Väitös: Suuret tuloerot haittaavat talouskasvua

YLE:

Rahan keskittyminen rikkaille nimittäin vähentää talouskasvulle elintärkeää kulutusta. 

Köyhät sen sijaan laittavat lanttinsa kaikkia hyödyttävään kiertoon, koska heidän on pakko. 

- Ihmiset luonnollisesti pyrkivät varautumaan epävarmaan tulevaisuuteen ja jos on enemmän tuloja niin sitä paremmin pystyy varautumaan eli säästämään, Malinen toteaa. 

Kulutuksen vähentyminen puolestaan vähentää investointeja, työllisyyttä ja sitä kautta hidastaa bruttokansantuotteen kasvua.

Kansantaloustieteilijä Tuomas Malisen mukaan tulojen epätasainen jakaantuminen haittaa myös kansantalouksien toimintaa, sillä rahan keskittyminen rikkaiden käsiin vähentää kulutuskysyntää, mikä puolestaan heikentää yksityisen sektorin investointihalukkuutta.

Tuloerojen kokonaisvaikutus yhteiskuntiin on laajempi. Aihetta laajasti tutkinut Richard Wilkinson on koonnut selkokielisessä ja tiiviissä luennossaan tuloerojen aiheuttamia lukuisia sosiaalisia haittoja yhteiskunnissa.

Tuloerokeskustelussa olisi tärkeää pohtia myös sitä, millä perustein ihmisiä palkitaan työstään ja mihin näillä palkitsemiskäytännöillä pyritään? Tuoreet tutkimukset työmotivaatiosta ja palkitsemisesta ovat tuottaneet yllättäviä tuloksia – esimerkiksi käsitys siitä, että muhkeat lisäansiot motivoivat ja parantavat työn tuottavuutta, on osoittautunut erityisesti ei-mekaanisten töiden kohdalla virheelliseksi. Joissain tapauksissa valtavat bonukset ovat itse asiassa heikentäneet työtuloksia. Tutkimusten mukaan paremmin motivoi mahdollisuus kehittyä ja parantua omassa työssään sekä kokemus siitä, että oma työ on merkittävää.

Osallisuustalouden visiossa ehdotetaan palkitsemisperusteeksi ahkeruutta ja vaivannäköä, koska niihin ihminen voi aidosti itse vaikuttaa. Nykyään esimerkiksi neuvotteluvoima- ja asema, onni, koulutustaso ja varallisuus vaikuttavat suuresti ihmisten tuloihin. Ahkeruuden ja vaivannäön perusteella palkitseminen mahdollistaisi oikeudenmukaisemmat palkitsemisperusteet, ja myös työn tuottavuuden näkökulmasta olisi loogista palkita ihmistä sellaisesta, mihin hänellä on täysi mahdollisuus vaikuttaa.

KU: Köyhyys Suomessa tuplaantui

Kansan Uutiset:

Suomalaisten köyhyys on yli kaksinkertaistunut parin viime vuosikymmenen aikana. 

– Kun Suomen köyhyysaste pienituloisuudella mitattuna oli vuonna 1993 kuusi prosenttia, vuonna 2009 se oli 13,1 prosenttia, Helsingin yliopiston taloustieteen professori Vesa Kanniainen kirjoittaa tuoreessa Yhteiskuntapolitiikka -lehdessä. 

Paul Krugman: Julkinen velka ymmärretään väärin

Paul Krugman, New York Times:

Deficit-worriers portray a future in which we’re impoverished by the need to pay back money we’ve been borrowing. They see America as being like a family that took out too large a mortgage, and will have a hard time making the monthly payments.
This is, however, a really bad analogy in at least two ways. 

First, families have to pay back their debt. Governments don’t — all they need to do is ensure that debt grows more slowly than their tax base. The debt from World War II was never repaid; it just became increasingly irrelevant as the U.S. economy grew, and with it the income subject to taxation. 

Second — and this is the point almost nobody seems to get — an over-borrowed family owes money to someone else; U.S. debt is, to a large extent, money we owe to ourselves.

Taloustieteen nobelisti Paul Krugman purkaa kolumnissaan "Nobody Understands Debt" yleisimpiä väärinkäsityksiä liittyen valtioiden velkaantumiseen. Valtion velka mielletään usein samanlaiseksi kuin ylisuuren asuntovelan ottaneen perheen velka. Krugman huomauttaa, että vertaus ontuu pahasti, sillä valtioiden ei tarvitse maksaa velkaa takaisin, kunhan huolehditaan siitä, että velka kasvaa hitaammin kuin verokertymä kasvaa. On myös tärkeää huomata, että ylivelkaantunut perhe on velkaa muille, kun taas esimerkiksi Yhdysvaltain velka on suuressa määrin lainaa itseltään.

