TS: Kouluruoka pumpattu täyteen lisäaineita

Taloussanomat:

– Miksi maissitärkkelystäkin on pitänyt muunnella? Modifioidut tärkkelykset aiheuttavat usein lapsille vatsavaivoja. Myös väriaineet ovat kastikkeessa täysin turhia.

[Lääkäri] Heikkilä huomauttaa useammastakin ruokalajista löytyvän natriumbentsoaatin olevan monelle ongelmallinen aine.

– Natriumbentsoaatti on säilyvyyttä lisäävä aine, joka aiheuttaa lapsille allergiaa ja yliherkkyyttä. Miksi päivän aikana tarjoiltavaan kouluruokaan täytyisi lisätä säilyvyyttä lisääviä aineita?

Kun kouluruoan tuotanto ulkoistetaan yrityksille, lasten ruoan ravitsevuus jätetään markkinoilla pelkästään ostajien ja myyjien asiaksi. Ongelmana on, että tuotannolla ja tuotteilla itsessään on usein kauaskantoisia vaikutuksia, joita ei usein oteta huomioon kauppaa tehdessä. Esimerkiksi kouluruoan lisäainepitoisuudet kasvavat, koska ne lisäävät ruoantuottajien kannattavuutta, vaikka ne muodostavat potentiaalisen riskin lasten terveydelle.

Ne ihmiset, joihin tämä kyseinen ostopäätös vaikuttaa suuresti, esimeriksi tässä kyseisessä tapauksessa lapset ja heidän vanhempansa, eivät voi vaikuttaa markkinoilla ostopäätökseen millään suoralla tavalla. Mahdolliset boikotit ovat jo lähtökohtaisesti eriarvoinen tapa vaikuttaa, koska varallisuudessa on nykyisellään valtavia eroja. Boikoteilla on erityisen hankala vaikuttaa johonkin tiettyyn tuotannon haittaan – varsinkin, jos boikotoitava käytäntö on yleistynyt myös kilpailevien tuottajien keskuuteen.

YLE: Apteekkien annosjakelussa on villit markkinat

YLE:

Helsingin lisäksi monien muidenkin kaupunkien kotihoidot ovat luopumassa tai ovat luopuneet lääkkeitten annostelusta ja antaneet sen apteekkien tehtäväksi. Apteekit saavat hinnoitella palvelun vapaasti ja markkinat ovat villit. 

[...] Vanhuksen lääkemenoihin vaikuttaa merkittävästi se, minkä apteekin lähellä hän asuu. Apteekkien villi hinnoittelu merkitsee sitä, että vanhukset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä missä sattuvat asumaan ja mitä apteekkia käyttävät.

Terveydenhuollon yksityistäminen pala palalta johtaa väistämättä eriarvoisuuden lisääntymiseen Suomessa, kun hinnat määräytyvät enenevässä määrin markkinaperiaattein. Markkinoiden kannustimet ovat erityisen ongelmallisia terveydenhoidossa, koska yksityiset yritykset tarjoavat palveluita kysynnän perusteella. Näin ollen ne, joilla on enemmän varallisuutta, pääsevät määrittelemään pitkälti sen, minkälaisia terveyspalveluita tarjotaan ja mihin lääkärit erikoistuvat.

Tämän seurauksena esimerkiksi yhdysvaltalaisista kirurgeista kohtuuttoman suuri osa erikoistuu kosmetiikkakirurgiaan, vaikka toisenlaiselle kirurgian erityisosaamiselle olisi suurta yhteiskunnallista tarvetta.

Parecon Finland Kontulan kirjastossa

Parecon Finland järjestää kevään aikana sarjan esitys- ja keskustelutilaisuuksia pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Tänään keskusteluun voi osallistua klo 18 Kontulan kirjastossa.

Lähiaikoina pidettävät tilaisuutemme löydät kotisivujemme Tilaisuudet-osiosta.

Ylioppilaslehti: Yliopiston johdon palkat ja hallituksen kulut hurjassa nousussa

Ylioppilaslehti:

Uudistuksen myötä syntyi myös aivan uusi rahareikä, kun yliopistokollegio päätti alkaa maksaa hallituksen jäsenille palkkioita. Aiemmin konsistorin eli nykyisen hallituksen vuosi kulut olivat 2 500 euron luokkaa, mikä koostui opiskelijajäsenille maksettavista palkkioista. Nyt kulut ovat satakertaistuneet 252 000 euroon.

[...] Yliopistojen johdon palkkapussit lihoivat yliopistouudistuksen myötä. Palkat nousivat kertaheitolla vuoden 2010 alusta. Helsingin yliopiston rehtorin palkka nousi 61 prosentilla nykyiseen 17 000 euroon kuussa. Kanslerin ja ensimmäisen vararehtorin palkka kasvoivat 27 prosentilla 14 500 ja 12 000 euroon ja hallintojohtajan palkka 20 prosentilla 11 000 euroon. 

Hurjien palkkojen maksaminen työntekijän tuottavuuden ja työtehtävien vastuullisuuden perusteella on kyseenalaista, sillä yksilöiden tuottavuuden vertailu on tunnetusti erittäin haasteellista, ellei mahdotonta. Miten erottaa yksilön henkilökohtaisen saavutuksen ryhmän edistyksestä? Kuinka suuri osa tuottavuuden lisääntymisestä on muiden tekijöiden ansiota tai puhtaasti sattumaa?

Vastuuperustelua on myös hankala ymmärtää, varsinkin kun korkean palkan ansaitsija ei kanna todellista henkilökohtaista vastuuta työnsä tuloksista. On myös huomattava, että johtajien on todettu nauttivan työnsä puolesta runsaasti etuja ja kärsivän vähemmän stressistä kuin alaisensa. Ainoa oikeudenmukainen palkkauksen peruste on työntekijän vaivannäkö, eli tehdyn työn määrä ja työtehtävien raskaus tai epämiellyttävyys. Tämän periaatteen mukaisesti yliopiston johtajat ansaitsisivat todennäköisesti työtehtävistään palkkaa vähemmän kuin esimerkiksi yliopiston laitoshuoltajat.

YLE: Jo joka viides Vantaan yksineläjä toimeentulotuen varassa

YLE uutisoi, että Vantaalla jo joka viides yksin asuva tai yksin huoltava joutuu elämään toimeentulotuen varassa.

Viime vuonna Vantaalla toimeentulotukea haki lähes 13 000 kotitaloutta (...) Useampi kuin joka kolmas asiakas oli uusi.

Suurimmat toimeentulotuen saajaryhmä ovat työmarkkinatukea saavat työttömät ja työmarkkinatuelta pudonneet pitkäaikaistyöttömät. Joka kuudes vantaalainen toimeentulotukiasiakas oli viime vuonna työtön.

Erityisesti yliedustettuina toimeentulotuen saajien joukossa suhteessa väestöosuuteensa ovat yksinhuoltajat.

YLE kirjoitti aiemmin tänä vuonna, kuinka kaikkien köyhimpien, toimeentulotukien varassa elävien perheiden lapsilisät leikataan. Vantaalla ollaan vielä hieman koko maan lukemia alempana, joiden mukaan joka neljäs yksinhuoltajaperhe saa toimeentulotukea. Uutinen kuvastaa huolestuttavaa kehitystä, kun OECD-maiden nopein tuloerokehitys jakaa Suomen yhä voimakkaammin yhteiskuntaluokkiin. Samalla kun rikkaampi väestönosa nostaa yhä kovempia ansioita, alempien, perusturvan varassa elävän väestönosan tulot eivät riitä edes kohtuulliseen kulutukseen.

Taloussanomat: Joka viides on väärässä työssä

Taloussanomat uutisoi ruotsalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan viidennes työssä käyvistä työntekijöistä kokee olevansa väärässä ammatissa ja työpaikassa.

– Ihmiset jäävät työpaikkoihin, jotka tekevät heidät sairaiksi, ja joissa he eivät viihdy, sanoo asiaa tutkinut työpsykologian professori Gunnar Aronsson

Aronssonin mukaan työpaikasta lähteminen ei ole helppoa. Moni pelkää pysyvän työpaikan menettämistä tai palkan putoamista. Myöskään sopivaa työtä ei ole helppo löytää, joten moni valitsee sopeutumisen. 

On muutama rakenteellinen seikka, joiden perusteella voi olettaa osallisuustalouden vastaavan markkinataloutta paremmin ihmisten mielihaluja sekä tarpeita. Ensinnäkin markkinoilla siitä mitä tuotetaan ja miten, päättävät pääosin omistajat ja työnantajat. Työntekijöillä on työpaikkojen päätöksenteossa hyvin vähän rakenteellista sananvaltaa, ja markkinoilla vaikutusvalta jakautuu kuluttajien kesken euro per ääni -periaatteen mukaisesti, mistä johtuen "markkinavoimat" edustavat pääasiallisesti maksukykyisten intressejä eivätkä tasapuolisesti koko yhteisön toiveita. Toinen on tuottavan omaisuuden yksityisomistus, minkä takia monille markkinoille ei pääse edes sisään ilman alkupääomaa ja omistusta, mikä puolestaan sulkee tuottajien tai työnantajien puolen ovet suurelta osalta ihmisiä. Kolmas on ihmisten uudelleenkouluttaminen, mikä on pääasiallisesti (tai vähintäänkin tavoitteena) julkiselle sektorille ulkoistettu kustannus sen sijaan että yritykset kouluttaisivat itse uuden työvoimansa.

Osallisuustaloudessa taas päätöksenteko on hajautettu ja tuotannosta neuvotellaan yhdessä. Päätösvalta jaetaan päätösten oletettujen vaikutusten mukaisesti, ei omistuksen tai hierarkkisen aseman mukaan. Lisäksi osallistuvassa suunnittelussa kaikki voivat vaikuttaa kysyntään ja tarjontaan suurinpiirtein samassa suhteessa. Kysyntää muokkaavan signaalin antaminen talousjärjestelmälle ei edellytä rahaa ja toisaalta kaikki voivat tasavertaisesti esittää tuotantoehdotuksia tiettyjä resursseja vastaan. Näin niin sanottu yrittäjyys tai "markkinoille" sisäänpääseminen ei perustu alkupääomaan vaan pelkästään omaan ahkeruuteen, yhteistyöhön muiden kanssa ja aiotun tuotoksen yhteiskunnalliseen hyödyllisyyteen. Koulutuskustannukset sisältyvät talouden laskelmiin ja yleisiin hintoihin, joten panostukset uudelleenkoulutukseen eivät ole keneltäkään pois jos kyseiselle tuotannolle on tarvetta. Lisäksi tasapainotetut työkokonaisuudet ovat omiaan jakamaan työtehtävät ja niiden vaatiman kyvykkyyden laajasti koko työyhteisölle, joten työhön "perehdyttäminen" on jo valmiiksi olennainen ja normaali osa työpaikkojen toimintaa.

TE: Suomen kuntasektori on tehokas

Talouselämä-lehti julkaisi Suomen Kuntaliiton kuntatalouden apulaisjohtaja Reijo Vuorennon vastineen lehdessä aiemmin ilmestyneeseen artikkeliin, jonka mukaan:

Samaan aikaan kun yritykset ovat tehostaneet itsensä ja työntekijänsä henkihieveriin, kunnat ovat jatkaneet entistä elämäänsä. Jos rahat uhkaavat loppua, aina voi nostaa veroastetta tai raapia valtion kuvetta. Veltto taloudenpito näkyy kuntasektorin tuottavuusluvuissa. Ne ovat järkyttäviä.

Tehokkaampaa on antaa markkinoiden hoitaa se, mikä markkinoille kuuluu. Yritysten, jotka joutuvat repimään palkkarahansa ja voittonsa joka päivä markkinoilta, on pakko miettiä prosessinsa sellaisiksi, ettei tuottavuus ainakaan laske vuodesta toiseen. 

Vuorennon mukaan taas

Kuntien toiminnan kansantuoteosuus on samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten. Kunnilla on nyt vähemmän työvoimaa kuin vuonna 1991, vaikka kuntien velvoitteet ovat kasvaneet merkittävästi. Tuottavuuskehitys onkin ollut merkittävää.

Tilastokeskuksen panos-tuotosmittarit antavat kuntien tuottavuuskehityksestä väärän kuvan, koska niissä ei oteta huomioon palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Ne eivät kuvaa esittämäänsä asiaa vaan johdattavat asiaa tuntemattoman harhapoluille.

Ne myös ohjaavat osin vääriin johtopäätöksiin ja toimenpiteisiin. Esimerkiksi vanhustenhuollossa vanhus tarvitsee toimintakyvyn heikkenemisen myötä aiempaa enemmän hoitoa. Panos siis kasvaa tuotoksen pysyessä ennallaan ja näin laskettu tuottavuus heikkenee. Myös panostukset ennaltaehkäisyyn alentavat laskennallista tuottavuutta, koska vaikutukset tulevat myöhemmin.

(...) Tutkimuksen mukaan tuottavuus kunnallisessa vanhustenhoidossa oli yksityistä parempi.

Koko tehokkuus-käsite ylipäätänsä on markkinataloudessa läpeensä ideologiaa tihkuva. Yleinen mytologia kertoo markkinakilpailun ja yksityisten voittoa tavoittelevien yritysten olevan tehokkain tapa järjestää tuotanto ja palvelut. Kuten Vuorentokin yllä sanoo, ovat markkinatalouden tehokkuuden ja tuottavuuden mittarit vähintäänkin ongelmallisia. Kaikesta toiminnasta koituu aina sekä negatiivisia että positiivisiä ulkoisvaikutuksia, joita tehokkuus- ja tuottavuuslaskelmat ovat kykenemättömiä ottamaan huomioon. Lisäksi, kuten ylläolevasta esimerkistä käy ilmi, tuottavuuslaskelmat perustuvat vain määrällisiin arvioihin ja ne tehdään lyhyellä aikajänteellä, joten pitkän tähtäimen vaikutukset eivät näy laskelmissa.

