Espanjan talousongelmien taustalla yksityisen sektorin virheet

Helsingin Sanomat: 

Talouskriisi on kurittanut Espanjaa jo viiden vuoden ajan. Ongelmat maassa alkoivat vuonna 2008, kun maailmantalous alkoi yskähdellä Yhdysvaltain finanssikriisin vanavedessä. 

Espanjaan oli kehkeytynyt löysän rahan vuosina asunto- ja luottokupla, joka puhkesi kohtalokkain seurauksin. Asuntojen hinnat romahtivat, pankit ajautuvat vaikeuksiin kun kansalaiset eivät pystyneet maksamaan usein löysin perustein myönnettyjä luottojaan takaisin ja työttömyys alkoi nousta.

Euroopan talouskriisiä käsittelevässä keskustelussa puhutaan paljon Kreikasta, mutta huomattavan vähän muista kriisimaista. Erikoista tässä on se, että Kreikka on äärimmäinen poikkeustapaus verrattuna kaikkiin muihin kriisimaihin – Kreikan kohdalla on nimittäin perusteltua kritisoida julkisten menojen tarpeetonta kasvua. Kaikkien muiden maiden kohdalla velkakriisin todellinen syy löytyy yksityisen sektorin valtavista virheistä.

Espanjan esimerkki on kuvaava. Maassa kehittyi valtava asuntomarkkinakupla, jota ryyditti pankkien holtiton lainananto. Kun korttitalo romahti, kustannukset siirrettiin valtion maksettavaksi. Espanja on Kreikkaa kuvaavampi esimerkki siitä dynamiikasta, joka on johtanut valtioiden velkakriisiin, sillä kriisimaiden ongelmien taustalla on säännönmukaisesti pankkikriisin tai markkinakuplan aiheuttamien kustannusten hoitaminen.

Espanjan kohdallakin on esitetty väitteitä liiallisesta julkisesta törsäilystä. Nämä väitteet eivät kuitenkaan pidä paikkaansa. Ennen talouskriisiä Espanjalla oli velkaa 26 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun taas esimerkiksi vakavarauden esikuvana pidetyllä Saksalla oli velkaa 50 prosenttia BKT:sta. Toisin sanoen Espanja oli euroalueen mallioppilaita velanhoidossaan. Silti kriisi osui Espanjaan – ja voimakkaasti.

Nyt kun Suomessakin toistellaan Kreikkaa varoittavana esimerkkinä julkisen kulutuksen vaaroista, on tärkeää pitää mielessä talouskriisin runtelemien maiden todellinen opetus: valtion velkakriisin syynä ovat yksityisen sektorin virheet, joita valtiot avuliaasti ottavat kriisin edetessä hoitaakseen.

Lue myös:

Taloustieteilijä Varoufakis: Euroalueen tukipaketit pankkien tappioiden kuittaamista
Real News: Pitäisikö pankkien olla julkinen palvelu?
Mikä aiheutti vuoden 2008 finanssiromahduksen?
Robin Hahnel: Leikkauspolitiikka ei ole ratkaisu

Taloustieteilijä Varoufakis: Euroalueen tukipaketit pankkien tappioiden kuittaamista

Maailmanlaajuiseen finanssikriisiin ja euroalueen talouskriisiin työssään keskittynyt taloustieteilijä Yanis Varoufakis selventää tuoreessa haastattelussa, miksi laajalti jaettu käsitys euroalueen tukipaketeista on virheellinen.

Euroalueen pohjoisissa maissa, kuten Saksassa ja Suomessa, tukipaketit on esitetty välttämättöminä solidaarisuuden osoituksina EU:n heikompien maiden talouksien ja rahaliiton toimivuuden ylläpitämiseksi. Monet ovat tiivistäneet eurokriisin tukisotkut niin, että ahkera ja kilpailukykyinen pohjoinen vetää perässään laiskaa ja korruptoitunutta etelää.

Kreikassa puolestaan Saksaa, ja jossain määrin muita pohjoisia maita, on pidetty koronkiskureina ja syypäinä kriisin pitkittymiseen.

Varoufakisin mukaan nämä käsitykset ovat sekä Saksassa että Kreikassa poliittisen johdon ylläpitämiä, mutta ne ovat perustavanlaatuisesti virheellisiä. Varoufakis painottaa, että tukipaketeissa on koko ajan ollut kyse maiden välisten lainojen sijaan siitä, että ranskalaisten ja saksalaisten pankkien kirjanpidosta saadaan kuitattua ja siirrettyä tappioita kriisimaiden veronmaksajien hartioille. Hänen mukaansa ehdot tukipaketeissa ovat niin tiukat, että kreikkalaisilla veronmaksajilla ei ole mahdollisuutta selvitä niistä kunnialla. Lopulta maksajiksi joutuvat pohjoisen veronmaksajat, mutta Kreikan tukemisen sijaan onkin peitelty Deutsche Bankin ja BNP-Paribasin tappioita.

Varoufakisin analyysi eurokriisin käännekohdista tarjoaa tärkeää vastapainoa Suomessakin usein esitetyille yksinkertaistuksille kriisin taustoista ja tukipakettien yksityiskohdista.