Kauppalehti: Toimitusjohtajien palkat nousivat 50 prosenttia

Kauppalehti:

Kauppalehden analyysiyksikön Balance Consultingin laskelmien mukaan pörssiyritysten toimitusjohtajien tienestit kasvoivat keskimäärin noin 50 prosenttia toissa vuodesta.

(...) Pörssinoteerattujen yritysten johtajista suurimmat ansiot keräsi viime syyskuussa Nokian toimitusjohtajan paikalta erotettu Olli-Pekka Kallasvuo. Yli 11 miljoonan euronansioissa ovat mukana osakepalkkiot, optiot ja eroraha.

(...) Kauppalehden vertailussa eniten nousivat Huhtamäen toimitusjohtajan Jukka Moision ansiot, noin 144 prosenttia.

Suomalaisen keskipalkka on 35760 euroa vuodessa ja suomalaisten keskiansiot kasvoivat noin 2,6 % toissa vuodesta.

Taloussanomat: Perhetausta vaikuttaa nuorten työttömyyteen

Taloussanomat kirjoitti tutkija Noora Sipilän ja Laura Kestilän sekä professori Pekka Martikaisen tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan perhetausta vaikuttaa voimakkaasti nuoren tulevaan työuraan.

Perheen tulotaso vaikuttaa jopa enemmän kuin muut perheen sosioekonomiset tekijät. Nuorilla, jotka tulevat alhaisen tulotason kodeista, jäävät työttömiksi jopa lähes kolme kertaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin hyvätuloisten perheiden nuoret.

(...) Sosiaalipsykologi Katriina Järvinen on vakuuttunut, että juuri vanhempien tulotaso ja koulutus muokkaavat todella paljon erityisesti sekä nuoren ihmisen minäkuvaa että kouluasenteita – jo alaluokilta, ehkä päiväkodista asti.

(...) – Koulutussosiologit puhuvat ”koulunsiedosta” – ylempien luokkien lapset on kasvatettu siihen paremmin. Kun kotikulttuuri tukee koulun arvomaailmaa, lapset eivät pidä koulua niin ikävänä paikkana. He saavat enemmän irti opetuksesta ja sosiaalisesta ympäristöstä. Tyypillistä on hyvä ”koulutusitsetunto”.

(...) – Akateemisilla työmarkkinoilla on valtavasti kilpailua – yhtä työpaikkaa voi hakea sata ihmistä. Tällainen jo kotoa ruokapöytäkeskusteluissa opittu luontevan keskustelun taito, että osaa uida sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä, ja puhua paljon olematta liian avomielinen, voi olla juuri se pieni ratkaiseva juttu työpaikan saannissa.

Markkinatalous perustuu kilpailuun ja saa periaatteessa "moraalisen oikeutuksensa" olettamista, että yhteiskunnassa vallitsee mahdollisuuksien tasa-arvo ja että jokainen saa kyllä enemmän tai vähemmän mitä ansaitsee, jos vain työskentelee tarpeeksi ahkerasti. Kuitenkin kyseinen tutkimus osoittaa jälleen selkeästi, että mahdollisuuksien tasa-arvo ei toteudu. Todellisuudessa yksilöiden päätyminen erilaisiin asemiin yhteiskunnassa - ja sitä kautta heidän palkitsemisensa - perustuu vahvasti tekijöihin, joihin he itse eivät voi vaikuttaa. Mitä suuremmat ovat tuloerot, ja mitä voimakkaammin valta ja varallisuus ovat yhteiskunnassa keskittyneet, sitä pahempi on myös yksilöiden välinen eriarvoisuus markkinakilpailussa työpaikoista ja yhteiskunnallisista asemista.

Taloussanomat: Kotitalouksien rakennemuutos lisää tuloeroja

Taloussanomat:

Tuloerojen kasvamiseen on useita eri syitä, joista yksi on avioituminen samaan tai viereiseen tuloluokkaan kuuluvan kanssa. Tämä selviää OECD:n tuloeroja koskevasta raportista.

(...) Kaikissa maissa suuntaus on se, että lääkäri menee naimisiin herkemmin toisen lääkärin kuin sairaanhoitajan kanssa.

Tämä johtaa kotitalouksien kasvaviin tuloeroihin, koska isot tulot keskittyvät samoihin perheisiin.

Taloussanomat kirjoittaa joidenkin tutkijoiden olevan sitä mieltä, että tämänkaltainen kehitys on pääasiallinen syy tuloerojen kasvuun. Kuitenkin on perusteltua uskoa, että tämä on enemmänkin seurausta tuloerojen kasvusta kuin niiden syy. Tuloerojen kasvaessa yhteiskunta eriytyy yhä voimakkaammin erillisiin sosiaaliluokkiin, joille muodostuu aina omaleimaisempi kulttuuri, elämisentapa ja kokemusmaailma. Näin eri ryhmiin kuuluvat ihmiset kohtaavat toisensa yhä harvemmin sekä kokevat yhä vähemmän yhteyttä toisiinsa johtuen erilaisesta kokemusmaailmasta. Sen sijaan ihmiset ovat yhä enenevässä määrin tekemisessä pääasiallisesti oman sosiaaliluokkansa jäsenten kanssa, joiden kanssa he myös jakavat yhteisen kokemusmaailman sekä elämisen tavan, ja täten he myös päätyvät todennäköisemmin perustamaan perheen samsta yhteiskuntaluokasta olevan henkilön kanssa.

YLE: Ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö lisääntyy Suomessa

YLE:

Ulkomaalaisten työntekijöiden kokema hyväksikäyttö lisääntyy Suomessa siivous- ja kodinhoitoalalla. Suuri osa tapauksista täyttää jopa ihmiskaupan kriteerit. Yritysten lisäksi myös yksityiset hakevat siivous- ja kotiaputyöntekijöitä suoraan ulkomailta.

Vähemmistövaltuutetun toimiston ylitarkastajan Venla Rothin mukaan keskeisimmin ihmiskauppaa kuvaa, että työtä tehdään pitkiä päiviä ja lähes kokonaan ilman palkkaa.

Epätasapainoiset neuvotteluasemat työnantajan ja työntekijöiden välillä ovat yleisiä. Tämä on seurausta useimmiten päätösvallan jakautumisesta varallisuuden ja omaisuuden mukaan. Tästä seuraa säännönmukaisesti erityyppisiä ristiriitatilanteita, joissa esimerkiksi kymmenillä tai jopa tuhansillakin ihmisillä on mahdollisesti vain vähäistä sananvaltaa heidän elämäänsä huomattavasti vaikuttaviin päätöksiin.

Tätä epätasapainoa korjaamaan on luotu runsaasti erilaisia korjausmenetelmiä, kuten työaikaa koskeva lainsäädäntö tai työturvallisuutta koskevat työehtosopimukset. Nämä korjaustoimenpiteet ovat usein olleet epätasapainoisen neuvottelutilanteen seurauksia korjaamaan vaatineiden kansalaisliikkeiden aikaansaannoksia.

Heikossa asemassa tai vailla lain suojaa liki täysin olevat työntekijät ovat markkinakannustimien näkökulmasta työnantajille kannattava valinta esimerkiksi sellaisilla aloilla, joissa työ on keskimäärin raskasta ja yksitoikkoista eikä se vaadi runsasta koulutusta. Työntekijöiden olosuhteita parantavat sopimukset saattavat tällöin laskennallisesti vähentää (ilman esimerkiksi työn tuntimäärää koskevia sopimuksia) saatavissa olevaa voittoa.

Nämä rakenteelliset mekanismit ovat nähtävissä eriasteisesti eri tilanteissa, mutta esimerkiksi Suomeen ulkomailta tulevien työntekijöiden kohtelua käsittelevässä uutisessa ne voidaan havaita selvästi. Heikossa asemassa olevat työntekijät eivät ole tietoisia jo tehdyistä, työehtoja koskevista sopimuksista eikä heillä ole olemassa aktiivista yhteisöä ja verkostoa jonka kesken jakaa tietoa sekä suunnitelmia omien olosuhteiden parantamisesta. Näin ollen todennäköisyys mahdollisiin väärinkäytöksiin kasvaa, sillä mahdolliset riskit ovat pieniä ja saavutettavissa olevat todennäköiset hyödyt huomattaviakin.

Parecon Finlandin kevään viimeinen kirjastoesitys Kirjasto 10:ssä

Parecon Finland on järjestänyt kevään aikana sarjan esitys- ja keskustelutilaisuuksia pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Kevään viimeiseen kirjastokeskusteluun voi osallistua maanantaina 9.5. klo 18 Kirjasto 10:ssä.

Jatkossa pidettävät tilaisuutemme löydät kotisivujemme Tilaisuudet-osiosta. Kirjastoesitykset jatkuvat syksyllä, ja vastaamme mielellämme tiedusteluihin tilaisuuksien järjestämisestä.

TE: Suomessa tuloerot kasvavat nopeimmin

Talouselämä:

Tuloerojen kasvu on eri mittareilla ollut Suomessa erittäin nopeaa verrattuna useimpiin muihin teollisuusmaihin. Tiedot ilmenevät teollisuusmaiden järjestön OECD:n uudesta raportista, joka vertailee tuloerojen kasvua eri maissa.

YLE: Suomalaisten hyvinvointi on rapistunut jo vuosikymmeniä

YLE:

Uusi tilastolaskelma kertoo suomalaisten hyvinvoinnin heikentyvän. Kovasta talouskasvustakin huolimatta hyvinvointi näyttää jatkaneen vähentymistään jo parikymmentä vuotta. Tutkijan mukaan hyvinvoinnin mittaaminen vain talouskasvun avulla ei enää riitä.

Vaurautta ja omistusta mittaamalla eivät paljastu erot vauraudessa ja omistuksessa, ainoastaan vaurauden ja omistuksen määrä (josta ison osan piilottamiseen on lisäksi voimakkaita kannustimia esimerkiksi veronkierron mahdollisuuksien kautta).

Hyvinvoinnin lisäksi tärkeää olisikin arvioida osallisuuden tasa-arvoisuutta ja tuloerojen kasvua, sekä kehittää yksittäisten tutkimusten ja mittausten sekä esimerkiksi suoran demokratian kokeilujen kautta pysyvämpiä institutionaalisia menetelmiä hyvinvoinnin ja päätöksenteon tasa-arvoisuuden kasvattamiseen.

TS: Tällaista on työelämä Suomessa pahimmillaan

Taloussanomat:

Vuorolisät maksamatta, ei lakisääteisiä taukoja, palkan alennuksia, potkut lapsen sairastelun takia.... Tällaista on työelämä Suomessa pahimmillaan. [...]hiostus, kehnot työolot tai asiattomat vaatimukset voivat tehdä mistä tahansa työstä epämiellyttävän.

Taloussanomien artikkelissa haastatellaan työsuhteissaan kuvaavia ongelmia kohdanneita työntekijöitä. Näitä ongelmia ovat mm. huonot työolot, suhteellisesti ja absoluuttisesti laskevat palkat sekä jatkuva irtisanomisten pelko ja epävarmuus omasta työpaikasta.

Kaikki esimerkit kertovat myös laajemmista ongelmista siinä, miten työpaikat ja -tehtävät jakautuvat nykyisellään, sekä työntekijöiden mahdollisuuksista neuvotella työolosuhteistaan ja -ehdoistaan. Työntekijöiden ja toisaalta työnantajien neuvotteluasemien eriarvoisuus on yksi tasapainoiset neuvottelut ja lopputulokset johdonmukaisesti estävä tekijä markkintaloudessa.

Neuvotteluasemien epätasa-arvoinen jakautuminen pohjaa lähtökohtien ja vaikutusvallan eriarvoisuuteen eri ihmisryhmien välillä. Erityisesti omistuksen ja varallisuuden äärimmäisen epätasainen jakautuminen vaikuttaa päätöksenteko- ja vaikutusmahdollisuuksiin haitallisella tavalla. Nämä mekanismit näkyvät työntekijöiden arjessa kivuliain tavoin, ja laajemmin yhteiskunnassa kasvavana eriarvoisuutena ja epävakautena.

TS: Kansanedustajilla tiukat kytkyt yritysmaailmaan

Taloussanomat:

Sataviisikymmentä kansanedustajaa on tavalla tai toisella mukana yritysten hallintoelimissä. Valtionyhtiöt ovat pestanneet elimiinsä 51 kansanedustajaa. 

[...] Vaalirahakohu ja kohu sidonnaisuuksista eivät näytä vähentäneen innokkuutta osallistua yritystoimintaan.

Taloussanomien uutisessa listataan kansanedustajien paikkoja yritysten hallintoelimissä. Uutisessa kuvataan yhtä esimerkkiä siitä, kuinka poliittinen ja taloudellinen päätöksenteko Suomessa ovat nykyisellään kietoutuneet yhteen. Kansanedustajien yhtenä tärkeänä talouspoliittisena tehtävänä on ollut säädellä poliittisilla päätöksillä markkinoilla toimivien yritysten toimintaa, jotta esimerkiksi työvoiman oikeuksia on voitu turvata tai tuotannosta koituvia ympäristöhaittoja on voitu vähentää.

Suomessa markkinoita onkin säädelty pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin mukaisesti voimakkaasti erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla, kun maahan rakennettiin julkisesti rahoitettu koulujärjestelmä sekä julkinen terveydenhuolto, ja yritysten toimintaa rajoitettiin muun muassa erilaisin ympäristölainsäädännöin. Kansanedustajien lisääntyvä verkottuminen yritysmaailman johtoportaan kanssa vaikuttaa rakenteellisesti poliitikkojen intoon säädellä markkinoita haittavaikutusten lieventämiseksi.

HS: Köyhyys heijastuu kouluun

Helsingin sanomat:

Nopea eriarvoistuminen etenee nyt suurten kaupunkien koulumaailmassa. Tutkijoiden mukaan Helsingissä on muutamilla alueilla tultu siihen pisteeseen, ettei hyväkään koulutusjärjestelmä pysty paikkaamaan oppimistuloksissa niitä eroja, jotka syntyvät oppilaiden lähtökohtien erilaisuuksista.

