YLE: Mielenosoittajat vaativat Talvivaaran kaivosyhtiötä rajoittamaan päästöjään

YLE:

Talvivaaran Sotkamon kaivosta vastaan osoitettiin mieltä keskiviikkona Oulussa. Mielenosoittajat vaativat, että kaivoksen täytyy keskeyttää toimintansa, kunnes se saa jätevesipäästönsä kuriin.

(...) Talvivaaran kaivosyhtiö hakee tällä hetkellä päästörajojen korotuksia jätevesilleen. Kaivosyhtiö esittää, että se voisi johtaa seuraavan kolmen vuoden aikana vesistöön muun muassa yli 40 kertaa enemmän sulfaattia ja 20 kertaa enemmän natriumia kuin se arvioi vuoden 2006 ympäristölupahakemuksessaan. 

Yhtiö hakee parhaillaan lupaa myös uraanin erottamiselle sekä kaivospiirin laajentamiselle yli kaksi kertaa nykyistä laajemmalle alueelle.

Tuotannon negatiiviset ulkoisvaikutukset, kuten Talvivaaran tapauksessa kaivostoiminnasta aiheutuvat moninaiset ympäristöhaitat, ovat mahdollisuus yhtiöille lisätä liikevoittoaan. Mitä enemmän he saavat päästörajoja nostettua ja valvontaa kierrettyä, sitä enemmän yrityksen osakkaat hyötyvät.

Talvivaaran kaivosyhtiön aiheuttamat ympäristöhaitat ja paikallisten asukkaiden huoli lähiympäristönsä turmeltumisesta ovat olleet esillä blogissamme aiemminkin.

HS: Pohjoisnavan otsonikatoalue laajeni ennätyssuureksi

Helsingin sanomat:

Pohjoisnavan otsonikato levisi tänä keväänä laajimmillaan kahden miljoonan neliökilometrin alueelle, kertoo brittiläisen tiedelehti Naturen julkaisema tutkimus. Alue on noin viiden Saksan kokoinen. 

Ensimmäistä kertaa tutkijat havaitsivat pohjoisen otsonikatoalueen olevan likimain yhtä suuri kuin Etelänapamantereen otsonikatoalue. 

(...) Vuosittain toistuvan otsonikadon syynä pidetään ilmakehään kertyneitä halogeeniyhdisteitä.

Otsonikadon pääsyyllisenä pidetään monenlaisen tuotannon sivutuotteina syntyviä halogeeniyhdisteitä, joita kutsutaan usein myös CFC-yhdisteiksi. Miksi CFC-yhdisteitä tuotetaan niin paljon, kun kerran niiden haitallinen vaikutus otsonikerrokseen on ollut tiedossa jo pitkään?

Ongelma juontaa juurensa markkinoiden rakenteeseen. Hyödykkeen tai palvelun tuotannolla voi olla merkittäviä vaikutuksia muihinkin kuin ostajaan ja myyjään, ja tämän tyyppisiä vaikutuksia kutsutaan ulkoisvaikutuksiksi. Ulkoisvaikutus voi syntyä joko tuotantovaiheessa tai kulutusvaiheessa, ja se voi olla joko positiivinen tai negatiivinen.

CFC-yhdisteitä lisäävän tuotannon tapauksessa otsonikato on negatiivinen ulkoisvaikutus. Markkinoiden ongelmana on, ettei ostajan ja myyjän ulkopuolelle aiheutuvia vaikutuksia oteta lainkaan huomioon. Näin ollen esimerkiksi otsonikadon kaltainen ympäristöuhka voi edetä pitkälle, vaikka tieteellinen ymmärrys aiheesta olisikin jo kattavaa. Ainoa tapa puuttua negatiivisiin ulkoisvaikutuksiin markkinoilla on asettaa erillisiä rajoituksia negatiivisten ulkoisvaikutusten hillitsemiseksi.

Historiallisesti katsottuna tämä markkinoiden kyvyttömyys ottaa ulkoisvaikutukset huomioon on ymmärrettävää. Maailma oli hyvin erilainen, kun skotlantilainen moraalifilosofi Adam Smith kirjoitti ajatuksiaan talouden toiminnasta vuonna 1776 julkaistussa kuuluisassa teoksessaan Kansojen varallisuus. Smithin aikana maailman väkiluku oli noin 800 miljoonaa, kun nykyisellään väkiluku on 7 miljardin paikkeilla. Maailma vaikutti 1700-luvun lopussa melko tyhjältä ja rajattomalta paikalta, kun taas nykyisellään maapallo on selvästi täydempi. Tuotannon ulkoisvaikutukset ovat maapallon täydentymisen myötä myös laajentuneet.

Adam Smithin mukaan markkinat hakeutuvat automaattisesti kohti yhteiskunnallisesti tehokkainta tuotannon tasoa, kun ostajat ja myyjät pyrkivät toteuttamaan omia itsekkäitä pyrkimyksiään. Tämä markkinaintoilijoiden piirissä laajalti lainattu ajatus on kuitenkin ongelmallinen. Tämä Adam Smithin "näkymättömäksi kädeksi" nimeämä ilmiö toimii vain, jos ulkoisvaikutuksia ei ole. Kuten erityisesti viime vuosikymmeninä olemme huomanneet, markkinoiden tuotannon ja kulutuksen aiheuttamat negatiiviset ulkoisvaikutukset esimerkiksi ympäristöön ovat mittakaavaltaan valtavia.

Kauppalehti: Nuorisotyöttömyyden mustat maat - Suomikin mukana

Kauppalehti:

Amerikkalainen Business Insider on listannut ne maat, joissa nuorisotyöttömyys oli viime vuoden lopussa Yhdysvaltoja pahempi ongelma. Yhdysvalloissa nuorisotyöttömyysprosentti oli silloin 18,4, mutta vaikeimmassa tilanteessa olevassa maassa se nousi peräti 41,6 prosenttiin työikäisestä nuorisosta.

Suomellakin on kyseenalainen  kunnia olla tässä joukossa. Suomi on tilaston 14. maa 20,3 prosentin työttömyydellä. Vielä vuonna 2007 työttömyysprosentti oli  15,7.

Wall Street Journal: The Origins of Human Empathy

Wall Street Journal kirjoitti Frans de Waalin uusimmasta kirjasta "The Age of Empathy". De Waal, yksi maailman johtavimmista kädellistutkijoista jäljittää kirjassaan alkuperää ihmisen kyvylle tuntea empatiaa perustaen omiin ja muiden eläinten käyttäytymistä tutkineiden tieteilijöiden löytämiin havaintoihin.

Drawing on his experiments and studies by other animal behaviorists, he highlights how chimpanzees and other primates console each other, prefer to share, and nurse the injured.

Dr. de Waal contends that empathy, sympathy and compassion are traits shared by every species with a rudimentary capacity for self-awareness. While chimps can be combative and violent, they more often comfort and help each other. Capuchin monkeys enjoy giving to others. Elephants and dolphins aid companions in need. Whales can display something akin to gratitude. Even mice appear to have an ability to sense what their cage-mates are experiencing, says a recent study by researchers at McGill University.

De Waalin mukaan eläimet simpansseista hiireen pystyvät asettumaan toisen asemaan ja väkivaltaisesta käyttäytymisestään huolimatta simpanssit lohduttavat toisia, suosivat jakamista ja hoitavat loukkaantuneita.

Osoitus empatiasta on myös ihmisen kyky reagoida haukottelemalla toisen haukotukseen, piirre jonka De Waalin mukaan myös simpanssit jakavat ja joka on sitä voimakkaampi yksilöillä, mitä paremmin he pystyvät samaistumaan toisen tunteisiin. Toisena esimerkkinä hän nostaa vuoden 2004 Aasian tsunamin jälkeisen empatian ja myötätunnon "pandemian".

Kun ihminen näkee toista satutettavan, hänen aivoissan aktivoituvat samat hermoverkostot, jotka ovat vastuussa kivun tuntemuksista.

Watching people being jabbed with a needle, shocked with an electrical cable or banged with a hammer activates the same brain networks as when we ourselves are hurt, researchers at the University College London and others have shown. In a similar way, our brain responds to seeing others being touched or expressing disgust as if we are experiencing those sensations ourselves.

Tutkimusten mukaan ihmiset tuntevat voimakkaammin empatiaa niitä kohtaan, joihin meillä on jo valmiiksi jonkinlainen side, oli kysessä sitten perheenjäsen, saman yhteisön tai etnisen ryhmän edustaja. Omakohtaiset kokemukset samankaltaisesta kivusta, mitä toinen ihminen kokee vahvistaa kykyämme asettua hänen asemaansa. Kuitenkin, Nicolas Danziger Pitié-Salpêtrièren sairaalasta Pariisista oli selvittänyt tutkimuksissaan, että jopa ihmiset, jotka eivät synnynnäisesti kykene tuntemaan kipua pystyivät kuitenkin kuvittelemaan, miltä toisesta ihmisestä tuntuu.

"They crossed the bridge with empathy, to realize something that is completely exotic to them," says Dr. Danziger. "True empathy is the ability to imagine how others are feeling, especially people who are not the same as you."

HS: Vuokrat ovat nousseet 60 prosenttia säännöstelyn purkamisen jälkeen

Helsingin Sanomat:

Vuokrat ovat kohonneet peräti 60 prosenttia pääkaupunkiseudulla sen jälkeen, kun vuokrasäännöstely purettiin 1995. Samaan aikaan kaikki muut hinnat ovat nousseet keskimäärin vain 14 prosenttia, kertoo Tilastokeskuksen tutkimus.

Vuokrat ovat nousseet selvästi myös tuloihin suhteutettuna parinkymmenen vuoden aikana. Pääkaupunkiseudulla bruttokuukausipalkalla sai maksettua 50 neliön kaksion 5,7 kuukauden vuokrat vuonna 1985, mutta 2003 enää 4,1 kuukauden vuokrat. Helsingin keskustassa kuukausipalkalla pystyy maksamaan vain 3,6 kuukauden vuokrat.

(...) "Vuokrat ovat karanneet palveluammattien työntekijöiden ulottumattomiin. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saanti alkaa olla taloudellisen kasvun esteenä pääkaupunkiseudulla", korostaa tutkimuksen tekijä, kehittämispäällikkö Ilkka Lehtinen Tilastokeskuksesta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan asumistukea saavien talouksien tuloista 34% kuuluu nykyisin asumismenoihin, kun 20 vuotta sitten vastaava luku oli 15%. Helsingissä 70 000 kotitaloutta joutuu hakemaan toimeentulotukea kyetäkseen maksamaan vuokransa.

Kauppalehti: Suomalaisten luottamus yhteiskunnan turvaan romahti

Kauppalehti:

Suomalaisten luottamus yhteiskunnan tarjoamaan taloudelliseen turvaan on romahtanut. Lisäksi suomalaisten usko omaan talouteen on jatkanut heikkenemistään, Tapiola Pankki kertoo Arjen katsauksessaan torstaina.

Tapiolan teettämässä kyselyssä joka neljäs vastaaja oli täysin tai melko samaa mieltä väittämästä, että yhteiskunta tarjoaa riittävän taloudellisen turvan tulevaisuuden varalle. Vielä helmikuussa 2010 vastaajista puolet luotti yhteiskunnan turvaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen teettämän selvityksen mukaan perusturva ei suomessa riitä edes minimikulutukseen.

Taloussanomat: Vain täysi työkyky kelpaa työnantajille

Taloussanomat:

Valtaosassa työpaikoista ei ole valmiutta siihen, että työntekijä voisi jatkaa töissä työkyvyn heikentymisen jälkeen. Näin uskovat luottamusmiehet, joilta selvitettiin työntekijöiden työkyvyn tukemista SAK:n paneelissa.

Seitsemän kymmenestä luottamusmiehestä on sitä mieltä, että heidän työpaikoillaan olisi mahdollista muokata työtä tai työoloja niin, että työntekijä voisi jatkaa töissä työkyvyn heikennyttyä.

Kuitenkin vain alle puolet uskoo, että työnantaja olisi valmis muokkaamaan työoloja. Julkisen sektorin työpaikoissa 62 prosenttia luottamusmiehistä luottaa työnantajan valmiuteen, mutta teollisuudessa vain 43 prosenttia.

Kysymys mahdollisuudesta työn muokkaamiseen työntekijän työkyvyn ja halukkuuden mukaan palautuu loppujen lopuksi työntekijöiden neuvotteluasemiin työpaikalla - ja laajemmin taloudessa.

Yksityisomistukseen nojautuvassa markkinataloudessa valta päättää työn järjestämisestä - eli esimerkiksi mitä työtä tehdään, mitä varten, milloin ja kuka tekee - on pääasiallisesti omistajien sekä johtajien käsissä, tavallisella työntekijällä on vain vähän mahdollisuuksia osallistua ja valtaa vaikuttaa tässä päätöksenteossa. Yrityksen pääasiallinen tehtävä on tuottaa omistajilleen mahdollisimman paljon voittoa, ei taata työntekijöilleen mahdollisimman hyvä elämä.

