5/28/2013

Valinnoista ja hintojen asettumisesta markkinoilla

Usein kuulee väitettävän, että talouden toiminnassa päästään parhaimpaan lopputulokseen, kunhan taloutta määrittelevät mahdollisimman voimakkaasti markkinatalouden rakenteet. Argumentin mukaan markkinataloudessa hintoja ohjaa hyväntahtoinen ”näkymätön käsi”, joka asettaa automaattisesti hinnat oikealle, tehokkaalle ja yhteiskunnallisesti optimaaliselle tasolle.

Markkinatalouden rakenteita ja logiikkaa on sovellettu myös perinteisen kaupankäynnin ulkopuolella. Markkinaratkaisuja on esitetty muun muassa niin julkiselle sektorille kuin ympäristöongelmiinkin. Markkinaratkaisujen puolestapuhujat uskovat siihen, että mahdollisimman laaja hyödykkeiden yksityistäminen, valtion vähäinen väliintulo ja muut markkinatalouden mekanismit auttavat ihmiskuntaa ratkaisemaan esimerkiksi niin ilmaston lämpenemisen kuin muutkin ympäristöongelmat.

Koska markkinatalouden rakenteilla on niin keskeinen rooli nykytalouksissa ja -yhteiskunnissa, on erityisen tärkeää tarkastella näiden rakenteiden heikkouksia osana työtä paremman talouden kehittämiseksi. Markkinatalouden täydellistä vapautta kannattavat jättävät usein huomiotta lukuisia yleisesti tunnustettuja, taloustieteellisen teorian ennustamia ja käytännön osoittamia lainalaisuuksia markkinaratkaisujen toiminnassa. Erityisesti markkinatalouden ratkaisujen edistämiseen sitoutuneiden tulisi olla tietoisia näiden markkinapohjaisten ratkaisujen sisäsyntyisistä ongelmista.

Talouden rakenteiden vaikutuksista käytökseen ja valintoihin


Markkinatalouden rakenteet – kuten muutkin yhteiskunnan rakenteet – vaikuttavat toimintaamme ja eettisiin vakaumuksiimme. Rakenteet vaikuttavat myös siihen, mitä lopputuloksia pidämme haluttuina ja toivottavina. Markkinatalouden rakenteet palkitsevat ja rankaisevat tietynlaisista toimista ja näin vaikuttavat merkittävästi siihen, minkälaisia ihmisiä meistä tulee.

Bonnin yliopiston tutkijat Armin Falk ja Nora Szech tutkivat ihmisten eettisten vakaumusten ja markkinoiden suhdetta. Ohjaavatko ihmisten eettiset vakaumukset markkinoiden toimintaa, vai ohjaavatko itse asiassa markkinatalouden rakenteet käsitystämme oikeasta ja väärästä?

Tutkijat suunnittelivat kokeensa heijastelemaan todellisen elämän markkinatilanteita, joissa ostajat ja myyjät käyvät kauppaa keskenään ja kaupankäynti onnistuu, kun he pääsevät sopimukseen hinnasta. Tutkimuksessa käytiin kauppaa tutkijoiden ostamien ylimääräisten laboratoriohiirten hengillä. Eläinkokeissa käytetään usein hiiriä, mutta syntyneet hiiret eivät aina ole geneettisesti toivotun kaltaisia. Nämä hiiret usein tapetaan. Tutkimuksessa näitä muuten kuolemaantuomittuja hiiriä käytettiin koeasetelmassa, jossa hiirten elämänkohtalo oli koehenkilöille niin sanottu ulkoisvaikutus. Ulkoisvaikutukset ovat kaupankäynnistä kolmannelle osapuolelle koituvia hyötyjä tai haittoja, jotka eivät näy tuotteen hinnassa.

Tutkimuksessa oli kolme erillistä asetelmaa. Ensimmäisessä osallistujia pyydettiin yksilöinä määrittämään hinta, jolla he olisivat valmiit antamaan hiiren kuolla. Toisessa ja kolmannessa asetelmassa päätökset tehtiin kaupankäyntitilanteessa, joko kahden tai useamman osapuolen kesken. Mikäli koeasetelmassa kauppa syntyy, hiiri kuolee. Mikäli kauppaa ei synny, hiiri jää eloon, kunnes kohtaa luonnollisen kuoleman. Osallistujille vakuutettiin kyseisen hiiren pysyvän hengissä, jos he eivät suostu kaupankäyntiin. Ennen kokeen aloittamista osallistujille näytettiin kuva tyypillisestä koehiirestä ja prosessista, jossa hiiri tapettiin.

