12/21/2012

Talvitauko

Parecon Finlandin blogin julkaisu siirtyy lyhyelle talvitauolle. Myös tauon aikana otamme mielellämme vastaan linkkejä ja kommentteja toiminnastamme kuluneen vuoden aikana.

Vuoden 2012 aikana julkaisimme hieman yli sata linkitystä, kommentaaria tai pidempää artikkelitekstiä sivuillamme. Esimerkkejä muutamista kiinnostusta herättäneistä teksteistä:
Empatiakyky on sekä toisen asemaan asettumisen että moraalin ja eettisen toiminnan kulmakivi. 
Lue lisää: "Köyhyys on tyhmyyttä, pelurit pärjää: osa 1"
Kuvaillun periaatteen mukaan Jorma Ollilan pojanpojan tulisi saada tuhatkertaista palkkiota verrattuna korkeasti koulutettuun, ahkeraan ja erittäin tuottoisaa työtä tekevään köyhän perheen tyttäreen. 
Lue lisää: "Jorma Ollilan pojanpojan tapaus"
Lukuisissa yrityksissä on käytössä Valven käsikirjassa kuvatun kaltaista horisontaalista, ei hierarkista, päätöksentekoa ja työnjakoa. 
Lue lisää: "Peliyritys ilman pomoja" 

Toiminnastamme vuoden 2012 aikana olemme erityisen ylpeitä yli 1000 osallistujaa keränneistä tilaisuuksistamme yhdessä taloustieteilijä Robin Hahnelin kanssa, sekä antamastamme asiantuntija-avusta "Kilpailusta yhteistyöhön" teoksen julkaisemisessa Suomessa. Teos on ollut kysytty tuote kirjakaupoissa, ja sitä on lainattu erittäin innokkaasti myös esimerkiksi pääkaupunkiseudun kirjastoista.

Toivomme kirjan tarjoavan työkaluja ja uudenlaisia ajattelun lähtökohtia keskusteluun hyvinvointivaltioiden taloushistoriasta sekä ensiarvoisen tärkestä taloudellisesta vapaudesta.

Myös Parecon Finlandin tuottamat videot markkinataloutta, hyvinvointivaltioita ja ilmastonmuutosta käsitelleistä keskeisistä Robin Hahnelin luennoista ovat vapaasti katsottavissa kotisivuillamme.

Parecon Finlandin toiminta jatkuu uusin julkaisuin ja tilaisuuksin ensi vuonna. Tuoreimmat uutiset toiminnastamme kerrotaan ensisijaisesti blogissamme ja kotisivuillamme. Sydämelliset kiitokset kaikille tilaisuuksiimme osallistuneille ja toiminnassamme korvaamattomalla tavalla vuoden aikana eri tavoin auttaneille.

12/18/2012

HS: Lastensuojelun työntekijöillä on hoidettavia yli suositusten

Helsingin Sanomat:
Kuntien lastensuojelun työntekijöillä on enemmän työtä kuin suosituksessa opastetaan. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän suosituksen mukaan yhdellä työntekijällä saisi olla noin 35 asiakasta, mutta useissa kunnissa heitä on jopa moninkertainen määrä. 
Työntekijät itse pitävät 20–30 lasta tai nuorta sopivana määränä. Silloin työmääränsä pystyisi hallitsemaan, eikä olisi jatkuva kiire, he perustelevat.
Lastensuojelu on yksi esimerkki taloudelle monin tavoin keskeisestä julkisesta, yleishyödyllisestä palvelusta, johon sijoitetut resurssit tulevat useimmiten moninkertaisesti takaisin. Tämä tapahtuu esimerkiksi paremmin taattuina lähtökohtien tasa-arvoisuutena, todennäköisemmin yleishyödylliseen työhön ja toisten auttamiseen huomattavasti paremmin valmiina aikuisina ja vähäisempänä tarpeena kalliisiin panostuksiin myöhemmin, jos kasautuvien ongelmien kierre onnistutaan katkaisemaan ennen aikuisuutta.

Huomionarvoista on myös kuntien lastensuojelussa työskentelevien ammattilaisten mielipiteen vähäinen vaikuttavuus tässä kysymyksessä. Niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin työpaikoilla on molemmilla äärimmäisen huono historia työntekijöiden huomioiden ja kokemuksen hyödyntämisessä konkreettisen päätöksentekovallan ja omaehtoisuuden muodossa. Ehkä erityisesti lastensuojelun alalla olisi keskeistä kuunnella työntekijöiden huomioita heidän erinomaisesti tuntemastaan kentästä ja tavoista toteuttaa palvelu hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla. Onnistuessaan nämä ratkaisut voisivat tuoda kipeästi kaivattua apua äärimmäisen heikossa asemassa oleville lapsille ja nuorille.

Lastensuojelun resurssipula ja näiden resurssien leikkaaminen entisestään on tuhoisaa erityisesti markkinatalouksia toistuvasti vaivaavien taloudellisten taantumien aikoina. Lisätaakan tuo palveluiden jatkuva yksityistäminen ja kapeakatseisen voitontavoittelun lisääntyminen. Tämä aiheuttaa erityisesti ongelmia sellaisilla aloilla, joilla markkinatalouksien yksi luontainen heikkous – kaupankäynnin ja tuotannon etenkin pitkälle aikavälille jakautuvien vaikutusten tarkka seuraaminen – vaikeuttaa tasapainoisten markkinoiden saavuttamista. Markkinamekanismien sinisilmäistä käyttämistä yleishyödyllisten ja tarkoituksenmukaisten tavoitteiden saavuttamiseen tulisikin arvioida erityisen tarkkaan kaikissa tapauksissa. 

Lastensuojelun kannalta on kuitenkin ajankohtaista uhka niin kutsutun "budjetin tasapainottamisen" nimissä toteutetuista leikkauksista julkiselle sektorille. Nämä saavat aikaan ongelmia myös laajemmin taloudessa esimerkiksi yritysten tuotteiden kysynnän vähenemisen muodossa ja peruspalveluiden saatavuudessa sekä jakautumisessa. Mutta erityisen kauaskantoisia ja perustavanlaatuisia nämä negatiiviset seuraukset ovat lasten ja nuorten kohdalla.

12/14/2012

New York Times: Toistasataa kuollutta ompelimon tulipalossa

New York Times:
In all, 112 workers were killed in a blaze last month that has exposed a glaring disconnect among global clothing brands, the monitoring system used to protect workers and the factories actually filling the orders.
New York Timesin uutisoima tragedia yli sata kuolonuhria vaatineesta tekstiilitehtaan tulipalosta tuo esiin ongelmia, joita nykyisissä markkinatalouksissa esiintyy kun palkkatasoa, työntekijöiden oikeuksia ja heidän työturvallisuuttaan pidetään alhaisella tasolla vetoamalla kilpailukykyyn esimerkiksi tuotannon kustannuksissa.

Työntekijöiden neuvotteluasemat ovat heikot tehtaiden omistajiin ja kauppaa ohjaaviin kansainvälisiin suuryrityksiin verrattuna. Tämä on osasyynä sille, mikseivät tehtaiden huonot olosuhteet ole huomattavassa roolissa tuotantoketjua ja hinnoittelua arvioitaessa. Tuotannon kustannusten "ulkoistaminen" esimerkiksi ympäristövahinkojen tai työntekijöiden työturvallisuutta ja hyvinvointia aliarvioimalla ovat keskeisiä heikkouksia markkinatalouksissa. Hinnoittelu ja markkinoiden toimivuus ovat usein systemaattisesti enemmän kiinni varakkaimpien toimijoiden varassa toimivasta valtapelistä kuin markkinaintoilijoiden idealistisista kuvauksista joissa "kuluttaja äänestää lompakollaan" ja "kysyntä kohtaa aina lopulta tarjonnan".

Hyödyllisempää onkin tarkastella eri toimijoiden vaikutusvaltaa ja -mahdollisuuksia. On tärkeää tarkastella, millaiseen toimintaan olemassa olevat markkinaolosuhteet ja esimerkiksi vallan ja varallisuuden keskittymisen vauhdittamat monopolistiset asemat kannustavat. Tähän poliittiseen ongelmaan ovat historiallisesti olleet keskeisinä lääkkeinä työntekijöiden järjestäytymismahdollisuuksien ja vaikutusvallan kasvattaminen, sekä valtion puuttuminen markkinoiden toimintaan rajoituksilla, jotka edesauttavat ympäristön kestävyyden ja työntekijöiden sekä kansalaisten kannalta toivottavien lopputulosten saavuttamista tehokkaammin kuin useissa tilanteissa harhaanjohtava luottamus markkinoiden itsekorjaavaan voimaan.

Bangladeshin työntekijöiden kohdalla tämä tarkoittaisi palkkatason ja työturvallisuuden parantamista esimerkiksi työntekijöiden kokemuksia paremmin huomioimalla, sekä laajemmin teollisuudenalan ja markkina-alueen kaupankäyntiä koskevien sääntöjen kehittämistä siten, ettei hintapoljentaa harrastavia ja työntekijöiden olosuhteet laiminlyöviä yrityksiä päästetä kilpailemaan markkinoille.

Tämänkaltaiset uudistukset ovat äärimmäisen tarpeellisia, joskin niidenkin vaikutusvalta on jatkuvasti uhattuna mitä enemmän tuotannon ja kaupankäynnin viitekehys on hallitsemattomaan markkinatalouteen perustuva. Ratkaisuna näihin ongelmiin kuluttajien, tuottajien ja ylipäätään kaikkien, joihin kaupankäynti vaikuttaa tulisi olla nykyistä tehokkaammin mukana prosessissa, jossa hinnat ja tuotantoa koskevat päätökset tehdään. Tällaisia ehdotuksia käydään läpi esimerkiksi taloustieteen professori Robin Hahnelin teoksessa "Kilpailusta yhteistyöhön".

12/11/2012

Talouselämä: Velkalinjassa pahimmat ruuhkat 10 vuoteen

Talouselämä:
Soitot Velkalinjan neuvontanumeroon ovat lisääntyneet merkittävästi tänä vuonna. [...] Pikavippejä nostetaan yhä enemmän ja pääasiassa pikavipeistä velkaantuneiden soittajien määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2010.
Niin sanottujen pikavippilainojen – verrattain pienikokoisten lainojen joissa on huomattavat korot – yleisyys on Suomessa huomattava. Lainoja myöntävät yritykset tekevät merkittäviä voittoja tällä ilmeisen kannattavalla liiketoiminnalla. Yritysten toiminnasta olemme aiemminkin nostaneet inhimillisten seurausten osalta ilmiötä kommentoineen diakonia ja yhteiskuntatyö -yksikön johtajan Heikki Hiilamon huomiot:
Kauppa- ja teollisuusministeriön tuore tutkimus kertoo, että pikavippejä käyttävät kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat kansalaiset. Lainsäätäjien pitäisi asettua ennen muita näiden ihmisten puolelle. Pientenkin summien lainaamiseen on laadittava reilut, kohtuulliset ja oikeudenmukaiset pelisäännöt
Korkeakorkoisten lainojen ottaminen aiheuttaa monelle vakavan velkakierteen, jossa alkuperäinen laina kasvaa perintämaksujen ja korkojen kautta jopa useita kertoja alkusummaa korkeammaksi. Huomionarvoisten inhimillisten seurausten vuoksi on esitetty mm. pikavippien kieltämistä. Tämä oletettavasti herättäisi vastustusta ainakin niin pikavippejä markkinoivien yritysten omistajissa kuin velkojen keräämisellä voittoa tekevissä perintätoimistoissa. Lainojen myöntämisessä vedotaankin usein lainanottajan vastuuseen, mutta tutkimustiedon valossa tämä näkökulma ei ole aivan yksiselitteinen. Myös esimerkiksi tunnettu sijoitusneuvoja ja kirjailija Yves Smith on peräänkuuluttanut asuntolainojen kohdalla lainaajan vastuuta lainanottajan maksukyvyn arvioinnista. Samat huomiot pätevät monin osin myös pikavippien kanssa.

Lainojen merkitystä mahdollisuuksien toteuttamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa ei tulekaan väheksyä, mutta onnistuneita tuloksia on äärimmäisen vaikea saavuttaa sokeasti markkinamekanismeihin luottamalla. Muuttujia ja erilaisia seurauksia on tällaisten pienlainojen kohdalla huomattavasti, ja kaikkien laskeminen tarkoituksenmukaisella tavalla osaksi hintoja on yksioikoisten markkinaratkaisujen yksi tunnettu, rakenteellinen kipupiste.

Yksi syy pikavippien ongelmiin on, että runsas joukko vakiintumattomia toimijoita (pikavippejä myöntävät yritykset) toimii ensisijaisena tavoitteenaan usein lyhyen tähtäimen voittojen kerääminen. Perintäyritysten tarjoama suoja toiminnan riskeiltä ei myöskään kannusta lainanantajia tarkkaavaisuuteen lainojen myöntämisessä ja riskien tarkassa arvioinnissa. Kun keskeiseksi voitontavoittelun elementiksi nousee juuri lainojen myöntäminen, ja toisaalta velkojen periminen, on yrityksillä vain vähän kannustimia lainojen ja niiden korkojen vaikutusten arviointiin.