Krugman antaa esimerkin toisen maailmansodan aiheuttamasta velasta, joka oli suhteellisesti suurempi kuin nykyinen Yhdysvaltain valtion velka. Velka oli kuitenkin myös veronmaksajien omistamaa – esimerkiksi niiden ihmisten, jotka ostivat valtion joukkovelkakirjoja. Velka ei tehnyt sodanjälkeisestä Amerikasta köyhempää, eikä se estänyt suurimpia nousuja tuloissa ja elintasossa Yhdysvaltain historiassa.

Kuten Krugman toteaa, julkista velkaa voi olla toki liikaa ja julkisella velalla on merkitystä. Nykyisenkaltaisessa taloustaantumassa julkisen velan keinotekoista suitsimista tärkeämpää on pyrkiä elvyttämään taloudet kasvavan työttömyyden loukusta lisäämällä julkista kulutusta. Nykyinen valtion velkaantumisella pelottelu johtaa vain tarpeettomiin julkisen sektorin leikkauksiin ja laman syventymiseen.

HS: Rikkaiden tulot räjähtivät kasvuun 1990-luvulla

Helsingin sanomat:

Vuosina 1990–2007 parhaiten ansaitsevien 50 000 suomalaisen tulot kasvoivat viisi kertaa nopeammin kuin keskituloisen suomalaisen tulot. Kaikkien suomalaisten tulot kasvoivat 41 prosenttia, mutta hyvätuloisimmalla prosentilla ne nousivat 209 prosenttia. 

Ilmiö näkyy myös tulonmuodostuksen keskimääräisessä vuosikasvussa. 

Suomalaisten käteen jäävät tulot nousivat keskimäärin 2,4 prosenttia vuodessa. Ylimmällä prosentilla nousuprosentti oli 12,3. 

Vielä rajumpaa on rikkaimman promillen eli viidentuhannen hyvätuloisimman käytettävissä olevien tulojen vuotuinen keskimääräinen kasvuvauhti: se oli vuosina 1990–2007 keskimäärin 34 prosenttia vuodessa.

Ennen vuotta 1990 rikkaimpien tuloista vain alle 15 prosenttia oli pääomatuloja. Uutisessa haastatellun kansantaloustieteen professorin Matti Tuomalan mukaan nykyään esimerkiksi rikkaimman 5000 suomalaisen tuloista pääomatulot muodostavat jo 70-90 prosenttia. Blogissamme on kirjoitettu aiemminkin 1990-luvun alun verouudistuksesta ja sen vaikutuksista tulo- ja varallisuuseroihin. Uudistusten yhteydessä muun muassa pääomaverotuksen progressiivisuus poistettiin.

Vauraiden pörssilistaamattomien yhtiöiden osakkaat saavat jakaa vuosittain 90 000 (ensi vuodesta lukien 60 000) euroa osakasta kohden nollaverokannalla. 

Näin tarpeeksi vauraan nelihenkisen perheyhtiön jäsenet ovat voineet jakaa itselleen vuosittain nollaverokannalla yhteensä 360 000 euroa (ensi vuodesta 240 000 euroa) vuodessa. Tätä suuremmista osingoista heidän veroprosenttinsa on pääomatuloista 19,6. 

Koska verovapaita osinkoja saa jakaa yhdeksän prosenttia yhtiön nettovarallisuudesta, veroetu koskee täysimääräisesti vain vauraimpia suomalaisia.

Vauraiden perheyhtiöiden omistajia tuetaan jo osinkojen alhaisella veroprosentilla (19,6), joka on selvästi työn verotusta alhaisempi. Tämän lisäksi pörssilistaamattomien yhtiöiden omistajat saavat jakaa vielä ensi vuodesta eteenpäin itselleen 60 000 euroa per henkilö, ilman veroja.

Pääsivuston tekniset ongelmat korjattu

Pääsivustomme (www.parecon.fi) suljettiin pois käytöstä 20.-22.12.2011. Parecon.fi-sivustomme onnistuttiin hakkeroimaan ja sivustomme palvelimelle piilotettiin phishing-huijaussivusto. Saimme tiedon ongelmasta nopeasti Googlelta sekä Viestintävirastolta ja sivustomme suljettiin tilapäisesti korjausta varten.

Poistimme hakkereiden asentamat tiedostot palvelimelta ja palautimme sivut toimivasta varmuuskopiosta. Varmuuskopion ansiosta mitään sisältöä ei onneksi päässyt häviämään. Testasimme sivustoa laajamittaisesti ja koska sivusto toimi tämän jälkeen normaalisti, avasimme sivuston jälleen käyttöön. Hakkerointi kohdistui siis vain palvelimemme sisältöön ja huijauksen tarkoituksena oli käyttää salaa palvelintilaamme huijaussivustojen pyörittämiseen. Hakkerointi ei siis aiheuttanut tietoturvaongelmia parecon.fi-sivuston vierailijoille.

