin sietää epävarmuutta omasta tulevaisuudesta ja toimeentulosta.

YLE: Koulujen väliset erot hälyttäviä pääkaupunkiseudulla

YLE uutisoi Suomen Akatemian tutkimuksesta, jonka mukaan PISAn tulokset eivät päde pääkaupunkiseudun kouluissa Vantaata lukuun ottamatta. Vantaa seisoo joukosta erillään, koska siellä kouluja ei olla lähdetty "markkinoistamaan", eli muodostettu oppilaita valikoivia erityiskouluja. Sen sijaan siellä ollaan keskitytty kehittämään lähikouluja oppilaaksiottoalueiden mukaan.

Nyt tehtävässä tutkimuksessa tiedostettiin ensimmäistä kertaa, että oppilaiden vanhempien koulutustaustassa ja kotioloissa on hyvin suuria eroja, sanoo tutkimusta johtava dosentti Matti Rimpelä Tampereen yliopistosta.

- Järjestys on se, että oppilaan kotiolot ja vanhempien koulutustausta ovat ensin, ja siitä seuraavat erilaiset oppimistulokset.

Koulujen väliset erot ovat suurimmat Helsingin, Espoon ja Kauniaisten alueella.

Suomen koululaitos Rimpelän mielestä brändätty tasa-arvoiseksi, mutta erot metropolialueella ovat jo niin suuret, ettei voida enää puhua tasa-arvoisesta koulutuspolitiikasta.

Tasavertainen koulutus on yksi keskeisimpiä tekijöitä puhuttaessa mahdollisuuksien tasa-arvosta. Markkinatalouden, yksityisomistuksen ja perintöoikeuden johdosta alati voimakkaammin kasautuva varallisuus asettaa eri perheiden lapset jo valmiiksi eri viivalle. Korkeammin koulutetut perheet pystyvät tarjoamaan lapsilleen matalammin koulutettuja enemmän henkistä pääomaa ja tukea koulu-uralle.

Koulujen eriarvoistuminen heijastaa selkeästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikaista voimakasta tuloerojen kasvua ja Suomen jakautumista yhä voimakkaammin sosiaaliluokkiin. Eri väestöryhmien eriytyessä toisistaan katoaa myös eri sosiaaliluokkien välinen yhteisymmärrys, kun niille muodostuu oma kieli, kulttuuri, kokemusmaailma ja olemisen tapa. Näin varakkaammat kansanosat pystyvät yhä huonommin asettumaan heikompien asemaan ja näin itsekkyys, epäluottamus ja eriarvoisuus kasvavat entisestään.

Yhteinen koululaitos on lähes ainoa paikka, jossa eri väestönryhmien edustajat voivat oikeasti kohdata toisensa. Sen asema eri taustoista tulevien ihmisten välisen vuoropuhelun, yhteisymmärryksen ja yhteenkuuluvuudentunteen edesauttajana on korvaamaton.

Kauppalehti: Irlanti alentaa minimipalkkoja

Kauppalehti:

Irlanti joutuu uudistamaan työmarkkinoita ja alentamaan minimipalkkoja. Lisäksi sen pitää avata suljettuja sektoreita kuten apteekkialaa ja lakitoimistoja.

Irlannin hallitus sopi tällä viikolla EU:n, Euroopan keskuspankin EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n edustajien kanssa uusista toimista, joilla on tarkoitus vauhdittaa talouskasvua ja työpaikkojen syntyä.

Kanasainvälisen valuuttarahasto IMF:n rakennesopeutusohjelmat seuraavat useimmiten seuraavaa kaavaa. Ulkomaiset sijoittajat menettävät luottamuksensa velkaiseen ja taloudellisissa vaikeuksissa olevaan valtioon. Luottoluokitusten aleneminen nostaa valtiolle myönnettyjen lainojen korkoja, mikä pahentaa valtion tilannetta entisestään. IMF astuu mukaan kuvioihin joko tukipakettien tai neuvonantajien muodossa, ja edessä on erilaisten talouden rakennemuutoksien ohjelma.

Ne sisältävät normaalisti vaatimuksen julkisen kulutuksen leikkaamisesta, verotuksen nostamisesta, keskuspankkien rahahanojen kiristämisestä sekä kansainvälisen kaupan ja sijoituksien rajoitusten höllentämisestä. Vaikka rakennesopeutusohjelman kohteeksi joutuvat taloudet ovat jo valmiiksi taantumassa, on teoreettisesti perusteltua olettaa, että ohjelma johtaa taantuman pahenemiseen.

Julkisen kulutuksen leikkaaminen sekä verotuksen nostaminen vähentää kokonaiskysynnän määrää ja täten vähentää tuotantoa ja työllisyyttä. Rahahanojen kiristäminen nostaa korkoja ja ajaa täten heikoilla olevia kotimaisia yrityksiä konkurssiin, vähentää kotimaisten sijoitusten kysyntää ja täten vähentää entisestään kokonaiskysyntää, työllisyyttä ja tuotantoa.

Edellä mainitun johdosta on erittäin ymmärrettävää ja perusteltua, että rakennesopeutusohjelmat kohtaavat suurta vastustusta niiden kohteeksi joutuvien kansojen taholta. Ohjelmien tarkoitus ei olekaan kohentaa kansalaisten taloudellista asemaa vaan varmistaa valtion velanmaksukyky ulkomaisille velkojille. Tavoitteena on muuntaa valtiot velanmaksukoneiksi, joiden tappiolliset budjetit käännetään pikaisesti voitollisiksi, joilla kansainvälinen velka sitten maksetaan takaisin.

Jos kansainvälisten lainanantajien oikeudet ja edut nostetaan etusijalle, IMF:n ohjelmat ovat järkeviä ja perusteltuja. Jos yksittäisen valtion työllisyys, tuotanto, sosiaalipalvelut ja kestävän talouskasvun mahdollisuudet asetetaan etusijalle, on johtopäätös päinvastainen. Markkinatalouden päätöksentekomekanismit tarjoavat kouralliselle ihmisiä vallan päättää tämän eturistiriidan ratkaisemisesta ja sulkevat käytännössä päätöksenteon ulkopuolelle sen suuren väestönosan, johon päätösten seuraukset viime kädessä vaikuttavat.

YLE: Äitiyslomien kuluja yrityksille liioitellaan

YLE:

Synnytysikäisten naisten aiheuttamat kulut yrityksille ovat liioiteltuja. Suurimman osan vanhempainvapaista aiheutuvista kuluista maksaa yhteiskunta. Lapsen syntymä maksaa yrityksille vähemmän kuin yrityksen maksamat luontaisedut tai työpaikkakoulutus.

Kelan asiantuntijan mukaan julkinen keskustelu työnantajille kalliiksi tulevista nuorista naisista näkyy määräaikaisten työsuhteiden yleistymisenä.

- Tästä on puhuttu niin kauan aikaa, että määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet. Nuoria naisia ei palkata kuin määräaikaisiin työsuhteisiin, kyllä se ehdottomasti heijastuu, sanoo johtava tutkija Anita Haataja Kelasta.

Vaikka vanhempainvapaista yrityksille koituvat todelliset kulut ovat suhteellisen vähäiset, yritykset ovat käyttäneet tätä perusteena siirtyäkseen nuorten naisten kohdalla määräaikaisiin työsuhteisiin. Määräaikaiset työsuhteet ovat työnantajille monessa mielessä edullisia, sillä ne heikentävät muun muassa työntekijöiden neuvotteluvoimaa ja sen myötä pitävät palkat alhaisempina. Työntekijöiden neuvotteluaseman heikentäminen erilaisin strategisin keinoin on yksi tapa lisätä yrityksen liikevoittoa.