Velkavoittojen sijaan laajempiin yleishyödyllisiin tavoitteisiin keskittyneillä järjestöillä onkin viimeaikaisia pikavippiyrityksiä huomattavasti positiivisempi historia pienlainojen tarjoamisessa. Esimerkiksi seurakuntien tai ylioppilaskuntien tarjoamat lainat ovat Suomessa koroltaan huomattavasti kohtuullisimpia, ja rakentuvat useimmiten aivan eri tavalla osaksi yhteisön muita tavoitteita ja arvoja. 

Uutiset kasvaneista ulosotoista ja lainanottajien avuntarpeesta, sekä toisaalta pikavippi- ja perintäyritysten huomattavista voitoista, ovat myös havainnollistava esimerkki eräistä haitallisista kannustimista markkinatalouksissa.

12/05/2012

Tutkimus: Rikkaiden veroaste ei yhteydessä kasvuun

Yhdysvaltain kongressin tutkimusosaston Congressional Research Servicen raportista:
There is not conclusive evidence, however, to substantiate a clear relationship between the 65-year steady reduction in the top tax rates and economic growth. Analysis of such data suggests the reduction in the top tax rates have had little association with saving, investment, or productivity growth. However, the top tax rate reductions appear to be associated with the increasing concentration of income at the top of the income distribution.
Yhdysvaltain kongressin tutkimusosaston Congressional Research Servicen julkaiseman tutkimuksen mukaan rikkaiden verotuksen tasolla ei ole suoraa yhteyttä talouden kasvuun. Rikkaiden veronkevennyksiä perustellaan usein sanomalla, että veronkevennykset johtavat säästämisen ja investointien lisääntymiseen, mikä puolestaan johtaa talouden kasvuun. Argumentin mukaan rikkaiden veronkevennyksillä saadaan siis aikaan kaikkia hyödyttävää talouskasvua.

Tutkimus ei kuitenkaan tue esitettyä väitettä varakkaampien verotuksen keventämisen positiivisista vaikutuksista. Tutkimuksessa tarkasteltiin Yhdysvaltojen huipputuloisimman väestönosan veroastetta suhteessa talouden kasvuun vuodesta 1945. Historiallisen aineiston valossa ei löytynytkään tukea väitteelle, jonka mukaan rikkaiden verotuksen laskeminen lisäisi merkittävästi esimerkiksi säästämistä, investointeja tai talouden kasvua. Tutkimuksen mukaan on kuitenkin nähtävissä, että rikkaiden veronkevennykset johtavat – odotettavasti – yhä voimakkaampaan vaurauden kasautumiseen kaikkein rikkaimmalle väestönosalle.

Lue myös:

12/01/2012

Talvivaara & ulkoisvaikutusten ongelma

Markkinatalouden keskeisiä vahvuuksia on tehdä ostajien ja myyjien välinen kaupankäynti sujuvaksi. Tämän mahdollistaa markkinataloudessa se, kuinka ostajat ja myyjät saavat (toimiessaan lainsäädännön puitteissa) käydä rajoitteitta keskenään kauppaa ilman, että he tarvitsevat toimilleen kolmansien osapuolien hyväksyntää. Tämä tekee liiketoiminnasta ja kaupankäynnistä jouhevaa.

Vaikka kolmansien osapuolien jättäminen kaupankäynnin ulkopuolelle on selvästi markkinoiden vahvuus, on se myös niiden heikkous. Monesti liiketoiminta ja eri tahojen keskinäinen kaupankäynti koskettaa myös muita kuin kaupan osapuolia joko positiivisten tai negatiivisten ulkoisvaikutusten muodossa.

Markkinoiden heikkouksiin lukeutuukin se, että liiketoiminnasta kolmansille osapuolille koituvat hyödyt tai haitat jäävät markkinamekanismeilta huomiotta. Tämä on markkinoita vaivaava vakava rakenteellinen ongelma, joka johtuu hintojen muodostumisesta ainoastaan ostajien ja myyjien välisten neuvottelujen perusteella. Näissä neuvotteluissa kolmansien osapuolien ääni jää huomiotta, eivätkä heille koituvat mahdolliset hyödyt tai haitat näy palvelujen tai tuotteiden loppuhinnoissa.

Edelleen vakavammaksi ongelman tekee se, että markkinoilla on sekä ostajien että myyjien etujen mukaista jättää nämä kolmannet osapuolet huomiotta. Mitä enemmän tuotannosta aiheutuvia kustannuksia tuottaja pystyy sälyttämään ulkopuolisten niskoille, sitä halvemmaksi tuotteen lopullinen hinta muodostuu, ja sitä todennäköisemmin tuottaja saa tuotteensa kaupaksi. Mitä enemmän ostaja pystyy jättämään muiden niskoille tuotteen käytöstä kolmansille osapuolille aiheutuvia kustannuksia, sitä kannattavampaa tuotteen käyttäminen on hänen näkökulmastaan.

Yksi keskeisistä yrityksen, tuotannonalan tai valtion kilpailukykyyn vaikuttavista tekijöistä on tuotannon kustannukset. Mitä halvemmalla yritys pystyy lopputuottensa valmistamaan, sitä paremmin se pärjää hintakilpailussa muiden saman alan yritysten kesken. Mitä halvemmalla Suomessa toimiva kaivosteollisuus saa oikeudet louhintaan ja mitä enemmän kaivokset pystyvät venyttämään erilaisia päästörajoituksia sekä jättämään mahdollisten ympäristöhaittojen kustannuksia kolmansien osapuolten harteille, sitä kannattavampaa heidän toimintansa on suhteessa kilpailijoihinsa.

Tämän takia on kaivosten etujen mukaista pyrkiä päästämään ympäristöön erilaisia jätteitä niin paljon kuin mahdollista ja vastustaa erilaisia veroja ja maksuja, joita niiltä saatettaisiin vaatia toimilupiensa edellytyksenä.

Markkinat eivät rakenteellisesti tarjoa juurikaan keinoja kolmansien osapuolten huomioimiseen liiketoiminnasta päätettäessä. Talvivaaran tapauksessa kaivoksen toiminnasta kärsineet paikalliset asukkaat eivät esimerkiksi ole saaneet vaikuttaa kaivostoiminnan toteutustapaan huolimatta heihin kohdistuvista merkittävistä haittavaikutuksista. He eivät myöskään ole saaneet korvausta heille aiheutuneesta haitasta. Kaivoksen ei ole tarvinnut maksaa paikallisille asukkaille aiheuttamastaan vesistöjen kuormituksesta, melusta, pölystä ja saasteista, ja se on näin pystynyt jättämään huomattavan osan niistä pois tuotannon kustannuksista. Samalla kaivoksen osakkeenomistajat sen sijaan saavat tästä johtuen suurempia voittoja, koska tuotannon kustannukset ovat alhaisemmat, kuin jos kaivos olisi joutunut maksamaan korvausta paikallisille asukkaille ja sopeuttamaan kustannuksia sen mukaisesti.

Tätä ongelmaa voidaan tarkastella myös omistusoikeuksien ongelmana, jolloin paikalliset asukkaat omistaisivat kukin tietyn osuuden alueen puhtaasta ilmasta, meluttomasta äänimaailmasta sekä saasteettomasta ympäristöstä ja vesistöistä. Markkinat saattaisivat ottaa tällöin paikallisten asukkaiden mielipiteet huomioon siinä ihanteellisessa tilanteessa, että he kaikki todella omistavat yhtäläisen osan alueen päästöoikeuksista.

Tämän seurauksena markkinoiden toiminta kuitenkin muuttuisi todennäköisesti hyvin jäykäksi ja tehottomaksi, jota voidaan havainnollistaa muutaman esimerkin kautta. Ensinnäkin hinta erilaisille päästöille olisi hyvin vaikea määrittää. Jokaisen asukkaan etujen mukaista olisi ilmoittaa haittansa määrä mahdollisimman suureksi ja hinta täten korkeaksi. Kaivoksen etujen mukaista taas olisi esittää päästöistä saatava hyöty mahdollisimman pieneksi ja hinta täten alhaiseksi. Näin markkinatoimijoiden omaa etua tavoitteleva toiminta vääristäisi tarkoituksenmukaisen informaation saamista päästöjen todellisista vaikutuksista.

Jos päästöoikeuksien haltijat eivät perustaisi jonkinlaista yhteenliittymää neuvotteluissa kaivoksen kanssa, tulisi kaivoksen edustajan käydä neuvotteluja jokaisen päästöoikeuksien omistajan kanssa erikseen. Tällöin päästöoikeuksien haltijan transaktiokustannukset eli neuvotteluihin kuluva aika ja vaiva olisivat todennäköisesti suhteettoman suuria neuvotteluista saatavaan hyötyyn, kun vaikutukset yksittäiseen ihmiseen ovat suhteellisen pienet. Samat syyt myös hillitsisivät ihmisten liittymistä kaivoksen kanssa päästöoikeuksista neuvottelevaan porukkaan.

Näin päästöoikeuksien suhteettoman suuret transaktiokustannukset rajoittaisivat ihmisten innokkuutta osallistua neuvotteluihin. Tämä vaikeuttaisi ja hidastaisi huomattavasti neuvottelujen etenemistä ja näin tekisi liiketoiminnasta jälleen vaivalloisempaa ja tehottomampaa.

Lisäksi jokaisen päästöoikeuksien haltijan kannattaisi viivytellä myymistä niin kauan kuin mahdollista. Mitä myöhempään yksittäinen päästöoikeuksien haltija pystyy myymään osuutensa kaivokselle, sitä paremman hinnan hän pystyisi neuvottelemaan oikeudelleen. Mitä vähemmän myyjiä on jäljellä, sitä paremman neuvotteluasemat heillä on suhteessa kaivokseen, koska kaivos on jo investoinut päästöoikeuksiin, eikä sen ole enää helppo perääntyä neuvotteluissa tai löytää toisia päästöoikeuksien myyjiä. Tämäkin tekisi pahimmillaan liiketoiminnasta erittäin hidasta ja vaikeaa.

Jotta edellä kuvatun kaltainen tilanne olisi alunperinkään mahdollinen, tulisi erilaiset omistusoikeudet määritellä hyvin pikkutarkasti. Jokaisella asukkaalla olisi tietynsuuruinen omistusoikeus meluttomaan, pölyttömään ja saasteettomaan ympäristöön, ja jokainen joka haluaisi aiheuttaa melua, pölyä tai muita päästöjä tietyn kriittisen rajan yli joutuisi käymään läpi samat neuvottelut kaikkien tahojen kesken. Ei ole vaikea kuvitella, kuinka hankalaa jokapäiväisestä elämästä ja tavallisesta liiketoiminnasta tulisi.

Todennäköisesti tietyn alueen omistussoikeuden haltijat perustaisivat pysyvän yhdistyksen tällaisten tapausten ratkomiseksi, mutta niidenkin tapauksessa jokaisen niihin osallistuvan yksilön etujen mukaista olisi liiotella itselleen aiheuttamaa haittaa, ja näin vääristää päästöoikeuksien markkinahintoja pois toiminnan todellisista kustannuksista. Lisäksi yksilöiden etujen mukaista ei edes välttämättä olisi liittyä yhdistykseen, jos he saavat paremmat neuvotteluasemat suhteessa ostajaan toimiessan itsenäisesti ja myymällä mahdollisimman myöhään.

Koska omistusoikeudet ovat tämän hetken markkinatalouksissa puutteellisesti määritellyt, on tätä ulkoisvaikutusten ongelmaa pyritty ratkaisemaan erilaisten verojen ja säädösten muodossa. Kuitenkin, vaikka omistusoikeudet olisivat tarkasti määritellyt, päästöoikeuksien määrän sekä niistä maksettavan hinnan tarkka määritteleminen markkinamekanismien kautta olisi hyvin hankalaa, koska markkinat tekevät kolmansien osapuolien osallistumisen päätöksentekoon hankalaksi sekä kannustavat eri markkinaosapuolia vääristelemään ratkaisevan tärkeää informaatiota oikean päästörajatason määrittämiseksi.

Näin ollen omistusoikeuksien määrittäminen ei välttämättä ratkaise ulkoisvaikutusten ongelmaa eikä täten mahdollista tuotannon todellisten haittojen ja hyötyjen tarkkaa mittaamista ja taloudellisten resurssien ja tuotannon tehokasta kohdentamista.

Erilaiset verot ja säädökset ovatkin nykytaloudessa välttämättömiä ekologisesti kestävän taloudellisen toiminnan takaamiseksi ja täten erittäin kannatettavia. Pitkällä aikavälillä tulisi kuitenkin pyrkiä pohtimaan talouden rakenteita uusiksi tavalla, joka mahdollistaisi ulkoisvaikutuksista kärsivien tai hyötyvien kolmansien osapuolien sujuvan osallistumisen taloudelliseen päätöksentekoon sekä tuotannon haittojen ja hyötyjen tarkan mittaamisen, jotta taloudelliset resurssit saatettaisiin kohdentaa mahdollisimman tehokkaasti.