Helsingin sanomien pääkirjoituksessa tuodaan esiin yksi suuri ongelma, joka on seurannut Suomessa ja muualla maailmassa markkinoiden sääntelyn purkamisesta. Markkinamekanismit jakavat yhteiskunnan varallisuuden lisääntyvässä määrin eriarvoisesti eri ihmisryhmien kesken, jos ei kehitykseen puututa erilaisin tulonsiirroin.

Kansalaisten taloudelliset lähtökohdat eroavat voimakkaasti muun muassa perintöjärjestelmän vuoksi, joka mahdollistaa tuottavan omaisuuden kasautumisen pienelle ihmisryhmälle. Lähtökohtien eriarvoisuus vaikuttaa merkittävästi lasten mahdollisuuksiin, ja näin ollen huono-osaisten perheiden lapset joutuvat ilman omaa syytään huonompaan asemaan tulevilla työmarkkinoilla, kuin esimerkiksi koulutettujen ja hyvin toimeentulevien perheiden lapset.  

TS: Suurpankit rahastavat satoja miljardeja kriisimaista

Taloussanomat:

Pankkien mittavat luottoriskit eivät ole merkinneet pelkästään tukalaa riskinottoa, vaan kriisimaiden luotot ovat päin vastoin olleet pankeille erittäin tuottoisaa liiketoimintaa.

[...] Kaikista ulkomaisten pankkien Kreikalta, Irlannilta, Portugalilta ja Espanjalta perimistä koroista ja palkkioista on viidessä vuodessa kertynyt kokoon arviolta jopa 500 miljardin euron potti.

Taloussanomien uutisesta ilmenee, kuinka uhkarohkea ja lyhyellä aikavälillä erityisen tuottoisa luotonanto on taas voimakkaassa kasvussa, ja kuinka kehityksen pääsyynä on suurpankkien luottamus valtioiden avokätisiin pelastustoimenpiteisiin. Maailmanlaajuisen talouskriisin aiheuttaneita tahoja palkitaan ympäri maailmaa ennennäkemättömillä summilla ilman todellisia muutoksia globaalin rahoitusjärjestelmän rakenteeseen, mikä johtaa ennen pitkää uuteen talouskriisiin ja varojen siirtoon kansalaisilta suurpankkien omistajille sekä johtajille.

Espanjalaiset Mondragonin osuuskunnat esittelevät demokraattisen suunnittelun mahdollisuuksia

Englanninkielisessä Yes!-lehden artikkelissa kuvaillaan tapoja, joilla Espanjassa vuosikymmeniä toiminut, työntekijöidensä omistuksessa olevat Mondragonin osuuskunnat ovat kehittäneet tapoja selvitä laskukausista.

Maailman suurin työntekijöiden omistama yritysverkosto on kehittänyt mm. irtisanomisten tilalle ratkaisun, jossa kysynnän laskiessa 20% työvoimasta jää vuodeksi kerrallaan vapaalle 80% palkalla (ja ilmaisella mahdollisuudella kouluttaa itseään tuon vuoden aikana), ja jos tarve jatkuu niin seuraavana vuonna ryhmää vaihdetaan - ja vapaalle jäävät valitaan arvalla, työpaikan rakentavalle ja tasa-arvoiselle hengelle negatiivisten vaikutusten minimoimiseksi.

Mondragonin osuuskunnat ovat menestyneet erinomaisesti mm. huolellisen suunnittelun kautta, ja ne toimivat hyvänä esimerkkinä erilaisille kokeiluille muuallakin. Yes!-lehden artikkelissa taustaa ja tietoja Mondragonin toiminnasta.

Pääsiäistauko

Blogimme siirtyy pääsiäispyhien ajaksi tauolle, seuraava päivitys tiistaina 26.4.

Taloussanomat: Nuorten syrjäytyminen on lisääntynyt

Taloussanomat:

Nuorisoyhteistyö Allianssin mukaan nuorten syrjäytyminen on lisääntynyt. 8 000 nuorta jokaisesta ikäluokasta jää ilman jatkokoulutusta ja nuorisotyöttömyys kasvaa. Neljäsosa työvoimaan kuuluvista nuorista on työttöminä, kun opiskelijoita ei lasketa mukaan.

Opetusministeriön mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Korkean nuorisotyöttömyyden aikana Elinkeinoelämän keskusliitto on huolissaan työvoiman saatavuudesta ja haluaa patistaa nuoria yhä nopeammin työelämään tarjoten ratkaisuksi koulutusjärjestelmän remonttia, opintotukijärjestelmän muutosta ja mahdollisia opintomaksuja. Nuorisotutkimuksen professori Helena Helven mielestä:

– Se on hirveän ristiriitaista. Se on fakta, että suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Mutta kukaan ei tiedä, mihin talous on menossa ja milloin tulee lama. Toisaalta pitäisi saada nuoret koulutukseen, mutta jos se ei tuota työpaikkaa alalta, johon on kouluttauduttu, koulutuksen arvostus vähenee

Helve kritisoi pelkkien numeroiden tuijottamista, yksilöiden mittaamista rahassa ja nuorten kohtelemista pelkkänä potentiaalisena työvoimana.

– Näen asian inhimillisen puolen, eli nuorten näköalattomuuden, toivottomuuden ja syrjäytymisen vaikutukset ihmisen elämänkulkuun ja myös sen merkityksen suomalaiselle yhteiskunnalle. Tätä on vaikea laskea rahassa. Erot hyvä- ja huono-osaisten välillä ovat kasvaneet. Siitä todella pitää olla huolissaan

Markkinatalous sulkee suurimman osan ihmisistä taloudellisen päätöksenteon ulkopuolelle. Alati voimistuva kilpailu ja pääoman vapaa liikkuvuus kannustaa yrityksiä suosimaan osa- ja määräaikaista työvoimaa, jota on helppo palkata ja irtisanoa suhdanteiden mukaan. Nämä olosuhteet jättävät osan ihmisitä kuin kaarnalaivat ulapalle, vailla todellisia mahdollisuuksia kontrolloida omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan.

Epävarmuus talouden tulevaisuudesta heijastuu eri tavoin nopeasti eriarvoistuvan suomalaisen yhteiskunnan eri ryhmiin. Varakkaampien ja korkeammin koulutettujen perheiden lapset saavat paremmat eväät työpaikkakilpailuun, positiivisemman uskon tulevaisuuteensa sekä lähipiirinsä kautta varmemman turvaverkon, minkä turvin sietää epävarmuutta omasta tulevaisuudesta ja toimeentulosta.

YLE: Koulujen väliset erot hälyttäviä pääkaupunkiseudulla

YLE uutisoi Suomen Akatemian tutkimuksesta, jonka mukaan PISAn tulokset eivät päde pääkaupunkiseudun kouluissa Vantaata lukuun ottamatta. Vantaa seisoo joukosta erillään, koska siellä kouluja ei olla lähdetty "markkinoistamaan", eli muodostettu oppilaita valikoivia erityiskouluja. Sen sijaan siellä ollaan keskitytty kehittämään lähikouluja oppilaaksiottoalueiden mukaan.

Nyt tehtävässä tutkimuksessa tiedostettiin ensimmäistä kertaa, että oppilaiden vanhempien koulutustaustassa ja kotioloissa on hyvin suuria eroja, sanoo tutkimusta johtava dosentti Matti Rimpelä Tampereen yliopistosta.

- Järjestys on se, että oppilaan kotiolot ja vanhempien koulutustausta ovat ensin, ja siitä seuraavat erilaiset oppimistulokset.

Koulujen väliset erot ovat suurimmat Helsingin, Espoon ja Kauniaisten alueella.

Suomen koululaitos Rimpelän mielestä brändätty tasa-arvoiseksi, mutta erot metropolialueella ovat jo niin suuret, ettei voida enää puhua tasa-arvoisesta koulutuspolitiikasta.

Tasavertainen koulutus on yksi keskeisimpiä tekijöitä puhuttaessa mahdollisuuksien tasa-arvosta. Markkinatalouden, yksityisomistuksen ja perintöoikeuden johdosta alati voimakkaammin kasautuva varallisuus asettaa eri perheiden lapset jo valmiiksi eri viivalle. Korkeammin koulutetut perheet pystyvät tarjoamaan lapsilleen matalammin koulutettuja enemmän henkistä pääomaa ja tukea koulu-uralle.

Koulujen eriarvoistuminen heijastaa selkeästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikaista voimakasta tuloerojen kasvua ja Suomen jakautumista yhä voimakkaammin sosiaaliluokkiin. Eri väestöryhmien eriytyessä toisistaan katoaa myös eri sosiaaliluokkien välinen yhteisymmärrys, kun niille muodostuu oma kieli, kulttuuri, kokemusmaailma ja olemisen tapa. Näin varakkaammat kansanosat pystyvät yhä huonommin asettumaan heikompien asemaan ja näin itsekkyys, epäluottamus ja eriarvoisuus kasvavat entisestään.

Yhteinen koululaitos on lähes ainoa paikka, jossa eri väestönryhmien edustajat voivat oikeasti kohdata toisensa. Sen asema eri taustoista tulevien ihmisten välisen vuoropuhelun, yhteisymmärryksen ja yhteenkuuluvuudentunteen edesauttajana on korvaamaton.

Kauppalehti: Irlanti alentaa minimipalkkoja

Kauppalehti:

Irlanti joutuu uudistamaan työmarkkinoita ja alentamaan minimipalkkoja. Lisäksi sen pitää avata suljettuja sektoreita kuten apteekkialaa ja lakitoimistoja.

Irlannin hallitus sopi tällä viikolla EU:n, Euroopan keskuspankin EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n edustajien kanssa uusista toimista, joilla on tarkoitus vauhdittaa talouskasvua ja työpaikkojen syntyä.

Kanasainvälisen valuuttarahasto IMF:n rakennesopeutusohjelmat seuraavat useimmiten seuraavaa kaavaa. Ulkomaiset sijoittajat menettävät luottamuksensa velkaiseen ja taloudellisissa vaikeuksissa olevaan valtioon. Luottoluokitusten aleneminen nostaa valtiolle myönnettyjen lainojen korkoja, mikä pahentaa valtion tilannetta entisestään. IMF astuu mukaan kuvioihin joko tukipakettien tai neuvonantajien muodossa, ja edessä on erilaisten talouden rakennemuutoksien ohjelma.

Ne sisältävät normaalisti vaatimuksen julkisen kulutuksen leikkaamisesta, verotuksen nostamisesta, keskuspankkien rahahanojen kiristämisestä sekä kansainvälisen kaupan ja sijoituksien rajoitusten höllentämisestä. Vaikka rakennesopeutusohjelman kohteeksi joutuvat taloudet ovat jo valmiiksi taantumassa, on teoreettisesti perusteltua olettaa, että ohjelma johtaa taantuman pahenemiseen.

Julkisen kulutuksen leikkaaminen sekä verotuksen nostaminen vähentää kokonaiskysynnän määrää ja täten vähentää tuotantoa ja työllisyyttä. Rahahanojen kiristäminen nostaa korkoja ja ajaa täten heikoilla olevia kotimaisia yrityksiä konkurssiin, vähentää kotimaisten sijoitusten kysyntää ja täten vähentää entisestään kokonaiskysyntää, työllisyyttä ja tuotantoa.

Edellä mainitun johdosta on erittäin ymmärrettävää ja perusteltua, että rakennesopeutusohjelmat kohtaavat suurta vastustusta niiden kohteeksi joutuvien kansojen taholta. Ohjelmien tarkoitus ei olekaan kohentaa kansalaisten taloudellista asemaa vaan varmistaa valtion velanmaksukyky ulkomaisille velkojille. Tavoitteena on muuntaa valtiot velanmaksukoneiksi, joiden tappiolliset budjetit käännetään pikaisesti voitollisiksi, joilla kansainvälinen velka sitten maksetaan takaisin.

Jos kansainvälisten lainanantajien oikeudet ja edut nostetaan etusijalle, IMF:n ohjelmat ovat järkeviä ja perusteltuja. Jos yksittäisen valtion työllisyys, tuotanto, sosiaalipalvelut ja kestävän talouskasvun mahdollisuudet asetetaan etusijalle, on johtopäätös päinvastainen. Markkinatalouden päätöksentekomekanismit tarjoavat kouralliselle ihmisiä vallan päättää tämän eturistiriidan ratkaisemisesta ja sulkevat käytännössä päätöksenteon ulkopuolelle sen suuren väestönosan, johon päätösten seuraukset viime kädessä vaikuttavat.

YLE: Äitiyslomien kuluja yrityksille liioitellaan

YLE:

Synnytysikäisten naisten aiheuttamat kulut yrityksille ovat liioiteltuja. Suurimman osan vanhempainvapaista aiheutuvista kuluista maksaa yhteiskunta. Lapsen syntymä maksaa yrityksille vähemmän kuin yrityksen maksamat luontaisedut tai työpaikkakoulutus.

Kelan asiantuntijan mukaan julkinen keskustelu työnantajille kalliiksi tulevista nuorista naisista näkyy määräaikaisten työsuhteiden yleistymisenä.

- Tästä on puhuttu niin kauan aikaa, että määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet. Nuoria naisia ei palkata kuin määräaikaisiin työsuhteisiin, kyllä se ehdottomasti heijastuu, sanoo johtava tutkija Anita Haataja Kelasta.

Vaikka vanhempainvapaista yrityksille koituvat todelliset kulut ovat suhteellisen vähäiset, yritykset ovat käyttäneet tätä perusteena siirtyäkseen nuorten naisten kohdalla määräaikaisiin työsuhteisiin. Määräaikaiset työsuhteet ovat työnantajille monessa mielessä edullisia, sillä ne heikentävät muun muassa työntekijöiden neuvotteluvoimaa ja sen myötä pitävät palkat alhaisempina. Työntekijöiden neuvotteluaseman heikentäminen erilaisin strategisin keinoin on yksi tapa lisätä yrityksen liikevoittoa.

