2/29/2012

HS: Jopa valtion tukemien vuokra-asuntojen hinnat pilvissä Helsingissä

Helsingin Sanomat uutisoi valtion lainatakausten turvin rakennettujen asuntojen korkeista vuokrahinnoista:
Vuokrataloyhtiö VVO perii Vantaan Myyrmäessä korkeampaa vuokraa valtion tuella rakentamistaan 74 asunnoista kuin viereisen talon vapaarahoitteisista asunnoista.
Sekä aiemmin samasta aiheesta ja yleisesti korkeasta vuokratasosta pääkaupunkiseudulla:
Vuokrat ovat nousseet Helsingissä huomattavan korkeiksi jopa valtion tuella rakennetuissa vuokra-asunnoissa.

Esimerkiksi Viikkiin valmistuvista vuokra-asunnoista joutuu maksamaan jo noin 20 euroa neliöltä.
Vuokra-asumisen hinnoittelu vaikeuttaa erityisesti niiden asemaa, joilla ei ole varaa tai mahdollisuuksia lainan ottamiseen ja sen avulla oman asumisen rahoittamiseen. Heidän määränsä on ollut kasvussa.

Lisäksi myös asunnon omistavien keskuudessa muiden kuin erittäin vakavaraisten asema on voimakkaasti riippuvainen talouden jatkuvan kasvun, työpaikkojen säilymisen ja asuntomarkkinoiden hintakehityksen kaltaisista rakenteellisesti hyvin epävarmoista tekijöistä - lisää aiheesta esimerkiksi markkinakommentaattori Jesse Colombon Euroopan asuntomarkkinoiden tämänhetkistä epävakautta kartoittavassa kirjoituksessa.

Tuettujen vuokra-asuntojen korkea hinta muodostaa "poistoluukun", jonka kautta alunperin vähävaraisten aseman parantamiseen tarkoitetut tulonsiirrot vesittyvät ja keskittyvätkin rakennus- ja asuntoyhtiöiden omistajille. Vastaava negatiivinen kannustin on muodostunut terveydenhuoltoon, jossa yksityisen terveydenhuollon tukijärjestelmä palvelee kansainvälisiä sijoittajia korkeampien voittojen muodossa, ja haittaa tavallisia kansalaisia kallistuvien, saatavuudeltaan rajoitettujen terveyspalveluiden kautta.

On kertovaa tarkastella asumismenojen kasvua, joka osaltaan kuvaa järjestelyn heikkoa tehokkuutta ja kasvaneiden voittojen kertymistä aivan muualle kuin edullisemman, laadukkaamman ja laajalti tarjolla olevan asumisen kehittämiseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan asumistukea saavien talouksien tuloista 34% kuuluu nykyisin asumismenoihin, kun 20 vuotta sitten vastaava luku oli 15%. Helsingissä 70 000 kotitaloutta joutuu hakemaan toimeentulotukea kyetäkseen maksamaan vuokransa.

2/27/2012

Parecon Finland Entressen kirjastossa Espoossa 1.3.

Parecon Finlandin järjestämien avointen tilaisuuksien sarja pääkaupunkiseudun kirjastoissa jatkuu tällä viikolla Entressen kauppakeskuksen yhteydessä sijaitsevassa Espoon kirjastossa. Tervetuloa torstaina 1.3. klo 18 tilaisuuteemme Entressen kirjaston Sininen huone-tilassa!

Tietoa tilaisuuksista ja kaikkien kevään kirjastoesitysten ajat myös kotisivuillamme.

Frans de Waal: How bad biology killed the economy

Taloudesta puhuttaessa ei yleensä kestä kauaa ennen kuin vertailut evoluutioon ja vahvimpien yksilöiden selviämiseen nostetaan esiin. Yleinen tulkinta evoluutiosta kuuluu siten, että luonnonvalinta karsii heikoimmat yksilöt pois ja vahvimmat selviävät tässä "kilpailussa" voittajiksi. Yleisiä esimerkkejä tästä väitetystä ilmiöstä taloudessa ovat vaikkapa työntekijöiden irtisanomiset ja kaupan ehtojen muuttaminen "kilpailulle" edullisemmiksi. "Kyse on ikään kuin evoluutiosta", kuten pääministeri Jyrki Katainen on tätä ajattelua havainnollistanut.

Näin kysymys siitä, miten evoluutio toimii tai mitä siitä tulisi talouden suhteen ottaa opiksi nousee olennaiseksi. Evoluutiota on tutkittu runsaasti, ja kuva ei ole aivan samanlainen kuin yleensä annetaan ymmärtää. Eläinten käyttäytymistä laajasti tunnustetussa tutkimustyössään tutkinut kädellisten tutkija Frans de Waal käy tekstissään How bad biology killed the economy erinomaisesti läpi osaa näistä yleisistä virheellisistä väittämistä koskien evoluutiota.

De Waal kirjoittaa, miten ahneuden ja kilpailun korostaminen taloudessa on osaltaan vaikuttanut lisäämään sen haitallisia vaikutuksia. Hän ihmettelee, miksi yhteiskuntatieteilijöillä ja talouskommentaattoreilla on tarve korostaa lauseita kuten "ihminen on ihmiselle susi", ilmiselvästi tietämättä kovinkaan tarkasti kummankaan lajin käyttäytymisestä tehtyjen tutkimusten tuloksia.

Kirjoituksessaan de Waal varoittaakin näiden piirteiden korostamisen olevan haitallista muutenkin kuin vain siten, että niillä tavataan perustella jatkuvaa inhimillistä kärsimystä joka on puheenvuorojen mukaan heikoimpien (väestön enemmistön) luonnollinen osa. Laajemmin, ne heikentävät ymmärrystä ihmisen eräistä lajityypillisistä vahvuuksista, kuten kyvystä yhteistyöhön ja toisten tasavertaiseen auttamiseen.

