9/30/2011

Kauppalehti: Nuorisotyöttömyyden mustat maat - Suomikin mukana

Kauppalehti:
Amerikkalainen Business Insider on listannut ne maat, joissa nuorisotyöttömyys oli viime vuoden lopussa Yhdysvaltoja pahempi ongelma. Yhdysvalloissa nuorisotyöttömyysprosentti oli silloin 18,4, mutta vaikeimmassa tilanteessa olevassa maassa se nousi peräti 41,6 prosenttiin työikäisestä nuorisosta.

Suomellakin on kyseenalainen  kunnia olla tässä joukossa. Suomi on tilaston 14. maa 20,3 prosentin työttömyydellä. Vielä vuonna 2007 työttömyysprosentti oli  15,7.

9/29/2011

Wall Street Journal: The Origins of Human Empathy

Wall Street Journal kirjoitti Frans de Waalin uusimmasta kirjasta "The Age of Empathy". De Waal, yksi maailman johtavimmista kädellistutkijoista jäljittää kirjassaan alkuperää ihmisen kyvylle tuntea empatiaa perustaen omiin ja muiden eläinten käyttäytymistä tutkineiden tieteilijöiden löytämiin havaintoihin.
Drawing on his experiments and studies by other animal behaviorists, he highlights how chimpanzees and other primates console each other, prefer to share, and nurse the injured.

Dr. de Waal contends that empathy, sympathy and compassion are traits shared by every species with a rudimentary capacity for self-awareness. While chimps can be combative and violent, they more often comfort and help each other. Capuchin monkeys enjoy giving to others. Elephants and dolphins aid companions in need. Whales can display something akin to gratitude. Even mice appear to have an ability to sense what their cage-mates are experiencing, says a recent study by researchers at McGill University.
De Waalin mukaan eläimet simpansseista hiireen pystyvät asettumaan toisen asemaan ja väkivaltaisesta käyttäytymisestään huolimatta simpanssit lohduttavat toisia, suosivat jakamista ja hoitavat loukkaantuneita.

Osoitus empatiasta on myös ihmisen kyky reagoida haukottelemalla toisen haukotukseen, piirre jonka De Waalin mukaan myös simpanssit jakavat ja joka on sitä voimakkaampi yksilöillä, mitä paremmin he pystyvät samaistumaan toisen tunteisiin. Toisena esimerkkinä hän nostaa vuoden 2004 Aasian tsunamin jälkeisen empatian ja myötätunnon "pandemian".

Kun ihminen näkee toista satutettavan, hänen aivoissan aktivoituvat samat hermoverkostot, jotka ovat vastuussa kivun tuntemuksista.
Watching people being jabbed with a needle, shocked with an electrical cable or banged with a hammer activates the same brain networks as when we ourselves are hurt, researchers at the University College London and others have shown. In a similar way, our brain responds to seeing others being touched or expressing disgust as if we are experiencing those sensations ourselves.
Tutkimusten mukaan ihmiset tuntevat voimakkaammin empatiaa niitä kohtaan, joihin meillä on jo valmiiksi jonkinlainen side, oli kysessä sitten perheenjäsen, saman yhteisön tai etnisen ryhmän edustaja. Omakohtaiset kokemukset samankaltaisesta kivusta, mitä toinen ihminen kokee vahvistaa kykyämme asettua hänen asemaansa. Kuitenkin, Nicolas Danziger Pitié-Salpêtrièren sairaalasta Pariisista oli selvittänyt tutkimuksissaan, että jopa ihmiset, jotka eivät synnynnäisesti kykene tuntemaan kipua pystyivät kuitenkin kuvittelemaan, miltä toisesta ihmisestä tuntuu.
"They crossed the bridge with empathy, to realize something that is completely exotic to them," says Dr. Danziger. "True empathy is the ability to imagine how others are feeling, especially people who are not the same as you."

9/28/2011

HS: Vuokrat ovat nousseet 60 prosenttia säännöstelyn purkamisen jälkeen

Helsingin Sanomat:
Vuokrat ovat kohonneet peräti 60 prosenttia pääkaupunkiseudulla sen jälkeen, kun vuokrasäännöstely purettiin 1995. Samaan aikaan kaikki muut hinnat ovat nousseet keskimäärin vain 14 prosenttia, kertoo Tilastokeskuksen tutkimus.

Vuokrat ovat nousseet selvästi myös tuloihin suhteutettuna parinkymmenen vuoden aikana. Pääkaupunkiseudulla bruttokuukausipalkalla sai maksettua 50 neliön kaksion 5,7 kuukauden vuokrat vuonna 1985, mutta 2003 enää 4,1 kuukauden vuokrat. Helsingin keskustassa kuukausipalkalla pystyy maksamaan vain 3,6 kuukauden vuokrat.

(...) "Vuokrat ovat karanneet palveluammattien työntekijöiden ulottumattomiin. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saanti alkaa olla taloudellisen kasvun esteenä pääkaupunkiseudulla", korostaa tutkimuksen tekijä, kehittämispäällikkö Ilkka Lehtinen Tilastokeskuksesta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan asumistukea saavien talouksien tuloista 34% kuuluu nykyisin asumismenoihin, kun 20 vuotta sitten vastaava luku oli 15%. Helsingissä 70 000 kotitaloutta joutuu hakemaan toimeentulotukea kyetäkseen maksamaan vuokransa.