Työpaikalla, jossa työn järjestämisestä päätettäisiin demokraattisesti ja työ jaettaisiin tasapainoisemmin työntekijöiden kesken, ei työn räätälöinti yksittäisen työntekijän tarpeiden mukaisesti olisi ollenkaan näin mahdotonta. Aiemmassa SAK:n tutkimuksessa kävi ilmi, että työntekijöiden suurin huoli on epävarmuus työpaikan säilymisestä. Huoli on erittäin aiheellinen, jos työntekijän täytyy pelätä sairastumisen johtavan työpaikan menetykseen.

YLE: Olkiluoto 3:n rakennustyömaalla käytetään halpatyövoimaa

YLE:

YLE Uutiset on saanut uusia todisteita siitä, että Olkiluoto 3:n rakennustyömaalla käytetään halpatyövoimaa.

[...] Nimettömänä pysyttelevä puolalainen sähköasentaja aloitti työt Olkiluodon rakennustyömaalla viime vuoden elokuussa. Häneltä kesti kauan tajuta, että hänen palkkansa ei vastannut Suomen työehtosopimusta.

[...]Tuhannen zlotyn eli noin 250 euron kuukausipalkka käy ilmi miehen Yle Uutisille antamista palkkakuiteista ja tiliotteesta. Tiliotteesta ilmenee myös, että mies on saanut ”päivärahaa”, jota ei näy palkkakuiteissa. Päivärahojen jälkeen hän tienasi parhaimmillaan noin 1 200 euroa kuukaudessa.

Sähköliiton työehtoasiamiehen Hannu Luukkosen mukaan puolalaisen sähköasentajan tapaus ei ole ainoa laatuaan, vaikka onkin räikeimmästä päästä.

- Kun olemme tutkineet ulkomaalaista työvoimaa, yhdellekään ei ole maksettu työehtosopimusten mukaista palkkaa. Tämä on hyvin yleistä, Luukkonen kertoo.

Räikeät epäsuhdat palkitsemisessa ovat olleet esillä Parecon Finlandin blogissa aiemminkin.

Parecon Finland Rikhardinkadun kirjastossa 29.9.

Parecon Finland jatkaa aiemmin tänä vuonna aloitettua keskustelutilaisuuksien sarjaa pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Syksyn aikana viidessä eri kirjastossa järjestettävissä "Talouden myytit ja harhakäsitykset" -keskustelutilaisuuksissa esitellään markkinatalouden keskeisiä ongelmakohtia, sekä osallisuustalousvision mahdollisuuksia.

Kysymme, onko markkinataloudelle tai keskusjohtoiselle suunnitelmataloudelle löydettävissä järkevää vaihtoehtoa? Mitkä piirteet markkinataloudessa aiheuttavat kriisejä ja epävakautta? Aikaa on varattu jokaisessa tilaisuuden yhteydessä myös runsaasti yleisökysymyksille ja -keskustelulle.

Keskustelutilaisuuksien sarja alkaa Rikhardinkadun kirjastossa torstaina 29.9. klo 18 järjestettävällä tilaisuudella, tervetuloa!

HS: Arktinen jääpeite supistui pienimmilleen

HS:

Arktisen merijään peittämä alue on kutistunut pienimmilleen sitten vuoden 1972, jolloin sitä alettiin tarkkailla satelliittikuvauksilla.

[...] Tutkijoiden mukaan jääpeitteen muutokset ovat seurausta ihmisten vaikutuksesta globaaliin ilmastoon.

"Arktisen jään peittämän alueen pienenemistä ei voi enää selittää luonnollisella vaihtelulla vuodesta toiseen", yliopiston analyysikeskuksen johtaja Georg Heygster sanoi lausunnossa.

Yhdysvaltain kansallisen lumi- ja jäätilastokeskuksen johtaja Mark Serreze kommentoi Inter Press Servicen uutisessa, miten tämän vuoden sulamisluku on vielä poikkeuksellisempi kuin ennätysvuosi 2007 siinä, että tänä vuonna ei ole ollut mitään erityisiä kuumenemisilmiöitä, vaan keskilämpötila on yksinkertaisesti kasvanut niin korkeaksi että sula alue kasvaa jatkuvasti:

What is extraordinary this year is that there was no weird weather pattern that created the perfect conditions for the record melt in 2007. That tells us the sea ice is too thin now to hold up under normal weather conditions

Esimerkiksi Yhdysvaltain puolustusministeriö laskee ilmastonmuutoksen yhdeksi keskeisistä uhista maan turvallisuudelle. Lukuisat turvallisuusalan asiantuntijat jakavat näkemyksen.

Tiedeyhteisön valtavan enemmistön mukaan muutos on ihmisyhteiskunnan toiminnan aiheuttama. On selvää että ihmisen toiminta ja esimerkiksi kasvava energiankulutus on planeetan historian suurimpien hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja.

Markkinataloudessa on hyvin vähän rakenteellisia keinoja liiketoiminnan runsaiden negatiivisten ulkoisvaikutusten huomioonottamiseen, ja tämä heikkous näkyy talouden katastrofaalisen epävakauden lisäksi monin tavoin ympäristössä.

Negatiiviset ulkoisvaikutukset, joihin kuuluvat muun muassa yrityksen toiminnasta koituva haitta ympäristölle, ovat rakenteellisesti tarkasteltuna markkinatoimijoille selkeä mahdollisuus hyötyä, sillä niiden tarkka mittaaminen on markkinataloudessa käytännössä mahdotonta.

Markkinat mahdollistavat usein tehokkaan kaupankäynnin ostajan ja myyjän välillä, mutta ongelmaksi muodostuvat kaupanteon vaikutukset kolmansiin osapuoliin. Ensin tehokkaalta vaikuttanut kaupankäynti vaatiikin jatkuvia korjaustoimenpiteitä seurauksiensa korjaamiseen, hyvinvoinnin ja tehokkuuden kustannuksella. Ilmastonmuutos on todennäköisesti laaja-alaisin esimerkki näistä kasautuvista vaikutuksista ja niiden seurauksista.

YLE: Talvivaara hakee päästörajojen korotuksia

Talvivaaran kaivosyhtiö on palkkaamiensa asiantuntijoiden johdolla määritellyt korotetut päästörajaehdotukset Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle. YLE uutisoi:

Kaivosyhtiö esittää, että se voisi johtaa seuraavan kolmen vuoden aikana vesistöön muun muassa yli 40 kertaa enemmän sulfaattia ja 20 kertaa enemmän natriumia kuin se arvioi vuoden 2006 ympäristölupahakemuksessaan.
[...]
Kaivosyhtiön alkuvaiheen toiminnan aikana sulfaatti-, mangaani-, ja natriumpäästöt ovat ylittäneet huomattavasti arviot. Esimerkiksi sulfaatin pitoisuudet jätevesissä ovat ylittiäneet arvioidun jopa 158 -kertaisesti.

Näidenkin uutisten valossa Talvivaaran lähialueiden asukkaiden huoli yritystoiminnan vaikutuksista heidän elinympäristöönsä on perusteltua.

Talvivaaran alueen asukkaiden kohtaamat vaikeudet vaikuttaa alueen yritystoimintaan demokraattisin keinoin ovat olleet esillä Parecon Finlandin blogissa myös aiemminkin.

YLE: Yhdysvalloissa eniten köyhiä 17 vuoteen

YLE uutisoi Yhdysvaltojen tuoreimmista köyhyystilastoista:

Viime vuonna 15,1 prosenttia maailman rikkaimman maan väestöstä eli 46,2 miljoonaa ihmistä eli köyhyysrajan alapuolella.
[...] Köyhien ihmisten määrä [...] oli korkeimmillaan tietojen keräämisen aloittamisen jälkeen 52 vuoteen.

YLE:n uutisoimien lukujen lisäksi huomioimisen arvoista Yhdysvaltojen tilanteessa on esimerkiksi se, miten viidennes yhdysvaltalaisista lapsista elää köyhyydessä, luvun kasvaessa jatkuvasti; tai miten vankien määrä Yhdysvalloissa on maailman suurin suhteessa väkilukuun, ja vankiloissa työskentelee vankeja pakkotyössä enemmän tummaihoisia kuin koskaan sinä aikana kun orjuus oli maassa laillista.

Myös Suomessa köyhyys on yleistynyt ja tilanne on vakava, huolimatta siitä että maan kokonaisvauraus on kasvanut jatkuvasti. Kasvanut vauraus on yleisen hyvinvoinnin paranemisen sijaan keskittynyt yhä harvemmalle, joka ei markkinarakenteiden kannalta tarkasteltuna ole yllättävää.

Tämänkaltaisten ongelmien kasautuessa yhä suuremman ihmisjoukon, köyhien, vaikutusvalta ja asema päätöksenteossa on markkinatalouteen perustuvassa yhteiskunnassa rakenteellisesti jatkuvasti enemmän alakynnessä. Tämä tilanne ja todennäköinen kehitys ei tutkimusten mukaan ole ihmisten enemmistön tahdon mukaista. Välitön ongelma on kuitenkin miljoonien ihmisten sietämätön päivittäinen kärsimys köyhyyden keskellä, ja valitettavasti tilanteen kehityksestä on perusteltua olla huolissaan: Yhdysvalloissakin suunniteltujen budjettileikkausten oletetut seuraukset ovat tuhoisia.

Historioitsija Howard Zinn palkitsemisesta

Viime vuonna menehtynyt yhdysvaltalainen kansanhistorioitsija Howard Zinn kirjoitti vuonna 1999 esseen "On Rewarding People for Talents and Hard Work", jonka argumentit ansaitsevat tulla kuulluksi talouden nykytilanteessa. Kuten blogiimme poimituissa uutisissa on toistuvasti kerrottu, johtajien palkat ovat voimakkaassa nousussa ja taloudellinen eriarvoisuus on lisääntynyt. Zinn perkaa esseessään yleisimmät perustelut, joita valtaville tuloeroille esitetään, ja osoittaa selkokielisesti, kuinka ristiriitaisia ja epäoikeudenmukaisia nykyiset palkitsemiskäytännöt ovat.

Zinnin mukaan lahjakkuus ja ahkeruus ovat hankalia mitattavia, sillä niitä ei voi tarkasti määrällisesti arvioida. Miten eri lahjakkuuksia arvotetaan keskenään? Ongelmat ovat ilmeisiä, kun verrataan esimerkiksi taiteilijoiden kituuttamista ja toimitusjohtajien valtavia palkkioita. Ja mikä on todellista ahkeruutta? Jos mittayksikkönä olisi esimerkiksi tehdyt työtunnit, kotiäidit ansaitsisivat enemmän kuin käytännössä yksikään konsernijohtaja. Kuten Zinn kirjoittaa, on myös tärkeää huomata, että palkoista päättävät henkilöt yleensä suosivat omaa toimintaansa. Blogiimme on nostettu useita esimerkkejä siitä, kuinka johtoportaan henkilöt sopivat keskenään jättipalkkioistaan.

Zinn huomauttaa myös, kuinka ihmiset tekevät upeita asioita huolimatta siitä, ettei heillä ole mahdollisuuksia koskaan saavuttaa valtavia tuloja tai vaurautta. Hän listaa tähän ryhmään muun muassa opettajat, sairaanhoitajat ja tiedemiehet.

Miten palkitsemista voidaan muuttaa nykyistä oikeudenmukaisemmaksi? Zinnin mukaan tarvitsemme selkeän muutoksen kohti progressiivisempaa tuloveroa, valtion turvaamaa minimitulotasoa, maksutonta terveydenhuoltoa, maksutonta koulutusta ja edullista asumista:

Okay, let's get practical. We are, as you point out, a long way from achieving an egalitarian society, but we can certainly move in that direction by a truly progressive income tax, by a government-assured minimum level of income, health care, education, housing for every family. For people (usually well-off people) who worry that everyone will get an equal income, you can ease their fears by saying absolute equality is neither possible nor desirable, but that the differences in wealth and living standards need not be extreme, but there should be a minimum standard for all, thinking especially of the children, who are innocent victims of all this high-fallutin philosophizing about property and wealth.

Tutkimus: Verotuksen korkeampi progressiivisuus lisää ihmisten hyvinvointia

Psychological Science:

On average, residents of the nations with the most progressive taxation evaluated their own lives as closer to “the best possible.” They also reported having more satisfying experiences and fewer discomfiting ones than respondents living in nations with less progressive taxes. That happiness, Oishi says, was “explained by a greater degree of satisfaction with the public goods, such as housing, education, and public transportation.”

Arvostettu psykologian alan julkaisu Psychological Science tiedottaa uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan julkisin varoin tuotetut hyödykkeet lisäävät merkittävästi ihmisten hyvinvointia. Mitä enemmän valtiossa on kavennettu markkinamekanismien luomia suuria tuloeroja progressiivisen verotuksen keinoin, ja mitä enemmän on panostettu julkisiin palveluihin, sitä onnellisempia ihmiset ovat.