Jatkossa pidämme entistä tarkempaa huolta sivujen päivityksistä, varmuuskopioinnista ja salasanojen vahvuudesta. Pahoittelemme aiheutunutta häiriötä sivustomme käyttäjille.

Talvitauko

Parecon Finlandin blogi siirtyy reiluksi viikoksi talvitauolle. Otamme nyös mielellämme vastaan linkkejä ja kommentteja toiminnastamme kuluneen vuoden aikana - nyt on hyvä aika esimerkiksi lukea alkuvuodesta kirjoitettua koontia järjestömme toiminnasta, jolloin jäsenemme Tuomas Salonen kirjoitti aiheesta englanniksi kansaiväliselle ZNet-sivustolle.

Lue: Tuomas Salonen - Campaigning for Participatory Economics in Finland

Kommentit, palautteet ja yhteistyöideat otetaan mielellään vastaan osoitteessa antti.jauhiainen@parecon.fi

Parecon Finlandin toiminta jatkuu uusin julkaisuin ja keskustelutilaisuuksin sekä myös erilaisin uusin tavoin ensi vuonna, kaikesta tästä lisää tietoa ensi vuonna blogissamme ja kotisivuillamme.

TE: Itsemurhien määrä on noussut Kreikassa ennätyslukemiin talouskriisin myötä

Talouselämä referoi The Guardian lehden artikkelin synkkiä uutisia maailmanpankin ja EU:n sanelemien ankarien leikkaustoimien kohteena pitkään olleesta Kreikasta:

Raskailla säästötoimilla ja tiukalla taloustilanteella on järkyttäviä vaikutuksia Krekan väestöön. Maan terveysviranomaisten tilastot kertovat tammi-toukokuun aikana tehtyjen itsemurhien määrän kasvaneen 40 prosenttia viime vuoden vastaavalta ajanjaksolta.

Kreikan itsemurhien määrä suhteessa väestön kokoon oli Euroopan alhaisin ennen kolme vuotta sitten alkanutta talouskriisiä. Tuolloin 2,8 henkilöä 100 000 päätyi itsemurhaan. Nyt luku on lähes kaksinkertaistunut ja noussut maanosan suurimmaksi. Myös itsemurhayritysten määrä on lisääntynyt.

Taloustieteen professori Robin Hahnel varoitti ankaran leikkauspolitiikan seurauksista kesällä Parecon Finlandin tekemässä haastattelussa. Kreikan räjähdysmäisesti kasvavat itsemurhaluvut ovat yksi synkkä esimerkki tavoista, joilla julkisen sektorin kurittaminen ja yksilöiden perusturvan murentaminen vaikuttavat yhteiskunnassa.

Lue lisää: Robin Hahnel - Leikkauspolitiikka ei ole ratkaisu

YLE: Joulu on vaikeaa aikaa köyhissä lapsiperheissä

YLE:

Pienituloisissa perheissä lähestyvä joulu tietää vaikeita aikoja. Kymmenissätuhansissa suomalaiskodeissa ei ole varaa jouluruokiin tai -lahjoihin ilman ulkopuolista tukea. Köyhyysrajan alapuolella elää 130 000 lasta.

Ainakin yli sadan tuhannen lapsen kärsimys kuristavassa köyhyydessä on todellisuutta myös Suomessa, jossa köyhyys on viime vuosina kasvanut ja tuloerot nousseet. Lasten köyhyys heikentää moninaisin tavoin heidän tulevia mahdollisuuksiaan toteuttaa itseään ja osallistua yhteiskuntaan. Samalla se kauaskantoisine seurauksineen sotii selkeästi useimpien arvostamaa lähtökohtien tasa-arvoisuutta vastaan.

Lue myös:

Historioitsija Howard Zinn palkitsemisesta
STT: Lapsiköyhyys kolminkertaistunut
HS: Suomalaislapsia nyt köyhyysrajan alapuolella yhtä paljon kuin 70-luvulla
Tutkimus: Köyhyys voi tukahduttaa lapsen geneettisen potentiaalin
YLE: Laman lapsista piirtyy rekisterien avulla hätkähdyttävä kuva

LMD: OWS:llä merkittävä vaikutus julkisen keskustelun sisältöihin

Le Monde Diplomatique:

No headlines announced it. No TV pundits called it. But on the evening of November 8th, Occupy Wall Street, the populist uprising built on economic justice and corruption-free politics that’s spread like a lit match hitting a trail of gasoline, notched its first major political victory (...) in Ohio, when voters repealed Republican governor John Kasich’s law to slash bargaining rights for 350,000 public workers and gut what remained of organized labor’s political power.

This spring and summer (...) in Washington, the conversation, such as it was, concerned debt, deficit, and austerity. The discussion wasn’t about whether to slash spending, only about how much and how soon. A National Journal analysis in May found that the number of news articles in major newspapers mentioning "deficit" was climbing, while mentions of "unemployment" had plummeted. In the last week of July, the liberal blog ThinkProgress tallied 7,583 mentions of the word "debt" on MSNBC, CNN, and Fox News alone. "Unemployment"? A measly 427.