HS: Kasvavat asumismenot rassaavat pienituloisia yhä pahemmin

Helsingin Sanomat uutisoi, että pienituloisten ansioista yhä suurempi osa kuluu asumismenoihin.

Asumisen kalleus näkyy etenkin asumistukea saavissa talouksissa, joissa asumiseen kuluu nyt 34 prosenttia tuloista, kun 20 vuotta sitten luku oli 15 prosenttia.

Tutkija Katri Hannikainen-Ingman Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo, että asumistuki on jäänyt selvästi jälkeen todellisista asumismenoista.

Erityisesti ongelma iskee pääkaupunkiseudun talouksiin. Esimerkiksi Helsingissä yli puolella vuokrataloissa asuvista ruokakunnista asumismenot ylittävät Kelan asettaman neliövuokrakaton.
"Koska ensisijaiset tulot ja asumistuki eivät riitä, 70 000 kotitaloutta joutuu hakemaan kunnalta toimeentulotukea muun muassa kyetäkseen maksamaan vuokransa", tutkija muistuttaa.

Tilanne kuvaa hyvin Suomen tämänhetken tulokehitystä. Samalla kun rikkaimman kansanosan tulot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti ovat erilaiset yhteiskunnan tuet jääneet pahasti jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden talouskasvu on jakautunut siten, että köyhien  määrä on kaksinkertaistunut, köyhien keskuuteen on syntynyt erityinen "kurjalisto", perusturva ei riitä edes minimikulutukseen ja joka neljäs yksinhuoltajaperhe tarvitsee toimeentulotukea. Samalla verotuksessa on siirrytty pois progressiivisuudesta kohti tasaverotusta.

SAK: Työelämän epävarmuus suurin huoli

YLE uutisoi SAK:n jäsentutkimuksesta, johon vastanneet nostivat suurimmaksi huolenaiheekseen epävarmuuden työpaikan pysyvyydestä.

Tärkeimpänä työssä pidettiin työpaikan pysyvyyttä, toiseksi tärkeimmäksi nousivat hyvät työkaverit ja kolmanneksi nimettiin mielenkiintoinen työ. Työaika ja palkka mainittiin neljäntenä.

Sen lisäksi, että tutkimus kertoo ihmisten luonnollisesta tarpeesta tuntea taloudellisen tulevaisuutensa turvatuksi, se ilmentää kapitalistisessa taloudessa vallitsevaa perinteistä ristiriitaa työnantajien ja työntekijöiden välillä.

Työnantajan näkökulmasta ihanteellinen tilanne on "joustavat työmarkkinat", mikä tarkoittaa että työntekijöiden sekä palkkaaminen että irtisanominen onnistuu mahdollisimman vähäisin kustannuksin. Täten markkinoiden kannustimet ohjaavat työnantajia tavoittelemaan tilannetta, jossa työntekijöiden irtisanomissuoja on mahdollisimman heikko ja irtisanomisesta koituvat kustannukset on sälytetty kolmannen osapuolen eli julkisen sektorin kustannukseksi. Näin mahdollisessa laskusuhdanteessa päästään ylimääräisistä kustannuseristä helposti eroon ja yritys säilyy omistajilleen voittoa tuottavana.

Epävarmuus työpaikan pysyvyydestä vaikuttaa myös työntekijöiden työyhteisöönsä sitoutumiseen ja täten yhteisön keskinäiseen solidaarisuuteen, mikä vaikuttaa positiivisesti työnantajan neuvotteluasemiin eli siten alentaa palkkoja, heikentää työolosuhteita ja myös ehkäisee työpaikkojen demokratisoitumista.

YLE: Lastensuojelu jää ilman kesäsijaisia

YLE:

Helsingin sosiaaliviraston päätös olla palkkaamatta kesäsijaisia avolastensuojeluun herättää huolta sekä valtuustossa että ammattiyhdistyksissä. Ensi kesänä sijaisiin ei ole varaa.
Lastensuojeluun on palkattu aiempina kesinä kymmenestä viiteentoista kesätyöntekijää. Rahaa tarvittaisiin noin 140 000 euroa.

[...]yhdellä sosiaalityöntekijällä on keskimäärin noin 40 lapsiasiakasta kuukaudessa. Lastensuojelulaissa ei ole ylärajoja asiakasmäärille.

Lastensuojelun piirissä kaikkein vähäosaisimpien aseman heikentyminen ja julkisten palvelujen leikkaukset näkyvät kivuliaasti. Tästä kiistatta perustellusta tarpeesta huolimatta lastensuojelun piirissä elävien tai työtään tekevien on hyvin vaikea vaikuttaa tilanteensa parantamiseen. Tämä siitä huolimatta, että erilaisten palkkio-ohjelmien kautta rikastuneen yksittäisenkin johtajan palkkioiden vähäinen osa riittäisi uutisessa kuvaillun kaltaisen kriittisen vajeen paikkaamiseen.

YLE: Köyhien määrä kaksinkertaistunut vuodesta 1995

YLE:

Köyhien määrä on noin kaksinkertaistunut viidessätoista vuodessa. Vuonna 1995 tilastokeskus arvioi, että Suomessa on noin 370 000 köyhää. Nyt heitä on lähes 700 000.

Samaa aikaan toimeentulotuen perusosa on pysynyt ennallaan. Se on jäänyt muusta ansiokehityksen tasosta parinkymmenen vuoden aikana jälkeen. Nyt toimeentulotuki on yli 40 prosenttia jäljessä ansiotulojen kehityksestä.

Aiheesta lisää TV2:n Silminnäkijä-ohjelmassa Elämää köyhänä. Ohjelma on katsottavissa YLE:n sivuilla 20.4. saakka.

Taloussanomat: Suomen kestävyysvaje ei ole niin paha kuin valtiovarainministeriö sanoo

Taloussanomat kirjoittaa menoarvioiden ja valtion rahankäytön taustalla olevasta päätöksenteosta:

Suomi ei tarvitse niin isoja menoleikkauksia, joilla valtiovarainministeriö pelottelee kansaa. Tutkijan mukaan Suomen julkisen talouden tila ei nimittäin ole niin synkkä kuin ministeriö väittää. VM:n laskelmat kestävyysvajeen suuruudesta sisältävät runsaasti heikkouksia, tutkija huomauttaa. [...]

– VM on poliittisessa ohjauksessa, kuten mikä tahansa ministeriö, [erikoistutkija Heikki] Taimio sanoo.

– Ja se on ollut aika pitkälle [...] kokoomuksen ohjauksessa.

Puolueen ideologian mukaan julkista sektoria pitää kaventaa, yksityiselle liiketoiminnalle antaa tilaa ja veroja keventää.

– Julkisen sektorin kaventamista palvelee hyvin näkemys, että julkisessa taloudessa on voimakkaita säästö- ja leikkaustarpeita.

Kokoomus ei ole yksin tässä tavoitteessaan, vaan kyse on yksittäistä puoluetta laajemmasta ideologisesta lähtökohdasta jonka mukaan valtion varallisuuden käyttäminen esimerkiksi peruspalveluiden ja työllisyyden tukemiseen ja tulonsiirtoihin varakkaammilta köyhemmille on haitallista markkinoiden vapaalle toiminnalle.

Tietyssä mielessä tämä on totta: julkisten palvelujen tukeminen ja varallisuuden keskittymisen estäminen varallisuussiirroilla on haitallista markkinoiden keskeisille varallisuutta ja päätöksenteon keskittämistä suosiville rakenteille. Ylivoimaiselle enemmistölle väestöstä markkinoiden rakenteellisten vaikutusten "haittaamiseen" pyrkivistä toimenpiteistä on kuitenkin ratkaisevaa hyötyä esimerkiksi turvatun perustoimeentulon ja tasa-arvoisempien päätöksenteon lähtökohtien muodossa.

TS: GE ei maksa lainkaan veroja USA:han

Taloussanomat:

Yhdysvaltain suurin yritys General Electric eli GE teki viime vuonna miljardivoitot, mutta ei maksanut niistä penniäkään veroja Yhdysvaltoihin.

Taloussanomien uutisessa viitattu alkuperäinen artikkeli New York Timesissa.

Parecon Finland Kannelmäen kirjastossa ja Suomen sosiaalifoorumissa

Parecon Finland järjestää kevään aikana sarjan keskustelutilaisuuksia pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Alkavalla viikolla keskusteluun voi osallistua torstaina 31.3. klo 18 Kannelmäen kirjastossa.

Lisäksi osallisuustalouden mahdollisuuksista keskustellaan lauantaina 2.4. klo 12 Suomen sosiaalifoorumissa, jossa Parecon Finlandin paneelivieraana ja kommentaattorina on kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki.

Lähiaikoina pidettävät tilaisuutemme löydät kotisivujemme "Tilaisuudet" osiosta.

Talouselämä: Rikkaat kiertäisivät korkeat pääomaverot

Talouselämä haastatteli Nordean sijoituspuolen johtajaa, ja kysyi pääomaveron mahdollisen kiristämisen seurauksista.

Populistinen kiristys ei kuitenkaan pysäytä tuloerojen kasvua.

Jos pääomatulojen verotusta kiristetään, varakkaat yksityishenkilöt todennäköisesti siirtyvät suorista osakesijoituksista vero-optimoituihin sijoitustuotteisiin.

Nordea Private Banking -toiminnossa työskentelevän johtaja Jussi Lahden mukaan pääomatulojen veronkiristys vaikuttaisi välittömästi siihen, mitä sijoitustuotteita pankki suosittaisi varakkaimmille asiakkailleen.

Markkinoiden aiheuttaman eriarvoisuuden korjaaminen riittävästi erilaisilla korjaustoimenpiteillä, kuten pääomaveron kiristämisellä, on vaikeaa, sillä markkinamekanismit suosivat rakenteellisesti niitä, jotka ovat onnistuneet keräämään itselleen muita enemmän tuottavaa omaisuutta. Nordean johtajan kommentti kuvastaa tätä ongelmaa hyvin, kun hän ilmoittaa että pääomatulojen verotuksen kiristyessä he yksinkertaisesti ohjaisivat suursijoittaja-asiakkaansa sellaisiin tuotteisiin, joista ei kiristynyttä veroa tarvitse maksaa.

Lyhyellä aikavälillä tarvitsemme kuitenkin uudistuksia, joilla nykyinen taloudellisen eriarvoisuuden kasvu voidaan pysäyttää. Pidemmällä aikavälillä taloutemme on järjestettävä kilpailuun ja vahvimman oikeuteen perustuvan markkinatalouden sijaan yhteistyöhön perustuvalla demokraattisella suunnittelulla.

Keskisuomalainen: Yritysjohtajille huimat palkankorotukset

Keskisuomalaisen mukaan suurimpien kotimaisten pörssiyhtiöiden johtajien palkat nousivat viime vuonna valtavaa vauhtia.

Esimerkiksi Sammon konsernijohtajana huhtikuussa 2010 aloittaneen Kari Stadihghin palkka nousi 92,5 prosenttia vuodesta 2009. Sampo maksoi hänelle palkkaa palkkiota ja etuuksia viime vuonna reilut 2,3 miljoonaa euroa.

Köyhyyttä ja eriarvoistumista tutkinut Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo varoittaa, että rikkauksien keskittyminen pienen piirin käsiin kyseenalaistaa ennen pitkää markkinatalouden oikeutuksen tavallisten ihmisten silmissä.  

Yritysjohtajille maksettujen jättipalkkioiden seurauksena syntyvä varallisuuden keskittyminen voimistuu entisestään ajan myötä, kun varallisuus periytyy seuraaville sukupolville.

Taloussanomat: Kodinkoneet kestävät kaksi vuotta

Taloussanomien artikkelissa selvitetään kodin elektroniikan ja muun käyttötavaran oletettua kestoa, ja mitä oikeuksia Suomessa ja Euroopan Unionissa kuluttajansuoja tarjoaa kuluttajalle. Artikkelissa päädytään siihen lopputulokseen, että jääkaappien, televisioiden ja digiboksien oletetaan kestävän noin kaksi vuotta.

Kun pesukone ja kännykkä hajoavat kahden vuoden käytön jälkeen, niin onko se normaalia vai ovatko ne maanantaikappaleita? Kodinkoneet ja muu elektroniikka eivät monen mielestä kestä enää yhtä kauan kuin ennen. Onko ne tehty tarkoituksella hajoamaan nopeasti?

Kodin elektroniikan tuotantoa ohjaavat nykyisellään markkinatalouden kannustimet, joiden viesti on selvä: yrityksen ensisijaisena tavoitteena on tuottaa omistajilleen voittoa. Yrityksen liikevoittoa voi lisätä tehostamalla tuotantoa, kuten esimerkiksi kehittämällä uusia nopeampia tai vähemmän resursseja vaativia tapoja tuottaa. Tuotannon kehittäminen on usein yhteiskunnalle hyödyllistä toimintaa, koska sen seurauksena tuotantoon vaadittuja työtunteja tai siihen tarvittavien luonnonvarojen määrää voidaan usein vähentää. Markkinoiden kannustimet ohjaavat kuitenkin yrityksiä tekemään myös yhteiskunnallisesti haitallisia ratkaisuja:

1. Liikevoittoa voi lisätä myös ulkoistamalla tuotannon haitallisia ulkoisvaikutuksia, kuten ilmansaasteita, muiden maksettavaksi.
2. Liikevoittoa voi lisätä luomalla keinotekoisesti enemmän kysyntää lyhentämällä tuotteiden elinikää.  

Kodin elektroniikan kestävyyttä on tutkittu vähän, mutta moni kuluttaja on huomannut, kuinka esimerkiksi uudet polkupyörät ja kodinkoneet kestävät murto-osan siitä käytöstä, mitä vastaavat laitteet ovat ennen kestäneet. Tuotteiden elinkaaren lyhentyminen aiheuttaa suuren mittakaavan tehottomuutta, koska ehtyviä luonnonvaroja ja tuotantoon vaadittavaa energiaa käytetään tuhlaavasti.

