Osallisuustalous Sitran julkaisussa "Kuplia, kuohuntaa ja utopioita"

Sitran julkaisussa "Kuplia, kuohuntaa ja utopioita" on pyritty koostamaan uusia ajatuksia ja liikehdintöjä talouden alueelta samoihin kansiin. Tämän tyyppiset julkaisut ovat Suomessakin hyödyllisiä kartoituksia erilaisista talouteen liittyvistä rakenteellisista innovaatioista, joissa talouden kokonaiskuvaa pyritään ajattelemaan uusiksi, kun perinteisen taloustieteen teoreettiset ennakko-oletukset ja käytännön markkinavetoiset sovellukset osoittautuvat toistuvasti eri tavoin ongelmallisiksi. Raporteista voi erityisesti olla apua aihepiiriin liittyvien projektien kokonaiskuvan hahmottamisessa, ja ehkä myös lähestymistapojen moninaisuuden arvostamisessa aikana, jolloin leikkauspolitiikan kaltaisten yksittäisten taikatemppujen väitetään olevan ainoa ratkaisu taloutta vaivaaviin tehottomuuden, yksilöiden vapauden ja hyvinvoinnin kestämättömyyden ongelmiin.

Positiivista oli huomata, että julkaisussa noteerattiin myös järjestömme Parecon Finland ja erityisesti osallisuustalouden malli. Julkaisussa oli kuitenkin esitetty virheellisesti joitain osallisuustalouden mallin piirteitä, ehkä keskeisimpänä liittyen osallisuuden ja työn kysymyksiin.

Osallisuustalouden mallista kirjoitetaan (s. 38) seuraavaa:

Osallisuustalouden loppuun saakka viedyssä mallissa myös työmarkkinat lopetetaan ja korvataan työkierrolla, jossa kaikki vuorollaan osallistuvat kaikkiin tehtäviin. […] Pareconia voidaan myös kritisoida siitä, että tuottavuus romahtaa, kun jokainen työntekijä osallistuu suunnittelemiseen ja työtehtäviin erikoistuminen loppuu.

Osallisuustalouden ideassa ehdotetaan institutionaalisia ratkaisuja työtehtävien valtauttavuuden ja miellyttävyyden tasoittamiseksi eri työntekijöiden kesken. Mallissa ei kuitenkaan (onneksi!) ehdoteta, että kaikki työntekijät tekisivät kaikkia työtehtäviä.

Tasapainotettu työkokonaisuus tarkoittaa tiivistettynä sitä, että työntekijät tekisivät tietynlaisen kokoelman työtehtäviä. Työtehtävät on tasapainotettu niin, etteivät toiset tee pelkästään valtauttavaa ja palkitsevaa työtä samalla, kun toiset työpaikalla joutuvat aina tekemään kaiken raskaan ja kuluttavan työn.

Samalla syntyisi voimakas kannustin kehittää ja tehostaa näitä raskaaksi yleisesti miellettyjä töitä, koska niistä aiheutuva epämiellyttävyys olisi laajemmin tiedossa ja kaikkien kokemaa. Jos ongelmat erityisen raskaiden työtehtävien kanssa ovat kaikkien jakamia, on perusteltua pyrkiä tarmokkaasti ratkaisemaan näitä ongelmia, jotta kaikkien työmukavuus paranisi ja yhteinen työpanos voisi keskittyä mielekkäämpiin ja tuottavampiin tehtäviin.

Tasapainotetulla työkokonaisuudella pyritään myös välttämään eriarvoistumisen seurauksena kasvavaa työyhteisön kerrostumista ja sen kauaskantoisia seurauksia. 

Ajatuksena ei ole, että kaikki tekevät kaikkia töitä tai että erikoistuminen omiin kiinnostuksen kohteisiin ja ammattitaidon erityisalueisiin olisi jotenkin epätoivottua.  On selvää, etteivät kaikki voi tehdä kaikkien töitä. Ihmisten erikoistuminen on äärimmäisen tärkeää niin yksilöille itselleen kuin yhteisöille laajemmin. 

Kukin työntekijä keskittyisi osallisuustalouden ehdotuksessa edelleen varsin harvoihin tehtäviin hänen omassa työssään. Jotkut keskittyvät edelleen aivokirurgiaan, toiset sähköteknologiaan, toiset opettamiseen ja niin edelleen.

