Tiede: Jo vauvat tajuavat mikä on reilua

Tiede:

Vasta 15 kuukauden ikäiset taaperot ymmärsivät eron reilun ja epäreilun ruoan jakamisen välillä. Reiluudelle herkkä pienokainen antoi myös auliimmin toisen käyttää suosikkileluaan, osoitti Washingtonin yliopiston ja Max Planck –instituutin tutkimus. 

"Reiluuden ja epäitsekkyyden normit kehittyvät aiemmin kuin olemme uskoneet", sanoo apulaisprofessori Jessica Sommerville Washingtonin yliopistosta.

Markkinoiden erinomaisuutta kuulee edelleen perusteltavan sillä, että ihmiset ovat luonnollisesti itsekkäitä ja siitä syystä tarvitsemme markkinat, jotka ohjaavat automaattisesti talouteen osallistuvien ihmisten itsekkäät pyrkimykset niin, että lopulta kaikki hyötyvät. Blogissamme on käsitelty lukuisissa kirjoituksissa laajalle ulottuvia markkinatalouden negatiivisia ulkoisvaikutuksia, jotka osaltaan osoittavat, että ihmisten ja yritysten itsekkäät pyrkimykset eivät johdakaan markkinoilla aina tehokkaimpaan ja kaikkia hyödyttävään lopputulokseen.

Blogissamme on myös tuotu esiin useita tutkimuksia, jotka asettavat markkinainstituutioiden oletuksen ihmisen toiminnan motiiveista vähintäänkin kyseenalaiseen valoon. Nämä tutkimukset väittävät esimerkiksi seuraavaa:

• Oman työn merkitys ja hyöty muille sekä mahdollisuus vaikuttaa työpaikan päätöksentekoon motivoivat runsaasti
• Ihmisiin on sisäänrakennettu kyky asettua toisen ihmisen asemaan
• Valtavat palkat eivät kannusta

Tiede-lehden uutisoiman uusimman tutkimuksen mukaan käsitys reiluudesta syntyy ihmislapselle jo 15 kuukauden ikäisenä. Väittelyt ihmisluonnosta ovat kiinnostavia, mutta talouden suhteen usein harhaanjohtavia. Tutkimukset ovat selvästi osoittaneet, että ihmiseen on sisäänrakennettu jonkinasteinen empatiakyky ja tarve auttaa muita ihmisiä. Oleellista onkin, minkälaiseen toimintaan talouden rakenteet kannustavat ihmisiä. Tässä mielessä talouden voi nähdä kouluna – ihmisiä palkitaan tietynlaisesta toiminnasta ja rangaistaan toisenlaisesta. Markkinat tukevat pahantahtoisia ihmisten kanssakäymisten muotoja ja vaikuttavat empaattisia kanssakäymisen muotoja vastaan.

Lyhytdokumentti Wall Streetin valtauksen tunnelmista

Wall Streetin valtauksesta tehty lyhytdokumentti Right Here All Over kuvaa pysähdyttävällä tavalla tunnelmia New Yorkin kunnianhimoisesta valtauksesta.

Kansan Uutiset: Wall Street -valtaajien ohjelmajulistus

Kansan Uutiset:

Mitä ajattelevat jo lähes neljä viikkoa Zuccottin puistossa New Yorkissa leiriä pitävät Vallatkaa Wall Street -aktiivit? Yhden vastauksen tähän antaa seuraavassa julkaistava Wall Streetin valtaajien ”virallinen” ohjelmajulistus.

Sana ”virallinen” on lainausmerkeissä valtaajien omassakin tiedotteessa – protestiliikkeellähän ei ole virallista organisaatiota eikä virallisia johtajia.

Lausuma on tiedotteen mukaan hyväksytty yksimielisesti valtaajien kokouksessa torstaina 29. syyskuuta.

New Yorkin valtaajien yleiskokouksessaan hyväksymä julistus sisältää kattavan listauksen ahneuteen ja itsekkyyteen perustuvan nykytalouden epäoikeudenmukaisuuksista. Julistuksessa kuvataan selkokielisesti, mitä karmaisevia haittoja markkinoiden rakenteelliset ongelmat, kuten esimerkiksi markkinoiden palkitsemisjärjestelmät ja tuotannon negatiiviset ulkoisvaikutukset, ovat aiheuttaneet Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti.

On ihailtavaa, kuinka Wall Streetillä tavalliset ihmiset ovat kyenneet järjestäytymään väkivallattomasti ja osallistuvan demokratian periaatteiden mukaisesti huolimatta siitä voimakkaasta vastustuksesta, jota he ovat saaneet kokea muun muassa New Yorkin poliisin ja kaupunginhallinnon taholta.

Talouselämä: Loppukäyttäjien palaute voi tehostaa työntekoa enemmän kuin omat päälliköt

Talouselämä:

Yhä useammissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että loppukäyttäjät – asiakkaat, päämiehet, potilaat ja muut yrityksen tuottamien tavaroiden ja palvelusten hyödyntäjät – pystyvät yllättävän voimakkaasti motivoimaan ihmisiä tekemään työnsä ahkerammin, älykkäämmin ja tuloksellisemmin.

