1/31/2012

Tutkijat: Toteutuuko verotuksen oikeudenmukaisuus?

Kelan tutkijat Heikki Hiilamo ja Pertti Honkanen tarkastelivat suomalaisten verotusta. Heidän lähtökohtanaan oli verotuksen oikeudenmukaisuus, kun oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan verotuksen kiristymistä tulojen kasvaessa. Koska arvonlisävero ja muut kulutusverot ovat tasaveroja (vaikka köyhemmät maksavat niitä suhteessa enemmän rikkaisiin nähden) voi verotuksen oikeudenmukaisuus tapahtua vain progressiivisen verotuksen kautta.

Kuvio kertoo, että alimmissa tuloluokissa veroprosentti vaihtelee nollan ja lähes 20 prosentin välillä. Tämä johtuu siitä, ettei pienimmistä eläkkeistä makseta lainkaan veroa, mutta toisaalta vielä vähän matalammasta työmarkkinatuesta maksetaan lähes 20 prosentin vero. Työmarkkinatuen muodostaman piikin jälkeen veroprosentti nousee tasaisesti noin 50 000 euron vuosituloihin asti.

Tämän jälkeen hajonta alkaa kasvaa eli tulonsaajien joukkoon ilmestyy huomattava joukko ”vapaamatkustajia”, joiden veroaste on paljon alhaisempi kuin pienempiä tuloja saavilla. Mitä alhaisempi suurituloisen veroprosentti on, sitä suurempi osa hänen tuloistaan muodostuu pääomatuloista. Noin 100 000 euron vuositulojen jälkeen tulonsaajien veroprosentti vaihtelee sattumanvaraisesti 50 prosentin ja nollan välillä.

(...) Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on ongelmallista, että monien hyvin toimeentulevien veroprosentit ovat selvästi alhaisempia kuin pienituloisten.
Suomalaisen verotuksen progressio on viime vuosikymmeninä heikentynyt voimakkaasti. Ihmisten suoraan maksamista veroista keskimäärin enää runsas viidennes on progressiivista, kymmenen vuotta sitten osuus oli vielä kolmannes. Jos huomioon otetaan myös välillinen verotus (alv. ja muut kulutusverot) progressio pienenee entisestään. Julkisen talouden näkökulmasta taas kaikista veroista enää alle kymmenes kerätään progressiivisinä veroina.

Ansiotuloverotuksessa progressiivinen verotus koskettaa enää vajaata kahta miljoonaa suomalaista, vuoden 2009 verovelvollisista vain 34 prosenttia kuului tuloeroja kaventavien tuloverojen piiriin, eli 1,75 miljoonaa suomalaista. Vuonna 1989 tuloverojen piiriin kuului 57 prosenttia, mikä vastasi silloin 2,8 miljoonaa suomalaista. Valtion tulovero on ainoa progressiivinen vero, joten tämä on vähentänyt verotuksen progressiota merkittävästi.

Vuoden 2008 verotusasteikon mukaan samoista reaalituloista piti maksaa tuloveroa vain noin kolmasosa siitä, mitä vuoden 1988 asteikolla. Suurituloisimpien verotus keveni muita enemmän 1990-luvulla eikä verotus enää heidän kohdallaan kiristy tulojen noustessa. Ylimmän tulokymmenyksen keskimääräinen veroaste on 35 prosentin pinnassa olivat tulot sitten 60 000 euroa tai 120 000 euroa vuodessa. Tämä näkyy myös yllä olevasta kuvaajasta.

Vuonna 1993 pääomatulojen ja ansiotulojen verotus eriytettiin, ja pääomatulot poistuivat progression piiristä. Tästä johtuva verotuksen progression väheneminen on pääsyy siihen miksi Suomessa tuloerot ovat kasvaneet OECD-maista voimakkaimmin. Ennen vuotta 1990 rikkaimpien tuloista vain alle 15 prosenttia oli pääomatuloja. Nykyään rikkaimman promillen tuloista pääomatulot muodostavat jo 70-90 prosenttia.

Vuosina 1990–2007 parhaiten ansaitsevien 50 000 suomalaisen tulot kasvoivat viisi kertaa nopeammin kuin keskituloisen suomalaisen tulot. Kaikkien suomalaisten tulot kasvoivat 41 prosenttia, mutta hyvätuloisimmalla prosentilla ne nousivat 209 prosenttia. Pienituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat tänä aikana yhdellä prosentilla.

Lue myös:

Kuntaliiton pääekonomisti: Tuloveron progressiivisuus on romahtanut
Kauppalehti: Vain joka kolmas maksaa progressiivista tuloveroa
Veroprofessori: Hallituksen linja edistää tasaverokehitystä
HS: Rikkaiden tulot räjähtivät kasvuun 1990-luvulla
Tutkimus: 1990-luvulla rikkaimman prosentin tulot lisääntyivät räjähdysmäisesti
HS: Suomen tuloerot kasvavat nopeiten


1/30/2012

HS: Köyhyys tiivistyy monen tuen saajiin

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindberg kirjoittaa hiljattain julkaistusta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Kelan selvityksestä perus- ja vähimmäisturvan yleisyydestä ja päällekkäisyydestä. Selvitys osoittaa yhä useamman hakevan toimeentuloturvaa, koska ensisijainen sosiaaliturva ei riitä elämiseen.
Alkuperäinen ajatus siitä, että perusturvan eri muodot kykenisivät täyttämään tehtävänsä, ajautuu THL:n ja Kelan selvityksen mukaan yhä kauemmas todellisuudesta. Etuuksien tarve ja ennen kaikkea päällekkäinen käyttö ovat kasvaneet etenkin viime vuosikymmenen loppupuolella.

Vuodesta 2008 vuoteen 2009 asumistuen saajien määrä kasvoi lähes 40 000:lla ja toimeentulotuen saajien määrä yli 17 000:lla. Molempien etuuksien saajien määrä kasvoi yhteensä yli 15 000:lla.

Pahimmalta näyttää se, että kokonaan tulottomien kotitalouksien määrä kasvaa. Sellaisia kotitalouksia, joiden ainoat tulonlähteet ovat toimeentulotuen lisäksi asumistuki ja mahdolliset lapsilisät tai elatustuet, on jo 35 000.