Blogissamme on tuotu aiemminkin esille tutkimustietoa siitä, kuinka ihmiset kokevat mielihyvää eriarvoisuuden vähenemisestä.

HS: Vanhempien stressi muuttaa lasten geenejä pysyvästi

Helsingin sanomat:

Kanadalaiset tutkijat tarkastelivat dna:n metylaatiota noin sadalla viisitoistavuotiaalla ja vertasivat näitä tietoihin, jotka oli kerätty kun lapset olivat olleet pieniä. Tuolloin heidän vanhempansa olivat vastanneet kyselyyn, jossa mitattiin kuinka stressaantuneita he olivat. Syyt stressiin vaihtelivat parisuhderiidoista taloudellisiin ongelmiin. 

(...) Kaiken kaikkiaan tutkimus tuo lisävaloa siihen, miksi sosioekonominen asema lapsena ennustaa niin korrektisti ihmisen tulevaa terveydentilaa. Tutkimuksissa alhainen sosioekonominen asema on yhdistetty suurempaan stressiin, ja ihmiset sosioekonomisen asteikon alimmilla portailla sairastavat enemmän ja kuolevat varhemmin.

Tutkimus vahvistaa aiempaa tutkimustietoa siitä, kuinka vanhempien taloudellinen ja sosiaalinen asema vaikuttaa merkittävästi lapsen tulevaisuuden näkymiin. Nämä tutkimustulokset ovat selvästi ristiriidassa sen yleisen näkemyksen kanssa, jonka mukaan ihmiset lähtevät talouden kilpajuoksuun tasavertaisista lähtökohdista. Varallisuus- ja koulutuserot aiheuttavat entistä suurempaa jakautumista yhteiskunnassamme.

Greenpeace: Vaatteissa runsaasti myrkkyjäämiä

Taloussanomat uutisoi Greenpeacen julkaisemasta tutkimuksesta:

Suomesta testattavaksi oli hankittu yksi vaate. Helsingistä ostetussa Niken t-paidassa nonyylifenolietoksylaattia löytyi peräti 660 milligrammaa kiloa kohden. 

(...) – Joka kerta kun näitä vaatteita pestään, vaarallisia aineita pääsee vesistöihin, myös Suomessa. Marraskuussa 2007 nonyylifenolia löydettiin lasten talvivaatteista Ruotsissa, muistuttaa järjestön viestintäpäällikkö Juha Aromaa. 

Ylitarkastaja Jouni Räisänen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES:ista kommentoi vaatteiden kemikaalipitoisuuksia Taloussanomille kesäkuussa: 

– Jos valmistaja käyttää vaatteissaan vaarallisia kemikaaleja, kuluttajan on hirveän vaikea suojata itseään. Se on vaikeaa asiantuntijallekin.

Vaatetuotannon aiheuttamat negatiiviset ulkoisvaikutukset, kuten vaatteiden myrkkyjäämien aiheuttamat terveys- ja ympäristöhaitat, ovat oiva tilaisuus vaateyrityksille lisätä liikevoittoaan. Mitä enemmän näitä kustannuksia pystytään ulkoistamaan muiden maksettavaksi, sitä enemmän tuotantokustannuksissa säästetään.

Markkinatalouksissa ei ole rakenteellista keinoa ottaa tuotteen negatiivisia ulkoisvaikutuksia lähes lainkaan huomioon, ja tämä vääristää usein tuotteiden markkinahintoja kauas niiden todellisista kustannuksista. Valvonta jää valtioiden, kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten kuluttajien tehtäväksi.  

New York Times: Vaurauden (1947-1979) ja taantuman (1980-) aika

New York Timesin sivuilla julkaistu havainnollistava infografiikka osoittaa, kuinka Yhdysvalloissa talouden tuottavuuden kasvu johti toisen maailmansodan jälkeisillä vuosikymmenillä työväestön elintason paranemiseen (vuosina 1947-1979), kun taas 1980-luvulta alkaen työntekijöiden tulot polkivat käytännössä paikallaan. Ennen 1980-lukua, kun hyödykkeiden ja palvelujen arvo kasvoi (tuottavuus nousi), myös palkat nousivat. 1970-luvun lopulta alkaen tuottavuuden kasvu on siirtynyt muualle.

Vuosina 1947-1979 kaikkien tuloluokkien ansiot paranivat suurinpiirtein samassa suhteessa, mutta heikoimmat tuloluokat paransivat tulojaan prosentuaalisesti hieman yhteiskunnan rikkaimpia nopeammin. 1980-luvulta eteenpäin yhteiskunnan rikkaimmat keräsivät selvästi suurimman potin talouden tuottavuuden kasvusta, kun taas heikoimmat tuloluokat polkivat lähes paikallaan tai heidän tulonsa jopa heikkenivät. Rikkaimman prosentin osuus koko kansantalouden tuloista oli historiallisen alhaalla vuosina 1947-1979, mutta 1980-luvulta alkaen varakkain prosentti on kahminut itselleen yhä suuremman palan.

Mitä on tämän kehityksen taustalla? Yhdysvalloissa työntekijöiden järjestäytymistä vastaan on tehty systemaattisia hyökkäyksiä, ja tämä on näkynyt työntekijöiden kollektiivisen neuvotteluvoiman heikentymisessä. Taloudellisen eriarvoisuuden vähentämiseen suunnatut tulonsiirrot ovat vähentyneet Yhdysvalloissa samalla, kun työntekijöiden asemaa suojaavia erilaisia sääntelyitä on purettu. Kehityksen taustalla on erityisesti valtion roolin heikentyminen markkinatalouden rakenteellisten ongelmien lieventäjänä.

On huomattava, että moniin markkinoiden rakenteellisiin ongelmiin ei löytynyt tänä aikakautena ratkaisua – esimerkiksi taloustuotannon ympäristöhaitat ja kansainvälisen kaupan kehittyviä maita heikentävä vaikutus voimistuivat. Vuosien 1947-1979 kokemus kuitenkin osoittaa, että voimakkaasti säädellyt markkinat jakavat tuottavuuden kasvun hedelmät oikeudenmukaisemmin kuin "vapaammat markkinat". Myös markkinoiden taipumus hintakupliin ja taantumiin oli vähäisempää, kun sääntely oli voimakkaampaa.

Talouselämä: Markkinakaaos "vaarantaa ihmiskunnan"

Talouselämä: 

Markkinakaaoksen asiantuntija Paul Woolleyn mukaan markkinat ovat tehottomia ja kasvavat sellaista vauhtia, että kohta ne pakahduttavat talouden. 

(...) ”Markkinat eivät ole saavuttamassa tasapainoa, päinvastoin, markkinat ovat romahtamassa kaaokseen.” 

Finanssisektori pystyy ja parhaillaan kasvaa Woolleyn mielestä niin suureksi, että se saattaa pian musertaa kansantalouden. 

(...) ”Sijoittajien täytyy lopettaa lyhytaikaisten hinnan muutosten perässä juokseminen ja keskittyä pitkäaikaiseen sijoittamiseen. Heidän pitäisi lopettaa tuottopalkkioiden maksaminen rahastonhoitajille, sillä ne vain kannustavat uhkapelaamiseen.”

Markkinoihin liitetään usein käsitys kysynnän ja tarjonnan laeista, näkymättömastä kädestä, joka ohjaa ihmisiä kohti taloudellisesti tehokasta ja siten yhteiskunnan kannalta hyödyllistä toimintaa sekä markkinoita kohti tasapainoa. Kuitenkin on olemassa vahvat teoreettiset perusteet uskoa, ettei tilanne ole näin idyllinen.

Markkinat ajautuvat kohti epätasapainoa useilla erilaisilla tavoilla. Esimerkiksi silloin, kun toisella kaksista toisiinsa yhteydessä olevista markkinoista solmitaan sopimuksia syystä tai toisesta epätasapainoisin hinnoin. Tällöin epätasapainoiset hinnat hyödykemarkkinoilla antavat väärän kuvan kysynnästä ja siten työvoiman tarpeesta. Jos kysyntä vaikuttaa alhaisemmalta kun se todellisuudessa on, vähentää se työvoiman tarvetta, mikä vähentää hyödykkeiden kokonaiskysyntää mikä taas sitten vähentää työvoiman kysyntää entisestään. Tämä aiheuttaa kierteen kohti epätasapainoa.

Lisäksi käsitys tasapainottuvista markkinoista perustuu oletukseen siitä, kuinka ihmiset tulkitsevat hinnan muutokset. Kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti kysynnän tulisi kasvaa hintojen laskiessa ja laskea hintojen noustessa. Täten kysyntä ja tarjonta ohjaavat hintoja kohti tasapainoa. Kuitenkin silloin kun ihmiset ovat markkinoilla keinottelumielessä ja he tulkitsevat hinnanmuutoksia merkkinä tulevasta hintakehityksestä, toimiessaan järkevästi he toimivat täysin päinvastoin kuin kysynnän ja tarjonnan "lait" antavat ymmärtää.

Tällöin hinnan laskiessa kannattaakin myydä ennen kuin hinta laskee alemmaksi eikä ostaa, koska tulevaisuudessa saa ostettua halvemmalla. Näin kysyntä vähenee ja tarjonta kasvaa, vaikka "lakien" mukaan tulisi käydä juuri päinvastoin. Samoin käy hintojen noustessa. Keinottelumielessä kannattaa odotta hintojen nousua eikä myydä uudella korkeammalla hinnalla ja taas toisaalta pyrkiä ostamaan ennen kuin hinta nousee vielä lisää. Näin tarjonta vähenee ja kysyntä kasvaa, vaikka kysynnän ja tarjonnan "lait" olettavat juuri päinvastaista.

Muun muassa näiden esimerkkien kuvailemista mekanismeista johtuen ihmisten taloudellisesti täysin järkevä toiminta ajaa markkinoita kohti hintakuplia ja romahduksia. Tämä pätee erityisen voimakkaasti keinottelun lukuisin tavoin mahdollistavilla rahoitusmarkkinoilla, jossa esimerkiksi suuret palkkiot kannustavat rahoitusalalla työskenteleviä harrastamaan lyhytnäköistä keinottelua pikavoittojen toivossa.

HS: Köyhän sydäntautiriski pysyy elämäntavoista huolimatta

Helsingin Sanomat uutisoi Kalifornian yliopiston tutkimuksesta, johon osallistui 12 000 vapaaehtoista 45–64 -vuotiasta. Osallistujat ilmoittivat ensin koulutus- ja tulotasonsa ja osallistuivat sen jälkeen säännöllisiin terveystarkastuksiin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tutkijat arvioivat erityisesti heidän sydän- ja verisuonijärjestelmänsä terveyttä ja muutoksia riskitekijöissä.

Alhainen sosioekonominen asema on sydäntautien itsenäinen riskitekijä. Tuoreessa tutkimuksessa köyhien sydäntautiriski pysyi koholla, vaikka muihin riskitekijöihin, kuten tupakointiin ja korkeaan verenpaineeseen puututtiin onnistuneesti. 

(...) Tutkijoiden mukaan vanhastaan on tiedetty, että köyhillä on suurempi sydäntautiriski, mutta ilmiö on yhdistetty köyhien epäterveellisiin elintapoihin. Tulokset kuitenkin osoittivat, että vaikka ihmiset muuttivat elintapojaan ja kävivät säännöllisesti terveystarkastuksissa, riski oli ja pysyi. Köyhien riski sairastua sydänsairauksiin oli 50 prosenttia korkeampi kuin hyvätuloisilla ja korkeasti koulutetuilla.

Kauppalehti: Saksalaisetkin rikkaat vaativat lisää veroja

Kauppalehti:

Viime viikolla 15 ranskalaista miljardööriä allekirjoitti vetoomuksen, jonka mukaan rikkaat haluavat antaa oman panoksensa taistelussa velkaantumista vastaan. 

(...) The Guardianin mukaan lisäverojen vaatijoihin on liittynyt myös 50 saksalaisen rikkaan joukko. Ryhmä on perustajansa, Dieter Lehmkuhlin mukaan sekalainen seurakunta opettajia, lääkäreitä ja yrittäjiä, joilla suuri osa varallisuudesta on perittyä. 

(...) - Vastaus Saksan velkaantuneisuuteen ei ole leikkauksissa, jotka vain vaikeuttavat köyhimpien elämää, vaan rikkaiden kovemmassa verotuksessa, sanoo Dieter Lehmkuhl The Guardianin mukaan ja vaatii, että rikkaiden ja köyhien välistä kuilua kurotaan umpeen.

Yksi maailman rikkaimmista ihmisistä, yhdysvaltalainen suursijoittaja Warren Buffet esitti saman ehdotuksen jo aiemmin. Helsingin Sanomat oli yrittänyt tavoittaa useita rikkaimpia suomalaisia kysyäkseen heidän mielipiteitää rikkaimpien verotuksen kohottamisesta suomessa. Suomalaisista ainakin kustantaja Niklas Herlin, Rinta-Jouppi autoliikkeiden toimitusjohtaja Ari Rinta-Jouppi sekä konsulttiyhti Trainer's Housen perustaja Jari Sarasvuo ilmoittivat kannattavansa rikkaimpien verotuksen kiristämistä esimerkiksi pääomaverotuksen nostamisen muodossa. Suurin osa Helsingin Sanomien tavoittelemista ihmisistä ei ollut tavoitettavissa tai halunnut osallistua keskusteluun.