Lue myös:

YLE: Talvivaaran ympäristövaikutukset pahenevat

11/28/2012

YLE: Kolmannes leipäjonon asiakkaista lapsiperheitä

YLE:
Pääkaupunkiseudun ruoanjakopisteissä käyvistä asiakkaista kolmannes on lapsiperheitä, selviää uudesta ruoanjakotutkimuksesta.

Tutkimuksen mukaan 92 prosenttia leipäjonoissa käyvistä pitää ruoka-apua välttämättömänä. Lähes puolella kävijöistä jää käyttöön pakollisten menojen jälkeen sata euroa tai vähemmän kuussa.

Koulutus ei välttämättä suojaa köyhyydeltä, sillä liki puolella kyselyyn vastanneista oli toisen asteen koulutus, sanoo erikoistutkija Saija Turunen Pääkaupunkiseudun sosiaalialan tutkimuskeskus Soccasta.

- Leipäjonoissa ei ole ainoastaan niitä ihmisiä, joilla on matala koulutus tai ei koulutusta ollenkaan, Turunen kertoo.
Lue myös:

Talouselämä: Neljäsosalla toimeentulovaikeuksia
TS: Työssäkäyvät köyhät juurtuivat Suomeen
YLE: Joka neljäs yksinhuoltajaperhe tarvitsee toimeentulotukea
YLE: Köyhien määrä kaksinkertaistunut vuodesta 1995
Taloussanomat: Katso kuka on oikeasti köyhä
STT: Lapsiköyhyys kolminkertaistunut

11/23/2012

The Real News: Korkeammat palkat johtavat talouskasvuun


The Real News haastatteli Greenwichin yliopiston taloustieteen professoria Özlem Onarania. Haastattelussa Onaran kertoo tutkimuksestaan, jossa hän oli tarkastellut kuinka kokonaiskysyntä ja bruttokansantuotteen kasvu on riippuvainen sekä palkkatasosta että voitto-osuuksien tasosta. Tutkimus kyseenalaistaa käsityksen, jonka mukaan matalammat palkat johtavat talouskasvuun, koska ne tekevät vientiin suuntautuvan teollisuuden kilpailukykyisemmäksi kansainvälisillä markkinoilla. Onaran korostaa ensinnäkin sitä, että uusklassisen taloustieteen piirissä palkkoja tarkastellaan ainoastaan kustannuksina, vaikka todellisuudessa niiillä on myös merkittävä rooli kokonaiskysynnän ylläpitäjänä.

Uusklassisen teorian mukaan palkkojen aleneminen johtaa talouskasvuun, koska nyt sijoittajille on tiedossa suurempia voittoja. Vaikka tämä pitääkin paikkansa, saattaa palkkojen alenemisesta johtuva kokonaiskysynnän pieneneminen Onaranin mukaan monissa tärkeissä tilanteissa kumota voitto-osuuksien suurenemisesta johtuvat positiiviset vaikutukset talouskasvuun.

Taustalla on yksinkertainen logiikka: köyhät kuluttavat suuremman osuuden tuloistaan kuin rikkaat. Palkkoja alennettaessa köyhempien kulutusvoima taloudessa vähenee, mikä johtaa kokonaiskysynnän laskuun. Rikkaiden tulojen lisääntyessä ei heidän lisääntynyt kulutusvoimansa riitä samaan aikaan paikkaamaan vajetta kokonaiskysynnässä, koska he eivät kuluta lainkaan vastaavaa osuutta tuloistaan. Täten voitto-osuuksien kasvaessa palkkojen kustannuksella talouden kokonaiskysyntä laskee, mikä johtaa heikompaan talouskasvuun.

Kuitenkin palkkojen laskeminen voi johtaa viennin kiihtymiseen, ja sitä kautta suurempaan kasvuun. Palkkojen laskemisella ja voitto-osuuksien kasvattamisella voi siis Onaran mukaan olla kolmenlaisia vaikutuksia. Ensinnäkin kokonaiskysyntä laskee varmasti. Toiseksi, koska rikkailla on nyt enemmän pääomia käytössään, sijoitusten määrä saattaa kasvaa, mikä ei ole kuitenkaan varmaa. Ja kolmanneksi, viennin määrä saattaa kasvaa. Näin ollen kokonaisvaikutus talouskasvuun voi siis olla joko positiivinen tai negatiivinen.

Onaran mukaan vaikutus olisi positiivinen voittovetoisessa taloudessa, joita uusklassinen talousteoria olettaa kaikkien talouksien olevan. Voitto-osuuksien kasvaminen johtaisi talouskasvuun ja työpaikkojen lisääntymiseen. Palkkavetoisessa taloudessa taas vaikutus olisi negatiivinen, koska talouskasvu riippuu ennen kaikkea kokonaiskysynnän määrästä, joka taas on riippuvainen väestön kulutuvoimasta eli yleisestä palkkatasosta.

Mittavassa tutkimuksessaan Onaran havaitsi suurten talouksien olevan nimenomaan palkkavetoisia. Voitto-osuuksien kasvaessa yhdellä prosentilla bruttokansantuotteen kasvu euroalueella madaltuu 0,13 prosentilla. Britanniassa ja Japanissa sama lukema on myös negatiivinen, 0,03 prosentin tienoilla. Yhdysvalloissa vaikutus on vielä voimakkaampi, voitto-osuuksien prosentin kasvu johtaa 0,8 prosentin laskuun bruttokansantuotteen kasvussa.

Alla olevasta kuvaajasta onkin havaittavissa selkeä suhde talouskasvun hidastumisen ja palkkojen alenemisen välillä Euroopassa - keskimääräinen talouskasvu on hidastunut merkittävästi palkkatason laskiessa. Myös Suomi kuuluu EU-15 maihin.


Lue Myös:

YK: Tuloerojen tasaaminen edesauttaa taloudellista kasvua
Epätasainen tulonjako ja hidas kasvu kulkevat käsi kädessä
Talouselämä: Tuloerot nakertavat talouskasvua
Väitös: Suuret tuloerot haittaavat talouskasvua
IMF: Tuloerot haitallisia talouskasvulle
New York Times: Vaurauden (1947-1979) ja taantuman (1980-) aika

11/21/2012

SAK: Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön huonontuneet

Helsingin Sanomat uutisoi SAK:n tettämästä työolokyselystä, jonka mukaan liittojen jäsenten vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä ovat heikentyneet.

SAK:laisten liittojen jäsenten mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä on heikentynyt viime vuosien aikana kaikilla osa-alueilla, selviää Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön SAK:n teettämästä työolokyselystä.  
Eniten ovat vähentyneet mahdollisuudet vaikuttaa työtehtävien sisältöön ja työtahtiin. Muutos huonompaan suuntaan on näissä huomattava. 
Yhä useamman SAK:laisen mielestä myös työn mielekkyys on huonontunut. 
(...)Puolet kyselyyn vastanneista on sitä mieltä, että työnantaja ei mitoita työmäärää oikein ja että työnantaja asettaa tehokkuuden kaiken muun edelle. Siksi töissä on heidän mielestään aina kiire.
Lue myös:

TS: Tällaista on työelämä Suomessa pahimmillaan 
YLE: Mielekkyys työntekoon rapisee
SAK: Työelämän epävarmuus suurin huoli
Työnjaon vaikutuksista hyvinvointiin ja päätöksentekovalmiuksiin
Uutta tutkimustietoa työmotivaatiosta

11/17/2012

TS: Talouden noususuhdanteet eivät näkyneet keskiluokan tuloissa

Tilastokeskuksen eri taloustilastoja rinta rinnan tarkastelemalla
selviää, että kahden viime vuosikymmenen kaksi supersuhdannetta ovat
menneet suurimmalta osalta kansaa sivu suun ilman kovin kummoista
tulojen reaalikasvua. 
Ensin ohi livahti 1990-luvun vienti- ja teknologiasuhdanne, ja
viimeksi ensimmäisen eurovuosikymmenen niin ikään vientivetoinen
kasvusuhdanne. 
Kotitalouksien käytettävissä oleva rahatulo on 20 viime vuoden aikana
kasvanut keskimäärin 1,3 prosenttia vuodessa, kun tulojen
karttumisesta vähennetään inflaation vaikutus. 
Kaikkien kotitalouksien reaalitulojen mediaani eli koko tilaston
keskimmäinen havainto on kasvanut vielä vaisummin, sen kasvu on jäänyt
jopa alle prosenttiin vuodessa.
Taloussanomien toimittaja Jan Hurri kirjoittaa keskiluokan reaalitulojen vaisusta noususta Suomessa. Vaikka 1990-luvun puolivälistä lähtien Suomen talous on kasvanut huomattavasti teknologian ja vahvan viennin ansiosta, vauraus ei ole näkynyt kotitalouksien keskimääräisten tulojen merkittävänä nousuna.
Viime laman jälkeen asuntojen hinnat ovat reaalisesti nousseet
pääkaupunkiseudulla keskimäärin kuutisen prosenttia ja muualla maassa
nelisen prosenttia joka vuosi. 
Näin on, jos 15 viime vuoden hinnanmuutokset lasketaan asuntojen
keskimääräiseksi vuosimuutokseksi ja siitä vähennetään inflaation
vaikutus. 
Toinen keskiluokan tuloja huomattavasti nopeammin kasvanut talousluku
on kotitalouksien kokonaisvelka, joka on kasvanut vielä asuntojen
kallistumistakin rivakammin. 
Kotitalouksilla on erityyppistä velkaa yhteensä pitkälti yli sata
miljardia euroa. Velkapotti on viime laman jälkeen kasvanut
reaalisesti keskimäärin seitsemän prosenttia vuodessa. 
Nämä tilastot antavat viitteen, että keskiluokka on "puolustautunut"
asumisen ja elämisen kallistumista vastaan jatkamalla tulojaan yhä
ronskimmalla velkaantumisella.
Mediaanitulon alle prosentin kasvua on tärkeää verrata myös asuntojen hintojen muutoksiin. Hurrin mukaan asuntojen hinnat ovat nousseet selkeästi keskituloja enemmän, varsinkin pääkaupunkiseudulla. Hurri toteaakin, että keskiluokan heikko tulokehitys on johtanut yhä voimakkaampaan kotitalouksien velkaantumiseen.

Tulojakaumaa tarkasteltaessa on myös tärkeää muistaa, että köyhyys on kasvanut Suomessa kahden viime vuosikymmenen aikana yhdessä tuloerojen kanssa. Tilastot myös osoittavat, että Suomen huipputuloisimmat tienaavat yhä enemmän ja heidän tulotasonsa on karannut yhä kauemmas keskimääräisestä tulotasosta.

Lue myös:

YK: Tuloerojen tasaaminen edesauttaa taloudellista kasvua

11/14/2012

YLE: Talvivaaran ympäristövaikutukset pahenevat

YLE (12.11.2012):
Suomen ympäristökeskuksen mukaan Talvivaaran vuodon aiheuttamat ympäristöhaitat ovat lisääntyneet viime viikosta. Uusista mittauksista selviää, että etenkin eteläinen alue on kuormittunut pahasti, mutta myös kaivoksen pohjoispuolella haitat ovat suuria.
YLE (11.11.2012):
Professori Heiskanen pelkää, että mikäli tuotantoa ei saada muutamissa viikoissa käyntiin, Talvivaara voi ajautua jopa konkurssiin. Silloin jälkihoito jäisi veronmaksajien kustannettavaksi.

- Jos yhtiön rahat loppuvat, ollemme tilanteessa, jossa kasasta liukenee vuosikausia edelleen raskasmetalleja ja muuta, joita ei oteta talteen. Niille täytyy ympäristömielessä tehdä jotakin. Ne ovat erittäin suuri ympäristöriski, sanoo Heiskanen. Hän on mekaanisen prosessitekniikan ja kierrätyksen professori Aalto-yliopistossa.
Sekä kaivosyhtiö Talvivaara että sen asiakkaat ovat hyötyneet ympäristöhaittojen ulkoistamisesta. Kaivoksen päästöt ympäristöönsä tapahtuvat lähialueiden asukkaiden kustannuksella, eivätkä nämä haitat näy kaivoksen tuotantokustannuksissa, vaan lähialueen väestö kokee ne tuotannon ulkoisvaikutuksina. He kokevat taloudellista haittaa huonontuneen ilmanlaadun ja saastuneiden vesistöjen muodossa. Nämä eivät markkinamekanismien rakenteellisten ongelmien johdosta sisälly kaivoksen tuotantokustannuksiin, ja näin ollen alueen asukkaat eivät myöskään saa niistä asianmukaista korvausta eivätkä ääntään kuuluviin tuotannosta päätettäessä.