Yhden köyhyysrajalla elävän ryhmän asioita saatiin sentään paremmalle tolalle, kun mikään ryhmittymä ei kehdannut lisätä vanhusten köyhyyttä. Menetelmä oli yksinkertainen: nostettiin kansaneläkettä runsaalla sadalla eurolla ja muutettiin verotusta niin, että käytännössä nuo runsaat 700 euroa kuukaudessa ovat verotonta tuloa.
EU:n ja OECD:n määritelmän mukaisia köyhiä on Suomessa 600 000 -700 000. Köyhien määrä on noin kaksinkertaistunut viidessätoista vuodessa. Vuonna 1995 tilastokeskus arvioi, että Suomessa on noin 370 000 köyhää.

Vuonna 2009 tulottomia kotitalouksia Suomessa oli n. 20 000 ja vuonna 2006 vastaava luku oli vajaat 10 000. Lapsiköyhyys on lähes kolminkertaistunut 1990-luvun lamasta ja lapsia elää nyt suhteellisen köyhyysrajan alapuolella saman verran kuin 1970-luvun alkupuolella. Joka neljäs yksinhuoltajaperhe elää nykyään suhteellisessa köyhyydessä, eli tuloja on alle 60 prosenttia suomalaisten keskitulosta. Vielä viisitoista vuotta sitten yksinhuoltajaperheistä köyhiä oli harvempi kuin joka kymmenes.

Samaan aikaan toimeentulotuen perusosa on pysynyt ennallaan. Se on jäänyt muusta ansiokehityksen tasosta parinkymmenen vuoden aikana jälkeen. Nyt toimeentulotuki on yli 40 prosenttia jäljessä ansiotulojen kehityksestä.

Perusturvan taso on jäänyt selvästi jälkeen yleisestä tulokehityksestä eikä perusturvan varassa elävien tulot suurimmalla osalla riitä edes kohtuulliseen kulutukseen. Sen sijaan keskipalkkaisen suomalaisen tulot riittävät kattamaan minimikulutuksen jopa kolminkertaisesti.

Lue lisää:

YLE: Köyhien asema on huonontunut
YLE: Köyhien määrä kaksinkertaistunut vuodesta 1995
Taloussanomat: Jo 20 000 taloutta elää ilman tuloja
STT: Lapsiköyhyys kolminkertaistunut
HS: Suomalaislapsia nyt köyhyysrajan alapuolella yhtä paljon kuin 70-luvulla
YLE: Joka neljäs yksinhuoltajaperhe tarvitsee toimeentulotukea
THL: Perusturva ei riitä edes minimikulutukseen

1/27/2012

Michael Albert: Osallisuustalous tiivistettynä

Michael Albert:
Parecon [participatory economics] is a proposal for a way of carrying out production, consumption, and allocation that is classless and equitable, that delivers to each actor self managing say, and that produces not only desired goods and services but also desirable solidarity and diversity. It is not a comprehensive blueprint but, instead, a description of the key attributes of four institutions deemed essential if economics is to be both worthy and desirable.
Osallisuustalouden toinen alkuperäinen kehittäjä, Michael Albert, kirjoitti pyynnöstä tiivistelmän osallisuustalouden ideasta käytettäväksi flaijereihin Occupy-liikettä varten. Teksti on selkokielinen johdanto osallisuustalouden ideaan.

1/26/2012

Video: Ruokaosuuskunta Park Slope



Osallisuustalouden idean perustavia arvoja, omaehtoisuutta, tasavertaisuutta, solidaarisuutta ja moniarvoisuutta, voidaan pyrkiä tukemaan rakenteellisesti työpaikoilla nykyiselläänkin. New Yorkissa toimivasta Park Slope -ruokaosuuskunnasta kertovassa videossa kerrotaan lyhyesti jäsenten yhdessä pyörittämästä yhteisöllisestä ruokakaupasta, jonka ajatuksena on tarjota omaehtoista työtä sekä korkealaatuisia ruoka-aineita edulliseen hintaan jäsenilleen. Osuustoiminta onkin virinnyt taloustaantuman runtelemassa Yhdysvalloissa yhdeksi työkaluksi uusien oikeudenmukaisempien ja vakaampien työpaikkojen rakentamiseen.

Osallisuustalouden visio tarjoaa hyödyllisiä näkökulmia osuuskuntatoiminnan kehittämiseen, sillä esimerkiksi tasapainotettujen työkokonaisuuksien idea mahdollistaa tasavertaisempia lähtökohtia työntekijöiden välille osuuskunnan päätöksenteossa. Jos osa työntekijöistä keskittyy pääasiassa hallinnollisiin tehtäviin, ja osa työntekijöistä tekee alinomaa tylsistyttäviä ja raskaita tehtäviä, on ymmärrettävää, että varsinainen päätöksentekovastuu siirtyy vähitellen vastuullisemmissa työtehtävissä työskennelleiden käsiin. Näin ollen kannatettava tavoite työntekijöiden tasavertaisuudesta ei pääse toteutumaan. Jos puolestaan työtehtävistä koostuvat työkokonaisuudet pyritään tasapainottamaan ihmisten välillä niin, ettei työn miellyttävyydessä ja vastuullisuudessa synny merkittäviä eroja, työntekijät ovat tasavertaisemmassa asemassa myös yhteisistä asioista päätettäessä.

Lisää aiheesta:

Espanjalaiset Mondragonin osuuskunnat esittelevät demokraattisen suunnittelun mahdollisuuksia 
Osallisuustalouden visio: Työkokonaisuudet

1/25/2012

Mark Weisbrot: Taloustieteilijöiden hälyttävä idioottimaisuus

Taloustieteilijä Mark Weisbrot varoittaa Guardianissa, että Yhdysvalloissa vallalla olevat taloustieteelliset käsitykset ovat virheellisiä ja erittäin vahingollisia yhdysvaltalaisten hyvinvoinnin kannalta:
What the budget hawks are basically telling us is that we must assume that insurance and pharmaceutical companies will have a veto over the provisions of healthcare reform for decades to come. And that, therefore, we must find other ways to make up for these excessive costs, including cutting social security and other government spending, and pushing us into higher rates of poverty and inequality than we already have. 
And even worse in the short run, all this crap about the deficit and the debt will be used to block the necessary stimulus measures – "stimulus" has already become a dirty word that Democratic politicians are afraid to utter. This means high unemployment and a lot of unnecessary misery in the world's richest country for the foreseeable future.
Weisbrotin mukaan pääasiallisesti valtion velkaantumisesta huolestuneet tahot, jotka vaativat julkisen sektorin leikkauksia, ajavat Yhdysvaltoja entistä syvempään lamaan ja lisääntyvään taloudelliseen eriarvoisuuteen. Suurille lääke- ja vakuutusyhtiöille suotuisa yksityinen terveydenhoitojärjestelmä Yhdysvalloissa on surullisen kuuluisa tehottomuudestaan ja järjestelmän kulut ovat kovassa nousussa. Järjestelmän täysremontin sijaan vaaditaan sosiaalimenojen leikkauksia, ja näiden vaatimusten taustalla on Weisbrotin mukaan virheellinen käsitys valtion velkaantumisen vaaroista.

Suomessakin toistuvasti esitetty huoli valtion ylivelkaantumisesta näyttäytyy Weisbrotin kommenttien valossa troijan hevosena hyvinvointirakenteiden purkamiselle.

Lisää aiheesta:

Paul Krugman: Julkinen velka ymmärretään väärin
Robin Hahnel: "Leikkauspolitiikka ei ole ratkaisu"
Jussi Ahokas: Talouden realiteetit ja yhteiskuntapolitiikka

1/24/2012

NYT: Apple, Amerikka ja kutistunut keskiluokka

New York Times:
Apple executives say that going overseas, at this point, is their only option. One former executive described how the company relied upon a Chinese factory to revamp iPhone manufacturing just weeks before the device was due on shelves. Apple had redesigned the iPhone’s screen at the last minute, forcing an assembly line overhaul. New screens began arriving at the plant near midnight. 
A foreman immediately roused 8,000 workers inside the company’s dormitories, according to the executive. Each employee was given a biscuit and a cup of tea, guided to a workstation and within half an hour started a 12-hour shift fitting glass screens into beveled frames. 
New York Timesin artikkelissa kuvataan Applen esimerkin kautta kehitystä, jossa keskiluokan työpaikat tuotannossa ovat valuneet ulkomaille. Artikkelissa kuvataan, kuinka ensimmäisen iPhonen design vaihdettiin Applen johtoportaassa vain viikkoja ennen julkaisua, ja kuinka tämän seurauksena 8000 työntekijää kiinalaisen tuotantotehtaan asuntoloissa herätettiin keksin ja teekupin voimalla kahdentoista tunnin työvuoroon kokoamaan puhelimia. Tämä osoittaa silmiinpistävällä tavalla, kuinka keskittynyttä päätöksentekovalta on nykyisessä korporaatiomallissa markkinataloudessa.
Similar stories could be told about almost any electronics company — and outsourcing has also become common in hundreds of industries, including accounting, legal services, banking, auto manufacturing and pharmaceuticals.
Työpaikkojen siirtäminen halvemman työvoiman maihin on arkipäivää monilla teollisuuden aloilla. Tämä kehitys on kiihtynyt sitä mukaa, kun kansainvälistä kauppaa on "vapautettu", eli kehittyvien maiden mahdollisuuksia suojella omia sisämarkkinoitaan ja näiden maiden työntekijöiden mahdollisuuksia järjestäytyä on heikennetty erilaisin "vapaakauppasopimuksin". Kansainvälisen kaupan "vapauttaminen" on hyödyttänyt pääasiassa kehittyneitä maita, ja erityisesti lisännyt kehittyneiden maiden suuryritysten liikevoittoja. Tämä on vaikuttanut myös kehittyneiden maiden tulonjakoon, sillä kehittyneiden maiden sisällä tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet.

Kiina on siinä määrin poikkeus, että sillä on ollut heikommista maista poiketen mahdollisuus irrottautua "vapaan kansainvälisen kaupan" vaatimuksista ja kasvattaa talouttaan osittain samankaltaisilla resepteillä, millä teollistunut länsi ja esimerkiksi idän talousihmeet, kuten Japani ja Etelä-Korea, aikanaan vakiinnuttivat taloudellisen johtoasemansa. Nämä kaikki talousveturit ovat harjoittaneet kehittyäkseen valtiokapitalismia, jossa valtiolla on vahva rooli talouden ohjaajana ja sääntelijänä. Esimerkiksi varmistaakseen Applen tilaukset tulevaisuudessa, Kiinan valtio tuki voimakkaasti tutkimus- ja kehitysyksikköjä ja tehtaita erilaisin keinoin.
When an Apple team visited, the Chinese plant’s owners were already constructing a new wing. “This is in case you give us the contract,” the manager said, according to a former Apple executive. The Chinese government had agreed to underwrite costs for numerous industries, and those subsidies had trickled down to the glass-cutting factory. It had a warehouse filled with glass samples available to Apple, free of charge. The owners made engineers available at almost no cost. They had built on-site dormitories so employees would be available 24 hours a day.
The Chinese plant got the job.

1/23/2012

Vuoden tärkein projekti yhteistyössä Parecon Sverigen kanssa

Viime viikolla vierailimme Tukholmassa Parecon Sverigen kutsumana. Esittelimme tähänastista toimintaamme, vaihdoimme ideoita ja suunnittelimme tulevaa yhteistyötä. Esimerkiksi ruotsalaisten kollegoiden järjestämä osallisuustalousaiheinen opintopiiri sekä julkaisutoiminta antoivat runsaasti inspiraatiota ja uusia ideoita oman toimintamme kehittämiseen.

Parecon Finlandin tärkein projekti vuodelle 2012 on Robin Hahnelin Suomen-vierailun järjestäminen syyskuun alussa. Järjestämme vierailun yhteistyössä Parecon Sverigen kanssa, ja näin ollen Hahnel vierailee samalla myös Tukholmassa. Robin Hahnel on ansioitunut ja kansainvälisesti tunnettu taloustieteen professori, hän työskentelee nykyään Portland State Universityssä Yhdysvalloissa, ja hän on toinen osallisuustalouden alkuperäisistä kehittäjistä. Aiemmin olemme julkaisseet sivuillamme haastattelumme Robin Hahnelin kanssa Leikkauspolitiikka ei ole ratkaisu ja sekä Hahnelin kirjoittaman, markkinatalouden eräisiin keskeisiin kohtiin keskittyvän tieteellisen artikkelin Perusteet markkinoita vastaan.

Kaikki ideat ja apu Hahnelin Suomen-vierailun suunnittelussa ovat tervetulleita. Tunnetko ihmisiä, jotka haluaisivat olla avuksi vierailun järjestämisessä tavalla tai toisella? Juuri yhteistyöhön ja vierailun tiedottamiseen otamme mielellämme ideoita vastaan – esimerkiksi mitkä tahot ovat halukkaita ottamaan Robin Hahnelin puhumaan ja mihin medioihin kannattaa olla yhteydessä näkyvyyden parantamiseksi?