Talouselämä: Kännykät valmistuvat riistopalkalla

 Talouselämä:

Vakavia puutteitakin yhä on. Esimerkiksi laittoman suuret ylityöt ovat edelleen yleisiä. Finnwatchin mukaan yötyövuoroja teetetään edelleen jopa kuukauden jaksoissa, ja osa työntekijöistä joutuu seisomaan 11 tuntia päivässä.

[...] Finnwatchin mukaan Foxconn on parissa vuodessa nostanut palkkojaan eniten: yli puoli vuotta työskennelleet ansaitsevat nyt ilman ylitöitä noin 230 euroa kuussa, mikä on yli puolet enemmän kuin saman alueen muissa tehtaissa.

Samaan aikaan Foxconn on kuitenkin siirtämässä tuotantoa Shenzhenistä matalamman palkkatason maakuntiin. 

Kännyköiden tuotantoyritysten omistajilla, ja heidän etuaan ajavilla johtajilla, on pääasiallisena tavoitteena liikevoiton maksimoiminen. Markkinataloudessa liikevoittoa voi tavoitella yhteiskunnallisesti hyödyllisillä tavoilla, kuten panostamalla tuotannon haittoja vähentävään teknologiaan tai tekemällä tuotannosta muulla tavalla yhteiskunnan kannalta tehokkaampaa.

Liikevoiton lisäämiseen on myös monia yhteiskunnallisesti haitallisia keinoja, joita käytetään markkinoilla säännöllisesti, kuten esimerkiksi työntekijöiden palkkaneuvotteluaseman heikentäminen, työvoiman riisto, ympäristöhaittojen ulkoistaminen muiden maksettavaksi ja tuotannon siirtäminen matalamman palkkatason alueille.

TS: Kouluruoka pumpattu täyteen lisäaineita

Taloussanomat:

– Miksi maissitärkkelystäkin on pitänyt muunnella? Modifioidut tärkkelykset aiheuttavat usein lapsille vatsavaivoja. Myös väriaineet ovat kastikkeessa täysin turhia.

[Lääkäri] Heikkilä huomauttaa useammastakin ruokalajista löytyvän natriumbentsoaatin olevan monelle ongelmallinen aine.

– Natriumbentsoaatti on säilyvyyttä lisäävä aine, joka aiheuttaa lapsille allergiaa ja yliherkkyyttä. Miksi päivän aikana tarjoiltavaan kouluruokaan täytyisi lisätä säilyvyyttä lisääviä aineita?

Kun kouluruoan tuotanto ulkoistetaan yrityksille, lasten ruoan ravitsevuus jätetään markkinoilla pelkästään ostajien ja myyjien asiaksi. Ongelmana on, että tuotannolla ja tuotteilla itsessään on usein kauaskantoisia vaikutuksia, joita ei usein oteta huomioon kauppaa tehdessä. Esimerkiksi kouluruoan lisäainepitoisuudet kasvavat, koska ne lisäävät ruoantuottajien kannattavuutta, vaikka ne muodostavat potentiaalisen riskin lasten terveydelle.

Ne ihmiset, joihin tämä kyseinen ostopäätös vaikuttaa suuresti, esimeriksi tässä kyseisessä tapauksessa lapset ja heidän vanhempansa, eivät voi vaikuttaa markkinoilla ostopäätökseen millään suoralla tavalla. Mahdolliset boikotit ovat jo lähtökohtaisesti eriarvoinen tapa vaikuttaa, koska varallisuudessa on nykyisellään valtavia eroja. Boikoteilla on erityisen hankala vaikuttaa johonkin tiettyyn tuotannon haittaan – varsinkin, jos boikotoitava käytäntö on yleistynyt myös kilpailevien tuottajien keskuuteen.

YLE: Apteekkien annosjakelussa on villit markkinat

YLE:

Helsingin lisäksi monien muidenkin kaupunkien kotihoidot ovat luopumassa tai ovat luopuneet lääkkeitten annostelusta ja antaneet sen apteekkien tehtäväksi. Apteekit saavat hinnoitella palvelun vapaasti ja markkinat ovat villit. 

[...] Vanhuksen lääkemenoihin vaikuttaa merkittävästi se, minkä apteekin lähellä hän asuu. Apteekkien villi hinnoittelu merkitsee sitä, että vanhukset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä missä sattuvat asumaan ja mitä apteekkia käyttävät.

Terveydenhuollon yksityistäminen pala palalta johtaa väistämättä eriarvoisuuden lisääntymiseen Suomessa, kun hinnat määräytyvät enenevässä määrin markkinaperiaattein. Markkinoiden kannustimet ovat erityisen ongelmallisia terveydenhoidossa, koska yksityiset yritykset tarjoavat palveluita kysynnän perusteella. Näin ollen ne, joilla on enemmän varallisuutta, pääsevät määrittelemään pitkälti sen, minkälaisia terveyspalveluita tarjotaan ja mihin lääkärit erikoistuvat.

Tämän seurauksena esimerkiksi yhdysvaltalaisista kirurgeista kohtuuttoman suuri osa erikoistuu kosmetiikkakirurgiaan, vaikka toisenlaiselle kirurgian erityisosaamiselle olisi suurta yhteiskunnallista tarvetta.

Parecon Finland Kontulan kirjastossa

Parecon Finland järjestää kevään aikana sarjan esitys- ja keskustelutilaisuuksia pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Tänään keskusteluun voi osallistua klo 18 Kontulan kirjastossa.

Lähiaikoina pidettävät tilaisuutemme löydät kotisivujemme Tilaisuudet-osiosta.

Ylioppilaslehti: Yliopiston johdon palkat ja hallituksen kulut hurjassa nousussa

Ylioppilaslehti:

Uudistuksen myötä syntyi myös aivan uusi rahareikä, kun yliopistokollegio päätti alkaa maksaa hallituksen jäsenille palkkioita. Aiemmin konsistorin eli nykyisen hallituksen vuosi kulut olivat 2 500 euron luokkaa, mikä koostui opiskelijajäsenille maksettavista palkkioista. Nyt kulut ovat satakertaistuneet 252 000 euroon.

[...] Yliopistojen johdon palkkapussit lihoivat yliopistouudistuksen myötä. Palkat nousivat kertaheitolla vuoden 2010 alusta. Helsingin yliopiston rehtorin palkka nousi 61 prosentilla nykyiseen 17 000 euroon kuussa. Kanslerin ja ensimmäisen vararehtorin palkka kasvoivat 27 prosentilla 14 500 ja 12 000 euroon ja hallintojohtajan palkka 20 prosentilla 11 000 euroon. 

Hurjien palkkojen maksaminen työntekijän tuottavuuden ja työtehtävien vastuullisuuden perusteella on kyseenalaista, sillä yksilöiden tuottavuuden vertailu on tunnetusti erittäin haasteellista, ellei mahdotonta. Miten erottaa yksilön henkilökohtaisen saavutuksen ryhmän edistyksestä? Kuinka suuri osa tuottavuuden lisääntymisestä on muiden tekijöiden ansiota tai puhtaasti sattumaa?

Vastuuperustelua on myös hankala ymmärtää, varsinkin kun korkean palkan ansaitsija ei kanna todellista henkilökohtaista vastuuta työnsä tuloksista. On myös huomattava, että johtajien on todettu nauttivan työnsä puolesta runsaasti etuja ja kärsivän vähemmän stressistä kuin alaisensa. Ainoa oikeudenmukainen palkkauksen peruste on työntekijän vaivannäkö, eli tehdyn työn määrä ja työtehtävien raskaus tai epämiellyttävyys. Tämän periaatteen mukaisesti yliopiston johtajat ansaitsisivat todennäköisesti työtehtävistään palkkaa vähemmän kuin esimerkiksi yliopiston laitoshuoltajat.

YLE: Jo joka viides Vantaan yksineläjä toimeentulotuen varassa

YLE uutisoi, että Vantaalla jo joka viides yksin asuva tai yksin huoltava joutuu elämään toimeentulotuen varassa.

Viime vuonna Vantaalla toimeentulotukea haki lähes 13 000 kotitaloutta (...) Useampi kuin joka kolmas asiakas oli uusi.

Suurimmat toimeentulotuen saajaryhmä ovat työmarkkinatukea saavat työttömät ja työmarkkinatuelta pudonneet pitkäaikaistyöttömät. Joka kuudes vantaalainen toimeentulotukiasiakas oli viime vuonna työtön.

Erityisesti yliedustettuina toimeentulotuen saajien joukossa suhteessa väestöosuuteensa ovat yksinhuoltajat.

YLE kirjoitti aiemmin tänä vuonna, kuinka kaikkien köyhimpien, toimeentulotukien varassa elävien perheiden lapsilisät leikataan. Vantaalla ollaan vielä hieman koko maan lukemia alempana, joiden mukaan joka neljäs yksinhuoltajaperhe saa toimeentulotukea. Uutinen kuvastaa huolestuttavaa kehitystä, kun OECD-maiden nopein tuloerokehitys jakaa Suomen yhä voimakkaammin yhteiskuntaluokkiin. Samalla kun rikkaampi väestönosa nostaa yhä kovempia ansioita, alempien, perusturvan varassa elävän väestönosan tulot eivät riitä edes kohtuulliseen kulutukseen.

Taloussanomat: Joka viides on väärässä työssä

Taloussanomat uutisoi ruotsalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan viidennes työssä käyvistä työntekijöistä kokee olevansa väärässä ammatissa ja työpaikassa.

– Ihmiset jäävät työpaikkoihin, jotka tekevät heidät sairaiksi, ja joissa he eivät viihdy, sanoo asiaa tutkinut työpsykologian professori Gunnar Aronsson

Aronssonin mukaan työpaikasta lähteminen ei ole helppoa. Moni pelkää pysyvän työpaikan menettämistä tai palkan putoamista. Myöskään sopivaa työtä ei ole helppo löytää, joten moni valitsee sopeutumisen. 

On muutama rakenteellinen seikka, joiden perusteella voi olettaa osallisuustalouden vastaavan markkinataloutta paremmin ihmisten mielihaluja sekä tarpeita. Ensinnäkin markkinoilla siitä mitä tuotetaan ja miten, päättävät pääosin omistajat ja työnantajat. Työntekijöillä on työpaikkojen päätöksenteossa hyvin vähän rakenteellista sananvaltaa, ja markkinoilla vaikutusvalta jakautuu kuluttajien kesken euro per ääni -periaatteen mukaisesti, mistä johtuen "markkinavoimat" edustavat pääasiallisesti maksukykyisten intressejä eivätkä tasapuolisesti koko yhteisön toiveita. Toinen on tuottavan omaisuuden yksityisomistus, minkä takia monille markkinoille ei pääse edes sisään ilman alkupääomaa ja omistusta, mikä puolestaan sulkee tuottajien tai työnantajien puolen ovet suurelta osalta ihmisiä. Kolmas on ihmisten uudelleenkouluttaminen, mikä on pääasiallisesti (tai vähintäänkin tavoitteena) julkiselle sektorille ulkoistettu kustannus sen sijaan että yritykset kouluttaisivat itse uuden työvoimansa.

Osallisuustaloudessa taas päätöksenteko on hajautettu ja tuotannosta neuvotellaan yhdessä. Päätösvalta jaetaan päätösten oletettujen vaikutusten mukaisesti, ei omistuksen tai hierarkkisen aseman mukaan. Lisäksi osallistuvassa suunnittelussa kaikki voivat vaikuttaa kysyntään ja tarjontaan suurinpiirtein samassa suhteessa. Kysyntää muokkaavan signaalin antaminen talousjärjestelmälle ei edellytä rahaa ja toisaalta kaikki voivat tasavertaisesti esittää tuotantoehdotuksia tiettyjä resursseja vastaan. Näin niin sanottu yrittäjyys tai "markkinoille" sisäänpääseminen ei perustu alkupääomaan vaan pelkästään omaan ahkeruuteen, yhteistyöhön muiden kanssa ja aiotun tuotoksen yhteiskunnalliseen hyödyllisyyteen. Koulutuskustannukset sisältyvät talouden laskelmiin ja yleisiin hintoihin, joten panostukset uudelleenkoulutukseen eivät ole keneltäkään pois jos kyseiselle tuotannolle on tarvetta. Lisäksi tasapainotetut työkokonaisuudet ovat omiaan jakamaan työtehtävät ja niiden vaatiman kyvykkyyden laajasti koko työyhteisölle, joten työhön "perehdyttäminen" on jo valmiiksi olennainen ja normaali osa työpaikkojen toimintaa.

TE: Suomen kuntasektori on tehokas

Talouselämä-lehti julkaisi Suomen Kuntaliiton kuntatalouden apulaisjohtaja Reijo Vuorennon vastineen lehdessä aiemmin ilmestyneeseen artikkeliin, jonka mukaan:

Samaan aikaan kun yritykset ovat tehostaneet itsensä ja työntekijänsä henkihieveriin, kunnat ovat jatkaneet entistä elämäänsä. Jos rahat uhkaavat loppua, aina voi nostaa veroastetta tai raapia valtion kuvetta. Veltto taloudenpito näkyy kuntasektorin tuottavuusluvuissa. Ne ovat järkyttäviä.

Tehokkaampaa on antaa markkinoiden hoitaa se, mikä markkinoille kuuluu. Yritysten, jotka joutuvat repimään palkkarahansa ja voittonsa joka päivä markkinoilta, on pakko miettiä prosessinsa sellaisiksi, ettei tuottavuus ainakaan laske vuodesta toiseen. 

Vuorennon mukaan taas

Kuntien toiminnan kansantuoteosuus on samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten. Kunnilla on nyt vähemmän työvoimaa kuin vuonna 1991, vaikka kuntien velvoitteet ovat kasvaneet merkittävästi. Tuottavuuskehitys onkin ollut merkittävää.

