9/03/2013

Köyhyys heikentää aivojen toimintakykyä

Pennsylvanian yliopiston menestynyt aivotutkija Martha Farah on tehnyt laajaa tutkimustyötä sosioekonomiseen aseman yhteydestä aivojen kehitykseen ja toimintakykyyn. Toisin sanoen, jos lapsi kasvaa köyhissä oloissa, mitä vaikutuksia ympäristöllä on lapsen aivojen kehitykseen?

Lukuisat sosiologiset tutkimukset ylipäätään ovat osoittaneet, että kasvatusmenetelmät ja kokemukset lapsuudesta vaihtelevat merkittävästi olosuhteista riippuen. Köyhät lapset eivät aina saa yhtä monipuolista kielellistä stimulaatiota kuin korkeasti koulutettujen ja varakkaiden perheiden lapset, koska tutkimusten mukaan heidän kuulemansa kieli on keskimäärin kieliopillisesti yksinkertaisempaa ja sanastoltaan kapeampaa. Vähemmän on kuitenkin tutkittu sitä, kuinka lasten aivot kehittyvät ja mitä he varsinaisesti tarvitsevat ajattelunsa kehityksen tueksi.

Farahin mukaan stressillä näyttäisi olevan suuri merkitys lapsen kehityksen kannalta. Heikoimmista sosioekonomisista lähtökohdista tulevat lapset näkevät jopa jatkuvaa vanhempiensa epävarmuutta perustarpeiden tyydyttämisessä ja myös heidän asuinympäristönsä ovat tyypillisesti varakkaita asuinalueita vaarallisempia. Nämä kaikki tekijät vaikuttavat siihen, että köyhemmissä perheissä on enemmän stressiä.

Monilla vanhemmilla lienee epämiellyttävä kokemus siitä, että väsyneenä ja stressaantuneena tiuskii lapsilleen tai että huomioi lasten tarpeita tavallista vähemmän, koska oma energia on lopuillaan. Vanhemmat kokevat jälkikäteen näistä tilanteista helposti syyllisyyttä, mikä saattaa entisestään lisätä heidän stressiään. Hyväosaisilla nämä tilanteet ovat keskimäärin kuitenkin tilapäisiä, kun taas lukuisten tutkimusten mukaan sosioekonomisesti heikommassa asemassa stressi ja väsymys ovat luonteeltaan enemmän kroonisia. Tämä puolestaan lisää entisestään perheen lasten kokemaa stressiä. Miettimisen arvoista on myös, kuinka kiirettä ja työntekijöiden aseman koventamista painottavassa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä stressi koskettaa lapsia yhä enemmän ja myös perhetaustasta huolimatta. Tutkimustulokset stressin vaikutuksista ennustavat tämän heikentävän huomattavastikin lasten mahdollisuuksia toteuttaa yksilöllisiä kykyjään ja lahjakkuuksiaan kaikkien elämää rikastavalla tavalla.

Farahin mukaan jo jonkin aikaa on ymmärretty köyhyyden ja stressin yhteys. Hänen mielestään vasta uusissa tutkimuksissa on ymmärretty, kuinka valtavan stressimäärän kanssa köyhyydessä joutuu taistelemaan. Nykytutkimuksen valossa näyttääkin perustellulta sanoa, että köyhyyden aiheuttama stressi vaikuttaa lasten aivojen kehitykseen haitallisella tavalla.

Usein kuulee todettavan, että Suomessa kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet menestyä ja rakentaa itselleen onnellista elämää. Tutkimustieto on asteittain osoittamassa tätä käsitystä liian ruusuiseksi. Lisäksi mahdollisuuksien tasavertaisuutta vastaan hyökätään Suomessakin mm. erilaisin peruspalveluiden leikkaamista vaativin puheenvuoroin yhä säännönmukaisemmin, joka entisestään heikentää erityisesti kasvavan määrän köyhiä asemaa.

Kun otetaan näin huomioon viime aikaiset kehityskulut tulo- ja varallisuuserojen kasvusta ja lapsiköyhyyden voimakkaasta lisääntymisestä, puheenvuorot lasten samanarvoisista mahdollisuuksista näyttäytyvät enemmänkin vain juhlavana retoriikkana. Pohjoismaisen mallin kiistattomat saavutukset, kuten kaikille avoin ja yhtäläinen julkinen koulutus terveydenhuollon ohella, ovat olleet merkittävässä asemassa lähtökohtien tasa-arvon parantamisessa. Nykytiedon valossa saman lähtöviivan tarjoaminen markkinaintoilijoiden usein ihailemassa "työmarkkinoiden kilpajuoksussa" edellyttäisi itseasiassa laajempia tukirakenteita heikompien lähtökohtien parantamiseksi. Tästä huolimatta viimeaikainen kehitys Suomessa on ollut pikemminkin päinvastaista – julkisten palveluiden rahoituspohjaa on nakerrettu asteittain jo useamman vuosikymmenen ajan.

Lue myös:

Köyhyys on tyhmyyttä, pelurit pärjää
HS: Lastensuojelun työntekijöillä on hoidettavia yli suositusten
STT: Lapsiköyhyys kolminkertaistunut