(...) Innostamisen ulkoistaminen loppukäyttäjille keskittää työntekijöiden huomion suoranaisesti siihen, miten heidän tuottamansa tavarat ja palvelukset viime kädessä vaikuttavat.

Talouselämän artikkelin mukaan johtajien yrittäessä innostaa työntekijöitä reagoivat he siihen epäluuloisesti, luullen johtajan vain yrittävän hiostaa heitä. Innostamisen ulkoistaminen loppukäyttäjille on havaittu tehokkaaksi monissa tapauksissa, ja ilmiön taustalla tutkijat näkevät kolme perusmekanismia.

(...) Ensimmäinen niistä on työn vaikutus: Työntekijät näkevät itse, miten heidän työnsä hyödyttää toisia.

(...) Toinen mekanismi on arvostus: Työntekijät saavat tuntea loppukäyttäjien pitävän heitä arvossa.

(...) Kolmas mekanismi on empatia: Työntekijät oppivat ymmärtämään syvemmin loppukäyttäjien ongelmia ja tarpeita ja paneutuvat samalla entistä lujemmin auttamaan heitä.

Useat motivaatiotutkimukset viestivät, että raha ei todellakaan ole tärkein ihmisiä kannustava tekijä eikä korkeampi palkka enää tietyn rajan jälkeen paranna merkittävästi elämänlaatua. Monet valitsisivat korkeamman palkan sijaan mahdollisuutta joustaa työajoissa, lisää vapaa-aikaa, työpaikan pysyvyyttä ja mielenkiintoista työtä. Tietyn palkkatason jälkeen työmotivaatiota ja -tehokkuutta lisää ensisijaisesti mahdollisuus parantaa omaa osaamistaan sekä se, että kokee työnsä merkittäväksi.

Talouselämä: Vihreä energia tuplaa sähkölaskun

Talouselämä:

Kotitalouksien maksaman sähkön hinta voi nousta jopa yli 100 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, jos uusiutuvat energialähteet muodostavat tuollion suuren osan energiantuotannosta. Hinnat nousisivat vähemmän, jos energia tulisi osin ydinvoimasta ja fossiilisista polttoaineista.

Kuten jo eilen nostimme esiin, fossiiliset polttoaineet ja ydinvoima ovat halvempia suhteessa uusiutuviin myös siksi, koska niiden tuotannossa osa kustannuksista siirtyy kolmansien osapuolten - tulevien sukupolvien ja kaikkien, jotka ilmastonmuutoksesta kärsivät - maksettavaksi. Täten nämä ulkoisvaikutukset eivät näy tuottajien ja kuluttajien välisessä hinnassa. Yksinkertaistaen voidaan väittää sähkön hinnan olevan nyt "liian halpaa" ja nousevan tulevaisuudessa kohti kestävää ja realistista tasoa.

Pitkällä tähtäimellä siirtymä ilmaston kannalta kestävämpään energiantuotantoon koituu kaikkien hyödyksi. Kuitenkin markkinat vaikeuttavat tätä siirtymää tarjoten vain vähän kannustimia ensinnäkin kuluttajille puhtaamman energian kysynnän ilmaisemiseen ja toiseksi tuottajille ulkoisvaikutuksen sisällyttämiseksi energian hintaan. Kyseessä on oppikirjaesimerkki markkinoiden tehottomuudesta. Käsitys markkinoiden tehokkuudesta perustuu oletukseen, että koska yksittäiset taloudelliset toimijat pyrkivät aina tavoittelemaan kannaltaan mahdollisimman kustannustehokasta ratkaisua, saa vapaa markkintalous aikaan tehokkaan lopputuloksen myös laajemmassa mittakaavassa. Kuitenkin käsiteltävissä olevassa esimerkissä yksittäisten toimijoiden ja yhteisön hyödyt laajemmassa mittakaavassa ovat selkeästi ristiriitaiset. Näin tavoitellessaan henkilökohtaista etuaan toimivat yksittäiset toimijat tavalla, joka ei ole yhteisön kannalta optimaalinen ja tämä aiheuttaa suurta tehottomuutta talouteen.

Talouselämä: Jos muut eivät tee mitään ilmastolle, miksi EU:nkaan pitäisi?

Talouselämä kirjoittaa Wall Street Journalin uutisesta, joka koskee EU:n energiapolitiikkaa.

Lehden haltuunsa saaman EU-komission energiaosaston muistion luonnoksen mukaan EU:n tulisi harkita ilmasto-ohjelmansa painopisteen muuttamista maailmanlaajuisen ilmastonmuutosohjelman puutteen vuoksi.

”Jos suurien pelurien kesken epäonnistutaan muodostamaan koordinoituja toimenpiteitä seuraavien vuosien aikana, herää kysymys, miten kauan EU:n kannattaa jatkaa hiilidioksidipäästöihin keskittyvän energiapolitiikan tiellä”, todetaan luonnoksessa.

Wall Street Journal:

"It has to be seen clearly that there are risks associated to unilateral EU action," the commission says in its draft. "There is a trade-off between climate-change policies and competitiveness. Europe cannot act alone in an effort to achieve global decarbonization," the paper says.

The commission is particularly worried that EU industry would lose competitiveness in the battle for global markets against companies from other parts of the world as its costs would be higher. EU companies would likely pay higher electricity prices because clean power production would be more expensive, while some would also have to pay for their own CO2 emissions, or face big investments to reduce them.

Päästöjen vähentämisen takia EU:n kilpailuasemien heikkeneminen suhteessa kilpailijoihin johtuu siitä, että EU:ssa sisällytettäisiin hintoihin sellaisia ulkoisvaikutuksia, jotka muut maat jättävät huomiotta. Taloudellisella toiminnalla - tässä tapauksessa energiantuotannolla - on aina vaikutuksia kolmansiin osapuoliin eli muihin kuin tuottajaan ja kuluttajaan. Ottamatta huomioon ympäristölle aiheutuvat kustannukset energiaa voidaan tuottaa halvemmalla kuin sisällyttämällä nämä kustannukset energian hintaan. Täten sekä energian ostajalle että myyjälle on edullista yrittää jättää nämä kustannukset huomiotta. Talousalueella, jossa energiantuotantoon eivät sisälly nämä kustannukset, on tuottajille tarjolla suhteessa halvempaa energiaa, koska osa tuotannon kustannuksista lankeaa kolmansien osapuolten - kaikkien, jotka saastumisesta ja ilmastonmuutoksista kärsivät - maksettavaksi. Ulkoisvaikutusten ongelma markkinataloudessa on todennäköisesti valtava ja se aiheuttaa suurta tehottomuutta, koska se tarjoaa yksittäisille taloudellisille toimijoille kannustimia omaksua strategioita, jotka ovat kaikkien yhteisen hyödyn kannalta haitallisia.

Tapaus ilmentää myös markkinatalouksille ominaista vapaamatkustaja-ongelmaa. Julkisille hyödykkeille - kuten tässä tapauksessa ilmastolle - on ominaista se, ettei ketään voi estää käyttämästä niitä. Täten markkinapaikalla kannattaa odottaa, että muut "ostavat" tätä hyödykettä, koska silloin pääsee hyötymään siitä ilman, että joutuu itse maksamaan. Ja taas päinvastoin: kenenkään ei kannata "ostaa" tätä hyödykettä, koska silloin saattaa tulla hyväksikäytetyksi muiden vapaamatkustajien toimesta. Vapaamatkustaja-ongelman takia markkinoilla on aina todellista kysyntää vähemmän tilausta julkisille hyödykkeille, mikä aiheuttaa suuren vääristymän kysynnässä sekä paljon tehottomuutta.

Lyhyen tähtäimen taloudellisen edun ja kilpailukyvyn näkökulmasta EU:n ei kannata omaksua päästövähennyksiä, koska se joutuu silloin maksumieheksi, muiden alueiden vapaamatkustaessa mukana. Tämä johtaa kilpailukyvyn heikkenemiseen suhteessa niihin, jotka jättävät EU:n huomioimat ulkoisvaikutukset huomiotta. Kuitenkin on itsestään selvää, että kaikkien toimijoiden kannattaisi pitkällä tähtäimellä omaksua päästövähennyksiä, ja jos valinta tapahtuisi pelkästään ilmastoa rasittamattoman ja rasittavan energian välillä, valtaosa ihmisistä todennäköisesti valitsisi ilmastoystävällisemmän energiamuodon. Kuitenkin markkinat tarjoavat voimakkaat kannustimet toimia ilmastoa rasittavammalla tavalla ja voimakkaan rakenteellisen vääristymän puhtaamman energian kysynnän ilmaisemiseksi.

YLE: Rikkaiden ja köyhien terveyserot Suomessa länsimaiden jyrkimpiä

YLE:

Suomea pidetään edelleen terveyserojen luokkayhteiskuntana. Terveyspalveluiden käyttö eri sosiaaliryhmien välillä on vieläkin samalla tasolla kuin reilu parikymmentä vuotta sitten. Parempituloiset suomalaiset käyvät edelleen tiuhempaan lääkärissä, ovat terveempiä ja elävät vanhemmiksi kuin alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvat toverinsa. Suomi on tässä suhteessa OECD-maiden kärkeä.

- Voidaan sanoa, että eriarvoisuus ei ole muuttunut vuosien 1987 ja 2009 välillä. Se on aika pysyvä ilmiö, joka liittyy tähän meidän järjestelmäämme, sanoo tutkimusprofessori Unto Häkkinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Eriarvoisuudesta syytetään muun muassa Suomen terveydenhuoltojärjestelmää, joka näyttäisi ylläpitävän ellei jopa lisäävän terveyseroja. Terveyskeskuksiin jonottavat ilmaisen työterveyshuollon ulkopuolelle jäävät työttömät, kotiäidit ja eläkeläiset, joiden talous on muutenkin tiukalla.

Yle uutisoi noin vuosi takaperin siitä, kuinka terveyskeskusmaksut karkottavat köyhiä.

