10/01/2012

KU: Kapitalismin kriisi aktivoi muutosvoimia

Toimittaja Elias Krohn haastatteli Kansan Uutisten viikkolehteen Parecon Finlandin puhujavieraana Suomessa ollutta taloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnelia.

Lisäksi Krohn käy artikkelissaan läpi Hahnelin juuri suomeksi julkaistun kirjan Kilpailusta yhteistyöhön - kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää päälinjauksia.
Kun Hahnel vieraili syyskuun alkupuolella Suomessa kirjansa Kilpailusta yhteistyöhön – Kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää suomennoksen julkistamisen yhteydessä, sadat ihmiset tulivat kuuntelemaan häntä luento- ja keskustelutilaisuuksiin. Samoin kävi Ruotsissa, jossa hän vieraili ensin.

(...) Hahnel argumentoi viime kädessä koko kapitalismin kumoamisen puolesta, koska se ei hänen mukaansa pysty toteuttamaan kestäviä taloudellisen oikeudenmukaisuuden periaatteita ja tuottaa esimerkiksi sellaista epätasapainoa, joka ilmenee nyt finanssi- ja eurokriiseinä.

(...) Hahnel käsittelee kirjassaan laajasti kapitalismin vaihtoehtoja. 1900-luvun kommunismin hän tyrmää epädemokraattisena. Hän kuitenkin epäilee keskusjohtoisen suunnittelun toimivuutta ja tehokkuutta siinäkin tapauksessa, että se perustuisi demokraattiseen hallintoon. Ylhäältäpäin johdettu talous ei hänen mukaansa mahdollista riittävästi kansalaisten osallistumista itseään koskevaan päätöksentekoon ja tekee heistä apaattisia.
Robin Hahnelin haastattelusta on julkaistu Kansan Uutisten sivuilla lyhennetty versio, ja se on luettavissa Parecon Finlandin blogissa kokonaisuudessaan. Haastattelusta julkaistiin laajempi versio painetussa muodossa Kansan Uutisten Viikkolehdessä 28. syyskuuta.

Kapitalismin kriisi aktivoi muutosvoimia
Teksti: Elias Krohn

Yhdysvaltalainen emeritusprofessori Robin Hahnel on yksi harvoista taloustieteilijöistä, jotka ottavat kantaa koko nykyistä talousjärjestelmää vastaan. Siksi hän on joutunut kohtaamaan hämmennystä ja vaientamista.

Vaikka median ja monien kollegojen silmissä Robin Hahnel on outo lintu, hänen ajatuksensa ja tutkimustuloksensa ovat herättäneet runsaasti kiinnostusta. Kun Hahnel vieraili syyskuun alkupuolella Suomessa kirjansa Kilpailusta yhteistyöhön – Kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää suomennoksen julkistamisen yhteydessä, sadat ihmiset tulivat kuuntelemaan häntä luento- ja keskustelutilaisuuksiin. Samoin kävi Ruotsissa, jossa hän vieraili ensin.

Hahnelia kiinnosti kuulla, mitä ruotsalaiset ja suomalaiset ajattelevat hyvinvointivaltioidensa tilasta. Ihmisistä tuntuu, että hyvinvointivaltio on rapistunut, ja he ovat pettyneitä mutta apaattisia, Hahnel kertoi vaikutelmistaan Viikkolehdelle vierailunsa lopulla.

– Päättäjät ovat kertoneet ihmisille, että hyvinvointivaltioon ei jostain syystä ole enää varaa ja että globaalissa taloudessa on mahdotonta pitää yllä sen tyyppistä kapitalismia.

Taloustieteellisesti on kuitenkin selvää, että skandinaavinen talousmalli on ollut tuottava. Siihen, mihin oli varaa 30 vuotta sitten, pitäisi olla varaa nytkin. Kyse täytyy olla prioriteettien muuttumisesta, Hahnel kommentoi.

Kapitalismi koveni uudelleen

Vasta suomennetussa teoksessaan Hahnel käy läpi 1900-luvun taloushistoriaa. Hän tarkastelee muun muassa meille läheisen ruotsalaisen sosiaalidemokratian ja hyvinvointivaltion kriisiä.

Jo 1970-luvun alussa liike-elämän tiukentaessa omaa etukamppailuaan sosiaalidemokraatit ottivat puolustuksellisen asenteen ja epäröivät uusia askelia. Puolueessa ei esimerkiksi lämmetty palkansaajakeskusliitto LO:n suunnitelmille laajentaa palkansaajarahastojen kautta työntekijöiden omistusta ja vaikutusvaltaa yrityksissä.

1980-luvulla sosiaalidemokraatit omaksuivat ”kolmannen tien” politiikan, purkivat pääoma-, raha- ja pörssimarkkinoiden säätelyn ja luopuivat valtiovallan tuesta solidaariselle palkkapolitiikalle. Suuntaus epäonnistui, kun odotettu talousmenestys jäi heikoksi, puolue kärsi pahan tappion vuoden 1991 vaaleissa ja koko yhteiskunnallinen ilmapiiri oikeistolaistui. Sosiaalidemokraatit ovat kuitenkin yhä paljolti samalla tiellä niin Ruotsissa kuin muuallakin. Tämä selittää osaltaan Hahnelin mainitsemaa prioriteettien muuttumista.

Kapitalismi, joka on Hahnelin kritiikin pääkohde, on koventunut eri puolilla maailmaa. Kirjassa kuvataan, kuinka pyrkimys kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa taittui 1980-luvulla ja eriarvoisuus alkoi kasvaa ennennäkemättömän nopeasti Yhdysvalloissa ja useimmissa muissa kehittyneissä talouksissa. Vuonna 1976 rikkain prosentti Yhdysvaltojen väestöstä omisti vajaat 20 prosenttia kaikesta omaisuudesta, mutta vuonna 1999 jo yli 40 prosenttia. Samoina vuosikymmeninä reaalipalkat laskivat, erityisesti pienituloisilla työntekijöillä, ja jäivät pahasti jälkeen työn tuottavuuden kasvusta samaan aikaan, kun suuryritysten voitot kasvoivat ennätyksellisiksi.

Eriarvoistumista perustellaan taloudellisella tehokkuudella ja sillä, että myös heikompiosaiset lopulta hyötyisivät. Hahnelin mukaan kummastakaan ei ole vakuuttavaa näyttöä, vaan monet todisteet viittaavat päinvastaiseen suuntaan, erityisesti Pohjoismaiden tasa-arvoisten talousjärjestelmien menestys.

Markkinahinta ei kerro kaikkea

Hahnel argumentoi viime kädessä koko kapitalismin kumoamisen puolesta, koska se ei hänen mukaansa pysty toteuttamaan kestäviä taloudellisen oikeudenmukaisuuden periaatteita ja tuottaa esimerkiksi sellaista epätasapainoa, joka ilmenee nyt finanssi- ja eurokriiseinä.

Niille, jotka puolustavat kapitalismia ihmisten vapaan sopimusoikeuden perusteella, hän huomauttaa, että kahden kauppa on miltei aina kolmannen korvapuusti. Markkinoiden niin sanotut ulkoisvaikutukset eivät hänen mukaansa ole poikkeus, kuten ekonomistit yleensä olettavat, vaan sääntö.

– Adam Smith kirjoitti markkinoiden näkymättömästä kädestä, mutta ulkoisvaikutukset johtavat siihen, että markkinat potkivat meitä näkymättömillä jaloillaan.

Esimerkiksi öljynporaus on saanut ansiottoman etulyöntiaseman verrattuna uusiutuviin energianlähteisiin, koska öljyn polttamisen merkittävät ympäristöhaitat tai uusiutuvien hyödyt eivät heijastu markkinahintaan. Oma lukunsa on vielä se, että öljyteollisuus on Yhdysvalloissa saanut valtavia verohuojennuksia ja ison jalansijan hallituksen virkamieskunnassa.

Miksi valtavirtaekonomistit sitten vähättelevät ulkoisvaikutuksia? Hahnel selittää tätä kahdella tavalla. Ensimmäinen on viehtymys yksinkertaisiin teoreettisiin malleihin.

– Jos annetaan ulkoisvaikutuksille tärkeä rooli, mikään ei enää toimi yksinkertaisesti. Johtopäätökset siitä, saammeko tehokkaita vai tehottomia tuloksia, muuttuvat hyvin sotkuisiksi. Mutta kapitalistinen maailma on hyvin sotkuinen.

– Pääsyy on kuitenkin se, että johtopäätös vapaiden markkinoiden tehottomuudesta olisi poliittisesti mahdoton hyväksyä maailmassa, jota markkinatalouden yritykset dominoivat. Jos yrittää näyttää tällaisia asioita, ei saa kovin hyvää vastaanottoa, Hahnel sanoo.

Occupy-liikkeessä potentiaalia

Hahnel käsittelee kirjassaan laajasti kapitalismin vaihtoehtoja. 1900-luvun kommunismin hän tyrmää epädemokraattisena. Hän kuitenkin epäilee keskusjohtoisen suunnittelun toimivuutta ja tehokkuutta siinäkin tapauksessa, että se perustuisi demokraattiseen hallintoon. Ylhäältäpäin johdettu talous ei hänen mukaansa mahdollista riittävästi kansalaisten osallistumista itseään koskevaan päätöksentekoon ja tekee heistä apaattisia.

Hahnelin oma vaihtoehto on libertaarisen sosialismin traditioon nivoutuva osallisuustalous, jonka suuntaviivoja hän on pitkään kehitellyt yhdessä yhteiskuntafilosofi Michael Albertin kanssa. Se perustuu toisaalta työntekijöiden ja toisaalta kuluttajien demokraattisiin yhdistyksiin, jotka suunnittelevat tuotantoa ja kulutusta tiettyjen sääntöjen mukaan. Paikallisilla yhteisöillä on keskeinen rooli, mutta ne muodostavat myös suurempia yhteenliittymiä.

Vaikka Hahnelilla on pitkälle kehitelty oma visionsa, hän korostaa yhteistyötä eri muutosvoimien kesken, vähittäistä muutosprosessia ja osallistumista ajankohtaisiin reformistisiin kamppailuihin. Hän ei usko siihen, että kapitalismiin olisi kylvetty sen oman tuhon siemen. Vaikka kriisit eivät itsessään tuhoa kapitalismia, ne voivat aktivoida muutosvoimia. Hahnel on tyytyväinen erityisesti Wall Streetiltä alkaneen Occupy-liikkeen nousuun.

– Kun talouskriisi iski vuonna 2008, ihmiset vaikuttivat kovin hiljaisilta. Sittemmin Occupy-mielenosoituksissa on ollut kymmeniätuhansia ihmisiä. Joukossa on uusia ihmisiä, jotka eivät ole aiemmin osallistuneet protesteihin. Tässä on suuri potentiaali, Hahnel uskoo.

Robin Hahnel: Kilpailusta yhteistyöhön – Kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää. Suomentanut Arvi Tamminen. Like & Rauhanpuolustajat, Pystykorvakirja 2012, 439 sivua.