Tilastokeskuksen panos-tuotosmittarit antavat kuntien tuottavuuskehityksestä väärän kuvan, koska niissä ei oteta huomioon palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Ne eivät kuvaa esittämäänsä asiaa vaan johdattavat asiaa tuntemattoman harhapoluille.

Ne myös ohjaavat osin vääriin johtopäätöksiin ja toimenpiteisiin. Esimerkiksi vanhustenhuollossa vanhus tarvitsee toimintakyvyn heikkenemisen myötä aiempaa enemmän hoitoa. Panos siis kasvaa tuotoksen pysyessä ennallaan ja näin laskettu tuottavuus heikkenee. Myös panostukset ennaltaehkäisyyn alentavat laskennallista tuottavuutta, koska vaikutukset tulevat myöhemmin.

(...) Tutkimuksen mukaan tuottavuus kunnallisessa vanhustenhoidossa oli yksityistä parempi.

Koko tehokkuus-käsite ylipäätänsä on markkinataloudessa läpeensä ideologiaa tihkuva. Yleinen mytologia kertoo markkinakilpailun ja yksityisten voittoa tavoittelevien yritysten olevan tehokkain tapa järjestää tuotanto ja palvelut. Kuten Vuorentokin yllä sanoo, ovat markkinatalouden tehokkuuden ja tuottavuuden mittarit vähintäänkin ongelmallisia. Kaikesta toiminnasta koituu aina sekä negatiivisia että positiivisiä ulkoisvaikutuksia, joita tehokkuus- ja tuottavuuslaskelmat ovat kykenemättömiä ottamaan huomioon. Lisäksi, kuten ylläolevasta esimerkistä käy ilmi, tuottavuuslaskelmat perustuvat vain määrällisiin arvioihin ja ne tehdään lyhyellä aikajänteellä, joten pitkän tähtäimen vaikutukset eivät näy laskelmissa.

HS: Kasvavat asumismenot rassaavat pienituloisia yhä pahemmin

Helsingin Sanomat uutisoi, että pienituloisten ansioista yhä suurempi osa kuluu asumismenoihin.

Asumisen kalleus näkyy etenkin asumistukea saavissa talouksissa, joissa asumiseen kuluu nyt 34 prosenttia tuloista, kun 20 vuotta sitten luku oli 15 prosenttia.

Tutkija Katri Hannikainen-Ingman Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo, että asumistuki on jäänyt selvästi jälkeen todellisista asumismenoista.

Erityisesti ongelma iskee pääkaupunkiseudun talouksiin. Esimerkiksi Helsingissä yli puolella vuokrataloissa asuvista ruokakunnista asumismenot ylittävät Kelan asettaman neliövuokrakaton.
"Koska ensisijaiset tulot ja asumistuki eivät riitä, 70 000 kotitaloutta joutuu hakemaan kunnalta toimeentulotukea muun muassa kyetäkseen maksamaan vuokransa", tutkija muistuttaa.

Tilanne kuvaa hyvin Suomen tämänhetken tulokehitystä. Samalla kun rikkaimman kansanosan tulot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti ovat erilaiset yhteiskunnan tuet jääneet pahasti jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden talouskasvu on jakautunut siten, että köyhien  määrä on kaksinkertaistunut, köyhien keskuuteen on syntynyt erityinen "kurjalisto", perusturva ei riitä edes minimikulutukseen ja joka neljäs yksinhuoltajaperhe tarvitsee toimeentulotukea. Samalla verotuksessa on siirrytty pois progressiivisuudesta kohti tasaverotusta.

SAK: Työelämän epävarmuus suurin huoli

YLE uutisoi SAK:n jäsentutkimuksesta, johon vastanneet nostivat suurimmaksi huolenaiheekseen epävarmuuden työpaikan pysyvyydestä.

Tärkeimpänä työssä pidettiin työpaikan pysyvyyttä, toiseksi tärkeimmäksi nousivat hyvät työkaverit ja kolmanneksi nimettiin mielenkiintoinen työ. Työaika ja palkka mainittiin neljäntenä.

Sen lisäksi, että tutkimus kertoo ihmisten luonnollisesta tarpeesta tuntea taloudellisen tulevaisuutensa turvatuksi, se ilmentää kapitalistisessa taloudessa vallitsevaa perinteistä ristiriitaa työnantajien ja työntekijöiden välillä.

Työnantajan näkökulmasta ihanteellinen tilanne on "joustavat työmarkkinat", mikä tarkoittaa että työntekijöiden sekä palkkaaminen että irtisanominen onnistuu mahdollisimman vähäisin kustannuksin. Täten markkinoiden kannustimet ohjaavat työnantajia tavoittelemaan tilannetta, jossa työntekijöiden irtisanomissuoja on mahdollisimman heikko ja irtisanomisesta koituvat kustannukset on sälytetty kolmannen osapuolen eli julkisen sektorin kustannukseksi. Näin mahdollisessa laskusuhdanteessa päästään ylimääräisistä kustannuseristä helposti eroon ja yritys säilyy omistajilleen voittoa tuottavana.

Epävarmuus työpaikan pysyvyydestä vaikuttaa myös työntekijöiden työyhteisöönsä sitoutumiseen ja täten yhteisön keskinäiseen solidaarisuuteen, mikä vaikuttaa positiivisesti työnantajan neuvotteluasemiin eli siten alentaa palkkoja, heikentää työolosuhteita ja myös ehkäisee työpaikkojen demokratisoitumista.

YLE: Lastensuojelu jää ilman kesäsijaisia

YLE:

Helsingin sosiaaliviraston päätös olla palkkaamatta kesäsijaisia avolastensuojeluun herättää huolta sekä valtuustossa että ammattiyhdistyksissä. Ensi kesänä sijaisiin ei ole varaa.
Lastensuojeluun on palkattu aiempina kesinä kymmenestä viiteentoista kesätyöntekijää. Rahaa tarvittaisiin noin 140 000 euroa.

[...]yhdellä sosiaalityöntekijällä on keskimäärin noin 40 lapsiasiakasta kuukaudessa. Lastensuojelulaissa ei ole ylärajoja asiakasmäärille.

Lastensuojelun piirissä kaikkein vähäosaisimpien aseman heikentyminen ja julkisten palvelujen leikkaukset näkyvät kivuliaasti. Tästä kiistatta perustellusta tarpeesta huolimatta lastensuojelun piirissä elävien tai työtään tekevien on hyvin vaikea vaikuttaa tilanteensa parantamiseen. Tämä siitä huolimatta, että erilaisten palkkio-ohjelmien kautta rikastuneen yksittäisenkin johtajan palkkioiden vähäinen osa riittäisi uutisessa kuvaillun kaltaisen kriittisen vajeen paikkaamiseen.

YLE: Köyhien määrä kaksinkertaistunut vuodesta 1995

YLE:

Köyhien määrä on noin kaksinkertaistunut viidessätoista vuodessa. Vuonna 1995 tilastokeskus arvioi, että Suomessa on noin 370 000 köyhää. Nyt heitä on lähes 700 000.

Samaa aikaan toimeentulotuen perusosa on pysynyt ennallaan. Se on jäänyt muusta ansiokehityksen tasosta parinkymmenen vuoden aikana jälkeen. Nyt toimeentulotuki on yli 40 prosenttia jäljessä ansiotulojen kehityksestä.

Aiheesta lisää TV2:n Silminnäkijä-ohjelmassa Elämää köyhänä. Ohjelma on katsottavissa YLE:n sivuilla 20.4. saakka.

Taloussanomat: Suomen kestävyysvaje ei ole niin paha kuin valtiovarainministeriö sanoo

Taloussanomat kirjoittaa menoarvioiden ja valtion rahankäytön taustalla olevasta päätöksenteosta:

Suomi ei tarvitse niin isoja menoleikkauksia, joilla valtiovarainministeriö pelottelee kansaa. Tutkijan mukaan Suomen julkisen talouden tila ei nimittäin ole niin synkkä kuin ministeriö väittää. VM:n laskelmat kestävyysvajeen suuruudesta sisältävät runsaasti heikkouksia, tutkija huomauttaa. [...]

– VM on poliittisessa ohjauksessa, kuten mikä tahansa ministeriö, [erikoistutkija Heikki] Taimio sanoo.

– Ja se on ollut aika pitkälle [...] kokoomuksen ohjauksessa.

Puolueen ideologian mukaan julkista sektoria pitää kaventaa, yksityiselle liiketoiminnalle antaa tilaa ja veroja keventää.

– Julkisen sektorin kaventamista palvelee hyvin näkemys, että julkisessa taloudessa on voimakkaita säästö- ja leikkaustarpeita.

Kokoomus ei ole yksin tässä tavoitteessaan, vaan kyse on yksittäistä puoluetta laajemmasta ideologisesta lähtökohdasta jonka mukaan valtion varallisuuden käyttäminen esimerkiksi peruspalveluiden ja työllisyyden tukemiseen ja tulonsiirtoihin varakkaammilta köyhemmille on haitallista markkinoiden vapaalle toiminnalle.

Tietyssä mielessä tämä on totta: julkisten palvelujen tukeminen ja varallisuuden keskittymisen estäminen varallisuussiirroilla on haitallista markkinoiden keskeisille varallisuutta ja päätöksenteon keskittämistä suosiville rakenteille. Ylivoimaiselle enemmistölle väestöstä markkinoiden rakenteellisten vaikutusten "haittaamiseen" pyrkivistä toimenpiteistä on kuitenkin ratkaisevaa hyötyä esimerkiksi turvatun perustoimeentulon ja tasa-arvoisempien päätöksenteon lähtökohtien muodossa.

TS: GE ei maksa lainkaan veroja USA:han

Taloussanomat:

Yhdysvaltain suurin yritys General Electric eli GE teki viime vuonna miljardivoitot, mutta ei maksanut niistä penniäkään veroja Yhdysvaltoihin.

Taloussanomien uutisessa viitattu alkuperäinen artikkeli New York Timesissa.

Parecon Finland Kannelmäen kirjastossa ja Suomen sosiaalifoorumissa

Parecon Finland järjestää kevään aikana sarjan keskustelutilaisuuksia pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Alkavalla viikolla keskusteluun voi osallistua torstaina 31.3. klo 18 Kannelmäen kirjastossa.

Lisäksi osallisuustalouden mahdollisuuksista keskustellaan lauantaina 2.4. klo 12 Suomen sosiaalifoorumissa, jossa Parecon Finlandin paneelivieraana ja kommentaattorina on kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki.

Lähiaikoina pidettävät tilaisuutemme löydät kotisivujemme "Tilaisuudet" osiosta.

Talouselämä: Rikkaat kiertäisivät korkeat pääomaverot

Talouselämä haastatteli Nordean sijoituspuolen johtajaa, ja kysyi pääomaveron mahdollisen kiristämisen seurauksista.

Populistinen kiristys ei kuitenkaan pysäytä tuloerojen kasvua.

Jos pääomatulojen verotusta kiristetään, varakkaat yksityishenkilöt todennäköisesti siirtyvät suorista osakesijoituksista vero-optimoituihin sijoitustuotteisiin.

Nordea Private Banking -toiminnossa työskentelevän johtaja Jussi Lahden mukaan pääomatulojen veronkiristys vaikuttaisi välittömästi siihen, mitä sijoitustuotteita pankki suosittaisi varakkaimmille asiakkailleen.

Markkinoiden aiheuttaman eriarvoisuuden korjaaminen riittävästi erilaisilla korjaustoimenpiteillä, kuten pääomaveron kiristämisellä, on vaikeaa, sillä markkinamekanismit suosivat rakenteellisesti niitä, jotka ovat onnistuneet keräämään itselleen muita enemmän tuottavaa omaisuutta. Nordean johtajan kommentti kuvastaa tätä ongelmaa hyvin, kun hän ilmoittaa että pääomatulojen verotuksen kiristyessä he yksinkertaisesti ohjaisivat suursijoittaja-asiakkaansa sellaisiin tuotteisiin, joista ei kiristynyttä veroa tarvitse maksaa.

Lyhyellä aikavälillä tarvitsemme kuitenkin uudistuksia, joilla nykyinen taloudellisen eriarvoisuuden kasvu voidaan pysäyttää. Pidemmällä aikavälillä taloutemme on järjestettävä kilpailuun ja vahvimman oikeuteen perustuvan markkinatalouden sijaan yhteistyöhön perustuvalla demokraattisella suunnittelulla.

Keskisuomalainen: Yritysjohtajille huimat palkankorotukset

Keskisuomalaisen mukaan suurimpien kotimaisten pörssiyhtiöiden johtajien palkat nousivat viime vuonna valtavaa vauhtia.

Esimerkiksi Sammon konsernijohtajana huhtikuussa 2010 aloittaneen Kari Stadihghin palkka nousi 92,5 prosenttia vuodesta 2009. Sampo maksoi hänelle palkkaa palkkiota ja etuuksia viime vuonna reilut 2,3 miljoonaa euroa.

Köyhyyttä ja eriarvoistumista tutkinut Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo varoittaa, että rikkauksien keskittyminen pienen piirin käsiin kyseenalaistaa ennen pitkää markkinatalouden oikeutuksen tavallisten ihmisten silmissä.  

Yritysjohtajille maksettujen jättipalkkioiden seurauksena syntyvä varallisuuden keskittyminen voimistuu entisestään ajan myötä, kun varallisuus periytyy seuraaville sukupolville.

Taloussanomat: Kodinkoneet kestävät kaksi vuotta

Taloussanomien artikkelissa selvitetään kodin elektroniikan ja muun käyttötavaran oletettua kestoa, ja mitä oikeuksia Suomessa ja Euroopan Unionissa kuluttajansuoja tarjoaa kuluttajalle. Artikkelissa päädytään siihen lopputulokseen, että jääkaappien, televisioiden ja digiboksien oletetaan kestävän noin kaksi vuotta.