Taloussanomat: Nordea nostaa eniten köyhien maksuja

Taloussanomat uutisoi Nordean palvelumaksujen korotuksista.

Nordea jakaa asiakkaansa yhä enemmän jyviin ja akanoihin. Pankin useimpiin palvelumaksuihin tulee jopa neljänneksen hinnankorotus kesäkuussa. Eniten hinnat nousevat niillä asiakkailla, joilla on vähiten rahaa ja pankin tuotteita käytössään. Heidän maksunsa ovat jo ennestään suurimmat.

Pankkien palvelumaksut ovat vain yksi esimerkki siitä, kuinka markkinamekanismit palkitsevat toistuvasti tuottavaa omaisuutta keränneitä vähävaraisten kustannuksella.

Taloussosiologi: Suomi on luokkayhteiskunta

YLE uutisoi taloussosiologian professorin Pekka Räsäsen huomioista suomalaisen yhteiskunnan jakautumisesta.

Ero rikkaiden ja köyhien välillä näkyy yhä jyrkemmin varsinkin eläkeläisten elämässä. Myös muiden ryhmien väliset erot ovat kasvaneet, ja Suomi on yhä luokkayhteiskunta, sanoo taloussosiologian professori Pekka Räsänen.

Räsäsen mukaan eläkeläiset jakautuvat selvästi kahteen kastiin, mikä perustuu varallisuuden ja koulutuksen kasvaneisiin eroihin.

Taustalla vaikuttaa muun muassa vuonna 1993 toteutettu verouudistus, jonka seurauksena suomalaisen yhteiskunnan vaurain prosentti on rikastunut säännönmukaisesti ennennäkemätöntä vauhtia samalla, kun yhteiskunnan huono-osaisten taloudellinen asema on heikentynyt entisestään.

Taloussanomat: Tuloerot tulevat kasvamaan jatkossakin

Taloussanomat kirjoittaa Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksesta, jossa Suunnittelija Pekka Ruotsalainen ennustaa, että sekä tuloerot että pienituloisten määrä kasvavat jatkossakin. Taloussanomien haastattelemat kansantaloustieteilijät lehtori Hannu Tanninen Itä-Suomen yliopistosta ja vanhempi tutkija Marja Riihelä Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta ovat samoilla linjoilla.

Riihelä perustelee tulevaisuudenkuvaa parikymmentä vuotta kasvaneiden tuloerojen kasvun syillä. Jo ennestään hyvin ansainneiden tulot ovat kasvaneet eniten, mikä selittyy Riihelän mukaan etenkin pääomatulojen kasvulla. Sen taustalla on veropäätös:1980-luvun lopussa ansiotuloverotus eriytettiin pääomaverotuksesta. 

Pienituloisimman tulokymmenyksen reaalitulot ovat miltei polkeneet paikallaan, mutta suurituloisimman prosentin reaalitulot ovat kasvaneet huimasti 1990-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 2007 ne olivat 2,4 kertaa niin suuret kuin 12 vuotta aiemmin.

Taloussanomien mukaan Pekka Ruotsalainen kirjoittaa raportissaan tuloerojen kasvun olevan markkinavoimien aiheuttama ilmiö.

Tanninen muistuttaa, että samaan aikaan, kun johtajien palkat kannustinpalkkioineen ovat kohonneet, työvoimaa on alettu käyttää yhä joustavammin. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi kaupoissa on paljon osa-aikaisia, joiden kokonaistulot jäävät niukoiksi.

Hän huomauttaa, että nykyisin yritysjohto ja eliittiin kuuluvat sopivat keskenään palkkatasonsa. Ongelmana on, että he sen enempää kuin poliittinen eliittikään eivät enää kohtaa muita kuin samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvia.

Riihelä kyseenalaistaa väittämän, jonka mukaan tuloerojen pitää kasvaa, jotta talous pysyisi elinvoimaisena. Hänen mukaansa mikään tutkimustulos ei yksiselitteisesti tue tätä näkemystä.

Vaikka talouskasvun kiihtyminen Riihelän mukaan todennäköisesti laajentaa tulojakaumaa jälleen, kyse ei ole mistään hallitsemattomasta ilmiöstä.

– Toisin kuin poliitikot usein väittävät, tämä ei ole vääjäämätön kehityskulku.

Riihelä korostaa, että tuloeroihin voidaan vaikuttaa. Hänen mukaansa verotus ja yhteiskunnan tuet ovat merkittäviä tekijoitä.

Markkinoiden säätelyn purkaminen ja verotuksen alentaminen on saattanut Suomessa alkuun kehityskulun, joka on aikaansaanut OECD-maiden kovimman tuloerojen kasvun. Samalla köyhyyden määrä on lisääntynyt merkittävästi. Tuloerojen kasvun myötä Suomi jakautuu entistä voimakkaammin yhteiskuntaluokkiin, jotka eivät enää kohtaa toisiaan kuten Tanninenkin sanoo. Näin yhteiskuntaluokkien erkaantuminen on omiaan ruokkimaan tuloerojen kasvua, koska kuten Riiheläkin sanoo, tuloerojen kasvu ei ole luonnonlaki vaan ilmiö on riippuvainen harjoitetusta politiikasta.

YLE: Huono työ rassaa yhtä paljon kuin työttömyys

YLE uutisoi australialaisesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin työn ja työttömyyden vaikutuksia mielenterveyteen tutkimalla seitsemän vuoden ajan 7000 työikäisen työoloja ja mielenterveyttä.

Ennakko-oletustensa mukaisesti tutkijat havaitsivat hyvissä työpaikoissa työskentelevien mielenterveyden paremmaksi kuin huonommissa töissä olevien. Työolot myös ennustivat myöhempää mielenterveyttä.

Työttömien mielenterveys oli keskimäärin heikompi kuin hyvissä työpaikoissa työskentelevien, mutta samaa tasoa tai jopa parempi kuin huonoissa paikoissa työskentelevien. Laaduttomimmissa työpaikoissa jatkaneiden mielenterveys ajan myötä myös heikkeni enemmän kuin työttömien.

Työt luokiteltiin hyviksi ja huonoiksi sen mukaan, millaisiksi työntekijät kokivat mahdollisuutensa vaikuttaa työhönsä ja kuinka stressaavaa ja vaativaa työ heistä oli. Myös työsuhteen varmuus ja palkkaus huomioitiin.

Osallisuustaloudessa tasapainotettujen työkokonaisuuksien avulla pyritään siihen, ettei edellisen kaltaista työn monotonisuutta esiintyisi, eivätkä työtehtävien positiiviset ja negatiiviset vaikutukset kasautuisi ainoastaan tietyille henkilöille. Yhteisön huonoiksi ja hyviksi arvottamat työtehtävät pyritään jakamaan mahdollisimman tasan kaikkien kesken. Lisäksi osallisuustalouden päätöksentekomekanismit varmistavat, että kaikilla on aidosti mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, työolosuhteisiin sekä palkkaukseen.

HS: Luomuviljely voisi tuplata sadon köyhissä maissa

Helsingin Sanomat uutisoi Olivier De Schutterin YK:n alaisuudessa toimittamasta raportista. Raportti kyseenalaistaa usein kuullun väittämän, jonka mukaan luonnonmukaiset viljelymenetelmät ovat kalliimpia ja tehottomampia kuin tehomaatalouden keinot. Päinvastoin, tuoreen raportin mukaan luomuviljelyyn siirtymällä ruoantuotanto voitaisiin monissa köyhemmissä maissa jopa kaksinkertaistaa.

YK:n mukaan köyhissä maissa menestyvät parhaiten pienet, luonnonmukaisia menetelmiä käyttävät maatilat, jotka viljelevät monipuolisesti erilaisia kasveja.

Yhteensä 57 maassa toteutetuissa ekoviljelyprojekteissa huomattiin, että sadot kasvoivat keskimäärin 80 prosenttia, kun viljelijät ryhtyivät käyttämään luonnonmukaisia keinoja maaperän muokkaamiseen ja tuholaisten torjuntaan.

Kun synteettisten väkilannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä vähennettiin, maanviljelijöiden kulut laskivat, ympäristön saastuminen väheni ja maaperä sai toipua.

YK:n lehdistötiedotteen voi lukea täältä ja itse raportin täältä.

YLE: Koulupudokkuus ruokkii rikollisuutta

YLE-Uutisten mukaan merkittävimmät tekijät nuorten aikuisten rikollisuuden taustalla ovat koulupudokkuus, työttömyys ja köyhyys. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Mikko Aaltosen mukaan edellä mainitut osatekijät löytyvät rikollisuuden selitykseksi usein tarjotun syrjäytymisen taustalta, ja näistä kolmesta merkittävin on koulupudokkuus.

- Koulutus erottelee parhaiten nuoria sen suhteen, syyllistyykö hän myöhemmin rikoksiin, jos koko sitä ryhmää, joka on suorittanut jonkun toisen tai kolmannen asteen koulutuksen, verrataan pelkän peruskoulun käyneisiin, siinä merkittäviä eroja rikoslajien läpi, että se ei rajoitu pelkästään omaisuusrikoksiin vaan myös ja esimerkiksi rattijuopumusrikoksiin

Nuoret aikuiset rikoksentekijät, joilla on pelkkä peruskoulupohja, tekevät yli puolet pahoinpitelyistä ja omaisuusrikoksista vielä suuremman osan.

- Ammattitaidottomalle tai kouluttamattomalle työvoimalle on paljon vähemmän kysyntää kuin aikaisemmin. Jos henkilö jää ilman koulutusta nykyisin, se on aivan eri tavalla ongelmallinen asia kuin vaikka 20-30 vuotta sitten, jolloin se oli vielä aivan normaalia. Ne joilla ei pätevyyksiä ole, ovat koko ajan heikommassa ja heikommassa asemassa.

Taloussanomat: Köyhät jakautuvat kahteen kastiin

Taloussanomat kirjoittaa artikkelissaan suomalaisten köyhien jakautumisesta kahteen luokkaan. Heidän mukaansa esimerkiksi köyhiksi laskettujen opiskelijoiden tilanne on erilainen verrattuna pitkäaikaistyöttömiin, koska edellisten köyhyys on vain väliaikaista.

Taloussanomien haastattelemien asiantuntijoiden mukaan huonoimmin menee sairailla ja eläkeläisillä, jotka eivät voi tehdä asemalleen mitään.

Pulassa ovat myös pitkäaikaistyöttömät, joiden työllistyminen vaikeutuu entisestään työttömyyden pitkittyessä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jouko Karjalaisen mukaan.

– Pelkän sosiaaliturvan varassa elävät ovat olleet häviäjiä, sillä niiden tasot ovat olleet pari vuosikymmentä käytännössä jäädytetyt

Karjalainen mainitsee kaksi suurinta syytä köyhyystilastojen rumentumiseen.

Ensimmäinen on se, että matalan koulutustason duunarityöpaikkoja ei enää ole. Se on lisännyt rakenteellista työttömyyttä.

Toinen on perusturva, joka on jäänyt yleisestä ansiokehityksestä jälkeen.

– Pitkäaikaistyöttömät ovat ilman muuta sellainen ryhmä, jolla menee huonosti. Ryhmä on taas kasvussa. Jos työttömyys pitkittyy todella moneksi vuodeksi, niin kyllä sieltä on todella vaikeaa päästä työmarkkinoille

– Meillä on iso rakenteellisen työttömyyden ongelma, siitä ei pääse mihinkään.

Suomessa vähiten ansaitsevien tulot kasvoivat vielä vuosina 1966–1990 vuosittain nopeammin kuin rikkaimpien tulot. 2000-luvulla tuloerot kasvoivat Suomessa nopeammin kuin yhdessäkään toisessa OECD-maassa ja samalla köyhien asema on huonontunut merkittävästi. Edellä kuvatun rakenteellisen pitkäaikaistyöttömyyden ja siitä aiheutuvan köyhyyden ongelma koskettaa joidenkin arvioiden mukaan noin puolta työttömistä työnhakijoista eli 150 000 ihmistä.

YLE: Lääketeollisuuden ja tutkijoiden kytkökset usein hämärän peitossa

YLE uutisoi lääkealan suuryritysten keinoista tutkimustulosten vääristämiseksi:

Lääketeollisuuden rahoittamat lääketutkimukset päätyvät usein firman kannalta suotuisiin tuloksiin. Tämän takia rahoituksesta ja tutkijoiden muista sidonnaisuuksista on mainittava tutkimuksissa. Uuden selvityksen perusteella nämä sidonnaisuudet kuitenkin sivuutetaan, kun lääketutkimuksista tehdään meta-analyysejä, monen tutkimuksen aineistot yhdistäviä katsaustutkimuksia.

Oikeus terveyteen ja valtiovallan velvollisuus sen toteutumisen varmistamiseen on kirjattu niin YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen kuin Suomen perustuslakiinkin. Markkinamekanismien kasvava eriarvoistava vaikutus terveydenhuoltoalalla vaikeuttaa luotettavien tutkimustulosten saamisen lisäksi näiden olennaisten sitoomuksien täyttämistä.

Taloussanomat: "SAK tutki: Kansalaiset kiristäisivät hyvätuloisten verotusta"

Taloussanomat:

Suomalaisista 86 prosenttia on sitä mieltä, että verotuksen tulisi määräytyä nykyistä enemmän veronmaksukyvyn mukaan.

86% on enemmän kuin kokonaisäänestysprosentti yksissäkään eduskuntavaaleissa Suomen historiassa.

Maailman suurimman rahoitusyhtiön toimitusjohtaja: Sijoittajat suosivat totalitaarisia hallituksia

Maailman johtaviin rahoituspalvelujen tarjoajiin kuuluvan BlackRock-yhtiön toimitusjohtaja Larry Fink kommentoi yhteiskuntajärjestyksiä markkinatalouden ja sijoittajien mieltymysten näkökulmasta viime viikolla. Finkin summaus on yksinkertainen:

Markets like totalitarian governments.