Vuosina 1990 – 2002 suurituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat Suomessa 44 prosenttia. Suurituloisimman prosentin, noin 50 000 rikkaimman reaalitulot kasvoivat 122 prosentilla. Keskimäärin suomalaisten tulot kasvoivat tänä aikana 19 prosenttia.

Helsingin Sanomat: Johtajat päässeet liikaa vaikuttamaan omiin palkkioihinsa

Helsingin Sanomat uutisoi palkitsemisjärjestelmiä kehittävän Hay Groupin toimitusjohtaja Samuli Sistosen selvityksestä, jonka mukaan suomalaiset toimitusjohtajat ovat päässeet liikaa vaikuttamaan omiin palkkioihinsa.

Toimitusjohtajien palkkioista päättävät hallitukset ja konsultit eivät ole olleet riittävän riippumattomia toimitusjohtajista itsestään. Tämä johtuu muun muassa siitä, että Suomessa palkoista ja palkkioista päättävät piirit ovat pienet. 

(...) "Toimiva johto on päässyt nauttimaan valta-asemastaan suhteessa hallituksiin pitkään. Tämä haaste on edelleen ajankohtainen", Samuli Sistonen sanoo. 

(...) Selvityksessä toistettiin myös se usein todettu seikka, että Suomessa toimitusjohtajien palkkiot ovat selvästi pienempiä kuin muualla maailmassa muun muassa Yhdysvalloissa. 

"Kansainvälisesti katsoen palkkiot ovat pienempiä, mutta tämä ei ole syy lähteä korottamaan toimitusjohtajien palkkioita Suomessa", Samuli Sistonen sanoo.

Kapitalistisessa markkinataloudessa työntekijän palkka määräytyy suuresti hänen neuvotteluasemiensa perusteella, eikä niinkään esimerkiksi sen perusteella kuinka raskasta työtä joku tekee, kuinka paljon tai kuinka ahkerasti. Olemme blogissamme nostaneet aiemminkin esille uutisia johtajien korkeista palkoista sekä siitä, kuinka johtajat päättävät palkkioistaan käytännössä keskenään hyvä veli -verkostoissaan. Taloustutkimuksen taannoin tekemän selvityksen mukaan suomalaisten mielestä sopiva kuukausipalkka toimitusjohtajalle oli keskimäärin 16 701 euroa. Suomalaisen toimitusjohtajan todelliset keskitulot ovat noin 54 500 euroa kuukaudessa, suomalaisen palkansaajan keskimääräisten vuosiansioiden ollessa noin 38 000 euroa.

Talouselämä: "Veronmaksajat maksamaan yritysten ekotekoja"

Talouselämä:

Pääkaupunkiseudun kuntien tulisi kehittää toimintatapoja, joilla yritykset parantavat omaa ekologisuuttaan ja ympäristötietoisuuttaan, esittää Helsingin seudun kauppakamari. 

”Pääkaupunkiseudun kuntien pitää konkreettisesti tukea yritysten vapaaehtoisia ympäristötoimia. Kaupungit voisivat tarjota yrityksille niin sanotun ekosetelin. Seteliä voisi käyttää asiantuntijapalvelujen maksamiseen. Ekoseteli voisi olla esimerkiksi100 euroa yritystä kohden”, ehdottaa Helsingin seudun kauppakamarin johtaja Saija Äikäs-Idänpään-Heikkilä.

Äikäs-Idänpää-Heikkilän ehdotus on tyyppiesimerkki taloudellisen toiminnan negatiivisten ulkoisvaikutusten jättämisestä kolmansien osapuolien maksettavaksi. Kapitalistisessa markkinataloudessa yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Näin ollen yrityksellä on hyvin vähän kannustimia ekologisesti kestävämpään, mutta suurempia kustannuksia vaativaan toimintaan. Sen sijaan yrityksillä on suuret kannustimet pyrkiä vähentämään ekologisesti kestävästä toiminnasta aiheutuvia kustannuksia, koska se tarkoittaa suurempia voittoja. Yksi merkittävä strategia on pyrkiä nimenomaan jättämään nämä kustannukset muiden maksettavaksi

Harvard Business Review: The Unselfish Gene

Harvard Business Review:ssä julkaistu artikkeli käy läpi moninaisia myyttejä ihmisen "luontaisesta" itsekkyydestä, ja tarkastelee viimeaikaista sosiobiologista tutkimusta (josta esimerkkejä myös täällä, täällä ja täällä) aiheen tiimoilta, valoittaen ihmisten käytöksen olevan paljon epäitsekkäämpää kuin aiemmin on oletettu.

Valtavirran taloustieteen käyttämät olettamukset siitä, mitkä asiat motivoivat ihmisiä toimimaan, ovat usein vahvasti virheellisiä tai jopa tarkoitushakuisilta vaikuttavia, kuten esimerkiksi uutiset johtajien palkkauksesta osoittavat.

Harvard Business Review:n artikkeli käy läpi, kuinka ihmisten motivoituminen rakentuu kestävämmin moninaisuuden, yhteistyön, tasa-vertaisuuden, omaehtoisuuden ja avoimuuden varaan.

Jani Kaaro: Köyhyyden anatomia

Tietokirjailija Jani Kaaro kirjoittaa Helsingin Sanomissa tasa-arvoisen yhteiskunnan todennäköisistä eduista suhteessa ihmisten terveydentilaan ja hyvinvointiin:

Kun näinä päivinä puhutaan terveydestä, puhutaan hiilihydraateista, kolesterolista, liikunnasta ja mustikoista. Ne ovat kaikki varmasti tärkeitä asioita, mutta niiden varjoon jää jotakin, jolla voi olla paljon suurempi vaikutus terveyteemme. Se, miksi ei kannata olla köyhä, jos haluaa elää pitkän ja terveen elämän.

[...] Tutkimukset ovatkin osoittaneet, että ihmisten terveys on parempi tasa-arvoisissa kuin eriarvoisissa yhteisöissä. Siksi aina kun ruokavalioremontista tai elämäntaparemontista, minä mietin miksi emme terveyskeskustelussa puhu yhteiskuntaremontista. Puuttuminen eriarvoisuuteen voisi olla se suurin terveysteko.

Terveydentilan ja eriarvoisuuden suhteesta on paljon tutkimustietoa. Lisäksi terveydenhoidon Suomessakin kehittyessä askel askeleelta mukailemaan markkinatalouden perustavia rakenteita, muodostuu terveydenhuolto ja terveys tuotteeksi ja hyödykkeeksi, johon esimerkiksi yhä useammalla lapsella ei ole varaa. Tällä on pitkäkestoisia ja pysyviä vaikutuksia (esimerkiksi juuri lasten kehitykseen).

TS: Kodinkoneen korjaus yhä mahdottomampaa

Taloussanomat uutisoi ilmiöstä, jonka juuret ovat syvällä talouden rakenteissa. Valmistajien ei ulkoisvaikutukset ja pitkäkestoiset seuraukset ohittavien markkinakannustimien vuoksi ole kannattavaa tehdä kestäviä, hyvälaatuisia tuotteita, vaan pikemminkin päinvastoin. Samalla valtavasti resursseja kuluu hukkaan kun kestämättömiä laitteita joudutaan uusimaan aina uudestaan kokonaan, ja uusia laitteita rakennetaan kiihtyvällä tahdilla.

Brittiläisen kuluttajajärjestön Which?:n kodinkonetestaukset todistavat oikeaksi monen arkikokemuksen: Kodinkoneet tehdään tarkoituksella liian hankalaksi tai kalliiksi korjata. On helpompi nakata vanha laite kierrätykseen kuin käyttää se korjaajalla.

– Nykyisten kodinkoneiden laatu ylipäänsä on ilman muuta asia, joka ärsyttää suunnattomasti. Harmitti kun piti hankkia uusi pakastin ja sille luvattiin 8–12 vuotta käyttöikää. Edellinen pakastin kesti 30 vuotta, Kuluttajatutkimuskeskuksen erikoistutkija Johanna Varjonen sanoo.

Varjonen viittaa muutaman vuoden takaiseen Yhdysvalloissa julkaistuun kirjaan The Wal-Mart Effect. Siinä kuvataan kauppaketjun strategiaa, jossa ketju hankkii tietyn valmistajan tuotteen myyntiin, jolloin myynti ensin kasvaa pilviin.

Sen jälkeen samaa tuotetta aletaan vaatia valmistajalta halvemmalla ja halvemmalla, jolloin vaihtoehdoksi jää tuotteen heikentäminen tai Wal-Martin sopimuksesta luopuminen. Kirjoittajan Charles Fishmanin mukaan sama halpatuotannon henki on levinnyt kaikkialle muuallekin teollisuuteen, kauppaan ja kuluttajien tajuntaan.

Kulutuksen kestämättömyys ja tarve sen jatkuvaan kasvattamiseen on sisäänrakennettua talouden toimintamekanismeihin, ja tästä kehityssuunnasta on markkinamekanismien avulla hyvin vaikea tehdä esimerkiksi demokraattisia päätöksiä joissa otettaisiin huomioon vaikkapa kulutusjätteen loppusijoituspaikaksi koituvien köyhien maiden asukkaiden tahto.

Taloussanomien artikkelin taustoja valotetaan erinomaisesti espanjalais-ranskalaisessa dokumentissa "Hehkulamppuhuijaus". Erinomainen ja ehdottomasti suositeltava dokumentti on esitetty Suomessa YLE:llä keväällä 2011, ja sen voi katsoa kokonaisuudessaan ohesta.

Johanna Korhonen: Reiluuden jano

Toimittaja Johanna Korhonen kirjoittaa Helsingin Sanomissa:

[Itävaltalaisen taloustieteilijä Ernst] Fehrin tutkimuksissa lapset ja nuoret hyväksyvät ongelmitta sen, että läksyjen parissa ponnistellut saa palkinnon vaivoistaan. "Yksi minulle ja kaksi sinulle vielä menettelee, mutta yksi-viisi menee sietorajan yli", Fehr sanoi taannoin The New York Timesille.

Aikuiset sietävät paljon pahempaa: tuhannesosa amerikkalaisista saa 11 prosenttia kaikista tuloista. Niin sanottu huippujohtaja ansaitsee 260-kertaisesti keskivertoon nähden. Heimon enemmistö kärvistelee työttömyyden ja velkakriisin takia.

Korhosen tekstissään kuvailemat seikat ulottuvat yksilöiden lähtökohtiin, varallisuuteen, elinolosuhteisiin ja päätösvallan jakautumiseen. Korhonen ei ole yksin puolustaessaan mahdollisuuksien ja lähtökohtien tasa-arvoa ja vaivannäön ja uhrausten reilua palkitsemista, molemmat ihmisyhteisöjen tutkitusti kannattamia tavoitteita joita Parecon Finlandin blogissa on nostettu toistuvasti esiin.

Korhosen kuvaileman tasavertaisuuden ja reilumman palkitsemisen tavoittelemiseksi on tärkeää tunnistaa, miten yksityisomistukseen nojaava markkinatalous ei rakenteillaan tue lähtökohtien kehittämistä tasapainoisemmiksi (esimerkiksi nykyisellään köyhyyteen tuomittujen lahjakkuuksien esiinnostamiseksi), päätösvallan jakamista muun kuin varallisuuden perusteella tai ostajien ja myyjien välisen kaupankäynnin kolmansille osapuolille koituvien seurausten todenmukaista seuraamista.

HS: Köyhät jättävät sosiaalitukia hakematta byrokratian takia

Helsingin Sanomat:

Eniten apua tarvitsevien on usein vaikea saada sitä sosiaalitoimistosta, kertoo tuore tutkimus. Jo sosiaalityöntekijän puheille pääseminen voi olla asiakkaalle ylivoimaisen työlästä.

Useat tutkimukseen haastatelluista kertoivat luopuneensa esimerkiksi toimeentulotuen hakemisesta, vaikka sitä tulojen perusteella olisi ollut mahdollista saada. Taustalla oli kokemus, että tukea saadakseen on selvittävä raskaasta byrokratiasta ja paperisodasta.

Sosiaalietuuksien tarkoitus on toimia tasapainottavana voimana markkinajärjestelyjen eriarvoistavia ja valtaa sekä varallisuutta keskittäviä ominaispiirteitä vastaan. Ne ovat osa järjestelyjä, joiden jatkuva korjaaminen on välttämätöntä yhteiskunnan toimivuuden säilyttämiseksi. Niiden korjaaminen on kuitenkin samaan aikaan vaivalloista johtuen juuri vallan ja varallisuuden jatkuvasta keskittymisestä, joka ei johda tasa-arvoisempaan ja omaehtoisempaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen (jota on tutkimuksissa todettu toistuvasti valtaosan väestöstä kannattavan) vaan päinvastoin yhä pahentaa tilannetta.