Kansainvälisesti Suomi on huonolla sijalla arvioitaessa terveyspalveluiden tasa-arvoisuutta. Suomessa parempiosaiset käyvät usein ja vaivatta lääkärissä, eivätkä maksa siitä käytännössä mitään. Köyhemmät taas jonottavat ja maksavat eivätkä sen vuoksi käy lääkärissä tarvittavaa määrää.

Tulotason ja terveyden välillä vallitsee selkeä yhteys ja eriarvoisuus varallisuudessa näkyy selkeästi terveyseroissa eri väestönosien välillä. Köyhempi väestönosa vanhenee nopeammin, rikkaampi väestönosa elää Suomessa 12 vuotta pidempään, erot rikkaiden ja köyhien välillä ovat myös tässä suhteessa Suomessa korkeammat kuin muissa Länsi-Euroopan maissa ja esimerkiksi sydäntautiriski pysyy köyhällä väestönosalla korkeampana elintavoista huolimatta.

Parecon Finland Tikkurilan kirjastossa 19.10.

Parecon Finland jatkaa keskustelutilaisuuksien järjestämistä pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Syksyn aikana viidessä eri kirjastossa järjestettävissä "Talouden myytit ja harhakäsitykset" -keskustelutilaisuuksissa esitellään markkinatalouden keskeisiä ongelmakohtia, sekä osallisuustalousvision tarjoamia mahdollisuuksia.

Kysymme, onko markkinataloudelle tai keskusjohtoiselle suunnitelmataloudelle löydettävissä järkevää vaihtoehtoa? Mitkä piirteet markkinataloudessa aiheuttavat kriisejä ja epävakautta? Ovatko markkinat niin tehokkaita kuin väitetään? Lisäävätkö ne vapautta ja demokratiaa, ja miten markkinoiden "näkymätön käsi" toimii? Aikaa on varattu jokaisen tilaisuuden yhteydessä myös runsaasti yleisökysymyksille ja -keskustelulle.

Keskustelutilaisuuksien sarja jatkuu tällä viikolla Tikkurilan kirjastossa keskiviikkona 19.10. klo 18 järjestettävällä tilaisuudella, tervetuloa!

TE: Tekeydy ulko­maalaiseksi, vältä verot

Talouselämä uutisoi veronkiertoa Suomessa käsittelevästä Tilastokeskuksen raportista. Artikkeli kuvailee taas yhtä tapaa, jolla jo ennestään varakkaan on mahdollistaa kasvattaa omaisuuttaan nopeasti huomattavissa määrin - kiertämällä julkisten palveluiden maksamiseen käytettävän verotuksen osuus sijoitusvoitoista.

Harmaa talous on ongelma ravintola- ja rakennusalalla - mutta ehkä vielä suurempi ongelma se on sijoittajien keskuudessa.

Yksi keskeinen ongelma on, että Suomessa sallitaan sijoittajien nimettömyys hallintarekisterin muodossa. Ulkomaalaiset omistajat voivat omistaa suomalaisyhtiöitä hallintarekisterin kautta - eikä kukaan voi tietää, keitä nuo omistajat oikeasti on.

"Suomalainen voi hankkiutua hallintarekisteröityjen osakkeiden omistajaksi esimerkiksi ottamalla yhteyttä ulkomaisiin sijoituspalveluyrityksiin henkilökohtaisesti tai internetin välityksellä. Useilla suurilla ulkomaisilla pankeilla on suomalaista henkilökuntaa palvelemassa suomalaisia sijoittajia, ja nämä pankit ovat myös ilmoittaneet hallintarekisteröivänsä kaikki, myös suomalaiset sijoittajat."

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mukaan suomalaiset yksityishenkilöt jättivät vuonna 2008 vähintään 700 miljoonaa euroa ulkomailta saatuja pääomatuloja ja ulkomaisten etävälittäjien kautta tehdyistä kaupoista saatuja myyntivoittoja verotuksen ulkopuolelle.

Julkisen sektorin rahoitus kärsii lukuisista erilaisista ongelmista ja rakenteellisista heikkouksista - muutamia Euroopan kriisiä nyt syventäviä piirteitä on esimerkiksi käsitelty Parecon Finlandin haastattelussa taloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnelin kanssa.

Omistuksen kasautuessa vaikkapa Talouselämän artikkelissa kuvailtujen kehityssuuntien ja verotuksen aukkojen kautta ei ainoa vaikutus ole se, että ennestään rikkaat rikastuvat - kun julkisen sektorin rahoituksen pohja murenee, heikkenee peruspalveluiden varassa olevien ihmisten asema jatkuvasti.

Keväällä Parecon Finlandin blogissa nostettiin aiheeseen liittyen esiin myös Suomen Attacin kommentit sijoitusrahastojen omistussuhteiden salaamisen suunnitellusta laajentamisesta.

YLE: Raha saa kiertämään vastuun laivojen romutuksesta

YLE:

...suomalaisyritykset kiertävät ympäristösäännöksiä myymällä laivoja romutettavaksi kansainvälisten kauppiaiden kautta [...]