Tämä ehdotus on siis mikrotason idea työnjaon toteuttamiseen pääosin yritysten sisäiseen käyttöön, mutta se ei sinällään luonnollisesti kykene korvaamaan työmarkkinoita. Resurssien allokaatioon on osallisuustalouden visiossa makropuolella erillinen instituutio (osallistava suunnittelu), jonka yksityiskohdista voi lukea esimerkiksi teoksesta “The Political Economy of Participatory Economics” (1991, Princeton University Press) ja vuonna 2012 suomeksi julkaistusta teoksesta "Kilpailusta yhteistyöhön – kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää".

Talouden osallistavaan suunnitteluun liittyy myös toinen kommentoimisen arvoinen seikka raportin huomioissa osallisuustalouden päätöksenteosta. Osallisuustalouden lyhyessä kuvauksessa mainitaan raportissa nimittäin myös seuraavaa:

Tärkeä tavoite on ulkoisvaikutusten sisäistäminen, jonka pareconilaiset ehdottavat tapahtuvan niin, että hinnoista neuvotellaan yhteisesti. Kuka tahansa voi osallistua neuvotteluihin, joka takaa prosessin demokraattisuuden.

Hinnat tarjoavat taloudelliselle vaihdannalle tärkeän mittarin, jolla kuluttajien mieltymyksiä voidaan ilmaista tarkemmin ja eri resurssien niukkuutta sovittaa kysyntään. Tämä taloustieteellinen lähtökohta on myös osallisuustaloudessa keskeinen. Tuotannon ulkoisvaikutusten mahdollisimman tarkka laskeminen hintojen osaksi on tärkeää missä tahansa taloudessa, ja on tunnetusti yksi markkinataloudessa toistuvia ongelmia. Kyse ei myöskään ole yksinkertaisesta ongelmasta. Yksi kaikkien demokraattisempaa taloutta tavoittelevien ehdotusten suuri ongelma on, kuinka ratkaista tämäntyyppiset ongelmat – esimerkiksi ulkoisvaikutukset, tai ylipäätään laajempi päätöksenteko talouden tuotannosta – ilman että koko talous jumiutuu loputtomaan kokoustamiseen ja politikointiin talouden kysymyksistä.

Tämän kysymyksen vakavasti ottaminen on ollut alusta asti osallisuustalouden esimerkkien ytimessä. Tämä keskeinen ongelma ei ratkea sillä "että hinnoista neuvotellaan yhteisesti", eikä varsinkaan sillä että "kuka tahansa voi osallistua neuvotteluihin". Molemmat ehdotukset olisivat itseasiassa myrkkyä ei vain asioiden aikaansaamiselle ylipäätään, vaan perustavammin myös itse asiassa demokratialle. Näin lavea lähestymistapa ei sovi aidosti vaikeaan ja moniulotteisiin ongelmaan, eikä kuvaus itsessään kuulosta lyhyelläkään miettimisellä lupaavalta – ongelmat ovat liian ilmeisiä.

Osallisuustaloudessa yritykset saavat itse päättää tuotannostaan, ja muilla ei ole mitään valtuuksia tulla käskemään heidän tekemisiinsä. Vain silloin, kun yrityksen toiminta vaatii toisten yritysten resursseja tai kuluttajien aikaa tai esimerkiksi asuinalueilla olevia resursseja, on käytävä kokouksia siitä, mitä tarkalleen ottaen halutaan tehdä. Tässäkin on otettava huomioon se päätöksentekoa helpottava fakta, että niin kuluttajilla kuin yrityksilläkin on jatkuvasti mahdollisuus korjata tuotannon hintoja sen mukaan, miten sen vaikutukset tai toisaalta tuotannosta saatavat tuotteet tai palvelut arvotetaan. Aivan kuten markkinataloudessakin, on kokouksia ja suunittelua varmasti tehtävä. Apuna tässä on kuitenkin luotettavammat hintasignaalit ja avoimempi pelikenttä.