9/27/2011

Kauppalehti: Suomalaisten luottamus yhteiskunnan turvaan romahti

Kauppalehti:
Suomalaisten luottamus yhteiskunnan tarjoamaan taloudelliseen turvaan on romahtanut. Lisäksi suomalaisten usko omaan talouteen on jatkanut heikkenemistään, Tapiola Pankki kertoo Arjen katsauksessaan torstaina.

Tapiolan teettämässä kyselyssä joka neljäs vastaaja oli täysin tai melko samaa mieltä väittämästä, että yhteiskunta tarjoaa riittävän taloudellisen turvan tulevaisuuden varalle. Vielä helmikuussa 2010 vastaajista puolet luotti yhteiskunnan turvaan.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen teettämän selvityksen mukaan perusturva ei suomessa riitä edes minimikulutukseen.

9/26/2011

Taloussanomat: Vain täysi työkyky kelpaa työnantajille

Taloussanomat:
Valtaosassa työpaikoista ei ole valmiutta siihen, että työntekijä voisi jatkaa töissä työkyvyn heikentymisen jälkeen. Näin uskovat luottamusmiehet, joilta selvitettiin työntekijöiden työkyvyn tukemista SAK:n paneelissa.

Seitsemän kymmenestä luottamusmiehestä on sitä mieltä, että heidän työpaikoillaan olisi mahdollista muokata työtä tai työoloja niin, että työntekijä voisi jatkaa töissä työkyvyn heikennyttyä.

Kuitenkin vain alle puolet uskoo, että työnantaja olisi valmis muokkaamaan työoloja. Julkisen sektorin työpaikoissa 62 prosenttia luottamusmiehistä luottaa työnantajan valmiuteen, mutta teollisuudessa vain 43 prosenttia.
Kysymys mahdollisuudesta työn muokkaamiseen työntekijän työkyvyn ja halukkuuden mukaan palautuu loppujen lopuksi työntekijöiden neuvotteluasemiin työpaikalla - ja laajemmin taloudessa.

Yksityisomistukseen nojautuvassa markkinataloudessa valta päättää työn järjestämisestä - eli esimerkiksi mitä työtä tehdään, mitä varten, milloin ja kuka tekee - on pääasiallisesti omistajien sekä johtajien käsissä, tavallisella työntekijällä on vain vähän mahdollisuuksia osallistua ja valtaa vaikuttaa tässä päätöksenteossa. Yrityksen pääasiallinen tehtävä on tuottaa omistajilleen mahdollisimman paljon voittoa, ei taata työntekijöilleen mahdollisimman hyvä elämä.

Työpaikalla, jossa työn järjestämisestä päätettäisiin demokraattisesti ja työ jaettaisiin tasapainoisemmin työntekijöiden kesken, ei työn räätälöinti yksittäisen työntekijän tarpeiden mukaisesti olisi ollenkaan näin mahdotonta. Aiemmassa SAK:n tutkimuksessa kävi ilmi, että työntekijöiden suurin huoli on epävarmuus työpaikan säilymisestä. Huoli on erittäin aiheellinen, jos työntekijän täytyy pelätä sairastumisen johtavan työpaikan menetykseen.

9/23/2011

YLE: Olkiluoto 3:n rakennustyömaalla käytetään halpatyövoimaa

YLE:
YLE Uutiset on saanut uusia todisteita siitä, että Olkiluoto 3:n rakennustyömaalla käytetään halpatyövoimaa.

[...] Nimettömänä pysyttelevä puolalainen sähköasentaja aloitti työt Olkiluodon rakennustyömaalla viime vuoden elokuussa. Häneltä kesti kauan tajuta, että hänen palkkansa ei vastannut Suomen työehtosopimusta.

[...]Tuhannen zlotyn eli noin 250 euron kuukausipalkka käy ilmi miehen Yle Uutisille antamista palkkakuiteista ja tiliotteesta. Tiliotteesta ilmenee myös, että mies on saanut ”päivärahaa”, jota ei näy palkkakuiteissa. Päivärahojen jälkeen hän tienasi parhaimmillaan noin 1 200 euroa kuukaudessa.

Sähköliiton työehtoasiamiehen Hannu Luukkosen mukaan puolalaisen sähköasentajan tapaus ei ole ainoa laatuaan, vaikka onkin räikeimmästä päästä.

- Kun olemme tutkineet ulkomaalaista työvoimaa, yhdellekään ei ole maksettu työehtosopimusten mukaista palkkaa. Tämä on hyvin yleistä, Luukkonen kertoo.
Räikeät epäsuhdat palkitsemisessa ovat olleet esillä Parecon Finlandin blogissa aiemminkin.

9/22/2011

Parecon Finland Rikhardinkadun kirjastossa 29.9.

Parecon Finland jatkaa aiemmin tänä vuonna aloitettua keskustelutilaisuuksien sarjaa pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Syksyn aikana viidessä eri kirjastossa järjestettävissä "Talouden myytit ja harhakäsitykset" -keskustelutilaisuuksissa esitellään markkinatalouden keskeisiä ongelmakohtia, sekä osallisuustalousvision mahdollisuuksia.