De Waal kokoaa kirjoituksessaan runsaasti esimerkkejä eri eläinlajeille kehittyneistä avunannon ja yhteistyön tavoista, sekä siitä miten nämä vahvuudet auttavat lajeja selviämään ja kehittymään. De Waal yhdistää tämän konkreettisiin esimerkkeihin, kuten kaikille saatavilla olevan terveydenhuollon positiivisiin vaikutuksiin.

Hän kysyykin, että jos kädellisiä koskevan tutkimustiedon mukaan ihmisten suurimpia vahvuuksia on kilpailun sijaan tasavertainen yhteistyö, tulisi pyrkiä rakentamaan yhteiskunnallisia instituutioita korostamaan ja tukemaan näitä vahvuuksia - ei rajoittaa ja tukahduttaa niitä.
Instead of falling for false ideas about nature, why not pay attention to what we actually know about human nature and the behaviour of our near relatives? The message from biology is that we are group animals: intensely social, interested in fairness and cooperative enough to have taken over the world. Our great strength is precisely our ability to overcome competition. Why not design society such that this strength is expressed at every level?
Kirjoitus on suositeltavaa luettavaa usein esiin nousevasta väittämästä, jonka mukaan "vahvimman laki" olisi yhteiskunnassa jotenkin toivottavaa tai luonnollista. Tutkimustiedon valossa näin vahvojen väittämien esittäminen vaikuttaisikin hyvin kyseenalaiselta, ja monin osin perusteettomalta.

2/24/2012

Al Jazeera: Humans are 'naturally nice'

Al Jazeera:
New research shows there is a biological basis for co-operative and empathetic behaviour. Biological research is increasingly debunking the view of humanity as competitive, aggressive and brutish.

"Humans have a lot of pro-social tendencies," Frans de Waal, a biologist at Emory University in Atlanta, told the annual meeting of the American Association for the Advancement of Science on Monday.

(...) Until just 12 years ago, the common view among scientists was that humans were "nasty" at the core but had developed a veneer of morality - albeit a thin one, de Waal told scientists and journalists from some 50 countries at the conference in Vancouver, Canada.

But human children - and most higher animals - are "moral" in a scientific sense, because they need to co-operate with each other to reproduce and pass on their genes, he said.

Research has disproved the view, dominant since the 19th century, typical of biologist Thomas Henry Huxley's argument that morality is absent in nature and something created by humans, said de Waal.

(...) "Darwin was much smarter than most of his followers," said de Waal, quoting from Darwin's The Descent of Man that animals that developed "well-marked social instincts would inevitably acquire a moral sense or conscience".

De Waal showed the audience videos from laboratories revealing the dramatic emotional distress of a monkey denied a treat that another monkey received; and of a rat giving up chocolate in order to help another rat escape from a trap.

Such research shows that animals naturally have pro-social tendencies for "reciprocity, fairness, empathy and consolation," said de Waal.
Lue myös:

Wall Street Journal: The Origins of Human Empathy
Tutkimus: Rotat auttavat kaveria hädässä
Talouselämä: Itsekkyyden myytti murtuu
Harvard Business Review: The Unselfish Gene
WSJ: Tasavertaisuus on ihmiselle tärkeämpää kuin raha
Tutkimus: Muiden rahallinen auttaminen tekee onnelliseksi
Tiede: Jo vauvat tajuavat mikä on reilua

2/23/2012

Taloussanomat: Vaihtotase pakkaselle

Taloussanomat:
Viime vuoden vaihtotase kääntyi ensi kertaa lähes pariinkymmeneen vuoteen alijäämäiseksi, Suomen Pankin (SP) julkaisemasta tilastosta ilmenee. Vaihtotaseen alijäämä oli viime vuonna 1,0 miljardia euroa. Vielä vuoden 2010 vaihtotaseessa oli 3,3 miljardia euroa ylijäämää.Vaihtotaseen heikentyminen johtuu valtaosin kauppataseen ylijäämän sulamisesta viime vuoden aikana.
Vaihtotase muodostaa osan Suomen maksutaseesta. Maksutase on yksinkertaisesti kirjanpitomenetelmä, jolla pidetään kirjaa kaikesta kansainvälisestä taloudellisesta toiminnasta, johon maa osallistuu – ja se jaetaan vaihtotaseeseen, pääomataseeseen ja rahoitustaseeseen, jotta voidaan seurata sekä kaupankäyntiä että sijoituksia.

Vaihtotaseella seurataan ulkomaankaupankäyntiä. Kun yritykset myyvät Suomessa tuotettuja tavaroita tai palveluita muissa maissa asuville ostajille, sanotaan sitä Suomen vienniksi. Kun suomalaiset yritykset tai kuluttajat ostavat tavaroita ja palveluita, jotka on tuotettu muissa maissa, sitä sanotaan Suomen tuonniksi. Kun vaihtotase on ylijäämäinen, Suomi vie tavaroita ja palveluja enemmän kuin tuo. Kun vaihtotase on alijäämäinen, tilanne on päinvastainen.

Rahoitustaseella taas seurataan kansainvälistä sijoittamista. Kansainvälinen sijoittaminen koostuu siitä, kun suomalaiset yritykset ostavat tai rakentavat tehtaan ulkomaille (Suomen suoraa ulkomaista sijoittamista), kun ulkomaalaiset yhtiöt rakentavat tytäryhtiöitä Suomeen (suoraa ulkomaista sijoittamista Suomeen), kun Suomen kansalaiset tai yritykset ostavat ulkomaista finanssivarallisuutta (Suomen kansainvälistä finanssisijoittamista) tai ulkomaalaiset ostavat suomalaista finanssivarallisuutta (ulkomaalaisten finanssisijoittamista Suomeen), tai kun mikä tahansa yritys tai kansalaiset kotiuttavat ulkomaisista sijoituksista saatuja tuottoja tai niiden pääomaa. Rahoitustase on ylijäämäinen silloin kun pääomia virtaa Suomeen enemmän kuin Suomesta pois. Kun rahoitustase on alijäämäinen, pääomia kulkee pois Suomesta enemmän kuin niitä tulee Suomeen.