Kaivoksen kannalta tämä on edullista, sillä mitä enemmän yritys voi maksattaa tuotannon haittoja ja kustannuksia muilla, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on kasvattaa liikevoittoaan. Kaivosyhtiön asiakkaat nauttivat alhaisista hinnoista, koska vaikutukset alueen ympäristöön ja asukkaisiin eli osa mineraalien ja metallien tuotannon todellisista kustannuksista on pystytty jättämään kaupankäynnin ulkopuolelle. Lisäksi yhtiön mahdollisen konkurssin tapauksessa kaivoksen jälkien korjaamisen kustannukset eivät mene voittoa nostaneiden omistajien pussista, vaan se jää muiden maksettavaksi.

YLE (29.10.2012):
Pellervon taloudellisen tutkimuskeskuksen PTT:n ja Suomen ympäristökeskus SYKE:n mukaan Talvivaaran elinkaaren aikaiset taloudelliset hyödyt ovat yli 2,6 miljardia euroa. Ympäristöhaittojen kustannukset ovat noin 700 miljoonaa euroa.
Arvioidut ympäristöhaittojen kustannukset perustuvat kaivosten ympäristövaikutusten arviointiin ennen kaivosten toiminnan aloittamista. Tutkimuksen tekijöiden mukaan ennakoimattomat ympäristövahingot saattavat muuttaa hyötyjen ja haittojen suhdetta oleellisesti. Samoin käy silloin, jos kaivoksen päästöt ylittävät lupaehdot. Tutkimusraportissa kirjoitetaan:
Ympäristöhaittojen arvo perustuu tehtyjen ympäristövaikutusarviointien (YVA) ja ympäristölupien parametreihin eikä toiminnan todellisiin käytännössä esiin tulleisiin vaikutuksiin. (...) Yksittäisten kaivosten lähialueen ihmisten kokema haitta voi olla hyvinkin merkittävä ja yksittäiset hankkeet paikallisine erityispiirteineen ovat hyvin erilaisia hyöty-haitta-analyysin näkökulmasta.

Ennakoimattomat ympäristövahingot voivat muuttaa hyötyjen ja haittojen suhdetta olennaisesti. Haitan arvo voi nousta merkittäväksi, jopa hyötyjä suuremmaksi, jos sen vaikutus säilyy luonnossa pitkään kaivoksen toiminnan päätyttyä tai jää pysyväksi.
Vuoden 2011 syyskuussa Talvivaaran kaivos haki jätevesilleen päästörajojen kohotuksia, joiden puitteissa se olisi voinut päästää seuraavan kolmen vuoden aikana vesistöön muun muassa yli 40 kertaa enemmän sulfaattia ja 20 kertaa enemmän natriumia kuin sen vuoden 2006 ympäristölupahakemuksessaan oli arvioitu. Monien päästöjen, kuten sulfaatti-, mangaani-, ja natriumpäästöjen pitoisuudet ovatkin ylittäneet kaivosyhtiön alkuvaiheen toiminnan aikana huomattavasti arviot. Esimerkiksi sulfaatin määrä jätevesissä on ylittänyt alunperin arvioidun määrän 158 -kertaisesti.

Ongelmallista onkin, kuinka mahdollisten ympäristötuhojen riskit toteutuessaan lankeavat maksettavaksi. Kaivostoiminnasta ympäristölle koituvia haittoja voidaan yrittää ennakoida sekä rajoittaa yhtiöiden toimintaa erilaisten lakien ja säädösten avulla. Lisäksi veroilla ja louhintamaksuilla voidaan kerätä kaivosyhtiöltä varoja haittojen korjaamiseksi. Siinä tapauksessa, kun kaivosyhtiö asetetaan vastuulliseksi ympäristötuhojen korjaamisesta ja korjausten hinta ylittää yhtiön varallisuuden, menettävät sijoittajat mahdollisen konkurssin tapauksessa yhtiöön sijoittamansa varat, mutta he eivät kuitenkaan joudu ympäristötuhojen korjausten loppuunviemisestä enää vastuuseen. Täten pahimmassa tapauksessa yksityiset sijoittajat nostavat kaivostoiminnan tuottamia voittoja, mutta toteutuneet riskit jäävät kuitenkin paikallisten asukkaiden ja valtion maksettavaksi.

Talvivaaran kaivoksen ympäristövaikutukset ovat oppikirjaesimerkki haitallisista ulkoisvaikutuksista, joita markkinataloudessa ei rakenteellisesti pystytä ottamaan huomioon. Lähitulevaisuudessa ympäristön elinvoimaisuuden kannalta keskeisten tuotannonalojen negatiivisia ulkoisvaikutuksia, eli esimerkiksi erimuotoisia ympäristöhaittoja, tulee pyrkiä minimoimaan ja korjaamaan erilaisin korjaavin säädöksin ja veroin.

On kuitenkin tärkeää huomata, että vastaus ei ole riittävä yksilöiden taloudellisten vapauksien turvaamiseksi. Tästä syystä onkin erityisen tärkeää pohtia talouden rakenteita, jotka mahdollistaisivat ulkoisvaikutuksen paremman huomioonottamisen ja näin tukisivat ympäristön kannalta kestävää taloudellista toimintaa sekä takaisivat ihmisille todellisen mahdollisuuden osallistua heitä koskevaan taloudelliseen päätöksentekoon ja näin takaisivat yksilöiden merkityksellisen taloudellisen vapauden.

Lue myös:

YLE: Talvivaara hakee päästörajojen korotuksia
YLE: Talvivaaran lähikylien asukkaiden tahto ei toteudu
HS: Talvivaaran jätteet muuttivat järviveden merivedeksi
YLE: Mielenosoittajat vaativat Talvivaaran kaivosyhtiötä rajoittamaan päästöjään

11/09/2012

Tutkimus: Köyhyys heikentää päätöksentekoa

Tiede-lehti kirjoittaa Science-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta:
Köyhät tekevät usein valintoja, jotka vievät ojasta allikkoon. He tuhlaavat tuloksetta rahapeleihin, säästävät liian vähän ja ottavat liian isoja lainoja. Kun kerran nämä valinnat yleensä vain pahentavat vähävaraisten taloudellista tilannetta, miksi he tekevät niitä?

Niukat olot heikentävät ihmisten päätöksentekoa, vastaa Chicagon yliopiston kauppakorkeakoulun tutkija Anuj Shah työtovereineen. Kun varat on vähissä, aivot askartelevat alinomaa ruokakaupan hinnoissa tai seuraavan kuun vuokranmaksussa. Huomio kapenee, ja ihminen laiminlyö kauaskantoisemmat tarpeet.

Tutkijat Anuj K. Shah Chicagon yliopistosta, Sendhil Mullainathan Harvardin yliopistosta ja Eldar Shafir Princetonin yliopistosta tekivät sarjan kokeita, joissa selvitettiin miten resurssien niukkuus vaikuttaa ihmisten toimintaan. He lähtivät liikkeelle oletuksesta, että resurssien niukkuus vaikuttaa voimakkaasti ihmisten tapaan suhtautua käsillä oleviin ongelmiin ja päätöksentekoon.

Kun ihmisellä on runsaasti rahaa, jokapäiväiset menot kuten ruoka ja vuokra hoidetaan sitä mukaan kun niitä ilmenee. Kuluja tulee ja menee, eikä niitä jouduta sen kummemmin pohtimaan. Kuitenkin rahojen ollessa tiukalla on kuluista vaikeampi selvitä. Tällöin kauppalaskun tai vuokran kaltaiset menoerät eivät enää ole vain arkipäivää, vaan vaativat enemmän huomiota. Rahan puute saa jokapäiväiset menoerät tuntumaan painavammilta. Ja kun nämä tuntuvat vakavammilta ja vievät voimakkaammin huomiomme, paneudumme tiiviimmin niiden ratkaisemiseen.

Muissa tutkimuksissa on havaittu saman logiikan vaikuttavan minkä tahansa niukkuuden taustalla. Janoiset ja nälkäiset ihmiset keskittyvät enemmän syömiseen ja juomiseen liittyviin tekijöihin. Kiireelliset ihmiset keskittyvät voimakkaammin kaikista asioihin, joiden hoitamisessa on pahin kiire. Tutkijoiden mukaan sama psykologinen logiikka vaikuttaa monissa yhteyksissä: ihmiset kiinnittävät eniten huomiota ongelmiin, joiden taustalla vaikuttaa jonkinlainen niukkuus.

Ja koska niukkuus aiheuttaa voimakkaampaa keskittymistä tiettyihin ongelmiin, johtaa se tutkijoiden mukaan muiden ongelmien huomiotta jättämistä. Keskittyminen viikottaisiin ruokamenoihin saattaa johtaa ensi kuun vuokran laiminlyömiseen. Keskittyessämme töihin, jotka täytyy saada tällä viikolla valmiiksi, saatamme laiminlyödä ensi viikkoa varten tehtäviä töitä.

Tämän laiminlyönnin logiikan avulla voidaan selittää miksi ihmiset ottavat lyhytaikaisia lainoja, joiden korot saattavat kohota jopa 800 prosenttiin. Näiden lainojen myötä saatetaan selvitä kiireellisimmistä menoista, mutta lainasta maksettavan koron vuoksi on tulevista lainoista entistä vaikeampi selvitä. Kun niukkuus saa aikaan huomion keskittymisen käsillä oleviin ongelmiin, kiinnitetään huomiota vain lainan hyötyihin, ei sen kustannuksiin.

Tutkijoiden mukaan tästä olettamuksesta on johdettavissa selkeä ennuste: kaikenlainen niukkuus johtaa taipumukseen lainata siten, että on vaikea arvioida kattavatko lainasta saatavat hyödyt siitä aiheutuvat kustannukset. Sama pätee sekä köyhiin että kiireisiin. Kiireiset ihmiset venyttävät tärkeiden, mutta vähemmän kiireisien asioiden hoitamista keskittyessään asioihin, jotka täytyy saada nopeammin valmiiksi.

Testatakseen olettamuksiaan, tutkijat loivat erilaisia koeasetelmia. Ensimmäisessä ja toisessa kokeessa osoitetaan, kuinka niukkuus saa aikaan voimakkaamman keskittymisen käsillä olevaan ongelmaan. Toisessa, kolmannessa, neljännessä ja viidennessä kokeessa osoitetaan kuinka ja miksi niukkuus ajaa ihmisiä lainaamaan. Kaikissa kokeissa osallistujien budjetit määräytyivät sattumanvaraisesti. "Köyhien" osallistujien budjetti oli pienempi kuin "rikkailla", ja budjetit jakautuivat "palkkoina" pelin eri kierroksille. Köyhien osallistujien palkat olivat suhteessa pienemmät verrattuna rikkaiden palkkoihin.

Jokaisella kierroksella osallistujat käyttivät resursseja hankkiakseen palkintoja. Jos osallistujat eivät tietyllä kierroksella käyttäneet budjettiaan loppuun, käyttämättömät varat säästyivät seuraavalle kierrokselle. Osallistujien mahdollisuudet lainaamiseen olivat myös erilaiset. Osalle ei annettu mahdollisuutta lainata, joten budjetin loppuessa heidän tuli siirtyä seuraavalle kierrokselle. Toiset saivat lainata "rahayksiköitä" hintaan R, mikä tarkoitti että kierrokselle lainatut yksiköt vähensivät R:n verran yksiköitä heidän kokonaisbudjetistaan.

Ensimmäisessä kokeessa osallistujat pelasivat eräänlaista Onnenpyörää. Varat jaettiin antamalla osallistujille eri määrä arvauksia. Köyhät osallistujat saivat yhteensä 84 arvausta (6 per kierros) ja rikkaat saivat 280 arvausta (20 per kierros). Aiemmissa tutkimuksissa oli havaittu voimakkaan peliin keskittymisen aiheuttaman uupumusta kognitiivisella alueella, ja täten heikompaa suoriutumista pelin jälkeen tehdyissä kognitiivista päättelyä vaativissa tehtävissä. Osallistujille teetettiinkin pelin jälkeen huomiokykyä ja tiedonkäsittelyä testaavia tehtäviä. Nämä kokeet olivat samanlaisia sekä rikkaille että köyhille osallistujille.

Tutkijoiden mukaan olisi myös perusteltua olettaa rikkaiden osallistujien olevan uupuneempia pelin jälkeen, koska he kuluttivat enemmän aikaa ja arvauksia pelatessaan Onnenpyörää. Kuitenkin tutkijoiden olettamusten suuntaisesti köyhien tulisi olla uupuneempia, koska he keskittyisivät peliin enemmän, vaikka käyttäisivätkin vähemmän aikaa.

Kokeen tuloksena olikin, että köyhät osallistujat selvisivät Onnenpyörän jälkeisistä kokeista rikkaita huonommin. Tämä viittaisi siihen, että vaikka köyhät kuluttivat vähemmän aikaa ja arvauksia, niukkuus sai heidät keskittymään peliin voimakkaammin, ja he olivat sen johdosta uupuneempia pelin jälkeen.