Kysymme, onko markkinataloudelle tai keskusjohtoiselle suunnitelmataloudelle löydettävissä järkevää vaihtoehtoa? Mitkä piirteet markkinataloudessa aiheuttavat kriisejä ja epävakautta? Aikaa on varattu jokaisessa tilaisuuden yhteydessä myös runsaasti yleisökysymyksille ja -keskustelulle.

Keskustelutilaisuuksien sarja alkaa Rikhardinkadun kirjastossa torstaina 29.9. klo 18 järjestettävällä tilaisuudella, tervetuloa!

9/21/2011

HS: Arktinen jääpeite supistui pienimmilleen

HS:
Arktisen merijään peittämä alue on kutistunut pienimmilleen sitten vuoden 1972, jolloin sitä alettiin tarkkailla satelliittikuvauksilla.

[...] Tutkijoiden mukaan jääpeitteen muutokset ovat seurausta ihmisten vaikutuksesta globaaliin ilmastoon.

"Arktisen jään peittämän alueen pienenemistä ei voi enää selittää luonnollisella vaihtelulla vuodesta toiseen", yliopiston analyysikeskuksen johtaja Georg Heygster sanoi lausunnossa.
Yhdysvaltain kansallisen lumi- ja jäätilastokeskuksen johtaja Mark Serreze kommentoi Inter Press Servicen uutisessa, miten tämän vuoden sulamisluku on vielä poikkeuksellisempi kuin ennätysvuosi 2007 siinä, että tänä vuonna ei ole ollut mitään erityisiä kuumenemisilmiöitä, vaan keskilämpötila on yksinkertaisesti kasvanut niin korkeaksi että sula alue kasvaa jatkuvasti:
What is extraordinary this year is that there was no weird weather pattern that created the perfect conditions for the record melt in 2007. That tells us the sea ice is too thin now to hold up under normal weather conditions
Esimerkiksi Yhdysvaltain puolustusministeriö laskee ilmastonmuutoksen yhdeksi keskeisistä uhista maan turvallisuudelle. Lukuisat turvallisuusalan asiantuntijat jakavat näkemyksen.

Tiedeyhteisön valtavan enemmistön mukaan muutos on ihmisyhteiskunnan toiminnan aiheuttama. On selvää että ihmisen toiminta ja esimerkiksi kasvava energiankulutus on planeetan historian suurimpien hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja.

Markkinataloudessa on hyvin vähän rakenteellisia keinoja liiketoiminnan runsaiden negatiivisten ulkoisvaikutusten huomioonottamiseen, ja tämä heikkous näkyy talouden katastrofaalisen epävakauden lisäksi monin tavoin ympäristössä.

Negatiiviset ulkoisvaikutukset, joihin kuuluvat muun muassa yrityksen toiminnasta koituva haitta ympäristölle, ovat rakenteellisesti tarkasteltuna markkinatoimijoille selkeä mahdollisuus hyötyä, sillä niiden tarkka mittaaminen on markkinataloudessa käytännössä mahdotonta.

Markkinat mahdollistavat usein tehokkaan kaupankäynnin ostajan ja myyjän välillä, mutta ongelmaksi muodostuvat kaupanteon vaikutukset kolmansiin osapuoliin. Ensin tehokkaalta vaikuttanut kaupankäynti vaatiikin jatkuvia korjaustoimenpiteitä seurauksiensa korjaamiseen, hyvinvoinnin ja tehokkuuden kustannuksella. Ilmastonmuutos on todennäköisesti laaja-alaisin esimerkki näistä kasautuvista vaikutuksista ja niiden seurauksista.

9/20/2011

YLE: Talvivaara hakee päästörajojen korotuksia

Talvivaaran kaivosyhtiö on palkkaamiensa asiantuntijoiden johdolla määritellyt korotetut päästörajaehdotukset Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle. YLE uutisoi:
Kaivosyhtiö esittää, että se voisi johtaa seuraavan kolmen vuoden aikana vesistöön muun muassa yli 40 kertaa enemmän sulfaattia ja 20 kertaa enemmän natriumia kuin se arvioi vuoden 2006 ympäristölupahakemuksessaan.
[...]
Kaivosyhtiön alkuvaiheen toiminnan aikana sulfaatti-, mangaani-, ja natriumpäästöt ovat ylittäneet huomattavasti arviot. Esimerkiksi sulfaatin pitoisuudet jätevesissä ovat ylittiäneet arvioidun jopa 158 -kertaisesti.
Näidenkin uutisten valossa Talvivaaran lähialueiden asukkaiden huoli yritystoiminnan vaikutuksista heidän elinympäristöönsä on perusteltua.

Talvivaaran alueen asukkaiden kohtaamat vaikeudet vaikuttaa alueen yritystoimintaan demokraattisin keinoin ovat olleet esillä Parecon Finlandin blogissa myös aiemminkin.