Kokeiluja ja sovelluksia eri ratkaisuista tarvitaan valtavasti, jotta käytännössä nähdään miten eri ratkaisut sopivat yhteen ja missä tilanteissa ne toimisivat. Kuten Parecon Finlandin julkaisussa "Ekologisesta paikallistaloudesta" todetaan, on kuitenkin tehtävä kaikkensa että jo suunnittelun ja teorian tasolla pyrittäisiin johdonmukaisesti välttämään ihmisten vapautta ja omaehtoisuutta rikkovia yksinvallan muotoja, sekä myös koko talouden päätöksenteon loputtomaksi riitelyksi kuristavaa liiallista löyhyyttä talouden keskeisistä lainalaisuuksista. Parecon Finlandissa uskomme osallisuustalouden tarjoavan erittäin hyödyllisiä lähtökohtia työhön tulevaisuuden talouksien hahmottamiseen tavalla, joka vastaa pätevästi näihin kysymyksiin ja tarjoaa hyvän lähtökohdan uusille kokeiluille.

Korjausehdotukset on lähetetty kootusti julkaisun tekijöille, Ajatushautomo Tänkin Mikko Forssille ja Ohto Kanniselle.

Parecon Finlandin julkaisu talouskasvusta

Parecon Finlandin julkaisusarjan kolmas artikkeli käsittelee talouskasvua. Vuoden 2012 syksyllä Suomessa täysille luentosaleille Parecon Finlandin järjestämissä tilaisuuksissa luennoinut yhdysvaltalainen taloustieteilijä Robin Hahnel tarkastelee artikkelissaan "Talouskasvusta", mikä nykytaloudessa ohjaa yrityksiä ja yksilöitä jatkuvasti ympäristön kannalta haitallisiin valintoihin.  Suomenkielinen artikkeli on Parecon Finlandin työryhmän Robin Hahnelin kanssa huolellisesti toimittama. Sen tavoitteena on tarjota ymmärrettäviä ja taloustieteellisesti päteviä työkaluja talouskasvun, ympäristökatastrofin ja talousjärjestelmän oleellisten yhteyksien tunnistamiseksi.

Lataa artikkeli PDF-muodossa
Lataa artikkeli Applen iBookstoressa

Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on viimeaikaisen tutkimustiedon valossa edennyt jo pidemmälle kuin aiemmin uskallettiin olettaa, aiheuttaen valtavaa inhimillistä ja taloudellista vahinkoa. Tästä huolimatta ympäristöä merkittävästi rasittavien hyödykkeiden tuotanto, agressiivinen mainonta ja kulutus jatkuvat entisellään. Muun muassa tuotteiden elinkaari on lyhentynyt, koska harvoilla aloilla on kannattavaa tehdä kestäviä tuotteita ja korjaaminen on usein uuden ostamista kalliimpaa ja vaivalloisempaa. Jokainen ostaa käyttöönsä omat laitteet, vaikka ne lojuvatkin suuren osan ajasta hyllyllä ja jäävät helposti ajan myötä tarpeettomiksi. Merkittävä osa vapaa-ajasta ja energiasta kohdennetaan kuluttamiseen: seuraavien hankintojen suunnitteluun, verkossa shoppailuun ja alennussesonkien heräteostoksiin. Tavarapaljoutta piilotetaan puolestaan esimerkiksi vuokraamalla krääsälle erikseen säilytystilaa.

Talouden demokraattisuuden ja ekologisuuden kysymyksiin urallaan keskittynyt Hahnel lisää artikkelissaan talouden käsittein ymmärrystä siitä, mikä nykyisessä yksityisyrityksiin perustuvassa markkinataloudessa johtaa merkittäviin ympäristöhaittoihin. Edellyttääkö talouden kasvu välttämättä luonnonvarojen ylikäyttöä ja lisääntyvää saastuttamista? Miksi työn tuottavuuden hurjasti kasvaessa kaikki saavutetut edut on nautittu lisääntyvänä kulutuksena eikä esimerkiksi ylimääräisenä vapaa-aikana? Mitä talouskasvu oikeastaan on?

Hahnelin mukaan on tärkeää ymmärtää, mitä tarkalleen ottaen tarkoitetaan, kun puhutaan talouskasvusta. Yleisin mittari talouskasvulle on bruttokansantuote, jolla mitataan kansantaloudessa tuotettujen asioiden arvoa. Hahnel painottaa, ettei kyseisellä mittarilla kuitenkaan mitata luonnonvarojen käyttöä tai saasteiden määrää, vaan tuotettujen asioiden arvoa dollareissa tai euroissa. Jos esimerkiksi ympäristön kannalta neutraalit tuotteet ja palvelut olisivat jatkossa merkittävässä osassa, teoriassa bruttokansantuote voisi kasvaa ilman ympäristön tilan heikkenemistä. Näin ei kuitenkaan ole käynyt – huolimatta merkittävästä tietoisuuden lisääntymisestä ympäristöasioissa viime vuosikymmeninä. Mikä sitten ohjaa taloustoimijoita – yrityksiä ja yksilöitä – ympäristön kannalta haitallisiin valintoihin ja ympäristöä turmelevaan talouskasvuun?

Kilpailusta yhteistyöhön -teos julkaistu suomeksi

Robin Hahnelin teos Kilpailusta yhteistyöhön – kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää on julkaistu suomeksi. Teoksen hinta on 35 euroa, ja Robin Hahnelin Suomen vierailun tilaisuuksien yhteydessä kirjaa voi ostaa alennettuun hintaan 30 eurolla. Tilaisuuksien ajankohdat löydät sivuiltamme.

Kilpailusta yhteistyöhön -teoksen kuvaus:

Hyvinvointivaltiot ovat taanneet ennennäkemättömän tasavertaista kehitystä ja hyvinvointia kansalaisilleen, mutta hyvinvointirakenteita ollaan vauhdilla purkamassa. On pohdittava uudestaan, miten ymmärrämme taloudellisen oikeudenmukaisuuden, vapauden ja demokratian. Taloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnel käy laajaa tunnustusta saaneessa teoksessaan läpi hyvinvointivaltioiden taloushistoriaa ja rakentaa havainnollisesti kuvaa siitä, millaisten valintojen kautta nykytilanteeseen on päädytty. Hahnel esittelee teoksessa myös yhteiskuntafilosofi Michael Albertin kanssa kehittämänsä osallisuustalouden idean suuntaviivat tarjotakseen hyödyllisiä työkaluja nykytalouden ongelmien tarkempaan tunnistamiseen ja korjaamiseen. Kirja haastaa pohtimaan nykytalouden polttavia kysymyksiä: Miksi hyvinvointivaltion kehitys pysähtyi? Tarjoaako nykyinen talous kaikille vapautta? Minkälaisilla lyhyen ja pitkän aikavälin uudistuksilla taloudesta voitaisiin tehdä oikeudenmukaisempi ja demokraattisempi?  Emeritusprofessori Robin Hahnelin (s. 1946) teos Kilpailusta yhteistyöhön on kriittisen kansantaloustieteen klassikko, joka on erittäin ajankohtainen nykyistä talouskriisiä ajatellen. Hahnelilta on aiemmin julkaistu suomeksi hieman teoreettisempi Poliittisen taloustieteen aakkoset, jossa hän analysoi ja opettaa lukemaan taloutta osana poliittista ja yhteiskunnallista toimintaa.

Robin Hahnel: Ekologisesta paikallistaloudesta

Parecon Finlandin käännösartikkelien julkaisusarjan toinen osa on taloustieteen professori Robin Hahnelin artikkeli Ekologisesta paikallistaloudesta. Hahnel kartoittaa artikkelissaan kahden vaihtoehtoisen talousmallin, paikallistalouden ja osallisuustalouden, yhtäläisyyksiä ja eroja.

Artikkelin esimerkit käsittelevät kysymyksiä oikeudenmukaisesta työnjaosta ja eri yhteisöjen välisestä vaihdannasta. Tämä keskustelu on erittäin ajankohtaista aikana, jolloin erilaiset paikallistalouden kokeilut pyrkivät löytämään rakenteita paremman talouden saavuttamiseksi. Hahnel pyrkii artikkelillaan rakentamaan pohjaa eri vaihtoehtojen kannattajien keskinäiselle yhteistyölle ja rakentavalle ajatustenvaihdolle nostaen samalla esille tärkeitä kysymyksiä talouskeskustelun jatkeeksi.

Toivomme järjestössämme että artikkelin esimerkit voivat toimia apuna eri paikallistalouskokeilujen kanssa työskenteleville, esimerkiksi tarjoamalla työkaluja kokeilujen erilaisten haasteiden voittamiseen tai kokeilujen arvon osoittamiseen laajemmin.

Vastaamme mielellämme uusimmasta artikkelistamme nouseviin kysymyksiin, kommentteihin ja yhteistyöideoihin.

Julkaisu on ladattavissa kotisivuiltamme.