Rohkaisemme kaikkia aiheesta kiinnostuneita ottamaan yhteyttä osoitteeseen joona.makinen@parecon.fi tai täyttämällä yhteydenottolomakkeen sivulla http://parecon.fi/parecon-finland-ry.

1/21/2012

"Talouden myytit ja harhakäsitykset" -tilaisuudet jatkuvat keväällä

Parecon Finlandin järjestämien avointen tilaisuuksien sarja pääkaupunkiseudun kirjastoissa jatkuu keväällä. Vuoden 2011 aikana järjestimme lukuisia tilaisuuksia, joista saatu palaute on ollut positiivista. "Talouden myytit ja harhakäsitykset" -tilaisuuksissa on esitelty markkinatalouden keskeisiä ongelmakohtia, sekä osallisuustalousvision tarjoamia mahdollisuuksia.

Kysymme, miltä demokraattisten ihanteiden mukainen vaihtoehto kapitalismille ja keskusjohtoiselle suunnitelmataloudelle voisi näyttää? Mitkä piirteet markkinataloudessa aiheuttavat kriisejä ja epävakautta? Ovatko markkinat niin tehokkaita kuin väitetään? Lisäävätkö ne vapautta ja demokratiaa, ja miten markkinoiden "näkymätön käsi" toimii? Miten kuvailemamme rakenteelliset seikat näkyvät talouden nykyisessä epävakaudessa, ympäristötuhoissa ja ihmisten arkielämässä? Aikaa on varattu jokaisen tilaisuuden yhteydessä myös runsaasti yleisökysymyksille ja -keskustelulle.

Kevään aikana tilaisuuksiamme järjestetään pääkaupunkiseudun kirjastoissa seuraavasti:

Suomenlinnan kirjasto to 23.2. klo 18
Entresse (Espoon keskustan kirjasto) to 1.3. klo 18
Vallilan kirjasto to 15.3. klo 17
Pasilan kirjaston auditorio to 12.4. klo 17
Itäkeskuksen kirjasto to 3.5. klo 17

Tervetuloa!

1/19/2012

Jussi Ahokas: Talouden realiteetit ja yhteiskuntapolitiikka

Tutkija Jussi Ahokas kirjoittaa informatiivisessa ja erittäin suositeltavassa Raha ja talous -blogissa talouden yleisesti jaettujen myyttien ja virhekäsitysten vaikutuksesta yhteiskunnalliseen keskusteluun ja demokratiaan:
[...]esimerkiksi neoklassinen kasvumalli, johon oletukset Suomen talouskasvun hiipumisesta ja siitä seuraavista julkisen rahoituksen ongelmista perustuvat, osoittautuu ainoastaan abstraktiksi ajatusleikiksi, jolla ei ole mitään tekemistä rahatalousjärjestelmän ja rahatalouden kasvun kanssa. Jos puolestaan tarkastellaan valtion kulutuksen operaatioita rahatalousjärjestelmässä, havaitaan välittömästi, että todelliset julkisen velkaantumisen rajat ovat huomattavasti kauempana kuin vallitsevassa talousajattelussa ymmärretään. Näin ollen julkisen kulutuksen esteet osoittautuvat ideologisiksi ja institutionaalisiksi sen sijaan, että ne olisivat objektiivisia – luonnonlakeihin verrattavissa olevia tosiasioita.

Kun tietyn edistyksellisen yhteiskunnallisen tavoitteen puolesta kamppaileva liike seuraavan kerran kohtaa ”talouden reunaehdot” -argumentin, onkin argumentin esittäjältä syytä pyytää lisäperusteluja. Perustuuko väite rahavarojen riittämättömyydestä kenties kevyeen oletukseen Suomen talouden kasvun hiipumisesta tulevaisuudessa vai kenties oletukseen julkisen velkaantumisen välttämättömistä rajoista? Kun nämä oletukset on osoitettu virheellisiksi, voidaan argumentin esittäjää pyytää esittämään muita perusteita esitetyn reformin hylkäämiselle. Useimmissa tapauksissa näitä perusteita on varsin vähän tai ne osoittautuvat puhtaan ideologisiksi.
Ahokkaan teksti nostaa tiiviisti esiin valtion kulutukseen ja hyvinvointipolitiikkaan (esimerkiksi tasa-arvoisten, julkisten palveluiden kannattavuuteen) liittyen hyvin oleellisia havaintoja. Ehkä erityisesti on hyvä kiinnittää huomiota siihen, miten kapea talouden realiteettien ja perustekijöiden ymmärrys vaikeuttaa mielekkään demokraattisen päätöksenteon ja keskustelun käymistä, ja moninaisempien vaihtoehtojen punnitsemista. Samalla valta taloutta koskevasta päätöksenteosta karkaa kapeiden erityisryhmien käsiin, ja näinollen keskustelu painottuu huomattavasti näiden ryhmien eduksi.

Osallisuustalouden esimerkissä on pyritty ottamaan nämä todennäköiset ongelmat rakentavalla tavalla huomioon. Painoarvo päätöksenteossa pyritään antamaan huolellisesti moniarvoisuudelle ja omaehtoisuudelle hajautetun, osallistuvan suunnittelun esimerkin avulla. Markkinataloudessa - pienen poliittisten päättäjien eturyhmän vallan maksimointiin jo nimensä mukaisesti keskittyneesä keskusjohtoisesta suunnitelmataloudesta puhumattakaan - ei puolestaan ole juurikaan rakenteellisia menetelmiä tasavertaisten lähtökohtien tai yksilöiden omaehtoisuuden turvaamiseen, ja näillä alueilla esiintyvät laajat ongelmat ovatkin jatkuvasti kansalaisten toimintaa ja organisoitumista vaativia.

Lisää aiheesta:

Robin Hahnel: "Leikkauspolitiikka ei ole ratkaisu"
Joseph Stiglitz: "Euroopassa ja Yhdysvalloissa tehty täysin vääriä talouspäätöksiä"
Suomen Attac: "Tukipaketit syöksevät velkakriisimaat syvään taantumaan"
Teivo Teivainen: "Talouden vapaus on pelkkä myytti"

Luento osallisuustaloudesta Helsingin työväenopistossa maanantaina 5.3.

Osallisuustalouden esimerkkiä käsitellään keväällä osana Helsingin työväenopiston avointa "Vaihtoehtoja kasvutaloudelle" -luentosarjaa. Markkinatalouden keskeisiä rakenteellisia ongelmakohtia, niiden korjaamistapoja ja toivotun yhteiskunnan tavoitteita vertaillaan luennossa osallisuustalouden esimerkkiin. Luento on noin kahden tunnin mittainen ja tarjoaa yleiskatsauksen osallisuustalouden tarjoamista reformeista ja työkaluista demokraattisen talouden kehittämiseen.

5.3. klo 16.50 Helsingin työväenopiston opistotalolla (Helsinginkatu 26) järjestettävä luento on avoin ja maksuton. "Vaihtoehtoja kasvutaloudelle" -luentosarjan kaikki tilaisuudet ovat nähtävissä työväenopiston sivuilla.

Keväällä jatkuvat myös Parecon Finland ry:n avoimet yleisötilaisuudet pääkaupunkiseudun kirjastoissa, joiden tarkat ajankohdat ilmoitetaan pian. Tervetuloa tilaisuuksimme keskustelemaan paremmasta taloudesta ja yhteiskunnasta!

1/18/2012

BBC: The Wealth Gap - Inequality in Numbers

Kuten esimerkiksi Le Monde Diplomatique lehdessä on perustellusti kirjoitettu, on Yhdysvalloissa kymmenien tuhansien ihmisten organisoima Occupy Wall Street liike onnistuneesti nostanut heikot työolosuhteet, kasvavan epätasa-arvon ja demokratian puutteen yhteiskunnassa ja erityisesti taloudessa julkiseen keskusteluun.

Myös BBC tunnustaa tämän artikkelissaan "The Wealth Gap - Inequality in Numbers":
Until protestors took to the streets last year, first in New York and then in financial centres across the world, inequality had been a low-key issue.

Not any more.

With the political temperature rising, a stream of new analysis is revealing how sharply inequality has been growing.
BBC:n artikkeli kokoaa lyhyesti hyödyllistä tietoa Suomessakin jopa ihanteellisena yhteiskuntana pidetyn Yhdysvaltojen valtavista tuloeroista sekä erityisesti kaikkein rikkaimpien aseman massiivisesta vahvistumisesta.

Markkinataloudessa useimmat vaikutusmahdollisuudet perustuvat rakenteellisesti omistusoikeuteen ja varallisuuteen - ja näin kasvavien tuloerojen ja erityisesti kaikkein rikkaimpien valtava rikastuminen aiheuttaa kasvavia ongelmia myös suhteessa päätöksentekoon, demokratiaan ja esimerkiksi nk. "vapaan kilpailun" kannalta usein oleelliseksi nähtyihin tasavertaisiin lähtökohtiin.

1/16/2012

Taloustieteilijöiden suositus: Työviikon pituutta tulisi leikata huomattavasti

The Guardian uutisoi englantilaisten taloustieteilijöiden selvityksestä, jonka mukaan kasvavan työttömyyden ja työuupumuksen ratkaisuksi taloutta voitaisiin tehostaa ja työntekijöiden hyvinvointia lisätä järjestämällä työpaikkoja uusilla tavoilla.
[...]The New Economics Foundation (NEF), which has organised the event with the Centre for Analysis of Social Exclusion at the London School of Economics, argues that if everyone worked fewer hours – say, 20 or so a week – there would be more jobs to go round, employees could spend more time with their families and energy-hungry excess consumption would be curbed. Anna Coote, of NEF, said: "There's a great disequilibrium between people who have got too much paid work, and those who have got too little or none."
Suosituksena on työtehtävien jakaminen laajemmin eri työntekijöiden kesken, sekä talouden kasvaneiden teholisien uudelleenjakaminen siten, että työntekijöille jäisi enemmän vapaa-aikaa. Näin työpaikkoja syntyisi enemmän, ja työntekijät todennäköisesti viihtyisivät paremmin. Lisäksi he todennäköisesti suoriutuisivat työtehtävistään järkevämmin neuvotelluissa olosuhteissa paremmin kuin nykyisissä, lähinnä yksipuolisesti sanelluissa ja pitkissä työviikoissa.

On huomattavaa, miten monet ehdotuksista ovat samansuuntaisia osallisuustalouden ehdotusten, erityisesti tasapainotettujen työkokonaisuuksien esimerkin, kanssa. Näin saavutetaan runsaasti etuja, kuten tutkijoiden mainitsema työllisyyden sekä todennäköisen työtehokkuuden ja työn kannustavuuden kasvu. Lisäksi tämänkaltaiset järjestelyt on mahdollista sitoa esimerkiksi osallisuustalouden kaltaisin ratkaisuin laajemminkin soveltumaan nykytyöpaikkojen kapeita ratkaisuja paremmin yhteen demokraattisten ihanteiden kanssa.

1/13/2012

YLE: Monet huono-osaiset eivät osaa tai jaksa hakea toimeentulotukea

YLE:
Arviolta puolet toimeentulotukeen oikeutetuista jättää etuutensa käyttämättä. Tuen hakumenettely koetaan niin byrokraattiseksi, etteivät huono-osaiset osaa tai jaksa ryhtyä paperisotaan. Myös sosiaalipalvelujen keskittäminen suurimmissa kaupungeissa yhdelle luukulle voi vaikeuttaa asiointia entisestään.
Myös Helsingin Sanomat uutisoi aiheesta viime elokuussa:
Useat tutkimukseen haastatelluista kertoivat luopuneensa esimerkiksi toimeentulotuen hakemisesta, vaikka sitä tulojen perusteella olisi ollut mahdollista saada. Taustalla oli kokemus, että tukea saadakseen on selvittävä raskaasta byrokratiasta ja paperisodasta.

Sosiaalityöntekijät vahvistavat tutkimuksessa, että sosiaalietuuksien alikäyttö on yleisempää kuin niiden ylikäyttö.

1/12/2012

Tutkimus: Rotat auttavat kaveria hädässä

Wired Science:
Mason and University of Chicago psychologists Jean Decety and Inbal Ben-Ami Bartal describe their rat empathy-testing apparatus: An enclosure into which pairs of rats were placed, with one roaming free and the other restrained inside a plastic tube. It could only be opened from the outside, which is exactly what the free rats did — again and again and again, seemingly in response to their trapped companions’ distress.