9/19/2011

YLE: Yhdysvalloissa eniten köyhiä 17 vuoteen

YLE uutisoi Yhdysvaltojen tuoreimmista köyhyystilastoista:
Viime vuonna 15,1 prosenttia maailman rikkaimman maan väestöstä eli 46,2 miljoonaa ihmistä eli köyhyysrajan alapuolella.
[...] Köyhien ihmisten määrä [...] oli korkeimmillaan tietojen keräämisen aloittamisen jälkeen 52 vuoteen.
YLE:n uutisoimien lukujen lisäksi huomioimisen arvoista Yhdysvaltojen tilanteessa on esimerkiksi se, miten viidennes yhdysvaltalaisista lapsista elää köyhyydessä, luvun kasvaessa jatkuvasti; tai miten vankien määrä Yhdysvalloissa on maailman suurin suhteessa väkilukuun, ja vankiloissa työskentelee vankeja pakkotyössä enemmän tummaihoisia kuin koskaan sinä aikana kun orjuus oli maassa laillista.

Myös Suomessa köyhyys on yleistynyt ja tilanne on vakava, huolimatta siitä että maan kokonaisvauraus on kasvanut jatkuvasti. Kasvanut vauraus on yleisen hyvinvoinnin paranemisen sijaan keskittynyt yhä harvemmalle, joka ei markkinarakenteiden kannalta tarkasteltuna ole yllättävää.

Tämänkaltaisten ongelmien kasautuessa yhä suuremman ihmisjoukon, köyhien, vaikutusvalta ja asema päätöksenteossa on markkinatalouteen perustuvassa yhteiskunnassa rakenteellisesti jatkuvasti enemmän alakynnessä. Tämä tilanne ja todennäköinen kehitys ei tutkimusten mukaan ole ihmisten enemmistön tahdon mukaista. Välitön ongelma on kuitenkin miljoonien ihmisten sietämätön päivittäinen kärsimys köyhyyden keskellä, ja valitettavasti tilanteen kehityksestä on perusteltua olla huolissaan: Yhdysvalloissakin suunniteltujen budjettileikkausten oletetut seuraukset ovat tuhoisia.

9/16/2011

Historioitsija Howard Zinn palkitsemisesta

Viime vuonna menehtynyt yhdysvaltalainen kansanhistorioitsija Howard Zinn kirjoitti vuonna 1999 esseen "On Rewarding People for Talents and Hard Work", jonka argumentit ansaitsevat tulla kuulluksi talouden nykytilanteessa. Kuten blogiimme poimituissa uutisissa on toistuvasti kerrottu, johtajien palkat ovat voimakkaassa nousussa ja taloudellinen eriarvoisuus on lisääntynyt. Zinn perkaa esseessään yleisimmät perustelut, joita valtaville tuloeroille esitetään, ja osoittaa selkokielisesti, kuinka ristiriitaisia ja epäoikeudenmukaisia nykyiset palkitsemiskäytännöt ovat.

Zinnin mukaan lahjakkuus ja ahkeruus ovat hankalia mitattavia, sillä niitä ei voi tarkasti määrällisesti arvioida. Miten eri lahjakkuuksia arvotetaan keskenään? Ongelmat ovat ilmeisiä, kun verrataan esimerkiksi taiteilijoiden kituuttamista ja toimitusjohtajien valtavia palkkioita. Ja mikä on todellista ahkeruutta? Jos mittayksikkönä olisi esimerkiksi tehdyt työtunnit, kotiäidit ansaitsisivat enemmän kuin käytännössä yksikään konsernijohtaja. Kuten Zinn kirjoittaa, on myös tärkeää huomata, että palkoista päättävät henkilöt yleensä suosivat omaa toimintaansa. Blogiimme on nostettu useita esimerkkejä siitä, kuinka johtoportaan henkilöt sopivat keskenään jättipalkkioistaan.

Zinn huomauttaa myös, kuinka ihmiset tekevät upeita asioita huolimatta siitä, ettei heillä ole mahdollisuuksia koskaan saavuttaa valtavia tuloja tai vaurautta. Hän listaa tähän ryhmään muun muassa opettajat, sairaanhoitajat ja tiedemiehet.

Miten palkitsemista voidaan muuttaa nykyistä oikeudenmukaisemmaksi? Zinnin mukaan tarvitsemme selkeän muutoksen kohti progressiivisempaa tuloveroa, valtion turvaamaa minimitulotasoa, maksutonta terveydenhuoltoa, maksutonta koulutusta ja edullista asumista:
Okay, let's get practical. We are, as you point out, a long way from achieving an egalitarian society, but we can certainly move in that direction by a truly progressive income tax, by a government-assured minimum level of income, health care, education, housing for every family. For people (usually well-off people) who worry that everyone will get an equal income, you can ease their fears by saying absolute equality is neither possible nor desirable, but that the differences in wealth and living standards need not be extreme, but there should be a minimum standard for all, thinking especially of the children, who are innocent victims of all this high-fallutin philosophizing about property and wealth.

9/15/2011

Tutkimus: Verotuksen korkeampi progressiivisuus lisää ihmisten hyvinvointia

Psychological Science:
On average, residents of the nations with the most progressive taxation evaluated their own lives as closer to “the best possible.” They also reported having more satisfying experiences and fewer discomfiting ones than respondents living in nations with less progressive taxes. That happiness, Oishi says, was “explained by a greater degree of satisfaction with the public goods, such as housing, education, and public transportation.”
Arvostettu psykologian alan julkaisu Psychological Science tiedottaa uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan julkisin varoin tuotetut hyödykkeet lisäävät merkittävästi ihmisten hyvinvointia. Mitä enemmän valtiossa on kavennettu markkinamekanismien luomia suuria tuloeroja progressiivisen verotuksen keinoin, ja mitä enemmän on panostettu julkisiin palveluihin, sitä onnellisempia ihmiset ovat.