Kansainväliset sopimukset kieltävät jätteiksi luokiteltavien laivojen dumppaamisen Euroopan ulkopuolelle, mutta romutuksia seuraavan ranskalaisjärjestön mukaan suomalaiset varustamot kiertävät sopimukset välikäsien avulla.[...]

- Omistajat tienaavat paljon rahaa, kun he lähettävät laivansa romutettavaksi Aasiaan, [ympäristöjärjestö Robin des Boisin edustaja Jacky Bonnemains] jatkaa. [...]

Aasian romutushietikoilla työntekijöiden turvallisuus on huono eikä ympäristöstä juuri välitetä.
Global Freighterin entinen omistaja, Powerline-varustamo ei kerro, oliko sillä tieto, että alus on päätymässä romuttamolle.

- Varustamon ja ostajan väliseen sopimukseen kuuluu, että me emme kommentoi asiaa, johtaja Jussi Koskinen Powerlinesta sanoo.

Ympäristön jatkuvuuden tehokas varmistaminen joutuu usein ristiriitaan kannattavan liiketoiminnan tavoitteiden kanssa. Hinnat ja kustannukset eivät ota järjestelmällisesti huomioon kauppatapahtumien ulkoisvaikutuksia. Ympäristön säilyvyyden varmistamiseksi tarvittavat lisäinvestoinnit voidaan jättää hoitamatta niin kauan kuin liiketoiminta vain on kannattavaa, ja seuraukset jäävät toisten maksettavaksi useimmiten joko verorahojen tai hoitamattomien ympäristötuhojen muodossa.

Ne ihmiset, joihin ostajien ja myyjien (uutisen esimerkissä suomalaisyrityksen ja kansainvälisten kauppiaiden) välinen kauppatapahtuma vaikuttaa suuresti esimerkiksi vakavien terveyshaittojen ja jopa kuolemantapausten muodossa, eivät voi vaikuttaa markkinoilla ostopäätökseen millään suoralla tavalla. Koska vaikutuskeinoja ei ole, muodostuu näistä haitoista itse asiassa yksi mahdollinen tapa tehdä liiketoiminnasta kannattavampaa.

Markkinatalouden tavassa kohdentaa tuotantoa ja määrittää hintoja ei olekaan rakenteellista keinoa ottaa tuotteen tai tuotannon negatiivisia ulkoisvaikutuksia lähes lainkaan huomioon, ja tämä vääristää usein tuotteiden markkinahintoja kauas niiden todellisista kustannuksista. Valvonta jää valtioiden, kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten kuluttajien tehtäväksi.

YLE: Valtio nipistää roimasti homekoulujen korjauksesta

YLE:

Koko maassa uusiin koulurakentamis-hankkeisiin varataan ensi vuonna viisi miljoonaa euroa. Hallituksen budjettiesityksen summa riittää vain muutaman home- tai kosteusvauriosta kärsivän koulun remontointiin. Ongelmia aiheutunee ainakin pienille kunnille.

YLE uutisoi koulujen homeongelmien viivästymisestä julkisen sektorin rahoituksen tiukentuessa. Monien mielestä tämä olisi todennäköisesti viimeisiä toivottuja säästökohteita. Tämänkaltaiset vaikeat valinnat kertovat osaksi myös demokratiavajeesta, kuten esimerkiksi tutkija Anne Luomala on työssään selvittänyt.

TS: Siivousalan työolot katastrofaaliset

Taloussanomat:

Kun työehtosopimuksen täyttäminen jää laillisestikin toimivissa yrityksissä Jenun mukaan usein puolitiehen, ei laittomalla puolella huolehdita työntekijöiden oikeuksista juuri lainkaan.

– Laittomasti maassa oleskelevat työntekijät ovat täysin haavoittuvaisessa asemassa. Työnantajat kiristävät heitä ilmiannon uhalla, Jenu sanoo.

Jenu muistuttaa, että myös laillisesti maassa oleskelevia voidaan kiristää uhkaamalla jättää oleskelulupa uusimatta, jos työntekijä ryhtyy hankalaksi. Seurauksena on jatkuva pelkotila.

Taloussanomien artikkeli listaa kattavasti esimerkkejä siivousalalta liittyen työntekijöiden puuduttaviin ja raskaisiin olosuhteisiin. Erityisesti eri tavoin heikossa asemassa olevat ryhmät, kuten esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät, nuoret tai maahanmuuttajat ovat selkeästi eriarvoisessa asemassa suhteessa työnantajaan, kuten olemme aiemmin nostaneet esiin.

Taloussanomien artikkeli nostaa esiin harmaan talouden siivousalalla. Elokuussa kirjoitimme myös miten Googlen kaltaiset yleensä lainmukaisina toimijoina nähdyt suuryritykset kierrättävät vastaavasti valtaosia voitoistaan harmaasti, verotuksen ulottumattomissa. Tämä kehitys puolestaan vahvistaa entisestään yksityisiä markkinatoimijoita, perustellusti jopa suoraan julkisen sektorin ja tasa-arvoisten peruspalveludien kustannuksella.

