8/30/2013

HS: Koottua tutkimustietoa köyhyyden vaikutuksista henkisiin kykyihin

Helsingin Sanomat uutisoi useiden tutkimusten vahvistamista löydöksistä: 
Köyhyys ja sen aiheuttama jatkuva huoli kuluttavat niin paljon henkisiä voimavaroja, että köyhillä jää vähän aivokapasiteettia käytettäväksi elämän muihin asioihin. Tällaisia tuloksia tuotti torstaina julkaistu kansainvälinen tutkimus.
Tutkijoiden mukaan köyhyydestä johtuva henkinen kuormitus voi aiheuttaa ajattelukyvyn heikentymistä. Tämä taas kasvattaa virheiden ja huonojen päätösten todennäköisyyttä, ja nämä puolestaan pahentavat ihmisen taloudellisia ongelmia entisestään.
Parecon Finlandin blogissa on lisää luettavaa useista hyvin samansuuntaisista tutkimuksista, sekä johtopäätöksistä joita näiden pohjalta olisi oleellista tehdä talouden ja palkitsemisen suhteen.

Lue myös:

The New Republic: Why Can’t More Poor People Escape Poverty?
Tutkimus: Köyhyys heikentää päätöksentekoa
Köyhyys on tyhmyyttä, pelurit pärjää

8/29/2013

Mistä innovaatiot tulevat?

Työn tuottavuuden kasvu on tärkeää elintason nousun kannalta. Erilaiset innovaatiot puolestaan ovat keskeinen syy työn tuottavuuden nousussa. Financial Timesin taloustoimittaja Martin Wolf kysyy teoksen "The Entrepreneurial State: Debunking Public vs Private Sector Myths" kirja-arviossa, mikä puolestaan johtaa innovaatioihin?

Taloustieteiden kentällä innovaatioita on pyritty selittämään erilaisin abstraktein mallein, kun taas julkisessa keskustelussa on pitkään painotettu yksityisyrittäjyyden merkitystä innovaatioiden synnyssä. Sussexin yliopiston taloustieteilijä Mariana Mazzucato kyseenalaistaa laajalti kehutussa teoksessaan perinteiset näkemykset innovaatioiden synnystä, sillä tutkiessaan aihetta Mazzucato löysi rohkean yritteliäisyyden lisäksi merkittäviä, usein toistuvia lainalaisuuksia. Mazzucaton teoksen pääsanoma on, että rohkeimmat riskit ja uraauurtavimmat läpimurrot innovaatioiden saralla tehdään yksityisen sektorin sijaan julkisella sektorilla.

Mihin Mazzucato perustaa väitteensä? Esimerkiksi Yhdysvalloissa ruokatuotannon alueella suurin osa innovaatioista kehitetään julkisrahoitteisissa instituutioissa. Iso-Britanniassa julkisrahoitteinen tutkimuslaitos Medical Research Council on puolestaan merkittävien biotekniikan läpimurtojen taustalla.

Wolf tiivistää innovaatioiden toiminnan arviossaan: kun ensin epävarma ja erittäin kallis osa tutkimustyöstä on ensin toteutettu menestyksekkäästi julkisella puolella, innovaatiot siirretään yleensä halvalla tai ilmaiseksi yksityisyrityksille. Yritykset keräävät tämän jälkeen valtavia liikevoittoja myymällä pääosin julkisesti rahoitettujen keksintöjen avulla kehitettyjä tuotteita.

Wolfin mielestä pätevin esimerkki Mazzucaton argumenttien tueksi löytyy teknologia-alalta. Yhdysvalloissa US National Science Foundation kehitti alunperin hakualgoritmin, jonka päälle Googlen standardiksi muodostunut hakukone kehitettiin.

Myös Applen ensimmäiset rahoituserät tulivat valtion rahoituslaitokselta, mutta julkisen rahoituksen tärkein osa liittyy Applen tuotteiden keskeisiin teknologioihin. Muun muassa internet, langattomat verkot, GPS, kosketusnäytöt ja puheentunnistus ovat kaikki julkisrahoitteisia teknologioita, jotka ovat siirtyneet yksityisen sektorin käsiin kehityttyään tarpeeksi pitkälle julkisen rahoituksen suojissa. Apple kehitti näistä valmiista osasista erään kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä tuotteista, mutta on tärkeää ymmärtää, että sitä edelsi seitsemän vuosikymmenen julkisrahoitteinen tutkimustyö.

Mazzucato esittää teoksessaan vakuuttavan määrän todistusaineistoa argumenttinsa tueksi, mutta onko innovaatioiden syntytavalla suurta merkitystä? Financial Timesin Wolfin mielestä aihe on erittäin tärkeä ja ajankohtainen, koska julkisessa keskustelussa äärimmäisyyksiin menevä yksityisyrittäjyyden ja markkinoiden ihailu on saamassa alati enemmän tilaa juuri samaan aikaan kuin kehittyneiden talouksien selkärankana puoli vuosisataa toimineen julkisen talouden toimivuutta yhä säännönmukaisemmin vähätellään tai jopa sen suoranaista alasajoa vaaditaan.

Jos ei ole ymmärrystä siitä, kuinka taloudessa rakennetaan kestävää vaurautta, otetaan markkinahuuman vallassa helposti askeleita väärään suuntaan. Wolfin mukaan on myös vaara siitä, että julkinen sektori on enenevässä määrin nielemässä innovaatioiden rahoittamiseen liittyvien suurten riskien tappiot, kun taas ne teknologiat, jotka alkavat kukoistaa, yksityistetään nopeasti. Näin syntyy haitallinen kehä, jossa niin hyvinvoinnin tuottaminen kuin väestön valtaosan vaikutusmahdollisuudet yhteisiin taloudellisiin asioihin muuttuu jatkuvasti vaikeammaksi.

Lue myös:

Apple vastaan Samsung ja markkinoiden tehottomuus
Bill Gates: Kapitalismissa tuotetaan rikkaille, yleinen hyöty jää jalkoihin

8/27/2013

New Statesman: Työttömien rankaiseminen ei edistä työllistymistä

New Statesman kokoaa tutkimustuloksia, joiden mukaan – päinvastoin kuin yleensä kuulee väitettävän – säädyllinen työttömyysturva ja turvatut sosiaalietuudet edistävät työllistymistä:
Unemployment benefits really don't seem to discourage people from seeking work. If anything, they appear to help: the groups which can get unemployment insurance saw their joblessness fall after the recession. It's easy to come up with reasons as to why this might be the case: perhaps not having to worry about how the bills are going to be paid in the short term gives you time to effectively look for a job in the long term?
Lue myös:

Tutkijat: Leikkauspolitiikan teoreettiset perusteet murenemassa
Vyönkiristyksen haitoista
Reuters: Leikkauspolitiikka vaarantaa kansanterveyden

8/26/2013

Taloussanomat: Työpaikan epävarmuus altistaa sydäntaudille

Taloussanomat:
Epävarmuus töiden jatkumisesta kalvaa mieltä ja kaiken kukkuraksi riski sairastua sydäntautiin on suurempi. Kuulostaako reilulta?
Reilua tai ei, näin kuitenkin näyttää olevan, ilmenee Työterveyslaitoksen (TTL) ja Lontoon yliopiston koordinoimasta tutkimuksesta. Sen mukaan työsuhteensa epävarmaksi kokevilla on 19 prosenttia suurempi riski sairastua sydäntautiin.
– Tulokset osoittivat, että seurannan alussa työnsä epävarmaksi kokeneiden riski sairastua sydäntautiin oli korkeampi verrattuna työntekijöihin, jotka olivat kokeneet työsuhteensa turvalliseksi, kertoo TTL:n akatemiatutkija Marianna Virtanen laitoksen tiedotteessa.
Tutkimuksen perusteella epävarmimmaksi oman asemansa kokivat ne, joilla oli matalampi ammattiasema. Epävarmoiksi itsensä tuntevista 22,6 prosenttia oli työntekijäasemassa, 66,9 prosenttia alempia toimihenkilöitä ja 10,5 prosenttia korkeassa ammattiasemassa.
Yli 170 000 työntekijän terveyttä keskimäärin 10 vuoden ajan seurannut tutkimus julkaistiin tiedelehti British Medical Journalissa.
Tutkimus kokonaisuudessaan sekä koottuja havaintoja sen tuloksista on englanniksi British Medical Journalin sivuilla.

Lue myös:

Tutkimus: Hyvinvointi riippuu yhteiskunnallisesta asemasta
Taloussanomat: Köyhyys näkyy yhä terveydessä
Talouselämä: Rikas elää 12 vuotta pidempään kuin köyhä

8/23/2013

Keskittyneen kilpailun luvattu maa

YLE:
Ostoksilla oleva suomalainen törmää usein tuttuun ongelmaan: yhtä tuotetta tarjoaa vain kaksi yhtiötä, tai korkeintaan muutama. 
Kyse on pienelle maalle ominaisesta taloustieteen ilmiöstä, oligopolista. Se tarkoittaa epätäydellisen kilpailun muotoa. Ja sitä Suomessa riittää. 
– Markkinoiden keskittyminen on pienelle ja syrjäiselle Suomelle sekä muille Pohjoismaille hyvin tyypillinen piirre. Kilpailu-ja kuluttajaviraston johtaja Martti Virtanen vahvistaa. 
– Tämä ilmiö on aika luonnollista. Olemme eläneet pitkään varsin suljetussa taloudessa.
Talousteoreetikot ovat yksimielisiä kautta linjan siitä, että kilpailun väheneminen heikentää merkittävästi markkinoiden tehokkuutta. Mitä vähemmän markkinoilla on toimijoita ja kilpailua, sitä helpompi hinnat on asettaa keinotekoisen korkeiksi liikevoittojen lisäämiseksi.

Tosielämässä täydellisen kilpailun markkinoita on vähän. Kilpailu- ja kuluttajaviraston johtaja Martti Virtanen painottaa, että koska Suomi on pieni ja syrjäinen maa, markkinoiden keskittyminen on luonnollista – samasta ongelmasta kärsivät monet muutkin pienet ja sijainniltaan epäedulliset markkina-alueet.

Rajoittuuko ongelma sitten pelkästään pieniin maihin? Yhdysvallat tarjoaa hyödyllisen vertailukohdan, koska supervalta on ollut maailmantaloudessa kiistattomassa vetoasemassa toisen maailmansodan jälkeen. John R. Munkirsin tutkimuksissa kerättiin mittava todistusaineisto siitä, että vuoteen 1980 mennessä suurin osa Yhdysvaltojen bruttokansantuotteesta koostui yrityksistä, jotka toimivat kilpailemattomilla markkinoilla.

Viime vuosikymmenet Yhdysvalloissa ovat olleet fuusioiden aikaa – toisin sanoen kilpailu ja yritysten omistukset ovat keskittyneet entisestään. Vaikka maahantuonnin ja teknologiateollisuuden kasvu ovat helpottaneet tilannetta jossain määrin, fuusioitumisen tahti on ollut niin valtavaa, että sen vaikutus on syönyt kaikki muualta saadut edut. Esimerkiksi Thom Hartmann on tutkinut 2000-luvulla Yhdysvaltojen markkinakilpailua ja hänen mukaansa maan 1000 suurinta yritystä tuottaa noin 70 prosenttia maan koko bruttokansantuotteesta.

Näyttääkin siltä, että yhä useammista markkinoista on tullut vähemmän kilpailtuja. Globalisaation seurauksena fuusioituminen ja omistusten keskittyminen on kansainvälistynyt, ja tämän seurauksena lukuisat eri vaihtoehdot suomalaisen ruokakaupankin hyllyllä ovat loppuen lopuksi usein samojen yrityskompleksien tuotteita. Kun omistusketjuja seurataan loppuun asti, lukuisat näennäisesti keskenään kilpailevat tuotemerkit ovatkin saman yhtiön omistuksessa. Kun katsotaan tilannetta tosimaailmassa, huomataan lisäksi että suuryritykset ja valtiot yhteistyössä siivoavat heikompia kilpailijoita pois markkinoilta esimerkiksi vaikeuttamalla järjestäytymistä, heikentämällä työehtosopimuksia tai suurvaltapolitiikkaan ja väkivaltaan turvautuen.

Koska kilpailulainsäädäntö ja valvonta on ollut viime vuosikymmeninä hiipumaan päin, on eri alojen yritysten ollut helpompi käyttää hyväkseen kilpailemattomia markkinoita yhteiskunnallisesti haitallisella tavalla. Liikevoittoihin voi toki pyrkiä eri tavoin: joko yhteiskunnan kannalta hyödyllisesti (esimerkiksi tuotteiden tuotantoa tehostamalla, uusia innovaatioita kehittämällä) tai haitallisesti (esimerkiksi tuotannon saasteiden ja muiden haittojen siirtäminen kuluttajien tai veronmaksajien maksettavaksi, hintakiskonta monopoliasemassa).

Nykyisissä sekamarkkinatalouksissa poliittisella ohjauksella ja pelisääntöjen valvomisella on ollut aiemmin merkittävä rooli siinä, että yrityksiä on kannustettu lisäämään voittojaan vastuullisin tavoin. Käytännön kerta toisensa jälkeen tarpeelliseksi osoittamasta talouden ohjauksesta ja erilaisista, toimivan talouden pelisäännöistä ja peruspilareista olisikin tärkeää pitää kiinni, kun markkinoita pyritään kehittämään tehokkaammiksi ja toimivammiksi.

Viime aikoina Suomessakin ovat julkisessa keskustelussa yleistyneet naiivin innokkaat puheenvuorot markkinoiden kaikkivoipaisuudesta. Sinisilmäisen maalailun sijaan olisi tärkeää katsoa markkinoiden toimintaa realistisesti ja pyrkiä paikkaamaan rakenteissa ilmeneviä merkittäviä ongelmia, jotta talouden lainalaisuudet toimisivat paremmin kaikkien eduksi. Yritysomistusten ja kilpailun keskittyminen johtaa erityisesti pienillä markkina-alueilla myös poliittisiin ongelmiin, sillä määräävässä markkina-asemassa toimivilla yrityksillä ja näiden suuromistajilla ja johtohenkilöillä on helposti vaurauden tuoman taloudellisen päätösvallan lisäksi myös merkittävä määrä vaikutusvaltaa ja lobbausvoimaa politiikan kentällä.

Lue myös:

Robin Hahnel: Perusteet markkinoita vastaan
Näillä 10 yhtiöllä on hallussaan valtava määrä tuotemerkkejä
H&M omistaa kuusi Aleksanterinkadun vaateliikettä
Tutkimus: Poliittisilla kytköksillä saa helpommin pelastuspaketteja

8/20/2013

Real News: Bruttokansantuote ongelmallinen mittari



Bruttokansantuote (BKT) mittaa vääriä asioita ja jättää hyvinvoinnille tärkeitä näkökulmia huomiotta. Näin toteaa The Real Newsin haastattelema taloustieteen professori James K. Boyce, jonka mukaan bruttokansantuotteen käsite kärsii mittavista ongelmista pyrkiessään kuvaamaan väestön keskimääräistä taloudellista hyvinvointia.

Esimerkiksi kotityö, läheisten hoitaminen, puhdas ilma, vakaa ilmasto tai avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kehittäminen eivät näy mitatessa bruttokansantuotetta, mutta ovat silti olennainen osa ihmisten hyvinvointia.

Samaan aikaan bruttokansantuotteeseen lasketaan lukuisia talouden toimia, jotka ovat ennemminkin ihmisille haitallisia.

Esimerkiksi öljykatastrofin käynnistämät puhdistustoimenpiteet lisäävät talouden toimintaa ja kasvattavat bruttokansantuotetta, vaikka öljyvuoto ja siitä johtuva työmäärän kasvu sekä ympäristön tilan heikentyminen eivät ole parantaneet väestön hyvinvointia. Bruttokansantuote ei myöskään tarkkaile tulonjakoa.

On kuitenkin selvää, että taloudellisen hyvinvoinnin kannalta on olennaista, miten taloudellinen hyvinvointi on jakautunut väestön keskuudessa.

Lue myös:

Robin Hahnel: Talouskasvusta
BBC: Autoilun saasteet tappavat Britanniassa 5000 ihmistä vuodessa
Tutkimus: Hyvinvointi riippuu yhteiskunnallisesta asemasta

H&M omistaa kuusi Aleksanterinkadun vaateliikettä

Helsingin Aleksanterinkatu on Suomen tärkein ostoskatu. Suurin kuhina on keskittynyt kolmen korttelin matkalle. Se alkaa Stockmannilta, ja Kluuvikadun itäpuolella jo hiljenee. 
Kadulta voi ostaa tuhansia erilaisia vaatteita. Valinnanvapautta rakastavan kuluttajan silmään ainoan kauneusvirheen muodostavat kolme H&M:n logoa kahden korttelin matkalla. 
Mutta ei niistä ovista ole pakko astua sisään. Voi valita Monkin tai Weekdayn. Tai kävellä Galleria Esplanadin H&M:n läpi fiinimpään Cosin liikkeeseen. 
H&M tosin omistaa kaikki kolme. Sillä on siis kahden korttelin sisällä kuusi liikettä. Yhtiö omistaa myös Cheap Mondayn, jota myy Stockmannkin.
Lue myös:

Näillä 10 yhtiöllä on hallussaan valtava määrä tuotemerkkejä

8/19/2013

Parecon Finlandin julkaisu talouskasvusta

Parecon Finlandin julkaisusarjan kolmas artikkeli käsittelee talouskasvua. Vuoden 2012 syksyllä Suomessa täysille luentosaleille Parecon Finlandin järjestämissä tilaisuuksissa luennoinut yhdysvaltalainen taloustieteilijä Robin Hahnel tarkastelee artikkelissaan "Talouskasvusta", mikä nykytaloudessa ohjaa yrityksiä ja yksilöitä jatkuvasti ympäristön kannalta haitallisiin valintoihin.  Suomenkielinen artikkeli on Parecon Finlandin työryhmän Robin Hahnelin kanssa huolellisesti toimittama. Sen tavoitteena on tarjota ymmärrettäviä ja taloustieteellisesti päteviä työkaluja talouskasvun, ympäristökatastrofin ja talousjärjestelmän oleellisten yhteyksien tunnistamiseksi.

Lataa artikkeli PDF-muodossa
Lataa artikkeli Applen iBookstoressa

Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on viimeaikaisen tutkimustiedon valossa edennyt jo pidemmälle kuin aiemmin uskallettiin olettaa, aiheuttaen valtavaa inhimillistä ja taloudellista vahinkoa. Tästä huolimatta ympäristöä merkittävästi rasittavien hyödykkeiden tuotanto, agressiivinen mainonta ja kulutus jatkuvat entisellään. Muun muassa tuotteiden elinkaari on lyhentynyt, koska harvoilla aloilla on kannattavaa tehdä kestäviä tuotteita ja korjaaminen on usein uuden ostamista kalliimpaa ja vaivalloisempaa. Jokainen ostaa käyttöönsä omat laitteet, vaikka ne lojuvatkin suuren osan ajasta hyllyllä ja jäävät helposti ajan myötä tarpeettomiksi. Merkittävä osa vapaa-ajasta ja energiasta kohdennetaan kuluttamiseen: seuraavien hankintojen suunnitteluun, verkossa shoppailuun ja alennussesonkien heräteostoksiin. Tavarapaljoutta piilotetaan puolestaan esimerkiksi vuokraamalla krääsälle erikseen säilytystilaa.

Talouden demokraattisuuden ja ekologisuuden kysymyksiin urallaan keskittynyt Hahnel lisää artikkelissaan talouden käsittein ymmärrystä siitä, mikä nykyisessä yksityisyrityksiin perustuvassa markkinataloudessa johtaa merkittäviin ympäristöhaittoihin. Edellyttääkö talouden kasvu välttämättä luonnonvarojen ylikäyttöä ja lisääntyvää saastuttamista? Miksi työn tuottavuuden hurjasti kasvaessa kaikki saavutetut edut on nautittu lisääntyvänä kulutuksena eikä esimerkiksi ylimääräisenä vapaa-aikana? Mitä talouskasvu oikeastaan on?

Hahnelin mukaan on tärkeää ymmärtää, mitä tarkalleen ottaen tarkoitetaan, kun puhutaan talouskasvusta. Yleisin mittari talouskasvulle on bruttokansantuote, jolla mitataan kansantaloudessa tuotettujen asioiden arvoa. Hahnel painottaa, ettei kyseisellä mittarilla kuitenkaan mitata luonnonvarojen käyttöä tai saasteiden määrää, vaan tuotettujen asioiden arvoa dollareissa tai euroissa. Jos esimerkiksi ympäristön kannalta neutraalit tuotteet ja palvelut olisivat jatkossa merkittävässä osassa, teoriassa bruttokansantuote voisi kasvaa ilman ympäristön tilan heikkenemistä. Näin ei kuitenkaan ole käynyt – huolimatta merkittävästä tietoisuuden lisääntymisestä ympäristöasioissa viime vuosikymmeninä. Mikä sitten ohjaa taloustoimijoita – yrityksiä ja yksilöitä – ympäristön kannalta haitallisiin valintoihin ja ympäristöä turmelevaan talouskasvuun?