Kun pesukone ja kännykkä hajoavat kahden vuoden käytön jälkeen, niin onko se normaalia vai ovatko ne maanantaikappaleita? Kodinkoneet ja muu elektroniikka eivät monen mielestä kestä enää yhtä kauan kuin ennen. Onko ne tehty tarkoituksella hajoamaan nopeasti?

Kodin elektroniikan tuotantoa ohjaavat nykyisellään markkinatalouden kannustimet, joiden viesti on selvä: yrityksen ensisijaisena tavoitteena on tuottaa omistajilleen voittoa. Yrityksen liikevoittoa voi lisätä tehostamalla tuotantoa, kuten esimerkiksi kehittämällä uusia nopeampia tai vähemmän resursseja vaativia tapoja tuottaa. Tuotannon kehittäminen on usein yhteiskunnalle hyödyllistä toimintaa, koska sen seurauksena tuotantoon vaadittuja työtunteja tai siihen tarvittavien luonnonvarojen määrää voidaan usein vähentää. Markkinoiden kannustimet ohjaavat kuitenkin yrityksiä tekemään myös yhteiskunnallisesti haitallisia ratkaisuja:

1. Liikevoittoa voi lisätä myös ulkoistamalla tuotannon haitallisia ulkoisvaikutuksia, kuten ilmansaasteita, muiden maksettavaksi.
2. Liikevoittoa voi lisätä luomalla keinotekoisesti enemmän kysyntää lyhentämällä tuotteiden elinikää.  

Kodin elektroniikan kestävyyttä on tutkittu vähän, mutta moni kuluttaja on huomannut, kuinka esimerkiksi uudet polkupyörät ja kodinkoneet kestävät murto-osan siitä käytöstä, mitä vastaavat laitteet ovat ennen kestäneet. Tuotteiden elinkaaren lyhentyminen aiheuttaa suuren mittakaavan tehottomuutta, koska ehtyviä luonnonvaroja ja tuotantoon vaadittavaa energiaa käytetään tuhlaavasti.

Taloussanomat: Nordea nostaa eniten köyhien maksuja

Taloussanomat uutisoi Nordean palvelumaksujen korotuksista.

Nordea jakaa asiakkaansa yhä enemmän jyviin ja akanoihin. Pankin useimpiin palvelumaksuihin tulee jopa neljänneksen hinnankorotus kesäkuussa. Eniten hinnat nousevat niillä asiakkailla, joilla on vähiten rahaa ja pankin tuotteita käytössään. Heidän maksunsa ovat jo ennestään suurimmat.

Pankkien palvelumaksut ovat vain yksi esimerkki siitä, kuinka markkinamekanismit palkitsevat toistuvasti tuottavaa omaisuutta keränneitä vähävaraisten kustannuksella.

Taloussosiologi: Suomi on luokkayhteiskunta

YLE uutisoi taloussosiologian professorin Pekka Räsäsen huomioista suomalaisen yhteiskunnan jakautumisesta.

Ero rikkaiden ja köyhien välillä näkyy yhä jyrkemmin varsinkin eläkeläisten elämässä. Myös muiden ryhmien väliset erot ovat kasvaneet, ja Suomi on yhä luokkayhteiskunta, sanoo taloussosiologian professori Pekka Räsänen.

Räsäsen mukaan eläkeläiset jakautuvat selvästi kahteen kastiin, mikä perustuu varallisuuden ja koulutuksen kasvaneisiin eroihin.

Taustalla vaikuttaa muun muassa vuonna 1993 toteutettu verouudistus, jonka seurauksena suomalaisen yhteiskunnan vaurain prosentti on rikastunut säännönmukaisesti ennennäkemätöntä vauhtia samalla, kun yhteiskunnan huono-osaisten taloudellinen asema on heikentynyt entisestään.

Taloussanomat: Tuloerot tulevat kasvamaan jatkossakin

Taloussanomat kirjoittaa Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksesta, jossa Suunnittelija Pekka Ruotsalainen ennustaa, että sekä tuloerot että pienituloisten määrä kasvavat jatkossakin. Taloussanomien haastattelemat kansantaloustieteilijät lehtori Hannu Tanninen Itä-Suomen yliopistosta ja vanhempi tutkija Marja Riihelä Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta ovat samoilla linjoilla.

Riihelä perustelee tulevaisuudenkuvaa parikymmentä vuotta kasvaneiden tuloerojen kasvun syillä. Jo ennestään hyvin ansainneiden tulot ovat kasvaneet eniten, mikä selittyy Riihelän mukaan etenkin pääomatulojen kasvulla. Sen taustalla on veropäätös:1980-luvun lopussa ansiotuloverotus eriytettiin pääomaverotuksesta. 

Pienituloisimman tulokymmenyksen reaalitulot ovat miltei polkeneet paikallaan, mutta suurituloisimman prosentin reaalitulot ovat kasvaneet huimasti 1990-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 2007 ne olivat 2,4 kertaa niin suuret kuin 12 vuotta aiemmin.

Taloussanomien mukaan Pekka Ruotsalainen kirjoittaa raportissaan tuloerojen kasvun olevan markkinavoimien aiheuttama ilmiö.

Tanninen muistuttaa, että samaan aikaan, kun johtajien palkat kannustinpalkkioineen ovat kohonneet, työvoimaa on alettu käyttää yhä joustavammin. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi kaupoissa on paljon osa-aikaisia, joiden kokonaistulot jäävät niukoiksi.

Hän huomauttaa, että nykyisin yritysjohto ja eliittiin kuuluvat sopivat keskenään palkkatasonsa. Ongelmana on, että he sen enempää kuin poliittinen eliittikään eivät enää kohtaa muita kuin samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvia.

Riihelä kyseenalaistaa väittämän, jonka mukaan tuloerojen pitää kasvaa, jotta talous pysyisi elinvoimaisena. Hänen mukaansa mikään tutkimustulos ei yksiselitteisesti tue tätä näkemystä.

Vaikka talouskasvun kiihtyminen Riihelän mukaan todennäköisesti laajentaa tulojakaumaa jälleen, kyse ei ole mistään hallitsemattomasta ilmiöstä.

– Toisin kuin poliitikot usein väittävät, tämä ei ole vääjäämätön kehityskulku.

Riihelä korostaa, että tuloeroihin voidaan vaikuttaa. Hänen mukaansa verotus ja yhteiskunnan tuet ovat merkittäviä tekijoitä.

Markkinoiden säätelyn purkaminen ja verotuksen alentaminen on saattanut Suomessa alkuun kehityskulun, joka on aikaansaanut OECD-maiden kovimman tuloerojen kasvun. Samalla köyhyyden määrä on lisääntynyt merkittävästi. Tuloerojen kasvun myötä Suomi jakautuu entistä voimakkaammin yhteiskuntaluokkiin, jotka eivät enää kohtaa toisiaan kuten Tanninenkin sanoo. Näin yhteiskuntaluokkien erkaantuminen on omiaan ruokkimaan tuloerojen kasvua, koska kuten Riiheläkin sanoo, tuloerojen kasvu ei ole luonnonlaki vaan ilmiö on riippuvainen harjoitetusta politiikasta.

YLE: Huono työ rassaa yhtä paljon kuin työttömyys

YLE uutisoi australialaisesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin työn ja työttömyyden vaikutuksia mielenterveyteen tutkimalla seitsemän vuoden ajan 7000 työikäisen työoloja ja mielenterveyttä.

Ennakko-oletustensa mukaisesti tutkijat havaitsivat hyvissä työpaikoissa työskentelevien mielenterveyden paremmaksi kuin huonommissa töissä olevien. Työolot myös ennustivat myöhempää mielenterveyttä.

Työttömien mielenterveys oli keskimäärin heikompi kuin hyvissä työpaikoissa työskentelevien, mutta samaa tasoa tai jopa parempi kuin huonoissa paikoissa työskentelevien. Laaduttomimmissa työpaikoissa jatkaneiden mielenterveys ajan myötä myös heikkeni enemmän kuin työttömien.

Työt luokiteltiin hyviksi ja huonoiksi sen mukaan, millaisiksi työntekijät kokivat mahdollisuutensa vaikuttaa työhönsä ja kuinka stressaavaa ja vaativaa työ heistä oli. Myös työsuhteen varmuus ja palkkaus huomioitiin.

Osallisuustaloudessa tasapainotettujen työkokonaisuuksien avulla pyritään siihen, ettei edellisen kaltaista työn monotonisuutta esiintyisi, eivätkä työtehtävien positiiviset ja negatiiviset vaikutukset kasautuisi ainoastaan tietyille henkilöille. Yhteisön huonoiksi ja hyviksi arvottamat työtehtävät pyritään jakamaan mahdollisimman tasan kaikkien kesken. Lisäksi osallisuustalouden päätöksentekomekanismit varmistavat, että kaikilla on aidosti mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, työolosuhteisiin sekä palkkaukseen.

HS: Luomuviljely voisi tuplata sadon köyhissä maissa

Helsingin Sanomat uutisoi Olivier De Schutterin YK:n alaisuudessa toimittamasta raportista. Raportti kyseenalaistaa usein kuullun väittämän, jonka mukaan luonnonmukaiset viljelymenetelmät ovat kalliimpia ja tehottomampia kuin tehomaatalouden keinot. Päinvastoin, tuoreen raportin mukaan luomuviljelyyn siirtymällä ruoantuotanto voitaisiin monissa köyhemmissä maissa jopa kaksinkertaistaa.

YK:n mukaan köyhissä maissa menestyvät parhaiten pienet, luonnonmukaisia menetelmiä käyttävät maatilat, jotka viljelevät monipuolisesti erilaisia kasveja.

Yhteensä 57 maassa toteutetuissa ekoviljelyprojekteissa huomattiin, että sadot kasvoivat keskimäärin 80 prosenttia, kun viljelijät ryhtyivät käyttämään luonnonmukaisia keinoja maaperän muokkaamiseen ja tuholaisten torjuntaan.

Kun synteettisten väkilannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä vähennettiin, maanviljelijöiden kulut laskivat, ympäristön saastuminen väheni ja maaperä sai toipua.

YK:n lehdistötiedotteen voi lukea täältä ja itse raportin täältä.

YLE: Koulupudokkuus ruokkii rikollisuutta

YLE-Uutisten mukaan merkittävimmät tekijät nuorten aikuisten rikollisuuden taustalla ovat koulupudokkuus, työttömyys ja köyhyys. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Mikko Aaltosen mukaan edellä mainitut osatekijät löytyvät rikollisuuden selitykseksi usein tarjotun syrjäytymisen taustalta, ja näistä kolmesta merkittävin on koulupudokkuus.

- Koulutus erottelee parhaiten nuoria sen suhteen, syyllistyykö hän myöhemmin rikoksiin, jos koko sitä ryhmää, joka on suorittanut jonkun toisen tai kolmannen asteen koulutuksen, verrataan pelkän peruskoulun käyneisiin, siinä merkittäviä eroja rikoslajien läpi, että se ei rajoitu pelkästään omaisuusrikoksiin vaan myös ja esimerkiksi rattijuopumusrikoksiin

Nuoret aikuiset rikoksentekijät, joilla on pelkkä peruskoulupohja, tekevät yli puolet pahoinpitelyistä ja omaisuusrikoksista vielä suuremman osan.

- Ammattitaidottomalle tai kouluttamattomalle työvoimalle on paljon vähemmän kysyntää kuin aikaisemmin. Jos henkilö jää ilman koulutusta nykyisin, se on aivan eri tavalla ongelmallinen asia kuin vaikka 20-30 vuotta sitten, jolloin se oli vielä aivan normaalia. Ne joilla ei pätevyyksiä ole, ovat koko ajan heikommassa ja heikommassa asemassa.

Taloussanomat: Köyhät jakautuvat kahteen kastiin

Taloussanomat kirjoittaa artikkelissaan suomalaisten köyhien jakautumisesta kahteen luokkaan. Heidän mukaansa esimerkiksi köyhiksi laskettujen opiskelijoiden tilanne on erilainen verrattuna pitkäaikaistyöttömiin, koska edellisten köyhyys on vain väliaikaista.

Taloussanomien haastattelemien asiantuntijoiden mukaan huonoimmin menee sairailla ja eläkeläisillä, jotka eivät voi tehdä asemalleen mitään.

Pulassa ovat myös pitkäaikaistyöttömät, joiden työllistyminen vaikeutuu entisestään työttömyyden pitkittyessä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jouko Karjalaisen mukaan.

– Pelkän sosiaaliturvan varassa elävät ovat olleet häviäjiä, sillä niiden tasot ovat olleet pari vuosikymmentä käytännössä jäädytetyt

Karjalainen mainitsee kaksi suurinta syytä köyhyystilastojen rumentumiseen.

Ensimmäinen on se, että matalan koulutustason duunarityöpaikkoja ei enää ole. Se on lisännyt rakenteellista työttömyyttä.

Toinen on perusturva, joka on jäänyt yleisestä ansiokehityksestä jälkeen.

– Pitkäaikaistyöttömät ovat ilman muuta sellainen ryhmä, jolla menee huonosti. Ryhmä on taas kasvussa. Jos työttömyys pitkittyy todella moneksi vuodeksi, niin kyllä sieltä on todella vaikeaa päästä työmarkkinoille

– Meillä on iso rakenteellisen työttömyyden ongelma, siitä ei pääse mihinkään.

Suomessa vähiten ansaitsevien tulot kasvoivat vielä vuosina 1966–1990 vuosittain nopeammin kuin rikkaimpien tulot. 2000-luvulla tuloerot kasvoivat Suomessa nopeammin kuin yhdessäkään toisessa OECD-maassa ja samalla köyhien asema on huonontunut merkittävästi. Edellä kuvatun rakenteellisen pitkäaikaistyöttömyyden ja siitä aiheutuvan köyhyyden ongelma koskettaa joidenkin arvioiden mukaan noin puolta työttömistä työnhakijoista eli 150 000 ihmistä.