Finkin, jonka yrityksen piirissä on kaikkiaan 9 biljoonan dollarin arvosta omistuksia, arvion mukaan sijoittajat suosivat totalitaarisia hallintomuotoja. Sijoittajien mielipiteillä on huomattavaa valtaa, sillä jo muutamien suursijoittajien päätösten kautta tapahtuva markkinoiden liikehdintä voi vaikuttaa nykytaloudessa huomattavan kauaskantoisin tavoin ja laajimmillaan jopa miljardeihin ihmisiin.

Usein toistettu myytti on, että markkinatalous edistäisi demokratiaa "luontaisesti". Fink on eri mieltä, ja tämä yleinen mutta äärimmäisen yksinkertaistava näkemys tuntuisi olevan vähättelevä sitä työtä kohtaan, mitä ihmiset ja kansalaisliikkeet ovat historiassa tehneet yleisen äänioikeuden, fasismin kaatamisen, ydinaseiden vähentämisen tai tasa-arvoisemman perusturvan eteen.

Lisää aiheesta Susan Weberin ylläpitämässä, erinomaisessa "Naked capitalism" blogissa: "Guest Post: Head of World’s Largest Asset Manager Says “Markets Like Totalitarian Governments”"

MT: Ihmiskauppa leviää maaseudulle Suomessakin

Maaseudun tulevaisuus uutisoi tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan suora ihmiskauppa lisääntyy Suomessa:

Suomen marja- ja puutarhatiloilla on töissä ihmisiä, jotka asuvat ahtaasti, tekevät pitkiä päiviä nälkäpalkalla ja ovat riippuvaisia työnantajistaan.

Tutkijat antavat kapean listauksen ihmiskaupan tuntomerkeistä, joka sopii moniin, mahdollisesti useimpiin, työsuhteisiin maailmassa.

Työnantaja käyttää hyväkseen työntekijän turvatonta asemaa. Turvaton tila voi johtua ulkomaalaisuudesta, nuoresta iästä, päihteistä tai sosiaalisesta asemasta.

Työntekijä on riippuvainen työnantajasta. Riippuvuus voi johtua veloista, sukulaisuudesta tai työsuhdeasunnosta.

Työnantaja johtaa työntekijää harhaan antamalla vääriä tietoja työsuhteesta.

Työnantaja maksaa palkkion turvattomia työntekijöitä kauppaavalle välittäjälle.

Myös palkkion vastaanottaminen on ihmiskauppaa.

Heikkenevän perusturvan ja kasvavan köyhyyden myötä kuvaus sopii myös kasvavaan määrään työsuhteita Suomessa.

TE: Takana kevein verovuosi vuoden 1987 jälkeen

Talouselämä uutisoi kokonaisveron olleen viime vuonna keveimmillään sitten 1980-luvun lopun. Varallisuuden yhä epätasaisempi jakautuminen näkyy esimerkiksi verotulojen ja julkisten palvelujen rahoituksen suhteessa, ja sen kautta myös tasavertaisesti kaikille saatavilla olevien julkisten palveluiden laadun ja saatavuuden heikkenemisenä. Tämän vaikutukset tuntuvat vakavimmin kaikkein heikoimpien ja vähäosaisimpien kohdalla. Esimerkiksi köyhyysrajan alapuolella eläviä verotetaan (eri tavoin, kuten ruoan hinnassa tai tukia vähentämällä) osin - suhteellisesti tai suoraan - jo ankarammin kuin arvopaperikauppaa keskimäärin.

Kuntaliiton pääekonomisti: Tuloveron progressiivisuus on romahtanut

Kuntaliiton pääekonomisti Juhani Turkkila päätyy väitöskirjassaan siihen johtopäätökseen, että Suomen verotuksen progressiivisuus on romahtanut.

Turkkilan laskelmat osoittavat, että vuoden 2008 asteikon mukaan samoista reaalituloista määrättiin tuloveroa vain noin kolmasosa siitä, mitä vuoden 1988 asteikolla olisi määrätty. Ja kun valtion tulovero on ainoa progressiivinen vero, on progression osuus vähentynyt samalla merkittävästi.

[...] – Tuloveroasteikkojen merkittävästä keventämisestä huolimatta suuria tuloja ansaitsevien pyrkimys muuttaa ansiotuloja pääomatuloiksi ei ole vähentynyt, koska suuria pääomatuloja verotetaan keveämmin kuin suuria ansiotuloja, Turkkila sanoo.

Suomalainen hyvinvointivaltiomalli on perustunut valtion vahvaan otteeseen markkinoista. Taustalla on ollut ajatus siitä, että markkinamekanismit eivät jaa taloustuotannon hedelmiä oikeudenmukaisesti, eivätkä markkinat ota lähes lainkaan huomioon esimerkiksi tuotannon negatiivisia ulkoisvaikutuksia ympäristöhaittojen muodossa. Näin ollen ympäristölainsäädäntö, vahvat tulonsiirrot, laaja julkinen palveluverkosto ja valtio turvallisena sekä osittain demokraattisessa valvonnassa toimivana työnantajana ovat kaikki olleet osa suomalaisen yhteiskunnan tukipilareita.

Viime aikoina on julkistettu lukuisia tutkimuksia, jotka ovat kertoneet 1980-luvulla tehtyjen talouspoliittisten päätösten tuhoisista seurauksista. Pääomaverotuksen progression poistamisen ja kokonaisveroasteen laskemisen sijaan viime vuosikymmeninä olisi pitänyt laajentaa julkisten palvelujen verkostoa, laman aikana valtion olisi pitänyt valtavien leikkauslistojen sijaan luoda lisää työpaikkoja aloille, jotka työllistävät suhteellisen hyvin (kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen) ja talouden päätöksentekoa olisi pitänyt uudistaa niin, että ihmiset pääsisivät vaikuttamaan työpaikoillaan erityisesti itseään koskeviin päätöksiin.

Tämän kaiken sijaan valtaosa Suomen talouden lisääntyneestä tehokkuudesta siirtyi suoraan rikkaimmalle väestönosalle.

THL: Perusturva ei riitä edes minimikulutukseen

Helsingin sanomat uutisoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemästä selvityksestä, jossa kartoitettiin ensimmäisen kerran perusturvan riittävyyttä Suomessa.

Useimpien perusturvan varassa elävien yksin asuvien käytettävissä olevat tulot asumismenojen jälkeen ovat jopa laskeneet. Pahimmillaan heillä on käytössään kohtuullisten asumismenojen jälkeen vain reilu viidennes keskipalkkaisen tuloista.

[...] Toissa vuonna noin 150 000 suomalaisen kotitalouden bruttotuloista yli 90 prosenttia koostui perusturvaetuuksista. Näiden talouksien määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 1990.

Selvityksen mukaan perusturva ei riitä edes minimikulutukseen, ja siitä huolimatta turva on jopa heikentynyt aiemmasta. Perusturvan varassa elävien määrä on kaksinkertaistunut kahdessakymmenessä vuodessa. Selvitys lisää musertavaa todisteiden määrää taloudellisen epätasavertaisuuden hälyttävästä kasvusta Suomessa.

HS: Yksityiset sairausvakuutukset yleistyvät pääkaupunkiseudulla

Helsingin sanomien mukaan yksityiset sairauskuluvakuutukset yleistyvät pääkaupunkiseudulla nopeaa vauhtia.

Yhä useammat vanhemmat ottavat lapselleen yksityisen sairauskuluvakuutuksen. Sitran mukaan pääkaupunkiseudulla jo 60 prosentilla alle 20-vuotiaista on yksityinen sairauskuluvakuutus.

Vakuutusyhtiöiden mukaan sekä lasten että aikuisten vakuutusten määrä kasvaa hyvää vauhtia. Ifin mukaan kasvu on keskimäärin seitsemän prosentin luokkaa vuodessa.

Kelan kehittämispäällikön Yrjö Mattilan mukaan puhdaspiirteinen julkinen terveydenhuolto on supistumassa.

Julkisen terveydenhuollon annetaan vähitellen näivettyä vähäisten resurssien takia, ja yksityiset terveydenhuoltoyritykset hoitavat lyhyissä jonoissaan halvat ja helpot sairastapaukset keräten valtavia voittoja – ja valtion tukemana.

Tämän kehityksen suurin epäkohta on, että ihmiset asetetaan eriarvoisiin lähtökohtiin niinkin perustavanlaatuisen ihmisoikeuden kuin terveydenhuollon suhteen.

Tutkimus: 1990-luvulla rikkaimman prosentin tulot lisääntyivät räjähdysmäisesti

Kansan Uutiset uutisoi professori Matti Tuomalan, erikoistutkija Marja Riihelän ja erikoistutkija Risto Sullströmin tutkimuksesta, joka selvitti Suomen ylimmän tuloluokan viime vuosikymmenen tulokehitystä ja verotusta. Tutkimuksen tuloksista selviää vuonna 1993 toteutetun verouudistuksen todelliset seuraukset:

Vuosina 1990 – 2002 reaalitulot kasvoivat Suomessa keskimäärin 19 prosenttia. Suurituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat samaan aikaan 44 prosenttia, mutta todellinen kehityksen kuva aukeaa vasta ensi viikolla julkaistavasta tutkimuksesta, jossa tarkastellaan erikseen myös suurituloisimman prosentin, noin 50 000 rikkaimman, tulokehitystä. Heidän reaalitulonsa kasvoivat 122 prosentilla.

Rolling Stone: Miksi Wall Street ei ole vankilassa?

Rolling Stone -lehden artikkelissa Why Isn't Wall Street in Jail? kysytään osuvasti, miksei maailmanlaajuisesti vähintään satojen miljardien tappioita aiheuttaneita pankkiireita ole laitettu vankilaan.

But these frauds are worse than common robberies. They're crimes of intellectual choice, made by people who are already rich and who have every conceivable social advantage, acting on a simple, cynical calculation: Let's steal whatever we can, then dare the victims to find the juice to reclaim their money through a captive bureaucracy.

Artikkelissa nostetaan ansiokkaasti esiin talouskriisin jälkipuinnin järjettömyys ja ennennäkemättömän mittakaavan epäoikeudenmukaisuus. Jutun mukaan pankkiirit ovat kaikin tavoin etuoikeutetussa asemassa: he ovat vahvasti kytköksissä poliittiseen elämään avokätisten vaalilahjoitusten kautta, heitä palkittiin pian kriisin jälkeen muhkeilla lisätienesteillä ja he näyttävät olevan myös oikeusjärjestelmän ulottumattomissa.

Markkinatalouden mekanismit ovat mahdollistaneet talouden päätöksenteon voimakkaan keskittymisen. Muutamien satojen vahvuinen pankkiirijoukko omaa nykyisellään niin suuren vaikutusvallan, että heidän itsekkäiden valintojensa seurauksena huono-osaisten joukko ympäri maailmaa on kasvanut valtavasti vain kahdessa vuodessa. Oleellista on myös, minkälaiseen toimintaan talouden rakenteiden halutaan kannustavan. Nykyisellään ihmisiä kannustetaan rakenteellisesti oman edun tavoitteluun, ja usein helpoin tapa on tehdä se muiden kustannuksella.

Krugman: Ammattiliitot tärkeä vastapaino keskittyvää varallisuutta ja poliittista vaikutusvaltaa vastaan

Taloustieteen nobelisti Paul Krugman kirjoittaa New York Timesin kolumnissaan Wisconsinin tilanteesta, missä osoitettiin viikonloppuna mieltä lakialoitetta vastaan, joka rajoittaisi merkittävästi julkisen sektorin työntekijöiden ammattiliittojen toimintaa.

Lakialoitetta ajava senaattori Scott Walker ja hänen tukijansa perustelevat sitä osavaltion budjettivajeella ja tarpeella saada työntekijät noudattamaan palkkamalttia. Krugmanin mukaan he yrittävät ainoastaan käyttää tilaisuutta hyväkseen ajaakseen läpi lain, joka tekisi Yhdysvalloista yhä enemmän valtion, jossa työntekijöiden kanssa ei tarvitse neuvotella, koska heillä ei ole neuvotteluasemia.

For what’s happening in Wisconsin isn’t about the state budget, despite Mr. Walker’s pretense that he’s just trying to be fiscally responsible. It is, instead, about power.

Mr. Walker and his backers are trying to do is to make Wisconsin — and eventually, America — less of a functioning democracy and more of a third-world-style oligarchy.

[...] he has made it clear that rather than bargaining with workers, he wants to end workers’ ability to bargain. 

Krugmanin mukaan maan taloudellis-poliittiset valtasuhteet tekevät Yhdysvalloista käytännössä rikkaan vähemmistön dominoivan harvainvallan. Ammattiliitoilla on elintärkeä rooli, koska ne muodostavat poliittisen vastapainon keskittyvää varallisuutta ja poliittista vaikutusvaltaa vastaan.

In principle, every American citizen has an equal say in our political process. In practice, of course, some of us are more equal than others. Billionaires can field armies of lobbyists; they can finance think tanks that put the desired spin on policy issues; they can funnel cash to politicians with sympathetic views (as the Koch brothers did in the case of Mr. Walker). On paper, we’re a one-person-one-vote nation; in reality, we’re more than a bit of an oligarchy, in which a handful of wealthy people dominate.

Given this reality, it’s important to have institutions that can act as counterweights to the power of big money. And unions are among the most important of these institutions. 

Markkinataloudessa yksi merkittävä palkkojen määrittymiseen vaikuttava osatekijä on työntekijöiden neuvotteluasemat. Kasautuvan varallisuuden myötä keskittyvä poliittinen vaikutusvalta on itseään ruokkiva ilmiö. Rikkaampi ja vaikutusvaltaisempi kansanosa pyrkii turvaamaan neuvotteluasemansa ja on taipuvainen käyttämään poliittista vaikutusvaltaansa joko parantaakseen omaa tilannettaan tai heikentääkseen vastapuolen asemia, mistä on kyse tässä nimenomaisessa tapauksessa.

Taloussanomat: Työtätekevät köyhät tulivat Suomeen

Taloussanomat uutisoi, kuinka matalapalkkaisten alojen työntekijöiden kuukausiansiot saattavat jäädä jopa alle köyhyysrajan.

Matalapalkka-alan osa-aikainen työntekijä saa usein niin pientä palkkaa, että sillä tulee hädin tuskin toimeen.

[...]Vuoden 2009 pienituloisuustilastot kertovat, että palkansaajista 3,1 prosenttia tienasi alle 1 183 euroa kuukaudessa. Se on virallinen köyhyysraja eli 60 prosenttia suomalaisten mediaanituloista.

[...]Syy pieniin palkkoihin johtuu usein yritysten halusta pitää joustavaa työvoimareserviä. 

Taloussanomien haastatteleman SAK:n työelämätutkijan Anu Suorannan mukaan

– Työnantaja odottaa saavansa odotustilassa olevaa työntekijäkuntaa, joka odottaa lisätunteja jatkuvassa valmiustilassa.

– Tämä on selvä liiketoimintaoppi. Asia olisi varmasti järjestettävissä työaikajärjestelyillä, joten kyllä tämä on työnantajalta selvä valinta

YLE: Kirjastojen kilpailuttaminen kuohuttaa Ruotsissa

YLE uutisoi, kuinka ruotsalaisessa Nackan kunnassa osoitetaan mieltä kirjastojen kilpailuttamista vastaan. Ruotsin kirjailijaliiton puheenjohtajan Mats Söderlundin mukaan kyseessä on vaarallinen ennakkotapaus, jonka esimerkki voi levitä koko maahan. Kirjailijaliitto epäilee, että kilpailutus ja yksityistäminen tasapäistävät kirjastojen tarjonnan.

[...] Uudistuksen vastustajat epäilevät että kirjavalikoima supistuu, koska kirjastot saavat osan korvauksistaan lainojen määrän perusteella ja silloin kannattaa keskittyä bestsellereihin.

Osakeyhtiöpohjalta toimivan kirjaston johtaja Margareta Swanelid puolustaa kilpailutusta ja yksityisiä kirjastoja.

- Nämä pelot perustuvat väärinkäsitykseen. Asiakkaamme haluavat hyvin erilaisia kirjoja. Kirjakaupat, jotka toimivat täysin kaupallisesti, tarjoavat myös laajoja valikoimia, Swanelid pohtii modernin näköisessä kirjastossaan.

Kirjailijaliiton puheenjohtaja taas ei armoa anna.

- Tuo kuulostaa idioottikommentilta. Kirjakauppojen valikoimathan ovat kaventuneet selvästi, kun on keskitytty vain kaupallisiin kärkinimiin.

Swanelidin mielestä voitto on hyvä asia myös kirjastoissa.

- Yritykset, kunnat ja muu julkinen sektori haluavat kaikki tuottaa voittoa, Tällä tavalla saadaan rahaa toiminnan kehittämiseen.

Markkinatalouden palkitsemismekanismien näkökulmasta kirjailijaliiton pelko on aiheellinen. Jos tietynlaisesta toiminnasta palkitaan, on kannattavaa ja järkevää toimia sillä tavoin. Tässä tapauksessa kanattaa panostaa suuria lainausmääriä tuottaviin bestsellereihin. Silloin kun kyseessä on yksityinen yritys, jonka ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa, edellisen kaltainen toiminnan logiikka korostuu. Kun puhutaan peruspalveluista kuten kirjastot, koulut tai terveydenhuolto, on tämä äärimmäisen vahingollista. Tällöin hyvän ja monipuolisen palvelun tuottamisesta tulee toissijainen voittoa tavoittelevaan toimintaan nähden.

TE: Petokalakannat romahtaneet kaksi kolmasosaa viimeisen sadan vuoden aikana

Talouselämä uutisoi Brittiläisen Kolumbian yliopistossa tehdystä, Villy Christensenin johtamasta, Talouselämän sanoin kaikkien aikojen perusteellisimmasta analyysistä maailman kalakannoista ja niiden muutoksista viimeisen sadan vuoden aikana.

[...] ravintoketjun kärkipään petokalakannat ovat sadan vuoden aikana romahtaneet kaksi kolmasosaa. Yli puolet petokalojen, kuten tonnikalan, meriahvenen ja turskan kadosta on tapahtunut viimeisen 40 vuoden aikana.

[...] Analyysissään Christensenin tiimi vertaili yli kahtasataa merten ekosysteemimallia eri puolilla maailmaa arvioidakseen eri kalojen määriä merissä vuosina 1880–2007.

Toinen samassa yhteydessä esitelty tutkimus linkitti saalistajakalojen kannan romahduksen globaalin kalastusteollisuuden kasvuun. Kalastus on lisääntynyt 54 prosenttia vuosien 1950 ja 2010 välillä, eikä hidastumista ole tulevina vuosina odotettavissa.

Christensenin mukaan tärkein keino kalakantojen elvyttämiseen olisivat kalastusmäärien leikkaukset.

Kuitenkin markkinatalouden kannustinjärjestelmä tarjoaa vain vähän välineitä kalastusmäärien vähentämiselle. Yksittäisellä kalastajalla, tietyllä kalastusalueella, ei kannustimien (eli palkitsemisen) näkökulmasta ole syitä ottaa huomioon, että mitä enemmän hän kalastaa nyt sitä vähemmän a) muille kalastajille jää kalastettavaa samana vuonna, b) kaikille kalastajille jää kalastettavaa tulevina vuosina. Markkinoiden hinnoittelujärjestelmä ei ota huomioon kalastuksen ulkoisvaikutuksia (kalakantojen romahtaminen), ja hinta määrittyy ainoastaan ostajien ja myyjien välisten neuvottelujen perusteella, lyhyellä aikajänteellä. Täten kun kalan hinta on noussut niin korkealle, etteivät kuluttajat sitä enää halua ostaa, ovat kalakannat todennäköisesti jo romahtaneet hälyttävän alhaiselle tasolle.

HS: Valtion omistamissa yhtiöissä satojen tuhansien eurojen johtajaeläkkeet

Helsingin Sanomat uutisoi johtajien eläkkeistä valtion omistamissa yhtiöissä.

Valtion omistamien yhtiöiden toimitusjohtajat pääsevät lähivuosina eläkkeelle, jonka suuruus vaihtelee 160 000 eurosta 530 000 euroon vuodessa. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan seitsemän lähivuosina eläköityvän oloneuvoksen eläke on keskimäärin noin 330 000 euroa vuodessa.

Suomalaisen keskieläke on noin 17 000 euroa vuodessa, joten valtio-omisteisen yhtiön toimitusjohtaja saa noin 20 kertaa tavallista suomalaista enemmän eläkettä.

Mitä artikkelissa ei nosteta esille, on kuinka kapitalistisen talouden markkinamekanismit kannustavat tämänkaltaiseen palkkaukseen sekä tarjoavat toisille ihmisille niin vahvat neuvotteluasemat, että tämänkaltaisten palkkojen sopiminen on mahdollista. Jos palkkaus perustuisi työn kohdalla vertaisarviointiin ja yksittäisen henkilön kohdalla tehtyihin tunteihin ja työn raskauteen, ei tämänkaltaisia eroja ihmisten välillä pääsisi syntymään.

HS: Potkut saaneelle Outokummun toimitusjohtajalle yli 500 000 euron vuosieläke

HS 18.2.2011:

Potkut saanut Outokummun toimitusjohtaja Juha Rantanen, 59, saa noin 530 000 euron vuosieläkkeen ensi tammikuusta lähtien

[...]Valtio omistaa Outokummusta yli 30 prosenttia.

[...]Tavalliseen työeläkkeen saajaan verrattuna Rantasen eläkeikä on alempi ja hänen karttumansa lasketaan paremmin ehdoin. Normaalisti työeläke lasketaan koko työurasta ja sen saa 63–68 vuoden iästä alkaen.

[...]Rantanen ei joudu kituuttelemaan myöskään ennen eläkeikää, sillä hän saa Outokummusta sopimuksensa mukaisen potkurahan – vain vajaa vuosi ennen 60-vuotispäiväänsä. [Erokorvaus] on yhteensä noin 1,9 miljoonaa euroa.

YLE:n Silminnäkijä-ohjelma kysyy, kuka päättää taloudesta

YLE TV 2:n maanantaina 14.2. esittämä Silminnäkijä-dokumentti käy yleisluontoisesti läpi viimevuosien finanssiromahduksen taustoja, sekä kysymyksiä siitä, miten talouden ohjauksesta päätetään. Dokumentissa haastatellaan lukuisia taloustieteilijöitä, ja tarkastellaan miten varallisuuden keskittyminen ja hyvinvoinnin ongelmat kiihtyvät valtioiden velkasaneerausten ja julkisen sektorin leikkausten myötä.

Ohjelma on katsottavissa kokonaisuudessaan YLE Areenassa maaliskuun puoliväliin saakka.

Ketkä rikastuvat keskitulotason kasvaessa Yhdysvalloissa?

Yhdysvaltalainen Economic Policy Institute tarjoaa sivuillaan työkalun keskitulotason kasvun jakautumisen havainnollistamiseen.

Economic Policy Institute: When income grows, who gains?

Esimerkiksi vuosien 1978-2008 aikana keskimääräinen tulotaso Yhdysvalloissa kasvoi yli 10000 dollarilla. Tämä kasvu jakautui väestön varakkaimman kymmenesosan ja muun väestön välillä siten, että kaikki tämä kasvu jaettiin varakkaimman kymmenesosan kesken, ja samalla lopun väestön tulotaso laski. Tulotason jakautumista eri aikoina voi itse tarkastella instituutin tarjoaman työkalun avulla haluamillaan aikaväleillä, ja lisämateriaalia löytyy tulotasomittarin taustalla olevaa tietoa keränneen taloustieteen professori Emmanuel Saezin kotisivuilta.

Varallisuuden keskittyminen ja sen äärimmäisen epätasainen jakautuminen ovat keskeisiä markkinatalouden tunnuspiirteitä. Osallisuustalousmalli ottaa ne yksityiskohtaisesti huomioon, vastaten niihin mm. palkitsemisen, omistussuhteiden ja kohdentamisen uudelleenjärjestelyillä.

Lääkkeiden hintojen määräytyminen esillä YLE:n WikiLeaks-aineistossa

YLE:n julkaisema, WikiLeaks-järjestön kautta vuodettu raportti Yhdysvaltojen Suomen-lähetystöstä kuvailee yksittäistä neuvottelukenttää, lääkkeiden hinnoittelua Suomessa, vapaaksi nimitetyn markkinatalouden piiristä:

Yhdysvaltojen Suomen-suurlähettiläs ja silloinen pääministeri Matti Vanhanen keskustelivat lääkehinnoista. Suurlähettiläs Barbara Barrett kertoi juhannuksen 2008 tienoilla, että Yhdysvaltain lääketeollisuus pelkäsi, että halvempia lääkkeitä suosiva viitehintajärjestelmä kohtelee patetoituja, kallimpia lääkkeitä epäreilusti eli toisin sanoen vähentää niiden käyttöä.

Diplomaattisähkeen mukaan Yhdysvallat harkitsi järeitä toimia Suomea kohtaan, jos viitehintajärjestelmä otettaisiin käyttöön.

Wikileaks-dokumentin mukaan Yhdysvallat harkitsi Suomen ottamista Yhdysvaltain kauppalain niin sanotun 301-pykälän piiriin. 301-pykälä olisi mahdollistanut kauppapoliittisten vastatoimien käyttämisen

Taloustieteen näkökulmasta tässä ei ole mitään erikoista - talouteen ja hintojen muodostumiseen on 1900-luvun aikana ja sen jälkeen käytetty kaikkia mahdollisia manipuloimiskeinoja, joita globalisoitunut, finanssimarkkinoiden alaisuuteen siirretty tuotanto tarjoaa runsaasti. Julkisessa keskustelussa tämä kiristys ja manipulointi on kuitenkin huomattavasti harvemmin esillä kuin korupuheet vapaasta kilpailusta ja reilusta markkinataloudesta. YLE:n julkaisema esimerkki kertoo kuinka Yhdysvallat oli valmis Suomessa kiristämään otettaan talouden ohjauksesta, suurten lääkeyritysten eduksi ja erityisesti korkeista lääkehinnoista kärsivien köyhimpien potilaiden kustannuksella.

YLE: Nuorten yksinäisyyteen liittyy paljon häpeää

YLE:n haastattelemat nuoret kertovat samoista eriarvoistumisen kehityssuunnista kuin valtakunnalliset tutkimukset.

- Keskusteluissa näkyy ehkä just yksinäisyys ja porukasta poisjättäminen, seurustelusuhteetkin. Mutta erilaisuus ehkä kaikkein voimakkaimmin, Louhi kertoo.

Nuorten keskuudessa rahalla ja ulkonäöllä on merkitystä.

- Kyllä sen huomaa, että kenellä on rahaa, ja mahdollisuus käyttää trendikkäitä vaatteita, ne on yleensä suuressa kaveriporukassa.

Lähtökohtien ja varallisuuden eriarvoisuus ja sen seuraukset esimerkiksi sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikuttavat osaltaan siihen, miten talouden järjestelyt sulkevat kasvavalta joukolta ihmisiä mielekkäät mahdollisuudet päätöksentekoon ja osallistumiseen hyvin nuoresta iästä asti.

Yhdysvalloissa suurempi eriarvoisuus kuin Egyptissä, Jemenissä ja Tunisiassa

Naked Capitalism, yksi maailman suosituimmista talousaiheisista blogeista, nosti esiin hätkähdyttävän tilastotiedon. Taloudellinen eriarvoisuus Yhdysvalloissa on suurempaa kuin esimerkiksi Egyptissä, Jemenissä ja Tunisiassa, joissa kansalaisten suurprotestien taustalla on vaikuttanut voimakkaasti juuri taloudellinen eriarvoisuus.

Egyptian, Tunisian and Yemeni protesters all say that inequality is one of the main reasons they’re protesting.