Toisessa kokeessa kävi selkeämmin ilmi kuinka niukkuus vaikuttaa peliin keskittymiseen. Osallistujat pelasivat Angry Birds -tyyppistä peliä, jossa ammuttiin ritsalla kohteita, joista sai pisteitä. Köyhien budjetti oli 30 laukausta (3 per kierros) ja rikkaiden 150 laukausta (15 per kierros). Osalle tarjottiin mahdollisuus lainata hintaan R, joka tarkoitti käytännössä 100 % korkoa. Osallistujat pelasivat peliä kunnes heidän budjettinsa oli kulunut loppuun.

Tutkijat selvittivät kuinka niukkuus vaikuttaa keskittymiseen mittaamalla aikaa, jonka osallistujat käyttivät yhteen laukaukseen (eli kuinka harkiten he käyttivät resurssinsa). Köyhät kuluttivat jokaisella kierroksella enemmän aikaa sekä ensimmäiseen että myöhempiinkin laukauksiin kuin rikkaat. Rikkailla oli kannustimia keskittyä peliin, koska kaikki osallistujat saattoivat tienata pelissä pisteitä, joilla saattoi voittaa palkinnon. Silti rikkaat keskittyivät heikommin kuin köyhät heti alusta alkaen. Tästä johtuen he myös suoriutuivat tästä pelistä huonommin kuin köyhemmät.

Tutkijoiden mukaan niukkuus saa ihmiset laiminlyömään tulevia kierroksia ja lainaamaan resursseja niiden kustannuksella. Toisessa kokeessa jokainen laukaus yli kierroksen budjetin laskettiin lainatuksi ja ne laskettiin yhteen pelin edetessä. Kokeessa köyhät lainasivat enemmän kuin rikkaat. Lainaaminen oli myös haitallista. Rikkaat suoriutuivat yhtäläisesti huolimatta siitä, saattoivatko he lainata vai eivät, mutta köyhät suoriutuivat paremmin, jos heillä ei ollut mahdollisuutta lainata. Tämä viittaisi tutkijoiden mukaan taipumukseen lainata liikaa.

Lainattujen yksiköiden määrä oli myös merkittävästi yhteydessä keskittymisen tasoon. Mitä enemmän osallistujat käyttivät aikaa yhteen laukaukseen, sitä enemmän he lainasivat myöhemmin. Eli mitä enemmän osallistujat keskittyivät tämänhetkiseen kierrokseen, sitä enemmän he laiminlöivät tulevia.

Tutkijat halusivat varmistaa, etteivät kokeista saadut tulokset olleet sidoksissa vaan tiettyyn yhteyteen tekemällä samankaltaisen kokeen, mutta jossa niukkaa oli tällä kertaa ajasta. Kokeessa osallistujille teetettiin tietokilpailu, jossa jokaiseen kysymykseen sai vastata usean kerran. Jokaisella kierroksella tuli uusi kysymys ja oikeasta vastauksesta sai pisteitä. Köyhien osallistujien budjetti oli 300 sekuntia (15 per kierros) ja rikkaiden 1000 sekuntia (50 per kierros) ja osallistujat pelasivat kunnes heidän budjettinsa oli loppu. Osa ei saanut lainata, osa sai lainata ilman korkoa ja osa korolla.

Huolimatta korkotasosta, köyhät osallistujat lainasivat enemmän suhteessa budjettiinsa kuin rikkaat. He myös lainasivat tässäkin kokeessa liikaa. Rikkaat pärjäsivät yhtäläisesti huolimatta siitä saivatko he lainata vai eivät. Köyhät selvisivät parhaiten silloin kuin he eivät saaneet lainata, huonommin kun saivat lainata ilman korkoa ja huonoiten kun he lainasivat korolla. Sama niukkuuden logiikka päti niin tässäkin yhteydessä kuin aiemmissakin kokeissa.

Varmistaakseen etteivät ihmiset lainanneet liikaa sen takia, koska lainaamisen kustannukset eivää olleet tarpeeksi ilmeisiä, tutkijat muuttivat peliä neljännessä kokeessa siten, että lainaaminen loisi velkaa heti seuraavalle kierrokselle. Eli jokaisen kierroksen budjetti riippui siitä, olivatko osallistujat lainanneet vai säästäneet edellisellä kierroksella. Aloitusbudjetti oli sama kuin edellisellä kerralla, mutta jokaisen kierroksen jälkeen käytettävissä oleva budjetti jaettiin tasan tulevien kierrosten kesken. Liiallinen lainaaminen johtaisi siis välittömästi pienempään budjettiin seuraavalla kierroksella.

Köyhät osallistujat lainasivat edelleen suhteessa enemmän kuin rikkaat. Tästä johtuen heidän budjettinsa pieneni myös nopeammin. He eivät myöskään muuttaneet lainaamistapaansa velan kasautuessa vaan päinvastoin, mitä pienemmäksi heidän budjettinsa väheni, sitä enemmän he lainasivat suhteessa käytettävissä oleviin varoihin. Rikkaat osallistujat pärjäsivät jälleen yhtäläisesti, riippumatta siitä saivatko he lainata vai eivät. Myös köyhät osallistujat pärjäsivät tässäkin kokeessa huonommin saadessaan mahdollisuuden lainata ja paremmin, kun mahdollisuutta lainaamiseen ei ollut.

Tutkijoiden mukaan viidennessä kokeessa saatiin selkeää tukea olettamukselle, että niukkuus vaikuttaa asioiden huomiotta jättämiseen. Kokeessa pelattiin jälleen tietovisaa, ja osa osallistujista sai nähdä tietokoneruudun alareunassa etukäteen seuraavan kierroksen kysymyksen. Tutkijat olettivat köyhien osallistujien olevan liian keskittyneitä käsillä olevaan kysymykseen pystyäkseen huomioimaan seuraavaksi tulevan kysymyksen, kun taas rikkaat pystyisivät paremmin ottamaan seuraavan kysymyksen huomioon ja arvioimaan tämän perusteella onko viisasta siirtyä seuraavalle kierrokselle. Kaikkien osallistujien oli mahdollista lainata.

Köyhät osallistujat selviytyivät pelistä yhtä hyvin huolimatta siitä, saivatko he nähdä seuraavan kysymyksen ennakkoon vai eivät. Rikkaat taas selviytyivät paremmin, jos he saivat vähdä seuraavan kysymyksen. Tämä saattaisi johtua siitä, ettei köyhillä ollut aikaa katsoa seuraavaa kysymystä, mutta kuten aiemmista kokeista kävi ilmi, köyhät käyttivät liikaa aikaa jokaisen kysymyksen kohdalla eli he lainasivat liikaa. Verrattuna tilanteeseen ilman ennakkoon näytettyjä kysymyksiä heillä oli mahdollisuus pärjätä paljon paremmin. Ja jos he olisivat käyttäneet lainaamansa ajan seuraavan kierroksen arviointiin ja sinne siirtymiseen aiemmin sen ollessa kannattavaa, he olisivat näin tehneetkin.

Ennakkoon näytetyt kysymykset siis auttoivat rikkaita säästämään enemmän ja ne olisivat voineet auttaa köyhiä lainaamaan vähemmän. Kuitenkin köyhät osallistujat olivat liian keskittyneitä käsillä olevaan kysymykseen hyötyäkseen tästä mahdollisuudesta.

Tutkijoiden mielestä nämä kaikki kokeet tarjoavat yhdessä vakuuttavat perusteet uskoa, että resurssien niukkuus johtaa voimakkaampaan keskittymiseen käsillä oleviin ongelmiin ja sitä kautta tulevaisuuden ongelmien laiminlyömiseen tai ennakoimattomuuteen. Liiallinen lainaaminen suurilla koroilla on tästä hyvä esimerkki. Kokeita voitaisiin tulkita myös niin, että köyhät ja rikkaat kohtaavat ongelmat samalla tavalla, mutta köyhien mahdollisuudet ongelmien ratkaisemiseen ovat rajallisemmat ja tämän takia he ajautuvat lainaamaan likaa. Kuitenkin ensimmäisen ja toisen kokeen tulokset viittaisivat selkeästi siihen, etteivät köyhät ja rikkaat suhtaudu tehtäviin samalla tavalla, vaan köyhät keskittyvät niihin tiiviimmin.

On esitetty, että niukkuus aiheuttaa kognitiivista kuormitusta, joka sitten heikentää suorituskykyä. Kognitiivinen kuormitus saattaa heikentää ihmisten mahdollisuuksia arvioida ovatko korkotasot järkeviä vai eivät, saada ihmiset hyödyntämään resurssejaan tehottomammin tai saada heidät ottamaan suurempia taloudellisia riskejä. Tutkijoiden mukaan heidän kokeidensa tulokset havainnollistavat, kuinka tämä kuormitus muodostuu ja mitkä ovat sen vaikutukset. Heidän mukaansa kuormitus syntyy, koska ihmiset keskittyvät niukkuuden johdosta voimakkaammin käsillä olevaan tai kiireellisimpään ongelmaan. Tämä syö resursseja ja huomiota muilta ongelmilta, ja johtaa niiden laiminlyömiseen.

Lue myös:

Köyhyys on tyhmyyttä, pelurit pärjää: osa 1
The New Republic: Why Can’t More Poor People Escape Poverty?
Tutkimus: Köyhyys saattaa ehkäistä muistin ja oppimiskyvyn kehittymistä
Tutkimus: Köyhyys voi tukahduttaa lapsen geneettisen potentiaalin
YLE: Köyhä maksaa lainoistaan ja laskuistaan kovimman hinnan
Aamulehti: Pikavippiyritykset tekevät valtavia voittoja

11/07/2012

HS: Huipputulot puskivat ylöspäin

Helsingin Sanomat:
Tu­hat eni­ten pää­oma­tu­loa saa­nut­ta ke­rä­si vuon­na 2011 osin­ko­ja ja myyn­ti­voit­to­ja 31 pro­sent­tia edel­lis­vuot­ta enem­män. Vuon­na 2010 nou­su oli 33 pro­sent­tia, jo­ten ero ta­val­li­sen kan­san tu­loi­hin on kas­va­nut sel­väs­ti kak­si vuot­ta.

(...) Tä­mä jouk­ko mak­soi kes­ki­mää­rin 1,6 mil­joo­nan eu­ron vuo­si­tu­los­taan ve­roa 29 pro­sent­tia. Vie­lä va­jaa kym­me­nen vuot­ta sit­ten sa­man­lai­sen jou­kon ko­ko­nais­ve­ro­pro­sent­ti oli 33.

Hei­dän ve­ro­pro­sent­tin­sa on sa­ma kuin kes­ki­tu­loi­sel­la, jo­ka saa an­sio­tu­loa noin 36 000 eu­roa vuo­des­sa. Pää­oma­tu­lois­ten huip­pu saa siis an­sai­ta sa­mal­la ve­ro­pro­sen­til­la 44 ker­taa enem­män kuin kes­ki­tu­loi­nen suo­ma­lai­nen.

Pää­oma­tu­lo­kär­jen ve­ro­pro­sent­ti on py­sy­nyt sa­ma­na jo vuo­des­ta 2006, vaik­ka tu­lo­jen mää­rä on vaih­del­lut sa­maan ai­kaan voi­mak­kaas­ti. Tu­lo­jen mää­rä ei näin enää vai­ku­ta mil­lään ta­val­la ve­ron pro­sent­tio­suu­teen, jo­ten kär­ki on siir­ty­nyt käy­tän­nös­sä ta­sa­ve­roon.

(...) Myös par­hai­ten an­sait­se­vat an­sio­tu­lon­saa­jat eli lä­hin­nä iso­jen pörs­si­yri­tys­ten palk­ka­joh­ta­jat nos­ti­vat tu­lo­jaan vuon­na 2011. An­sioi­den nou­su oli kes­ki­mää­rin kah­dek­san pro­sent­tia eli sa­maa ta­soa kuin tois­sa vuon­na.
Helsingin Sanomat kirjoittaa myös, kuinka tuhannen eniten pääomatuloja saaneen ansiotulot vähenivät parilla kymmenellä prosentilla vuonna 2010-2011. Tässä näkyy taustalla vuoden 1993 verouudistus, jossa pääomatulojen verotus irrotettiin kokonaisverotuksesta, ja näin pääomatulojen progressiivisuudesta luovuttiin. Tästä johtuen niiden, joille se on mahdollista, kannattaa nostaa mahdollisimman pieni osuus tuloistaan progressiivisesti verotettuna ansiotulona, jotta pääsee nauttimaan pääomatulojen tasaverotuksesta.

Näin on mahdollista, että pääomatuloisten huippu saattaa nauttia yhtä alhaisesta veroprosentista kuin normaali keskituloinen suomalainen. Helsingin Sanomien mukaan eniten pääomatuloja saaneista joka kymmenes ei nostanut lainkaan ansiotuloja. Tästä johtuen he eivät myöskään maksaneet euroakaan kunnallisveroa, vaikka käyttävät kuntien infrastruktuuria ja palveluja siinä missä muutkin.