Blogissamme on tuotu aiemminkin esille tutkimustietoa siitä, kuinka ihmiset kokevat mielihyvää eriarvoisuuden vähenemisestä.

9/14/2011

HS: Vanhempien stressi muuttaa lasten geenejä pysyvästi

Helsingin sanomat:
Kanadalaiset tutkijat tarkastelivat dna:n metylaatiota noin sadalla viisitoistavuotiaalla ja vertasivat näitä tietoihin, jotka oli kerätty kun lapset olivat olleet pieniä. Tuolloin heidän vanhempansa olivat vastanneet kyselyyn, jossa mitattiin kuinka stressaantuneita he olivat. Syyt stressiin vaihtelivat parisuhderiidoista taloudellisiin ongelmiin. 
(...) Kaiken kaikkiaan tutkimus tuo lisävaloa siihen, miksi sosioekonominen asema lapsena ennustaa niin korrektisti ihmisen tulevaa terveydentilaa. Tutkimuksissa alhainen sosioekonominen asema on yhdistetty suurempaan stressiin, ja ihmiset sosioekonomisen asteikon alimmilla portailla sairastavat enemmän ja kuolevat varhemmin.
Tutkimus vahvistaa aiempaa tutkimustietoa siitä, kuinka vanhempien taloudellinen ja sosiaalinen asema vaikuttaa merkittävästi lapsen tulevaisuuden näkymiin. Nämä tutkimustulokset ovat selvästi ristiriidassa sen yleisen näkemyksen kanssa, jonka mukaan ihmiset lähtevät talouden kilpajuoksuun tasavertaisista lähtökohdista. Varallisuus- ja koulutuserot aiheuttavat entistä suurempaa jakautumista yhteiskunnassamme.

9/13/2011

Greenpeace: Vaatteissa runsaasti myrkkyjäämiä

Taloussanomat uutisoi Greenpeacen julkaisemasta tutkimuksesta:
Suomesta testattavaksi oli hankittu yksi vaate. Helsingistä ostetussa Niken t-paidassa nonyylifenolietoksylaattia löytyi peräti 660 milligrammaa kiloa kohden. 
(...) – Joka kerta kun näitä vaatteita pestään, vaarallisia aineita pääsee vesistöihin, myös Suomessa. Marraskuussa 2007 nonyylifenolia löydettiin lasten talvivaatteista Ruotsissa, muistuttaa järjestön viestintäpäällikkö Juha Aromaa. 
Ylitarkastaja Jouni Räisänen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES:ista kommentoi vaatteiden kemikaalipitoisuuksia Taloussanomille kesäkuussa: 
– Jos valmistaja käyttää vaatteissaan vaarallisia kemikaaleja, kuluttajan on hirveän vaikea suojata itseään. Se on vaikeaa asiantuntijallekin.
Vaatetuotannon aiheuttamat negatiiviset ulkoisvaikutukset, kuten vaatteiden myrkkyjäämien aiheuttamat terveys- ja ympäristöhaitat, ovat oiva tilaisuus vaateyrityksille lisätä liikevoittoaan. Mitä enemmän näitä kustannuksia pystytään ulkoistamaan muiden maksettavaksi, sitä enemmän tuotantokustannuksissa säästetään.

Markkinatalouksissa ei ole rakenteellista keinoa ottaa tuotteen negatiivisia ulkoisvaikutuksia lähes lainkaan huomioon, ja tämä vääristää usein tuotteiden markkinahintoja kauas niiden todellisista kustannuksista. Valvonta jää valtioiden, kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten kuluttajien tehtäväksi.  

9/12/2011

New York Times: Vaurauden (1947-1979) ja taantuman (1980-) aika

New York Timesin sivuilla julkaistu havainnollistava infografiikka osoittaa, kuinka Yhdysvalloissa talouden tuottavuuden kasvu johti toisen maailmansodan jälkeisillä vuosikymmenillä työväestön elintason paranemiseen (vuosina 1947-1979), kun taas 1980-luvulta alkaen työntekijöiden tulot polkivat käytännössä paikallaan. Ennen 1980-lukua, kun hyödykkeiden ja palvelujen arvo kasvoi (tuottavuus nousi), myös palkat nousivat. 1970-luvun lopulta alkaen tuottavuuden kasvu on siirtynyt muualle.

Vuosina 1947-1979 kaikkien tuloluokkien ansiot paranivat suurinpiirtein samassa suhteessa, mutta heikoimmat tuloluokat paransivat tulojaan prosentuaalisesti hieman yhteiskunnan rikkaimpia nopeammin. 1980-luvulta eteenpäin yhteiskunnan rikkaimmat keräsivät selvästi suurimman potin talouden tuottavuuden kasvusta, kun taas heikoimmat tuloluokat polkivat lähes paikallaan tai heidän tulonsa jopa heikkenivät. Rikkaimman prosentin osuus koko kansantalouden tuloista oli historiallisen alhaalla vuosina 1947-1979, mutta 1980-luvulta alkaen varakkain prosentti on kahminut itselleen yhä suuremman palan.

