11/28/2012

YLE: Kolmannes leipäjonon asiakkaista lapsiperheitä

YLE:
Pääkaupunkiseudun ruoanjakopisteissä käyvistä asiakkaista kolmannes on lapsiperheitä, selviää uudesta ruoanjakotutkimuksesta.

Tutkimuksen mukaan 92 prosenttia leipäjonoissa käyvistä pitää ruoka-apua välttämättömänä. Lähes puolella kävijöistä jää käyttöön pakollisten menojen jälkeen sata euroa tai vähemmän kuussa.

Koulutus ei välttämättä suojaa köyhyydeltä, sillä liki puolella kyselyyn vastanneista oli toisen asteen koulutus, sanoo erikoistutkija Saija Turunen Pääkaupunkiseudun sosiaalialan tutkimuskeskus Soccasta.

- Leipäjonoissa ei ole ainoastaan niitä ihmisiä, joilla on matala koulutus tai ei koulutusta ollenkaan, Turunen kertoo.
Lue myös:

Talouselämä: Neljäsosalla toimeentulovaikeuksia
TS: Työssäkäyvät köyhät juurtuivat Suomeen
YLE: Joka neljäs yksinhuoltajaperhe tarvitsee toimeentulotukea
YLE: Köyhien määrä kaksinkertaistunut vuodesta 1995
Taloussanomat: Katso kuka on oikeasti köyhä
STT: Lapsiköyhyys kolminkertaistunut

11/23/2012

The Real News: Korkeammat palkat johtavat talouskasvuun


The Real News haastatteli Greenwichin yliopiston taloustieteen professoria Özlem Onarania. Haastattelussa Onaran kertoo tutkimuksestaan, jossa hän oli tarkastellut kuinka kokonaiskysyntä ja bruttokansantuotteen kasvu on riippuvainen sekä palkkatasosta että voitto-osuuksien tasosta. Tutkimus kyseenalaistaa käsityksen, jonka mukaan matalammat palkat johtavat talouskasvuun, koska ne tekevät vientiin suuntautuvan teollisuuden kilpailukykyisemmäksi kansainvälisillä markkinoilla. Onaran korostaa ensinnäkin sitä, että uusklassisen taloustieteen piirissä palkkoja tarkastellaan ainoastaan kustannuksina, vaikka todellisuudessa niiillä on myös merkittävä rooli kokonaiskysynnän ylläpitäjänä.

Uusklassisen teorian mukaan palkkojen aleneminen johtaa talouskasvuun, koska nyt sijoittajille on tiedossa suurempia voittoja. Vaikka tämä pitääkin paikkansa, saattaa palkkojen alenemisesta johtuva kokonaiskysynnän pieneneminen Onaranin mukaan monissa tärkeissä tilanteissa kumota voitto-osuuksien suurenemisesta johtuvat positiiviset vaikutukset talouskasvuun.

Taustalla on yksinkertainen logiikka: köyhät kuluttavat suuremman osuuden tuloistaan kuin rikkaat. Palkkoja alennettaessa köyhempien kulutusvoima taloudessa vähenee, mikä johtaa kokonaiskysynnän laskuun. Rikkaiden tulojen lisääntyessä ei heidän lisääntynyt kulutusvoimansa riitä samaan aikaan paikkaamaan vajetta kokonaiskysynnässä, koska he eivät kuluta lainkaan vastaavaa osuutta tuloistaan. Täten voitto-osuuksien kasvaessa palkkojen kustannuksella talouden kokonaiskysyntä laskee, mikä johtaa heikompaan talouskasvuun.

Kuitenkin palkkojen laskeminen voi johtaa viennin kiihtymiseen, ja sitä kautta suurempaan kasvuun. Palkkojen laskemisella ja voitto-osuuksien kasvattamisella voi siis Onaran mukaan olla kolmenlaisia vaikutuksia. Ensinnäkin kokonaiskysyntä laskee varmasti. Toiseksi, koska rikkailla on nyt enemmän pääomia käytössään, sijoitusten määrä saattaa kasvaa, mikä ei ole kuitenkaan varmaa. Ja kolmanneksi, viennin määrä saattaa kasvaa. Näin ollen kokonaisvaikutus talouskasvuun voi siis olla joko positiivinen tai negatiivinen.

Onaran mukaan vaikutus olisi positiivinen voittovetoisessa taloudessa, joita uusklassinen talousteoria olettaa kaikkien talouksien olevan. Voitto-osuuksien kasvaminen johtaisi talouskasvuun ja työpaikkojen lisääntymiseen. Palkkavetoisessa taloudessa taas vaikutus olisi negatiivinen, koska talouskasvu riippuu ennen kaikkea kokonaiskysynnän määrästä, joka taas on riippuvainen väestön kulutuvoimasta eli yleisestä palkkatasosta.

Mittavassa tutkimuksessaan Onaran havaitsi suurten talouksien olevan nimenomaan palkkavetoisia. Voitto-osuuksien kasvaessa yhdellä prosentilla bruttokansantuotteen kasvu euroalueella madaltuu 0,13 prosentilla. Britanniassa ja Japanissa sama lukema on myös negatiivinen, 0,03 prosentin tienoilla. Yhdysvalloissa vaikutus on vielä voimakkaampi, voitto-osuuksien prosentin kasvu johtaa 0,8 prosentin laskuun bruttokansantuotteen kasvussa.

Alla olevasta kuvaajasta onkin havaittavissa selkeä suhde talouskasvun hidastumisen ja palkkojen alenemisen välillä Euroopassa - keskimääräinen talouskasvu on hidastunut merkittävästi palkkatason laskiessa. Myös Suomi kuuluu EU-15 maihin.


Lue Myös:

YK: Tuloerojen tasaaminen edesauttaa taloudellista kasvua
Epätasainen tulonjako ja hidas kasvu kulkevat käsi kädessä
Talouselämä: Tuloerot nakertavat talouskasvua
Väitös: Suuret tuloerot haittaavat talouskasvua
IMF: Tuloerot haitallisia talouskasvulle
New York Times: Vaurauden (1947-1979) ja taantuman (1980-) aika

11/21/2012

SAK: Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön huonontuneet

Helsingin Sanomat uutisoi SAK:n tettämästä työolokyselystä, jonka mukaan liittojen jäsenten vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä ovat heikentyneet.

SAK:laisten liittojen jäsenten mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä on heikentynyt viime vuosien aikana kaikilla osa-alueilla, selviää Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön SAK:n teettämästä työolokyselystä.  
Eniten ovat vähentyneet mahdollisuudet vaikuttaa työtehtävien sisältöön ja työtahtiin. Muutos huonompaan suuntaan on näissä huomattava. 
Yhä useamman SAK:laisen mielestä myös työn mielekkyys on huonontunut. 
(...)Puolet kyselyyn vastanneista on sitä mieltä, että työnantaja ei mitoita työmäärää oikein ja että työnantaja asettaa tehokkuuden kaiken muun edelle. Siksi töissä on heidän mielestään aina kiire.
Lue myös:

TS: Tällaista on työelämä Suomessa pahimmillaan 
YLE: Mielekkyys työntekoon rapisee
SAK: Työelämän epävarmuus suurin huoli
Työnjaon vaikutuksista hyvinvointiin ja päätöksentekovalmiuksiin
Uutta tutkimustietoa työmotivaatiosta

11/17/2012

TS: Talouden noususuhdanteet eivät näkyneet keskiluokan tuloissa

Tilastokeskuksen eri taloustilastoja rinta rinnan tarkastelemalla
selviää, että kahden viime vuosikymmenen kaksi supersuhdannetta ovat
menneet suurimmalta osalta kansaa sivu suun ilman kovin kummoista
tulojen reaalikasvua. 
Ensin ohi livahti 1990-luvun vienti- ja teknologiasuhdanne, ja
viimeksi ensimmäisen eurovuosikymmenen niin ikään vientivetoinen
kasvusuhdanne. 
Kotitalouksien käytettävissä oleva rahatulo on 20 viime vuoden aikana
kasvanut keskimäärin 1,3 prosenttia vuodessa, kun tulojen
karttumisesta vähennetään inflaation vaikutus. 
Kaikkien kotitalouksien reaalitulojen mediaani eli koko tilaston
keskimmäinen havainto on kasvanut vielä vaisummin, sen kasvu on jäänyt
jopa alle prosenttiin vuodessa.
Taloussanomien toimittaja Jan Hurri kirjoittaa keskiluokan reaalitulojen vaisusta noususta Suomessa. Vaikka 1990-luvun puolivälistä lähtien Suomen talous on kasvanut huomattavasti teknologian ja vahvan viennin ansiosta, vauraus ei ole näkynyt kotitalouksien keskimääräisten tulojen merkittävänä nousuna.
Viime laman jälkeen asuntojen hinnat ovat reaalisesti nousseet
pääkaupunkiseudulla keskimäärin kuutisen prosenttia ja muualla maassa
nelisen prosenttia joka vuosi. 
Näin on, jos 15 viime vuoden hinnanmuutokset lasketaan asuntojen
keskimääräiseksi vuosimuutokseksi ja siitä vähennetään inflaation
vaikutus. 
Toinen keskiluokan tuloja huomattavasti nopeammin kasvanut talousluku
on kotitalouksien kokonaisvelka, joka on kasvanut vielä asuntojen
kallistumistakin rivakammin. 
Kotitalouksilla on erityyppistä velkaa yhteensä pitkälti yli sata
miljardia euroa. Velkapotti on viime laman jälkeen kasvanut
reaalisesti keskimäärin seitsemän prosenttia vuodessa. 
Nämä tilastot antavat viitteen, että keskiluokka on "puolustautunut"
asumisen ja elämisen kallistumista vastaan jatkamalla tulojaan yhä
ronskimmalla velkaantumisella.
Mediaanitulon alle prosentin kasvua on tärkeää verrata myös asuntojen hintojen muutoksiin. Hurrin mukaan asuntojen hinnat ovat nousseet selkeästi keskituloja enemmän, varsinkin pääkaupunkiseudulla. Hurri toteaakin, että keskiluokan heikko tulokehitys on johtanut yhä voimakkaampaan kotitalouksien velkaantumiseen.

Tulojakaumaa tarkasteltaessa on myös tärkeää muistaa, että köyhyys on kasvanut Suomessa kahden viime vuosikymmenen aikana yhdessä tuloerojen kanssa. Tilastot myös osoittavat, että Suomen huipputuloisimmat tienaavat yhä enemmän ja heidän tulotasonsa on karannut yhä kauemmas keskimääräisestä tulotasosta.

Lue myös:

YK: Tuloerojen tasaaminen edesauttaa taloudellista kasvua

11/14/2012

YLE: Talvivaaran ympäristövaikutukset pahenevat

YLE (12.11.2012):
Suomen ympäristökeskuksen mukaan Talvivaaran vuodon aiheuttamat ympäristöhaitat ovat lisääntyneet viime viikosta. Uusista mittauksista selviää, että etenkin eteläinen alue on kuormittunut pahasti, mutta myös kaivoksen pohjoispuolella haitat ovat suuria.
YLE (11.11.2012):
Professori Heiskanen pelkää, että mikäli tuotantoa ei saada muutamissa viikoissa käyntiin, Talvivaara voi ajautua jopa konkurssiin. Silloin jälkihoito jäisi veronmaksajien kustannettavaksi.

- Jos yhtiön rahat loppuvat, ollemme tilanteessa, jossa kasasta liukenee vuosikausia edelleen raskasmetalleja ja muuta, joita ei oteta talteen. Niille täytyy ympäristömielessä tehdä jotakin. Ne ovat erittäin suuri ympäristöriski, sanoo Heiskanen. Hän on mekaanisen prosessitekniikan ja kierrätyksen professori Aalto-yliopistossa.
Sekä kaivosyhtiö Talvivaara että sen asiakkaat ovat hyötyneet ympäristöhaittojen ulkoistamisesta. Kaivoksen päästöt ympäristöönsä tapahtuvat lähialueiden asukkaiden kustannuksella, eivätkä nämä haitat näy kaivoksen tuotantokustannuksissa, vaan lähialueen väestö kokee ne tuotannon ulkoisvaikutuksina. He kokevat taloudellista haittaa huonontuneen ilmanlaadun ja saastuneiden vesistöjen muodossa. Nämä eivät markkinamekanismien rakenteellisten ongelmien johdosta sisälly kaivoksen tuotantokustannuksiin, ja näin ollen alueen asukkaat eivät myöskään saa niistä asianmukaista korvausta eivätkä ääntään kuuluviin tuotannosta päätettäessä.

Kaivoksen kannalta tämä on edullista, sillä mitä enemmän yritys voi maksattaa tuotannon haittoja ja kustannuksia muilla, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on kasvattaa liikevoittoaan. Kaivosyhtiön asiakkaat nauttivat alhaisista hinnoista, koska vaikutukset alueen ympäristöön ja asukkaisiin eli osa mineraalien ja metallien tuotannon todellisista kustannuksista on pystytty jättämään kaupankäynnin ulkopuolelle. Lisäksi yhtiön mahdollisen konkurssin tapauksessa kaivoksen jälkien korjaamisen kustannukset eivät mene voittoa nostaneiden omistajien pussista, vaan se jää muiden maksettavaksi.

YLE (29.10.2012):
Pellervon taloudellisen tutkimuskeskuksen PTT:n ja Suomen ympäristökeskus SYKE:n mukaan Talvivaaran elinkaaren aikaiset taloudelliset hyödyt ovat yli 2,6 miljardia euroa. Ympäristöhaittojen kustannukset ovat noin 700 miljoonaa euroa.
Arvioidut ympäristöhaittojen kustannukset perustuvat kaivosten ympäristövaikutusten arviointiin ennen kaivosten toiminnan aloittamista. Tutkimuksen tekijöiden mukaan ennakoimattomat ympäristövahingot saattavat muuttaa hyötyjen ja haittojen suhdetta oleellisesti. Samoin käy silloin, jos kaivoksen päästöt ylittävät lupaehdot. Tutkimusraportissa kirjoitetaan:
Ympäristöhaittojen arvo perustuu tehtyjen ympäristövaikutusarviointien (YVA) ja ympäristölupien parametreihin eikä toiminnan todellisiin käytännössä esiin tulleisiin vaikutuksiin. (...) Yksittäisten kaivosten lähialueen ihmisten kokema haitta voi olla hyvinkin merkittävä ja yksittäiset hankkeet paikallisine erityispiirteineen ovat hyvin erilaisia hyöty-haitta-analyysin näkökulmasta.

Ennakoimattomat ympäristövahingot voivat muuttaa hyötyjen ja haittojen suhdetta olennaisesti. Haitan arvo voi nousta merkittäväksi, jopa hyötyjä suuremmaksi, jos sen vaikutus säilyy luonnossa pitkään kaivoksen toiminnan päätyttyä tai jää pysyväksi.
Vuoden 2011 syyskuussa Talvivaaran kaivos haki jätevesilleen päästörajojen kohotuksia, joiden puitteissa se olisi voinut päästää seuraavan kolmen vuoden aikana vesistöön muun muassa yli 40 kertaa enemmän sulfaattia ja 20 kertaa enemmän natriumia kuin sen vuoden 2006 ympäristölupahakemuksessaan oli arvioitu. Monien päästöjen, kuten sulfaatti-, mangaani-, ja natriumpäästöjen pitoisuudet ovatkin ylittäneet kaivosyhtiön alkuvaiheen toiminnan aikana huomattavasti arviot. Esimerkiksi sulfaatin määrä jätevesissä on ylittänyt alunperin arvioidun määrän 158 -kertaisesti.

Ongelmallista onkin, kuinka mahdollisten ympäristötuhojen riskit toteutuessaan lankeavat maksettavaksi. Kaivostoiminnasta ympäristölle koituvia haittoja voidaan yrittää ennakoida sekä rajoittaa yhtiöiden toimintaa erilaisten lakien ja säädösten avulla. Lisäksi veroilla ja louhintamaksuilla voidaan kerätä kaivosyhtiöltä varoja haittojen korjaamiseksi. Siinä tapauksessa, kun kaivosyhtiö asetetaan vastuulliseksi ympäristötuhojen korjaamisesta ja korjausten hinta ylittää yhtiön varallisuuden, menettävät sijoittajat mahdollisen konkurssin tapauksessa yhtiöön sijoittamansa varat, mutta he eivät kuitenkaan joudu ympäristötuhojen korjausten loppuunviemisestä enää vastuuseen. Täten pahimmassa tapauksessa yksityiset sijoittajat nostavat kaivostoiminnan tuottamia voittoja, mutta toteutuneet riskit jäävät kuitenkin paikallisten asukkaiden ja valtion maksettavaksi.

Talvivaaran kaivoksen ympäristövaikutukset ovat oppikirjaesimerkki haitallisista ulkoisvaikutuksista, joita markkinataloudessa ei rakenteellisesti pystytä ottamaan huomioon. Lähitulevaisuudessa ympäristön elinvoimaisuuden kannalta keskeisten tuotannonalojen negatiivisia ulkoisvaikutuksia, eli esimerkiksi erimuotoisia ympäristöhaittoja, tulee pyrkiä minimoimaan ja korjaamaan erilaisin korjaavin säädöksin ja veroin.

On kuitenkin tärkeää huomata, että vastaus ei ole riittävä yksilöiden taloudellisten vapauksien turvaamiseksi. Tästä syystä onkin erityisen tärkeää pohtia talouden rakenteita, jotka mahdollistaisivat ulkoisvaikutuksen paremman huomioonottamisen ja näin tukisivat ympäristön kannalta kestävää taloudellista toimintaa sekä takaisivat ihmisille todellisen mahdollisuuden osallistua heitä koskevaan taloudelliseen päätöksentekoon ja näin takaisivat yksilöiden merkityksellisen taloudellisen vapauden.

Lue myös:

YLE: Talvivaara hakee päästörajojen korotuksia
YLE: Talvivaaran lähikylien asukkaiden tahto ei toteudu
HS: Talvivaaran jätteet muuttivat järviveden merivedeksi
YLE: Mielenosoittajat vaativat Talvivaaran kaivosyhtiötä rajoittamaan päästöjään

11/09/2012

Tutkimus: Köyhyys heikentää päätöksentekoa

Tiede-lehti kirjoittaa Science-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta:
Köyhät tekevät usein valintoja, jotka vievät ojasta allikkoon. He tuhlaavat tuloksetta rahapeleihin, säästävät liian vähän ja ottavat liian isoja lainoja. Kun kerran nämä valinnat yleensä vain pahentavat vähävaraisten taloudellista tilannetta, miksi he tekevät niitä?

Niukat olot heikentävät ihmisten päätöksentekoa, vastaa Chicagon yliopiston kauppakorkeakoulun tutkija Anuj Shah työtovereineen. Kun varat on vähissä, aivot askartelevat alinomaa ruokakaupan hinnoissa tai seuraavan kuun vuokranmaksussa. Huomio kapenee, ja ihminen laiminlyö kauaskantoisemmat tarpeet.

Tutkijat Anuj K. Shah Chicagon yliopistosta, Sendhil Mullainathan Harvardin yliopistosta ja Eldar Shafir Princetonin yliopistosta tekivät sarjan kokeita, joissa selvitettiin miten resurssien niukkuus vaikuttaa ihmisten toimintaan. He lähtivät liikkeelle oletuksesta, että resurssien niukkuus vaikuttaa voimakkaasti ihmisten tapaan suhtautua käsillä oleviin ongelmiin ja päätöksentekoon.

Kun ihmisellä on runsaasti rahaa, jokapäiväiset menot kuten ruoka ja vuokra hoidetaan sitä mukaan kun niitä ilmenee. Kuluja tulee ja menee, eikä niitä jouduta sen kummemmin pohtimaan. Kuitenkin rahojen ollessa tiukalla on kuluista vaikeampi selvitä. Tällöin kauppalaskun tai vuokran kaltaiset menoerät eivät enää ole vain arkipäivää, vaan vaativat enemmän huomiota. Rahan puute saa jokapäiväiset menoerät tuntumaan painavammilta. Ja kun nämä tuntuvat vakavammilta ja vievät voimakkaammin huomiomme, paneudumme tiiviimmin niiden ratkaisemiseen.

Muissa tutkimuksissa on havaittu saman logiikan vaikuttavan minkä tahansa niukkuuden taustalla. Janoiset ja nälkäiset ihmiset keskittyvät enemmän syömiseen ja juomiseen liittyviin tekijöihin. Kiireelliset ihmiset keskittyvät voimakkaammin kaikista asioihin, joiden hoitamisessa on pahin kiire. Tutkijoiden mukaan sama psykologinen logiikka vaikuttaa monissa yhteyksissä: ihmiset kiinnittävät eniten huomiota ongelmiin, joiden taustalla vaikuttaa jonkinlainen niukkuus.

Ja koska niukkuus aiheuttaa voimakkaampaa keskittymistä tiettyihin ongelmiin, johtaa se tutkijoiden mukaan muiden ongelmien huomiotta jättämistä. Keskittyminen viikottaisiin ruokamenoihin saattaa johtaa ensi kuun vuokran laiminlyömiseen. Keskittyessämme töihin, jotka täytyy saada tällä viikolla valmiiksi, saatamme laiminlyödä ensi viikkoa varten tehtäviä töitä.

Tämän laiminlyönnin logiikan avulla voidaan selittää miksi ihmiset ottavat lyhytaikaisia lainoja, joiden korot saattavat kohota jopa 800 prosenttiin. Näiden lainojen myötä saatetaan selvitä kiireellisimmistä menoista, mutta lainasta maksettavan koron vuoksi on tulevista lainoista entistä vaikeampi selvitä. Kun niukkuus saa aikaan huomion keskittymisen käsillä oleviin ongelmiin, kiinnitetään huomiota vain lainan hyötyihin, ei sen kustannuksiin.

Tutkijoiden mukaan tästä olettamuksesta on johdettavissa selkeä ennuste: kaikenlainen niukkuus johtaa taipumukseen lainata siten, että on vaikea arvioida kattavatko lainasta saatavat hyödyt siitä aiheutuvat kustannukset. Sama pätee sekä köyhiin että kiireisiin. Kiireiset ihmiset venyttävät tärkeiden, mutta vähemmän kiireisien asioiden hoitamista keskittyessään asioihin, jotka täytyy saada nopeammin valmiiksi.

Testatakseen olettamuksiaan, tutkijat loivat erilaisia koeasetelmia. Ensimmäisessä ja toisessa kokeessa osoitetaan, kuinka niukkuus saa aikaan voimakkaamman keskittymisen käsillä olevaan ongelmaan. Toisessa, kolmannessa, neljännessä ja viidennessä kokeessa osoitetaan kuinka ja miksi niukkuus ajaa ihmisiä lainaamaan. Kaikissa kokeissa osallistujien budjetit määräytyivät sattumanvaraisesti. "Köyhien" osallistujien budjetti oli pienempi kuin "rikkailla", ja budjetit jakautuivat "palkkoina" pelin eri kierroksille. Köyhien osallistujien palkat olivat suhteessa pienemmät verrattuna rikkaiden palkkoihin.

Jokaisella kierroksella osallistujat käyttivät resursseja hankkiakseen palkintoja. Jos osallistujat eivät tietyllä kierroksella käyttäneet budjettiaan loppuun, käyttämättömät varat säästyivät seuraavalle kierrokselle. Osallistujien mahdollisuudet lainaamiseen olivat myös erilaiset. Osalle ei annettu mahdollisuutta lainata, joten budjetin loppuessa heidän tuli siirtyä seuraavalle kierrokselle. Toiset saivat lainata "rahayksiköitä" hintaan R, mikä tarkoitti että kierrokselle lainatut yksiköt vähensivät R:n verran yksiköitä heidän kokonaisbudjetistaan.

Ensimmäisessä kokeessa osallistujat pelasivat eräänlaista Onnenpyörää. Varat jaettiin antamalla osallistujille eri määrä arvauksia. Köyhät osallistujat saivat yhteensä 84 arvausta (6 per kierros) ja rikkaat saivat 280 arvausta (20 per kierros). Aiemmissa tutkimuksissa oli havaittu voimakkaan peliin keskittymisen aiheuttaman uupumusta kognitiivisella alueella, ja täten heikompaa suoriutumista pelin jälkeen tehdyissä kognitiivista päättelyä vaativissa tehtävissä. Osallistujille teetettiinkin pelin jälkeen huomiokykyä ja tiedonkäsittelyä testaavia tehtäviä. Nämä kokeet olivat samanlaisia sekä rikkaille että köyhille osallistujille.

Tutkijoiden mukaan olisi myös perusteltua olettaa rikkaiden osallistujien olevan uupuneempia pelin jälkeen, koska he kuluttivat enemmän aikaa ja arvauksia pelatessaan Onnenpyörää. Kuitenkin tutkijoiden olettamusten suuntaisesti köyhien tulisi olla uupuneempia, koska he keskittyisivät peliin enemmän, vaikka käyttäisivätkin vähemmän aikaa.

Kokeen tuloksena olikin, että köyhät osallistujat selvisivät Onnenpyörän jälkeisistä kokeista rikkaita huonommin. Tämä viittaisi siihen, että vaikka köyhät kuluttivat vähemmän aikaa ja arvauksia, niukkuus sai heidät keskittymään peliin voimakkaammin, ja he olivat sen johdosta uupuneempia pelin jälkeen.

Toisessa kokeessa kävi selkeämmin ilmi kuinka niukkuus vaikuttaa peliin keskittymiseen. Osallistujat pelasivat Angry Birds -tyyppistä peliä, jossa ammuttiin ritsalla kohteita, joista sai pisteitä. Köyhien budjetti oli 30 laukausta (3 per kierros) ja rikkaiden 150 laukausta (15 per kierros). Osalle tarjottiin mahdollisuus lainata hintaan R, joka tarkoitti käytännössä 100 % korkoa. Osallistujat pelasivat peliä kunnes heidän budjettinsa oli kulunut loppuun.

Tutkijat selvittivät kuinka niukkuus vaikuttaa keskittymiseen mittaamalla aikaa, jonka osallistujat käyttivät yhteen laukaukseen (eli kuinka harkiten he käyttivät resurssinsa). Köyhät kuluttivat jokaisella kierroksella enemmän aikaa sekä ensimmäiseen että myöhempiinkin laukauksiin kuin rikkaat. Rikkailla oli kannustimia keskittyä peliin, koska kaikki osallistujat saattoivat tienata pelissä pisteitä, joilla saattoi voittaa palkinnon. Silti rikkaat keskittyivät heikommin kuin köyhät heti alusta alkaen. Tästä johtuen he myös suoriutuivat tästä pelistä huonommin kuin köyhemmät.

Tutkijoiden mukaan niukkuus saa ihmiset laiminlyömään tulevia kierroksia ja lainaamaan resursseja niiden kustannuksella. Toisessa kokeessa jokainen laukaus yli kierroksen budjetin laskettiin lainatuksi ja ne laskettiin yhteen pelin edetessä. Kokeessa köyhät lainasivat enemmän kuin rikkaat. Lainaaminen oli myös haitallista. Rikkaat suoriutuivat yhtäläisesti huolimatta siitä, saattoivatko he lainata vai eivät, mutta köyhät suoriutuivat paremmin, jos heillä ei ollut mahdollisuutta lainata. Tämä viittaisi tutkijoiden mukaan taipumukseen lainata liikaa.

Lainattujen yksiköiden määrä oli myös merkittävästi yhteydessä keskittymisen tasoon. Mitä enemmän osallistujat käyttivät aikaa yhteen laukaukseen, sitä enemmän he lainasivat myöhemmin. Eli mitä enemmän osallistujat keskittyivät tämänhetkiseen kierrokseen, sitä enemmän he laiminlöivät tulevia.

Tutkijat halusivat varmistaa, etteivät kokeista saadut tulokset olleet sidoksissa vaan tiettyyn yhteyteen tekemällä samankaltaisen kokeen, mutta jossa niukkaa oli tällä kertaa ajasta. Kokeessa osallistujille teetettiin tietokilpailu, jossa jokaiseen kysymykseen sai vastata usean kerran. Jokaisella kierroksella tuli uusi kysymys ja oikeasta vastauksesta sai pisteitä. Köyhien osallistujien budjetti oli 300 sekuntia (15 per kierros) ja rikkaiden 1000 sekuntia (50 per kierros) ja osallistujat pelasivat kunnes heidän budjettinsa oli loppu. Osa ei saanut lainata, osa sai lainata ilman korkoa ja osa korolla.

Huolimatta korkotasosta, köyhät osallistujat lainasivat enemmän suhteessa budjettiinsa kuin rikkaat. He myös lainasivat tässäkin kokeessa liikaa. Rikkaat pärjäsivät yhtäläisesti huolimatta siitä saivatko he lainata vai eivät. Köyhät selvisivät parhaiten silloin kuin he eivät saaneet lainata, huonommin kun saivat lainata ilman korkoa ja huonoiten kun he lainasivat korolla. Sama niukkuuden logiikka päti niin tässäkin yhteydessä kuin aiemmissakin kokeissa.

Varmistaakseen etteivät ihmiset lainanneet liikaa sen takia, koska lainaamisen kustannukset eivää olleet tarpeeksi ilmeisiä, tutkijat muuttivat peliä neljännessä kokeessa siten, että lainaaminen loisi velkaa heti seuraavalle kierrokselle. Eli jokaisen kierroksen budjetti riippui siitä, olivatko osallistujat lainanneet vai säästäneet edellisellä kierroksella. Aloitusbudjetti oli sama kuin edellisellä kerralla, mutta jokaisen kierroksen jälkeen käytettävissä oleva budjetti jaettiin tasan tulevien kierrosten kesken. Liiallinen lainaaminen johtaisi siis välittömästi pienempään budjettiin seuraavalla kierroksella.

Köyhät osallistujat lainasivat edelleen suhteessa enemmän kuin rikkaat. Tästä johtuen heidän budjettinsa pieneni myös nopeammin. He eivät myöskään muuttaneet lainaamistapaansa velan kasautuessa vaan päinvastoin, mitä pienemmäksi heidän budjettinsa väheni, sitä enemmän he lainasivat suhteessa käytettävissä oleviin varoihin. Rikkaat osallistujat pärjäsivät jälleen yhtäläisesti, riippumatta siitä saivatko he lainata vai eivät. Myös köyhät osallistujat pärjäsivät tässäkin kokeessa huonommin saadessaan mahdollisuuden lainata ja paremmin, kun mahdollisuutta lainaamiseen ei ollut.

Tutkijoiden mukaan viidennessä kokeessa saatiin selkeää tukea olettamukselle, että niukkuus vaikuttaa asioiden huomiotta jättämiseen. Kokeessa pelattiin jälleen tietovisaa, ja osa osallistujista sai nähdä tietokoneruudun alareunassa etukäteen seuraavan kierroksen kysymyksen. Tutkijat olettivat köyhien osallistujien olevan liian keskittyneitä käsillä olevaan kysymykseen pystyäkseen huomioimaan seuraavaksi tulevan kysymyksen, kun taas rikkaat pystyisivät paremmin ottamaan seuraavan kysymyksen huomioon ja arvioimaan tämän perusteella onko viisasta siirtyä seuraavalle kierrokselle. Kaikkien osallistujien oli mahdollista lainata.

Köyhät osallistujat selviytyivät pelistä yhtä hyvin huolimatta siitä, saivatko he nähdä seuraavan kysymyksen ennakkoon vai eivät. Rikkaat taas selviytyivät paremmin, jos he saivat vähdä seuraavan kysymyksen. Tämä saattaisi johtua siitä, ettei köyhillä ollut aikaa katsoa seuraavaa kysymystä, mutta kuten aiemmista kokeista kävi ilmi, köyhät käyttivät liikaa aikaa jokaisen kysymyksen kohdalla eli he lainasivat liikaa. Verrattuna tilanteeseen ilman ennakkoon näytettyjä kysymyksiä heillä oli mahdollisuus pärjätä paljon paremmin. Ja jos he olisivat käyttäneet lainaamansa ajan seuraavan kierroksen arviointiin ja sinne siirtymiseen aiemmin sen ollessa kannattavaa, he olisivat näin tehneetkin.

Ennakkoon näytetyt kysymykset siis auttoivat rikkaita säästämään enemmän ja ne olisivat voineet auttaa köyhiä lainaamaan vähemmän. Kuitenkin köyhät osallistujat olivat liian keskittyneitä käsillä olevaan kysymykseen hyötyäkseen tästä mahdollisuudesta.

Tutkijoiden mielestä nämä kaikki kokeet tarjoavat yhdessä vakuuttavat perusteet uskoa, että resurssien niukkuus johtaa voimakkaampaan keskittymiseen käsillä oleviin ongelmiin ja sitä kautta tulevaisuuden ongelmien laiminlyömiseen tai ennakoimattomuuteen. Liiallinen lainaaminen suurilla koroilla on tästä hyvä esimerkki. Kokeita voitaisiin tulkita myös niin, että köyhät ja rikkaat kohtaavat ongelmat samalla tavalla, mutta köyhien mahdollisuudet ongelmien ratkaisemiseen ovat rajallisemmat ja tämän takia he ajautuvat lainaamaan likaa. Kuitenkin ensimmäisen ja toisen kokeen tulokset viittaisivat selkeästi siihen, etteivät köyhät ja rikkaat suhtaudu tehtäviin samalla tavalla, vaan köyhät keskittyvät niihin tiiviimmin.

On esitetty, että niukkuus aiheuttaa kognitiivista kuormitusta, joka sitten heikentää suorituskykyä. Kognitiivinen kuormitus saattaa heikentää ihmisten mahdollisuuksia arvioida ovatko korkotasot järkeviä vai eivät, saada ihmiset hyödyntämään resurssejaan tehottomammin tai saada heidät ottamaan suurempia taloudellisia riskejä. Tutkijoiden mukaan heidän kokeidensa tulokset havainnollistavat, kuinka tämä kuormitus muodostuu ja mitkä ovat sen vaikutukset. Heidän mukaansa kuormitus syntyy, koska ihmiset keskittyvät niukkuuden johdosta voimakkaammin käsillä olevaan tai kiireellisimpään ongelmaan. Tämä syö resursseja ja huomiota muilta ongelmilta, ja johtaa niiden laiminlyömiseen.

Lue myös:

Köyhyys on tyhmyyttä, pelurit pärjää: osa 1
The New Republic: Why Can’t More Poor People Escape Poverty?
Tutkimus: Köyhyys saattaa ehkäistä muistin ja oppimiskyvyn kehittymistä
Tutkimus: Köyhyys voi tukahduttaa lapsen geneettisen potentiaalin
YLE: Köyhä maksaa lainoistaan ja laskuistaan kovimman hinnan
Aamulehti: Pikavippiyritykset tekevät valtavia voittoja

11/07/2012

HS: Huipputulot puskivat ylöspäin

Helsingin Sanomat:
Tu­hat eni­ten pää­oma­tu­loa saa­nut­ta ke­rä­si vuon­na 2011 osin­ko­ja ja myyn­ti­voit­to­ja 31 pro­sent­tia edel­lis­vuot­ta enem­män. Vuon­na 2010 nou­su oli 33 pro­sent­tia, jo­ten ero ta­val­li­sen kan­san tu­loi­hin on kas­va­nut sel­väs­ti kak­si vuot­ta.

(...) Tä­mä jouk­ko mak­soi kes­ki­mää­rin 1,6 mil­joo­nan eu­ron vuo­si­tu­los­taan ve­roa 29 pro­sent­tia. Vie­lä va­jaa kym­me­nen vuot­ta sit­ten sa­man­lai­sen jou­kon ko­ko­nais­ve­ro­pro­sent­ti oli 33.

Hei­dän ve­ro­pro­sent­tin­sa on sa­ma kuin kes­ki­tu­loi­sel­la, jo­ka saa an­sio­tu­loa noin 36 000 eu­roa vuo­des­sa. Pää­oma­tu­lois­ten huip­pu saa siis an­sai­ta sa­mal­la ve­ro­pro­sen­til­la 44 ker­taa enem­män kuin kes­ki­tu­loi­nen suo­ma­lai­nen.

Pää­oma­tu­lo­kär­jen ve­ro­pro­sent­ti on py­sy­nyt sa­ma­na jo vuo­des­ta 2006, vaik­ka tu­lo­jen mää­rä on vaih­del­lut sa­maan ai­kaan voi­mak­kaas­ti. Tu­lo­jen mää­rä ei näin enää vai­ku­ta mil­lään ta­val­la ve­ron pro­sent­tio­suu­teen, jo­ten kär­ki on siir­ty­nyt käy­tän­nös­sä ta­sa­ve­roon.

(...) Myös par­hai­ten an­sait­se­vat an­sio­tu­lon­saa­jat eli lä­hin­nä iso­jen pörs­si­yri­tys­ten palk­ka­joh­ta­jat nos­ti­vat tu­lo­jaan vuon­na 2011. An­sioi­den nou­su oli kes­ki­mää­rin kah­dek­san pro­sent­tia eli sa­maa ta­soa kuin tois­sa vuon­na.
Helsingin Sanomat kirjoittaa myös, kuinka tuhannen eniten pääomatuloja saaneen ansiotulot vähenivät parilla kymmenellä prosentilla vuonna 2010-2011. Tässä näkyy taustalla vuoden 1993 verouudistus, jossa pääomatulojen verotus irrotettiin kokonaisverotuksesta, ja näin pääomatulojen progressiivisuudesta luovuttiin. Tästä johtuen niiden, joille se on mahdollista, kannattaa nostaa mahdollisimman pieni osuus tuloistaan progressiivisesti verotettuna ansiotulona, jotta pääsee nauttimaan pääomatulojen tasaverotuksesta.

Näin on mahdollista, että pääomatuloisten huippu saattaa nauttia yhtä alhaisesta veroprosentista kuin normaali keskituloinen suomalainen. Helsingin Sanomien mukaan eniten pääomatuloja saaneista joka kymmenes ei nostanut lainkaan ansiotuloja. Tästä johtuen he eivät myöskään maksaneet euroakaan kunnallisveroa, vaikka käyttävät kuntien infrastruktuuria ja palveluja siinä missä muutkin.

Olemme aikaisemmin kirjoittaneet eriarvoisuuden haitallisuudesta talouskasvulle ja hyvinvoinnin suhteesta yhteiskunnallisen asemaan. Tuloeroja tarkasteltaessa on myös tärkeää huomioida, ovatko tuloerot oikeudenmukaisia. Taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz kyseenalaistaakin usein esitetyn väittämän, jonka mukaan rikkaiden suuremmat tulot johtuisivat heidän suuremmasta panoksesta kakun kasvattamiseen. Usein suuret tulot johtuvatkin hyvistä neuvotteluasemasta, perinnöstä, monopoliasemasta tai toiminnasta, joka ei ulkoisvaikutukset huomioon ottaen ole lainkaan yhteiskunnallisesti hyödyttävää, kuten finanssikriisiin johtanut pankkiirien toiminta.

On myös erityisen tärkeää muistaa, kuinka varallisuuden eriarvoinen jakautuminen vaikuttaa ihmisen asettumiseen työmarkkinoilla sekä kuinka varallisuus ja päätäntävalta ovat läheisessä suhteessa toisiinsa. Varallisuuden epätasainen jakautuminen haittaa myös yksilöiden vapautta ja omaehtoisuutta monin tavoin. Markkinoilla toimii ääni per euro -periaate, ja usein myös varakkaat ja koulutetut saavat muutenkin yhteiskunnassa äänensä paremmin kuuluviin. Lisäksi tulojen epätasa-arvoisuus on erittäin ongelmallinen lähtökohtien tasa-arvoisuuden kannalta. Olemme havainnollistaneet tätä problematiikkaa Jorma Ollilan pojanpojan tapauksen kautta.

Lue myös:

Tutkijat: Toteutuuko verotuksen oikeudenmukaisuus?
Tilastokeskus: Tuloerot taas kasvuun
Helsingin Sanomat: Johtajat päässeet liikaa vaikuttamaan omiin palkkioihinsa
TS: "Suomalaisilla vääristynyt käsitys siitä, millä tasolla toimitusjohtajien ansiot liikkuvat"
Tutkimus: 1990-luvulla rikkaimman prosentin tulot lisääntyivät räjähdysmäisesti

11/02/2012

YLE: Eriarvoisuuden kasvu vähäisen äänestysinnon takana

Politiikan tutkijatohtori Hanna Wass Helsingin yliopistosta näkee äänestysaktiivisuuden laskun taustalla eriarvoisuuden lisääntymisen, kertoo YLE.

Näkisin lähinnä, että äänestysaktiivisuuden kehitys heijastelee sellaista yleisempää suuntausta kohti yhteiskunnallista eriarvoistumista. Näyttäisi aika lailla siltä, että äänestäminen kasautuu hyväosaisille äänioikeutetuille.

(...)Tutkimuksista tiedetään, että mitä matalampi on kokonaistason äänestysosallistuminen, sitä jyrkempiä siellä ovat erilaiset ikään tai sosiaaliseen taustaan, kuten koulutukseen tai tulotasoon liittyvät erot.

Lue lisää:

YLE: Tutkija kaipaa kansalle lisää vaikutuskanavia
Talouden demokraattisesta suunnittelusta