Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen: "Kehityskeskustelut eivät kehitä"

Yle:

Raha antaa onnea vain lyhytaikaisesti, toteaa Pohjolan lääkäripäivillä Oulussa puhunut psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen. Palkankorotuskin vain luo odotuksia seuraaville korotuksille. Poikkeuksena on selvään palkkakuoppaan juuttuminen, mikä koetaan epäoikeudenmukaisuutena. 

– Raakaa puhetta, mutta bonukset hyvälle työntekijälle eivät enää paranna tulosta. 

– Kannustuspalkkioilla pitäisi motivoida huonoja työntekijöitä. Silloin yrityksen tulos paranisi, professori lataa. 

Vuotuiset kehityskeskustelut ovat professorin mielestä suorastaan absurdeja, eivätkä lisää onnellisuutta.

Työelämän laadun kannalta olisi tärkeää, että ihmisillä olisi vaikutusmahdollisuuksia myös työelämässä ja palkitseminen olisi oikeudenmukaista. Ahkeruudesta palkitseminen ja aidot vaikutusmahdollisuudet kannustaisivat työntekoon ja parantaisivat työtyytyväisyyttä. 

Osallisuustalouden ratkaisut ovat perusteellinen esimerkki siitä, miten talous voisi perustua oikeudenmukaiselle palkitsemiselle ja demokraattisille työpaikoille.

Lue myös:

HS: Näin työnantaja velvoittaa palkattomiin ylitöihin

"Rakenneuudistukset" - tie huonoon työelämään?

Jani Kaaro: Kannustin kaverille kanssa

Onko köyhyys itseaiheutettua?

Viime aikoina julkisuudessa yleistyneet kannanotot talouspoliittisen äärioikeiston suunnalta ovat painottaneet, että köyhyys johtuu laiskuudesta ja heikkoudesta. Työmarkkinoilla menestyminen puolestaan esitetään vetoavan yksinkertaisesti: mitä enemmän ponnistelee, sitä paremmin pärjää.

Nämä näkemykset eivät rajoitu pelkästään muutamiin talousaiheisiin ääriajattelijoihin – asenteet ovat kovenemassa yhteiskunnassa kautta linjan. Turvaverkkoihin, kuten sosiaaliturvaan ja muihin etuuksiin, tukeutuvat onkin leimattu laajalti vapaamatkustajiksi, jotka elävät muiden siivellä. Yhteiskunnallisten turvaverkkojen ylläpitoa ja hyödyntämistä ei nähdä tarpeellisena ja välttämättömänä paikkausmekanismina, jolla korjataan työmarkkinoiden puutteita, vaan pikemminkin hävettävänä asiana ja merkkinä henkilökohtaisesta epäonnistumisesta.

Työttömyys on järjestelmätason ongelma

On kuitenkin selvää, että järjestelmätason ongelmat aiheuttavat valtaosan työttömyydestä. Suomalaisessa talouspolitiikassa on jo pitkään noudatettu kansainvälisiä trendejä: tietty työttömyyden taso on hyväksytty luonnollisena ilmiönä sen sijaan, että sitä pyrittäisiin aktiivisesti torjumaan. Aiemmin työttömyys nähtiin syystäkin valtavana resurssien hukkana ja sen yhteiskunnallisia haittoja pyrittiin mahdollisimman paljon välttämään. Työttömyys aiheuttaa valtavaa stressiä, kärsimystä ja taloudellista epävarmuutta ihmisten elämään.

Tästä syystä hyvinvointivaltiot Ruotsin johdolla kehittivät työllistämisohjelmia, joilla pyrittiin aktiivisesti korjailemaan työmarkkinoiden haitallisia vaikutuksia. Nyt talousasiantuntijoiden piirissä on kuitenkin palattu pitkälti ajattelemaan, että työmarkkinat toimivat parhaiten, kun niiden toimintaan puututaan mahdollisimman vähän. Kehityksen seurauksena työttömyysaste on vakiintunut Suomessakin aiempia vuosikymmeniä korkeammalle tasolle.

Työttömyysaste Suomessa vuosina 1900-2008. Lähde: Tilastokeskus

Naiivit näkemykset menestymisestä

Ryhmä sosiaalialan ammattilaisia kirjoitti vastikään tekstin, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta köyhyyden ja muiden sosiaalisten ongelmien syistä. Kirjoituksessa painotetaan, kuinka on naiivia kuvitella, että työmarkkinoilla menestyminen on kiinni yksinomaan omista ponnisteluista. Perhetausta ja -tilanne vaikuttavat merkittävästi ihmisen mahdollisuuksiin edetä koulutusputkessa ja uran aloituksessa sosiaalisilla verkostoilla, varakkuudella ja käytössä olevalla infrastruktuurilla (kuten asunnoilla) on suuri merkitys.

Blogissamme on tuotu useaan otteeseen esiin, että tuoreet aivotutkimukset ovat osoittaneet köyhyyden vaikuttavan merkittävästi ihmisten toimintakykyyn. Tilapäisetkin taloudellisen epävarmuuden aiheuttamat voimakkaat stressitilat heikentävät ihmisen kapasiteettia päätöksentekoon ja valintoihin

Erityistä huomiota on kiinnitettävä lapsuuden kasvuympäristöön, joka määrittää pitkälti ihmisen mahdollisuuksia pärjätä omalla ahkeruudellaan tulevaisuudessa. Vaikka taloudellinen eriarvoisuus on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna suhteellisen alhainen, tilastojen mukaan lapsiköyhyys on Suomessa kasvussa. Perhetaustoissa on usein päihteiden väärinkäyttöä ja työttömyyttä.

Tukea hädän hetkellä

Tuoreen tutkimustiedon valossa onkin entistä perustellumpaa pyrkiä tukemaan ihmisiä hädän hetkellä, sillä markkinoilla juuri taloudellisessa epävarmuudessa elävät joutuvat usein koronkiskonnan uhreiksi. Esimerkiksi pikavipit ja kulutusluotot ovat asiakkaalle kalleimpia lainamuotoja, mutta niiden helpon saatavuuden vuoksi suosittuja pienituloisten keskuudessa.

Markkinoiden epäoikeudenmukaisuus näyttäytyy rahoitusmarkkinoilla peittelemättömänä, sillä velkakierteessä olevat pienituloiset maksavat epätoivoisessa tilanteessaan lainoistaan tähtitieteellisiä hoitokuluja, kun taas varakkaiden korot ovat kaikista pienimmät. Velkaloukussa ponnistelu ei näy parempina työmahdollisuuksina ja lisääntyvinä tuloina, vaan päinvastoin epätoivoisena selviytymistaisteluna laskujen eräpäivien ja byrokratian viidakossa.

Osallisuustalouden lähtökohdista

Järjestömme esittelemissä osallisuustalouden ratkaisuissa on lähdetty siitä ajatuksesta, ettei epätoivoiseen elämäntilanteeseen ajaminen ole toimiva tai oikeudenmukainen tapa motivoida ihmisiä työntekoon. Nykyisillä työmarkkinoilla merkittävä määrä ihmisiä on joko epävarmassa työtilanteessa tai työttömänä, mikä aiheuttaa tarpeetonta pahoinvointia. Ahkeruuden ja ponnistelujen johdonmukainen palkitseminen olisi asianmukaista ja reilua, mutta nykytilanne on kaukana siitä. Neuvotteluvoima, oikeat sosiaaliset verkostot, koulutustaso ja tuottavat omistukset vaikuttavat suuresti ihmisten sijoittumiseen kilpailussa työpaikoista. Osallisuustaloudessa pyritäänkin tarjoamaan toimivia työkaluja tasavertaisten lähtökohtien toteuttamiseen, johdonmukaiseen ja reiluun palkitsemiseen sekä työttömyyden poistamiseen.

HS: Lastensuojelun työntekijöillä on hoidettavia yli suositusten

Helsingin Sanomat:

Kuntien lastensuojelun työntekijöillä on enemmän työtä kuin suosituksessa opastetaan. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän suosituksen mukaan yhdellä työntekijällä saisi olla noin 35 asiakasta, mutta useissa kunnissa heitä on jopa moninkertainen määrä. 

Työntekijät itse pitävät 20–30 lasta tai nuorta sopivana määränä. Silloin työmääränsä pystyisi hallitsemaan, eikä olisi jatkuva kiire, he perustelevat.

Lastensuojelu on yksi esimerkki taloudelle monin tavoin keskeisestä julkisesta, yleishyödyllisestä palvelusta, johon sijoitetut resurssit tulevat useimmiten moninkertaisesti takaisin. Tämä tapahtuu esimerkiksi paremmin taattuina lähtökohtien tasa-arvoisuutena, todennäköisemmin yleishyödylliseen työhön ja toisten auttamiseen huomattavasti paremmin valmiina aikuisina ja vähäisempänä tarpeena kalliisiin panostuksiin myöhemmin, jos kasautuvien ongelmien kierre onnistutaan katkaisemaan ennen aikuisuutta.

Huomionarvoista on myös kuntien lastensuojelussa työskentelevien ammattilaisten mielipiteen vähäinen vaikuttavuus tässä kysymyksessä. Niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin työpaikoilla on molemmilla äärimmäisen huono historia työntekijöiden huomioiden ja kokemuksen hyödyntämisessä konkreettisen päätöksentekovallan ja omaehtoisuuden muodossa. Ehkä erityisesti lastensuojelun alalla olisi keskeistä kuunnella työntekijöiden huomioita heidän erinomaisesti tuntemastaan kentästä ja tavoista toteuttaa palvelu hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla. Onnistuessaan nämä ratkaisut voisivat tuoda kipeästi kaivattua apua äärimmäisen heikossa asemassa oleville lapsille ja nuorille.

Lastensuojelun resurssipula ja näiden resurssien leikkaaminen entisestään on tuhoisaa erityisesti markkinatalouksia toistuvasti vaivaavien taloudellisten taantumien aikoina. Lisätaakan tuo palveluiden jatkuva yksityistäminen ja kapeakatseisen voitontavoittelun lisääntyminen. Tämä aiheuttaa erityisesti ongelmia sellaisilla aloilla, joilla markkinatalouksien yksi luontainen heikkous – kaupankäynnin ja tuotannon etenkin pitkälle aikavälille jakautuvien vaikutusten tarkka seuraaminen – vaikeuttaa tasapainoisten markkinoiden saavuttamista. Markkinamekanismien sinisilmäistä käyttämistä yleishyödyllisten ja tarkoituksenmukaisten tavoitteiden saavuttamiseen tulisikin arvioida erityisen tarkkaan kaikissa tapauksissa. 

Lastensuojelun kannalta on kuitenkin ajankohtaista uhka niin kutsutun "budjetin tasapainottamisen" nimissä toteutetuista leikkauksista julkiselle sektorille. Nämä saavat aikaan ongelmia myös laajemmin taloudessa esimerkiksi yritysten tuotteiden kysynnän vähenemisen muodossa ja peruspalveluiden saatavuudessa sekä jakautumisessa. Mutta erityisen kauaskantoisia ja perustavanlaatuisia nämä negatiiviset seuraukset ovat lasten ja nuorten kohdalla.