Köyhillä on keskimäärin vähemmän mahdollisuuksia vaihtoehtojensa punnitsemiseen, johtuen köyhyyden ja heikompien olosuhteiden aiheuttamasta stressistä. Tämä näkyy todennäköisesti oikeiden byrokraattisten kanavien etsimisessä tai moniosaisten lomakkeiden täyttämisessä tukia haettaessa.

Samaan aikaan tukia ylipäätään ajetaan voimakkaalla poliittisella tahdolla leikattavaksi entisestään. Usein "reilun kilpailun" kulmakiveksi aivan oikein nostettu ihmisten lähtökohtien tasa-arvoisuus ei kasva tällaisten ratkaisujen myötä, ja päätösten seurauksena enemmistön ihmisistä mahdollisuudet omaehtoiseen oman elämänsä asioiden määräämiseen vähenevät.

Real News: Pitäisikö pankkien olla julkinen palvelu?

Vaikutusvaltainen finanssialan asiantuntija Yves Smith, jonka talousblogi Naked Capitalism on yksi maailman seuratuimmista, ehdottaa Real Newsin haastattelussa, että pankit tulisi asettaa osaksi julkisten palvelujen verkostoa. Smith huomauttaa, että harvoin ymmärretään, kuinka paljon nykyisellään yksityiset liikepankit saavat valtiontukea muun muassa erilaisten tuettujen lainojen ja pelastuspakettien muodossa.

Tämän hetkisen talouskriisin aiheuttamat pankkituet ympäri maailman ovat olleet mittakaavaltaan ennennäkemättömän suuria, ja niiden maksajiksi ovat joutuneet kansalaiset, jotka rahoittavat pankkien nauttimia tukia maksamillaan veroillaan.

Smithin mukaan finanssisektorin poliittinen vaikutusvalta on noussut merkittävästi samalla, kun sen taloudellinen mahti on kasvanut. Tämä selittää Smithin mukaan osaltaan sitä, miksi esimerkiksi kriisin aiheuttaneiden suurpankkien johtajia tai muita toimijoita ei ole lainkaan rangaistu. Vankilatuomioiden tai rahallisten sanktioiden sijaan pankkien ylin johto on nauttinut entistä suuremmista ansioista.

TE: Suomalaisfirmassa markkinavoimat jyräävät etiikan

Talouselämä:

Malmelinin tutkimukset osoittavat, että raporteissa mainitut arvot kuten ihmisoikeudet, yhteiskunnallinen tasa-arvo ja tai ekologinen tasapaino ovat yritysten puheessa alisteisia markkinoiden ja teollisuuden arvoille, tuottavuudelle ja tehokkuudelle. 

Yritykset käsittelevät yhteiskunnallisia ongelmia edelleen reaktiivisesti, ympäristön painostuksen seurauksena, sen sijaan, että ne nostaisivat ongelmia esiin ennakoivasti eli proaktiivisesti.

Talouselämä uutisoi Helsingin yliopiston viestinnän tutkijan Karoliina Malmelinin tutkimuksesta, joka kävi läpi suomalaisten suuryritysten yhteiskuntavastuuraportteja. Ei ole yllättävää, että yritykset reagoivat aiheuttamiinsa ongelmiin vasta ympäristön painostuksen seurauksena, sillä monet tuotannosta koituvat haitat ovat yrityksille yksi keino kasvattaa liikevoittoaan.

Negatiiviset ulkoisvaikutukset, joihin kuuluvat muun muassa yrityksen toiminnasta koituva haitta ympäristölle, ovat markkinatoimijoille oiva mahdollisuus hyötyä, sillä niiden tarkka mittaaminen on markkinataloudessa käytännössä mahdotonta. Markkinat mahdollistavat usein kätevän kaupan ostajan ja myyjän välillä, mutta ongelmaksi muodostuvat kaupanteon vaikutukset kolmansiin osapuoliin. Monilla kulutustapahtumilla on tuotantoketjun kautta hyvinkin laajoja vaikutuksia ympäristöön ja ihmisiin, ja nämä ulkoisvaikutukset aiheuttavat merkittäviä vääristymiä tuotteiden hintoihin.

Pidemmällä aikavälillä nämä hinnan vääristymät aiheuttavat lumipalloefektin, sillä kuluttajat säätävät jatkossa kulutusmieltymyksiään sellaisten tuotehintojen perusteella, jotka ovat jo lähtökohtaisesti vinoutuneet.

Sisäministeriö: Syrjäytyminen on suurin turvallisuusriski

YLE:

Syrjäytyminen on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina, mikä näkyy erityisesti koulupudokkaiden määrän kasvuna, väkivaltarikostilastoissa sekä alkoholiongelmien lisääntymisenä, toteaa työryhmää johtanut Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Anneli Taina. 

Tainan mukaan syrjäytymisessä on nähtävissä yhä suurempaa yhteiskunnan kahtiajakautumista, jolloin osa kansasta voi yhä huonommin. 

- Syrjäytyminen voi tulla esille erilaisena yhteiskunnan ääri-ilmiöiden lisääntymisenä, kuten nyt Britanniassa on nähty, Taina sanoo. 

Esimerkiksi köyhien ja syrjäytyneiden perheiden lapset osoittavat jo hyvin nuorella iällä merkkejä siitä, ettei heidän geneettinen potentiaalinsa pääse toteutumaan yhtä hyvin kuin varakkaampien perheiden lapsilla. Jo tämä asettaa hyvin kyseenalaiseksi yleisen ajatuksen siitä, että taloudessamme ihmisten lähtökohdat olisivat tasavertaiset.

M&M: Näin Google kiertää verot Suomessa

Markkinointi & Mainonta:

Yhtiön tuloverot Suomeen olivat kokonaista 83 000 euroa. Saman verran tai enemmän veroa maksaa yksi hyväpalkkainen johtaja.

Googlen luvut ovat häkellyttävän pieniä siihen nähden, että hakukonemainonnan arvo viime vuonna oli IAB Finlandin tietojen mukaan 66 miljoonaa euroa, josta Googlen osuuden pitäisi kaiken järjen mukaan olla melko paljon enemmän kuin 3,2 miljoonaa. Eikä IAB:n luvuissa edes ole mukana kaikki alan bisnes. 

Google Finlandin luvut eivät kerrokaan mitään Googlen toiminnasta Suomessa. Sensijaan ne havainnollistavat sitä, kuinka yritys vapautuu näppärällä kikkailuilla veroista lähes kokonaan.

[…] Nerokas veronvälttämisrakennelma ei ole Googlen yksinoikeutta. Tuplairlantilainen maistuu Bloombergin mukaan myös esimerkiksi Nokian tärkeimmällä kumppanille Microsoftille. 

Vitsikästä on, että verokikkailun ansiosta on jäänyt keräämättä kymmenien miljardien dollarien verot valtioihin, joilla olisi ollut verotuloille huutava tarve. Ja voitot jäävät yhtiöihin, joiden omistajina on maailman rikkaimpia miehiä. 

Useat suuryritykset käyttävät hyväkseen Irlannin erittäin matalaa yritysverotusta ja useita porsaanreikiä maan verotusjärjestelmässä, jottei maan nimellistä yritysveroakaan tarvitse maksaa. Suuryritysten veronkierto veroparatiisien avustamana ja konsernien sisäinen kansainvälinen "kaupankäynti" aiheuttavat valtavat lovet valtioiden budjettiin verotulojen menetyksen muodossa.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamassa harmaata taloutta käsittelevässä asiantuntijaraportissa osoitetaan, kuinka verohallinnolla ei nykyisellään ole keinoja valvoa tehokkaasti ulkomaisten yritysten toimia. Raportista ilmenee myös, että kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvä veronkierto aiheuttaa yhteensä yli miljardin euron tappiot vuosittain – arvio on vuodelta 2008. Asiantuntijat tiivistävät raportissa kansainvälisen sijoitustoiminnan verotusongelman seuraavasti:

Sijoitustoimintaan liittyvän lainsäädännön mahdollistama sijoitusten nimettömyys (hallin- tarekisteri) tekee Suomesta veroparatiisivaltion, joka ei voi valvoa omia verovelvollisiaan eikä pysty antamaan tietoja muiden maiden viranomaisille.

Lienee aika lopettaa toistuvat puheenvuorot alle viiden euron pitsoista, ja keskittyä kansantaloudellisesti merkittävämpiin veronkierron muotoihin – erityisesti nyt, kun johtavat poliitikot väläyttävät mahdollisuuksia uusista, ja tarpeettomista, leikkauslistoista.

Suursijoittaja Warren Buffet: Rikkaiden paapominen lopetettava

Warren Buffet, New York Timesissa:

Back in the 1980s and 1990s, tax rates for the rich were far higher, and my percentage rate was in the middle of the pack. According to a theory I sometimes hear, I should have thrown a fit and refused to invest because of the elevated tax rates on capital gains and dividends. 

I didn’t refuse, nor did others. I have worked with investors for 60 years and I have yet to see anyone — not even when capital gains rates were 39.9 percent in 1976-77 — shy away from a sensible investment because of the tax rate on the potential gain. People invest to make money, and potential taxes have never scared them off. And to those who argue that higher rates hurt job creation, I would note that a net of nearly 40 million jobs were added between 1980 and 2000. You know what’s happened since then: lower tax rates and far lower job creation.

Warren Buffet, eräs maailman rikkaimmista ihmisistä, ehdottaa että rikkaiden verotusta on merkittävästi kiristettävä Yhdysvalloissa. Buffet muun muassa huomauttaa skeptikoille, että työllisyystilanne oli parempi, kun korkeatuloisten verotus oli korkeammalla.

Yhdysvaltojen tilanteesta ei voida vetää suoria johtopäätöksiä, mutta samansuuntaista verokehitystä on tapahtunut Suomessakin. Vuoden 1993 suuren verouudistuksen jälkeen pääomaverotuksen progressiivisuus poistettiin, joka mahdollisti rikkaimmille suomalaisille valtavan nopean tulonnousun: suurituloisimman prosentin reaalitulot kasvoivat vuosina 1990-2002 122 prosenttia – pienituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat samalla aikajaksolla yhden prosentin.

Eriarvoisuuden kasvu näkyy monella yhteiskunnan alueella – esimerkiksi terveydessä ja koulutuksessa. DNA-testeissä on jo osoitettu yhteys ihmisen köyhyyden ja elinajanodotteen välillä. Tuloerojen kohdalla on syytä muistaa, että ihmisten välinen taloudellinen eriarvoisuus kytkeytyy myös merkittävästi päätöksentekovaltaan yhteiskunnassamme, sillä rikkaiden mahdollisuudet vaikuttaa kulutuspäätöksillään, sosiaalisilla verkostoillaan ja asemillaan ovat merkittävästi heikkotuloisia vahvemmat.

Osallisuustalouden visiossa ehdotetaan seuraavaa periaatetta: päätöksentekovallan olisi jakauduttava tapauskohtaisesti ja niiden eduksi, joita päätettävä asia eniten koskee. Käytännössä tämä tarkottaisi merkittävää päätösvallan lisääntymistä tavallisille työntekijöille ja kuluttajille. Osallisuustalouden päätöksentekovisiosta voi lukea lisää sivuiltamme ja kirjallisuudesta.

Taloussanomat: Tässä on se raja, mihin asti palkka parantaa elämääsi

Talouselämä uutisoi Princetonin yliopiston tutkimuksesta, jossa tutkittiin palkkatason vaikutusta elämänlaatuun 450 000 amerikkalaisen vastausten perusteella.

40 000 kruunun eli noin 4360 euron kuukausipalkkaan asti yleinen tyytyväisyys elämään parani huomattavasti. Mutta tuon jälkeen lisäpalkka ei enää tee meitä iloisemmaksi eikä vähennä stressiämme, tutkimus kertoo.

Olemme poimineet blogiimme aikaisemmin uutisia myös siitä, kuinka ihmiset haluaisivat korkeamman palkan sijaan lisää vapaa-aikaa, kuinka korkeaa palkkaa enemmän kannustaa työajoista joustamisen mahdollisuus ja mahdollisuus kehittyä työssään sekä siitä kuinka eriarvoisuuden väheneminen on ihmisille tärkeämpää kuin omien ansioiden kasvaminen.

Taloussanomat: Talouskriisi lisännyt rötöstelyä yrityksissä

Taloussanomat:

Talouskriisi on lisännyt väärinkäytöksiä yrityksissä. Ernst & Youngin tutkimuksen mukaan 20 prosenttia eurooppalaisten yritysten työntekijöistä hyväksyy korruption, mikäli se edesauttaa kauppojen syntymistä.