Talouselämä: Kännykät valmistuvat riistopalkalla

 Talouselämä:

Vakavia puutteitakin yhä on. Esimerkiksi laittoman suuret ylityöt ovat edelleen yleisiä. Finnwatchin mukaan yötyövuoroja teetetään edelleen jopa kuukauden jaksoissa, ja osa työntekijöistä joutuu seisomaan 11 tuntia päivässä.

[...] Finnwatchin mukaan Foxconn on parissa vuodessa nostanut palkkojaan eniten: yli puoli vuotta työskennelleet ansaitsevat nyt ilman ylitöitä noin 230 euroa kuussa, mikä on yli puolet enemmän kuin saman alueen muissa tehtaissa.

Samaan aikaan Foxconn on kuitenkin siirtämässä tuotantoa Shenzhenistä matalamman palkkatason maakuntiin. 

Kännyköiden tuotantoyritysten omistajilla, ja heidän etuaan ajavilla johtajilla, on pääasiallisena tavoitteena liikevoiton maksimoiminen. Markkinataloudessa liikevoittoa voi tavoitella yhteiskunnallisesti hyödyllisillä tavoilla, kuten panostamalla tuotannon haittoja vähentävään teknologiaan tai tekemällä tuotannosta muulla tavalla yhteiskunnan kannalta tehokkaampaa.

Liikevoiton lisäämiseen on myös monia yhteiskunnallisesti haitallisia keinoja, joita käytetään markkinoilla säännöllisesti, kuten esimerkiksi työntekijöiden palkkaneuvotteluaseman heikentäminen, työvoiman riisto, ympäristöhaittojen ulkoistaminen muiden maksettavaksi ja tuotannon siirtäminen matalamman palkkatason alueille.

TS: Kouluruoka pumpattu täyteen lisäaineita

Taloussanomat:

– Miksi maissitärkkelystäkin on pitänyt muunnella? Modifioidut tärkkelykset aiheuttavat usein lapsille vatsavaivoja. Myös väriaineet ovat kastikkeessa täysin turhia.

[Lääkäri] Heikkilä huomauttaa useammastakin ruokalajista löytyvän natriumbentsoaatin olevan monelle ongelmallinen aine.

– Natriumbentsoaatti on säilyvyyttä lisäävä aine, joka aiheuttaa lapsille allergiaa ja yliherkkyyttä. Miksi päivän aikana tarjoiltavaan kouluruokaan täytyisi lisätä säilyvyyttä lisääviä aineita?

Kun kouluruoan tuotanto ulkoistetaan yrityksille, lasten ruoan ravitsevuus jätetään markkinoilla pelkästään ostajien ja myyjien asiaksi. Ongelmana on, että tuotannolla ja tuotteilla itsessään on usein kauaskantoisia vaikutuksia, joita ei usein oteta huomioon kauppaa tehdessä. Esimerkiksi kouluruoan lisäainepitoisuudet kasvavat, koska ne lisäävät ruoantuottajien kannattavuutta, vaikka ne muodostavat potentiaalisen riskin lasten terveydelle.

Ne ihmiset, joihin tämä kyseinen ostopäätös vaikuttaa suuresti, esimeriksi tässä kyseisessä tapauksessa lapset ja heidän vanhempansa, eivät voi vaikuttaa markkinoilla ostopäätökseen millään suoralla tavalla. Mahdolliset boikotit ovat jo lähtökohtaisesti eriarvoinen tapa vaikuttaa, koska varallisuudessa on nykyisellään valtavia eroja. Boikoteilla on erityisen hankala vaikuttaa johonkin tiettyyn tuotannon haittaan – varsinkin, jos boikotoitava käytäntö on yleistynyt myös kilpailevien tuottajien keskuuteen.

YLE: Apteekkien annosjakelussa on villit markkinat

YLE:

Helsingin lisäksi monien muidenkin kaupunkien kotihoidot ovat luopumassa tai ovat luopuneet lääkkeitten annostelusta ja antaneet sen apteekkien tehtäväksi. Apteekit saavat hinnoitella palvelun vapaasti ja markkinat ovat villit. 

[...] Vanhuksen lääkemenoihin vaikuttaa merkittävästi se, minkä apteekin lähellä hän asuu. Apteekkien villi hinnoittelu merkitsee sitä, että vanhukset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä missä sattuvat asumaan ja mitä apteekkia käyttävät.

Terveydenhuollon yksityistäminen pala palalta johtaa väistämättä eriarvoisuuden lisääntymiseen Suomessa, kun hinnat määräytyvät enenevässä määrin markkinaperiaattein. Markkinoiden kannustimet ovat erityisen ongelmallisia terveydenhoidossa, koska yksityiset yritykset tarjoavat palveluita kysynnän perusteella. Näin ollen ne, joilla on enemmän varallisuutta, pääsevät määrittelemään pitkälti sen, minkälaisia terveyspalveluita tarjotaan ja mihin lääkärit erikoistuvat.

Tämän seurauksena esimerkiksi yhdysvaltalaisista kirurgeista kohtuuttoman suuri osa erikoistuu kosmetiikkakirurgiaan, vaikka toisenlaiselle kirurgian erityisosaamiselle olisi suurta yhteiskunnallista tarvetta.

Parecon Finland Kontulan kirjastossa

Parecon Finland järjestää kevään aikana sarjan esitys- ja keskustelutilaisuuksia pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Tänään keskusteluun voi osallistua klo 18 Kontulan kirjastossa.

Lähiaikoina pidettävät tilaisuutemme löydät kotisivujemme Tilaisuudet-osiosta.

Ylioppilaslehti: Yliopiston johdon palkat ja hallituksen kulut hurjassa nousussa

Ylioppilaslehti:

Uudistuksen myötä syntyi myös aivan uusi rahareikä, kun yliopistokollegio päätti alkaa maksaa hallituksen jäsenille palkkioita. Aiemmin konsistorin eli nykyisen hallituksen vuosi kulut olivat 2 500 euron luokkaa, mikä koostui opiskelijajäsenille maksettavista palkkioista. Nyt kulut ovat satakertaistuneet 252 000 euroon.

[...] Yliopistojen johdon palkkapussit lihoivat yliopistouudistuksen myötä. Palkat nousivat kertaheitolla vuoden 2010 alusta. Helsingin yliopiston rehtorin palkka nousi 61 prosentilla nykyiseen 17 000 euroon kuussa. Kanslerin ja ensimmäisen vararehtorin palkka kasvoivat 27 prosentilla 14 500 ja 12 000 euroon ja hallintojohtajan palkka 20 prosentilla 11 000 euroon. 

Hurjien palkkojen maksaminen työntekijän tuottavuuden ja työtehtävien vastuullisuuden perusteella on kyseenalaista, sillä yksilöiden tuottavuuden vertailu on tunnetusti erittäin haasteellista, ellei mahdotonta. Miten erottaa yksilön henkilökohtaisen saavutuksen ryhmän edistyksestä? Kuinka suuri osa tuottavuuden lisääntymisestä on muiden tekijöiden ansiota tai puhtaasti sattumaa?

Vastuuperustelua on myös hankala ymmärtää, varsinkin kun korkean palkan ansaitsija ei kanna todellista henkilökohtaista vastuuta työnsä tuloksista. On myös huomattava, että johtajien on todettu nauttivan työnsä puolesta runsaasti etuja ja kärsivän vähemmän stressistä kuin alaisensa. Ainoa oikeudenmukainen palkkauksen peruste on työntekijän vaivannäkö, eli tehdyn työn määrä ja työtehtävien raskaus tai epämiellyttävyys. Tämän periaatteen mukaisesti yliopiston johtajat ansaitsisivat todennäköisesti työtehtävistään palkkaa vähemmän kuin esimerkiksi yliopiston laitoshuoltajat.