However, the U.S. actually has much greater inequality than in any of those countries.

Specifically, the “Gini Coefficient” – the figure economists use to measure inequality – is higher in the U.S.

Tekstissä pohditaan, miksi eriarvoisuuden räjähdysmäinen kasvu ei ole aiheuttanut mellakoita Yhdysvalloissa. Yhdeksi syyksi esitetään yhdysvaltalaisten huonoa tietoutta tulo- ja varallisuuseroista.

Taloussanomat: Ulosotto tuotti vuonna 2010 ennätyspaljon

Taloussanomien mukaan vuonna 2010 Suomessa perittiin ulosotoissa enemmän kuin koskaan:

Ulosoton hakijoille tilitettiin ulosoton kautta euromääräisesti enemmän kuin koskaan aiemmin, noin 837 miljoonaa euroa. Summa oli yli 100 miljoonaa euroa enemmän kuin toissa vuonna.

Viime vuoden aikana ulosotossa saatavia perittiin kaikkiaan noin 518 000 velalliselta. Vuoden lopussa velallisia oli yhteensä 239 000, joista yritysvelallisia oli 22 000.

Taloussanomien kolumni: Luonnonkin voi yksityistää

Anna Mård kirjoittaa kolumnissaan Taloussanomissa, että brittihallitus suunnittelee valtion metsien myymistä yrityksille, järjestöille ja muille yhteisöille. Mård kauhistelee metsien yksityistämisaikeita, mutta pitää kokemuksia viime vuosikymmenien yksityistämisaallosta Britanniassa pääosin hyvinä.

Valtio voi kuitenkin saada omistuksistaan kipeästi kaivattua rahaa. Viimeisimmällä yksityistämislistalla ovat mm. posti, satamat, rannikkopelastuspalvelu, jotkut yliopistot ja tietenkin myös metsät. Mikään ei ole valtakunnassa pyhää silloin, kun rahaa tarvitaan.

Viimeaikaisen talouskurimuksen aikana on esitetty toistuvasti ajatus siitä, että valtioiden talous toimii samoin periaattein kuin kotitalouden menot ja tulot. Toisin sanoen valtion tulojen on aina ylitettävä menot, muuten valtiota odottaa konkurssi. Myös Mårdin kolumnissa tämä ajatus näkyy voimakkaasti. Logiikka on yksinkertainen ja tarttuva, mutta valtioiden kohdalla täysin virheellinen. Valtioiden pitäisi nimenomaan pyörittää talouttaan väliaikaisilla, nykyistä suuremmilla budjettivajeilla, ja ohjata rahaa koulutukseen, vihreään infrastruktuuriin ja terveydenhuoltoon, missä euroa kohden syntyy eniten työpaikkoja. Valtioiden lainaehdot ovat yksittäisiä kotitalouksia merkittävästi paremmat, eikä valtio voi joutua yrityksen kaltaisesti konkurssiin. Monet maailman talousvetureista ovat kulkeneet jo pitkään alijäämäisillä budjeteilla – toisin sanoen lainarahalla.

Myös rahoitussektoria on säädeltävä nykyistä voimakkammin – rahoituspalvelut kannattaisi kansallistaa kokonaisuudessaan. Rahoitussektori on hyödyllinen, kun se ohjaa yhteiskunnan säästöjä hyödyllisiin ja tuottaviin investointeihin, kuten uusiin ja parempiin tuotantokoneisiin. Viime vuosikymmeninä rahoitussektori on siirtynyt poispäin alkuperäisestä tehtävästään kohti spekulatiivisia rahoitusinvestointeja suurten voittojen perässä, mikä on johtanut säännönmukaisesti toistuviin talouskupliin.

Pidemmällä aikavälillä tarvitsemme vision taloudesta, joka perustuu demokraattiseen suunnitteluun markkinamekanismien sijaan.

Talouselämä: Ruoan hinta voimakkaassa nousussa

Talouselämä uutisoi 5. helmikuuta Tilastokeskuksen tietojen perusteella, että ruoan hinta on voimakkaassa nousussa. Paprikan hinta on noussut vuodessa 67 prosenttia, sipulin 65 prosenttia, porkkanan 35 prosenttia ja banaanin 24 prosenttia.

Miten se on mahdollista? Uusin virallinen inflaatiolukuhan on "vain" 2,9 prosenttia. Sen verran kuluttajahinnat nousivat joulukuussa vuoden takaisesta Tilastokeskuksen uusimman kuluttajahintaindeksin mukaan.

Ongelmana on, että inflaatioluku sisältää muun muassa asuntolainojen korkokustannukset, joiden lasku painaa myös laskennallista inflaatiota alaspäin. Tosiasiassa köyhien kokema hintojennousu on siis reilusti laskennallista noin kolmea prosenttia suurempaa, koska heidän varoistaan merkittävästi suurempi osa kuluu jokapäiväisiin menoihin, kuten asumiseen ja ruokaan, joiden hinnat ovat erityisesti nousussa. Käytännössä ruoan nopea kallistuminen tietää entistä vaikeampia aikoja vähävaraisille, joiden määrä kasvaa Suomessa vauhdilla.

TIME: Goldman Sachs-pankin johdon palkka kolminkertaistettiin

Time uutisoi 28. tammikuuta, että Goldman Sachs, yksi maailman suurimmista rahoitusyrityksistä ja maailmanlaajuisen talouskriisin aiheuttajista, kolminkertaisti johtonsa palkan. Palkan lisäksi johtajat saavat osakkeita, optioita ja muita kannustimia.

Goldman Sachsin johtajien palkankorotus on vain yksi äärimmäinen esimerkki markkinoiden palkitsemisperiaatteiden vinoutuneisuudesta.

Taloussanomat: Tämän takia et saa isompaa palkkaa

Taloussanomat pohtii uutisessaan onko palkka arvostuksen mitta. Sanomien haastatteleman yhteiskuntatieteen tohtori, professori Harri Merlinin mukaan

– Arvostuksella ja ansioilla ei ole minkään valtakunnan tekemistä toistensa kanssa, yhteiskuntatieteen tohtori.

Hänen mukaansa ansiotilastoissa marssitaan edelleenkin 1960-luvun tahtiin tai ammattien tilastollisen luokituksen tahtiin, joka juontuu 1950-luvun Amerikasta.

[...]työn vaativuus on yleisesti hyväksytty palkkausperuste, mutta siitä käydään jatkuvaa vääntöä. Iso ongelma on hänen mukaansa se, että se perustuu jo olemassa oleviin rakenteisiin, kuten ammattikunnan mies- tai naisvaltaisuuteen tai jonkin ammattikunnan jäsenten rotuun ja ihonväriin.

– Todellisen vaativuuden mittaaminen ja sen jatkuva päivittäminen olisi erittäin työlästä ja kallista

Taloussanomat viittaa Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksen julkaisemaan Eriarvoisuus Suomessa -kyselyyn, jossa kansalaiset pääsivät arvioimaan sekä mitä eri ammateissa tienataan että mitä niissä heidän mielestään pitäisi tienata.

Suuryritysten johtajien palkoista vastaajilla oli todella hatarat arviot. Todellisuus ylitti kansan näkemykset 5–6-kertaisesti. Kansalaiset kuvittelivat suuryritysten johtajien tienaavan 15 000 euroa kuukaudessa, vaikka heidän mielestään 10 000 euron palkan pitäisi riittää. Todellisuudessa johtajat tienasivat keskimäärin 64 000 euroa kuukaudessa.

KU: Opettajat uupuvat äärirajoille

Kansan Uutiset uutisoi Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n teettämästä kyselystä koskien opettajien kokemuksia työstään ja siihen liittyvistä muutoksista.

Puheenjohtaja Olli Luukkainen on tulosten perusteella huolissaan opettajien hyvinvoinnista lisääntyvien oheistehtävien ja raskaiden ryhmien aiheuttamassa kuormituksessa.

– Tulokset antavat selvän kuvan siitä, että opettajilla ei ole niukkojen resurssien vuoksi mahdollisuutta tehdä työtään niin hyvin, kuin he haluaisivat ja mihin heillä olisi tietoa, taitoa ja koulutusta. Opettajat eivät myöskään koe, että palkka olisi oikeassa suhteessa työn määrään ja sen vaativuuteen nähden.

Taloussanomat: Kansa maksaa suorat ja epäsuorat pankkituet

Talouselämä-lehden mukaan näkyvät tuet pulaan joutuneille pankeille ovat poliittisesti kiusallisin tuen muoto eivätkä suinkaan ainoa tapa, joilla valtiot tukevat pankkeja. Niiden lisäksi huomattavan osan tuesta muodostavat näkymättömämmät "häivetuet".

Keskuspankit ovat pakottaneet lyhytaikaiset rahamarkkinakorot historiallisen mataliksi maailman suurimmissa talouksissa. (...) Samalla keskuspankit ovat varmistaneet pankkien maksuvalmiutta tarjoamalla niille ilmaista tai melkein ilmaista keskuspankkirahoitusta jopa rajoituksetta, niin kuin euroalueen EKP on tehnyt.

Karkeasti pelkistäen keinotekoisen matala korkotaso on samaan aikaan tulonsiirto säästäjiltä pankeille ja velallisille ja toinen tulonsiirto veronmaksajilta pankeille. Nollaan prosenttiin tai hyvin lähelle nollaa pakkotoimin painettu talletuskorko tarkoittaa, että tallettajat saavat säästöilleen pienempää tuottoa kuin he ilman keskuspankkien toimia saisivat.

Veronmaksajat tarjoavat parhaillaan pankeille lähes ainutlaatuisen tuottoisan tilaisuuden mittavaan korkoerokeinotteluun (...) Kyse on siitä korkoerosta, joka jää keskuspankin omista keskuspankkiluotoistaan pankeilta perimän koron ja valtioiden omista velkakirjoistaan pankeille maksamien korkojen väliin. Nyt tuo korkoero merkitsee pankeille epätavallisen suurta ja lisäksi likipitäen riskitöntä voittoa.

Taloussanomat viittaa italialaisen Trenton yliopiston ja yhdysvaltalaisen UCLA-yliopiston ruotsalaissyntyisen talousprofessori Axel Leijonhufvudin kirjoittamaan artikkeliin

On hyvin kyseenalaista, että veronmaksajien varoja päätyy erittäin suurin määrin pankkien pääomittamiseen keskuspankkien päätöksin vailla parlamentaarista päätöksentekoa. Tässä tuessa on hänen mukaansa kyseenalaista myös se, että veronmaksajien ei ole ilmeisesti edes tarkoitus oivaltaa kustantavansa erittäin mittavaa pankkitukea.

YLE: Joka neljäs yksinhuoltajaperhe tarvitsee toimeentulotukea

YLE Uutisten mukaan yksinhuoltajaperheiden taloudellinen tilanne on heikentynyt selkeästi viime vuosina. Yksinhultajaperheiden heikentynyt asema on yksi huolestuttavista esimerkeistä siitä, mitä OECD-maiden nopein tuloerokehitys aiheuttaa.

Yksinhuoltajaperheiden taloudellinen tilanne on heikentynyt 2000-luvulla verrattuna muuhun väestöön. Joka neljäs yksinhuoltajaperhe joutuu turvautumaan toimeentulotukeen.

Joka neljäs yksinhuoltajaperhe elää nykyään suhteellisessa köyhyydessä, eli tuloja on alle 60 prosenttia suomalaisten keskitulosta. Vielä viisitoista vuotta sitten yksinhuoltajaperheistä köyhiä oli harvempi kuin joka kymmenes. 

Heidän tilannettaan vaikeuttaa entisestään se, että toimeentulotukoea saavilta lapsiperheiltä vähennetään lapsilisät.

Taloussanomat: Katso kuka on oikeasti köyhä

Taloussanomat uutisoi suomalaisesta köyhyydestä.

Pienituloisten määrä on lähes kaksinkertaistunut 20 vuodessa. Vuonna 2009 pienituloisia oli noin 700 000, kun vuonna 1990 vastaava luku oli noin 400 000.  

[...]Pienituloisuus ei välttämättä tarkoita nälän näkemistä, mutta riski syrjäytyä yhteiskunnasta on kasvanut. 

[...]Suomessa pienituloisiksi lasketaan ne, jotka tienaavat alle 60 prosenttia mediaanitulosta. Vuonna 2009 se tarkoitti alle 1183 euron kuukausituloja.

Taloussanomien haastatteleman Kelan tutkimusprofessori Olli Kankaan mukaan

-60 prosenttia mediaanitulosta on muotoutunut pienituloisuuden mittariksi siksi, että kaikkien ihmisten tulisi kyetä elämään yhteiskunnassa normaaliksi miellettyä elämää. Tavoitteena on välttää sosiaalinen syrjäytyminen ja leimautuminen.

Talouselämä kertoo Kangasta huolestuttavan pienituloisuuden pitkittyminen sekä lapsiköyhyyden yleistyminen ja köyhyyden periytyvän aikaisempia vuosia helpommin.

Tilastokeskuksen mukaan köyhän perheen lapsella on kaksinkertainen vaara jumittua köyhyyteen normaalisti tienaavan perheen lapseen verrattuna.

Parecon Finland kevään aikana pääkaupunkiseudun kirjastoissa

Parecon Finland järjestää kevään aikana lukuisia keskustelutilaisuuksia pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Keskustelutilaisuuksissa esitellään markkinatalouden peruspiirteitä, sekä osallisuustalousvision mahdollisuuksia. Aikaa on varattu jokaisessa myös runsaasti yleisökysymyksille ja -keskustelulle. Tilaisuuksien ajankohdat ilmoitetaan sivuillamme.

Ota yhteyttä mikäli olisit kiinnostunut kuulemaan osallisuustaloudesta työpaikallasi, järjestössäsi tai yhteisössäsi - järjestämme tilaisuuksia myös pyynnöstä. Yhteydenotot sähköpostitse osoitteeseen info@parecon.fi

Marjut Lindberg: Hoitoa ja palveluita yksityistetään hivuttamalla

Suomalainen julkinen terveydenhuolto eriarvoistuu nopeasti varallisuuden perusteella. Samalla esimerkiksi köyhyysrajan alapuolella elävien lasten määrä kasvaa. Pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindberg kirjoittaa Helsingin Sanomissa terveydenhoidon siirtymisestä yhteisomistuksesta yksityisen omistuksen piiriin:

Kulunut vuosikymmen jää historiaan muun muassa siksi, että niin sanotussa hyvinvointivaltiossa lähetettiin ennätysmäärä hiljaisia viestejä, joiden mukaan ihmisten pitäisi maksaa terveydenhoidostaan entistä enemmän ja osallistua tulevaisuuden hyvinvointinsa rahoittamiseen yhä suuremmalla osuudella.

[...]Yksityisen ja julkisen sairaanhoidon yhdistämisessä näyttää unohtuneen pääasia: miksi Husin sairaaloiden kaltaiset laitokset on rakennettu, ja miksi niitä ylläpidetään julkisin varoin.

Alkuperäinen tarkoitus on se, että sairaat ihmiset saavat vaivoihinsa mahdollisimman hyvän ja oikea-aikaisen hoidon.

[...]Kuluneen vuosikymmenen aikana pelottelupolitiikka ja yksityisten palvelujen käyttö ovat lisääntyneet, mutta Suomessa ei ole tehty merkittäviä poliittisia päätöksiä siirtymisestä yksityiseen palvelutuotantoon.

Mielipidekyselyjen tulokset osoittavat, että selvä enemmistö suomalaisista kannattaa edelleen peruspalveluiden – mukaan lukien sairaanhoidon – rahoittamista ja järjestämistä julkisina palveluina.

Yksi keskeinen ongelma markkinataloudessa on se, miten se voimakkaasti suosii eriarvoistavia ratkaisuja (esimerkiksi varallisuuden keskittämistä ja vähävaraisten huomioimatta jättämistä päätöksenteossa). Tämä tapahtuu usein huomaamatta: kehityssuunta nähdään rakenteellisena ja jopa ihmisten vaikutuskyvyn ulottumattomissa olevana luonnonvoimana, Englannin entisen pääministerin Margaret Thatcherin sanoin "ainoana vaihtoehtona".

"Syrjäytyminen vakavin turvallisuusuhka"

Kauppalehti uutisoi MTV 3:n haastattelun pohjalta:

Poliisiylijohtajan mielestä syrjäytymisen kasvu ja kansalaisten ajautuminen yhteiskunnan ulkopuolelle on erittäin vakava uhka maan sisäiselle turvallisuudelle.

MTV3:n haastattelussa Mikko Paateron mielestä ihmisten valuminen yhteiskunnan ulkopuolelle lisää rikollisuutta hälyttävässä määrin.

Mm. Paateron mainitsemista syistä tasa-arvoista yhteiskuntaa pitävät ihanteena lähes kaikki.

HS: Köyhyys periytyy yhä näkyvämmin

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 24.1. arvioi lähtökohtien tasa-arvoisuuden epäonnistuneen Suomessa, viitaten laajaan nuorison epätasa-arvoisuutta kartoittaneeseen tutkimukseen.

Kuva kertoo ennen kaikkea sen, että suuri osa köyhyydestä ja huono-osaisuudesta periytyy seuraavalle sukupolvelle. Se ei periydy geeneissä vaan puutteellisina henkisinä, sosiaalisina ja aineellisina elämänhallinnan voimavaroina.

Vanhempien köyhyyden vaikutukset näkyvät lapsessa jo sikiöaikana, sillä köyhiin perheisiin syntyy kevyempiä lapsia kuin varakkaisiin perheisiin. Lapsen varttuessa köyhyyden kierre saa uusia ja ratkaisevalla tavalla tulevaisuuteen vaikuttavia ilmenemismuotoja.

Kuten varallisuus ja sen tuomat mahdollisuudet, myös köyhyys ja sen sanelemat heikot vaikuttamisen mahdollisuudet periytyvät hätkähdyttävilläkin tavoilla ilman erillisiä tai rakenteellisia korjaustoimenpiteitä. Tämä epätasa-arvoinen lähtökohta kasautuu jo muutamassa sukupolvessa huomattavilla tavoilla, erityisesti markkinataloudessa jonka perusrakenteisiin kuuluu vaikutusmahdollisuuksien jakaminen huomattavissa määrin varallisuuden perusteella.

YLE: Lapsilisät on jo leikattu kaikkein köyhimmiltä lapsiperheiltä

YLE oikaisee uutisessaan lapsiperheiden tukien leikkaamista koskevan keskustelun virhekäsityksiä:

Toimeentulotukia saavien lapsiperheiden tuista vähennetään automaattisesti lapsilisät. Suurin osa tukien menettäjistä on köyhiä yksinhuoltajaperheitä. Parikymmentä vuotta jatkunut käytäntö leikkaa lapsilisät lähes kymmenesosalta lapsiperheiltä.

Toimeentulotukea saavilta lapsiperheiltä lapsilisät vähennetään toimeentulotuesta. Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori Susan Kuivalainen sanoo, että uudistus tuli hiipien, kun perhetukia ja lapsilisiä sekä niiden verovähennysoikeuksia uudistettiin.

- Vuodesta 1994 lapsilisä on otettu tulona huomioon toimeentulotuessa ja vähennetään tuista, Kuivalainen sanoo.

Pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden luoman laajamittaisen, markkinoiden haittavaikutuksia korjaamaan pyrkineen järjestelyn vaiheittainen luhistuminen on vähintäänkin sen repivien seurausten kautta yleisesti tiedetty asia. Sen syistä ja taustoista on paljon virhetietoa ja uskomuksia.

Taloustieteen professori Robin Hahnel on käynyt kirjassaan läpi ns. hyvinvointivaltioiden ja niitä kannattaneiden keskeisiä epäonnistumisia, erityisesti liittyen markkinatalouden rakenteiden huomioonottamiseen kestävällä tavalla. Hän käsittelee kirjassaan erityisesti tapoja, joilla markkinoiden rakenteelliset vaatimukset olivat ja ovat jatkuvasti uhkaamassa pyrkimyksiä ohjata markkinavaihdon tuhoisia seurauksia tasa-arvoisempaan ja yhteistyöpainotteisempaan suuntaan. Yksi tällainen korjausmenetelmä oli tukien jakaminen lapsiperheille lapsilisien muodossa.

YLE: Lääkärit ja opettajat välttävät köyhiä kaupunginosia

YLE 19.1.2011:

Vantaan kaupunki on päättänyt ratkaista Hakunilan terveysaseman lääkäripulan ulkoistamalla koko terveysaseman toiminnan yksityiselle lääkäripalveluja tuottavalle yritykselle. Vantaan terveystoimen johtaja Timo Aronkytö kertoo, että hyvämaineisille terveysasemille on entistä helpompaa pestata lääkäreitä mutta maineeltaan huonompiin se on entistä vaikeampaa.

Työterveyslaitos: Suomalainen yhteiskunta on jakautunut sosiaaliluokkiin

Työterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisten perhe- ja ystävyysverkostoihin valikoituu saman sosiaaliluokan ihmisiä.

Perhe- ja ystävyysverkostoihin valikoituvat samaan sosiaaliluokkaan kuuluvat. Toimihenkilöt ystävystyvät keskenään, työntekijät keskenään ja johtajat keskenään. Pätkätöissä tai työttömänä olevaa voi olla vaikeaa määritellä mihinkään ammattiryhmään kuuluvaksi, mikä hankaloittaa tärkeiden lähiverkostojen syntymistä.

Kehitys aiheuttaa entisestään voimistuvaa lähtökohtien eriarvoisuutta, kun ylimmän portaan verkostot erkanevat muusta yhteiskunnasta.

YLE: Kansainväliset sijoittajat tahkoavat rahaa Suomen terveydenhoidossa

YLE 16.1.2011:

Suomessa yksityinen ei aina ole aidosti yksitystä. Veronmaksajat tukevat terveysbisnestä: arvonlisäveroa ei tarvitse maksaa ja Kela korvaa lääkärikuluja. Yritykset ja kunnat ulkoistavat työterveydenhuoltoaan.

Sitran johtaja Antti Kivelä pitää Suomen tilannetta outona.

- Nykyinen hajanainen rahoitusjärjestelmä johtaa siihen, että systeemi polarisoituu ja ollaan kohta amerikkalaisessa mallissa, Kivelä toteaa.

Suomalainen terveydenhoito on suosittu sijoituskohde, koska alalla nautitaan uutisen mukaan poikkeuksellisen korkeista katteista laajojen eri muotoisten veronmaksajien tukien ansiosta. Yksityistämisiä on perusteltu Suomessa sillä, että terveydenhuollosta halutaan tehokkaampaa. Sitran johtajan Antti Kivelän mukaan suomalainen terveydenhoito menee kovaa vauhtia kohti amerikkalaista yksityisen terveydenhoidon mallia, jonka tehokkuus on tutkitusti länsimaiden heikoin. Tehokkuusongelmaa vakavampi on nykyisen kehityksen eriarvoistava vaikutus – terveydenhoidon laatu riippuu Suomessakin varallisuudesta.

HS: Sianlihantuottajat mukaan mielikuvasotaan

Helsingin Sanomat uutisoi 23.12. sianlihan imagon huonontumisesta seuranneesta sianlihantuottajien imagokampanjasta. Uutisessa käsiteltiin ohimennen myös ruokatalojen suhtautumista eläinten hyvinvointiin.

"Noin kolmasosa kuluttajista sanoo, että vastuullisuudella on vaikutusta ostopäätökseen. Toinen kysymys on sitten, kuvastavatko vastaukset tutkimuksissa todellista käytöstä. Silti alan sisällä on ollut selvää, että meidän on pakko alkaa puhua eläinten hyvinvoinnista", Puisto [HK Ruokatalon brändijohtaja] sanoo.

Markkinat kannustavat kuluttajia valitsemaan halvan ruokatuotteen ja rankaisevat korkeammin hinnoin kuluttajia, jotka pyrkivät ottamaan ostospäätöksessään huomioon ympäristön hyvinvoinnin, tuotannon eettisyyden tai sosiaalisen hyvinvoinnin. Kuluttajien päätöksentekovalta jakautuu eriarvoisesti euro per ääni-periaatteella, minkä seurauksena useissa tapauksissa vain varakkaammilla on mahdollisuus ostaa kestävämmällä tavalla tuotettuja hyödykkeitä ja näin ollen tukea esimerkiksi tuotantoeläinten elinolosuhteiden parantamista.

"Vastuulliselta kuluttajalta" vaaditaan monesti myös erityistietoutta tuotannosta ja sen standardeista, kuten luomusta ja reilusta kaupasta, sekä valppautta tuottajien markkinoinnin kanssa, mikä entisestään vaikeuttaa "vastuullisen kuluttajan" asemaa.

Stiglitz: Euroopassa ja Yhdysvalloissa tehty täysin vääriä talouspäätöksiä

Taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz varoittaa kolumnissaan, että Euroopan ja Yhdysvaltojen lääkkeet talouskriisiin ovat tehottomia ja eriarvoisuutta entisestään lisääviä. Rahoitussektorin valtavat virheet maksatetaan julkisen sektorin leikkausten muodossa ihmisillä, jotka eivät alunperin edes hyötyneet talouskuplasta.

Unfortunately, the New Year’s resolutions made in Europe and America were the wrong ones. The response to the private-sector failures and profligacy that had caused the crisis was to demand public-sector austerity! The consequence will almost surely be a slower recovery and an even longer delay before unemployment falls to acceptable levels.

YLE: Laman lapsista piirtyy rekisterien avulla hätkähdyttävä kuva

YLE uutisoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen 90-luvun laman lapsista tekemästä laajasta tutkimuksesta, jossa seurattiin kaikkia vuonna 1987 syntyneitä aikuisiksi asti lähes kaikkien kuviteltavissa olevien rekisterien avulla.

Joka neljännellä vuonna 1987 syntyneellä on tilillään rikoksia tai rikkomuksia, joka viidennellä on ollut mielenterveysongelmia ja että joka kuudes on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa.

Aineellinen köyhyys todella periytyy: Yli 5 vuotta toimeentulotukea saaneiden vanhempien lapsista peräti 70 prosenttia saa toimeentulotukea. Ja mitä pidempään vanhemmat ovat saaneet toimeentulotukea, sitä enemmän heidän lapsensa käyttävät myös mielenterveyspalveluja, syövät psyykenlääkkeitä, joutuvat huostaan otetuiksi ja tekevät rikoksia.

Köyhyys ei ole vain aineellista. Syrjäytymistä aiheuttaa myös periytyvä "henkinen köyhyys", kuten virikkeetön lapsuus tai välinpitämätön vanhemmuus.

YLE haastatteli THL:n tutkijaa Raija Paanasta.

Tutkijan syyttävä sormi ei osoita niinkään vanhempia, vaan yhteiskunnan epätasa-arvoistumista. Tuloeroja ei Paanasen mukaan enää pitäisi kasvattaa. Palvelut olisi hyvä saada "yhdeltä luukulta" ja perheitä pitäisi tukea.

Tutkimus: Köyhyys voi tukahduttaa lapsen geneettisen potentiaalin

Teksasilaisen yliopiston tutkijaryhmä on kaksostutkimuksissaan saanut selville, että köyhät elinolosuhteet voivat tukahduttaa lapsen geneettisen potentiaalin. Tytkijaryhmä teki erilaisia ajattelun kyvykkyyttä mittavia testejä eri kaksospareille. 10 kuukauden iässä havaittavia eroja ei vielä ollut, mutta jo kahden vuoden ikäisenä erot eritaustaisten lasten välillä alkoivat näkyä.

At 10 months, there was no difference in how the children from different socioeconomic backgrounds performed.   By 2 years, children from high socioeconomic backgrounds scored significantly higher than those from low socioeconomic backgrounds.