Yksilöasetelmaa hyödynnettiin, jotta tutkijat saattoivat saada kuvan siitä, kuinka paljon ihmiset yleisesti arvostivat hiiren henkeä. Asetelmassa osallistujilla oli valittavanaan kaksi vaihtoehtoa. Toisessa tapauksessa hiiri selviäisi hengissä ja osallistuja ei saisi rahaa, ja toisessa osallistuja saisi 10 euroa, mutta hiiri kuolisi. Tällä selvitettiin, kuinka moni ottaisi kymmenen euroa, jos se tarkoittaisi hiiren kuolemaa. Noin 45 prosenttia vastaajista ottaisi kympin. Tätä tasoa käytettiin sitten vertailukohtana arvioitaessa markkinatilanteiden lopputulemia.

Seuraavaksi tutkimuksessa asetettiin tilanne, jossa aloitettiin kaupankäynti. Paritilanteessa ostajalle annettiin 20 euroa ja myyjälle annettiin hiiri, ja kuten yksilötilanteessa, hänelle tähdennettiin hiiren hengen olevan hänen vastuullaan. Heille annettiin mahdollisuus useiden tarjouksien ja vastatarjouksien kautta päästä sopimukseen hinnasta. Jos he pääsivät sopimukseen, myyjä sai sovitun hinnan, ja ostaja sai pitää loput hänelle annetusta 20 eurosta.

Asetelma heijasteli markkinatilannetta, jossa kaupankäynnistä on haittaa kolmansille osapuolille. Jos ostaja ja myyjän pääsivät sopimukseen hinnasta, saivat he pitää rahat, mutta hiiri kuoli. Jos he taas eivät päässeet sopimukseen, eivät kumpikaan saanut mitään, mutta hiiri sai elää. Tässä kokeessa myyjä on vastaavassa tilanteessa kuin yksilöasetelmassa, koska hänellä on valta päättää hiiren kohtalosta hyväksymällä tai hylkäämällä rahallinen tarjous. Osallistujille tähdennettiin, ettei kenenkään ole pakko tehdä tai hyväksyä tarjousta, ja että hiiri säilyy hengissä, jos kauppaa ei sovita.

Suuremmassa markkina-asetelmassa markkinoilla oli seitsemän ostajaa ja yhdeksän myyjää. Molemmat saattoivat tehdä niin monia tarjouksia kuin halusivat ja hyväksyä tai hylätä kenen tahansa tarjouksen. Tutkijat myös tarjosivat kaupankävijöille jatkuvasti tietoa neuvoteltavissa olevasta hinnasta ja toteutuneiden kauppojen hinnoista.

Kaupankäyntitilanne muutti ihmisten käyttäytymistä merkittävästi. Yksinkertaisilla markkinoilla 73 prosenttia koetilanteista päättyivät tilanteeseen, jossa myyjä sai alle kymmenen euroa. Suuremmilla markkinoilla 76 prosenttia hiiristä sai kokea kuoleman alle kymmenen euron hintaan. Jotta yhtä suuret prosenttiosuudet olisi voitu saavuttaa yksilöasetelmassa, olisi osallistujille maksettavan hinnan täytynyt olla joko hieman yli tai alle viisikymmentä euroa. Markkinoilla hiiren elämän hinnaksi muodostui kuitenkin ainoastaan viitisen euroa.

Mikä sitten voi aiheuttaa näin merkittävän eron? Tutkijat esittivät useita mahdollisia selityksiä. Ensinnäkin, koska kaupankäyntiin tarvitaan kaksi osapuolta, voivat yksilöt ajatella vastuun kaupankäynnin seurauksista jakautuvan eri osapuolten kesken. Lisäksi markkinoilla yksilöt näkevät jatkuvasti muidenkin osallistuvan epäeettiseen kaupankäyntiin, mikä auttaa entisestään yksilöä oikeuttamaan oman toimintansa, kun epäeettinen toiminta voidaan kokea sosiaalisesti hyväksyttävänä. Yksilöt voivat tämän johdosta myös kokea omat valintansa merkityksettöminä, koska he voivat ajatella, että jos he eivät osallistu kaupankäyntiin, joku toinen tekee sen kuitenkin.

Tutkijat myös nostavat esille, kuinka markkina-asetelma vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen muuttamalla heidän järkeilynsä kohdetta. Markkinat tarjoavat viitekehyksen joka suuntaa toimijoiden huomiota kaupan hieromiseen, neuvotteluun ja kilpailuun sekä vie huomiota pois kaupankäynnin mahdollisista seurauksista ja eettisistä kysymyksistä. Näin kaupankäynnin ulkoisvaikutukset, eli tässä tapauksessa kuollut hiiri, jäävät taka-alalle, kun keskittyminen suuntautuu hintamuutoksiin ja kilpailemiseen markkinoilla.

Markkinatilanne siis saa ihmiset toimimaan omista eettisistä vakaumuksistaan poiketen, koska ne mahdollistavat yksilön vähätellä omaa syyllisyydentuntoaan, tekevät epäeettisestä kaupasta sosiaalisesti hyväksyttävää ja suuntaavat yksilön huomion menestyksekkääseen kaupankäyntiin eikä sen seurauksiin tai eettisiin ulottuvuuksiin. Yksilötilanne poikkeaa markkinatilanteesta selkeästi, koska tällöin toimijat eivät voi kuvitella jakavansa vastuuta eivätkä saa markkinoilta vihjeitä epäeettisen kaupan sosiaalisesta hyväksyttävyydestä. Näin ollen yksilöiden alkuperäiset näkemykset tulevat selkeämmin esille.

Kokeet todensivat tutkijoiden hypoteesin, jonka mukaan markkinatilanteet rapauttavat yksilöiden eettisiä vakaumuksia. Tutkijat olettivat tämän näkyvän hinnoissa, joilla hiiriä tapettiin. He olettivat myös, että hintojen vääristyminen on voimakkaampaa, kun kysessä on vaikutukset kolmansiin osapuoliin kuin tilanteessa, jossa kaupankäynnin tulos vaikuttaa yksilön omiin kulutusmahdollisuuksiin.

Tätä selvittääkseen tutkijat tekivät toisen edellisen kanssa identtisen koeasetelman, mutta jossa kaupankäyntiin ei liittynyt samanlaista eettistä ulottuvuutta, vaan kaupankäynnin kohteena oli yksilön omat kulutusmahdollisuudet. Kokeessa yksilöiden tuli hiiren sijaan myydä lahjakortti erääseen myymälään. Kokeeseen liittyi sekä yksilöasetelma, jossa osallistujilta kysyttiin summaa, johon he suostuisivat lahjakortin vaihtamaan että monen myyjän ja ostajan markkinat, joilla ostajat ja myyjät tekivät toisilleen tarjouksia, kuten hiirtenkin tapauksessa.

Kokeissa selvisi hiirten tapauksessa markkinoilla olevan merkittävä vaikutus. Osallistujat olivat markkinatilanteessa tietyllä rahasummalla huomattavasti halukkaampia antamaan hiiren kuolla kuin yksilötilanteessa. Lahjakorttien tapauksessa vastaavaa ei tapahtunut. Myös hintojen muotoutuminen hiirimarkkinoilla poikkesi huomattavasti lahjakorttimarkkinoista. Sen lisäksi, että hiirimarkkinoilla lähtöhinta oli alhainen verrattuna yksilötilanteeseen, laski se kaupankäynnin seurauksena entisestään, mikä antaisi lisäviitteitä eettisten vakaumusten rapautumisesta markkinatilanteissa. Tässäkään tapauksessa ei vastaavaa tapahtunut lahjakorttimarkkinoilla.

Tutkijoiden mukaan kokeissa voidaan havaita selkeä ja systemaattinen ero markkinoiden vaikutuksessa eettisten ja kolmansia osapuolia koskevien sekä eettisesti neutraalien ja itseä koskevien arvojen välillä. Asetelman ollessa muutoin yhtäläinen, markkinat rapauttavat huomattavasti enemmän eettisiä ja kolmansia osapuolia koskevia arvoja kuin itseä koskevia ja eettisesti neutraaleja arvoja.

Tutkimuksen lopputulokset ovat johdettavissa jossain määrin myös laajemmin yhteiskuntaan. On selvää, että esimerkiksi suuri osa ihmisistä pitää vaatteiden halpatuotantoa ihmisoikeuksia loukkaavissa olosuhteissa epäeettisenä. Vaikka tämä on useimpien mielestä epätoivottavaa, näin tuotettujen vaatteiden alhaiset hinnat kannustavat ihmisiä silti ostamaan niitä, ja lisäksi kohtuullisissa oloissa tehtyjen tuotteiden etsiminen saattaa monesti olla hyvin haastavaa.

Tutkimuksen johtopäätöksenä tutkijat toteavatkin, että markkinat eivät tuota aina prosessiin osallistuvien toiveiden mukaista lopputulosta – toisin sanoen lopputulokset eivät ole automaattisesti taloudellisesti tehokkaita tai yhteiskunnallisesti toivottavia. Mikäli ero toiveiden ja toteutuneiden lopputulosten välillä on liian suuri, eikä tunnettu lauselma “niukkojen resurssien tehokkaasta käytöstä” siis toteudu, on tarpeellista puuttua markkinamekanismien toimintaan.