YLE: Jo joka viides Vantaan yksineläjä toimeentulotuen varassa

YLE uutisoi, että Vantaalla jo joka viides yksin asuva tai yksin huoltava joutuu elämään toimeentulotuen varassa.

Viime vuonna Vantaalla toimeentulotukea haki lähes 13 000 kotitaloutta (...) Useampi kuin joka kolmas asiakas oli uusi.

Suurimmat toimeentulotuen saajaryhmä ovat työmarkkinatukea saavat työttömät ja työmarkkinatuelta pudonneet pitkäaikaistyöttömät. Joka kuudes vantaalainen toimeentulotukiasiakas oli viime vuonna työtön.

Erityisesti yliedustettuina toimeentulotuen saajien joukossa suhteessa väestöosuuteensa ovat yksinhuoltajat.

YLE kirjoitti aiemmin tänä vuonna, kuinka kaikkien köyhimpien, toimeentulotukien varassa elävien perheiden lapsilisät leikataan. Vantaalla ollaan vielä hieman koko maan lukemia alempana, joiden mukaan joka neljäs yksinhuoltajaperhe saa toimeentulotukea. Uutinen kuvastaa huolestuttavaa kehitystä, kun OECD-maiden nopein tuloerokehitys jakaa Suomen yhä voimakkaammin yhteiskuntaluokkiin. Samalla kun rikkaampi väestönosa nostaa yhä kovempia ansioita, alempien, perusturvan varassa elävän väestönosan tulot eivät riitä edes kohtuulliseen kulutukseen.

Taloussanomat: Joka viides on väärässä työssä

Taloussanomat uutisoi ruotsalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan viidennes työssä käyvistä työntekijöistä kokee olevansa väärässä ammatissa ja työpaikassa.

– Ihmiset jäävät työpaikkoihin, jotka tekevät heidät sairaiksi, ja joissa he eivät viihdy, sanoo asiaa tutkinut työpsykologian professori Gunnar Aronsson

Aronssonin mukaan työpaikasta lähteminen ei ole helppoa. Moni pelkää pysyvän työpaikan menettämistä tai palkan putoamista. Myöskään sopivaa työtä ei ole helppo löytää, joten moni valitsee sopeutumisen. 

On muutama rakenteellinen seikka, joiden perusteella voi olettaa osallisuustalouden vastaavan markkinataloutta paremmin ihmisten mielihaluja sekä tarpeita. Ensinnäkin markkinoilla siitä mitä tuotetaan ja miten, päättävät pääosin omistajat ja työnantajat. Työntekijöillä on työpaikkojen päätöksenteossa hyvin vähän rakenteellista sananvaltaa, ja markkinoilla vaikutusvalta jakautuu kuluttajien kesken euro per ääni -periaatteen mukaisesti, mistä johtuen "markkinavoimat" edustavat pääasiallisesti maksukykyisten intressejä eivätkä tasapuolisesti koko yhteisön toiveita. Toinen on tuottavan omaisuuden yksityisomistus, minkä takia monille markkinoille ei pääse edes sisään ilman alkupääomaa ja omistusta, mikä puolestaan sulkee tuottajien tai työnantajien puolen ovet suurelta osalta ihmisiä. Kolmas on ihmisten uudelleenkouluttaminen, mikä on pääasiallisesti (tai vähintäänkin tavoitteena) julkiselle sektorille ulkoistettu kustannus sen sijaan että yritykset kouluttaisivat itse uuden työvoimansa.

Osallisuustaloudessa taas päätöksenteko on hajautettu ja tuotannosta neuvotellaan yhdessä. Päätösvalta jaetaan päätösten oletettujen vaikutusten mukaisesti, ei omistuksen tai hierarkkisen aseman mukaan. Lisäksi osallistuvassa suunnittelussa kaikki voivat vaikuttaa kysyntään ja tarjontaan suurinpiirtein samassa suhteessa. Kysyntää muokkaavan signaalin antaminen talousjärjestelmälle ei edellytä rahaa ja toisaalta kaikki voivat tasavertaisesti esittää tuotantoehdotuksia tiettyjä resursseja vastaan. Näin niin sanottu yrittäjyys tai "markkinoille" sisäänpääseminen ei perustu alkupääomaan vaan pelkästään omaan ahkeruuteen, yhteistyöhön muiden kanssa ja aiotun tuotoksen yhteiskunnalliseen hyödyllisyyteen. Koulutuskustannukset sisältyvät talouden laskelmiin ja yleisiin hintoihin, joten panostukset uudelleenkoulutukseen eivät ole keneltäkään pois jos kyseiselle tuotannolle on tarvetta. Lisäksi tasapainotetut työkokonaisuudet ovat omiaan jakamaan työtehtävät ja niiden vaatiman kyvykkyyden laajasti koko työyhteisölle, joten työhön "perehdyttäminen" on jo valmiiksi olennainen ja normaali osa työpaikkojen toimintaa.

TE: Suomen kuntasektori on tehokas

Talouselämä-lehti julkaisi Suomen Kuntaliiton kuntatalouden apulaisjohtaja Reijo Vuorennon vastineen lehdessä aiemmin ilmestyneeseen artikkeliin, jonka mukaan:

Samaan aikaan kun yritykset ovat tehostaneet itsensä ja työntekijänsä henkihieveriin, kunnat ovat jatkaneet entistä elämäänsä. Jos rahat uhkaavat loppua, aina voi nostaa veroastetta tai raapia valtion kuvetta. Veltto taloudenpito näkyy kuntasektorin tuottavuusluvuissa. Ne ovat järkyttäviä.

Tehokkaampaa on antaa markkinoiden hoitaa se, mikä markkinoille kuuluu. Yritysten, jotka joutuvat repimään palkkarahansa ja voittonsa joka päivä markkinoilta, on pakko miettiä prosessinsa sellaisiksi, ettei tuottavuus ainakaan laske vuodesta toiseen. 

Vuorennon mukaan taas

Kuntien toiminnan kansantuoteosuus on samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten. Kunnilla on nyt vähemmän työvoimaa kuin vuonna 1991, vaikka kuntien velvoitteet ovat kasvaneet merkittävästi. Tuottavuuskehitys onkin ollut merkittävää.

Tilastokeskuksen panos-tuotosmittarit antavat kuntien tuottavuuskehityksestä väärän kuvan, koska niissä ei oteta huomioon palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Ne eivät kuvaa esittämäänsä asiaa vaan johdattavat asiaa tuntemattoman harhapoluille.

Ne myös ohjaavat osin vääriin johtopäätöksiin ja toimenpiteisiin. Esimerkiksi vanhustenhuollossa vanhus tarvitsee toimintakyvyn heikkenemisen myötä aiempaa enemmän hoitoa. Panos siis kasvaa tuotoksen pysyessä ennallaan ja näin laskettu tuottavuus heikkenee. Myös panostukset ennaltaehkäisyyn alentavat laskennallista tuottavuutta, koska vaikutukset tulevat myöhemmin.

(...) Tutkimuksen mukaan tuottavuus kunnallisessa vanhustenhoidossa oli yksityistä parempi.