Olemme aikaisemmin kirjoittaneet eriarvoisuuden haitallisuudesta talouskasvulle ja hyvinvoinnin suhteesta yhteiskunnallisen asemaan. Tuloeroja tarkasteltaessa on myös tärkeää huomioida, ovatko tuloerot oikeudenmukaisia. Taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz kyseenalaistaakin usein esitetyn väittämän, jonka mukaan rikkaiden suuremmat tulot johtuisivat heidän suuremmasta panoksesta kakun kasvattamiseen. Usein suuret tulot johtuvatkin hyvistä neuvotteluasemasta, perinnöstä, monopoliasemasta tai toiminnasta, joka ei ulkoisvaikutukset huomioon ottaen ole lainkaan yhteiskunnallisesti hyödyttävää, kuten finanssikriisiin johtanut pankkiirien toiminta.

On myös erityisen tärkeää muistaa, kuinka varallisuuden eriarvoinen jakautuminen vaikuttaa ihmisen asettumiseen työmarkkinoilla sekä kuinka varallisuus ja päätäntävalta ovat läheisessä suhteessa toisiinsa. Varallisuuden epätasainen jakautuminen haittaa myös yksilöiden vapautta ja omaehtoisuutta monin tavoin. Markkinoilla toimii ääni per euro -periaate, ja usein myös varakkaat ja koulutetut saavat muutenkin yhteiskunnassa äänensä paremmin kuuluviin. Lisäksi tulojen epätasa-arvoisuus on erittäin ongelmallinen lähtökohtien tasa-arvoisuuden kannalta. Olemme havainnollistaneet tätä problematiikkaa Jorma Ollilan pojanpojan tapauksen kautta.

Lue myös:

Tutkijat: Toteutuuko verotuksen oikeudenmukaisuus?
Tilastokeskus: Tuloerot taas kasvuun
Helsingin Sanomat: Johtajat päässeet liikaa vaikuttamaan omiin palkkioihinsa
TS: "Suomalaisilla vääristynyt käsitys siitä, millä tasolla toimitusjohtajien ansiot liikkuvat"
Tutkimus: 1990-luvulla rikkaimman prosentin tulot lisääntyivät räjähdysmäisesti

11/02/2012

YLE: Eriarvoisuuden kasvu vähäisen äänestysinnon takana

Politiikan tutkijatohtori Hanna Wass Helsingin yliopistosta näkee äänestysaktiivisuuden laskun taustalla eriarvoisuuden lisääntymisen, kertoo YLE.

Näkisin lähinnä, että äänestysaktiivisuuden kehitys heijastelee sellaista yleisempää suuntausta kohti yhteiskunnallista eriarvoistumista. Näyttäisi aika lailla siltä, että äänestäminen kasautuu hyväosaisille äänioikeutetuille.

(...)Tutkimuksista tiedetään, että mitä matalampi on kokonaistason äänestysosallistuminen, sitä jyrkempiä siellä ovat erilaiset ikään tai sosiaaliseen taustaan, kuten koulutukseen tai tulotasoon liittyvät erot.

Lue lisää:

YLE: Tutkija kaipaa kansalle lisää vaikutuskanavia
Talouden demokraattisesta suunnittelusta

10/31/2012

Tutkimus: Hyvinvointi riippuu yhteiskunnallisesta asemasta

Yksilön hyvinvointi riippuu pitkälti yhteiskunnan rakenteista ja yhteiskunnallisesta asemasta, selviää Kelan uudesta tutkimuksesta.
Hyvinvointi on merkittävässä määrin riippuvainen yksilön yhteiskunnallisesta asemasta ja asuinmaan hyvinvointipoliittisesta mallista. Eri maaryhmien välillä on selvää vaihtelua siinä, miten hyvinvoinnin edellytykset jakautuvat. Tutkimuksessa hyvinvointia tarkastellaan neljän osa-alueen avulla. Osa-alueet ovat taloudellinen niukkuus, sairaus, yhteiskunnallinen pessimismi ja sosiaalinen arvostus. 
(...)Tarkasteltavat maat on jaettu viiteen eri ryhmään hyvinvointipoliittisen mallin perusteella. Ryhmät ovat itäeurooppalainen, pohjoismainen, anglosaksinen, mannereurooppalainen ja eteläeurooppalainen malli. 
(...)Köyhyys synkistää tulevaisuudennäkymiä lähes kaikissa maaryhmissä, kun taas maahanmuuttajat ovat yleensä vähemmän pessimistisiä. Köyhyys, työttömyys ja yksinäisyys ovat yhteydessä vähäiseen sosiaaliseen arvostukseen.
Tutkimuksessa todettiin, että pohjoismainen sosiaalipoliittinen malli näyttäytyy onnistuneen verrattain hyvin kansalaisten hyvinvoinnin takaajana. Pohjoismaisessa mallissa hyvinvointivajeet ovat verrattain harvinaisia lähes kaikilla osa-alueilla tarkasteltuna. Hyvinvointivajeella tarkoitetaan puutetta jollain hyvinvoinnin rakentumiselle merkittävällä osa-alueella. Hyvinvointivajetta voivat aiheuttaa muun muassa huono fyysinen terveys tai huono ravinto.

Tutkimuksen mukaan kuitenkin myös pohjoismaisissa hyvinvointivaltiojärjestelmissä työttömyys on keskeinen hyvinvoinnin uhkatekijä ja etenkin köyhyys altistaa merkittävästi terveysongelmille.

Lue myös:

Köyhyys on tyhmyyttä, pelurit pärjää: osa 1
YLE: "Terveyden eriarvoisuus kasvussa"
YLE: Rikkaiden ja köyhien terveyserot Suomessa länsimaiden jyrkimpiä
Talouselämä: Rikas elää 12 vuotta pidempään kuin köyhä
Taloussosiologi: Suomi on luokkayhteiskunta

10/26/2012

HS: Joka toisen lääketieteen opiskelijan isä tienaa hyvin

Helsingin Sanomat uutisoi opetusministeriön selvityksestä, jossa tutkittiin korkeakouluopiskelijoiden vanhempien varallisuutta ja yhteiskunnallista asemaa.
"Lähes joka toisen lääketiedettä opiskelevan isä kuuluu Suomen parhaiten ansaitsevaan kymmenykseen, käy ilmi opetusministeriön selvityksestä. Melkein yhtä usein suurituloisimpaan kymmenykseen kuuluvat myös oikeustieteellisessä ja kauppatieteellisessä korkeakoulututkintoa tekevien isät. Vähiten hyvätuloisia isiä on terveystieteitä yliopistossa opiskelevien joukossa.

Lähes neljällä kymmenestä kandidaatin tai maisterin tutkintoon tähtäävästä opiskelijasta on isä, joka kuuluu eniten ansaitsevaan kymmenykseen.

"Vanhempien tuloilla näyttää olevan merkittävä yhteys siihen, millainen lapsen koulutuspolusta tulee", sanoo neuvotteleva virkamies Ville Heinonen opetusministeriöstä."
Olemme kirjoittaneet blogissamme usein koulutuksen ja yhteiskunnallisen aseman periytymisestä sekä sitä selittävistä tekijöistä. Huomionarvoisia ovat esimerkiksi tutkimukset, joissa on havaittu köyhyyden ehkäisevän lapsen mahdollisuuksia kasvaa geneettisen potentiaalinsa mahdollistamalla tavalla sekä tutkimus, jossa havaittiin köyhyydessä elämisen haittaavan lapsen hippokampuksen alueen kehittymistä. Hippokampuksen alue on vastuussa muistista, oppimiskyvystä ja stressinhallinnasta, jotka kaikki vaikuttavat merkittävästi lapsen koulu- ja opiskelumenestykseen.

Sen lisäksi, että perhetausta vaikuttaa yksilöihin fysiologisella ja psykologisella tasolla, ovat useat koulumenestystä selittävät sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät myös hyvin tiedossa. Lapsi perii vanhemmiltaan erilaisia sosiaalisia ja kulttuurisia pääomia, jotka vaikuttavat hänen pärjäämiseensä sekä koulussa että myöhemmin työelämässä ja yhteiskunnassa ylipäätänsä. Kodin ilmapiiri muokkaa voimakkaasti lapsen minäkuvaa ja kouluasenteita. Kun esimerkiksi kodin arvomaailma ja kielellinen kulttuuri tukevat lapsen pärjäämistä ja viihtymistä koulussa, johtaa tämä parempiin oppimistuloksiin. Koulutussosiologit puhuvat ilmiön yhteydessä ns. koulunsiedosta. Korkeasti koulutetusta perheestä tulevalla lapsella on paremmat valmiudet pärjätä koulussa eikä lapsi pidä koulua niin ikävänä paikkana.

Lue myös:

Köyhyys on tyhmyyttä, pelurit pärjää
HS: Köyhyys heijastuu kouluun
HS: Köyhyys periytyy yhä näkyvämmin
Taloussanomat: Perhetausta vaikuttaa nuorten työttömyyteen
Taloussanomat: Perhetaustat syynä nuorten köyhyyteen
Taloussosiologi: Suomi on luokkayhteiskunta

10/24/2012

HS: Yksityiset hoivayhtiöt hakevat kasvua lastensuojelusta

Helsingin Sanomat:
Lasten huostaanotto on Suomessa noin 620 miljoonan euron liikeala. Alan markkinoista ovat nappaamassa entistä suurempaa siivua ulkomaalaisten pääomasijoittajien omistamat sosiaali- ja terveysalan yhtiöt. Etenkin Mehiläinen, Attendo, Mikeva ja Mainio Vire pyrkivät kasvuun alalla.

Terveysjätit hakevat kasvua perustamalla uusia yksiköitä, osallistumalla kuntien kilpailutuksiin ja tekemällä yritysostoja.
Useat Helsingin Sanomien haastattelemat alan yrittäjät kertovat, että he ovat saaneet ostotarjouksia pääomasijoittajien omistamilta yhtiöiltä.
Lue myös:

YLE: Huostaanotoista on tullut kasvubisnes
HS: Valtion ostaman työterveyshuollon hinta noussut rajusti
HS: Terveydenhuoltoyritykset käyttävät halpaa työvoimaa
YLE: Kansainväliset sijoittajat tahkoavat rahaa Suomen terveydenhoidossa
Marjut Lindberg: Hoitoa ja palveluita yksityistetään hivuttamalla

10/19/2012

Taloussanomat: Talouden löylykisa onkin vikatikki

Taloussanomien toimittaja Jan Hurri kirjoittaa (14.10.) leikkauspolitiikan seurauksista.
Talouskasvu hidastuu kautta EU-maiden, ja talouden ammattiennustajat ovat syksyn mittaan korjanneet ennusteitaan yhä vaisummiksi. Yksi tärkeä syy ennusteiden korjauksiin entistä vaisummiksi ovat julkisen talouden vyönkiristykset.

Tällaisissa oloissa julkisen talouden vyönkiristykset eivät hevin tuota toivottuja tuloksia. Tavoitteet päinvastoin karkaavat, kun alijäämien ja velkaisuuden supistamiseksi toteutetut toimet supistavat taloutta enemmän kuin alijäämiä tai velkoja.

Näin alijäämäisyyden ja velkaisuuden suhdeluvut ja absoluuttisetkin vaje- ja velkamäärät kasvavat eivätkä suinkaan supistu niin kuin oli tarkoitus.
Artikkelissa Hurri kuvaa, kuinka jo taloustieteen perusyhtälöt auttavat arvioimaan leikkauspolitiikan seurauksia.
(T)alouspolitiikan toimia ja niiden tuloksia on mahdollista tarkastella myös kansantalouden tilinpidon ja laskennon keinoin ottamatta minkäänlaista kantaa talouspolitiikan aatteisiin tai värisävyihin.

Tällaisella viileällä tarkastelutavalla ilmenee esimerkiksi seuraava seikka:

Jos kansantalouden kaikki kolme keskeistä kysynnän lähdettä, yksityinen talous, julkinen talous ja ulkoinen talous (=nettovienti), samaan aikaan lisäävät säästöjään ja supistavat kysyntää, ei näiden summana kokoon kertyvä kokonaiskysyntä voi muuta kuin supistua.

Tämä ei ole aatteellinen julkilausuma tai poliittinen kannanotto vaan tilinpidollinen tosiseikka. 
Yksinkertaisimmillaan tämä talouden perusmekanismi voidaan summata seuraavasti: laskusuhdanteessa kokonaiskysynnän väheneminen kannustaa yrityksiä vähentämään tuotantoa ja työllistämään vähemmän, koska nyt on odotettavissa, etteivät ne saa tuotteitaan myydyksi yhtä hyvin kuin ennen. Kun yritykset vähentävät tuotantoa, tämä vähentää kokonaiskysyntää entisestään ja vahvistaa kierrettä. Tämän vuoksi julkisen kulutuksen leikkaaminen laskusuhdanteessa pahentaa tilannetta, koska se edesauttaa kokonaiskysynnän pienenemistä ja täten pahentaa laskusuhdannetta. Julkista kulutusta lisäämällä taas on mahdollista paikata markkinamekanismien heikkouksia, kasvattaa kokonaiskysyntää ja yrittää kääntää talouden suunta noususuhdanteiseksi.