Once rats learned to free their trapped and agitated partners, they did so almost immediately in trial after trial. The behavior was clearly deliberate. When the restrainer was empty, rats ignored it. When stuffed rats were restrained, the rats ignored them. “It’s compelling evidence that it’s the distress of the trapped cagemate motivating this helping behavior,”

To make sure the rats weren’t responding to some immediate social reward — a rat version of a thank-you hug — the researchers tweaked the apparatus so that trapped rats were released into a separate cage. Again, the rats freed each other. When given the opportunity to eat chocolate treats first, rats were as likely to release their companions first, and even shared the chocolate with them.
Frans de Waal, yksi maailman johtavista kädellistutkijoita ja kirjan "The Age of Empathy" kirjoittaja kommentoi tuloksia
According to de Waal, the results “show for the first time that rodents are not just affected by the emotions of others, but that empathy motivates altruism.” He believes the rats responded to an instinctive urge to make their compatriots feel better, just as humans and chimpanzees and some cetaceans do. “The mechanism must ancient,” said de Waal.

For Bartal, whether rats were motivated by their companions’ distress or their own is less interesting than the simple fact they responded at all. “The bottom line here is that nature is very smart. Nature made it rewarding for us to end the suffering of another,” she said.
Tutkimus asettaa erittäin kyseenalaiseen valoon ääridarwinistisen ja hobbesilaisen näkemyksen luonnosta, jossa vallitsee kilpailu rajallisista resursseista, taistelu olemassaolosta ja kaikkien sota kaikkia vastaan. Tai ainakaan kokeen rotat eivät olleet tällaisesta tietoisia.

Tämän näkemyksen mukaan ei rottien tulisi auttaa toisiaan, tai ainakin heidän tulisi syödä tarjottu suklaa ensin itse ja vasta sen jälkeen päästää ansaan jäänyt rotta vapaaksi. Kuitenkin rotat käyttäytyivät juuri päinvastaisesti. He päästivät ansassa olleen rotan ensin vapaaksi ja vasta sen jälkeen ottivat suklaan - ja jopa jakoivat sen toisen rotan kanssa.

Tutkimus vihjaa, että kyky asettua toisen asemaan ja halu auttaa toista on luonnossa hyvin laajalle levinnyt. Näin ihmisten todella pitkälle kehittynyt empatiakykykään ei olisi niinkään jotakin opittua vaan ennemminkin meihin perustavanlaatuisesti luonnon ja evoluution koodaama piirre.

Lisää aiheesta:

Wall Street Journal: The Origins of Human Empathy
Talouselämä: Itsekkyyden myytti murtuu
Harvard Business Review: The Unselfish Gene
Tutkimus: Muiden rahallinen auttaminen tekee onnelliseksi
WSJ: Tasavertaisuus on ihmiselle tärkeämpää kuin raha
Tiede: Jo vauvat tajuavat mikä on reilua


1/11/2012

George Monbiot: Libertarianism makes freedom an instrument of oppression

Kolumnisti ja kirjailija George Monbiot The Guardianissa:
In the name of freedom – freedom from regulation – the banks were permitted to wreck the economy. In the name of freedom, taxes for the super-rich are cut. In the name of freedom, companies lobby to drop the minimum wage and raise working hours. In the same cause, US insurers lobby Congress to thwart effective public healthcare; the government rips up our planning laws; big business trashes the biosphere. This is the freedom of the powerful to exploit the weak, the rich to exploit the poor.

As Berlin noted: "No man's activity is so completely private as never to obstruct the lives of others in any way. 'Freedom for the pike is death for the minnows'." So, he argued, some people's freedom must sometimes be curtailed "to secure the freedom of others".

But rightwing libertarians do not recognise this conflict. They speak (...) as if the same freedom affects everybody in the same way. They assert their freedom to pollute, exploit, even – among the gun nuts – to kill, as if these were fundamental human rights. They characterise any attempt to restrain them as tyranny. They refuse to see that there is a clash between the freedom of the pike and the freedom of the minnow.

Modern libertarianism is the disguise adopted by those who wish to exploit without restraint. It pretends that only the state intrudes on our liberties. It ignores the role of banks, corporations and the rich in making us less free. It denies the need for the state to curb them in order to protect the freedoms of weaker people. This bastardised, one-eyed philosophy is a con trick, whose promoters attempt to wrongfoot justice by pitching it against liberty. By this means they have turned "freedom" into an instrument of oppression.
Monbiot esittää kolumnissaan kuinka yhteiskunnassa ja taloudessa on useita tilanteita, joissa toisen toimijan vapaus on ristiriidassa toisen toimijan vapauden kanssa. Jos saastuttajilla on vapaus saastuttaa, saasteiden uhreilla ei ole vapautta elää saasteettomassa ympäristössä. Jos varakkailla on vapaus jättää lapsilleen suuria perintöjä, ei tulevilla sukupolvilla ole vapautta nauttia tasavertaisista taloudellisista mahdollisuuksista.

Jopa oivallisempi on Monbiotin huomio siitä, kuinka vapaamarkkina-ideologia näkee yksisilmäisesti valtioiden asettamat markkinoiden rajoitteet ainoana tai ainakin merkittävämpänä vapautta rajoittavana tekijänä. Tämä katsantokanta jättää huomiotta kuinka yritykset, pankit ja kasautuva varallisuus rajoittavat ihmisten vapautta.

Kapitalismissa ja markkinataloudessa on valtavat vääristymät mitä tulee eri yhteiskunnallisten ryhmien neuvotteluasemiin ja mahdollisuuksiin ylipäätään osallistua taloutta ja itseään koskevaan päätöksentekoon. Yritysten omistajat ja johtajat omaavat suunnattoman voimakkaat neuvotteluasemat suhteessa tavalliseen työntekijään ja ihmiseen. Lisäksi tavallisella ihmisellä on nykytaloudessa vain hyvin vähän konkreettisia mahdollisuuksia osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon.

Jos yritysten omistajilla on vapaus päättää yritysten toiminnasta haluamallaan tavalla, ei yrityksen työntekijöillä ole vapautta päättää työnteostaan haluamallaan tavalla.

1/10/2012

Talouselämä: Neljäsosalla toimeentulovaikeuksia

Talouselämä:
Toimeentulovaikeuksia oli vuonna 2010 kaikkiaan noin 650000 kotitaloudella eli 25,4 prosentilla kotitalouksista. Määrä kasvoi noin 50 000 kotitaloudella, eli 1,8 prosenttiyksikköä vuodesta 2009. Tiedot ilmenevät Tilastokeskuksen tulonjakotilaston yhteydessä kerätyistä tiedoista.