Koko tehokkuus-käsite ylipäätänsä on markkinataloudessa läpeensä ideologiaa tihkuva. Yleinen mytologia kertoo markkinakilpailun ja yksityisten voittoa tavoittelevien yritysten olevan tehokkain tapa järjestää tuotanto ja palvelut. Kuten Vuorentokin yllä sanoo, ovat markkinatalouden tehokkuuden ja tuottavuuden mittarit vähintäänkin ongelmallisia. Kaikesta toiminnasta koituu aina sekä negatiivisia että positiivisiä ulkoisvaikutuksia, joita tehokkuus- ja tuottavuuslaskelmat ovat kykenemättömiä ottamaan huomioon. Lisäksi, kuten ylläolevasta esimerkistä käy ilmi, tuottavuuslaskelmat perustuvat vain määrällisiin arvioihin ja ne tehdään lyhyellä aikajänteellä, joten pitkän tähtäimen vaikutukset eivät näy laskelmissa.

HS: Kasvavat asumismenot rassaavat pienituloisia yhä pahemmin

Helsingin Sanomat uutisoi, että pienituloisten ansioista yhä suurempi osa kuluu asumismenoihin.

Asumisen kalleus näkyy etenkin asumistukea saavissa talouksissa, joissa asumiseen kuluu nyt 34 prosenttia tuloista, kun 20 vuotta sitten luku oli 15 prosenttia.

Tutkija Katri Hannikainen-Ingman Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo, että asumistuki on jäänyt selvästi jälkeen todellisista asumismenoista.

Erityisesti ongelma iskee pääkaupunkiseudun talouksiin. Esimerkiksi Helsingissä yli puolella vuokrataloissa asuvista ruokakunnista asumismenot ylittävät Kelan asettaman neliövuokrakaton.
"Koska ensisijaiset tulot ja asumistuki eivät riitä, 70 000 kotitaloutta joutuu hakemaan kunnalta toimeentulotukea muun muassa kyetäkseen maksamaan vuokransa", tutkija muistuttaa.

Tilanne kuvaa hyvin Suomen tämänhetken tulokehitystä. Samalla kun rikkaimman kansanosan tulot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti ovat erilaiset yhteiskunnan tuet jääneet pahasti jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden talouskasvu on jakautunut siten, että köyhien  määrä on kaksinkertaistunut, köyhien keskuuteen on syntynyt erityinen "kurjalisto", perusturva ei riitä edes minimikulutukseen ja joka neljäs yksinhuoltajaperhe tarvitsee toimeentulotukea. Samalla verotuksessa on siirrytty pois progressiivisuudesta kohti tasaverotusta.

SAK: Työelämän epävarmuus suurin huoli

YLE uutisoi SAK:n jäsentutkimuksesta, johon vastanneet nostivat suurimmaksi huolenaiheekseen epävarmuuden työpaikan pysyvyydestä.

Tärkeimpänä työssä pidettiin työpaikan pysyvyyttä, toiseksi tärkeimmäksi nousivat hyvät työkaverit ja kolmanneksi nimettiin mielenkiintoinen työ. Työaika ja palkka mainittiin neljäntenä.

Sen lisäksi, että tutkimus kertoo ihmisten luonnollisesta tarpeesta tuntea taloudellisen tulevaisuutensa turvatuksi, se ilmentää kapitalistisessa taloudessa vallitsevaa perinteistä ristiriitaa työnantajien ja työntekijöiden välillä.

Työnantajan näkökulmasta ihanteellinen tilanne on "joustavat työmarkkinat", mikä tarkoittaa että työntekijöiden sekä palkkaaminen että irtisanominen onnistuu mahdollisimman vähäisin kustannuksin. Täten markkinoiden kannustimet ohjaavat työnantajia tavoittelemaan tilannetta, jossa työntekijöiden irtisanomissuoja on mahdollisimman heikko ja irtisanomisesta koituvat kustannukset on sälytetty kolmannen osapuolen eli julkisen sektorin kustannukseksi. Näin mahdollisessa laskusuhdanteessa päästään ylimääräisistä kustannuseristä helposti eroon ja yritys säilyy omistajilleen voittoa tuottavana.

Epävarmuus työpaikan pysyvyydestä vaikuttaa myös työntekijöiden työyhteisöönsä sitoutumiseen ja täten yhteisön keskinäiseen solidaarisuuteen, mikä vaikuttaa positiivisesti työnantajan neuvotteluasemiin eli siten alentaa palkkoja, heikentää työolosuhteita ja myös ehkäisee työpaikkojen demokratisoitumista.

YLE: Lastensuojelu jää ilman kesäsijaisia

YLE:

Helsingin sosiaaliviraston päätös olla palkkaamatta kesäsijaisia avolastensuojeluun herättää huolta sekä valtuustossa että ammattiyhdistyksissä. Ensi kesänä sijaisiin ei ole varaa.
Lastensuojeluun on palkattu aiempina kesinä kymmenestä viiteentoista kesätyöntekijää. Rahaa tarvittaisiin noin 140 000 euroa.

[...]yhdellä sosiaalityöntekijällä on keskimäärin noin 40 lapsiasiakasta kuukaudessa. Lastensuojelulaissa ei ole ylärajoja asiakasmäärille.

Lastensuojelun piirissä kaikkein vähäosaisimpien aseman heikentyminen ja julkisten palvelujen leikkaukset näkyvät kivuliaasti. Tästä kiistatta perustellusta tarpeesta huolimatta lastensuojelun piirissä elävien tai työtään tekevien on hyvin vaikea vaikuttaa tilanteensa parantamiseen. Tämä siitä huolimatta, että erilaisten palkkio-ohjelmien kautta rikastuneen yksittäisenkin johtajan palkkioiden vähäinen osa riittäisi uutisessa kuvaillun kaltaisen kriittisen vajeen paikkaamiseen.

YLE: Köyhien määrä kaksinkertaistunut vuodesta 1995

YLE:

Köyhien määrä on noin kaksinkertaistunut viidessätoista vuodessa. Vuonna 1995 tilastokeskus arvioi, että Suomessa on noin 370 000 köyhää. Nyt heitä on lähes 700 000.

Samaa aikaan toimeentulotuen perusosa on pysynyt ennallaan. Se on jäänyt muusta ansiokehityksen tasosta parinkymmenen vuoden aikana jälkeen. Nyt toimeentulotuki on yli 40 prosenttia jäljessä ansiotulojen kehityksestä.

Aiheesta lisää TV2:n Silminnäkijä-ohjelmassa Elämää köyhänä. Ohjelma on katsottavissa YLE:n sivuilla 20.4. saakka.

Taloussanomat: Suomen kestävyysvaje ei ole niin paha kuin valtiovarainministeriö sanoo

Taloussanomat kirjoittaa menoarvioiden ja valtion rahankäytön taustalla olevasta päätöksenteosta:

Suomi ei tarvitse niin isoja menoleikkauksia, joilla valtiovarainministeriö pelottelee kansaa. Tutkijan mukaan Suomen julkisen talouden tila ei nimittäin ole niin synkkä kuin ministeriö väittää. VM:n laskelmat kestävyysvajeen suuruudesta sisältävät runsaasti heikkouksia, tutkija huomauttaa. [...]

– VM on poliittisessa ohjauksessa, kuten mikä tahansa ministeriö, [erikoistutkija Heikki] Taimio sanoo.

– Ja se on ollut aika pitkälle [...] kokoomuksen ohjauksessa.

Puolueen ideologian mukaan julkista sektoria pitää kaventaa, yksityiselle liiketoiminnalle antaa tilaa ja veroja keventää.

– Julkisen sektorin kaventamista palvelee hyvin näkemys, että julkisessa taloudessa on voimakkaita säästö- ja leikkaustarpeita.

Kokoomus ei ole yksin tässä tavoitteessaan, vaan kyse on yksittäistä puoluetta laajemmasta ideologisesta lähtökohdasta jonka mukaan valtion varallisuuden käyttäminen esimerkiksi peruspalveluiden ja työllisyyden tukemiseen ja tulonsiirtoihin varakkaammilta köyhemmille on haitallista markkinoiden vapaalle toiminnalle.

