6/27/2011

Robin Hahnel Parecon Finlandin haastattelussa

Parecon Finlandin jäsen Joona-Hermanni Mäkinen haastatteli äskettäin toista osallisuustalousvision kehittäjistä, kansantaloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnelia Euroopan finanssikriisin, Timo Soinin Wall Street Journalissa julkaistun kirjoituksen ja demokraattisen talouden kysymyksistä.

16.6. Helsinki Times-lehdessä englanniksi ilmestynyt haastattelu on luettavissa oheisesta linkistä:

Robin Hahnel & Joona-Hermanni Mäkinen: Fiscal austerity is not the answer (Helsinki Times 16.6.)

Haastattelu julkaistaan kokonaisuudessaan myöhemmin tällä viikolla suomeksi Parecon Finlandin kotisivuilla, ja se on luettavissa lyhennettynä myös Voima-lehden numerossa 6/2011.

6/14/2011

Kesätauko

Parecon Finlandin blogin päivittäinen julkaisu siirtyy elokuun alkuun asti kesätauolle, mutta ajoittaisia artikkeleita ilmestyy kesälläkin. Vastaamme myös nopeasti kysymyksiin ja kommentteihin osoitteessa info@parecon.fi, sekä otamme mielellämme vastaan mielenkiintoisia linkkejä ja artikkeleita lukijoiltamme.

Syksyllä Parecon Finland jatkaa myös avointen keskustelutilaisuuksien sarjaa pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Tästä tarkempaa tietoa syksyn alussa.

6/13/2011

WikiLeaks: USA vastusti minimipalkkojen nostamista rutiköyhässä Haitissa

WikiLeaks järjestön julkisuuteen tuomat viesit USA:n Haitin suurlähetystöstä paljastavat miten Yhdysvallat käytti vaikutusvaltaansa estääkseen maan minimipalkkojen nostamisen. Green Left Weekly uutisoi aiheesta.
The United States embassy in Haiti worked closely with factory owners contracted by Levi's, Hanes, and Fruit of the Loom to aggressively block a paltry minimum wage rise for Haitian assembly zone workers.
Esimerkiksi Haitin parlamentin hyväksymä ehdotus tuntipalkkojen nostamisesta Haitin tekstiilialalla lähemmäs yhtä dollaria kohtasi voimakasta vastustusta.
The US embassy was still not pleased. Deputy chief of mission David Lindwall said the $5 a day minimum wage “did not take economic reality into account”, but was a populist measure aimed at appealing to “the unemployed and underpaid masses”.
Taloustieteen näkökulmasta Yhdysvaltojen toiminnassa ei ole mitään erikoista - talouteen ja hintojen muodostumiseen on 1900-luvun aikana ja sen jälkeen käytetty kaikkia mahdollisia manipuloimiskeinoja, joita globalisoitunut, finanssimarkkinoiden alaisuuteen siirretty tuotanto tarjoaa runsaasti.

Julkisessa keskustelussa tämä kiristys ja manipulointi on kuitenkin huomattavasti harvemmin esillä kuin ehkä erityisesti Yhdysvaltojen alleviivaamat korupuheet vapaasta kilpailusta ja reilusta markkinataloudesta. Green Left Weeklyn julkaisema esimerkki kertoo kuinka Yhdysvallat oli valmis Haitissa kiristämään otettaan talouden ohjauksesta ja estämään elintärkeät palkankorotukset peruselintarvikkeiden hintojen noususta kärsiville köyhille, suurten tekstiilialan yritysten eduksi.

6/10/2011

TS: Pitääkö nuorten pärjätä pelkällä perinnöllä?

Taloussanomat:
Kaksi kolmasosaa asuu omistusasunnossa, joten kaksi kolmesta seuraavan sukupolven edustajasta perii asuntoja jossain vaiheessa. 
Hän (Työeläkeyhtiö Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander) myöntää, etteivät kaikki saa isoja perintöjä. Paljon riippuu siitäkin, missä perittävien asunnot sijaitsevat. 
– Jos vanhempien koti on syrjäkylillä, ei siitä paljon rahaa saa.
Taloussanomien uutisessa pohditaan, miten tulevien sukupolvien eläkkeet turvataan, ja samassa uutisessa sivutaan myös suurten ikäluokkien lähitulevaisuudessa jättämien perintöjen vaikutusta kansantalouteen. Tilanne on oikeudenmukaisuuden kannalta ongelmallinen, sillä vaikka omaisuus olisi alunperin hankittu omin ansioin, markkinamekanismit mahdollistavat sen, että pääoma on helppo laittaa myöhemmin poikimaan palkka-ansioita nopeampaa tahtia – ja ilman myöhempiä erityisiä ansioita.

Perinnön jättämisen yhteydessä tämä ongelma on ilmeinen, sillä omaisuuden perijä ei ole luonnollisesti ahkeroinut perintönsä eteen ja tämä asettaa uuden sukupolven ihmiset keskenään eriarvoiseen asemaan. Onkin pohdittava, kumpi on tärkeämpää: noudattaa omaisuuden keränneen ihmisen oikeutta jättää keräämänsä varallisuus jälkeläisilleen vai turvata uudelle sukupolvelle mahdollisimman tasavertaiset lähtökohdat?