1/09/2012

Business Insider: Yrittäjät ja rikkaat eivät luo työpaikkoja

Business Insider:
Combination of entrepreneurs plus capital can certainly create a handful of temporary jobs — jobs that last until the invested capital runs out. But without healthy customers to buy the products and services created by these entrepreneurs and investors, whatever jobs are temporarily created will quickly go "poof."

If you need proof of this, just look at the late 1990s. In the late 1990s, and especially in 1999, hundreds of thousands of investors poured tens of billions of dollars into Internet-related investments. The entrepreneurs and companies that received these investments used it to create tens of thousands of jobs — very temporarily.

If entrepreneurs and investors really could singlehandedly "create jobs," these jobs would still exist. But by 2001, when the Internet bubble had burst, and the investment capital dried up, most of the jobs created by those 1999-era entrepreneurs and investors disappeared. Because it turned out there was no real demand for their products.
Artikkelissa korostetaan kuinka yrittäjällä saattaa olla vaikka kuinka nerokas idea ja vaikka kuinka paljon rahoitusta tarjolla sen toteuttamiseksi, mutta jos asiakkailla ei ole rahaa ostaa yrityksen tuotteita, ei yritys luo yhtäkään työpaikkaa, paitsi hetkellisesti.
Now, of course entrepreneurs are an important part of the company-creation process. And so are investors, who risk capital in the hope of earning returns. But, ultimately, whether a new company continues growing and creates self-sustaining jobs is a function of customers' ability and willingness to pay for the company's products, not the entrepreneur or the investor capital.

Suggesting that "rich entrepreneurs and investors" create the jobs, therefore, is like saying that a seed creates a tree. The seed does not create the tree. The seed starts the tree. But what creates the tree is the combination of the DNA in the seed and the soil, sunshine, water, atmosphere, nutrients, and other factors that nurture it. Plant the seed in an inhospitable environment, and it won't create anything. It will die.
Artikkelissa esitetään selkeät perusteet usein esitettyä näkemystä vastaan, jonka mukaan rikkaiden korkea verotus olisi ongelma. Näkemyksen mukaan rikkaiden matala verotus ja pääoman liikkeiden rajotusten purkaminen tarjoaisivat kannustimet luoda uusia yrityksiä ja pääomia sijoitettavaksi näihin yrityksiin - ja täten luotaisiin lisää työpaikkoja.

Perusajatus on tämä: yrittäjät ja sijoittajat eivät luo työpaikkoja. Terve talous itsessään luo työpaikkoja. Yrittäjät ja sijoittajat ovat tärkeitä, mutta ilman kysyntää he eivät luo yhtään työpaikkoja. Mitä suurempi kokonaiskysyntä, sitä enemmän on tarvetta ja mahdollisuuksia luoda yrityksiä ja työllistää. Työllisyyden ja talouskasvun kannalta on parempi mitä suurempi osa tuloista menee alemmille tuloluokille, koska he kuluttavat suuremman osan tuloistaan kuin rikkaammat.

Samankaltaiseen tulokseen päädyttiin äskettäin myös suomalaisessa väitöskirjassa.

1/06/2012

Väitös: Suuret tuloerot haittaavat talouskasvua

YLE:
Rahan keskittyminen rikkaille nimittäin vähentää talouskasvulle elintärkeää kulutusta. 
Köyhät sen sijaan laittavat lanttinsa kaikkia hyödyttävään kiertoon, koska heidän on pakko. 
- Ihmiset luonnollisesti pyrkivät varautumaan epävarmaan tulevaisuuteen ja jos on enemmän tuloja niin sitä paremmin pystyy varautumaan eli säästämään, Malinen toteaa. 
Kulutuksen vähentyminen puolestaan vähentää investointeja, työllisyyttä ja sitä kautta hidastaa bruttokansantuotteen kasvua.
Kansantaloustieteilijä Tuomas Malisen mukaan tulojen epätasainen jakaantuminen haittaa myös kansantalouksien toimintaa, sillä rahan keskittyminen rikkaiden käsiin vähentää kulutuskysyntää, mikä puolestaan heikentää yksityisen sektorin investointihalukkuutta.

Tuloerojen kokonaisvaikutus yhteiskuntiin on laajempi. Aihetta laajasti tutkinut Richard Wilkinson on koonnut selkokielisessä ja tiiviissä luennossaan tuloerojen aiheuttamia lukuisia sosiaalisia haittoja yhteiskunnissa.

Tuloerokeskustelussa olisi tärkeää pohtia myös sitä, millä perustein ihmisiä palkitaan työstään ja mihin näillä palkitsemiskäytännöillä pyritään? Tuoreet tutkimukset työmotivaatiosta ja palkitsemisesta ovat tuottaneet yllättäviä tuloksia – esimerkiksi käsitys siitä, että muhkeat lisäansiot motivoivat ja parantavat työn tuottavuutta, on osoittautunut erityisesti ei-mekaanisten töiden kohdalla virheelliseksi. Joissain tapauksissa valtavat bonukset ovat itse asiassa heikentäneet työtuloksia. Tutkimusten mukaan paremmin motivoi mahdollisuus kehittyä ja parantua omassa työssään sekä kokemus siitä, että oma työ on merkittävää.

Osallisuustalouden visiossa ehdotetaan palkitsemisperusteeksi ahkeruutta ja vaivannäköä, koska niihin ihminen voi aidosti itse vaikuttaa. Nykyään esimerkiksi neuvotteluvoima- ja asema, onni, koulutustaso ja varallisuus vaikuttavat suuresti ihmisten tuloihin. Ahkeruuden ja vaivannäön perusteella palkitseminen mahdollistaisi oikeudenmukaisemmat palkitsemisperusteet, ja myös työn tuottavuuden näkökulmasta olisi loogista palkita ihmistä sellaisesta, mihin hänellä on täysi mahdollisuus vaikuttaa.

1/05/2012

KU: Köyhyys Suomessa tuplaantui

Suomalaisten köyhyys on yli kaksinkertaistunut parin viime vuosikymmenen aikana. 
– Kun Suomen köyhyysaste pienituloisuudella mitattuna oli vuonna 1993 kuusi prosenttia, vuonna 2009 se oli 13,1 prosenttia, Helsingin yliopiston taloustieteen professori Vesa Kanniainen kirjoittaa tuoreessa Yhteiskuntapolitiikka -lehdessä. 