Tietyssä mielessä tämä on totta: julkisten palvelujen tukeminen ja varallisuuden keskittymisen estäminen varallisuussiirroilla on haitallista markkinoiden keskeisille varallisuutta ja päätöksenteon keskittämistä suosiville rakenteille. Ylivoimaiselle enemmistölle väestöstä markkinoiden rakenteellisten vaikutusten "haittaamiseen" pyrkivistä toimenpiteistä on kuitenkin ratkaisevaa hyötyä esimerkiksi turvatun perustoimeentulon ja tasa-arvoisempien päätöksenteon lähtökohtien muodossa.

TS: GE ei maksa lainkaan veroja USA:han

Taloussanomat:

Yhdysvaltain suurin yritys General Electric eli GE teki viime vuonna miljardivoitot, mutta ei maksanut niistä penniäkään veroja Yhdysvaltoihin.

Taloussanomien uutisessa viitattu alkuperäinen artikkeli New York Timesissa.

Parecon Finland Kannelmäen kirjastossa ja Suomen sosiaalifoorumissa

Parecon Finland järjestää kevään aikana sarjan keskustelutilaisuuksia pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Alkavalla viikolla keskusteluun voi osallistua torstaina 31.3. klo 18 Kannelmäen kirjastossa.

Lisäksi osallisuustalouden mahdollisuuksista keskustellaan lauantaina 2.4. klo 12 Suomen sosiaalifoorumissa, jossa Parecon Finlandin paneelivieraana ja kommentaattorina on kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki.

Lähiaikoina pidettävät tilaisuutemme löydät kotisivujemme "Tilaisuudet" osiosta.

Talouselämä: Rikkaat kiertäisivät korkeat pääomaverot

Talouselämä haastatteli Nordean sijoituspuolen johtajaa, ja kysyi pääomaveron mahdollisen kiristämisen seurauksista.

Populistinen kiristys ei kuitenkaan pysäytä tuloerojen kasvua.

Jos pääomatulojen verotusta kiristetään, varakkaat yksityishenkilöt todennäköisesti siirtyvät suorista osakesijoituksista vero-optimoituihin sijoitustuotteisiin.

Nordea Private Banking -toiminnossa työskentelevän johtaja Jussi Lahden mukaan pääomatulojen veronkiristys vaikuttaisi välittömästi siihen, mitä sijoitustuotteita pankki suosittaisi varakkaimmille asiakkailleen.

Markkinoiden aiheuttaman eriarvoisuuden korjaaminen riittävästi erilaisilla korjaustoimenpiteillä, kuten pääomaveron kiristämisellä, on vaikeaa, sillä markkinamekanismit suosivat rakenteellisesti niitä, jotka ovat onnistuneet keräämään itselleen muita enemmän tuottavaa omaisuutta. Nordean johtajan kommentti kuvastaa tätä ongelmaa hyvin, kun hän ilmoittaa että pääomatulojen verotuksen kiristyessä he yksinkertaisesti ohjaisivat suursijoittaja-asiakkaansa sellaisiin tuotteisiin, joista ei kiristynyttä veroa tarvitse maksaa.

Lyhyellä aikavälillä tarvitsemme kuitenkin uudistuksia, joilla nykyinen taloudellisen eriarvoisuuden kasvu voidaan pysäyttää. Pidemmällä aikavälillä taloutemme on järjestettävä kilpailuun ja vahvimman oikeuteen perustuvan markkinatalouden sijaan yhteistyöhön perustuvalla demokraattisella suunnittelulla.

Keskisuomalainen: Yritysjohtajille huimat palkankorotukset

Keskisuomalaisen mukaan suurimpien kotimaisten pörssiyhtiöiden johtajien palkat nousivat viime vuonna valtavaa vauhtia.

Esimerkiksi Sammon konsernijohtajana huhtikuussa 2010 aloittaneen Kari Stadihghin palkka nousi 92,5 prosenttia vuodesta 2009. Sampo maksoi hänelle palkkaa palkkiota ja etuuksia viime vuonna reilut 2,3 miljoonaa euroa.

Köyhyyttä ja eriarvoistumista tutkinut Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo varoittaa, että rikkauksien keskittyminen pienen piirin käsiin kyseenalaistaa ennen pitkää markkinatalouden oikeutuksen tavallisten ihmisten silmissä.  

Yritysjohtajille maksettujen jättipalkkioiden seurauksena syntyvä varallisuuden keskittyminen voimistuu entisestään ajan myötä, kun varallisuus periytyy seuraaville sukupolville.

Taloussanomat: Kodinkoneet kestävät kaksi vuotta

Taloussanomien artikkelissa selvitetään kodin elektroniikan ja muun käyttötavaran oletettua kestoa, ja mitä oikeuksia Suomessa ja Euroopan Unionissa kuluttajansuoja tarjoaa kuluttajalle. Artikkelissa päädytään siihen lopputulokseen, että jääkaappien, televisioiden ja digiboksien oletetaan kestävän noin kaksi vuotta.

Kun pesukone ja kännykkä hajoavat kahden vuoden käytön jälkeen, niin onko se normaalia vai ovatko ne maanantaikappaleita? Kodinkoneet ja muu elektroniikka eivät monen mielestä kestä enää yhtä kauan kuin ennen. Onko ne tehty tarkoituksella hajoamaan nopeasti?

Kodin elektroniikan tuotantoa ohjaavat nykyisellään markkinatalouden kannustimet, joiden viesti on selvä: yrityksen ensisijaisena tavoitteena on tuottaa omistajilleen voittoa. Yrityksen liikevoittoa voi lisätä tehostamalla tuotantoa, kuten esimerkiksi kehittämällä uusia nopeampia tai vähemmän resursseja vaativia tapoja tuottaa. Tuotannon kehittäminen on usein yhteiskunnalle hyödyllistä toimintaa, koska sen seurauksena tuotantoon vaadittuja työtunteja tai siihen tarvittavien luonnonvarojen määrää voidaan usein vähentää. Markkinoiden kannustimet ohjaavat kuitenkin yrityksiä tekemään myös yhteiskunnallisesti haitallisia ratkaisuja:

1. Liikevoittoa voi lisätä myös ulkoistamalla tuotannon haitallisia ulkoisvaikutuksia, kuten ilmansaasteita, muiden maksettavaksi.
2. Liikevoittoa voi lisätä luomalla keinotekoisesti enemmän kysyntää lyhentämällä tuotteiden elinikää.  

Kodin elektroniikan kestävyyttä on tutkittu vähän, mutta moni kuluttaja on huomannut, kuinka esimerkiksi uudet polkupyörät ja kodinkoneet kestävät murto-osan siitä käytöstä, mitä vastaavat laitteet ovat ennen kestäneet. Tuotteiden elinkaaren lyhentyminen aiheuttaa suuren mittakaavan tehottomuutta, koska ehtyviä luonnonvaroja ja tuotantoon vaadittavaa energiaa käytetään tuhlaavasti.

Taloussanomat: Nordea nostaa eniten köyhien maksuja

Taloussanomat uutisoi Nordean palvelumaksujen korotuksista.

Nordea jakaa asiakkaansa yhä enemmän jyviin ja akanoihin. Pankin useimpiin palvelumaksuihin tulee jopa neljänneksen hinnankorotus kesäkuussa. Eniten hinnat nousevat niillä asiakkailla, joilla on vähiten rahaa ja pankin tuotteita käytössään. Heidän maksunsa ovat jo ennestään suurimmat.