Leikkauspolitiikan seurauksia voidaan tarkastella myös historian valossa. Kuten olemme kirjoittaneet, leikkauspolitiikka ei ole aikaisemminkaan auttanut saamaan kansantalouksia kasvu-uralle.

On myös tärkeää huomata, että markkinat ovat rakenteellisesti alttiita äärimmäiselle epävakaudelle. Niihin jatkuvasti vaikuttavat kilpailuun ja hintojen vääristyneisyyteen liittyvät epävakauttavat voimat - joita kannustaa markkinatoimijoiden täysin rationaalinen toiminta - ajavat markkinoita erityyppisiin ongelmatilanteisiin. Yksinä esimerkkeinä tästä ovat massiivista tehottomuutta synnyttävät hintakuplat ja taantumat.

Lue myös:

New Economics Foundation: Leikkauspolitiikka ei auta
Leikkauspolitiikka ei ratkaise Euroopan talouskriisiä
Weisbrot: Latvian kutsuminen leikkauspolitiikan "menestystarinaksi" harhaanjohtavaa

10/17/2012

Vihreä Lanka: Lama ei ole tehokas keino vähentää päästöjä

Vihreä Lanka kirjoittaa Oregonin yliopiston professori Richard Yorken tutkimuksesta, jonka mukaan taloudellinen taantuma ei vähennä päästöjä samassa suhteessa kuin talouden kasvu.

Yorkin tekemien mallinnusten perusteella talouden (bkt) kasvaessa yhden prosentin päästöt kasvavat 0,73–0,75 prosenttia. Taantumassa, talouden supistuessa yhden prosentin, päästöt pienenevät vain 0,35–0,43 prosenttia.
(...)Yorkin mukaan päästökehitystä arvioitaessa ei tulisi tuijottaa pelkkää bruttokansantuotteen tasoa vaan huomioida sen kehitystä tarkemmin.

Lue myös:

YLE: Nykyinen ilmastonmuutos on poikkeuksellinen

10/12/2012

HS: Firma riisti kymmeniä siivoojia

Helsingin Sanomat uutisoi tapauksesta, jossa espoolainen siivousfirma oli riistänyt ulkomaalaisia työntekijöitään.
Es­poo­lai­sen sii­vous­fir­man toi­mi­tus­joh­ta­ja ja kak­si työn­joh­ta­jaa tuo­mit­tiin ul­ko­maa­lais­ten työn­te­ki­jöi­den oi­keuk­sien pol­ke­mi­ses­ta ja ta­lou­del­li­ses­ta riis­tä­mi­ses­tä.

Kie­li­tai­dot­to­mat työn­te­ki­jät sai­vat palk­kaa al­le alan mi­ni­mi­pal­kan (...) Uh­rei­na oli 30 sri­lan­ka­lais­ta, nel­jä ma­rok­ko­lais­ta ja yk­si in­tia­lai­nen työn­te­ki­jä. He ei­vät saa­neet il­ta- ja yö­li­siä bus­si­va­ri­koi­den sii­voa­mi­ses­ta.

Työn­te­ki­jät ei­vät tun­te­neet Suo­men la­ke­ja, työn­an­ta­jan vel­vol­li­suuk­sia tai oi­keuk­siaan työn­te­ki­jöi­nä. Työ­so­pi­muk­set oli­vat suo­mek­si, ei­vät­kä työn­te­ki­jät ym­mär­tä­neet nii­tä.

Työn­te­ki­jöi­den oles­ke­lu­lu­pa oli kiin­ni työ­pai­kas­ta. Fir­man toi­mi­tus­joh­ta­ja to­dis­ti, et­tä yri­tys oli alal­la käy­tän­nös­sä mo­no­po­lia­se­mas­sa.
Vaikka esimerkki on äärimmäinen, havainnollistaa se kuitenkin nykytalouden rakenteellisia valtaeroja työntekijöiden ja työnantajien välillä. Neuvoteltaessa työntekijöiden palkkauksesta, työn luonteesta ja sen tekemisen ehdoista sekä siitä saatavasta korvauksesta on työnantaja lähes poikkeuksetta vahvemmassa asemassa neuvottelupöytään istuttaessa.

Työntekijä on sitä heikommassa asemassa suhteessa työnantajaan mitä helpommin kyseinen työntekijä on vaihdettavissa toiseen eli mitä enemmän kyseisestä työpanoksesta on ylitarjontaa. Tällöin työnantajan on aina helppo löytää joku toinen työntekijä, joka suostuu tekemään työn halvemmalla ja heikommin sopimusehdoin. Työntekijän taas on vaikeampi löytää toinen työnantaja, joka maksaisi työstä parempaa hintaa. Tästä johtuen markkinoilla on taipumus ajaa tämänkaltaisen työn tekijöiden palkkoja alas.

Tämän kapitalististen markkinatalouksien rakenteellisen valtavinouman korjaamiseksi ovat työntekijät monissa maissa järjestäytyneet ammattiliittoihin ja vaatineet kollektiivisia palkkojen ja työehtojen neuvotteluja. Lisäksi hallitukset ovat säätäneet erilaisia minimipalkkalakeja, jottei markkinat ajaisi vähäistä koulutusta ja erikoistumista vaativan työn hintaa - eli siitä työntekijälle maksettavaa palkkaa - liian alas.

Suomessakin on esitetty vaatimuksia siirtymisestä enemmän kohti työpaikkakohtaista palkka- ja työsopimusneuvottelujen käytäntöjä. Toteutuessaan tämä saattaisi työntekijät entistä heikompaan asemaan suhteessa työnantajiin sekä heikentäisi heidän sopimusehtojaan ja palkkatasoaan. Tämä pätisi kaikista voimakkaimmin sellaisten työntekijöiden kohdalla, jotka jo työskentelevät matalapalkkaisilla aloilla, joilla työn tekijöistä on ylitarjontaa suhteessa vapaisiin työpaikkoihin.

On myös huomattava, että jo alkuperäinen asetelma - eli jako työntekijöihin ja työnantajiin - on hyvin ongelmallinen tasavertaisten taloudellisten lähtökohtien ja taloudellisen vapauden näkökulmasta. Valta- ja omistussuhteet vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka paljon eri yksilöillä on mahdollisuuksia vaikuttaa työn tekemisen ehtoihin eli heidän taloudellista vapauttaan rajoittaviin tekijöihin.

Lisäksi kapitalistisissa markkinatalouksissa se, kuka päätyy työnantajaksi tai työntekijäksi ei määräydy sattumanvaraisesti tai täysin ihmisten omien mieltymyksien mukaisesti. Työnantajaksi pääseminen edellyttää pääomia, johin ihmisillä on lähtökohtaisesti erilaiset mahdollisuudet päästä käsiksi, johtuen yksilöiden välisistä eroista suhteessa varallisuuteen, tietotaitoon, yhteiskunnalliseen valtaan ja sosiaalisiin verkostoihin.

Rikkaammista taustoista tulevien on helpompi saada tarvittavia pääomia työnantajaksi ryhtymiseen ja heidän sosiaaliset verkostonsa helpottavat työelämän hierarkiassa kipuamista tai itsenäiseksi yrittäjäksi ryhtymistä. Köyhemmistä taustoista tulevien on taas monessa tilanteessa taloudellisesti edullisempaa ryhtyä työntekijäksi jonkun toisen palvelukseen kuin maksaa korkea hinta oikeudesta hallita omaa työtään.

Lue myös:

Köyhyys on tyhmyyttä, pelurit pärjää
YLE: Ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö lisääntyy Suomessa
TS: Tällaista on työelämä Suomessa pahimmillaan

10/09/2012

YLE: Islannista oppia – lamassa ei kannata hylätä heikoimpia

YLE uutisoi Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkelista, jossa käsiteltiin Islannin selvitymistä talousromahduksesta.
Talousromahduksen kärsinyt Islanti on käyttänyt toipumiseensa aktiivista sosiaaliturvaa. Vuoden 2008 talousromahduksen jälkeen Islanti ei leikannut julkisia menoja niin rankasti kuin jotkut kansainväliset rahoittajat neuvoivat, sanoo artikkelin kirjoittaja, tutkimusprofessori Jussi Simpura Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

(...) Islannissa toki tehtiin tuskallisia kiristyksiä julkisiin menoihin, mutta niitä kohdennettiin lievempinä heikoimmassa asemassa oleviin, jotta ei vietäisi tulevaisuudennäkymiä. Erilaiset Islannin väestöä ja taloutta kuvaavat tunnusluvut vaikuttavat nyt neljän vuoden kuluttua jo kohtuullisilta (...) Työttömyys on kasvanut pari prosenttiyksikköä lamaa edeltävästä ajasta. Kaikkien tulot ovat pudonneet, mutta vähiten pienituloisimmalla kymmeneksellä, ja tuloerot ovat tasoittuneet.

Lue myös:

Taloussanomat: Islanti osoittautumassa ihannevelalliseksi
IMF: Islanti teki oikein antaessaan pankkien ja sijoittajien kärsiä
Leikkauspolitiikka ei ratkaise Euroopan talouskriisiä
Ha-Joon Chang: Leikkauspolitiikka ei ole koskaan toiminut
Epätasainen tulonjako ja hidas kasvu kulkevat käsi kädessä
IMF: Tuloerot haitallisia talouskasvulle

10/03/2012

YK: Tuloerojen tasaaminen edesauttaa taloudellista kasvua

YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi UNCTAD:in tuore raportti suosittelee tuloerojen tasaamista talouden kasvun ja taloudellisen kehityksen turvaamiseksi etenkin kehittyvissä maissa.

Raportin mukaan progressiivinen verotus ja julkisen kulutuksen kasvattaminen voivat edesauttaa talouden kasvua lisäämällä talouden kysyntää. Pitkällä aikavälillä noussut talouden kysyntä lisää yritysten investointihalukkuutta ja lisää kannustimia innovaatioihin sekä työpaikkojen luomiseen.

Raportti suosittelee maiden käyttävän tulojen tasaamiseen niin aktiivista vero- kuin työmarkkinapolitiikkaakin. 

Raportissa todetaan, että viimeaikainen taloudellinen kehitys sekä maiden sisällä että niiden välillä on kuitenkin ollut päinvastainen - tuloerot ja niihin liittyvät moninaiset ongelmat ovat kasvaneet.

Lue myös:

10/01/2012

KU: Kapitalismin kriisi aktivoi muutosvoimia

Toimittaja Elias Krohn haastatteli Kansan Uutisten viikkolehteen Parecon Finlandin puhujavieraana Suomessa ollutta taloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnelia.

Lisäksi Krohn käy artikkelissaan läpi Hahnelin juuri suomeksi julkaistun kirjan Kilpailusta yhteistyöhön - kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää päälinjauksia.
Kun Hahnel vieraili syyskuun alkupuolella Suomessa kirjansa Kilpailusta yhteistyöhön – Kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää suomennoksen julkistamisen yhteydessä, sadat ihmiset tulivat kuuntelemaan häntä luento- ja keskustelutilaisuuksiin. Samoin kävi Ruotsissa, jossa hän vieraili ensin.

(...) Hahnel argumentoi viime kädessä koko kapitalismin kumoamisen puolesta, koska se ei hänen mukaansa pysty toteuttamaan kestäviä taloudellisen oikeudenmukaisuuden periaatteita ja tuottaa esimerkiksi sellaista epätasapainoa, joka ilmenee nyt finanssi- ja eurokriiseinä.

(...) Hahnel käsittelee kirjassaan laajasti kapitalismin vaihtoehtoja. 1900-luvun kommunismin hän tyrmää epädemokraattisena. Hän kuitenkin epäilee keskusjohtoisen suunnittelun toimivuutta ja tehokkuutta siinäkin tapauksessa, että se perustuisi demokraattiseen hallintoon. Ylhäältäpäin johdettu talous ei hänen mukaansa mahdollista riittävästi kansalaisten osallistumista itseään koskevaan päätöksentekoon ja tekee heistä apaattisia.
Robin Hahnelin haastattelusta on julkaistu Kansan Uutisten sivuilla lyhennetty versio, ja se on luettavissa Parecon Finlandin blogissa kokonaisuudessaan. Haastattelusta julkaistiin laajempi versio painetussa muodossa Kansan Uutisten Viikkolehdessä 28. syyskuuta.

9/28/2012

Video: Robin Hahnelin luento Helsingin yliopistolla



Robin Hahnelin avoin yleisöluento Helsingin yliopistolla 11.9.2012. "Perusteet markkinoita vastaan -- epäoikeudenmukaisuutta, tehottomuutta ja haitallisia kannustimia". Hahnel käy luennossaan läpi muutamia keskeisiä markkinatalouden rakenteellisia ongelmia.

Tarkemmin aiheesta myös samannimisessä artikkelissa: Perusteet markkinoita vastaan.