1/04/2012

Paul Krugman: Julkinen velka ymmärretään väärin

Paul Krugman, New York Times:
Deficit-worriers portray a future in which we’re impoverished by the need to pay back money we’ve been borrowing. They see America as being like a family that took out too large a mortgage, and will have a hard time making the monthly payments.
This is, however, a really bad analogy in at least two ways. 
First, families have to pay back their debt. Governments don’t — all they need to do is ensure that debt grows more slowly than their tax base. The debt from World War II was never repaid; it just became increasingly irrelevant as the U.S. economy grew, and with it the income subject to taxation. 
Second — and this is the point almost nobody seems to get — an over-borrowed family owes money to someone else; U.S. debt is, to a large extent, money we owe to ourselves.
Taloustieteen nobelisti Paul Krugman purkaa kolumnissaan "Nobody Understands Debt" yleisimpiä väärinkäsityksiä liittyen valtioiden velkaantumiseen. Valtion velka mielletään usein samanlaiseksi kuin ylisuuren asuntovelan ottaneen perheen velka. Krugman huomauttaa, että vertaus ontuu pahasti, sillä valtioiden ei tarvitse maksaa velkaa takaisin, kunhan huolehditaan siitä, että velka kasvaa hitaammin kuin verokertymä kasvaa. On myös tärkeää huomata, että ylivelkaantunut perhe on velkaa muille, kun taas esimerkiksi Yhdysvaltain velka on suuressa määrin lainaa itseltään.

Krugman antaa esimerkin toisen maailmansodan aiheuttamasta velasta, joka oli suhteellisesti suurempi kuin nykyinen Yhdysvaltain valtion velka. Velka oli kuitenkin myös veronmaksajien omistamaa – esimerkiksi niiden ihmisten, jotka ostivat valtion joukkovelkakirjoja. Velka ei tehnyt sodanjälkeisestä Amerikasta köyhempää, eikä se estänyt suurimpia nousuja tuloissa ja elintasossa Yhdysvaltain historiassa.

Kuten Krugman toteaa, julkista velkaa voi olla toki liikaa ja julkisella velalla on merkitystä. Nykyisenkaltaisessa taloustaantumassa julkisen velan keinotekoista suitsimista tärkeämpää on pyrkiä elvyttämään taloudet kasvavan työttömyyden loukusta lisäämällä julkista kulutusta. Nykyinen valtion velkaantumisella pelottelu johtaa vain tarpeettomiin julkisen sektorin leikkauksiin ja laman syventymiseen.

1/03/2012

HS: Rikkaiden tulot räjähtivät kasvuun 1990-luvulla

Helsingin sanomat:
Vuosina 1990–2007 parhaiten ansaitsevien 50 000 suomalaisen tulot kasvoivat viisi kertaa nopeammin kuin keskituloisen suomalaisen tulot. Kaikkien suomalaisten tulot kasvoivat 41 prosenttia, mutta hyvätuloisimmalla prosentilla ne nousivat 209 prosenttia. 
Ilmiö näkyy myös tulonmuodostuksen keskimääräisessä vuosikasvussa. 
Suomalaisten käteen jäävät tulot nousivat keskimäärin 2,4 prosenttia vuodessa. Ylimmällä prosentilla nousuprosentti oli 12,3. 
Vielä rajumpaa on rikkaimman promillen eli viidentuhannen hyvätuloisimman käytettävissä olevien tulojen vuotuinen keskimääräinen kasvuvauhti: se oli vuosina 1990–2007 keskimäärin 34 prosenttia vuodessa.
Ennen vuotta 1990 rikkaimpien tuloista vain alle 15 prosenttia oli pääomatuloja. Uutisessa haastatellun kansantaloustieteen professorin Matti Tuomalan mukaan nykyään esimerkiksi rikkaimman 5000 suomalaisen tuloista pääomatulot muodostavat jo 70-90 prosenttia. Blogissamme on kirjoitettu aiemminkin 1990-luvun alun verouudistuksesta ja sen vaikutuksista tulo- ja varallisuuseroihin. Uudistusten yhteydessä muun muassa pääomaverotuksen progressiivisuus poistettiin.
Vauraiden pörssilistaamattomien yhtiöiden osakkaat saavat jakaa vuosittain 90 000 (ensi vuodesta lukien 60 000) euroa osakasta kohden nollaverokannalla. 
Näin tarpeeksi vauraan nelihenkisen perheyhtiön jäsenet ovat voineet jakaa itselleen vuosittain nollaverokannalla yhteensä 360 000 euroa (ensi vuodesta 240 000 euroa) vuodessa. Tätä suuremmista osingoista heidän veroprosenttinsa on pääomatuloista 19,6. 
Koska verovapaita osinkoja saa jakaa yhdeksän prosenttia yhtiön nettovarallisuudesta, veroetu koskee täysimääräisesti vain vauraimpia suomalaisia.
Vauraiden perheyhtiöiden omistajia tuetaan jo osinkojen alhaisella veroprosentilla (19,6), joka on selvästi työn verotusta alhaisempi. Tämän lisäksi pörssilistaamattomien yhtiöiden omistajat saavat jakaa vielä ensi vuodesta eteenpäin itselleen 60 000 euroa per henkilö, ilman veroja.

1/02/2012

Pääsivuston tekniset ongelmat korjattu

Pääsivustomme (www.parecon.fi) suljettiin pois käytöstä 20.-22.12.2011. Parecon.fi-sivustomme onnistuttiin hakkeroimaan ja sivustomme palvelimelle piilotettiin phishing-huijaussivusto. Saimme tiedon ongelmasta nopeasti Googlelta sekä Viestintävirastolta ja sivustomme suljettiin tilapäisesti korjausta varten.

Poistimme hakkereiden asentamat tiedostot palvelimelta ja palautimme sivut toimivasta varmuuskopiosta. Varmuuskopion ansiosta mitään sisältöä ei onneksi päässyt häviämään. Testasimme sivustoa laajamittaisesti ja koska sivusto toimi tämän jälkeen normaalisti, avasimme sivuston jälleen käyttöön. Hakkerointi kohdistui siis vain palvelimemme sisältöön ja huijauksen tarkoituksena oli käyttää salaa palvelintilaamme huijaussivustojen pyörittämiseen. Hakkerointi ei siis aiheuttanut tietoturvaongelmia parecon.fi-sivuston vierailijoille.

Jatkossa pidämme entistä tarkempaa huolta sivujen päivityksistä, varmuuskopioinnista ja salasanojen vahvuudesta. Pahoittelemme aiheutunutta häiriötä sivustomme käyttäjille.