What a game-changing few months it’s been. Occupy Wall Street has inspired 750 events around the world (...) In so doing, the protests have wrestled the national discussion on the economy away from austerity and toward gaping income inequality (the 99% versus 1% theme), outsized executive compensation, and the plain buying and selling of American politicians by lobbyists and campaign donors.

Mentions of the phrase "income inequality" in print publications, web stories, and broadcast transcripts spiked from 91 times a week in early September to nearly 500 in late October, according to the website Politico — an increase of nearly 450%. In the second week of October, according to ThinkProgress, the words most uttered on MSNBC, CNN, and Fox News were "jobs" (2,738), "Wall Street" (2,387), and "Occupy" (1,278). (References to "debt" tumbled to 398.)

The way Occupy Wall Street, with next to no direct access to the mainstream media, commandeered the national political narrative represents something of a stunning triumph.

OWS:n kaltaisen liikkeen merkitys ja saavutukset ovat verrattavissa esimerkiksi ympäristöliikkeen saavutuksiin. Jatkuva ja väsymätön työ sekä kampanjointi on johtanut siihen, että ilmastonmuutoksen sekä ympäristön- ja eläintensuojelun kaltaiset kysymykset ovat ainakin pintapuolisesti esillä julkisessa keskustelussa. Ekologisesta ajattelusta on tullut arkipäivää monilla yhteiskunnan osa-alueilla sekä useiden ihmisten toimintaa ja ajattelua ohjaava perustavanlaatuinen arvo. Vaikka yhteiskuntamme ei edelleenkään ole ekologisesti kestävällä perustalla, on tämä silti tarvittava alku ja pohjustus. Jotta johonkin tavoitteeseen voidaan joskus päästä, on ensin laajamittaisesti tiedostettava sen olemassaolo ja tarpeellisuus, ennen kuin sitä kohti voitaisiin edes pyrkiä.

Samoin myös talouden alueella. OWS on onnistunut kääntämään julkisen keskustelun päälaelleen pois leikkauksista, budjettivajeista ja säästökuureista. Sen sijaan keskusteluun ovat nousseet työpaikat sekä varallisuuden ja vallan räikeän epätasa-arvoinen jakautuminen. Ja he ovat onnistuneet tässä vaikka - kuten artikkelissakin sanotaan - heillä ei ole konkreettisia vaikutusmahdollisuuksia valtavirran uutisten sisältöihin. Mitä sen sijaan niillä tahoilla ja eturyhmillä nimenomaan on, joita keskustelu velkaantumisesta ja julkisen kulutuksen leikkaamisesta palvelee. Tämä ei todellakaan ole mikään mitätön saavutus, mikä tulisi pitää mielessä aina kun liikettä kritisoidaan sen vaikutusmahdollisuuksista tai tavoitteiden ja vaatimusten epämääräisyydestä.

Taloussanomat: Tuloerot kasvavat kehittyneissä maissa

Taloussanomat:

Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on laajenemassa kaikkein kehittyneimmissä teollisuusmaissa, selviää yhteistyö- ja kehitysjärjestö OECD:n raportista. Tuloerojen kasvu on OECD:n mukaan seurausta siitä, että koulutetut työntekijät, ylin johto sekä pankkiirit hyötyvät eniten globaaleista työmarkkinoista.

Väestön rikkaimman kymmenyksen keskimääräinen tulo on nyt noin yhdeksän kertaa enemmän kuin köyhimmän kymmenyksen. Kuilu on kasvanut noin kymmenen prosenttia 1980-luvun puolesta välistä asti.

– Yhteiskuntasopimus on purkautumassa monissa maissa. Tämä tutkimus kumoaa olettamukset, että talouskasvun hedelmät automaattisesti valuvat heikompiosaisille ja että epätasa-arvoisuus edistää sosiaalista liikkuvuutta, sanoo OECD:n pääsihteeri Angel Gurria tiedotteessa.

Lisää aiheesta:

Maailma.net: Miksi tuotanto siirtyy halvan työvoiman maihin?
Wilkinson: Kuinka taloudellinen epätasa-arvoisuus vahingoittaa yhteiskuntia
YLE: Tuloerot ovat kääntyneet taas nousuun Suomessa

Maailma.net: Yritysten veronkierto riistää kehitysmailta miljardeja

Maailma.net kirjoittaa eurooppalaisen velka- ja kehitysverkoston (Eurodad) yritysten "verosuunnittelua" käsittelevästä raportista.

Ylikansallisten yritysten veronkierto on pääsyy siihen, että kehitysmaat pysyvät riippuvaisina ulkopuolisesta avusta. Verotuloja menetetään vuosittain satoja miljardeja euroja. "Arvioidaan, että kehitysmaista katoaa vuosittain yli 750 miljardia euroa ja yli puolet siitä liittyy kansainvälisten yritysten toimintaan", raportin laadintaan osallistunut Marta Ruiz kertoo.