Pääomataseella seurataan pääomansiirtoja, jotka koostuvat investointiavuista ja muista pääomansiirroista. Suomen maksutaseessa suurin osa pääomansiirroista on investointiapuja, jotka ovat lähinnä EU:n rakenne- ja maatalousrahastojen maksuja julkiselle ja yksityiselle sektorille.

Helsingin sanomat kommentoi uutista alijäämäisestä vaihtotaseesta viime perjantain pääkirjoituksessaan otsikolla "Hyvä maine ei vielä riitä investoijille".
Konepajayhtiö Metson toimitusjohtajuuden viime vuonna jättänyt Jorma Eloranta luovutti tällä viikolla ministereille esityksensä Suomen strategiseksi toimintaohjelmaksi. Se on pätevä analyysi Suomen yhä vaikeammaksi käyvästä asemasta.

(...) Olennaista on ymmärtää, millä perusteella yritys tekee investointinsa. Siksi lainsäädäntötyössä ja julkisessa hallinnossa on osattava asennoitua tänne investointia harkitsevan yritysjohtajan asemaan. Hänelle tärkeää ovat ennakoitavuus, samantasoiset toimintaedellytykset kuin vaihtoehtoisissa investointikohteissa ja oikein asetetut taloudelliset houkuttimet.
Nämä "oikein asetetut houkuttimet" tarkoittavat käytännössä yritysverotuksen alentamista, tällä kertaa yhteisöveron alentamista.Yhteisövero on osakeyhtiöiden ja muiden yhteisöjen maksama tulovero. Se laskettiin vuoden 2012 alusta 24,5 prosenttiin, kun se vuosina 2005-2011 oli 26 prosenttia, ja aikaisemmin 29 prosenttia. Tällä hetkellä Suomen yhteisövero (24,5 %) on länsieurooppalaisessa, ns. EU-15 maiden välisessä vertailussa vuodelta 2011 keskimääräistä alempi. Suomea matalampi yhteisövero on vain muutamalla Länsi-Euroopan maalla. Suomea korkeampi yhteisövero on mm. Saksalla (29,4), Ranskalla (33,3%), Ruotsilla ja Britannialla (26%). Myös nykyisen sijoittajien "turvasataman" Japanin yhteisövero (39,54% vuonna 2010) on huomattavasti Suomea korkeampi. Euroopan maista matalin yhteisövero on Irlannilla (12,5%).

Yhteisöveron laskemisella saattaisi olla positiivisiä vaikutuksia  Suomen viennin kannalta. Se mahdollistaisi suomalaisten yritysten laskea tuottamiensa tavaroiden ja palvelujen hintaa tuottaen silti omistajilleen saman verran voittoa kuin aikaisemmin. Täten se parantaisi niiden suhteellista kilpailuasema. Näin mahdollisesti lisääntynyt vienti tasapainottaisi alijäämäistä vaihtotasetta, koska vienti lisääntyisi suhteessa tuontiin. Kotimaiden markkinoilla toimivien yritysten tilanteessa tästä ei Suomen talouden kannalta tietenkään vastaavaa hyötyä olisi. Jotkut Suomessa tuotetut tavarat ja palvelut saattaisivat tosin tulla kilpailukykyisemmiksi verrattuna ulkomailta tuotuihin, joten tämä saattaisi laskea tuonnin tasoa ja kääntää vaihtotasetta entisestään ylijäämäisen puolelle.

Kuitenkin veron laskemista tässä perustellaan nimenomaan sijoittajien houkuttelemisella Suomeen. Käsittääksemme ehdotuksissa alentaa yhteisöveroa on taustalla maksutaseen tasapainottaminen siten, että ylijäämäinen rahoitustase tasapainottaa alijäämäistä vaihtotasetta. Matalammalla verotuksella pyrittäisiin luomaan kannustimia ulkomaisille sijoittajille investoida suomalaisiin yrityksiin sekä ulkomaalaisille yrityksille kannustimia perustaa pää- tai haarakonttoreita Suomeen.

Kuitenkin, on syytä epäillä, että yhteisöveron muutaman prosentin laskemisella ei paljoa voitettaisi. Mikseivät kansainväliset yritykset tekisi kuten Google, perustaisi konttoreitaan Irlantiin ja käyttäisi hyväkseen sen erittäin matalaa yhteisöverotusta ja useita porsaanreikiä maan verotusjärjestelmässä, jolloin maan nimellistä yritysveroakaan ei tarvitse maksaa. Venäjän markkinoille mahdollisesti pyrkiville yrityksille Suomen maantieteellinen sijainti ei ole sen edullisempi kuin usean Itä-Euroopan maan, joissa yhteisövero on kaiken lisäksi huomattavasti Suomea alempi.

Suomalaisiin yrityksiin investoimisen kannustimia tuskin tarvitsee parantaa. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamassa, vuonna 2010 julkaistussa harmaata taloutta käsittelevässä asiantuntijaraportissa todetaan, kuinka
"Sijoitustoimintaan liittyvän lainsäädännön mahdollistama sijoitusten nimettömyys (hallintarekisteri) tekee Suomesta veroparatiisivaltion, joka ei voi valvoa omia verovelvollisiaan eikä pysty antamaan tietoja muiden maiden viranomaisille."
Ulkomaiset sijoittajat voivat omistaa suomalaisyhtiöitä nimettömänä hallintarekisterin kautta, jolloin he välttyvät verojen maksamiselta kokonaan. Esimerkiksi suurelta osin ulkomaisessa omistuksessa oleva Mehiläinen maksoi voitoistaan veroja Suomeen alle prosentin.

Viimeisin esitys Suomen verotusjärjestelmän tekemisestä kansainvälisesti kilpailukykyiseksi koskikin nimenomaan juuri hallintarekisterin avaamista myös suomalaisille sijoittajille. Tällä pyrittäisiin ilmeisesti siihen etteivät suomalaiset pääomat karkaisi ulkomaille, tekemällä pääomatulot käytännössä verovapaiksi kaikille niille sijoittajille, joiden on mahdollista järjestellä omistuksensa hallintarekisterin kautta.