(...) – Taloudellisesti epävarmat ajat ovat lisänneet paineita yrityksen tuloksentekoon, mikä näyttäisi heijastuvan myös väärinkäytösten lisääntymiseen, kommentoi väärinkäytöksiin liittyvään neuvontaan erikoistunut Maria Rekola Ernst & Youngilta.

Uutisen esiinnostama ilmiö on tyyppiesimerkki tilanteesta, jossa markkinamekanismit ohjaavat ihmisiä toimimaan yhteiskunnallisesti haitallisella tavalla. Tulosvastuu ja markkinakilpailu ajavat yrityksiä omaksumaan monenlaisia strategioita voittojen kasvattamiseksi. Monet näistä strategioista tehostavat yrityksen toimintaa ja ne voidaan siten katsoa olevan yhteisölle hyväksi.

Kuitenkin myös sellaiset strategiat, joista aiheutuu yhteisölle kustannuksia ja haittaa ovat yrityksille keino kasvattaa voittojaan. Tämänkaltainen taloudellinen toiminta aiheuttaa ulkoisvaikutuksia, jotka lankeavat kolmansien osapuolten maksettavaksi, mikä aiheuttaa tehottomuutta taloudessa. Lisäksi kyseessä olevassa tapauksessa korruption ja epäluottamuksen lisääntyminen aiheuttaa yhteisölle myös muutakin kuin taloudellista haittaa.

Markkinoista puhuttaessa nostetaan usein esille "näkymätön käsi", joka ohjaa omaa etuaan tavoittelevia yksilöitä toimimaan yhteiskunnallisesti hyödyllisellä tavalla parantaen näin talouden kokonaistehokkuutta ja yleistä hyvinvointia. Vähemmän tunnettu käsite on "näkymätön jalka", joka on edellä kuvatun ilmiön kääntöpuoli. Tämä tarkoittaa sitä, että markkinakilpailu saa taloudellista etuaan tavoittelevat yksilöt toimimaan tavalla, josta seuraa yhteisölle paljon harmia ja kustannuksia.

Tutkimus: Köyhyys saattaa ehkäistä muistin ja oppimiskyvyn kehittymistä

Wisconsin-Madisonin yliopiston tutkijaryhmä tutki lasten aivojen hippokampuksen alueen kehityksen ja perheen sosio-ekonomisen aseman yhteyttä. Hippokampuksen alue on vastuussa sekä muistista että oppimisesta, ja stressi vaikuttaa negatiivisesti kyseisen alueen kehittymiseen. Koska köyhemmissä perheissä koetaan enemmän stressiä, tutkijat olettivat tämän vaikuttavan näiden perheiden lasten myöhempään opiskelumenestykseen.

The study’s findings include:

    * Children from lower socioeconomic backgrounds had less gray matter compared to children from more affluent backgrounds.
    * One level of higher income status is associated with 14.5% greater growth of active grey area in the hippocampus, even after holding constant many other contributing factors.

The study indicates that “differences in the hippocampus, perhaps due to stress tied to growing up in poverty, might partially explain differences in long-term memory, learning, control of neuroendocrine functions, and modulation of emotional behavior.”

Myös kaksostutkimuksissa on saatu selville, että köyhyys vaikuttaa siihen, kuinka lapsi pääsee kehittymään geneettisen potentiaalisen mahdollistamalla tavalla. Nämä tutkimukset viittaavat voimakkaasti siihen, että köyhyys ja alhainen yhteiskunnallinen asema vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin jo fysiologisella tasolla, mikä kyseenalaistaa vahvasti olettamusta mahdollisuuksien tasa-arvosta yhteiskunnassa, jossa erot varallisuudessa ja yhteiskunnallisessa asemassa ovat suuret.

Taloussanomat: Joka neljäs ei usko jaksavansa vanhuuseläkkeelle asti

Taloussanomat:

Valtaosa suomalaisista, 60 prosenttia, uskoo jättävänsä työelämän saavutettuaan virallisen eläkeiän, ilmenee Lassila & Tikanojan teettämästä tutkimuksesta.

Vastaajien mukaan työuria saataisiin pidennettyä parhaiten räätälöimällä työtehtäviä, laadukkaalla esimiestyöllä sekä hyvällä työilmapiirillä. Työssä jaksamista helpottaa työterveyshuolto sekä mahdollisuus joustaa työajoissa ja saada ammattitaitoa edistävää koulutusta. Tutkimukseen osallistuneiden mielestä työuran jatkamiseen eläkeikään asti kannustavat mielenkiintoiset työtehtävät, mahdollisuus joustaa työajoissa sekä mukavat työkaverit.

Erityisesti nuoret näkivät uhkana työssä jaksamiselle esimiestyön laadun, töiden organisoinnin ja työilmapiirin.

Joka toinen kyselyyn vastannut ilmoitti, ettei lääkinnällinen ja ammatillinen kuntoutus eikä työtehtävien räätälöinti työkyvyn mukaan ole heidän käytettävissään työpaikalla.

Osallisuustaloudessa työpaikalla työtehtävät jaettaisiin tasapainotettuihin työkokonaisuuksiin, mikä tarkoittaisi sekä ikävien ja raskaiden että miellyttävien ja palkitsevien työtehtävien jakamista mahdollisimman tasan kaikkien työntekijöiden kesken. Työpaikoilla ei olisi nykyisen kaltaisia johtajia eikä omistajia, joilla on viimekädessä valta päättää siitä kuinka työ järjestetään ja milloin sitä tehdään, vaan työpaikalla kaikki työntekijät neuvottelisivat keskenään työn tekemisestä. Edellisen kaltaisilla rakenteilla voidaan perustellusti olettaa olevan erittäin myönteinen vaikutus työpaikan sisäiseen ilmapiiriin sekä yhteishenkeen ja tätä kautta jokaisen työssäviihtyvyyteen.

Taloussanomat: Köyhät vanhenevat nopeammin

Taloussanomat:

Tutkijat ovat varmistaneet yhteyden sosiaalisten tekijöiden ja ikääntymisvauhdin välillä. DNA-testit osoittivat, että köyhät, epäterveellisesti syövät sekä vuokralla asuvat vanhenivat nopeammin kuin muut.

Ikääntymisen mittarina Glasgow'n kansanterveydenlaitoksen tutkijat käyttivät kromosomien päissä olevien telomeerien lyhentymistä. Vuosien karttuessa näillä kromosomien "hännillä" on tapana lyhentyä.

Telomeerien muuttuessa liian lyhyiksi solu ei pysty enää uusiutumaan.

Kymmenen vuoden seurantajakson aikana alle 25 000 puntaa (noin 28 500 euroa) vuodessa tienaavien telomeerit lyhenivät keskimäärin 7,7 prosenttia, kun korkeammassa tuloluokassa vähentyminen oli vain 0,6 prosentin luokkaa.

Sama ilmiö nostettiin esiin myös Suomessa, viimeisimmässä Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa, josta kävi ilmi että ero elinajanodotteessa rikkaimman ja köyhimmän viidenneksen välillä on 12 vuotta.

Taloussanomien lähteenä ollut BBC:n uutinen on luettavissa täältä.

HS: Toivottomien raivoa Britanniassa

Helsingin Sanomat kirjoittaa pääkirjoituksessaan Lontoon köyhillä alueilla syttyneistä mellakoista, yhdistäen niihin asianmukaisesti Iso-Britanniassakin kiihtyneen leikkauspolitiikan lähes rikollisiksi (leikkauspolitiikan rikkoessa useiden maiden perustuslaeissa sekä YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa määritettyä tasa-arvoista oikeutta esimerkiksi asialliseen terveydenhoitoon ja koulutukseen) luettavat seuraukset.

Kun sosiaalipalveluja, koulutustukia ja nuorisotoiminnan määrärahoja leikataan, poliisi jää köyhissä lähiöissä monien ainoaksi kontaktiksi viranomaisiin.

Helsingin Sanomat nostaa keskeiseksi ongelmaksi ja leikkauspolitiikan seuraukseksi viranomaiskontaktien kapenemisen, mutta tämä tuskin on eriarvoistavan politiikan keskeisimpiä ongelmia. Parecon Finlandin blogissa on kerätty huolestuttavaa tilastotietoa ja uutisointia eriarvoistumisen seurauksista, ja Lontoon mellakoiden takana yksiä keskeisiä tekijöitä ovat päätösvallan keskittymisestä seuraava vieraantuminen omasta yhteisöstä ja sen päätöksenteosta, epätasapainosten neuvotteluasemien seurauksena kurjistuva mahdollisuus omaehtoisuuteen omassa elämässä ja työnteossa sekä mahdollisesti veronkiertoa, miljoonavoittojen piilottamista ja vain oman edun tavoittelua (toisille siitä koituvista seurauksista piittaamatta) ruokkiva ilmapiiri.

Esimerkiksi veroa kiertävien yritysten jatkuva rankaisemattomuus ja finanssiyritysten miljoonatuhlausten palkitseminen julkisella rahalla sekä julkisten palvelujen myymisellä pilkkahintaan ovat kaikki seurauksiltaan äärimmäisen vahingollisia ja taloudellisesti kalliita virheitä, joiden syitä on mahdollista jäljittää talouden rakenteellisiin ongelmiin.

Helsingin Sanomien kirjoitus ei myöskään osoita aivan selvästi, että mellakat eivät ole millään muotoa yllätys kun esimerkiksi poliisiväkivallan merkille pantava rankaisemattomuus, kaikkein vähäosaisimpien laajamittainen huono terveydentila ja jatkuvasti leikattavat terveyspalvelut, nuorisotalojen sulkeminen sekä asumisen ja ruoan hintojen kallistuminen otetaan huomioon.

Lisäksi, jo ainoana vaihtoehtona esitetyn leikkauspolitiikan on selkeästi nähty johtavan mellakoinnin ja epävakauden lisääntymiseen. Eriarvoisuus ja omaehtoisuuden puute omaa elämää ja yhteisöä koskevista asioista eivät yksinkertaisesti ole hyväksyttäviä piirteitä yhteiskunnassa, ja talouden osalta sen rakenteiden tulisi ottaa tämä huomioon järkevästi ja ennaltaehkäisevästi.

YLE: Talvivaaran lähikylien asukkaiden tahto ei toteudu

YLE:n uutisoima Talvivaaran kaivoksen päästöjä koskeva keskustelu on kuvaava esimerkki kansalaisten vähäisestä vaikutusvallasta liiketoiminnan mahdollisesti terveydellekin haitallisten seurausten edessä.

Kaivoksen lähikylien asukkaiden huoli koskee niin vesistöjen kuormittumista, hajua, melua ja pölyä. Kun Talvivaaran edustajat kertovat kyläläisille, että ympäristöstä huolehtiminen on yhtiölle erittäin tärkeää, eivät kaikki jaksa uskoa sanomisiin. Tuhkakylällä asuva Ari Kananen tuumailee, että sanojen sijaan tekoja kaivattaisiin.

- Olo on samanlainen kuin vuosi sitten. Silloin kerrottiin suunnilleen samat asiat vaan mitään ei oikein sitten ole tapahtunut. Vesistöjen saastumisen lisäksi kylällä vaivaavat niin melu, haju kuin pölykin. Pöly sotkee paikkoja ja haittaa metsien kasvuakin.

Useissa länsimaissa kansalaiset ovat onnistuneet taistelemaan itselleen edes välttävät mahdollisuudet vaikuttaa liiketoiminnan tuhoisiin seurauksiin, mutta silti suuryritysten toimintaan on usein huomattavan vaikea puuttua vaikka haitta olisi laajalle tiedostettu. Lisäksi useissa kolmannen maailman maissa vastaavat demokratialiikkeet on kukistettu (usein esimerkiksi Neuvostoliiton tai Yhdysvaltojen avustamien vallankaappausten muodossa) ja näin yritysten on ollut mahdollista tavoitella voittoa ympäristön tai yhteisöjen tilanteesta juurikaan välittämättä.

Talvivaaran kaltaiset esimerkit kertovat Suomessakin siitä, miten vaikea yritysten liiketoiminnan ulkoisvaikutuksiin ja seurauksiin on puuttua, kun rakenteellisia keinoja demokraattisempien ratkaisujen aikaansaamiseksi ei ole sisäänrakennettuna markkinamekanismeihin.

TS: "Suomalaisilla vääristynyt käsitys siitä, millä tasolla toimitusjohtajien ansiot liikkuvat"

Taloussanomat:

Vaikka johtajien palkoista on puhuttu mediassa paljon, suomalaisilla on kovin vääristynyt käsitys siitä, millä tasolla toimitusjohtajien ansiot oikeasti liikkuvat. Taloussanomat teetti asiasta kyselytutkimuksen, jonka tulokset kertovat asiantuntijan mukaan eliitin vieraantuneen täydellisesti kansasta.

Taloussanomat selvitytti Taloustutkimuksella, mikä olisi suomalaisten mielestä sopiva kuukausipalkka suuryhtiön toimitusjohtajalle. Kyselyyn osallistuneiden vastausten keskiarvo oli 16 701 euroa (katso tilastot jutun alalaidassa). Suomalaisten mielestä toimitusjohtajien tulisi siis ansaita moninkertaisesti nykyistä vähemmän.