Eurodadin mukaan ylikansalliset yritykset siirtävät voittojaan maasta toiseen konsernin sisäisen siirtohinnoittelun avulla. "Tuotteita myydään toisessa maassa toimivalle tytäryhtiölle paljon markkinahintaa halvemmalla. Näin alkuperämaan voitot näyttävät mahdollisimman pieniltä", Ruiz selittää.

(...) Eurooppa tuo huomattavan osan banaaneistaan Englannin kanaalissa sijaitsevalta Jerseyn saarelta. Todellisuudessa banaanilaivat seilaavat Afrikasta tai Karibialta kohteisiinsa, mutta paperilla hedelmät käyvät veroparatiiseissa, joissa ne myydään edelleen tytäryhtiöille. Selvityksen mukaan jokaisesta Euroopan banaanikaupassa ansaitusta eurosta ilmoitetaan vain yksi sentti verotettavaksi voitoksi tuotantomaassa.

(...) Ongelma on maailmanlaajuinen, mutta kehitysmailta se estää kestävän kehityksen ja köyhyyden vähentämisen.

Teivo Teivainen kirjoitti Helsingin Sanomissa viime elokuussa kuinka

OECD:n uusimpien arvioiden mukaan jopa yli puolet maailmankaupasta käydään kansainvälisten konsernien eri maissa sijaitsevien tytäryhtiöiden välillä. Siirtohinnoittelulla suuryritysten strategisen suunnittelun konttorit pyrkivät ohjaamaan voitot sinne, missä se on niille verotuksellisesti hyödyllisintä. Tällöin on vapaiden markkinoiden sijaan aiheellista puhua kapitalistisesta suunnitelmataloudesta.

Markkinointi & Mainonta -lehti taas, kirjottaessaan elokuussa Googlen veronkierrosta Suomessa, oli sitä mieltä, että

Verokikkailun ansiosta on jäänyt keräämättä kymmenien miljardien dollarien verot valtioihin, joilla olisi ollut verotuloille huutava tarve. Ja voitot jäävät yhtiöihin, joiden omistajina on maailman rikkaimpia miehiä.

HS: Valtion ostaman työterveyshuollon hinta noussut rajusti

Helsingin Sanomat:

Valtion ostaman työterveyshuollon hinta on noussut rajusti usean vuoden ajan. Valtiokonttorin mukaan sen ostaman työterveyshuollon hinta kasvoi viime vuonna 13,9 prosenttia. (...) Vuonna 2005 hinta oli 325 euroa ja 2010 jo 523 euroa per potilas. Valtio osti viime vuonna ulkoistettua työterveyshuoltoa 86 000 ihmiselle.

Valtio ostaa työterveyshuoltoa yrityksiltä, jotka ovat olleet alunperin supisuomalaisia, mutta ovat nyt ulkomaisten pääomasijoittajien omistuksessa. Esimerkiksi suomalaiset eläkeyhtiöt omistivat aiemmin Suomessa toimivia hoiva- ja lääkäriyhtiöitä, mutta niiden omistus ja valta on valunut ulkomaille.

YLE uutisoi viime tammikuussa, kuinka kansainväliset sijoittajat tahkoavat rahaa Suomen terveydenhoidossa.

Suomessa yksityinen ei aina ole aidosti yksitystä. Veronmaksajat tukevat terveysbisnestä: arvonlisäveroa ei tarvitse maksaa ja Kela korvaa lääkärikuluja. Yritykset ja kunnat ulkoistavat työterveydenhuoltoaan.

(...) Terveyspalveluihin kannattaa sijoittaa. Sairaudet eivät tästä maasta häviä ja väki harmaantuu. Tuotot ovat hyviä. Tilastokeskus arvioi, että terveyspalvelujen kate on 20 prosenttia tuotoista. Se on huomattavasti enemmän kuin palvelualoilla yleensä.

Helsingin Sanomien artikkelin mukaan Mehiläinen maksoi viime vuonna 40 miljoonan euron voitoistaan veroja Suomeen ainoastaan 340 000 euroa - eli alle prosentin.

KU: Parecon rikkoo talouskeskustelun rajoja

Toimittaja Elias Krohn haastatteli Kansan Uutisten viikkolehteen Parecon Finlandin Antti Jauhiaista ja Joona-Hermanni Mäkistä järjestön toiminnasta ja osallisuustalouden esimerkistä.

Lisäksi lehdessä arvioitiin Parecon Finlandin artikkelisarjan ensimmäinen julkaisu, taloustieteen professori Robin Hahnelin artikkeli "Perusteet markkinoita vastaan":

Taloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnel perustelee artikkelissaan Perusteet markkinoita vastaan, miksi yhteiskuntaa ei tulisi rakentaa markkinoiden ehdoilla. [...] Hahnel repii kappaleiksi teoriat markkinajärjestelmän tehokkuudesta yhteiskunnan kannalta, kilpailun toimivuudesta ja markkinoiden tasapainohakuisuudesta.