Pankkien palvelumaksut ovat vain yksi esimerkki siitä, kuinka markkinamekanismit palkitsevat toistuvasti tuottavaa omaisuutta keränneitä vähävaraisten kustannuksella.

Taloussosiologi: Suomi on luokkayhteiskunta

YLE uutisoi taloussosiologian professorin Pekka Räsäsen huomioista suomalaisen yhteiskunnan jakautumisesta.

Ero rikkaiden ja köyhien välillä näkyy yhä jyrkemmin varsinkin eläkeläisten elämässä. Myös muiden ryhmien väliset erot ovat kasvaneet, ja Suomi on yhä luokkayhteiskunta, sanoo taloussosiologian professori Pekka Räsänen.

Räsäsen mukaan eläkeläiset jakautuvat selvästi kahteen kastiin, mikä perustuu varallisuuden ja koulutuksen kasvaneisiin eroihin.

Taustalla vaikuttaa muun muassa vuonna 1993 toteutettu verouudistus, jonka seurauksena suomalaisen yhteiskunnan vaurain prosentti on rikastunut säännönmukaisesti ennennäkemätöntä vauhtia samalla, kun yhteiskunnan huono-osaisten taloudellinen asema on heikentynyt entisestään.

Taloussanomat: Tuloerot tulevat kasvamaan jatkossakin

Taloussanomat kirjoittaa Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksesta, jossa Suunnittelija Pekka Ruotsalainen ennustaa, että sekä tuloerot että pienituloisten määrä kasvavat jatkossakin. Taloussanomien haastattelemat kansantaloustieteilijät lehtori Hannu Tanninen Itä-Suomen yliopistosta ja vanhempi tutkija Marja Riihelä Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta ovat samoilla linjoilla.

Riihelä perustelee tulevaisuudenkuvaa parikymmentä vuotta kasvaneiden tuloerojen kasvun syillä. Jo ennestään hyvin ansainneiden tulot ovat kasvaneet eniten, mikä selittyy Riihelän mukaan etenkin pääomatulojen kasvulla. Sen taustalla on veropäätös:1980-luvun lopussa ansiotuloverotus eriytettiin pääomaverotuksesta. 

Pienituloisimman tulokymmenyksen reaalitulot ovat miltei polkeneet paikallaan, mutta suurituloisimman prosentin reaalitulot ovat kasvaneet huimasti 1990-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 2007 ne olivat 2,4 kertaa niin suuret kuin 12 vuotta aiemmin.

Taloussanomien mukaan Pekka Ruotsalainen kirjoittaa raportissaan tuloerojen kasvun olevan markkinavoimien aiheuttama ilmiö.

Tanninen muistuttaa, että samaan aikaan, kun johtajien palkat kannustinpalkkioineen ovat kohonneet, työvoimaa on alettu käyttää yhä joustavammin. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi kaupoissa on paljon osa-aikaisia, joiden kokonaistulot jäävät niukoiksi.

Hän huomauttaa, että nykyisin yritysjohto ja eliittiin kuuluvat sopivat keskenään palkkatasonsa. Ongelmana on, että he sen enempää kuin poliittinen eliittikään eivät enää kohtaa muita kuin samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvia.

Riihelä kyseenalaistaa väittämän, jonka mukaan tuloerojen pitää kasvaa, jotta talous pysyisi elinvoimaisena. Hänen mukaansa mikään tutkimustulos ei yksiselitteisesti tue tätä näkemystä.

Vaikka talouskasvun kiihtyminen Riihelän mukaan todennäköisesti laajentaa tulojakaumaa jälleen, kyse ei ole mistään hallitsemattomasta ilmiöstä.

– Toisin kuin poliitikot usein väittävät, tämä ei ole vääjäämätön kehityskulku.

Riihelä korostaa, että tuloeroihin voidaan vaikuttaa. Hänen mukaansa verotus ja yhteiskunnan tuet ovat merkittäviä tekijoitä.

Markkinoiden säätelyn purkaminen ja verotuksen alentaminen on saattanut Suomessa alkuun kehityskulun, joka on aikaansaanut OECD-maiden kovimman tuloerojen kasvun. Samalla köyhyyden määrä on lisääntynyt merkittävästi. Tuloerojen kasvun myötä Suomi jakautuu entistä voimakkaammin yhteiskuntaluokkiin, jotka eivät enää kohtaa toisiaan kuten Tanninenkin sanoo. Näin yhteiskuntaluokkien erkaantuminen on omiaan ruokkimaan tuloerojen kasvua, koska kuten Riiheläkin sanoo, tuloerojen kasvu ei ole luonnonlaki vaan ilmiö on riippuvainen harjoitetusta politiikasta.

YLE: Huono työ rassaa yhtä paljon kuin työttömyys

YLE uutisoi australialaisesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin työn ja työttömyyden vaikutuksia mielenterveyteen tutkimalla seitsemän vuoden ajan 7000 työikäisen työoloja ja mielenterveyttä.

Ennakko-oletustensa mukaisesti tutkijat havaitsivat hyvissä työpaikoissa työskentelevien mielenterveyden paremmaksi kuin huonommissa töissä olevien. Työolot myös ennustivat myöhempää mielenterveyttä.

Työttömien mielenterveys oli keskimäärin heikompi kuin hyvissä työpaikoissa työskentelevien, mutta samaa tasoa tai jopa parempi kuin huonoissa paikoissa työskentelevien. Laaduttomimmissa työpaikoissa jatkaneiden mielenterveys ajan myötä myös heikkeni enemmän kuin työttömien.

Työt luokiteltiin hyviksi ja huonoiksi sen mukaan, millaisiksi työntekijät kokivat mahdollisuutensa vaikuttaa työhönsä ja kuinka stressaavaa ja vaativaa työ heistä oli. Myös työsuhteen varmuus ja palkkaus huomioitiin.

Osallisuustaloudessa tasapainotettujen työkokonaisuuksien avulla pyritään siihen, ettei edellisen kaltaista työn monotonisuutta esiintyisi, eivätkä työtehtävien positiiviset ja negatiiviset vaikutukset kasautuisi ainoastaan tietyille henkilöille. Yhteisön huonoiksi ja hyviksi arvottamat työtehtävät pyritään jakamaan mahdollisimman tasan kaikkien kesken. Lisäksi osallisuustalouden päätöksentekomekanismit varmistavat, että kaikilla on aidosti mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, työolosuhteisiin sekä palkkaukseen.

HS: Luomuviljely voisi tuplata sadon köyhissä maissa

Helsingin Sanomat uutisoi Olivier De Schutterin YK:n alaisuudessa toimittamasta raportista. Raportti kyseenalaistaa usein kuullun väittämän, jonka mukaan luonnonmukaiset viljelymenetelmät ovat kalliimpia ja tehottomampia kuin tehomaatalouden keinot. Päinvastoin, tuoreen raportin mukaan luomuviljelyyn siirtymällä ruoantuotanto voitaisiin monissa köyhemmissä maissa jopa kaksinkertaistaa.

YK:n mukaan köyhissä maissa menestyvät parhaiten pienet, luonnonmukaisia menetelmiä käyttävät maatilat, jotka viljelevät monipuolisesti erilaisia kasveja.

Yhteensä 57 maassa toteutetuissa ekoviljelyprojekteissa huomattiin, että sadot kasvoivat keskimäärin 80 prosenttia, kun viljelijät ryhtyivät käyttämään luonnonmukaisia keinoja maaperän muokkaamiseen ja tuholaisten torjuntaan.

Kun synteettisten väkilannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä vähennettiin, maanviljelijöiden kulut laskivat, ympäristön saastuminen väheni ja maaperä sai toipua.

YK:n lehdistötiedotteen voi lukea täältä ja itse raportin täältä.

YLE: Koulupudokkuus ruokkii rikollisuutta

YLE-Uutisten mukaan merkittävimmät tekijät nuorten aikuisten rikollisuuden taustalla ovat koulupudokkuus, työttömyys ja köyhyys. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Mikko Aaltosen mukaan edellä mainitut osatekijät löytyvät rikollisuuden selitykseksi usein tarjotun syrjäytymisen taustalta, ja näistä kolmesta merkittävin on koulupudokkuus.

- Koulutus erottelee parhaiten nuoria sen suhteen, syyllistyykö hän myöhemmin rikoksiin, jos koko sitä ryhmää, joka on suorittanut jonkun toisen tai kolmannen asteen koulutuksen, verrataan pelkän peruskoulun käyneisiin, siinä merkittäviä eroja rikoslajien läpi, että se ei rajoitu pelkästään omaisuusrikoksiin vaan myös ja esimerkiksi rattijuopumusrikoksiin

Nuoret aikuiset rikoksentekijät, joilla on pelkkä peruskoulupohja, tekevät yli puolet pahoinpitelyistä ja omaisuusrikoksista vielä suuremman osan.

- Ammattitaidottomalle tai kouluttamattomalle työvoimalle on paljon vähemmän kysyntää kuin aikaisemmin. Jos henkilö jää ilman koulutusta nykyisin, se on aivan eri tavalla ongelmallinen asia kuin vaikka 20-30 vuotta sitten, jolloin se oli vielä aivan normaalia. Ne joilla ei pätevyyksiä ole, ovat koko ajan heikommassa ja heikommassa asemassa.

Taloussanomat: Köyhät jakautuvat kahteen kastiin

Taloussanomat kirjoittaa artikkelissaan suomalaisten köyhien jakautumisesta kahteen luokkaan. Heidän mukaansa esimerkiksi köyhiksi laskettujen opiskelijoiden tilanne on erilainen verrattuna pitkäaikaistyöttömiin, koska edellisten köyhyys on vain väliaikaista.

Taloussanomien haastattelemien asiantuntijoiden mukaan huonoimmin menee sairailla ja eläkeläisillä, jotka eivät voi tehdä asemalleen mitään.

Pulassa ovat myös pitkäaikaistyöttömät, joiden työllistyminen vaikeutuu entisestään työttömyyden pitkittyessä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jouko Karjalaisen mukaan.

– Pelkän sosiaaliturvan varassa elävät ovat olleet häviäjiä, sillä niiden tasot ovat olleet pari vuosikymmentä käytännössä jäädytetyt

Karjalainen mainitsee kaksi suurinta syytä köyhyystilastojen rumentumiseen.

Ensimmäinen on se, että matalan koulutustason duunarityöpaikkoja ei enää ole. Se on lisännyt rakenteellista työttömyyttä.

Toinen on perusturva, joka on jäänyt yleisestä ansiokehityksestä jälkeen.

– Pitkäaikaistyöttömät ovat ilman muuta sellainen ryhmä, jolla menee huonosti. Ryhmä on taas kasvussa. Jos työttömyys pitkittyy todella moneksi vuodeksi, niin kyllä sieltä on todella vaikeaa päästä työmarkkinoille

– Meillä on iso rakenteellisen työttömyyden ongelma, siitä ei pääse mihinkään.

Suomessa vähiten ansaitsevien tulot kasvoivat vielä vuosina 1966–1990 vuosittain nopeammin kuin rikkaimpien tulot. 2000-luvulla tuloerot kasvoivat Suomessa nopeammin kuin yhdessäkään toisessa OECD-maassa ja samalla köyhien asema on huonontunut merkittävästi. Edellä kuvatun rakenteellisen pitkäaikaistyöttömyyden ja siitä aiheutuvan köyhyyden ongelma koskettaa joidenkin arvioiden mukaan noin puolta työttömistä työnhakijoista eli 150 000 ihmistä.

YLE: Lääketeollisuuden ja tutkijoiden kytkökset usein hämärän peitossa

YLE uutisoi lääkealan suuryritysten keinoista tutkimustulosten vääristämiseksi:

Lääketeollisuuden rahoittamat lääketutkimukset päätyvät usein firman kannalta suotuisiin tuloksiin. Tämän takia rahoituksesta ja tutkijoiden muista sidonnaisuuksista on mainittava tutkimuksissa. Uuden selvityksen perusteella nämä sidonnaisuudet kuitenkin sivuutetaan, kun lääketutkimuksista tehdään meta-analyysejä, monen tutkimuksen aineistot yhdistäviä katsaustutkimuksia.

Oikeus terveyteen ja valtiovallan velvollisuus sen toteutumisen varmistamiseen on kirjattu niin YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen kuin Suomen perustuslakiinkin. Markkinamekanismien kasvava eriarvoistava vaikutus terveydenhuoltoalalla vaikeuttaa luotettavien tutkimustulosten saamisen lisäksi näiden olennaisten sitoomuksien täyttämistä.

Taloussanomat: "SAK tutki: Kansalaiset kiristäisivät hyvätuloisten verotusta"

Taloussanomat:

Suomalaisista 86 prosenttia on sitä mieltä, että verotuksen tulisi määräytyä nykyistä enemmän veronmaksukyvyn mukaan.

86% on enemmän kuin kokonaisäänestysprosentti yksissäkään eduskuntavaaleissa Suomen historiassa.

Maailman suurimman rahoitusyhtiön toimitusjohtaja: Sijoittajat suosivat totalitaarisia hallituksia

Maailman johtaviin rahoituspalvelujen tarjoajiin kuuluvan BlackRock-yhtiön toimitusjohtaja Larry Fink kommentoi yhteiskuntajärjestyksiä markkinatalouden ja sijoittajien mieltymysten näkökulmasta viime viikolla. Finkin summaus on yksinkertainen:

Markets like totalitarian governments.

Finkin, jonka yrityksen piirissä on kaikkiaan 9 biljoonan dollarin arvosta omistuksia, arvion mukaan sijoittajat suosivat totalitaarisia hallintomuotoja. Sijoittajien mielipiteillä on huomattavaa valtaa, sillä jo muutamien suursijoittajien päätösten kautta tapahtuva markkinoiden liikehdintä voi vaikuttaa nykytaloudessa huomattavan kauaskantoisin tavoin ja laajimmillaan jopa miljardeihin ihmisiin.

Usein toistettu myytti on, että markkinatalous edistäisi demokratiaa "luontaisesti". Fink on eri mieltä, ja tämä yleinen mutta äärimmäisen yksinkertaistava näkemys tuntuisi olevan vähättelevä sitä työtä kohtaan, mitä ihmiset ja kansalaisliikkeet ovat historiassa tehneet yleisen äänioikeuden, fasismin kaatamisen, ydinaseiden vähentämisen tai tasa-arvoisemman perusturvan eteen.

Lisää aiheesta Susan Weberin ylläpitämässä, erinomaisessa "Naked capitalism" blogissa: "Guest Post: Head of World’s Largest Asset Manager Says “Markets Like Totalitarian Governments”"

MT: Ihmiskauppa leviää maaseudulle Suomessakin

Maaseudun tulevaisuus uutisoi tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan suora ihmiskauppa lisääntyy Suomessa:

Suomen marja- ja puutarhatiloilla on töissä ihmisiä, jotka asuvat ahtaasti, tekevät pitkiä päiviä nälkäpalkalla ja ovat riippuvaisia työnantajistaan.

Tutkijat antavat kapean listauksen ihmiskaupan tuntomerkeistä, joka sopii moniin, mahdollisesti useimpiin, työsuhteisiin maailmassa.

Työnantaja käyttää hyväkseen työntekijän turvatonta asemaa. Turvaton tila voi johtua ulkomaalaisuudesta, nuoresta iästä, päihteistä tai sosiaalisesta asemasta.

Työntekijä on riippuvainen työnantajasta. Riippuvuus voi johtua veloista, sukulaisuudesta tai työsuhdeasunnosta.

Työnantaja johtaa työntekijää harhaan antamalla vääriä tietoja työsuhteesta.

Työnantaja maksaa palkkion turvattomia työntekijöitä kauppaavalle välittäjälle.

Myös palkkion vastaanottaminen on ihmiskauppaa.

Heikkenevän perusturvan ja kasvavan köyhyyden myötä kuvaus sopii myös kasvavaan määrään työsuhteita Suomessa.

TE: Takana kevein verovuosi vuoden 1987 jälkeen

Talouselämä uutisoi kokonaisveron olleen viime vuonna keveimmillään sitten 1980-luvun lopun. Varallisuuden yhä epätasaisempi jakautuminen näkyy esimerkiksi verotulojen ja julkisten palvelujen rahoituksen suhteessa, ja sen kautta myös tasavertaisesti kaikille saatavilla olevien julkisten palveluiden laadun ja saatavuuden heikkenemisenä. Tämän vaikutukset tuntuvat vakavimmin kaikkein heikoimpien ja vähäosaisimpien kohdalla. Esimerkiksi köyhyysrajan alapuolella eläviä verotetaan (eri tavoin, kuten ruoan hinnassa tai tukia vähentämällä) osin - suhteellisesti tai suoraan - jo ankarammin kuin arvopaperikauppaa keskimäärin.

Kuntaliiton pääekonomisti: Tuloveron progressiivisuus on romahtanut

Kuntaliiton pääekonomisti Juhani Turkkila päätyy väitöskirjassaan siihen johtopäätökseen, että Suomen verotuksen progressiivisuus on romahtanut.

Turkkilan laskelmat osoittavat, että vuoden 2008 asteikon mukaan samoista reaalituloista määrättiin tuloveroa vain noin kolmasosa siitä, mitä vuoden 1988 asteikolla olisi määrätty. Ja kun valtion tulovero on ainoa progressiivinen vero, on progression osuus vähentynyt samalla merkittävästi.

[...] – Tuloveroasteikkojen merkittävästä keventämisestä huolimatta suuria tuloja ansaitsevien pyrkimys muuttaa ansiotuloja pääomatuloiksi ei ole vähentynyt, koska suuria pääomatuloja verotetaan keveämmin kuin suuria ansiotuloja, Turkkila sanoo.

Suomalainen hyvinvointivaltiomalli on perustunut valtion vahvaan otteeseen markkinoista. Taustalla on ollut ajatus siitä, että markkinamekanismit eivät jaa taloustuotannon hedelmiä oikeudenmukaisesti, eivätkä markkinat ota lähes lainkaan huomioon esimerkiksi tuotannon negatiivisia ulkoisvaikutuksia ympäristöhaittojen muodossa. Näin ollen ympäristölainsäädäntö, vahvat tulonsiirrot, laaja julkinen palveluverkosto ja valtio turvallisena sekä osittain demokraattisessa valvonnassa toimivana työnantajana ovat kaikki olleet osa suomalaisen yhteiskunnan tukipilareita.

Viime aikoina on julkistettu lukuisia tutkimuksia, jotka ovat kertoneet 1980-luvulla tehtyjen talouspoliittisten päätösten tuhoisista seurauksista. Pääomaverotuksen progression poistamisen ja kokonaisveroasteen laskemisen sijaan viime vuosikymmeninä olisi pitänyt laajentaa julkisten palvelujen verkostoa, laman aikana valtion olisi pitänyt valtavien leikkauslistojen sijaan luoda lisää työpaikkoja aloille, jotka työllistävät suhteellisen hyvin (kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen) ja talouden päätöksentekoa olisi pitänyt uudistaa niin, että ihmiset pääsisivät vaikuttamaan työpaikoillaan erityisesti itseään koskeviin päätöksiin.

Tämän kaiken sijaan valtaosa Suomen talouden lisääntyneestä tehokkuudesta siirtyi suoraan rikkaimmalle väestönosalle.

THL: Perusturva ei riitä edes minimikulutukseen

Helsingin sanomat uutisoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemästä selvityksestä, jossa kartoitettiin ensimmäisen kerran perusturvan riittävyyttä Suomessa.

Useimpien perusturvan varassa elävien yksin asuvien käytettävissä olevat tulot asumismenojen jälkeen ovat jopa laskeneet. Pahimmillaan heillä on käytössään kohtuullisten asumismenojen jälkeen vain reilu viidennes keskipalkkaisen tuloista.

[...] Toissa vuonna noin 150 000 suomalaisen kotitalouden bruttotuloista yli 90 prosenttia koostui perusturvaetuuksista. Näiden talouksien määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 1990.

Selvityksen mukaan perusturva ei riitä edes minimikulutukseen, ja siitä huolimatta turva on jopa heikentynyt aiemmasta. Perusturvan varassa elävien määrä on kaksinkertaistunut kahdessakymmenessä vuodessa. Selvitys lisää musertavaa todisteiden määrää taloudellisen epätasavertaisuuden hälyttävästä kasvusta Suomessa.

HS: Yksityiset sairausvakuutukset yleistyvät pääkaupunkiseudulla

Helsingin sanomien mukaan yksityiset sairauskuluvakuutukset yleistyvät pääkaupunkiseudulla nopeaa vauhtia.

Yhä useammat vanhemmat ottavat lapselleen yksityisen sairauskuluvakuutuksen. Sitran mukaan pääkaupunkiseudulla jo 60 prosentilla alle 20-vuotiaista on yksityinen sairauskuluvakuutus.

Vakuutusyhtiöiden mukaan sekä lasten että aikuisten vakuutusten määrä kasvaa hyvää vauhtia. Ifin mukaan kasvu on keskimäärin seitsemän prosentin luokkaa vuodessa.

Kelan kehittämispäällikön Yrjö Mattilan mukaan puhdaspiirteinen julkinen terveydenhuolto on supistumassa.

Julkisen terveydenhuollon annetaan vähitellen näivettyä vähäisten resurssien takia, ja yksityiset terveydenhuoltoyritykset hoitavat lyhyissä jonoissaan halvat ja helpot sairastapaukset keräten valtavia voittoja – ja valtion tukemana.

Tämän kehityksen suurin epäkohta on, että ihmiset asetetaan eriarvoisiin lähtökohtiin niinkin perustavanlaatuisen ihmisoikeuden kuin terveydenhuollon suhteen.

Tutkimus: 1990-luvulla rikkaimman prosentin tulot lisääntyivät räjähdysmäisesti

Kansan Uutiset uutisoi professori Matti Tuomalan, erikoistutkija Marja Riihelän ja erikoistutkija Risto Sullströmin tutkimuksesta, joka selvitti Suomen ylimmän tuloluokan viime vuosikymmenen tulokehitystä ja verotusta. Tutkimuksen tuloksista selviää vuonna 1993 toteutetun verouudistuksen todelliset seuraukset:

Vuosina 1990 – 2002 reaalitulot kasvoivat Suomessa keskimäärin 19 prosenttia. Suurituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat samaan aikaan 44 prosenttia, mutta todellinen kehityksen kuva aukeaa vasta ensi viikolla julkaistavasta tutkimuksesta, jossa tarkastellaan erikseen myös suurituloisimman prosentin, noin 50 000 rikkaimman, tulokehitystä. Heidän reaalitulonsa kasvoivat 122 prosentilla.