Köyhemmistä taustasta tulevat lapset, sekä identtiset että ei-identtiset, suoriutuivat testeistä samankaltaisesti. Rikkaimmista perheistä tulevat identtiset kaksoset suoriutuivat testeistä samankaltaisin tuloksin, kun taas ei-identtisten kaksosten keskuudessa eroja oli jo havaittavissa, mikä viittaa erojen selittyvän geneettisillä tekijöillä.

In general, the 2-year-olds from poorer families performed very similarly to one another. That was true among both fraternal and identical twins, suggesting that (...) their environments determine their cognitive success.  

Among 2-year-olds from wealthier families, identical twins (who share identical genetic makeups) performed very similarly to one another. But fraternal twins were not as similar — suggesting their different genetic makeups and potentials were already driving their cognitive abilities.

Tämä ei tarkoita sitä, että rikkaiden perheiden lapset olisivat geneettisesti "parempia", vaan että rikkaissa perheissä lapsilla on mahdollisuus kasvaa geeniensä mahdollistamaan täyteen kukoistukseen, kun taas alhainen yhteiskunnallinen asema tukahduttaa tämän potentiaalin. Tämä eriarvoisuus näkyy jo niinkin aikaisin kuin kahden vuoden iässä.

The study (...) does not suggest that children from wealthier families are genetically superior or smarter. They simply have more opportunities to reach their potential. (...) Socioeconomic disadvantages suppress children's genetic potentials. (...) Our findings suggest that socioeconomic disparities in cognitive development start early.

Tutkimustulokset kyseenalaistavat näkemystä, jonka mukaan yhteiskunnassa kaikilla olisi yhtäläinen mahdollisuus "menestyä". Mitä suuremmat luokkaerot vallitsevat, sitä vahvemmin lapset lähtevät "kilpajuoksuun" eri viivalta, ja sitä vähäisempi on köyhempien perheiden lasten mahdollisuus "sosiaaliseen nousuun".

YLE: Huonotuloisten keskuuteen on kasvanut lähes tuloton kurjalisto

YLE uutisoi, että

Köyhien ja huonosti toimeentulevien joukkoon on syntynyt kaikkein vähäosaisimpien ryhmä.

Eriarvoisuus syvenee köyhien omassa keskuudessa, kun kaikkein köyhimpien paisuva joukko elää yhä useammin lähes tyystin vailla tuloja. Kun köyhiksi lasketaan ne, joiden tulot jäävät alle 60 prosentin koko väestön keskituloista, on Suomessa runsaat 700 000 köyhää.

Niiden ihmisten osuus, joiden tulot jäävät alle 40 prosentin keskimääräisestä köyhyysrajasta, on lisääntynyt (...) Heidän määränsä myös nousee jatkuvasti suuremmaksi ja köyhien keskuuteen syntyy ns. kurjien ryhmä.

Köyhyystutkija Olli Kangas Kelasta näkee tulevaisuuden huolestuttavana.

Köyhiä on jatkossa yhä enemmän. (...) Köyhien joukossa on tapahtunut köyhyyden syvenemistä. (...) Kurjien joukko on kasvussa. Köyhienkin kesken tapahtuu eriarvoistumista. Niiden, jotka elävät pelkällä perustyöttömyysrahalla, köyhyysaste on jo 90 prosenttia. Ja noin puolet pelkkää kansaneläkettä saavista yksinäisistä ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella.

Kuten tuloerojen kasvu, Kankaan mukaan myös

Se, millä vauhdilla köyhyys on lisääntynyt tässä maassa, hakee vertaistaan OECD-maiden joukossa.

Tämä on huolestuttava merkki Suomen eriytymisestä yhä voimakkaammin luokkayhteiskunnaksi. Suuret erot eri väestöryhmien välillä repivät yhteiskuntaa kahtia ja luovat pahoinvointia, turvattomuutta sekä epäluottamusta. Toisistaan erkaantuvien väestöryhmien on yhä vaikeampaa asettua toisten asemaan, mikä lisää itsekkyyttä ja piittaamattomuutta muista. Lisäksi tämänkaltainen kehitys on omiaan ruokkimaan itse itseään, jos sitä ei katkaista tasa-arvoistavalla politiikalla.

Onnellisuustutkija: Johtajat ovat keskimäärin alaisiaan onnellisempia tai tyytyväisempiä

Taloussanomat kirjoittaa onnellisuustutkija ja psykologian professori Markku Ojasen tutkimuksista:

tutkijoiden tulokset kertovat, että johtajat ovat keskimäärin alaisiaan onnellisempia tai tyytyväisempiä

Tutkimukset kyseenalaistavat johtajien suurien palkkioiden perusteena usein käytettyä myyttiä

(...) vastuun taakan alle kaatuvista huippujohtajista ja johtajuuden kuluttavuudesta (...) Oikeasti pomoksi pääseminen voi olla tie henkilökohtaiseen onneen.

Päinvastoin, 

Johtajille kertyy Markku Ojasen mukaan runsaasti etuja, joita pidetään hyvän työn ominaisuuksina: mahdollisuutta hallita työtehtäviä, vaihtelua, arvostusta ja hyvää palkkaa. – Johtajien stressikään ei ole yhtä suurta kuin tavallisten työntekijöiden

Johtajat saavat eropassien jälkeen helpommin työtä kuin muut, tai sitten heille on kertynyt niin paljon varallisuutta, että he pärjäävät ilman työtäkin

Kauppalehti: Vain joka kolmas maksaa progressiivista tuloveroa

Kauppalehti uutisoi, että:

Ansiotuloverotuksessa progressiivinen verotus koskettaa enää vajaata kahta miljoonaa suomalaista. (...) Progressiivinen verotus tasaa siis aikaisempaa vähemmän suomalaisten kasvavia tuloeroja.

Vuoden 2009 verovelvollisista vain 34 prosenttia kuului tuloeroja kaventavien tuloverojen piiriin, eli 1,75 miljoonaa suomalaista. Vielä vuonna 1989 vastaavan veromuodon piiriin lukeutui 57 prosenttia verovelvollisista, mikä vastasi silloin 2,8 miljoonaa suomalaista.

Vuoden 1993 verouudistus eriytti pääomatulojen ja ansiotulojen verotuksen. Tuohon asti kansalaiset maksoivat progressiivista verotusta myös pääomatuloista.

Tuloverotusta tutkinut Kuntaliiton pääekonomisti Juhani Turkkila vertailee nykytilannetta ja tilannetta ennen vuoden 1989 kokonaisverouudistusta ja toteaa, että

Suomessa on pienennetty jo pitkään tuloverojen merkitystä valtion tulolähteenä. (...) Progressiivisen tuloverotuksen piiriin kuuluvien osuus pienenee edelleen, koska vuosina 2010 ja 2011 verotusta on kevennetty (...) karkeasti yksinkertaistaen, nykypäivän keskituloinen maksaa tuloistaan 25 prosenttia tuloveroa. Tästä samasta reaalitulosta olisi maksettu 33 prosentin veroa vuoden 1989 veroasteikossa.

Turkkilan tutkimuksen tulokset vahvistavat, kuinka Suomessa on siirrytty pois progressiivisesta verotuksesta kohti tasaveroa. Tuloerot ovat kasvaneet 2000-luvulla Suomessa OECD-maista  nopeimmin.

YLE: Säästöpäätökset johtivat Meksikonlahden öljykatastrofiin

Meksikonlahden tuhoisan öljyturman taustalla oli riskinotto ja luultavasti arvio, jonka mukaan mahdolliset kustannukset olisivat pienempiä kuin todennäköiset voitot:

Aikaa ja rahaa säästäneet päätökset aiheuttivat Meksikonlahden öljyonnettomuuden, sanoo katastrofia selvittänyt Yhdysvaltain presidentin nimeämä tutkintalautakunta. Öljy-yhtiö BP:n ja sen liikekumppanien päätökset lisäsivät öljylautan onnettomuusriskiä, lautakunnan raportissa kerrotaan. Tutkintalautakunta varoittaa, että vastaava onnettomuus saattaa uusiutua, ellei alalla ryhdytä uudistuksiin.

Kustannustehokkuuden kasvattaminen riskejä ottamalla on markkinataloudessa turvallisinta silloin, kun riskien toteutuminen voidaan laskea siirtyvän epämääräiseen tulevaisuuteen tai kolmansien osapuolien kustannettavaksi. Näin tapahtui myös Meksikonlahden öljyturman kanssa. Rakenteellisen vian korjaaminen vaatii jatkuvasti uusia toimenpiteitä. Yleensä näitä ovat lainsäädännön korjaaminen tai erilaiset sopimukset sekä tapauskohtaiset neuvottelut.

YLE: Kymmenet helsinkiläiset taloyhtiöt jättävät tonttivuokran rästiin

Vuodenvaihteessa voimaan astuneet, tuntuvat korotukset taloyhtiöiden vuokriin Helsingissä eivät nauti niiden seuraukset kantavien luottamusta.

Tonttivuokran korotus astui voimaan noin sadalla helsinkiläisellä taloyhtiöllä vuoden vaihteessa. Uusien sopimusten myötä tontin vuokra nousee asteittain jopa 18-kertaiseksi.

Vuokrien korotuksia vastustava kansanliike Tontinvuokralaiset ry katsoo, että hinnannousu on kohtuuton. Esimerkiksi Herttoniemeläisen taloyhtiön puheenjohtajan mukaan korotus merkitsee sadan neliön huoneistolle noin 100 euron lisälaskua kuukaudessa, kun korotuksesta puolet tuli voimaan vuoden vaihteessa.

Taloyhtiöiden asukkaat ovat yrittäneet pitkään neuvotella kohtuullisempia vuokria kaupungilta, joka samaan aikaan vuokraa mahdollisesti hyvin tuottoisaa pääkaupunkialueen tonttimaata lähes ilmaiseksi yhteiskuntamme varakkaimpien käyttöön.

Marjut Lindberg: Tuloerot rakentavat luokkayhteiskuntaa

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindbergin kolumni puolustaa tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa ja tarkastelee suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistumista. Lindberg avaa tilanteen haitallisia seurauksia esimerkiksi (laajasti arvokkaana nähdyn) mahdollisuuksien tasa-arvon näkökulmasta:

Tuloerojen kasvu ei tarkoita vain sitä, että rikkaimpien ihmisryhmien tulot kasvavat entisestään ja köyhimpien tulot pysyvät ennallaan tai niiden ostovoima pienenee.

Tuloerojen kasvu rakentaa yhteiskuntaan kerroksia, joissa kaikenlaisten mahdollisuuksien erot kasvavat lopulta niin suuriksi, ettei eri ryhmillä ole yhtenäistä kulttuuria, kieltä eikä taitoja työskennellä yhdessä. Silloin on mahdotonta kuvitella, että kansan kaikki kerrokset löytäisivät yhteiset tavoitteet, puhumattakaan yhteisistä menetelmistä, joilla koko kansan hyvinvointia yritettäisiin kohentaa.

Vaikka jättääkin tämän kehityksen syyt tai vaalikautta kestävämmät - sekä osallistavammat - ratkaisumahdollisuudet juurikin pois tarkastelustaan, on Lindbergin kolumni selkeä ja arvokas koonti eriarvoistumisen tilanteesta Suomessa.

"Muutosta journalismissa tapahtuu, mutta sitä tuntuvat aiheuttavan pikemminkin taloudelliset ja teknologiset voimat kuin kriittinen yhteiskunnallinen keskustelu"

Median vaikutusvallasta ja toiminnasta on Suomessakin keskusteltu paljon, mutta usein suhteessa poliittiseen järjestelmään. Yksi keskeinen vaikutusmekanismi mediassa on kuitenkin voitontavoittelu ja rahoitus mainonnan kaltaisten järjestelyjen avulla. Tämän vaikutukset ovat monialaisia, mutta yksi osa-alue jota tämä riippuvuus hämärtää on tietoinen ja poliittinen päätöksenteko uutisoinnista.

Median sotauutisoinnin osalta tätä käsittelee Mediaseuraaja-blogin 2.1. julkaistu artikkeli, "Sotajournalismin anatomia":

"[Median rakenteellista muutosta käsittelevät] journalismikriitikot yleensä menettävät uskottavuutensa toimittajakunnan silmissä: vaikka valtamedian arvostelu on hyväksyttyä, pyrkimyksien sen nykykäytäntöjen kehittämiseen tietoisella toiminnalla ja poliittisilla päätöksillä ei nähdä olevan tästä päivästä. Muutosta journalismissa tapahtuu, mutta sitä tuntuvat aiheuttavan pikemminkin taloudelliset ja teknologiset voimat kuin kriittinen yhteiskunnallinen keskustelu median demokraattisesta tehtävästä."

TS: Lapset jäävät työelämän jalkoihin

Taloussanomat:

Mannerheimin lastensuojeluliiton mukaan kiire, ylityöt, stressi, pätkätyöt ja epävarmuus heijastuvat koteihin vanhempien väsymisenä ja läsnäolon puutteena.

– Tutkimusten mukaan työelämän paineet heijastuvat suoraan perheiden arkeen ja vanhempien ja lasten suhteisiin, sanoo kasvatustieteen tohtori, tutkija Taina Kyrönlampi-Kylmänen Suomen humanistisesta ammattikorkeakoulusta Torniosta.

Työntekijöiden, ja varsinkin työntekijöiden perheiden, hyvinvointia on markkinamekanismien kannalta melko turha ottaa huomioon, varsinkin jos korkean työttömyyden seurauksena tarjolla on runsaasti halpaa työvoimaa.

Epäkohtien korjaaminen onnistuu useimmiten vain painostuksella ja neuvottelulla, ja tapauskohtaisesti - markkinataloudessa ei ole juuri rakenteellisia keinoja lasten pahoinvoinnin kaltaisten suorienkaan ongelmien (nk. ulkoisvaikutusten) huomioonottamiseen, vaikka esimerkiksi yrityksen työntekijät olisivatkin niistä luultavasti erinomaisen hyvin tietoisia.