9/27/2012

"Ekologisesta paikallistaloudesta" saatavilla e-kirjana

Parecon Finlandin julkaisusarjan toinen artikkeli, Robin Hahnelin Ekologisesta paikallistaloudesta, on saatavissa nyt myös iPadille interaktiivisena e-kirjana. Hahnel kartoittaa artikkelissaan kahden vaihtoehtoisen talousmallin, paikallistalouden ja osallisuustalouden, yhtäläisyyksiä ja eroja. Hahnel pyrkii artikkelillaan rakentamaan pohjaa eri vaihtoehtojen kannattajien keskinäiselle yhteistyölle ja rakentavalle ajatustenvaihdolle.

Lataa e-kirja ilmaiseksi täältä.

9/26/2012

Video: Robin Hahnelin luento Aalto-yliopistossa



Emeritusprofessori Robin Hahnelin luento "Climate Change, Climate Policy and the Growth Imperative" Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa Helsingissä 12.9.2012. Hahnel käsittelee luennossaan ilmastonmuutosta, päästökauppaa ja ekologisesti kestävää talouskasvua. Luento oli osa Aalto-yliopiston Creative Sustainability -maisteriohjelmaa.

9/20/2012

The Atlantic: Veronkevennykset eivät johda talouskasvuun

Veronkevennykset eivät nosta taloutta automaattisesti kasvu-uralle, kirjoittaa The Atlantic. Lehden mukaan verojen alentamisen ja talouskasvun suhde ei ole lainkaan selvä, eikä verojen alentamisen voida päätellä johtaneen talouskasvuun ainakaan Yhdysvalloista käytettävissä olevan datan perusteella. Tutkimuksessa tarkasteltava ajanjakso ulottui vuodesta 1987 vuoteen 2012.

Tilastojen mukaan veronkevennykset ovat kuitenkin johtaneet tulojen epätasa-arvon kasvuun. Artikkelin mukaan Yhdysvaltojen suurituloisimpien keskimääräinen veroaste on laskenut melko tasaisesti vuodesta 1945, ja samanaikaisesti heidän osuutensa kansantulosta on kasvanut merkittävästi.

Artikkelin lopussa todetaankin yhteenvetona, että historian perusteella johtopäätökset ovat selkeät: veronalennukset eivät välttämättä johda talouskasvuun, mutta aineiston valossa ne ovat johtaneet yhä suurempaan tulojen epätasa-arvoon.

9/17/2012

New Economics Foundation: Leikkauspolitiikka ei auta

Ekonomi James Meadway kirjoittaa leikkauspolitiikan järjettömyksistä arvostetun brittiläisen ajatushautomo New Economics Foundationin blogissa. Vaikka kirjoitus on suunnattu brittiläiselle yleisölle, sopii sen sanoma myös Suomeen.

Meadway toteaa kirjoituksessaan, kuinka leikkauspolitiikka ei ole ikinä toiminut, eikä tule ikinä toimimaan. Syy on selkeä: leikkaukset heikentävät talouden kysyntää, joka puolestaan heikentää yritysten investointeja ja kannustaa henkilöstövähennyksiin. Nämä toimet puolestaan pienentävät talouden kysyntää entisestään ja kierre on valmis. Iso-Britannian valtion tulisikin Meadwayn mukaan ottaa markkinoilta halpaa lainaa varmistaakseen kansantalouden toiminnan:
Government spending cuts reduce demand in the economy. As it reduces its spending, businesses sell less. As businesses sell less they, too, make cuts in spending to reduce costs. They cut wages and make redundancies. Those on reduced incomes or pushed into unemployment also spend less. A vicious circle is set in train. Any economic textbook will tell you this - it is called the multiplier effect.
Lue myös:

Leikkauspolitiikka ei ratkaise Euroopan talouskriisiä
Ha-Joon Chang: Austerity has never worked
Robin Hahnel: Leikkauspolitiikka ei ole ratkaisu

9/13/2012

Epätasainen tulonjako ja hidas kasvu kulkevat käsi kädessä

Professori Alexander Stille kirjoittaa Project Syndicate -sivustolla harvemmin tutkitusta yhteydestä hitaan kasvun ja epätasaisen tulonjaon välillä. Stille viittaa kirjoituksessaan ranskalaisen ekonomistin, Thomas Pikettyn tutkimuksiin. Piketty tarkasteli ajanjaksoja ranskalaisessa yhteiskunnassa 1820-luvulta aina tähän päivään saakka ja sai mielenkiintoisia tuloksia: mitä suurempi osa kansantuotteesta oli perittyä omaisuutta, sitä hitaampaa oli kasvu.

Professori Stille viittaa tekstissään myös Joseph Stiglitzin havaintoihin hitaan kasvun ja epätasa-arvon yhteydestä. Taloustieteen nobelisti Stglitzin mukaan epätasa-arvo aiheuttaa hitaan kasvun. Kun epätasa-arvo mahdollistaa tiettyjen väestöryhmien voimakkaamman kuulemisen, myös valtiollinen järjestys asettuu tukemaan varakkaiden taloudellisia etuja. Stille nostaa esille myös taloustieteilijä Ilyana Kuziemkon havainnot, jonka mukaan tapahtumat kulkisivat päinvastaiseen suuntaan: hidas kasvu aiheuttaa tuloeroja.

Vaikka suunta ei ole selkeä, on selkeää yhteyttä näiden kahden yhteiskunnallisen ilmiön välillä kuitenkin havaittavissa. Kirjoituksensa lopussa Stille lainaakin Stiglitziä, joka nostaa esille pohjoismaisten talouksien onnistumiset lähihistoriassa. Pohjoismaissa on onnistuttu yhdistämään taloudellinen kasvu ja taloudellinen tasa-arvo, ja tämä voisikin olla ulospääsy myös nykyisestä taloudellisesta umpikujasta.

Lue myös:

Stiglitz: The price of Inequality

9/12/2012

Kilpailusta yhteistyöhön -teos julkaistu suomeksi

Robin Hahnelin teos Kilpailusta yhteistyöhön – kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää on julkaistu suomeksi. Teoksen hinta on 35 euroa, ja Robin Hahnelin Suomen vierailun tilaisuuksien yhteydessä kirjaa voi ostaa alennettuun hintaan 30 eurolla. Tilaisuuksien ajankohdat löydät sivuiltamme.

Kilpailusta yhteistyöhön -teoksen kuvaus:
Hyvinvointivaltiot ovat taanneet ennennäkemättömän tasavertaista kehitystä ja hyvinvointia kansalaisilleen, mutta hyvinvointirakenteita ollaan vauhdilla purkamassa. On pohdittava uudestaan, miten ymmärrämme taloudellisen oikeudenmukaisuuden, vapauden ja demokratian. Taloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnel käy laajaa tunnustusta saaneessa teoksessaan läpi hyvinvointivaltioiden taloushistoriaa ja rakentaa havainnollisesti kuvaa siitä, millaisten valintojen kautta nykytilanteeseen on päädytty. Hahnel esittelee teoksessa myös yhteiskuntafilosofi Michael Albertin kanssa kehittämänsä osallisuustalouden idean suuntaviivat tarjotakseen hyödyllisiä työkaluja nykytalouden ongelmien tarkempaan tunnistamiseen ja korjaamiseen. Kirja haastaa pohtimaan nykytalouden polttavia kysymyksiä: Miksi hyvinvointivaltion kehitys pysähtyi? Tarjoaako nykyinen talous kaikille vapautta? Minkälaisilla lyhyen ja pitkän aikavälin uudistuksilla taloudesta voitaisiin tehdä oikeudenmukaisempi ja demokraattisempi? 
Emeritusprofessori Robin Hahnelin (s. 1946) teos Kilpailusta yhteistyöhön on kriittisen kansantaloustieteen klassikko, joka on erittäin ajankohtainen nykyistä talouskriisiä ajatellen. Hahnelilta on aiemmin julkaistu suomeksi hieman teoreettisempi Poliittisen taloustieteen aakkoset, jossa hän analysoi ja opettaa lukemaan taloutta osana poliittista ja yhteiskunnallista toimintaa.

9/03/2012

Apple vastaan Samsung ja markkinoiden tehottomuus

Älypuhelimia valmistavien suuryritysten Applen ja Samsungin välillä käyty patenttioikeudenkäynti on kerännyt runsaasti mediahuomiota. Maailman suurimmaksi yksityisyritykseksi viime vuosina noussut Apple syytti Samsungia laitteidensa ja ohjelmistojensa kopioimisesta ja Samsung puolestaan väitti Applen rikkoneen heidän omistamiaan verkkotekniikkapatentteja. Yhdysvalloissa pidetty oikeudenkäynti päättyi lopulta Applen selvään voittoon, sillä oikeus katsoi Samsungin rikkoneen lähes kaikkia Applen oikeudenkäynnissä listaamia patentteja, kun taas Samsungin esittämät syytökset todettiin perusteettomiksi. Paljon on kirjoitettu oikeudenkäynnin yksityiskohdista ja siitä, minkälainen vaikutus oikeuden päätöksellä on kuluttajille ja matkapuhelinmarkkinoille ylipäätään. Tapausta voidaan tarkastella myös laajemmasta näkökulmasta: korkean profiilin esimerkkinä siitä, kuinka markkinatalouksissa esiintyy tarpeetonta rakenteellista tehottomuutta.

Ennen lähempää tarkastelua on hyvä käydä läpi kansantalouden tehokkuuteen liittyviä yleisiä käsitteitä. Taloudessa voi esiintyä dynaamista tai staattista tehottomuutta. Dynaamisella tehottomuudella tarkoitetaan sitä, kun talouden rakenteet eivät jostain syystä kannusta innovoimaan eli kehittämään esimerkiksi uusia tehokkaampia tuotantomenetelmiä. Staattisella tehottomuudella puolestaan tarkoitetaan sitä, kun taloudessa uudet kehitetyt innovaatiot eivät leviä laajalle koko teollisuudenalan käyttöön nopeasti, vaan jäävät vain harvojen tuottajien käyttöön. Tällöin menetetään runsaasti tuotantopotentiaalia, joka olisi saavutettu käyttämällä tehokkaampia menetelmiä alan kaikissa yrityksissä.

Millä tavoin edellämainittu Applen ja Samsungin patenttiriita sitten liittyy kansantaloudelliseen tehottomuuteen? Markkinatalouksissa on sisäänrakennettuna hankala ristiriita dynaamisen ja staattisen tehokkuuden välillä. Laajat patentti- ja tekijänoikeusjärjestelmät on luotu alunperin suojelemaan innovatiivisia yrityksiä armottomalta markkinakilpailulta, joka nopeasti levittäisi kilpailijoiden kopioinnin ja emuloinnin kautta uudet innovaatiot muihin alan yrityksiin. Teknologiateollisuudessa esimerkiksi ohjelmistojen kohdalla tilanne korostuu, sillä esimerkiksi vuosia kehitellyn ja hiotun ohjelmiston koodi voidaan nopeasti ja suhteellisen vaivattomasti kopioida ja ottaa kilpailevissa tuotteissa käyttöön – jos ei tätä työtä suojata erilaisin tekijänoikeussopimuksin.

Nämä patentit suojelevat tarkoituksensa mukaisesti ainakin jossain määrin innovaatioita ja näin ollen lisäävät kannustimia uusien tehokkaampien toimintatapojen ja parempien tuotteiden kehittämiseen. Ongelmana on kuitenkin, että nämä patenttisopimukset heikentävät samaan aikaan staattista tehokkuutta rajoittamalla innovaatioiden leviämistä muualle talouteen. Tämä ristiriita näkyy selvästi myös Applen ja Samsungin esittämissä kannoissa oikeudenkäynnin aikana ja sen jälkeen. Apple on painottanut innovaatioiden tukemisen tärkeyttä ja sitä, kuinka toisten kehittämien ideoiden kopioiminen on väärin. Samsung taas on pyrkinyt vetoamaan kuluttajiin viestimällä, että Applen patentit rajoittavat muiden matkapuhelinvalmistajien toimintaa ja nostavat myös puhelimien hintoja.

Markkinaintoilijoiden utopistisissa kuvitelmissa markkinat tarjoavat sekä voimakkaita kannustimia innovaatioiden kehittämiseen että puitteet innovaatioiden nopeaan leviämiseen. Tosielämän markkinoita tarkastellessa esimerkiksi patenttijärjestelmien kautta tämä käsitys osoittautuu kuitenkin harhakuvitelmaksi. Suuren mittaluokan patenttiriidat kuvaavat hyvin sitä, kuinka markkinajärjestelmissä joudutaan väkisinkin heikentämään joko staattista tehokkuutta laajojen patenttioikeuksien seurauksena tai dynaamista tehokkuutta suojelemattomien innovaatioiden takia. On myös tärkeää huomata, että jo mittavat oikeudenkäynnit itsessään sitovat huomattavia määriä resursseja ja lisäävät byrokratiaa, mikä kasvattaa tehottomuutta entisestään.

Lue myös: