3/13/2014

Kaupankäynti terveydellä ei ole ongelmatonta

Matti Apunen kaipasi Helsingin Sanomissa 11.2. julkaistussa sote-uudistusta kritisoivassa kolumnissaan suomalaiseen terveydenhuoltoon lisää kilpailua ja markkinatalouden lainalaisuuksia. Sote-uudistuksen kokonaisuuden epäselvyys ja tiedotuksen sekavuus ovat perusteltuja kritiikin kohteita. On kuitenkin tärkeää tunnistaa, että markkinarakenteet sopivat huonosti terveydenhoitoon.

Terveydenhoitomarkkinat ovat poikkeukselliset. Torilla hedelmiä on helppo vertailla ja poimia parhaat kauppakassiin, mutta terveyspalveluissa vertailu on vaikeampaa. Alalla tarjontapuoli, kuten lääkäri ja sairaala, on tavallista aktiivisemmassa roolissa kuluttajien tehdessä valintojaan. Sairas ihminen ei yleensä ole taloustieteen oppikirjojen kuvailema rationaalinen toimija, jolla on runsaasti energiaa vertailla eri toimenpiteiden kustannuksia ja hyötyjä.

Yrityksillä on merkittävä vaikutusvalta myymiensä palvelujen kysyntään, sillä potilailla ei ole käytännössä mahdollisuuksia kyseenalaistaa hoidossa saamiaan suosituksia. Kaupankäynti perustuu pitkälti luottamukseen lääkäriä ja yritystä kohtaan, mikä poikkeaa selvästi perinteisestä markkina-asetelmasta. Terveyspalveluissa ei myöskään ole muun kaupankäynnin tapaan takuuta tai palautusoikeutta.

Lisäksi terveydenhoitomarkkinat kärsivät kilpailun puutteesta, mikä heikentää niiden toimivuutta. Toimiva kilpailuasetelma on tunnetusti vaikeaa saavuttaa Suomen kaltaisilla pienillä markkina-alueilla, ja vaikka tässä onnistuttaisiinkin, usean toimijan pirstaleinen pelikenttä päällekkäisine palveluineen on vaikeasti hahmotettava.

Yritysten kannustimetkin ovat ristiriitaiset. Ennaltaehkäisevä terveydenhoito on huonoa liiketoimintaa, sillä katteet ovat alhaiset ja hoidon tepsiessä asiakas ei enää palaa. Yrityksen kannattaakin kaupata monimutkaisempia operaatioita ja tutkimuksia, joissa on paremmat katteet. Esimerkiksi Yhdysvalloissa niitä teetetään potilaille enemmän kuin Euroopassa. Hoidon määrä ei kuitenkaan ole kulkenut käsi kädessä hoidon laadun kanssa. Yhdysvaltalainen yksityiseen sektoriin nojaava terveydenhuolto on kansainvälisissä vertailuissa korostetun kallista ja heikkotasoista, kun taas eurooppalaiset julkiset järjestelmät ovat säännöllisesti kärkisijoilla.

Yksityiset sairausvakuutukset lisäävät päällekkäisyyksiä ja byrokratiaa, sekä välillisesti hoidon kustannuksia. Työterveydenhuolto on puolestaan erittäin kannattavaa liiketoimintaa, koska työssäkäyvät asiakkaat ovat valtaosin terveitä. Tämä yksityinen järjestelmä ymmärrettävästi kukoistaa markkinamittarein, koska sen ulkopuolelle jäävät keskimäärin kalleimmat asiakkaat – kroonisesti sairaat, työttömät ja vanhukset.

Eri maiden ratkaisuja vertailtaessa on tullut selväksi, että kilpailuun perustuva terveydenhuolto ei tuota toivottuja lopputuloksia. Pohjoismaissa kaukonäköisesti toteutettu julkinen terveydenhuolto on osoittautunut tehokkaaksi järjestelmäksi. Suomalaista terveydenhuoltoa tuleekin kehittää huolellisesti ja muiden maiden virheistä oppien.

Lue myös: