3/09/2012

Työnjaon vaikutuksista hyvinvointiin ja päätöksentekovalmiuksiin

Työnjaon merkitys ihmisten hyvinvointiin nousi viime viikolla uutisotsikoihin, kun eri ammattiryhmien kuolleisuutta tarkastelleen tutkimuksen tulokset julkaistiin.

Uusi Suomi uutisoi Kuntoutussäätiön tutkimuksesta:
Tuoreen tutkimuksen mukaan kuolleisuuserot eri ammattiryhmissä ovat Suomessa merkittävät. 
[…] Kuolleisuus oli tutkimuksen perusteella pieni muun muassa seuraavissa ammateissa: opettajat, lastentarhanopettajat, papit, lääkärit, elektroniikka- ja it-alan erityisasiantuntijat, teknikot, asiantuntijajohtajat ja miehillä myös muut johtajat. 
Keskimääräistä korkeampi naisten ja miesten kuolleisuus oli ammateissa, joihin sisältyi rutiinityötä ja joissa oli vähäiset koulutusvaatimukset sekä korkea työttömyysprosentti. Näitä olivat muun muassa sekatyöntekijät, tarjoilijat, siivoojat, kiinteistönhuoltajat, sairaala- ja hoitoapulaiset, rahdinkäsittelijät ja varastotyöntekijät sekä henkilökohtaiset avustajat ja omaishoitajat.
Nykyisissä markkinatalouksissa eri ammattien välillä on suurta eroa siinä, kuinka miellyttäviä ja valtauttavia niiden tyypilliset työtehtävät ovat. Esimerkiksi siivoojan ja varastotyöntekijän työtehtävät ovat keskimäärin varsin yksitoikkoisia ja mekaanisia. Lääkärin tai asiantuntijajohtajan työ puolestaan sisältää käsitteellisempiä, luovempia ja luonteeltaan yleensä vaihtelevampia työtehtäviä.

Työtyytyväisyyteen keskittyneiden tutkimusten tulokset eivät siis tule yllätyksenä. Psykologian professori Markku Ojasen mukaan johtajat ovat keskimäärin alaisiaan tyytyväisempiä, koska heidän työssään on runsaammin hyväksi koetun työn ominaisuuksia: mahdollisuus omaehtoisesti hallita työtehtäviä, vaihtelua, sosiaalista arvostusta ja hyvää palkkaa. Vastikään Journal of Business Psychology –journaalissa julkaistun tutkimuksen mukaan kontrolloiva ilmapiiri työpaikalla altistaa muun muassa pitempiaikaisille sydänsairauksille ja äkillisille sydänkohtauksille. Tutkimuksen perusteella ne työntekijät, jotka tunsivat saavansa ohjata omaa työtään ja jotka kokivat saavansa kannustusta työstään, voivat paremmin. Tuoreen tutkimustiedon valossa on siis perusteltua väittää, että työntekijöiden kokema omaehtoisuus työssään ja sosiaalinen arvostus omaa työtään kohtaan vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin.

Työnjaolla on vaikutusta myös päätöksentekovalmiuksiin. Valtauttavampien ja vaihtelevampien työtehtävien parissa työskentelevät ihmiset kykenevät helpommin kehittämään itsessään niitä taitoja ja ominaisuuksia, joita tarvitaan, kun pyritään tehokkaasti osallistumaan erilaisiin poliittisiin foorumeihin. Rutiininomaisissa ja tylsistyttävissä työtehtävissä päivänsä viettävät työntekijät ovat heikommassa asemassa omien oikeuksiensa puolustamisessa poliittisten instituutioiden kautta, koska heidän työssään ei kykene samalla tavalla luomaan hyödyllisiä kontakteja, opettelemaan päätöksenteon rakennetta ja kehittämään strategista ymmärrystä instituutioiden toiminnasta. Valtauttavamman työn tekijät kykenevät hyötymään päätöksentekojärjestelmistä tehokkaammin, koska he saavat äänensä päätöksentekoprosessissa paremmin kuuluville.

Työnjaolla tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että jokaisella työpaikalla on valikoima erilaisia välttämättömiä työtehtäviä ja nämä työtehtävät on jaettava jollain tavalla työntekijöiden kesken. Osallisuustalouden visiossa työnjaon eriarvoisuutta pyritään korjaamaan tasapainotettujen työkokonaisuuksien avulla. Koska tasavertaisuus, omaehtoisuus ja solidaarisuus kuuluvat osallisuustalouden idean lähtökohtaisiin arvoihin, olisi myös työnjaon tuettava näitä tavoitteita. Tasapainotetut työkokonaisuudet voitaisiin rakentaa niin, että ensin työntekijät arvioisivat työtehtävät valtauttavuuden ja raskauden perusteella, jonka jälkeen työntekijöille muodostettaisiin työkokonaisuuksia, jotka ovat valtauttavuudeltaan ja raskaudeltaan keskimäärin samantasoisia.

Jos tasapainotetut työkokonaisuudet olisivat käytössä laajemmalla tasolla, esimerkiksi kaikissa kunnan työpaikoissa, työkokonaisuudet tasapainotettaisiin myös eri työpaikkojen välillä. Tasapainottaminen voidaan toteuttaa tietyn aikavälin sisällä, esimerkiksi vuoden aikana, jos työpaikkojen välinen säännöllinen tasapainotus koetaan epämiellyttävänä tai jos se aiheuttaa tuottavuuden heikentymistä. On tärkeää huomata, ettei tasapainotetussa työkokonaisuudessa tarvitse tehdä kaikkia työpaikan työtehtäviä, vaan tarkoituksena on pelkästään tarjota kaikille tasavertainen kokoelma valtauttavia ja tylsistyttäviä työtehtäviä.

Osallisuustalouden esimerkkiä oikeudenmukaisemmasta työnjaosta voi pyrkiä toteuttamaan osittain jo nykyisten talousinstituutioiden sisällä. Tasapainotettujen työkokonaisuuksien idea sisältää hyödyllisiä elementtejä esimerkiksi demokraattisten osuuskuntien ja yhteiskunnallisten yritysten työnjaon suunnitteluun. Myös muut omaehtoisuutta ja tasavertaisuutta kannattavat instituutiot, kuten lukuisat kansalaisjärjestöt, voisivat pyrkiä toteuttamaan sisäisessä työnjaossaan erilaisin kokeiluin niitä samoja arvoja, joita järjestöt pyrkivät edistämään laajemmin yhteiskunnassa.