Turun Sanomat: Rikkaiden ja köyhien väliset kuolleisuuserot Suomessa jyrkemmät kuin muissa Länsi-Euroopan maissa

Turun Sanomat:

Tuloryhmien välinen elinajanodotteen ero on Suomessa kasvanut nopeasti. Rikkaimmilla eli ylimmän tuloviidenneksen miehillä on edessään keskimäärin 12,5 vuotta pidempi elämä kuin köyhimmillä eli alimman tuloviidenneksen miehillä.

Suomessa sosioekonomisten ryhmien väliset kuolleisuuserot ovat jyrkemmät kuin muissa Länsi-Euroopan maissa. Ero tarkoittaa, että korkeasti koulutetut, ylemmät toimihenkilöt ja hyvätuloiset paitsi elävät pitempään myös ovat huomattavasti terveempiä ja toimintakykyisempiä ja kuin perusasteen koulutuksen saaneet, työntekijäammateissa toimivat ja pienituloiset. Lisäksi työttömät ovat keskimäärin sairaampia kuin työlliset.

OECD-maista nimenomaan Suomessa on rikkaiden ja köyhien välillä suurin ero siinä, miten usein henkilö käy lääkärissä. Rikkaat käyvät Suomessa siis suhteessa tarpeeseen lääkärillä huomattavasti enemmän kuin köyhät.

Aiheesta on uutisoitu myös aiemmin tänä vuonna. Tiedot ovat hälyttäviä, ja antavat kuvaa siitä, miten perustavanlaatuisella tavalla markkinarakenteiden ruokkima eriarvoisuus murentaa pohjaa tasa-arvoisilta lähtökohdilta ja yksilöiden omaehtoisuudelta.

Helsingin kaupunki: Asuinalueiden hintahaitari kaksinkertaistui

Helsingin kaupunki:

Ero Helsingin kalleimman ja edullisimman postinumeroalueen keskineliöhinnoissa kaksinkertaistui vuosien 2000 ja 2010 välillä. Neliöhintojen suhteen kalleimmat ja edullisimmat alueet säilyivät ajanjaksolla lähes samoina.

Eriarvoisuuden hälyttävä kasvu Helsingissä näkyy voimakkaasti muun muassa koulujen välisissä eroissa ja asuinalueiden hintakehityksessä.

YLE: Tutkija kaipaa kansalle lisää vaikutuskanavia

YLE:

Perjantaina Oulun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan saksalainen sosiologi Hannah Strauss on selvittänyt erityisesti sitä, miten Suomessa osallistutaan suurten hankkeiden valmisteluun ja miten kansalaiset pääsevät niihin vaikuttamaan. 

Hannah Straussin mukaan nykyiset suomalaiset menettelytavat eivät ole täysin demokraattisia, koska koko lainsäädäntö perustuu niin vahvaan asiantuntijauskoon.

Asiantuntijavetoisuus Suomen suurissa rakennushankkeissa on ongelmallista muun muassa siitä syystä, että parhaat mahdollisetkaan asiantuntijaselvitykset eivät pysty ottamaan huomioon ennakkoon kaikkia rakennushankkeen vaikutuksia lähiympäristöön – eivätkä parhaatkaan asiantuntijat pysty myöskään arvioimaan tarkasti kaikkien ihmisten toiveita ja mielihaluja.

Tarvitsisimme Suomeen osallistuvan päätöksenteon erilaisia kokeiluja, joilla paikallisten asukkaiden mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin voitaisiin lisätä merkittävästi. Osallisuustalouden visiossa esitetty idea osallistuvasta suunnittelusta on yksi varteenotettava lähtökohta sosiologi Hannah Straussin kaipaamien uudistusten pohjaksi. Osallistuvan suunnittelun lähtökohtana on, että kansalaiset pääsevät vaikuttamaan suhteessa siihen, kuinka paljon kyseinen päätös heihin vaikuttaa. Suurten rakennushankkeiden yhteydessä voisi esimerkiksi olettaa, että rakennusprojektin lähialueen asukkailla olisi enemmän sananvaltaa päätöksenteossa, kuin kauempana asuvilla – erityisesti, jos hankkeesta koituisi heille jonkinlaista haittaa.

Osallistuvasta suunnittelusta voi lukea enemmän verkkosivuiltamme sekä aihetta koskevasta kirjallisuudesta.

YLE: Leikkauksien tilalle talouden elvytystä

YLE:

Hallituksen linjana on ollut, että taloutta vakautetaan menoleikkauksilla heti vaalikauden aluksi. Valtiovarainministeriö haluaisi toteuttaa yli puolet vaalikauden kulukuurista, yhteensä 1,16 miljardia euroa, heti ensi vuonna. 

(...) Sekä Palkansaajien Lehto että Pellervon Lahtinen ovat yhtä mieltä myös siitä, että Yhdysvaltojen, Saksan ja Pohjoismaiden tulisi elvyttää, jottei koko maailmantalous ajaudu ahdinkoon. Kaikki maat eivät voi säästää samanaikaisesti suljetussa maailmantaloudessa, he huomauttavat.