Mitä on tämän kehityksen taustalla? Yhdysvalloissa työntekijöiden järjestäytymistä vastaan on tehty systemaattisia hyökkäyksiä, ja tämä on näkynyt työntekijöiden kollektiivisen neuvotteluvoiman heikentymisessä. Taloudellisen eriarvoisuuden vähentämiseen suunnatut tulonsiirrot ovat vähentyneet Yhdysvalloissa samalla, kun työntekijöiden asemaa suojaavia erilaisia sääntelyitä on purettu. Kehityksen taustalla on erityisesti valtion roolin heikentyminen markkinatalouden rakenteellisten ongelmien lieventäjänä.

On huomattava, että moniin markkinoiden rakenteellisiin ongelmiin ei löytynyt tänä aikakautena ratkaisua – esimerkiksi taloustuotannon ympäristöhaitat ja kansainvälisen kaupan kehittyviä maita heikentävä vaikutus voimistuivat. Vuosien 1947-1979 kokemus kuitenkin osoittaa, että voimakkaasti säädellyt markkinat jakavat tuottavuuden kasvun hedelmät oikeudenmukaisemmin kuin "vapaammat markkinat". Myös markkinoiden taipumus hintakupliin ja taantumiin oli vähäisempää, kun sääntely oli voimakkaampaa.

9/09/2011

Talouselämä: Markkinakaaos "vaarantaa ihmiskunnan"

Talouselämä: 
Markkinakaaoksen asiantuntija Paul Woolleyn mukaan markkinat ovat tehottomia ja kasvavat sellaista vauhtia, että kohta ne pakahduttavat talouden. 
(...) ”Markkinat eivät ole saavuttamassa tasapainoa, päinvastoin, markkinat ovat romahtamassa kaaokseen.” 
Finanssisektori pystyy ja parhaillaan kasvaa Woolleyn mielestä niin suureksi, että se saattaa pian musertaa kansantalouden. 
(...) ”Sijoittajien täytyy lopettaa lyhytaikaisten hinnan muutosten perässä juokseminen ja keskittyä pitkäaikaiseen sijoittamiseen. Heidän pitäisi lopettaa tuottopalkkioiden maksaminen rahastonhoitajille, sillä ne vain kannustavat uhkapelaamiseen.”
Markkinoihin liitetään usein käsitys kysynnän ja tarjonnan laeista, näkymättömastä kädestä, joka ohjaa ihmisiä kohti taloudellisesti tehokasta ja siten yhteiskunnan kannalta hyödyllistä toimintaa sekä markkinoita kohti tasapainoa. Kuitenkin on olemassa vahvat teoreettiset perusteet uskoa, ettei tilanne ole näin idyllinen.

Markkinat ajautuvat kohti epätasapainoa useilla erilaisilla tavoilla. Esimerkiksi silloin, kun toisella kaksista toisiinsa yhteydessä olevista markkinoista solmitaan sopimuksia syystä tai toisesta epätasapainoisin hinnoin. Tällöin epätasapainoiset hinnat hyödykemarkkinoilla antavat väärän kuvan kysynnästä ja siten työvoiman tarpeesta. Jos kysyntä vaikuttaa alhaisemmalta kun se todellisuudessa on, vähentää se työvoiman tarvetta, mikä vähentää hyödykkeiden kokonaiskysyntää mikä taas sitten vähentää työvoiman kysyntää entisestään. Tämä aiheuttaa kierteen kohti epätasapainoa.

Lisäksi käsitys tasapainottuvista markkinoista perustuu oletukseen siitä, kuinka ihmiset tulkitsevat hinnan muutokset. Kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti kysynnän tulisi kasvaa hintojen laskiessa ja laskea hintojen noustessa. Täten kysyntä ja tarjonta ohjaavat hintoja kohti tasapainoa. Kuitenkin silloin kun ihmiset ovat markkinoilla keinottelumielessä ja he tulkitsevat hinnanmuutoksia merkkinä tulevasta hintakehityksestä, toimiessaan järkevästi he toimivat täysin päinvastoin kuin kysynnän ja tarjonnan "lait" antavat ymmärtää.

Tällöin hinnan laskiessa kannattaakin myydä ennen kuin hinta laskee alemmaksi eikä ostaa, koska tulevaisuudessa saa ostettua halvemmalla. Näin kysyntä vähenee ja tarjonta kasvaa, vaikka "lakien" mukaan tulisi käydä juuri päinvastoin. Samoin käy hintojen noustessa. Keinottelumielessä kannattaa odotta hintojen nousua eikä myydä uudella korkeammalla hinnalla ja taas toisaalta pyrkiä ostamaan ennen kuin hinta nousee vielä lisää. Näin tarjonta vähenee ja kysyntä kasvaa, vaikka kysynnän ja tarjonnan "lait" olettavat juuri päinvastaista.