Markkinatalouden rakenteet ristiriidassa ympäristön kestävyyden huomioonottamisen kanssa


Markkinatalouksien kyvyttömyys asettaa yhteiskunnallisesti optimaalisia hintoja näkyy konkreettisesti myös öljy-yhtiöiden osakkeiden arvostuksissa. The Economistin mukaan öljy- kaasu- ja hiiliyhtiöiden osakkeiden hinta markkinoilla on asettunut tasolle, jossa oletuksena on, että kaikki löydetyt fossiilisten polttoaineiden varannot otetaan käyttöön.

Ympäristön kantokyky ei kuitenkaan kestäisi näiden polttoaineiden käyttöä ja polttamista. Kansainvälinen yhteisö on asettanut tavoitteekseen ilmaston lämpenemisen rajoittamisen alle kahteen asteeseen. The Economistin haastatteleman asiantuntijan mukaan tavoitteessa pysyminen edellyttää, että vain noin kolmannes jo nyt löydetyistä fossiilisisen polttoaineen varastoista käytetään.

Oikeastaan kaikki yhtään laajamittaisempi tuotanto ja kaupankäynti aiheuttaa väistämättä seurauksia kaupankäynnin ulkopuolisille henkilöille. Tämä on seikka, joka tuleekin ottaa huomioon aina kaupankäynnin seurauksia mietittäessä. Mitä vapaammat markkinaolosuhteet ovat, sitä todennäköisemmin myös ongelmat kaupankäynnin seurausten tarkassa laskemisessa kasvavat.

Ilmastonmuutoksen ja fossiilisten polttoaineiden kohdalla tämä seikka näkyy vakavalla tavalla. Mikäli kaikkia fossiilivarantoja ei polteta, eli niiden polttamisen tuhoisat seuraukset otettaisiin vakavasti ja hinnat korjattaisiin tämän mukaisesti vähintäänkin moninkertaisiksi nykyisistä, kytee monien talousasiantuntujoiden mukaan öljy-, kaasu- ja hiiliyhtiöiden osakkeissa seuraava valtava osakekupla, jonka puhkeaminen vaikuttaisi koko maailman talouteen.

Täysin käsittämättömältä tuntuva markkinoiden lopputulema tulee kuitenkin ymmärrettävämmäksi edellä mainitun tutkimusesimerkin kautta. Fossiilisten polttoaineiden kanssa markkinat kärsivät samoista rakenteellisista ongelmista kuin muutkin markkinat.

Markkinat eivät kykene ottamaan huomioon kolmansille osapuolille – tässä tapauksessa tuleville sukupolville – aiheutettavaa haittaa. Markkinat muodostavat myös sosiaalisen ympäristön, joka kannustaa (tai pahimmillaan pakottaa) ulkoisvaikutusten huomiotta jättämiseen sekä epäeettiseen ja vahingolliseen käyttäytymiseen.

Markkinatalouden rakenteellisilla ongelmilla laajat seuraukset


Markkinoiden rakenteelliset ongelmat eivät vaikuta ainoastaan kaupankäynnin epätoivottuihin seurauksiin, vaan myös talouden mittavaan tehottomuuteen. Syntyy haitallinen noidankehä: vääristyneet hinnat vääristävät tuotantoa ja kulutusta, ja vääristymät kasvavat ajan myötä entisestään tuotannon ja kulutuksen sopeutuessa vääristyneisiin hintoihin.

Markkinataloudet kärsivät ihmisille ja ympäristölle vahingollisista rakenteista. On tärkeää pohtia, ovatko markkinatalouden rakenteet niitä rakenteita, joiden halutaan leviävän yhä uusille elämänalueille. Mikäli näin ei ole, on tärkeää aloittaa keskustelua siitä, halutaanko ihmisille ja ympäristölle parempia yhteiskunnan ja talouden rakenteita. Tämä keskustelu on elintärkeää niin ihmisyhteisöjen kuin planeettamme elinkelpoisen tulevaisuudenkin kannalta.

Lue myös:

Talousoikeuden asiantuntija: Bangladeshin työntekijöiden heikko asema johtuu säätelemättömistä markkinoista
New York Times: Toistasataa kuollutta ompelimon tulipalossa
Talvivaara ja ulkoisvaikutusten ongelma
Robin Hahnel: Perusteet markkinoita vastaan