Pääomavirrat ulkomaille ovatkin rahoitustaseen kolikon toinen kääntöpuoli. Julkisesta keskustelusta ja mahdollisesten mielipiteiden kirjosta kertoo paljon se, ettei kenellekään edes juolahda mieleen ajatus siitä, että voisiko suomalaisia pääomia saada pysymään maassa ja kohdennettua suomalaisiin yrityksiin, käyttäen kohdentamisen perusteena muita mekanismeja kuin sijoittajien kannustimet lyhytnäköiseen voitontavoitteluun. Hyviä perusteita tälle olisi, kuten Maailman Kuvalehti uutisoi:
"Safergloben ja Finnwatch teettivät kyselyn 31:lle suomalaiselle eläkerahastolle. Tulos on karu: vastanneista yhdeksästä rahastosta kaikki olivat sijoittaneet tupakka-, ase- tai alkoholiteollisuuteen, ympäristö- tai ihmisoikeusrikkomuksia tekeviin yrityksiin, ydinaseisiin, rypälepommeihin tai veroparatiiseihin."
Joka tapauksessa, olivatpa yhteisöveron vaikutukset ulkomaisille sijoituksille tai Suomen viennille mitä tahansa, ottamatta huomioon sen mahdollisia välillisiä vaikutuksia tarkoittaa se ainakin vähäisempää verokertymää jo leikkausuhkien alla painivalle julkiselle taloudelle. Lisäksi on perusteltua olettaa sen olevan myös uusi tulonsiirto rikkaammalle väestönosalle, koska todennäköisesti suurempi osa matalammasta verotuksesta aiheutuvista säästöistä menee yrityksen omistajille tilitettäviin voittoihin kuin palkkoihin tai matalampiin hintoihin kuluttajille. Täten se olisi taas yksi verouudistus, joka kiihdyttäisi entisestään jo voimakasta tuloerojen kasvua.

2/21/2012

Maailman Kuvalehti: Mitä suomalaisten eläkevaroilla rahoitetaan?

Maailman Kuvalehti:
Seitsemän työeläkeyhtiötä hoitaa tällä hetkellä noin 2,8 miljoonan suomalaisen eläkkeet. Suurimmilla eläkevakuutusyhtiöillä on yli 500 000 eläkevakuutettua. Yhtiöiden sijoituspääomat pyörivät kymmenissä miljardeissa euroissa.

Safergloben ja Finnwatch teettivät kyselyn 31:lle suomalaiselle eläkerahastolle. Tulos on karu: vastanneista yhdeksästä rahastosta kaikki olivat sijoittaneet tupakka-, ase- tai alkoholiteollisuuteen, ympäristö- tai ihmisoikeusrikkomuksia tekeviin yrityksiin, ydinaseisiin, rypälepommeihin tai veroparatiiseihin.

(...) Osa yhtiöistä ei käytä lainkaan eettisen sijoittamisen käsitettä tai on korvannut sen käsitteellä vastuullinen sijoittaminen. Esimerkiksi eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen ei halua sitoutua termiin eettinen sijoittaminen, koska siinä "sijoittajan omat arvot ovat tärkeämmässä asemassa kuin odotettu tuotto".
Tapaus on oppikirjaesimerkki markkinatalouden vääristyneistä kannustimista. "Näkymätön käsi"  ohjaa voittoa tavoittelevia sijoitusyhtiöitä sijoittamaan teollisuuteen, jolla on suunnattomia negatiivisia sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia. Käsitys markkinoiden tehokkuudesta perustuu pitkälle juuri siihen, kuinka "näkymätön käsi" ohjaa omaa etua tavoittelevia yksilöitä kohti tehokasta, tuottavaa ja heitä hyödyttävää toimintaa, mikä sitten johtaa tehokkaaseen, tuottavaan ja koko yhteisöä hyödyttävään toimintaan myös laajassa mittakaavassa. Kuitenkin tämä tapaus on oppikirjaesimerkki tilanteesta, jossa yksilöä (tai tässä tapauksessa yksittäistä sijoitusyhtiötä) kannattava toiminta aiheuttaa suunnattomia negatiivisia ulkoisvaikutuksia ja edesauttaa valtavaa inhimillistä kärsimystä.


2/20/2012

Parecon Finland Suomenlinnan kirjastossa 23.2

Parecon Finlandin järjestämien avointen tilaisuuksien sarja pääkaupunkiseudun kirjastoissa jatkuu keväällä. Vuoden 2011 aikana järjestimme lukuisia tilaisuuksia, joista saatu palaute on ollut positiivista. "Talouden myytit ja harhakäsitykset" -tilaisuuksissa on esitelty markkinatalouden keskeisiä ongelmakohtia, sekä osallisuustalousvision tarjoamia mahdollisuuksia.

Kysymme, miltä demokraattisten ihanteiden mukainen vaihtoehto kapitalismille ja keskusjohtoiselle suunnitelmataloudelle voisi näyttää? Mitkä piirteet markkinataloudessa aiheuttavat kriisejä ja epävakautta? Ovatko markkinat niin tehokkaita kuin väitetään? Lisäävätkö ne vapautta ja demokratiaa, ja miten markkinoiden "näkymätön käsi" toimii? Miten kuvailemamme rakenteelliset seikat näkyvät talouden nykyisessä epävakaudessa, ympäristötuhoissa ja ihmisten arkielämässä? Aikaa on varattu jokaisen tilaisuuden yhteydessä myös runsaasti yleisökysymyksille ja -keskustelulle.

Tietoa tilaisuuksista ja kaikkien kevään kirjastoesitysten ajat myös kotisivuillamme.

Keskustelutilaisuuksien sarja jatkuu tällä viikolla Suomenlinnan kirjastossa torstaina 23.2. klo 18 järjestettävällä tilaisuudella, tervetuloa!