Vaihtoehtoja Hahnel on esitellyt toisaalla. Tässä hän toteaa, että autoritäärisen suunnittelutalouden romahtaminen ei merkitse sitä, että myös demokraattinen suunnittelu olisi huono ajatus.

Mäkisen ja Jauhiaisen haastattelusta on julkaistu Kansan Uutisten sivuilla lyhennetty versio, ja se on luettavissa Parecon Finlandin blogissa kokonaisuudessaan. Koko aukeaman painettu versio artikkelista on alunperin julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 9. joulukuuta.

Maailma.net: Miksi tuotanto siirtyy halvan työvoiman maihin?

Timo Mielonen, Maailma.net: 

Alhaisten työvoimakustannusten lisäksi tuotantoa siirretään halvan työvoiman maihin yrityksille tarjottujen etujen vuoksi. Muun muassa Kiina ja Intia ovat perustaneet niin kutsuttuja vapaatuotantoalueita, jota tarjoavat verohelpotusten ohella yrityksille joustoa maiden kansallisesta työlainsäädännöstä, sekä rajoituksia tai jopa täyskieltoja ammattiyhdistysliikkeen toiminnalle. 

Esimerkiksi Intian erityistalousalueilla toimivat yritykset pääsevät nauttimaan muun muassa täydellisestä verovapaudesta viiden ensimmäisen vuoden aikana sekä myyntiin ja liikevaihtoon perustuvien verojen ja tullimaksujen alennuksista. Nokian ja sen komponenttivalmistajien tehtaat Chennaissa toimivat eritystalousalueella.

[…] Globaalia työntekijöiden ja yritysten välistä epäsuhtaa vahvistaa se, että tavanomaisesti lainsäädäntö turvaa yritysten, mutta ei työntekijöiden asemaa. Työntekijöiden asemaa vahvistavan lainsäädännön toimeenpano on osoittautunut vaikeaksi. 

[…] Yrityksille suotuisan toimintaympäristön luomisen taustalla on kilpailu ulkomaisista investoinneista. Toisaalta kehitysmaat kamppailevat investoinneista toistensa kanssa ja toisaalta alueellisesti keskenään investoijien sijoittumisesta. Usein suurimman potin kuitenkin korjaavat investoiva yritys ja sen omistajat. 

Asteittain "vapautetun" kansainvälisen kaupan tuomat edut, taloustermein tuottavuuslisät, ovat jakautuneet erittäin epätasaisesti. Kansainvälinen kauppa on hyödyttänyt pääasiassa kehittyneitä maita, ja kaupan eduista vain pieni osa on jäänyt kehittyville maille. Seuraava yksinkertaistettu esimerkki kuvaa yhtä tärkeää syytä sille, miksi nykyisenkaltainen kansainvälinen kauppa suosii rikkaampia maita.

Pohjoiset kehittyneet maat ovat erikoistuneet koneiden ja välineiden tuotantoon, koska niiden valmistuksessa heillä on suhteellinen etu. Kehittyvät etelän maat ovat puolestaan erikoistuneet raaka-aineiden tuotantoon, jossa heillä on suhteellinen etu. Tämän erikoistumisen on oletettu johtavan tehokkuuslisään myös kehittyvissä maissa, mutta koska koneita on hyvin vähän tarjolla suhteessa työvoiman saatavuuteen, etelän tuottajat joutuvat kilpailemaan keskenään harvoista koneista ja tämä aiheuttaa kaupan ehtojen kääntymisen heidän etuaan vastaan.

Myös työntekijöiden järjestäytyminen vaikuttaa kaupan ehtoihin. Kehittyneissä maissa ammattiyhdistysliikkeet ovat perinteisesti olleet vahvempia kuin kehittyvissä maissa, ja esimerkiksi maailmanlaajuisten taloustaantumien aikana tämä tarkoittaa sitä, että kehittyvien maiden palkkataso laskee nopeammin, mikä puolestaan johtaa heikompiin kauppaehtoihin kehittyvien maiden kannalta.

On tärkeää huomata, että nykyiset kehittyneet taloudet ovat poikkeuksetta kehittäneet sisämarkkinansa ja teollisuutensa "vapaan" kansainvälisen kaupan ulkopuolella. Esimerkiksi Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Japani ovat pyrkineet koko 1900-luvun ajan suojelemaan tärkeitä teollisuudenalojaan voimakkaalla protektionismilla, kuten korkeilla tulleilla tuontitavaroille. Kehittyville maille tarjotut lainapaketit ovat sisältäneet voimakkaita rakenneuudistusohjelmia, jotka ovat sitoneet köyhemmät maat tiukemmin "vapaan" kansainvälisen kaupan ehtoihin. Kuten Mielosen artikkelissa todetaan, kansainvälisen kaupan "vapauttamisen" yksi keskeinen osa, eli tuotannon siirtäminen halvan työvoiman maihin, on hyödyttänyt erityisesti vauraissa maissa perustettuja suuryrityksiä ja niiden omistajia. Samalla taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut rikkaiden ja köyhien maiden välillä sekä rikkaiden ja köyhien maiden sisällä.