Muun muassa näiden esimerkkien kuvailemista mekanismeista johtuen ihmisten taloudellisesti täysin järkevä toiminta ajaa markkinoita kohti hintakuplia ja romahduksia. Tämä pätee erityisen voimakkaasti keinottelun lukuisin tavoin mahdollistavilla rahoitusmarkkinoilla, jossa esimerkiksi suuret palkkiot kannustavat rahoitusalalla työskenteleviä harrastamaan lyhytnäköistä keinottelua pikavoittojen toivossa.

9/08/2011

HS: Köyhän sydäntautiriski pysyy elämäntavoista huolimatta

Helsingin Sanomat uutisoi Kalifornian yliopiston tutkimuksesta, johon osallistui 12 000 vapaaehtoista 45–64 -vuotiasta. Osallistujat ilmoittivat ensin koulutus- ja tulotasonsa ja osallistuivat sen jälkeen säännöllisiin terveystarkastuksiin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tutkijat arvioivat erityisesti heidän sydän- ja verisuonijärjestelmänsä terveyttä ja muutoksia riskitekijöissä.
Alhainen sosioekonominen asema on sydäntautien itsenäinen riskitekijä. Tuoreessa tutkimuksessa köyhien sydäntautiriski pysyi koholla, vaikka muihin riskitekijöihin, kuten tupakointiin ja korkeaan verenpaineeseen puututtiin onnistuneesti. 
(...) Tutkijoiden mukaan vanhastaan on tiedetty, että köyhillä on suurempi sydäntautiriski, mutta ilmiö on yhdistetty köyhien epäterveellisiin elintapoihin. Tulokset kuitenkin osoittivat, että vaikka ihmiset muuttivat elintapojaan ja kävivät säännöllisesti terveystarkastuksissa, riski oli ja pysyi. Köyhien riski sairastua sydänsairauksiin oli 50 prosenttia korkeampi kuin hyvätuloisilla ja korkeasti koulutetuilla.

9/07/2011

Kauppalehti: Saksalaisetkin rikkaat vaativat lisää veroja

Kauppalehti:
Viime viikolla 15 ranskalaista miljardööriä allekirjoitti vetoomuksen, jonka mukaan rikkaat haluavat antaa oman panoksensa taistelussa velkaantumista vastaan. 
(...) The Guardianin mukaan lisäverojen vaatijoihin on liittynyt myös 50 saksalaisen rikkaan joukko. Ryhmä on perustajansa, Dieter Lehmkuhlin mukaan sekalainen seurakunta opettajia, lääkäreitä ja yrittäjiä, joilla suuri osa varallisuudesta on perittyä. 
(...) - Vastaus Saksan velkaantuneisuuteen ei ole leikkauksissa, jotka vain vaikeuttavat köyhimpien elämää, vaan rikkaiden kovemmassa verotuksessa, sanoo Dieter Lehmkuhl The Guardianin mukaan ja vaatii, että rikkaiden ja köyhien välistä kuilua kurotaan umpeen.
Yksi maailman rikkaimmista ihmisistä, yhdysvaltalainen suursijoittaja Warren Buffet esitti saman ehdotuksen jo aiemmin. Helsingin Sanomat oli yrittänyt tavoittaa useita rikkaimpia suomalaisia kysyäkseen heidän mielipiteitää rikkaimpien verotuksen kohottamisesta suomessa. Suomalaisista ainakin kustantaja Niklas Herlin, Rinta-Jouppi autoliikkeiden toimitusjohtaja Ari Rinta-Jouppi sekä konsulttiyhti Trainer's Housen perustaja Jari Sarasvuo ilmoittivat kannattavansa rikkaimpien verotuksen kiristämistä esimerkiksi pääomaverotuksen nostamisen muodossa. Suurin osa Helsingin Sanomien tavoittelemista ihmisistä ei ollut tavoitettavissa tai halunnut osallistua keskusteluun.

Vuosina 1990 – 2002 suurituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat Suomessa 44 prosenttia. Suurituloisimman prosentin, noin 50 000 rikkaimman reaalitulot kasvoivat 122 prosentilla. Keskimäärin suomalaisten tulot kasvoivat tänä aikana 19 prosenttia.

9/06/2011

Helsingin Sanomat: Johtajat päässeet liikaa vaikuttamaan omiin palkkioihinsa


Helsingin Sanomat uutisoi palkitsemisjärjestelmiä kehittävän Hay Groupin toimitusjohtaja Samuli Sistosen selvityksestä, jonka mukaan suomalaiset toimitusjohtajat ovat päässeet liikaa vaikuttamaan omiin palkkioihinsa.
Toimitusjohtajien palkkioista päättävät hallitukset ja konsultit eivät ole olleet riittävän riippumattomia toimitusjohtajista itsestään. Tämä johtuu muun muassa siitä, että Suomessa palkoista ja palkkioista päättävät piirit ovat pienet. 
(...) "Toimiva johto on päässyt nauttimaan valta-asemastaan suhteessa hallituksiin pitkään. Tämä haaste on edelleen ajankohtainen", Samuli Sistonen sanoo. 
(...) Selvityksessä toistettiin myös se usein todettu seikka, että Suomessa toimitusjohtajien palkkiot ovat selvästi pienempiä kuin muualla maailmassa muun muassa Yhdysvalloissa. 
"Kansainvälisesti katsoen palkkiot ovat pienempiä, mutta tämä ei ole syy lähteä korottamaan toimitusjohtajien palkkioita Suomessa", Samuli Sistonen sanoo.
Kapitalistisessa markkinataloudessa työntekijän palkka määräytyy suuresti hänen neuvotteluasemiensa perusteella, eikä niinkään esimerkiksi sen perusteella kuinka raskasta työtä joku tekee, kuinka paljon tai kuinka ahkerasti. Olemme blogissamme nostaneet aiemminkin esille uutisia johtajien korkeista palkoista sekä siitä, kuinka johtajat päättävät palkkioistaan käytännössä keskenään hyvä veli -verkostoissaan. Taloustutkimuksen taannoin tekemän selvityksen mukaan suomalaisten mielestä sopiva kuukausipalkka toimitusjohtajalle oli keskimäärin 16 701 euroa. Suomalaisen toimitusjohtajan todelliset keskitulot ovat noin 54 500 euroa kuukaudessa, suomalaisen palkansaajan keskimääräisten vuosiansioiden ollessa noin 38 000 euroa.