2/17/2012

Vandana Shiva: Siementen patentointi velkaannuttaa viljelijät ja tuhoaa biodiversiteetin

Tunnettu intialainen filosofi ja ympäristöaktivisti Vandana Shiva kirjoittaa Al Jazeerassa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, kuinka Maailman kauppajärjestön (WTO) "tekijänoikeussopimukset" ovat heikentäneet paikallisten puuvillanviljelijöiden asemaa ja lisänneet maailman suurimpien biotekniikkayritysten, kuten yhdysvaltalaisen Monsanton, liikevoittoja:
The introduction of the Trade Related Intellectual Property Rights Agreement of the World Trade Organisation has accelerated the spread of genetically engineered seeds - which can be patented - and for which royalties can be collected. 
[…] Corporations defined a problem - and for them the problem was farmers saving seeds. They offered a solution, and the solution was to make it illegal for farmers to save seed - by introducing patents and intellectual property rights on those very seeds. As a result, acreage under GM corn, soya, canola, cotton has increased dramatically.
Geenimanipuloidut siemenet voi patentoida, ja tämä mahdollistaa ruokateollisuuteen erikoistuneiden suuryritysten lisenssimaksupelin. Paikalliset viljelijät ovat lisääntyvässä määrin riippuvaisia patentoiduista siemenistä, koska suurruokateollisuus on saanut lobbauksellaan hallitukset vaatimaan viljelijöiltä "siementen rekisteröintiä" ja "pakollisia vapaaehtoisia maksuja".

Monsanton ja muiden biotekniikkayritysten ajamilla "tekijänoikeussopimuksilla" on ollut hirvittäviä inhimillisiä seurauksia. Shivan mukaan viljelijöiden epätoivo näkyy häkellyttävän suurissa itsemurhaluvuissa:
India, the home of cotton, has lost its cotton seed diversity and cotton seed sovereignty. Some 95 per cent of the country's cotton seed is now controlled by Monsanto - and the debt trap created by being forced to buy seed every year - with royalty payments - has pushed hundreds of thousands of farmers to suicide; of the 250,000 farmer suicides, the majority are in the cotton belt.
Talouden tehokkuuden, tässä tapauksessa ruokatuotannon tehokkuuden, näkökulmasta tilanne on myös katastrofaalinen. Koulukunnasta riippumatta kaikki talouden asiantuntijat allekirjoittavat, että markkinat toimivat paremmin, kun markkinoilla on voimakasta kilpailua, kun markkinat tasapainottuvat nopeasti ja kun markkinoilla on mahdollisimman vähän ulkoisvaikutuksia. Ottamatta edes huomioon ruokatuotantoon liittyviä kriittisiä ulkoisvaikutuksia, muutaman jättimäisen ruokayrityksen ajamat patenttijärjestelmät yhdistettynä "tekijänoikeussopimuksiin" ovat vähentäneet kilpailun minimiin ja luoneet käytännössä monopolihinnoittelun siemenmarkkinoille.

Monsantolla on hallussaan noin 95 prosenttia Intian puuvillansiemenistä ja sen myötä myös päätäntävalta Intian puuvillanviljelijöiden kohtalosta. Lobbausvoimansa ansiosta he pystyvät pakottamaan viljelijät ostamaan "rekisteröityjä siemeniä" ja torpedoimaan samalla sääntelypyrkimykset, joilla voitaisiin turvata edes asteittaista autonomiaa paikallisviljelijöille ja näin ollen myös säilyttää osa häviävästä biodiversiteetistä.

2/15/2012

"Perusteet markkinoita vastaan" saatavilla e-kirjana

Parecon Finlandin julkaisusarjan ensimmäinen artikkeli, Robin Hahnelin Perusteet markkinoita vastaan, on luettavissa nyt myös iPadilla interaktiivisena e-kirjana. Julkaisu on ylittänyt odotuksemme, sillä artikkeli nousi parissa päivässä iBookstoren ilmaisten julkaisujen kymmenen suosituimman joukkoon.

Lataa e-kirja ilmaiseksi täältä.

2/13/2012

Uudistuksia blogiin

Olemme saaneet blogista erinomaista rakentavaa palautetta lukijoiltamme, ja olemme suunnitelleet palautteen perusteella uudistuksia kehittääksemme blogista entistä luettavamman, selkeämmän ja informatiivisemman:

  • Vähensimme vasemman palkin sisällön määrää, koska raskas ulkoasu hankaloitti oleellisimpien tietojen ja toimintojen löytymistä. Esimerkiksi paljon sivupalkissa tilaa vienyt "Luetuimmat blogitekstit" -osio siivottiin pois. Tekstit löytyvät edelleen "Arkiston" avulla. 
  • Julkaisemme jatkossa harvemmin pidempiä kommenttitekstejä. Tämän avulla voimme hioa kommentaareja enemmän, ja näin teksteistä on helpompi luoda myös laajempia jatkuvia teemakokonaisuuksia. 
  • Monet lukijat ovat kokeneet blogimme talousuutispoiminnat hyödyllisinä, ja jatkamme huomionarvoisten talousuutisten keräämistä entiseen malliin.
  • Keskimääräinen julkaisutahti on jatkossa n. kolme blogitekstiä viikossa.

Otamme jatkossakin erittäin mielellämme vastaan palautetta teksteistämme sekä blogistamme yleisesti. Palautetta voi lähettää osoitteeseen kommentit@parecon.fi.

2/09/2012

Co-opoly: Lautapeli demokraattisesta työpaikasta

Yhdysvaltalainen, työntekijöidensä omistama "The Toolbox for Education and Social Action" -kustantamo julkaisi viime vuoden lopulla Co-opoly lautapelin, jossa tavoitellaan onnistuneen, demokraattisen työpaikan luomista ja ylläpitämistä. Pelin nimeämisen innoituksena on toiminut tunnettu lautapeli Monopoli, jonka perusperiaate ja idea on puolestaan mallinnettu markkinatalouden omistussuhteiden ja periaatteiden pohjalta.