- Euroopan hyvissä ja luottokelpoisissa maissa, joihin Suomi kuuluu, julkisen talouden asema on niin vahva, että pelivaraa finanssipolitiikassa on. Niiden ei tarvitse pelätä valtionlainojen luottokelpoisuuden heikkenemistä kansansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla, Lehto sanoo.

Järjestömme haastatteli taloustieteilijä Robin Hahnelia viime kesäkuussa, ja haastattelu on edelleen ajankohtaista luettavaa, sillä Hahnel avaa selkokielisesti muun muassa syitä siihen, miksi julkisen sektorin leikkaukset ovat erityisesti Suomessa nykyisessä taantumassa järjetöntä ja tuhoisaa talouspolitiikkaa. Haastattelun voi lukea allaolevan linkin takaa.

Robin Hahnel Parecon Finlandin haastateltavana – "Leikkauspolitiikka ei ole ratkaisu"

YLE: Mielenosoittajat vaativat Talvivaaran kaivosyhtiötä rajoittamaan päästöjään

YLE:

Talvivaaran Sotkamon kaivosta vastaan osoitettiin mieltä keskiviikkona Oulussa. Mielenosoittajat vaativat, että kaivoksen täytyy keskeyttää toimintansa, kunnes se saa jätevesipäästönsä kuriin.

(...) Talvivaaran kaivosyhtiö hakee tällä hetkellä päästörajojen korotuksia jätevesilleen. Kaivosyhtiö esittää, että se voisi johtaa seuraavan kolmen vuoden aikana vesistöön muun muassa yli 40 kertaa enemmän sulfaattia ja 20 kertaa enemmän natriumia kuin se arvioi vuoden 2006 ympäristölupahakemuksessaan. 

Yhtiö hakee parhaillaan lupaa myös uraanin erottamiselle sekä kaivospiirin laajentamiselle yli kaksi kertaa nykyistä laajemmalle alueelle.

Tuotannon negatiiviset ulkoisvaikutukset, kuten Talvivaaran tapauksessa kaivostoiminnasta aiheutuvat moninaiset ympäristöhaitat, ovat mahdollisuus yhtiöille lisätä liikevoittoaan. Mitä enemmän he saavat päästörajoja nostettua ja valvontaa kierrettyä, sitä enemmän yrityksen osakkaat hyötyvät.

Talvivaaran kaivosyhtiön aiheuttamat ympäristöhaitat ja paikallisten asukkaiden huoli lähiympäristönsä turmeltumisesta ovat olleet esillä blogissamme aiemminkin.

HS: Pohjoisnavan otsonikatoalue laajeni ennätyssuureksi

Helsingin sanomat:

Pohjoisnavan otsonikato levisi tänä keväänä laajimmillaan kahden miljoonan neliökilometrin alueelle, kertoo brittiläisen tiedelehti Naturen julkaisema tutkimus. Alue on noin viiden Saksan kokoinen. 

Ensimmäistä kertaa tutkijat havaitsivat pohjoisen otsonikatoalueen olevan likimain yhtä suuri kuin Etelänapamantereen otsonikatoalue. 

(...) Vuosittain toistuvan otsonikadon syynä pidetään ilmakehään kertyneitä halogeeniyhdisteitä.

Otsonikadon pääsyyllisenä pidetään monenlaisen tuotannon sivutuotteina syntyviä halogeeniyhdisteitä, joita kutsutaan usein myös CFC-yhdisteiksi. Miksi CFC-yhdisteitä tuotetaan niin paljon, kun kerran niiden haitallinen vaikutus otsonikerrokseen on ollut tiedossa jo pitkään?

Ongelma juontaa juurensa markkinoiden rakenteeseen. Hyödykkeen tai palvelun tuotannolla voi olla merkittäviä vaikutuksia muihinkin kuin ostajaan ja myyjään, ja tämän tyyppisiä vaikutuksia kutsutaan ulkoisvaikutuksiksi. Ulkoisvaikutus voi syntyä joko tuotantovaiheessa tai kulutusvaiheessa, ja se voi olla joko positiivinen tai negatiivinen.

CFC-yhdisteitä lisäävän tuotannon tapauksessa otsonikato on negatiivinen ulkoisvaikutus. Markkinoiden ongelmana on, ettei ostajan ja myyjän ulkopuolelle aiheutuvia vaikutuksia oteta lainkaan huomioon. Näin ollen esimerkiksi otsonikadon kaltainen ympäristöuhka voi edetä pitkälle, vaikka tieteellinen ymmärrys aiheesta olisikin jo kattavaa. Ainoa tapa puuttua negatiivisiin ulkoisvaikutuksiin markkinoilla on asettaa erillisiä rajoituksia negatiivisten ulkoisvaikutusten hillitsemiseksi.