Suuri ero kansalaisten hahmotteleman sopivan palkkatason ja todellisuuden välillä on helppo selittää.

– Yksinkertainen selitys on se, että pörssiyhtiöiden ylimpien johtajien palkat ovat karanneet aivan kohtuuttomuuksiin. Palkkataso luo yleistä ahneuden ja kohtuuttomuuden ilmapiiriä, Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo sanoo.

Lisää esimerkkejä palkitsemisesta.

Teivo Teivainen: "Talouden vapaus on pelkkä myytti"

Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaisen kirjoitus Helsingin Sanomissa on yleissivistävää luettavaa taloutta koskevista myyteistä. Erityisesti Teivainen avaa sitä, miten usein "vapaaksi" mainostettu markkinatalous on kaikkea muuta, usein jo rakenteellisistakin ongelmista johtuen.

Maailmankaupasta kiistellessään sen enempää oikeisto kuin vasemmistokaan ei liiemmin vaivaa päätään sillä, että huomattava osa kansainvälisestä kaupasta käydään monenlaista säätelyä harjoittavien suuryritysten sisällä. OECD:n uusimpien arvioiden mukaan jopa yli puolet maailmankaupasta käydään kansainvälisten konsernien eri maissa sijaitsevien tytäryhtiöiden välillä.

Kun yritysten yhteenliittymä ostaa itseltään ja myy itselleen, hinnanmuodostus poikkeaa taloustieteen ideaalimallien olettamasta vapaasta kysynnästä ja tarjonnasta. Siirtohinnoittelulla suuryritysten strategisen suunnittelun konttorit pyrkivät ohjaamaan voitot sinne, missä se on niille verotuksellisesti hyödyllisintä. Tällöin on vapaiden markkinoiden sijaan aiheellista puhua kapitalistisesta suunnitelmataloudesta.

Yksi Parecon Finlandin blogissa usein nostettu huomio on se, miten markkinatalouden rakenteellisten ongelmien vuoksi talouden toimintaa joudutaan jatkuvasti paikkaamaan säädöksin ja muin toimenpitein, joiden yksityiskohdista päätettäessä talouden eri toimijoiden neuvotteluasemilla ja varallisuudella on huomattava vaikutusvalta.

Käytännössä tämä esimerkiksi tarkoittaa sitä, että suuryrityksillä on mahdollisuus palkata kokonaisia lakitoimistoja etsimään porsaanreikiä markkinalainsäädännöstä, tai ennestään varakkailla yksilöillä mahdollisuus siirtää omaisuutensa sellaisiin valtioihin joissa niitä verotetaan vähän tai ei lainkaan.

HS: Valtio-omisteisten yhtiöiden luontaisedut hellivät toimitusjohtajia

Yleinen epäsuhta johtajien ja työntekijöiden palkankorotusten välillä on selkeästi nähtävissä myös valtio-omisteisissa yrityksissä.

Helsingin Sanomat uutisoi aiheesta:

Yli 400 000 euron vapaaehtoiset eläkemaksut valtionyhtiöt tilittivät Veikkauksen Risto Niemisen ja Itellan Jukka Alhon eläkkeisiin. Nieminen jää 66 prosentin eläkkeelle kolmen vuoden kuluttua, ja eläkkeen koon ratkaisevat vuodet kuluvat juuri nyt.

Myös potkurahat ovat muhkeita: Rahapajasta lähteneelle toimitusjohtajalle Maarit Aarni-Sirviölle tilitettiin viime vuonna palkkaa, luontaisetuja ja potkurahaa 641 000 euroa, vaikka hän teki töitä valtionyhtiölle vain vajaa viisi kuukautta. Se on kaksi kertaa hänen perusvuosipalkkansa.

[...]varsinaista palkkaa ja bonuksia tuli mukavasti pörssin ulkopuolisissa valtionyhtiöissä. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan toimitusjohtajien palkat ja bonukset nousivat keskimäärin 9,5 prosenttia 2010.

Osa kuten aseyhtiö Patrian toimitusjohtaja ylsi viime vuonna peräti 50 prosentin ansioiden nousuun.

Johtajat voittivat kuitenkin selvästi rivityöntekijän: tavallisen kokoaikaisessa työsuhteessa olevan ansiot tulospalkkioineen kasvoivat nimittäin keskimäärin 2,6 prosenttia viime vuonna.

Johtajien toistuvat ja huomattavat palkankorotukset ovat todennäköisimmin seurausta johtajien huomattavan voimakkaasta neuvotteluasemasta, sekä mahdollisesti uskosta myytteihin jotka liittyvät palkitsemisen tuomiin tuottavuuslisiin. Tapauksia on käsitelty Parecon Finlandin blogissa myös aiemmin.

Jos palkkausta haluttaisiin kehittää mahdollisimman tuottavaan suuntaan, tulisi palkankorotukset juurikin keskittää yksinkertaista ja toistuvaa, rutiininomaista työtä tekeville, joiden kohdalla palkankorotukset tuottavat tutkitusti suurimman tehokkuuslisän. Johtotehtävissä palkkaus puolestaan ei lisää tuottavuutta lainkaan, ja saattaa jopa vähentää sitä - sen lisäksi että palkkauksen epäsuhdan suuruus voi todennäköisesti aiheuttaa ongelmia yleensä tasa-arvoisuutta kannattavissa ihmisyhteisöissä, jollaisia myös työyhteisöt ovat.

Viime syksynä Parecon Finlandin blogissa linkitetty, englantilaisen RSA Animaten havainnollistava video antaa ytimekkään yleiskuvan tuoreimmasta palkitsemista ja motivaatiota koskevasta tutkimustiedosta.

Yksityistämisestä

YLE uutisoi sunnuntaina 10.7. oikeusoppineiden havainnoista liittyen kiihtyvän yksityistämisen perustuslaillisuuteen. Avainasemassa ovat perustuslain kohdat, jotka koskevat perusoikeuksia ja niiden tasa-arvoista saatavuutta. Lisäksi merkittävää julkista valtaa saisi Suomessa käyttää vain viranomainen, ei siis yksityisen yrityksen toimija.

YLE: Julkisten tehtävien yksityistämistahti hirvittää oikeusoppineita

Julkisten tehtävien privatisointi huolestuttaa perustuslakiasiantuntijoita. YLE Uutisten haastattelemat professorit pelkäävät, että harkitsematon yksityistäminen johtaa markkinavoimien mielivaltaan. Vaarassa ovat jopa sosiaali- ja terveyspalvelut.

Parecon Finlandin blogissa on vuoden aikana kirjoitettu useasti yksityistämisestä, sen seurauksista ja siihen liittyvistä eriarvoistumisen kysymyksistä. Ohessa kootusti muutamia aiheesta linkitettyjä artikkeleja:

21.10.2010: Tutkimus: Talousahdinko rapauttaa demokratiaa

Demokraattinen päätöksenteko murenee kunnissa talousongelmien paineessa. Politiikan tutkijan mukaan valtuutetut ovat luovuttaneet poliittista valtaansa hallintovirkamiehille.

19.1.2011: "Kansainväliset sijoittajat tahkoavat rahaa Suomen terveydenhoidossa"

Sitran johtajan Antti Kivelän mukaan suomalainen terveydenhoito menee kovaa vauhtia kohti amerikkalaista yksityisen terveydenhoidon mallia, jonka tehokkuus on tutkitusti länsimaiden heikoin. Tehokkuusongelmaa vakavampi on nykyisen kehityksen eriarvoistava vaikutus – terveydenhoidon laatu riippuu Suomessakin varallisuudesta.

22.11.2010: Terveydenhuoltoyritykset käyttävät halpaa työvoimaa

Suurten terveydenhuoltoyritysten ambulanssit toimivat riskirajoilla, koska työtä teetetään liian halvalla.

25.11.2010: Terveyskeskusmaksut karkottavat köyhiä

Terveyskeskusmaksut karkottavat ihmisiä lääkärin ovelta Suomessa. Vähäosaisimmat joutuvat pyytämään lääkärikäynteihin rahaa muun muassa kirkon diakonialta. Asiantuntijoiden mukaan Suomen terveysjärjestelmä tulisi nopeasti saada kuntoon, jotta eriarvoisuus ei kasvaisi.

28.10.2010: Tutkimus: Opettajat alkavat hylkiä huono-osaisten kouluja

Terhi Linnansaaren tutkielma käsittelee opettajien muuttuvaa sitoutumista työhönsä. Eriarvoisessa yhteiskunnassa huono-osaisten kouluissa taistellaan jo valmiiksi monien ongelmien kanssa. Linnansaaren tutkimus osoittaa yhden näistä ongelmista olevan opettajien joukkopako juurikin samoista, kaikkein heikoimmassa asemassa olevista kouluista.

“Leikkauspolitiikka ei ole ratkaisu” - Robin Hahnelin haastattelu luettavissa kokonaisuudessaan suomeksi

EU:n finanssikriisiä, julkisten palvelujen leikkauksia ja talouden uudistamisen mahdollisuuksia koskeva haastattelu professori Robin Hahnelin kanssa on nyt luettavissa kokonaisuudessaan Parecon Finlandin kotisivuilla.

Robin Hahnel & Joona-Hermanni Mäkinen: “Leikkauspolitiikka ei ole ratkaisu”

Robin Hahnel Parecon Finlandin haastattelussa

Parecon Finlandin jäsen Joona-Hermanni Mäkinen haastatteli äskettäin toista osallisuustalousvision kehittäjistä, kansantaloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnelia Euroopan finanssikriisin, Timo Soinin Wall Street Journalissa julkaistun kirjoituksen ja demokraattisen talouden kysymyksistä.

16.6. Helsinki Times-lehdessä englanniksi ilmestynyt haastattelu on luettavissa oheisesta linkistä:

Robin Hahnel & Joona-Hermanni Mäkinen: Fiscal austerity is not the answer (Helsinki Times 16.6.)

Haastattelu julkaistaan kokonaisuudessaan myöhemmin tällä viikolla suomeksi Parecon Finlandin kotisivuilla, ja se on luettavissa lyhennettynä myös Voima-lehden numerossa 6/2011.

Kesätauko

Parecon Finlandin blogin päivittäinen julkaisu siirtyy elokuun alkuun asti kesätauolle, mutta ajoittaisia artikkeleita ilmestyy kesälläkin. Vastaamme myös nopeasti kysymyksiin ja kommentteihin osoitteessa info@parecon.fi, sekä otamme mielellämme vastaan mielenkiintoisia linkkejä ja artikkeleita lukijoiltamme.

Syksyllä Parecon Finland jatkaa myös avointen keskustelutilaisuuksien sarjaa pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Tästä tarkempaa tietoa syksyn alussa.

WikiLeaks: USA vastusti minimipalkkojen nostamista rutiköyhässä Haitissa

WikiLeaks järjestön julkisuuteen tuomat viesit USA:n Haitin suurlähetystöstä paljastavat miten Yhdysvallat käytti vaikutusvaltaansa estääkseen maan minimipalkkojen nostamisen. Green Left Weekly uutisoi aiheesta.

The United States embassy in Haiti worked closely with factory owners contracted by Levi's, Hanes, and Fruit of the Loom to aggressively block a paltry minimum wage rise for Haitian assembly zone workers.

Esimerkiksi Haitin parlamentin hyväksymä ehdotus tuntipalkkojen nostamisesta Haitin tekstiilialalla lähemmäs yhtä dollaria kohtasi voimakasta vastustusta.

The US embassy was still not pleased. Deputy chief of mission David Lindwall said the $5 a day minimum wage “did not take economic reality into account”, but was a populist measure aimed at appealing to “the unemployed and underpaid masses”.

Taloustieteen näkökulmasta Yhdysvaltojen toiminnassa ei ole mitään erikoista - talouteen ja hintojen muodostumiseen on 1900-luvun aikana ja sen jälkeen käytetty kaikkia mahdollisia manipuloimiskeinoja, joita globalisoitunut, finanssimarkkinoiden alaisuuteen siirretty tuotanto tarjoaa runsaasti.

Julkisessa keskustelussa tämä kiristys ja manipulointi on kuitenkin huomattavasti harvemmin esillä kuin ehkä erityisesti Yhdysvaltojen alleviivaamat korupuheet vapaasta kilpailusta ja reilusta markkinataloudesta. Green Left Weeklyn julkaisema esimerkki kertoo kuinka Yhdysvallat oli valmis Haitissa kiristämään otettaan talouden ohjauksesta ja estämään elintärkeät palkankorotukset peruselintarvikkeiden hintojen noususta kärsiville köyhille, suurten tekstiilialan yritysten eduksi.

TS: Pitääkö nuorten pärjätä pelkällä perinnöllä?

Taloussanomat:

Kaksi kolmasosaa asuu omistusasunnossa, joten kaksi kolmesta seuraavan sukupolven edustajasta perii asuntoja jossain vaiheessa. 

Hän (Työeläkeyhtiö Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander) myöntää, etteivät kaikki saa isoja perintöjä. Paljon riippuu siitäkin, missä perittävien asunnot sijaitsevat. 

– Jos vanhempien koti on syrjäkylillä, ei siitä paljon rahaa saa.

Taloussanomien uutisessa pohditaan, miten tulevien sukupolvien eläkkeet turvataan, ja samassa uutisessa sivutaan myös suurten ikäluokkien lähitulevaisuudessa jättämien perintöjen vaikutusta kansantalouteen. Tilanne on oikeudenmukaisuuden kannalta ongelmallinen, sillä vaikka omaisuus olisi alunperin hankittu omin ansioin, markkinamekanismit mahdollistavat sen, että pääoma on helppo laittaa myöhemmin poikimaan palkka-ansioita nopeampaa tahtia – ja ilman myöhempiä erityisiä ansioita.

Perinnön jättämisen yhteydessä tämä ongelma on ilmeinen, sillä omaisuuden perijä ei ole luonnollisesti ahkeroinut perintönsä eteen ja tämä asettaa uuden sukupolven ihmiset keskenään eriarvoiseen asemaan. Onkin pohdittava, kumpi on tärkeämpää: noudattaa omaisuuden keränneen ihmisen oikeutta jättää keräämänsä varallisuus jälkeläisilleen vai turvata uudelle sukupolvelle mahdollisimman tasavertaiset lähtökohdat?

OECD: Tuloerot kasvussa vauraissa maissa

OECD:

Increases in household income inequality have been largely driven by changes in the distribution of wages and salaries which account for 75% of household incomes of working-age adults. With very few exceptions (France, Japan and Spain), wages of the 10% best-paid workers have risen relative to those of the 10% least-paid workers. This was due both to growing earnings’ shares at the top and declining shares at the bottom, but top earners saw their incomes rising particularly sharply (Atkinson, 2009). The highest 10% of earners have been leaving the middle earners behind more rapidly than the lowest earners have been drifting away from the middle.

OECD:n tuoreen raportin mukaan tuloerot ovat selvässä kasvussa lähes kaikissa OECD-maissa. Keskimäärin OECD-maiden rikkaimman 10 prosentin tulot ovat yhdeksänkertaiset verrattuna köyhimmän 10 prosentin tuloihin. Suuri osa tuloerojen kasvusta perustuu palkkojen jakautumisen muutokseen, mutta myös pääomatulojen kasvulla on raportin mukaan ollut näkyvää merkitystä – erityisesti pohjoismaissa.

BBC: Rikkain 0,1% vaurastuu eniten

BBC:

The top 0.1% of UK earners, just 47,000 people, have seen their incomes rise much faster than the rest of the population, according to a report.

Their incomes rose by 64% in the 11 years to 2007-08, according to the High Pay Commission, an inquiry set up by the left-wing Compass pressure group.

The bottom 50% saw their incomes rise by just 7% in the same period.

The report says the top earners, many of whom are company directors, could be receiving 10% of all income by 2025. 

"This is the clearest evidence so far that the gap between pay of the general public and the corporate elite is widening rapidly and is out of control," said Deborah Hargreaves, chair of the High Pay Commission.

Kansainvälinen trendi näkyy myös Englannissa: varallisuus kasautuu yhteiskunnan talouseliitille.

TS: Hätäraha päätyy takaisin pankeille

Taloussanomat:

Hätäluotoin kriisimaihin maksettavat rahasummat käväisevät kääntymässä kulloinkin "pelastettavan" valtion tyhjässä kassakirstussa – josta ne kaikkoavat viimeistään seuraavan lainanmaksupäivän koittaessa eteenpäin. 

Hätärahasta vain pieni osa menee kriisivaltion käyttömenoihin eli alijäämän tilkkeeksi esimerkiksi virkamiesten palkkoihin, teiden kunnostamiseen tai vähäosaisten avustuksiin.
Suurin osa hätärahasta menee vanhojen velkojen kuoletuksina ja korkoina velkojille eli pankeille ja muille rahoittajille.

Taloussanomien uutisessa kuvataan, kuinka velkakriisimaille myönnetyt tukipaketit siirtävät varoja suoraan suurpankeille – vain murto-osa varoista käytetään valtion kulutukseen, joka olisi tehokkain ja oikeudenmukaisin tapa nousta taantumasta sekä kriisimaiden sekä muiden EU-maiden kannalta.

Sen sijaan että velkakriisimaita tuettaisiin lainaamalla heille voitollisella (mutta keinottelun nostamia markkinahintoja merkittävästi alemmalla) korolla, kriisimaat joutuvat yksityistämään julkiset palvelunsa ja myymään valtionyritykset yksityisille omistajille. Nämä leikkauskuurit johtavat vain laman pitkittymiseen, ja tarpeettomaan kärsimykseen kriisimaiden kansalaisille.

Talousblogi: Velkakriisin nykyiset korjailutoimet pahentavat Euroopan taloutta

Raha ja talous-blogi:

Portugalin nykyinen sosialistihallitus on toimeenpannut ennätyksellisen leikkausohjelman, joka on supistanut voimakkaasti maan kokonaistuotantoa. Samaan aikaan maan työttömyysaste on kohonnut yli 11 prosenttiin, kun se vielä heinäkuussa 2008 oli reilussa seitsemässä prosentissa.

Näin ollen ei olekaan yllättävää, että viime sunnuntain vaaleissa sosialistit kärsivät murskatappion. Sen sijaan yllättävämpää lienee se, että nyt voittajaksi noussut oikeistopuolue PSD aikoo ilmeisesti jopa ylittää EU:n ja IMF:n leikkausvaatimukset saavuttaakseen uudelleen rahoitusmarkkinoiden luottamuksen. Koska Portugalin vientisektorilla ei ole näköpiirissä ennen näkemätöntä piristymistä, tarkoittavat nämä toimet laman syventymistä Portugalissa. Samalla myös koko euroalueen kasvu- ja työllisyysnäkymät synkistyvät jälleen.

Jussi Ahokkaan ja Lauri Holapan "Raha ja talous"-blogissa tiivistetään ansiokkaasti nykyisten velkakriisimaiden tukitoimien järjettömyys. Valtiot ajetaan syvempään lamaan, jotta valtion omaisuus (julkiset palvelut, valtion omistamat teollisuuden alat) voidaan myydä alehintaan yksityisille omistajille. Yksityistämiset johtavat kaikella todennäköisyydellä välittömiin irtisanomisiin, mikä heikentää työvoiman kulutusvoimaa entisestään ja näin ollen vähentää yksityisen sektorin tuottamien hyödykkeiden kokonaiskysyntää entisestään.

Ketkä tästä järjestelystä hyötyvät? Euroopan suurpankkien johtajat, valtioiden lainoilla keinottelijat ja suuromistajat.

Taloussanomat: Jo 20 000 taloutta elää ilman tuloja

Taloussanomat:

Vuonna 2009 Suomessa eli liki 20 000 tulotonta kotitaloutta, kun vuonna 2006 vastaava luku oli vajaat 10 000. Määrä olisi selvästi korkeampi, jos opintotuella elävät olisivat mukana laskelmissa.

Tulottomiksi kirjataan sellaiset henkilöt ja kotitaloudet, joilla ei ole lainkaan veronalaisia työ- ja pääomatuloja eikä tiettyyn syyhyn – kuten työttömyyteen tai sairauteen – perustuvaa sosiaalietuutta. Heidän ainoat tulonlähteensä ovat pelkkä toimeentulotuki tai toimeentulo- ja asumistuki sekä joissakin tapauksissa lapsilisä ja elatustuki.

[Kelan johtava tutkija Pertti] Honkanen uskoo, että tulottomien määrä nousee hälyttävästi, ellei työvoimapolitiikkaan ja perusturvaan ole tulossa parannuksia.

HS: Palkansaajien ostovoima kääntyi laskuun alkuvuonna

Helsingin Sanomat:

Suomalaisen palkansaajan ansiot riittivät aiempaa vähempään kulutukseen tammi–maaliskuussa. Tämä käy ilmi Tilastokeskuksen tiistaina julkaisemista ennakkotiedoista.

Tilastokeskuksen mukaan palkansaajien ostovoima heikentyi, kun reaaliansiot laskivat vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana nopeinta tahtiaan 2000-luvulla.

(...) Tilastokeskuksen mukaan suomalaisen palkansaajan säännöllisen työajan ansiot olivat tammi–maaliskuussa 2,1 prosenttia suuremmat kuin vuosi sitten.

Kuluttajahinnat nousivat kuitenkin nopeammin kuin ansiotaso, minkä takia reaaliansiot laskivat prosentin verran vuodentakaiseen tilanteeseen verrattuna. Tilastokeskuksen mukaan kuluttajahinnat nousivat tammi–maaliskuussa 3,2 prosenttia.

Vuonna 2010 suomalaisten keskiansiot kasvoivat noin. 2,6 prosenttia, ja toimitusjohtajien palkkiot kasvoivat keskimäärin noin 50 prosenttia.

Talouselämä: Rikkain prosentti omistaa 40 prosenttia maailman varallisuudesta

Talouselämä:

Varallisuus kasaantuu entistä tiukemmin pienelle eliitille, ilmenee uudesta Boston Consulting Groupin vuotuisesta varallisuusselvityksestä.

Rikkain 0,1 prosenttia, joiden varallisuus on yli 5 miljoonaa dollaria, maailman väestöstä omistaa 22 prosenttia varallisuudesta, kirjoittaa Wall Street Journal. Dollarimiljonäärit, joita on 0,9 prosenttia maailman väestöstä, omistaa 39 prosenttia varallisuudesta.

Varallisuuden kasautuminen pienelle joukolle ei ole luonnonlaki, vaan on seurausta tietoisesta politiikasta, mm. markkinoiden säätelyn purkamisesta, verotuksen progression kaventamisesta ja julkisten palvelujen ja erilaisten tulonsiirtojen astettaisesta heikentämisestä. Kasautuva varallisuus tuo mukanaan myös huomattavaa poliittista vaikutusvaltaa, joka on mahdollistanut ja mahdollistaa suuromistajien vaikuttaa politiikkaan niin, että se suosii ensisijaisesti heidän etujaan.

Omistuksen kasautuminen harvoihin käsiin aiheuttaa huomattavan valtasuhteiden vinoutuman talouden alueella yhteiskunnassa. Koska yritysten ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen, mitä tiheämmin tämä omistus on keskittynyt sitä pienemmän joukon etuja palvelemaan on talous valjastettu. Näin tällä joukolla on myös ensisijaisesti valta päättää niistä ehdoista, joiden puitteissa yhteiskuntaa ja taloutta kehitetään.

Markkinoiden säätelyn purkamista ja julkisen talouden yksityistämistä perustellaan myytillä tehokkaista ja maksimaalisen joustavasti toimivista markkinoista, jotka sitten aikaansaavat jatkuvan talouskasvun. Se ikävä seikka, että säätelemättömien markkinoiden aikaansaaman talouskasvun hedelmistä leijonanosa menee varakkaimman väestönosan taskuihin sivuutetaan väitteellä, että heidän varallisuudestaan hyötyy koko kansa rikkaiden kuluttaessaan ja sijoittaessaan omaisuuttaan. Tämä näkemys on kuitenkin yleisesti tunnustettu lähinnä myytiksi.

Lisäksi tämä kaikki on vastoin ihmisten toiveita ja tutkimustietoa. Huomattavasti tärkeämpää kuin taloudellisen kakun koko on ihmisille se, miten se jaetaan. Mitä suurempi on valtion rooli palveluiden tuottajana, sitä tyytyväisempi väestö. Talouskasvu ei tarkoita automaattisesti lisääntyvää hyvinvointia. Muilla mittareilla kun BKT:lla mitattuna on suomalaisten hyvinvointi rapistunut viimeisen kahden vuosikymmenen ajan juuri nimenomaan varallisuuden kasautumisesta aiheutuvan yhteiskunnan eriarvoistumisen seurauksena.

Tie talouskasvun ja eriarvoistumisen vähentämisen yhdistämiseksi olisi jotakuinkin päinvastainen kuin nykyinen malli. Markkinoiden säätelyä (etenkin rahoitusmarkkinoiden) pitäisi kiristää eikä höllentää. Minimipalkkoja pitäisi nostaa, julkisen sektorin tulisi tavoitella täystyöllisyyttä laajenemalla ja työllistämällä voimakkaammin. Näin voitaisiin lisätä julkisia palveluita niiden leikkamisen sijaan ja nostaa perusturvan yms. tukien tasoa. Sen lisäksi, että tämä kaikki tasaisi väestön eriarvoisuutta se lisäisi voimakkaasti kokonaiskysyntää, koska oikeasti kaiken rahansa kotimaisilla markkinoilla käyttävällä väestönosalla olisi enemmän ostovoimaa. Tämä ylläpitäisi sekä talouskasvua että varallisuus- ja elintasoerojen kaventumista.