Monopolista mainittaessa on hyvä ottaa huomioon, ettei peli mallinna nykymuotoisen markkinatalouden yhtä näkyvää tunnuspiirrettä, eli lähtökohtien eriarvoisuutta. Kuitenkin nykyiselläänkin Monopoli-pelissä helposti toistuva piirre - keskittyvä varallisuus - tuo ainakin hieman esiin todellisen markkinatalouden ongelmallisia piirteitä. Tämä ei ole sattumaa, sillä Monopoli-pelin alkujaan kehittänyt Elizabeth Magie pyrki tuomaan alkuperäisen pelinsä avulla esiin markkinatalouden omistussuhteiden ongelmakohtia.

Jos siis Monopoli esittelee ongelman, esittelee nyt julkaistu Co-opoly sille ainakin osittaisen ratkaisun - sen lisäksi että peli on arvioiden mukaan onnistunut lautapeli. Markkinatalouden varallisuuden keskittymistä suosivien mallien sijaan yhteisesti omistetut demokraattiset työpaikat jakaisivat varallisuutta välttäen keskittymisen ongelmat, loisivat enemmän ja parempia työpaikkoja sekä loisivat paljon nykyistä laajempia ja tehokkaampia kannustimia. Pelin ideassa on monia yhteisiä piirteitä osallisuustalouden esimerkin kanssa, kuten yhteisomisteiset työpaikat ja niiden demokraattinen päätöksenteko. Parecon Finland ry on myös ollut mukana tukemassa pelin valmistumista.

Peliä voi tilata itselleen, ystävilleen, työpaikalleen tai järjestölleen sen kotisivujen kautta.

YLE: Huostaanotoista on tullut kasvubisnes

YLE:
Suuret kansainväliset hoitoalan toimijat ovat levittäytymässä sijaishuoltoon. Esimerkiksi terveyspalveluita tarjoava Mehiläinen laajentaa toimintaansa sadalla lastensuojelupaikalla tänä ja ensi vuonna.

- Ei ole sattumaa että kansainväliset yritykset tulevat Suomen sijaishuoltomarkkinoille. Nyt on puhuttu jo muutaman vuoden sijaishuoltomarkkinoista. Se kuulostaa pahalta, koska sijaishuolto ja markkinat ovat sanapari, jonka ei pitäisi kuulua yhteen, sanoo lastensuojelun erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen Kuntaliitosta.

Kansainväliset sijoittajat ovat ostamassa pieniä toimijoita pois markkinoilta. Kehitys on samansuuntainen kuin aiemmin terveyspalveluissa. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) mukaan lastensuojelu muuttuu sitä vaikeammin hallittavaksi, mitä enemmän se siirtyy markkinoiden armoille.

- Siitä on tullut kyllä paikoin aika kova bisnes. Samalla tavalla kuin ennen oli huutolaisjärjestelmä, nyt meillä on kansainvälisiä yrityksiä, jotka tekevät rahaa sillä, että meillä apua tarvitsevia on lapsia.

Lue lisää:
Parecon Finland: Yksityistämisestä
YLE: Apteekkien annosjakelussa on villit markkinat
Marjut Lindberg: Hoitoa ja palveluita yksityistetään hivuttamalla
YLE: Kansainväliset sijoittajat tahkoavat rahaa Suomen terveydenhoidossa

2/07/2012

YLE: "Terveyden eriarvoisuus kasvussa"

YLE:
Terveyskeskuksissa on noin tuhannen lääkärin vaje ja lääkärin puheille pääsy saattaa kestää viikkoja. Lääkäripäivillä puhuneen asiantuntijan mukaan valtio on siirtänyt ongelmat kuntien vastuulle.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toimitusjohtajan Aki Lindénin mukaan taustalla on 90-luvulta ohentunut valtionohjaus.

Kansainvälisten pääomasijoittajien voimakkaasti omistama ja kasvattama yksityissektori on viemässä terveydenhuoltoa Suomessa omaan suuntaansa.

[...] laissa olevien tavoitteiden ja todellisuuden välinen ristitiriita on revennyt liian suureksi. Kaikilla ei ole varaa käyttää yksityisiä lääkäripalveluja, minkä vuoksi terveyden eriarvoisuus kasvaa nopeaa vauhtia.
Tulotason ja terveyden välillä vallitsee selkeä yhteys ja eriarvoisuus varallisuudessa näkyy selkeästi terveyseroissa eri väestönosien välillä. Köyhempi väestönosa vanhenee nopeammin, rikkaampi väestönosa elää Suomessa 12 vuotta pidempään, erot rikkaiden ja köyhien välillä ovat myös tässä suhteessa Suomessa korkeammat kuin muissa Länsi-Euroopan maissa ja esimerkiksi sydäntautiriski pysyy köyhällä väestönosalla korkeampana elintavoista huolimatta.

Terveydenhuollon eriarvoistumisen taustalla on runsaasti erilaisia tekijöitä, ja tilanteen parantaminen ei todennäköisesti onnistu millään yksittäisellä ratkaisulla. Markkinamekanismien tunkeutuminen perusturvan alueelle on kuitenkin aiheuttanut vakavia ongelmia ja niin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kuin koko terveydenhoidon tehokkuuden ja saatavuuden kanssa ollaan jouduttu yhä huonompaan tilanteeseen.

Tämä aiheuttaa huomattavia ongelmia esimerkiksi tasa-arvoisten lähtökohtien näkökulmasta, kun tilanteeseensa täysin syyttömät lapset joutuvat kärsimään estettävissä olevista pysyvistä vaikutuksista heidän terveyteensä ja tulevaisuuteensa. Tästä koituu haittaa koko yhteisölle menetettyjen mahdollisuuksien ja lahjakkuuksien muodossa, puhumattakaan niistä yksilöllisistä tragedioista joita terveydenhuollon saatavuuden evääminen jatkuvasti synnyttää.