9/05/2011

Talouselämä: "Veronmaksajat maksamaan yritysten ekotekoja"

Talouselämä:
Pääkaupunkiseudun kuntien tulisi kehittää toimintatapoja, joilla yritykset parantavat omaa ekologisuuttaan ja ympäristötietoisuuttaan, esittää Helsingin seudun kauppakamari. 
”Pääkaupunkiseudun kuntien pitää konkreettisesti tukea yritysten vapaaehtoisia ympäristötoimia. Kaupungit voisivat tarjota yrityksille niin sanotun ekosetelin. Seteliä voisi käyttää asiantuntijapalvelujen maksamiseen. Ekoseteli voisi olla esimerkiksi100 euroa yritystä kohden”, ehdottaa Helsingin seudun kauppakamarin johtaja Saija Äikäs-Idänpään-Heikkilä.
Äikäs-Idänpää-Heikkilän ehdotus on tyyppiesimerkki taloudellisen toiminnan negatiivisten ulkoisvaikutusten jättämisestä kolmansien osapuolien maksettavaksi. Kapitalistisessa markkinataloudessa yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Näin ollen yrityksellä on hyvin vähän kannustimia ekologisesti kestävämpään, mutta suurempia kustannuksia vaativaan toimintaan. Sen sijaan yrityksillä on suuret kannustimet pyrkiä vähentämään ekologisesti kestävästä toiminnasta aiheutuvia kustannuksia, koska se tarkoittaa suurempia voittoja. Yksi merkittävä strategia on pyrkiä nimenomaan jättämään nämä kustannukset muiden maksettavaksi

9/02/2011

Harvard Business Review: The Unselfish Gene

Harvard Business Review:ssä julkaistu artikkeli käy läpi moninaisia myyttejä ihmisen "luontaisesta" itsekkyydestä, ja tarkastelee viimeaikaista sosiobiologista tutkimusta (josta esimerkkejä myös täällä, täällä ja täällä) aiheen tiimoilta, valoittaen ihmisten käytöksen olevan paljon epäitsekkäämpää kuin aiemmin on oletettu.

Valtavirran taloustieteen käyttämät olettamukset siitä, mitkä asiat motivoivat ihmisiä toimimaan, ovat usein vahvasti virheellisiä tai jopa tarkoitushakuisilta vaikuttavia, kuten esimerkiksi uutiset johtajien palkkauksesta osoittavat.

Harvard Business Review:n artikkeli käy läpi, kuinka ihmisten motivoituminen rakentuu kestävämmin moninaisuuden, yhteistyön, tasa-vertaisuuden, omaehtoisuuden ja avoimuuden varaan.

9/01/2011

Jani Kaaro: Köyhyyden anatomia

Tietokirjailija Jani Kaaro kirjoittaa Helsingin Sanomissa tasa-arvoisen yhteiskunnan todennäköisistä eduista suhteessa ihmisten terveydentilaan ja hyvinvointiin:
Kun näinä päivinä puhutaan terveydestä, puhutaan hiilihydraateista, kolesterolista, liikunnasta ja mustikoista. Ne ovat kaikki varmasti tärkeitä asioita, mutta niiden varjoon jää jotakin, jolla voi olla paljon suurempi vaikutus terveyteemme. Se, miksi ei kannata olla köyhä, jos haluaa elää pitkän ja terveen elämän.

[...] Tutkimukset ovatkin osoittaneet, että ihmisten terveys on parempi tasa-arvoisissa kuin eriarvoisissa yhteisöissä. Siksi aina kun ruokavalioremontista tai elämäntaparemontista, minä mietin miksi emme terveyskeskustelussa puhu yhteiskuntaremontista. Puuttuminen eriarvoisuuteen voisi olla se suurin terveysteko.
Terveydentilan ja eriarvoisuuden suhteesta on paljon tutkimustietoa. Lisäksi terveydenhoidon Suomessakin kehittyessä askel askeleelta mukailemaan markkinatalouden perustavia rakenteita, muodostuu terveydenhuolto ja terveys tuotteeksi ja hyödykkeeksi, johon esimerkiksi yhä useammalla lapsella ei ole varaa. Tällä on pitkäkestoisia ja pysyviä vaikutuksia (esimerkiksi juuri lasten kehitykseen).