YLE: Lääketeollisuuden ja tutkijoiden kytkökset usein hämärän peitossa

YLE uutisoi lääkealan suuryritysten keinoista tutkimustulosten vääristämiseksi:

Lääketeollisuuden rahoittamat lääketutkimukset päätyvät usein firman kannalta suotuisiin tuloksiin. Tämän takia rahoituksesta ja tutkijoiden muista sidonnaisuuksista on mainittava tutkimuksissa. Uuden selvityksen perusteella nämä sidonnaisuudet kuitenkin sivuutetaan, kun lääketutkimuksista tehdään meta-analyysejä, monen tutkimuksen aineistot yhdistäviä katsaustutkimuksia.

Oikeus terveyteen ja valtiovallan velvollisuus sen toteutumisen varmistamiseen on kirjattu niin YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen kuin Suomen perustuslakiinkin. Markkinamekanismien kasvava eriarvoistava vaikutus terveydenhuoltoalalla vaikeuttaa luotettavien tutkimustulosten saamisen lisäksi näiden olennaisten sitoomuksien täyttämistä.

Taloussanomat: "SAK tutki: Kansalaiset kiristäisivät hyvätuloisten verotusta"

Taloussanomat:

Suomalaisista 86 prosenttia on sitä mieltä, että verotuksen tulisi määräytyä nykyistä enemmän veronmaksukyvyn mukaan.

86% on enemmän kuin kokonaisäänestysprosentti yksissäkään eduskuntavaaleissa Suomen historiassa.

Maailman suurimman rahoitusyhtiön toimitusjohtaja: Sijoittajat suosivat totalitaarisia hallituksia

Maailman johtaviin rahoituspalvelujen tarjoajiin kuuluvan BlackRock-yhtiön toimitusjohtaja Larry Fink kommentoi yhteiskuntajärjestyksiä markkinatalouden ja sijoittajien mieltymysten näkökulmasta viime viikolla. Finkin summaus on yksinkertainen:

Markets like totalitarian governments.

Finkin, jonka yrityksen piirissä on kaikkiaan 9 biljoonan dollarin arvosta omistuksia, arvion mukaan sijoittajat suosivat totalitaarisia hallintomuotoja. Sijoittajien mielipiteillä on huomattavaa valtaa, sillä jo muutamien suursijoittajien päätösten kautta tapahtuva markkinoiden liikehdintä voi vaikuttaa nykytaloudessa huomattavan kauaskantoisin tavoin ja laajimmillaan jopa miljardeihin ihmisiin.

Usein toistettu myytti on, että markkinatalous edistäisi demokratiaa "luontaisesti". Fink on eri mieltä, ja tämä yleinen mutta äärimmäisen yksinkertaistava näkemys tuntuisi olevan vähättelevä sitä työtä kohtaan, mitä ihmiset ja kansalaisliikkeet ovat historiassa tehneet yleisen äänioikeuden, fasismin kaatamisen, ydinaseiden vähentämisen tai tasa-arvoisemman perusturvan eteen.

Lisää aiheesta Susan Weberin ylläpitämässä, erinomaisessa "Naked capitalism" blogissa: "Guest Post: Head of World’s Largest Asset Manager Says “Markets Like Totalitarian Governments”"

MT: Ihmiskauppa leviää maaseudulle Suomessakin

Maaseudun tulevaisuus uutisoi tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan suora ihmiskauppa lisääntyy Suomessa:

Suomen marja- ja puutarhatiloilla on töissä ihmisiä, jotka asuvat ahtaasti, tekevät pitkiä päiviä nälkäpalkalla ja ovat riippuvaisia työnantajistaan.

Tutkijat antavat kapean listauksen ihmiskaupan tuntomerkeistä, joka sopii moniin, mahdollisesti useimpiin, työsuhteisiin maailmassa.

Työnantaja käyttää hyväkseen työntekijän turvatonta asemaa. Turvaton tila voi johtua ulkomaalaisuudesta, nuoresta iästä, päihteistä tai sosiaalisesta asemasta.

Työntekijä on riippuvainen työnantajasta. Riippuvuus voi johtua veloista, sukulaisuudesta tai työsuhdeasunnosta.

Työnantaja johtaa työntekijää harhaan antamalla vääriä tietoja työsuhteesta.

Työnantaja maksaa palkkion turvattomia työntekijöitä kauppaavalle välittäjälle.

Myös palkkion vastaanottaminen on ihmiskauppaa.

Heikkenevän perusturvan ja kasvavan köyhyyden myötä kuvaus sopii myös kasvavaan määrään työsuhteita Suomessa.

TE: Takana kevein verovuosi vuoden 1987 jälkeen

Talouselämä uutisoi kokonaisveron olleen viime vuonna keveimmillään sitten 1980-luvun lopun. Varallisuuden yhä epätasaisempi jakautuminen näkyy esimerkiksi verotulojen ja julkisten palvelujen rahoituksen suhteessa, ja sen kautta myös tasavertaisesti kaikille saatavilla olevien julkisten palveluiden laadun ja saatavuuden heikkenemisenä. Tämän vaikutukset tuntuvat vakavimmin kaikkein heikoimpien ja vähäosaisimpien kohdalla. Esimerkiksi köyhyysrajan alapuolella eläviä verotetaan (eri tavoin, kuten ruoan hinnassa tai tukia vähentämällä) osin - suhteellisesti tai suoraan - jo ankarammin kuin arvopaperikauppaa keskimäärin.

Kuntaliiton pääekonomisti: Tuloveron progressiivisuus on romahtanut

Kuntaliiton pääekonomisti Juhani Turkkila päätyy väitöskirjassaan siihen johtopäätökseen, että Suomen verotuksen progressiivisuus on romahtanut.

Turkkilan laskelmat osoittavat, että vuoden 2008 asteikon mukaan samoista reaalituloista määrättiin tuloveroa vain noin kolmasosa siitä, mitä vuoden 1988 asteikolla olisi määrätty. Ja kun valtion tulovero on ainoa progressiivinen vero, on progression osuus vähentynyt samalla merkittävästi.

[...] – Tuloveroasteikkojen merkittävästä keventämisestä huolimatta suuria tuloja ansaitsevien pyrkimys muuttaa ansiotuloja pääomatuloiksi ei ole vähentynyt, koska suuria pääomatuloja verotetaan keveämmin kuin suuria ansiotuloja, Turkkila sanoo.

Suomalainen hyvinvointivaltiomalli on perustunut valtion vahvaan otteeseen markkinoista. Taustalla on ollut ajatus siitä, että markkinamekanismit eivät jaa taloustuotannon hedelmiä oikeudenmukaisesti, eivätkä markkinat ota lähes lainkaan huomioon esimerkiksi tuotannon negatiivisia ulkoisvaikutuksia ympäristöhaittojen muodossa. Näin ollen ympäristölainsäädäntö, vahvat tulonsiirrot, laaja julkinen palveluverkosto ja valtio turvallisena sekä osittain demokraattisessa valvonnassa toimivana työnantajana ovat kaikki olleet osa suomalaisen yhteiskunnan tukipilareita.

Viime aikoina on julkistettu lukuisia tutkimuksia, jotka ovat kertoneet 1980-luvulla tehtyjen talouspoliittisten päätösten tuhoisista seurauksista. Pääomaverotuksen progression poistamisen ja kokonaisveroasteen laskemisen sijaan viime vuosikymmeninä olisi pitänyt laajentaa julkisten palvelujen verkostoa, laman aikana valtion olisi pitänyt valtavien leikkauslistojen sijaan luoda lisää työpaikkoja aloille, jotka työllistävät suhteellisen hyvin (kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen) ja talouden päätöksentekoa olisi pitänyt uudistaa niin, että ihmiset pääsisivät vaikuttamaan työpaikoillaan erityisesti itseään koskeviin päätöksiin.

Tämän kaiken sijaan valtaosa Suomen talouden lisääntyneestä tehokkuudesta siirtyi suoraan rikkaimmalle väestönosalle.

THL: Perusturva ei riitä edes minimikulutukseen

Helsingin sanomat uutisoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemästä selvityksestä, jossa kartoitettiin ensimmäisen kerran perusturvan riittävyyttä Suomessa.

Useimpien perusturvan varassa elävien yksin asuvien käytettävissä olevat tulot asumismenojen jälkeen ovat jopa laskeneet. Pahimmillaan heillä on käytössään kohtuullisten asumismenojen jälkeen vain reilu viidennes keskipalkkaisen tuloista.

[...] Toissa vuonna noin 150 000 suomalaisen kotitalouden bruttotuloista yli 90 prosenttia koostui perusturvaetuuksista. Näiden talouksien määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 1990.

Selvityksen mukaan perusturva ei riitä edes minimikulutukseen, ja siitä huolimatta turva on jopa heikentynyt aiemmasta. Perusturvan varassa elävien määrä on kaksinkertaistunut kahdessakymmenessä vuodessa. Selvitys lisää musertavaa todisteiden määrää taloudellisen epätasavertaisuuden hälyttävästä kasvusta Suomessa.

HS: Yksityiset sairausvakuutukset yleistyvät pääkaupunkiseudulla

Helsingin sanomien mukaan yksityiset sairauskuluvakuutukset yleistyvät pääkaupunkiseudulla nopeaa vauhtia.

Yhä useammat vanhemmat ottavat lapselleen yksityisen sairauskuluvakuutuksen. Sitran mukaan pääkaupunkiseudulla jo 60 prosentilla alle 20-vuotiaista on yksityinen sairauskuluvakuutus.

Vakuutusyhtiöiden mukaan sekä lasten että aikuisten vakuutusten määrä kasvaa hyvää vauhtia. Ifin mukaan kasvu on keskimäärin seitsemän prosentin luokkaa vuodessa.

Kelan kehittämispäällikön Yrjö Mattilan mukaan puhdaspiirteinen julkinen terveydenhuolto on supistumassa.

Julkisen terveydenhuollon annetaan vähitellen näivettyä vähäisten resurssien takia, ja yksityiset terveydenhuoltoyritykset hoitavat lyhyissä jonoissaan halvat ja helpot sairastapaukset keräten valtavia voittoja – ja valtion tukemana.

Tämän kehityksen suurin epäkohta on, että ihmiset asetetaan eriarvoisiin lähtökohtiin niinkin perustavanlaatuisen ihmisoikeuden kuin terveydenhuollon suhteen.

Tutkimus: 1990-luvulla rikkaimman prosentin tulot lisääntyivät räjähdysmäisesti

Kansan Uutiset uutisoi professori Matti Tuomalan, erikoistutkija Marja Riihelän ja erikoistutkija Risto Sullströmin tutkimuksesta, joka selvitti Suomen ylimmän tuloluokan viime vuosikymmenen tulokehitystä ja verotusta. Tutkimuksen tuloksista selviää vuonna 1993 toteutetun verouudistuksen todelliset seuraukset:

Vuosina 1990 – 2002 reaalitulot kasvoivat Suomessa keskimäärin 19 prosenttia. Suurituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat samaan aikaan 44 prosenttia, mutta todellinen kehityksen kuva aukeaa vasta ensi viikolla julkaistavasta tutkimuksesta, jossa tarkastellaan erikseen myös suurituloisimman prosentin, noin 50 000 rikkaimman, tulokehitystä. Heidän reaalitulonsa kasvoivat 122 prosentilla.

Rolling Stone: Miksi Wall Street ei ole vankilassa?

Rolling Stone -lehden artikkelissa Why Isn't Wall Street in Jail? kysytään osuvasti, miksei maailmanlaajuisesti vähintään satojen miljardien tappioita aiheuttaneita pankkiireita ole laitettu vankilaan.

But these frauds are worse than common robberies. They're crimes of intellectual choice, made by people who are already rich and who have every conceivable social advantage, acting on a simple, cynical calculation: Let's steal whatever we can, then dare the victims to find the juice to reclaim their money through a captive bureaucracy.

Artikkelissa nostetaan ansiokkaasti esiin talouskriisin jälkipuinnin järjettömyys ja ennennäkemättömän mittakaavan epäoikeudenmukaisuus. Jutun mukaan pankkiirit ovat kaikin tavoin etuoikeutetussa asemassa: he ovat vahvasti kytköksissä poliittiseen elämään avokätisten vaalilahjoitusten kautta, heitä palkittiin pian kriisin jälkeen muhkeilla lisätienesteillä ja he näyttävät olevan myös oikeusjärjestelmän ulottumattomissa.

Markkinatalouden mekanismit ovat mahdollistaneet talouden päätöksenteon voimakkaan keskittymisen. Muutamien satojen vahvuinen pankkiirijoukko omaa nykyisellään niin suuren vaikutusvallan, että heidän itsekkäiden valintojensa seurauksena huono-osaisten joukko ympäri maailmaa on kasvanut valtavasti vain kahdessa vuodessa. Oleellista on myös, minkälaiseen toimintaan talouden rakenteiden halutaan kannustavan. Nykyisellään ihmisiä kannustetaan rakenteellisesti oman edun tavoitteluun, ja usein helpoin tapa on tehdä se muiden kustannuksella.

Krugman: Ammattiliitot tärkeä vastapaino keskittyvää varallisuutta ja poliittista vaikutusvaltaa vastaan

Taloustieteen nobelisti Paul Krugman kirjoittaa New York Timesin kolumnissaan Wisconsinin tilanteesta, missä osoitettiin viikonloppuna mieltä lakialoitetta vastaan, joka rajoittaisi merkittävästi julkisen sektorin työntekijöiden ammattiliittojen toimintaa.

Lakialoitetta ajava senaattori Scott Walker ja hänen tukijansa perustelevat sitä osavaltion budjettivajeella ja tarpeella saada työntekijät noudattamaan palkkamalttia. Krugmanin mukaan he yrittävät ainoastaan käyttää tilaisuutta hyväkseen ajaakseen läpi lain, joka tekisi Yhdysvalloista yhä enemmän valtion, jossa työntekijöiden kanssa ei tarvitse neuvotella, koska heillä ei ole neuvotteluasemia.

For what’s happening in Wisconsin isn’t about the state budget, despite Mr. Walker’s pretense that he’s just trying to be fiscally responsible. It is, instead, about power.

Mr. Walker and his backers are trying to do is to make Wisconsin — and eventually, America — less of a functioning democracy and more of a third-world-style oligarchy.

[...] he has made it clear that rather than bargaining with workers, he wants to end workers’ ability to bargain. 

Krugmanin mukaan maan taloudellis-poliittiset valtasuhteet tekevät Yhdysvalloista käytännössä rikkaan vähemmistön dominoivan harvainvallan. Ammattiliitoilla on elintärkeä rooli, koska ne muodostavat poliittisen vastapainon keskittyvää varallisuutta ja poliittista vaikutusvaltaa vastaan.

In principle, every American citizen has an equal say in our political process. In practice, of course, some of us are more equal than others. Billionaires can field armies of lobbyists; they can finance think tanks that put the desired spin on policy issues; they can funnel cash to politicians with sympathetic views (as the Koch brothers did in the case of Mr. Walker). On paper, we’re a one-person-one-vote nation; in reality, we’re more than a bit of an oligarchy, in which a handful of wealthy people dominate.

Given this reality, it’s important to have institutions that can act as counterweights to the power of big money. And unions are among the most important of these institutions. 

Markkinataloudessa yksi merkittävä palkkojen määrittymiseen vaikuttava osatekijä on työntekijöiden neuvotteluasemat. Kasautuvan varallisuuden myötä keskittyvä poliittinen vaikutusvalta on itseään ruokkiva ilmiö. Rikkaampi ja vaikutusvaltaisempi kansanosa pyrkii turvaamaan neuvotteluasemansa ja on taipuvainen käyttämään poliittista vaikutusvaltaansa joko parantaakseen omaa tilannettaan tai heikentääkseen vastapuolen asemia, mistä on kyse tässä nimenomaisessa tapauksessa.

Taloussanomat: Työtätekevät köyhät tulivat Suomeen

Taloussanomat uutisoi, kuinka matalapalkkaisten alojen työntekijöiden kuukausiansiot saattavat jäädä jopa alle köyhyysrajan.

Matalapalkka-alan osa-aikainen työntekijä saa usein niin pientä palkkaa, että sillä tulee hädin tuskin toimeen.

[...]Vuoden 2009 pienituloisuustilastot kertovat, että palkansaajista 3,1 prosenttia tienasi alle 1 183 euroa kuukaudessa. Se on virallinen köyhyysraja eli 60 prosenttia suomalaisten mediaanituloista.

[...]Syy pieniin palkkoihin johtuu usein yritysten halusta pitää joustavaa työvoimareserviä. 

Taloussanomien haastatteleman SAK:n työelämätutkijan Anu Suorannan mukaan

– Työnantaja odottaa saavansa odotustilassa olevaa työntekijäkuntaa, joka odottaa lisätunteja jatkuvassa valmiustilassa.

– Tämä on selvä liiketoimintaoppi. Asia olisi varmasti järjestettävissä työaikajärjestelyillä, joten kyllä tämä on työnantajalta selvä valinta

YLE: Kirjastojen kilpailuttaminen kuohuttaa Ruotsissa

YLE uutisoi, kuinka ruotsalaisessa Nackan kunnassa osoitetaan mieltä kirjastojen kilpailuttamista vastaan. Ruotsin kirjailijaliiton puheenjohtajan Mats Söderlundin mukaan kyseessä on vaarallinen ennakkotapaus, jonka esimerkki voi levitä koko maahan. Kirjailijaliitto epäilee, että kilpailutus ja yksityistäminen tasapäistävät kirjastojen tarjonnan.

[...] Uudistuksen vastustajat epäilevät että kirjavalikoima supistuu, koska kirjastot saavat osan korvauksistaan lainojen määrän perusteella ja silloin kannattaa keskittyä bestsellereihin.

Osakeyhtiöpohjalta toimivan kirjaston johtaja Margareta Swanelid puolustaa kilpailutusta ja yksityisiä kirjastoja.

- Nämä pelot perustuvat väärinkäsitykseen. Asiakkaamme haluavat hyvin erilaisia kirjoja. Kirjakaupat, jotka toimivat täysin kaupallisesti, tarjoavat myös laajoja valikoimia, Swanelid pohtii modernin näköisessä kirjastossaan.

Kirjailijaliiton puheenjohtaja taas ei armoa anna.

- Tuo kuulostaa idioottikommentilta. Kirjakauppojen valikoimathan ovat kaventuneet selvästi, kun on keskitytty vain kaupallisiin kärkinimiin.

Swanelidin mielestä voitto on hyvä asia myös kirjastoissa.

- Yritykset, kunnat ja muu julkinen sektori haluavat kaikki tuottaa voittoa, Tällä tavalla saadaan rahaa toiminnan kehittämiseen.

Markkinatalouden palkitsemismekanismien näkökulmasta kirjailijaliiton pelko on aiheellinen. Jos tietynlaisesta toiminnasta palkitaan, on kannattavaa ja järkevää toimia sillä tavoin. Tässä tapauksessa kanattaa panostaa suuria lainausmääriä tuottaviin bestsellereihin. Silloin kun kyseessä on yksityinen yritys, jonka ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa, edellisen kaltainen toiminnan logiikka korostuu. Kun puhutaan peruspalveluista kuten kirjastot, koulut tai terveydenhuolto, on tämä äärimmäisen vahingollista. Tällöin hyvän ja monipuolisen palvelun tuottamisesta tulee toissijainen voittoa tavoittelevaan toimintaan nähden.

TE: Petokalakannat romahtaneet kaksi kolmasosaa viimeisen sadan vuoden aikana

Talouselämä uutisoi Brittiläisen Kolumbian yliopistossa tehdystä, Villy Christensenin johtamasta, Talouselämän sanoin kaikkien aikojen perusteellisimmasta analyysistä maailman kalakannoista ja niiden muutoksista viimeisen sadan vuoden aikana.

[...] ravintoketjun kärkipään petokalakannat ovat sadan vuoden aikana romahtaneet kaksi kolmasosaa. Yli puolet petokalojen, kuten tonnikalan, meriahvenen ja turskan kadosta on tapahtunut viimeisen 40 vuoden aikana.

[...] Analyysissään Christensenin tiimi vertaili yli kahtasataa merten ekosysteemimallia eri puolilla maailmaa arvioidakseen eri kalojen määriä merissä vuosina 1880–2007.

Toinen samassa yhteydessä esitelty tutkimus linkitti saalistajakalojen kannan romahduksen globaalin kalastusteollisuuden kasvuun. Kalastus on lisääntynyt 54 prosenttia vuosien 1950 ja 2010 välillä, eikä hidastumista ole tulevina vuosina odotettavissa.

Christensenin mukaan tärkein keino kalakantojen elvyttämiseen olisivat kalastusmäärien leikkaukset.

Kuitenkin markkinatalouden kannustinjärjestelmä tarjoaa vain vähän välineitä kalastusmäärien vähentämiselle. Yksittäisellä kalastajalla, tietyllä kalastusalueella, ei kannustimien (eli palkitsemisen) näkökulmasta ole syitä ottaa huomioon, että mitä enemmän hän kalastaa nyt sitä vähemmän a) muille kalastajille jää kalastettavaa samana vuonna, b) kaikille kalastajille jää kalastettavaa tulevina vuosina. Markkinoiden hinnoittelujärjestelmä ei ota huomioon kalastuksen ulkoisvaikutuksia (kalakantojen romahtaminen), ja hinta määrittyy ainoastaan ostajien ja myyjien välisten neuvottelujen perusteella, lyhyellä aikajänteellä. Täten kun kalan hinta on noussut niin korkealle, etteivät kuluttajat sitä enää halua ostaa, ovat kalakannat todennäköisesti jo romahtaneet hälyttävän alhaiselle tasolle.

HS: Valtion omistamissa yhtiöissä satojen tuhansien eurojen johtajaeläkkeet

Helsingin Sanomat uutisoi johtajien eläkkeistä valtion omistamissa yhtiöissä.

Valtion omistamien yhtiöiden toimitusjohtajat pääsevät lähivuosina eläkkeelle, jonka suuruus vaihtelee 160 000 eurosta 530 000 euroon vuodessa. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan seitsemän lähivuosina eläköityvän oloneuvoksen eläke on keskimäärin noin 330 000 euroa vuodessa.

Suomalaisen keskieläke on noin 17 000 euroa vuodessa, joten valtio-omisteisen yhtiön toimitusjohtaja saa noin 20 kertaa tavallista suomalaista enemmän eläkettä.

Mitä artikkelissa ei nosteta esille, on kuinka kapitalistisen talouden markkinamekanismit kannustavat tämänkaltaiseen palkkaukseen sekä tarjoavat toisille ihmisille niin vahvat neuvotteluasemat, että tämänkaltaisten palkkojen sopiminen on mahdollista. Jos palkkaus perustuisi työn kohdalla vertaisarviointiin ja yksittäisen henkilön kohdalla tehtyihin tunteihin ja työn raskauteen, ei tämänkaltaisia eroja ihmisten välillä pääsisi syntymään.

HS: Potkut saaneelle Outokummun toimitusjohtajalle yli 500 000 euron vuosieläke

HS 18.2.2011:

Potkut saanut Outokummun toimitusjohtaja Juha Rantanen, 59, saa noin 530 000 euron vuosieläkkeen ensi tammikuusta lähtien

[...]Valtio omistaa Outokummusta yli 30 prosenttia.

[...]Tavalliseen työeläkkeen saajaan verrattuna Rantasen eläkeikä on alempi ja hänen karttumansa lasketaan paremmin ehdoin. Normaalisti työeläke lasketaan koko työurasta ja sen saa 63–68 vuoden iästä alkaen.

[...]Rantanen ei joudu kituuttelemaan myöskään ennen eläkeikää, sillä hän saa Outokummusta sopimuksensa mukaisen potkurahan – vain vajaa vuosi ennen 60-vuotispäiväänsä. [Erokorvaus] on yhteensä noin 1,9 miljoonaa euroa.

YLE:n Silminnäkijä-ohjelma kysyy, kuka päättää taloudesta

YLE TV 2:n maanantaina 14.2. esittämä Silminnäkijä-dokumentti käy yleisluontoisesti läpi viimevuosien finanssiromahduksen taustoja, sekä kysymyksiä siitä, miten talouden ohjauksesta päätetään. Dokumentissa haastatellaan lukuisia taloustieteilijöitä, ja tarkastellaan miten varallisuuden keskittyminen ja hyvinvoinnin ongelmat kiihtyvät valtioiden velkasaneerausten ja julkisen sektorin leikkausten myötä.

Ohjelma on katsottavissa kokonaisuudessaan YLE Areenassa maaliskuun puoliväliin saakka.

Ketkä rikastuvat keskitulotason kasvaessa Yhdysvalloissa?

Yhdysvaltalainen Economic Policy Institute tarjoaa sivuillaan työkalun keskitulotason kasvun jakautumisen havainnollistamiseen.

Economic Policy Institute: When income grows, who gains?

Esimerkiksi vuosien 1978-2008 aikana keskimääräinen tulotaso Yhdysvalloissa kasvoi yli 10000 dollarilla. Tämä kasvu jakautui väestön varakkaimman kymmenesosan ja muun väestön välillä siten, että kaikki tämä kasvu jaettiin varakkaimman kymmenesosan kesken, ja samalla lopun väestön tulotaso laski. Tulotason jakautumista eri aikoina voi itse tarkastella instituutin tarjoaman työkalun avulla haluamillaan aikaväleillä, ja lisämateriaalia löytyy tulotasomittarin taustalla olevaa tietoa keränneen taloustieteen professori Emmanuel Saezin kotisivuilta.

Varallisuuden keskittyminen ja sen äärimmäisen epätasainen jakautuminen ovat keskeisiä markkinatalouden tunnuspiirteitä. Osallisuustalousmalli ottaa ne yksityiskohtaisesti huomioon, vastaten niihin mm. palkitsemisen, omistussuhteiden ja kohdentamisen uudelleenjärjestelyillä.

Lääkkeiden hintojen määräytyminen esillä YLE:n WikiLeaks-aineistossa

YLE:n julkaisema, WikiLeaks-järjestön kautta vuodettu raportti Yhdysvaltojen Suomen-lähetystöstä kuvailee yksittäistä neuvottelukenttää, lääkkeiden hinnoittelua Suomessa, vapaaksi nimitetyn markkinatalouden piiristä:

Yhdysvaltojen Suomen-suurlähettiläs ja silloinen pääministeri Matti Vanhanen keskustelivat lääkehinnoista. Suurlähettiläs Barbara Barrett kertoi juhannuksen 2008 tienoilla, että Yhdysvaltain lääketeollisuus pelkäsi, että halvempia lääkkeitä suosiva viitehintajärjestelmä kohtelee patetoituja, kallimpia lääkkeitä epäreilusti eli toisin sanoen vähentää niiden käyttöä.

Diplomaattisähkeen mukaan Yhdysvallat harkitsi järeitä toimia Suomea kohtaan, jos viitehintajärjestelmä otettaisiin käyttöön.

Wikileaks-dokumentin mukaan Yhdysvallat harkitsi Suomen ottamista Yhdysvaltain kauppalain niin sanotun 301-pykälän piiriin. 301-pykälä olisi mahdollistanut kauppapoliittisten vastatoimien käyttämisen

Taloustieteen näkökulmasta tässä ei ole mitään erikoista - talouteen ja hintojen muodostumiseen on 1900-luvun aikana ja sen jälkeen käytetty kaikkia mahdollisia manipuloimiskeinoja, joita globalisoitunut, finanssimarkkinoiden alaisuuteen siirretty tuotanto tarjoaa runsaasti. Julkisessa keskustelussa tämä kiristys ja manipulointi on kuitenkin huomattavasti harvemmin esillä kuin korupuheet vapaasta kilpailusta ja reilusta markkinataloudesta. YLE:n julkaisema esimerkki kertoo kuinka Yhdysvallat oli valmis Suomessa kiristämään otettaan talouden ohjauksesta, suurten lääkeyritysten eduksi ja erityisesti korkeista lääkehinnoista kärsivien köyhimpien potilaiden kustannuksella.

YLE: Nuorten yksinäisyyteen liittyy paljon häpeää

YLE:n haastattelemat nuoret kertovat samoista eriarvoistumisen kehityssuunnista kuin valtakunnalliset tutkimukset.

- Keskusteluissa näkyy ehkä just yksinäisyys ja porukasta poisjättäminen, seurustelusuhteetkin. Mutta erilaisuus ehkä kaikkein voimakkaimmin, Louhi kertoo.

Nuorten keskuudessa rahalla ja ulkonäöllä on merkitystä.

- Kyllä sen huomaa, että kenellä on rahaa, ja mahdollisuus käyttää trendikkäitä vaatteita, ne on yleensä suuressa kaveriporukassa.

Lähtökohtien ja varallisuuden eriarvoisuus ja sen seuraukset esimerkiksi sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikuttavat osaltaan siihen, miten talouden järjestelyt sulkevat kasvavalta joukolta ihmisiä mielekkäät mahdollisuudet päätöksentekoon ja osallistumiseen hyvin nuoresta iästä asti.

Yhdysvalloissa suurempi eriarvoisuus kuin Egyptissä, Jemenissä ja Tunisiassa

Naked Capitalism, yksi maailman suosituimmista talousaiheisista blogeista, nosti esiin hätkähdyttävän tilastotiedon. Taloudellinen eriarvoisuus Yhdysvalloissa on suurempaa kuin esimerkiksi Egyptissä, Jemenissä ja Tunisiassa, joissa kansalaisten suurprotestien taustalla on vaikuttanut voimakkaasti juuri taloudellinen eriarvoisuus.

Egyptian, Tunisian and Yemeni protesters all say that inequality is one of the main reasons they’re protesting.

However, the U.S. actually has much greater inequality than in any of those countries.

Specifically, the “Gini Coefficient” – the figure economists use to measure inequality – is higher in the U.S.

Tekstissä pohditaan, miksi eriarvoisuuden räjähdysmäinen kasvu ei ole aiheuttanut mellakoita Yhdysvalloissa. Yhdeksi syyksi esitetään yhdysvaltalaisten huonoa tietoutta tulo- ja varallisuuseroista.

Taloussanomat: Ulosotto tuotti vuonna 2010 ennätyspaljon

Taloussanomien mukaan vuonna 2010 Suomessa perittiin ulosotoissa enemmän kuin koskaan:

Ulosoton hakijoille tilitettiin ulosoton kautta euromääräisesti enemmän kuin koskaan aiemmin, noin 837 miljoonaa euroa. Summa oli yli 100 miljoonaa euroa enemmän kuin toissa vuonna.

Viime vuoden aikana ulosotossa saatavia perittiin kaikkiaan noin 518 000 velalliselta. Vuoden lopussa velallisia oli yhteensä 239 000, joista yritysvelallisia oli 22 000.

Taloussanomien kolumni: Luonnonkin voi yksityistää

Anna Mård kirjoittaa kolumnissaan Taloussanomissa, että brittihallitus suunnittelee valtion metsien myymistä yrityksille, järjestöille ja muille yhteisöille. Mård kauhistelee metsien yksityistämisaikeita, mutta pitää kokemuksia viime vuosikymmenien yksityistämisaallosta Britanniassa pääosin hyvinä.

Valtio voi kuitenkin saada omistuksistaan kipeästi kaivattua rahaa. Viimeisimmällä yksityistämislistalla ovat mm. posti, satamat, rannikkopelastuspalvelu, jotkut yliopistot ja tietenkin myös metsät. Mikään ei ole valtakunnassa pyhää silloin, kun rahaa tarvitaan.

Viimeaikaisen talouskurimuksen aikana on esitetty toistuvasti ajatus siitä, että valtioiden talous toimii samoin periaattein kuin kotitalouden menot ja tulot. Toisin sanoen valtion tulojen on aina ylitettävä menot, muuten valtiota odottaa konkurssi. Myös Mårdin kolumnissa tämä ajatus näkyy voimakkaasti. Logiikka on yksinkertainen ja tarttuva, mutta valtioiden kohdalla täysin virheellinen. Valtioiden pitäisi nimenomaan pyörittää talouttaan väliaikaisilla, nykyistä suuremmilla budjettivajeilla, ja ohjata rahaa koulutukseen, vihreään infrastruktuuriin ja terveydenhuoltoon, missä euroa kohden syntyy eniten työpaikkoja. Valtioiden lainaehdot ovat yksittäisiä kotitalouksia merkittävästi paremmat, eikä valtio voi joutua yrityksen kaltaisesti konkurssiin. Monet maailman talousvetureista ovat kulkeneet jo pitkään alijäämäisillä budjeteilla – toisin sanoen lainarahalla.

Myös rahoitussektoria on säädeltävä nykyistä voimakkammin – rahoituspalvelut kannattaisi kansallistaa kokonaisuudessaan. Rahoitussektori on hyödyllinen, kun se ohjaa yhteiskunnan säästöjä hyödyllisiin ja tuottaviin investointeihin, kuten uusiin ja parempiin tuotantokoneisiin. Viime vuosikymmeninä rahoitussektori on siirtynyt poispäin alkuperäisestä tehtävästään kohti spekulatiivisia rahoitusinvestointeja suurten voittojen perässä, mikä on johtanut säännönmukaisesti toistuviin talouskupliin.

Pidemmällä aikavälillä tarvitsemme vision taloudesta, joka perustuu demokraattiseen suunnitteluun markkinamekanismien sijaan.

Talouselämä: Ruoan hinta voimakkaassa nousussa

Talouselämä uutisoi 5. helmikuuta Tilastokeskuksen tietojen perusteella, että ruoan hinta on voimakkaassa nousussa. Paprikan hinta on noussut vuodessa 67 prosenttia, sipulin 65 prosenttia, porkkanan 35 prosenttia ja banaanin 24 prosenttia.

Miten se on mahdollista? Uusin virallinen inflaatiolukuhan on "vain" 2,9 prosenttia. Sen verran kuluttajahinnat nousivat joulukuussa vuoden takaisesta Tilastokeskuksen uusimman kuluttajahintaindeksin mukaan.

Ongelmana on, että inflaatioluku sisältää muun muassa asuntolainojen korkokustannukset, joiden lasku painaa myös laskennallista inflaatiota alaspäin. Tosiasiassa köyhien kokema hintojennousu on siis reilusti laskennallista noin kolmea prosenttia suurempaa, koska heidän varoistaan merkittävästi suurempi osa kuluu jokapäiväisiin menoihin, kuten asumiseen ja ruokaan, joiden hinnat ovat erityisesti nousussa. Käytännössä ruoan nopea kallistuminen tietää entistä vaikeampia aikoja vähävaraisille, joiden määrä kasvaa Suomessa vauhdilla.

TIME: Goldman Sachs-pankin johdon palkka kolminkertaistettiin

Time uutisoi 28. tammikuuta, että Goldman Sachs, yksi maailman suurimmista rahoitusyrityksistä ja maailmanlaajuisen talouskriisin aiheuttajista, kolminkertaisti johtonsa palkan. Palkan lisäksi johtajat saavat osakkeita, optioita ja muita kannustimia.

Goldman Sachsin johtajien palkankorotus on vain yksi äärimmäinen esimerkki markkinoiden palkitsemisperiaatteiden vinoutuneisuudesta.

Taloussanomat: Tämän takia et saa isompaa palkkaa

Taloussanomat pohtii uutisessaan onko palkka arvostuksen mitta. Sanomien haastatteleman yhteiskuntatieteen tohtori, professori Harri Merlinin mukaan

– Arvostuksella ja ansioilla ei ole minkään valtakunnan tekemistä toistensa kanssa, yhteiskuntatieteen tohtori.

Hänen mukaansa ansiotilastoissa marssitaan edelleenkin 1960-luvun tahtiin tai ammattien tilastollisen luokituksen tahtiin, joka juontuu 1950-luvun Amerikasta.

[...]työn vaativuus on yleisesti hyväksytty palkkausperuste, mutta siitä käydään jatkuvaa vääntöä. Iso ongelma on hänen mukaansa se, että se perustuu jo olemassa oleviin rakenteisiin, kuten ammattikunnan mies- tai naisvaltaisuuteen tai jonkin ammattikunnan jäsenten rotuun ja ihonväriin.

– Todellisen vaativuuden mittaaminen ja sen jatkuva päivittäminen olisi erittäin työlästä ja kallista

Taloussanomat viittaa Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksen julkaisemaan Eriarvoisuus Suomessa -kyselyyn, jossa kansalaiset pääsivät arvioimaan sekä mitä eri ammateissa tienataan että mitä niissä heidän mielestään pitäisi tienata.

Suuryritysten johtajien palkoista vastaajilla oli todella hatarat arviot. Todellisuus ylitti kansan näkemykset 5–6-kertaisesti. Kansalaiset kuvittelivat suuryritysten johtajien tienaavan 15 000 euroa kuukaudessa, vaikka heidän mielestään 10 000 euron palkan pitäisi riittää. Todellisuudessa johtajat tienasivat keskimäärin 64 000 euroa kuukaudessa.

KU: Opettajat uupuvat äärirajoille

Kansan Uutiset uutisoi Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n teettämästä kyselystä koskien opettajien kokemuksia työstään ja siihen liittyvistä muutoksista.

Puheenjohtaja Olli Luukkainen on tulosten perusteella huolissaan opettajien hyvinvoinnista lisääntyvien oheistehtävien ja raskaiden ryhmien aiheuttamassa kuormituksessa.

– Tulokset antavat selvän kuvan siitä, että opettajilla ei ole niukkojen resurssien vuoksi mahdollisuutta tehdä työtään niin hyvin, kuin he haluaisivat ja mihin heillä olisi tietoa, taitoa ja koulutusta. Opettajat eivät myöskään koe, että palkka olisi oikeassa suhteessa työn määrään ja sen vaativuuteen nähden.

Taloussanomat: Kansa maksaa suorat ja epäsuorat pankkituet

Talouselämä-lehden mukaan näkyvät tuet pulaan joutuneille pankeille ovat poliittisesti kiusallisin tuen muoto eivätkä suinkaan ainoa tapa, joilla valtiot tukevat pankkeja. Niiden lisäksi huomattavan osan tuesta muodostavat näkymättömämmät "häivetuet".

Keskuspankit ovat pakottaneet lyhytaikaiset rahamarkkinakorot historiallisen mataliksi maailman suurimmissa talouksissa. (...) Samalla keskuspankit ovat varmistaneet pankkien maksuvalmiutta tarjoamalla niille ilmaista tai melkein ilmaista keskuspankkirahoitusta jopa rajoituksetta, niin kuin euroalueen EKP on tehnyt.

Karkeasti pelkistäen keinotekoisen matala korkotaso on samaan aikaan tulonsiirto säästäjiltä pankeille ja velallisille ja toinen tulonsiirto veronmaksajilta pankeille. Nollaan prosenttiin tai hyvin lähelle nollaa pakkotoimin painettu talletuskorko tarkoittaa, että tallettajat saavat säästöilleen pienempää tuottoa kuin he ilman keskuspankkien toimia saisivat.

Veronmaksajat tarjoavat parhaillaan pankeille lähes ainutlaatuisen tuottoisan tilaisuuden mittavaan korkoerokeinotteluun (...) Kyse on siitä korkoerosta, joka jää keskuspankin omista keskuspankkiluotoistaan pankeilta perimän koron ja valtioiden omista velkakirjoistaan pankeille maksamien korkojen väliin. Nyt tuo korkoero merkitsee pankeille epätavallisen suurta ja lisäksi likipitäen riskitöntä voittoa.

Taloussanomat viittaa italialaisen Trenton yliopiston ja yhdysvaltalaisen UCLA-yliopiston ruotsalaissyntyisen talousprofessori Axel Leijonhufvudin kirjoittamaan artikkeliin

On hyvin kyseenalaista, että veronmaksajien varoja päätyy erittäin suurin määrin pankkien pääomittamiseen keskuspankkien päätöksin vailla parlamentaarista päätöksentekoa. Tässä tuessa on hänen mukaansa kyseenalaista myös se, että veronmaksajien ei ole ilmeisesti edes tarkoitus oivaltaa kustantavansa erittäin mittavaa pankkitukea.

YLE: Joka neljäs yksinhuoltajaperhe tarvitsee toimeentulotukea

YLE Uutisten mukaan yksinhuoltajaperheiden taloudellinen tilanne on heikentynyt selkeästi viime vuosina. Yksinhultajaperheiden heikentynyt asema on yksi huolestuttavista esimerkeistä siitä, mitä OECD-maiden nopein tuloerokehitys aiheuttaa.

Yksinhuoltajaperheiden taloudellinen tilanne on heikentynyt 2000-luvulla verrattuna muuhun väestöön. Joka neljäs yksinhuoltajaperhe joutuu turvautumaan toimeentulotukeen.

Joka neljäs yksinhuoltajaperhe elää nykyään suhteellisessa köyhyydessä, eli tuloja on alle 60 prosenttia suomalaisten keskitulosta. Vielä viisitoista vuotta sitten yksinhuoltajaperheistä köyhiä oli harvempi kuin joka kymmenes. 

Heidän tilannettaan vaikeuttaa entisestään se, että toimeentulotukoea saavilta lapsiperheiltä vähennetään lapsilisät.