2/06/2012

YLE: Mielekkyys työntekoon rapisee

YLE uutisoi Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrin ennakkotiedoista, joiden mukaan työpaikkojen ja -tehtävien miellyttävyys on laskenut.
Työnteon mielekkyys on vähentynyt. Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrin ennakkotietojen mukaan työ koetaan sitä epämieluisammaksi mitä vanhemmasta työntekijästä on kyse. Viime vuonna ainoastaan alle 25-vuotiaat kokivat työn olevan mielekkäämpää kuin vuonna 2010.

Työ- ja elinkeinoministeriö tosin arvioi, että yksi syy alle 25-vuotiaiden myönteiseen suhtautumiseen on se, ettei niin nuorilla ole vielä juuri kertynyt kokemusta työelämän ongelmista tai jos onkin, ne eivät nuoria askarruta.
Työpaikkojen epämiellyttävyys, hierarkkisuus ja vähäinen omaehtoisuus ovat piirteitä, jotka osallisuustalouden esimerkissä on pyritty minimoimaan. Esimerkkinä tästä on ehdotus tasapainotetuista työkokonaisuuksista, jotka antavat työn tekemiselle mielekkäämmät, tehokkaammat ja omaehtoisemmat yleisluontoiset puitteet.

Nykyisin markkinataloudessa valta päättää työn järjestämisestä - eli esimerkiksi mitä työtä tehdään, mitä varten, milloin ja kuka tekee - on rakenteellisesti tarkasteltuna ensisijaisesti omistajien sekä johtajien käsissä, ja tavallisella työntekijällä on vain vähän mahdollisuuksia osallistua ja valtaa vaikuttaa tässä päätöksenteossa. Yrityksen pääasiallinen tehtävä on tuottaa omistajilleen mahdollisimman paljon voittoa, ei taata työntekijöilleen mahdollisimman hyvä elämä.

Työpaikalla, jossa työn järjestämisestä päätettäisiin demokraattisesti ja työ jaettaisiin tasapainoisemmin työntekijöiden kesken, ei työn räätälöinti yksittäisen työntekijän tarpeiden mukaisesti todennäköisesti olisi yhtä haastavaa. Esimerkkejä tämänhetkisistä, tämänkaltaisista järjestelyistä ovat esimerkiksi Mondragonin osuuskunnat sekä myös aiemmin esilletuomamme Park Slopen ruokaosuuskunta Yhdysvalloissa.

Tasapainotetut työkokonaisuudet ja osallisuustalouden esimerkki katsovat työpaikkaa laajasti ihmisten omaehtoisuuden, tasavertaisuuden ja myös tehokkuuden näkökulmasta. Pyrkimyksenä on antaa yleisluontoisia vastauksia kysymykseen siitä, millaisin järjestelyin työpaikka voisi toimia tavalla, joka takaisi kaikkien osallisuuden ja yhteisen, demokraattisten ideaalien mukaisen päätöksenteon.

Lue lisää:

Parecon.fi: Tasapainotetut työkokonaisuudet osallisuustaloudessa
Uutta tutkimustietoa työmotivaatiosta
Taloustieteilijöiden suositus: Työviikon pituutta tulisi leikata huomattavasti
TS: Väitöskirja suosittelee tasavertaista päätöksentekoa työpaikalla

2/03/2012

Tiede: Hoiva rakentaa muistia

Tiede:
Äidin antama tuki ja turva varhaislapsuudessa ennustaa hippokampuksen tilavuutta kouluiässä, havaitsivat Washingtonin yliopiston tutkijat. (...) Analyysi osoitti, että 3-5-vuotiailla, joita äiti auttoi ja kannusti, oli laajemmat muisti- ja stressinhallinta-alueet 7-13-vuotiaina kuin muilla.(...) Vaikka tutkimukseen osallistuneet vanhemmat olivat lähes sataprosenttisesti äitejä, tutkijat uskovat, että tulos on sama, oli lapsen ensisijainen hoitaja äiti, isä, isovanhempi tai joku muu.
Helsingin Sanomat, 24.12.2011:
Suuri osa köyhyydestä ja huono-osaisuudesta periytyy seuraavalle sukupolvelle. Se ei periydy geeneissä vaan puutteellisina henkisinä, sosiaalisina ja aineellisina elämänhallinnan voimavaroina. (...) Lasten huostaanotot, mielenterveysongelmat, kouluttamattomuus, rikollisuus ja toimeentulo-ongelmat aikuisena ovat paljon yleisempiä sellaisilla nuorilla, jotka ovat kasvaneet toimeentulovaikeuksista kärsivässä perheessä, kuin sellaisilla, joiden kodeissa köyhyyttä ei ole ollut.
Taloussanomat, 29.05.2011:
Ongelmat näyttävät kasaantuvan. Huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttamattomuus ja toimeentulo-ongelmat yleistyivät merkittävästi, jos vanhemmat ovat pitkään saaneet toimeentulotukea. (...) Tukea saavien lapsilla on 2,5-kertainen todennäköisyys päätyä toimeentulotukiluukulle verrattuna varakkaamman perheen jälkeläiseen. (...) Jos vanhemmat joutuvat jatkuvasti kamppailemaan toimeentulonsa kanssa, heillä ei välttämättä riitä energiaa lasten tarpeisiin.
Tutkimuksissa on saatu selville, kuinka köyhyyden aiheuttama stressi vaikuttaa voimakkaasti nimenomaan muistista ja oppimisesta vastaavan hippokampuksen alueen kehitykseen. Kaksostutkimuksessa on saatu selville vaikutuksen johtuvan nimenomaan kasvuympäristöstä, kasvaminen köyhässä perheessä saattaa ehkäistä lapsen kasvamista geneettisen potentiaalinsa mahdollistamalla tavalla. Toisessa tutkimuksessa taas on löydetty voimakas yhteys älykkyyden - nimenomaan muistin ja oppimisen - sekä yhteiskunnallisessa kilpailussa menestymisen välillä.