Kansainvälisen kaupan ongelmista ja mahdollisista lyhyellä aikavälillä toteutettavista korjaustoimenpiteistä voi lukea lisää muun muassa Robin Hahnelin teoksesta Poliittisen taloustieteen aakkoset. Tarkemmat tiedot löytyvät sivustomme Kirjat-osiosta.

Tutkimus: Muiden rahallinen auttaminen tekee onnelliseksi

Taloussanomat:

Sosiaalipsykologi ja professori Elizabeth Dunn ja psykologi ja apulaisprofessori Michael Norton tutkivat reilun 600 amerikkalaisen onnen tuntemuksia rahankäytön yhteydessä. 

Ihmiset jotka käyttivät rahaa lahjojen ostamiseen toisille ja lahjoittivat rahaa hyväntekeväisyyteen olivat onnellisempia.

Ihmisen toimintaa tutkivat tieteenalat ovat viime aikoina laajentaneet ymmärrystä ihmisen toiminnan motiiveista. Oikeudenmukaisuuden ja reiluuden tajua on havaittu jo 15 kuukauden ikäisillä lapsilla.  Harvard Business Reviewssä tänä vuonna julkaistu artikkeli The Unselfish Gene kokosi viimeaikaisen evoluutiobiologian, psykologian, sosiologian, valtiotieteiden ja kauppatieteiden tutkimustuloksia ja päätyi siihen johtopäätökseen, että yleisesti toistettu käsitys ihmisestä oman materiaalisen edun ajajana on vähintäänkin harhaanjohtava.

Ihmisluontoa koskevaa akateemista keskustelua tärkeämpää on kuitenkin tarkastella, minkälaiseen toimintaan ihmisiä kannustetaan, sillä myös ympäristöllä on suuri merkitys ihmistoiminnan ohjaamisessa. Ahneuden ja kilpailun taloudessa instituutiot, kuten työmarkkinat ja yrityksen päätöksenteon hierarkiat, vaikuttavat luonnollisesti ihmisten toimintaan ja ajatteluun.

Osallisuustalouden visiossa kannustinjärjestelmät on pyritty rakentamaan niin, että ihmiset voivat edistää omaa etuaan vain auttamalla yhteistä etua – muun muassa tekemällä enemmän raskaiksi tai epämiellyttäväksi koettuja töitä. Ottamatta kantaa siihen, millainen "ihmisluonto" kokonaisuudessaan on, on järkevää kannustaa ihmisiä toisten huomioon ottamiseen, moniarvoisuuteen ja ahkeruuteen.

Tutkimus: Huipputyöpaikat periytyvät

Business Insider:

While it's common for people to find employment through family and friends, there's a direct correlation between a father's income and the likelihood his son will work for the same employer, according to a report last year in the Journal of Labor Economics.

Uutinen viittaa Miles Corakin ja Patrizio Pirainon tutkimukseen, jonka mukaan Kanadassa erityisesti varakkaimpien perheiden lapset päätyvät töihin "isänsä firmaan".

Taloustieteen professori Corak kirjoittaa:

All parents want to help their children in whatever way they can. But top earners can do it more than others, and with more consequence: virtually guaranteeing, if not a lifetime of high earnings, at least a great start in life.

Aiemmin on ymmärretty, kuinka perintöjärjestelmä asettaa tulevan sukupolven voimakkaan eriarvoisiin lähtökohtiin talouden kilpajuoksuun lähdettäessä, sillä runsaan varallisuuden turvin esimerkiksi opiskeluun keskittyminen on helpompaa. Runsas varallisuus on myös työtä kevyempi tapa ansaita, sillä esimerkiksi sijoitustoiminnan verotus on Suomessa helppo kiertää. Pääomaverotus, jota ei onnistuta kiertämään, on työn verotusta kevyempää, eikä pääomatulojen verossa ole 1990-luvun verouudistuksen jälkeen ollut progressiota.

Pääomaverotuksen progression poistamisen ja kokonaisveroasteen laskemisen sijaan viime vuosikymmeninä olisi pitänyt laajentaa julkisten palvelujen verkostoa, lamojen aikana valtion olisi pitänyt valtavien leikkauslistojen sijaan luoda lisää työpaikkoja aloille, jotka työllistävät hyvin (kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen). Talouden päätöksentekoa olisi pitänyt myös uudistaa niin, että ihmiset pääsisivät vaikuttamaan työpaikoillaan erityisesti itseään koskeviin päätöksiin.

Corakin ja Pirainon tutkimus osoittaa, kuinka myös työpaikat perityvät erityisesti huippurikkaiden kohdalla ja näin ollen taloudellinen eriarvoisuus oletettavasti lisääntyy entisestään.

Infografiikka Suomen rikkaimmista

Jens Finnäsin luoma infografiikka "The 100 richest people in Finland?" kuvaa, kuinka sadan rikkaimman suomalaisen joukosta yhdeksänkymmentäviisi (95) tienasi suurimman osan pääomatuloina. Tämä tarkoittaa, että suurimmalla osalla Suomen huippurikkaista on eri tuloryhmien vertailussa erittäin alhainen tulovero – keskimäärin 28 prosenttia.

Lisää aiheesta:

Kuntaliiton pääekonomisti: Tuloveron progressiivisuus on romahtanut

Tutkimus: Verotuksen korkeampi progressiivisuus lisää ihmisten hyvinvointia

M&M: Näin Google kiertää verot Suomessa

YLE: Köyhä maksaa lainoistaan ja laskuistaan kovimman hinnan

YLE:

Pikavippi on nykyään köyhän ainoa keino saada lainaa. Pienituloiset maksavat lainastaan kovinta korkoa. Pankit eivät tarjoa vaihtoehtoja. Kuluttajavirasto ja oikeusministeriö vaativat muutosta: sosiaalisia luottoja koko maahan.

Uutisessa kuvataan, kuinka pikavippiyritysten poikkeuksellisen tuottoisa toiminta perustuu pienituloisten vähäisten vaihtoehtojen hyväksikäyttöön – tämän seurauksena pienituloiset maksavat lainoistaan suurimpia korkoja. Myös pankit ovat asettaneet asiakkaansa eriarvoiseen asemaan: maksuhäiriöiset maksavat enemmän laskuistaan, koska he eivät saa verkkopankkitunnuksia.

Lisää aiheesta:

Aamulehti: Pikavippiyritykset tekevät valtavia voittoja

HS: Köyhimpien elinaika ei lisäänny

HS:

Kaikkein pienituloisimmat ovat jo pudonneet niiden suomalaisten joukosta, joilla odotettavissa olevat elinvuodet lisääntyvät.

Kuilu ylimmän ja alimman tuloryhmän välillä elinajanodotteessa on tuoreen tutkimuksen mukaan revähtänyt parissa vuosikymmenessä 35-vuotiailla miehillä 7,4 vuodesta 12,5 vuoteen ja naisilla 3,9 vuodesta 6,8 vuoteen.

[...] Tuloerot vaikuttavat kuolleisuuserojen kasvuun vahvemmin kuin esimerkiksi koulutuserot tai ammattiryhmien väliset erot.

Lisää aiheesta:

Turun Sanomat: Rikkaiden ja köyhien väliset kuolleisuuserot Suomessa jyrkemmät kuin muissa Länsi-Euroopan maissa

YLE: Rikkaiden ja köyhien terveyserot Suomessa länsimaiden jyrkimpiä

Tutkimus: Köyhyys voi tukahduttaa lapsen geneettisen potentiaalin

TS: Tuloerojen kasvu jakaa Suomen kahtia

Parecon Finlandin tilaisuuksia joulukuussa

Parecon Finlandin järjestämä keskustelutilaisuuksien sarja pääkaupunkiseudun kirjastoissa jatkuu myös joulukuussa. Syksyn aikana useissa kirjastoissa järjestetyissä "Talouden myytit ja harhakäsitykset" -keskustelutilaisuuksissa on esitelty markkinatalouden keskeisiä ongelmakohtia, sekä osallisuustalousvision tarjoamia mahdollisuuksia.

Kysymme, miltä demokraattisten ihanteiden mukainen vaihtoehto kapitalismille ja keskusjohtoiselle suunnitelmataloudelle voisi näyttää? Mitkä piirteet markkinataloudessa aiheuttavat kriisejä ja epävakautta? Ovatko markkinat niin tehokkaita kuin väitetään? Lisäävätkö ne vapautta ja demokratiaa, ja miten markkinoiden "näkymätön käsi" toimii? Miten kuvailemamme rakenteelliset seikat näkyvät talouden nykyisessä epävakaudessa, ympäristötuhoissa ja ihmisten arkielämässä? Aikaa on varattu jokaisen tilaisuuden yhteydessä myös runsaasti yleisökysymyksille ja -keskustelulle.

Joulukuussa keskustelutilaisuuksia järjestetään vielä kahdesti, Kallion ja Jakomäen kirjastoissa:

Kallion kirjasto ti 13.12. klo 18
Jakomäen kirjasto ma 19.12. klo 17

Tervetuloa keskustelemaan!

Ajantasaista tietoa tilaisuuksistamme on myös kotisivuillamme.