Historiallisesti katsottuna tämä markkinoiden kyvyttömyys ottaa ulkoisvaikutukset huomioon on ymmärrettävää. Maailma oli hyvin erilainen, kun skotlantilainen moraalifilosofi Adam Smith kirjoitti ajatuksiaan talouden toiminnasta vuonna 1776 julkaistussa kuuluisassa teoksessaan Kansojen varallisuus. Smithin aikana maailman väkiluku oli noin 800 miljoonaa, kun nykyisellään väkiluku on 7 miljardin paikkeilla. Maailma vaikutti 1700-luvun lopussa melko tyhjältä ja rajattomalta paikalta, kun taas nykyisellään maapallo on selvästi täydempi. Tuotannon ulkoisvaikutukset ovat maapallon täydentymisen myötä myös laajentuneet.

Adam Smithin mukaan markkinat hakeutuvat automaattisesti kohti yhteiskunnallisesti tehokkainta tuotannon tasoa, kun ostajat ja myyjät pyrkivät toteuttamaan omia itsekkäitä pyrkimyksiään. Tämä markkinaintoilijoiden piirissä laajalti lainattu ajatus on kuitenkin ongelmallinen. Tämä Adam Smithin "näkymättömäksi kädeksi" nimeämä ilmiö toimii vain, jos ulkoisvaikutuksia ei ole. Kuten erityisesti viime vuosikymmeninä olemme huomanneet, markkinoiden tuotannon ja kulutuksen aiheuttamat negatiiviset ulkoisvaikutukset esimerkiksi ympäristöön ovat mittakaavaltaan valtavia.

Kauppalehti: Nuorisotyöttömyyden mustat maat - Suomikin mukana

Kauppalehti:

Amerikkalainen Business Insider on listannut ne maat, joissa nuorisotyöttömyys oli viime vuoden lopussa Yhdysvaltoja pahempi ongelma. Yhdysvalloissa nuorisotyöttömyysprosentti oli silloin 18,4, mutta vaikeimmassa tilanteessa olevassa maassa se nousi peräti 41,6 prosenttiin työikäisestä nuorisosta.

Suomellakin on kyseenalainen  kunnia olla tässä joukossa. Suomi on tilaston 14. maa 20,3 prosentin työttömyydellä. Vielä vuonna 2007 työttömyysprosentti oli  15,7.

Wall Street Journal: The Origins of Human Empathy

Wall Street Journal kirjoitti Frans de Waalin uusimmasta kirjasta "The Age of Empathy". De Waal, yksi maailman johtavimmista kädellistutkijoista jäljittää kirjassaan alkuperää ihmisen kyvylle tuntea empatiaa perustaen omiin ja muiden eläinten käyttäytymistä tutkineiden tieteilijöiden löytämiin havaintoihin.

Drawing on his experiments and studies by other animal behaviorists, he highlights how chimpanzees and other primates console each other, prefer to share, and nurse the injured.

Dr. de Waal contends that empathy, sympathy and compassion are traits shared by every species with a rudimentary capacity for self-awareness. While chimps can be combative and violent, they more often comfort and help each other. Capuchin monkeys enjoy giving to others. Elephants and dolphins aid companions in need. Whales can display something akin to gratitude. Even mice appear to have an ability to sense what their cage-mates are experiencing, says a recent study by researchers at McGill University.

De Waalin mukaan eläimet simpansseista hiireen pystyvät asettumaan toisen asemaan ja väkivaltaisesta käyttäytymisestään huolimatta simpanssit lohduttavat toisia, suosivat jakamista ja hoitavat loukkaantuneita.

Osoitus empatiasta on myös ihmisen kyky reagoida haukottelemalla toisen haukotukseen, piirre jonka De Waalin mukaan myös simpanssit jakavat ja joka on sitä voimakkaampi yksilöillä, mitä paremmin he pystyvät samaistumaan toisen tunteisiin. Toisena esimerkkinä hän nostaa vuoden 2004 Aasian tsunamin jälkeisen empatian ja myötätunnon "pandemian".

Kun ihminen näkee toista satutettavan, hänen aivoissan aktivoituvat samat hermoverkostot, jotka ovat vastuussa kivun tuntemuksista.

Watching people being jabbed with a needle, shocked with an electrical cable or banged with a hammer activates the same brain networks as when we ourselves are hurt, researchers at the University College London and others have shown. In a similar way, our brain responds to seeing others being touched or expressing disgust as if we are experiencing those sensations ourselves.

Tutkimusten mukaan ihmiset tuntevat voimakkaammin empatiaa niitä kohtaan, joihin meillä on jo valmiiksi jonkinlainen side, oli kysessä sitten perheenjäsen, saman yhteisön tai etnisen ryhmän edustaja. Omakohtaiset kokemukset samankaltaisesta kivusta, mitä toinen ihminen kokee vahvistaa kykyämme asettua hänen asemaansa. Kuitenkin, Nicolas Danziger Pitié-Salpêtrièren sairaalasta Pariisista oli selvittänyt tutkimuksissaan, että jopa ihmiset, jotka eivät synnynnäisesti kykene tuntemaan kipua pystyivät kuitenkin kuvittelemaan, miltä toisesta ihmisestä tuntuu.

"They crossed the bridge with empathy, to realize something that is completely exotic to them," says Dr. Danziger. "True empathy is the ability to imagine how others are feeling, especially people who are not the same as you."