Nämä tutkimukset selittävät osittain mekanismeja, jotka johtavat köyhyyden ja alhaisen yhteiskunnallisen aseman periytymiseen. Tästä johtuen jos kannatamme mahdollisuuksien tasa-arvoa - sitä, että kaikilla tulisi olla verrattain yhtäläiset mahdollisuudet tavoitella haluamiaan asemia - tulisi meidän vastustaa suuria tulo- ja varallisuuseroja. Eriarvoinen lähtöasetelma kallistaa pelikentän voimakkaasti rikkaiden hyväksi, jopa niinkin perustavanlaatuisella kuin fysiologisella tasolla, kuten yllä mainituista tutkimuksista käy ilmi.

Tutkimukset:

Tutkimus: Köyhyys saattaa ehkäistä muistin ja oppimiskyvyn kehittymistä
Tutkimus: Köyhyys voi tukahduttaa lapsen geneettisen potentiaalin
Talouselämä: Korkea älykkyys antaa suuren etulyöntiaseman kilpailussa menestyksestä

2/02/2012

IMF: Tuloerot haitallisia talouskasvulle

Kepa:
Samaan aikaan kun IMF:n aluetoimistot ja rahoitusosastot ovat neuvotelleet uusia lainaohjelmia, on IMF:n tutkimusosastolla tehty uutta tutkimusta tuloerojen vaikutusta talouskasvuun ja markkinoiden vakauteen. Keskeinen johtopäätös on ollut, että pitkän aikavälin talouskasvun turvaaminen edellyttää tuloerojen tasaamista.

Maailmanpankki linjasi jo vuoden 2006 "World Development Report" -lippulaivajulkaisussaan, että kestävä talouskasvu edellyttää tasaisempaa tulonjakoa.

"Vallan ja hyvinvoinnin eriarvoisuus johtaa mahdollisuuksien epätasa-arvoon. Se haaskaa tuotantopotentiaalia ja kohdentaa resursseja tuottamattomasti", Maailmanpankki muotoili.

Raportin pääviesti oli IMF:n tutkimusten tavoin se, että tasa-arvoinen tulojako on välttämätöntä pitkän aikavälin talouskasvulle.

"Tasaista pelikenttää luovat instituutiot […] auttavat saavuttamaan kestävää talouskasvua ja kehitystä. Tasainen tulonjako tuottaa siten kaksinkertaisen hyödyn: se tuo yhtäältä potentiaalisia hyötyjä pitkän aikavälin kehitykselle, toisaalta se antaa lisää mahdollisuuksia köyhemmille ryhmille yhteiskunnassa"
Lisää aiheesta:

IMF: Islanti teki oikein antaessaan pankkien ja sijoittajien kärsiä
Robin Hahnel: “Leikkauspolitiikka ei ole ratkaisu”
Väitös: Suuret tuloerot haittaavat talouskasvua
Richard Wilkinson: Kuinka taloudellinen epätasa-arvoisuus vahingoittaa yhteiskuntia

2/01/2012

Maailma.net: Sääntöjen puute tuhoaa eteläisen Tyynenmeren kalakantoja

Maailma.net
Aasian, Euroopan ja Latinalaisen Amerikan kalastusalukset ovat tuhonneet kalakantoja eteläisellä Tyynellämerellä, varoittaa kansainvälinen tutkivien journalistien järjestö ICIJ tuoreessa tutkimuksessaan. Sen mukaan Tyynellämerellä esiintyvien piikkimakrillien kanta on vähentynyt jopa 90 prosentilla viimeisten kahden vuosikymmenen aikana.

Ongelmana on sääntelemättömyys: esimerkiksi eteläisen Tyynenmeren alueella sitovia sääntöjä ei ole, ja kansalliset intressit sekä geopoliittinen kilpailu on estänyt sellaisia luomastakaan.
Markkinat palkitsevat yksittäisen kalastajan sen perusteella mitä enemmän kalastaja kykenee kalastamaan. Yksittäisellä kalastajalla, tietyllä kalastusalueella, ei markkinoiden kannustimien (eli palkitsemisen) näkökulmasta ole syitä ottaa huomioon, että mitä enemmän hän kalastaa nyt sitä vähemmän a) muille kalastajille jää kalastettavaa samana vuonna, b) kaikille kalastajille jää kalastettavaa tulevina vuosina.

Markkinatalouden kannustinjärjestelmä tarjoaa vain vähän välineitä kalastusmäärien vähentämiselle, koska markkinoiden hinnoittelujärjestelmä ei kykene ottamaan huomioon kalakantojen ylikalastamisesta aiheutuvia kustannuksia eli kalastuksen ulkoisvaikutuksia. Kalan hinta määrittyy ainoastaan ostajien ja myyjien välisten neuvottelujen perusteella, lyhyellä aikajänteellä. Kun kalan tarjonta laskee tarpeeksi voimakkaasti alle kysynnän, ja kalan hinta on nousee niin korkealle etteivät kuluttajat sitä enää halua ostaa, ovat kalakannat todennäköisesti jo romahtaneet hälyttävän alhaiselle tasolle.

Markkinoita voidaan rajoittaa erilaisilla säätelykeinoilla, kuten kiintiöillä ja alueellisilla sopimuksilla. Lisäksi kalalle voidaan asettaa erilaisia veroja, jotka korjaavat markkinoiden hinnoittelun vääristymää. Kuitenkaan ne eivät poista itse rakenteellista ongelmaa, ja kalastajien ja valtioiden näkökulmasta on lyhyellä tähtäimellä sitä kannattavampaa mitä vähemmän joutuu ottamaan huomioon erilaisia rajoituksia.

Kyseessä on oppikirjaesimerkki kilpailuun ja ahneuteen pohjaavan markkinatalouden rakenteellisista ongelmista. Markkinoita vaivaa krooninen ns. julkisten resurssien ongelma, mikä tarkoittaa sitä, että markkinamekanismit kannustavat enemmänkin luonnonresurssien liikakulutukseen kuin niiden kestävään hyödyntämiseen.