6/09/2011

OECD: Tuloerot kasvussa vauraissa maissa

OECD:
Increases in household income inequality have been largely driven by changes in the distribution of wages and salaries which account for 75% of household incomes of working-age adults. With very few exceptions (France, Japan and Spain), wages of the 10% best-paid workers have risen relative to those of the 10% least-paid workers. This was due both to growing earnings’ shares at the top and declining shares at the bottom, but top earners saw their incomes rising particularly sharply (Atkinson, 2009). The highest 10% of earners have been leaving the middle earners behind more rapidly than the lowest earners have been drifting away from the middle.
OECD:n tuoreen raportin mukaan tuloerot ovat selvässä kasvussa lähes kaikissa OECD-maissa. Keskimäärin OECD-maiden rikkaimman 10 prosentin tulot ovat yhdeksänkertaiset verrattuna köyhimmän 10 prosentin tuloihin. Suuri osa tuloerojen kasvusta perustuu palkkojen jakautumisen muutokseen, mutta myös pääomatulojen kasvulla on raportin mukaan ollut näkyvää merkitystä – erityisesti pohjoismaissa.

6/08/2011

BBC: Rikkain 0,1% vaurastuu eniten

BBC:
The top 0.1% of UK earners, just 47,000 people, have seen their incomes rise much faster than the rest of the population, according to a report.
Their incomes rose by 64% in the 11 years to 2007-08, according to the High Pay Commission, an inquiry set up by the left-wing Compass pressure group.
The bottom 50% saw their incomes rise by just 7% in the same period.
The report says the top earners, many of whom are company directors, could be receiving 10% of all income by 2025. 
"This is the clearest evidence so far that the gap between pay of the general public and the corporate elite is widening rapidly and is out of control," said Deborah Hargreaves, chair of the High Pay Commission.
Kansainvälinen trendi näkyy myös Englannissa: varallisuus kasautuu yhteiskunnan talouseliitille.

6/07/2011

TS: Hätäraha päätyy takaisin pankeille

Taloussanomat:
Hätäluotoin kriisimaihin maksettavat rahasummat käväisevät kääntymässä kulloinkin "pelastettavan" valtion tyhjässä kassakirstussa – josta ne kaikkoavat viimeistään seuraavan lainanmaksupäivän koittaessa eteenpäin. 
Hätärahasta vain pieni osa menee kriisivaltion käyttömenoihin eli alijäämän tilkkeeksi esimerkiksi virkamiesten palkkoihin, teiden kunnostamiseen tai vähäosaisten avustuksiin.
Suurin osa hätärahasta menee vanhojen velkojen kuoletuksina ja korkoina velkojille eli pankeille ja muille rahoittajille.
Taloussanomien uutisessa kuvataan, kuinka velkakriisimaille myönnetyt tukipaketit siirtävät varoja suoraan suurpankeille – vain murto-osa varoista käytetään valtion kulutukseen, joka olisi tehokkain ja oikeudenmukaisin tapa nousta taantumasta sekä kriisimaiden sekä muiden EU-maiden kannalta.

Sen sijaan että velkakriisimaita tuettaisiin lainaamalla heille voitollisella (mutta keinottelun nostamia markkinahintoja merkittävästi alemmalla) korolla, kriisimaat joutuvat yksityistämään julkiset palvelunsa ja myymään valtionyritykset yksityisille omistajille. Nämä leikkauskuurit johtavat vain laman pitkittymiseen, ja tarpeettomaan kärsimykseen kriisimaiden kansalaisille.

6/06/2011

Talousblogi: Velkakriisin nykyiset korjailutoimet pahentavat Euroopan taloutta

Raha ja talous-blogi:
Portugalin nykyinen sosialistihallitus on toimeenpannut ennätyksellisen leikkausohjelman, joka on supistanut voimakkaasti maan kokonaistuotantoa. Samaan aikaan maan työttömyysaste on kohonnut yli 11 prosenttiin, kun se vielä heinäkuussa 2008 oli reilussa seitsemässä prosentissa.
Näin ollen ei olekaan yllättävää, että viime sunnuntain vaaleissa sosialistit kärsivät murskatappion. Sen sijaan yllättävämpää lienee se, että nyt voittajaksi noussut oikeistopuolue PSD aikoo ilmeisesti jopa ylittää EU:n ja IMF:n leikkausvaatimukset saavuttaakseen uudelleen rahoitusmarkkinoiden luottamuksen. Koska Portugalin vientisektorilla ei ole näköpiirissä ennen näkemätöntä piristymistä, tarkoittavat nämä toimet laman syventymistä Portugalissa. Samalla myös koko euroalueen kasvu- ja työllisyysnäkymät synkistyvät jälleen.
Jussi Ahokkaan ja Lauri Holapan "Raha ja talous"-blogissa tiivistetään ansiokkaasti nykyisten velkakriisimaiden tukitoimien järjettömyys. Valtiot ajetaan syvempään lamaan, jotta valtion omaisuus (julkiset palvelut, valtion omistamat teollisuuden alat) voidaan myydä alehintaan yksityisille omistajille. Yksityistämiset johtavat kaikella todennäköisyydellä välittömiin irtisanomisiin, mikä heikentää työvoiman kulutusvoimaa entisestään ja näin ollen vähentää yksityisen sektorin tuottamien hyödykkeiden kokonaiskysyntää entisestään.

Ketkä tästä järjestelystä hyötyvät? Euroopan suurpankkien johtajat, valtioiden lainoilla keinottelijat ja suuromistajat.

6/03/2011

Taloussanomat: Jo 20 000 taloutta elää ilman tuloja

Taloussanomat:
Vuonna 2009 Suomessa eli liki 20 000 tulotonta kotitaloutta, kun vuonna 2006 vastaava luku oli vajaat 10 000. Määrä olisi selvästi korkeampi, jos opintotuella elävät olisivat mukana laskelmissa.

Tulottomiksi kirjataan sellaiset henkilöt ja kotitaloudet, joilla ei ole lainkaan veronalaisia työ- ja pääomatuloja eikä tiettyyn syyhyn – kuten työttömyyteen tai sairauteen – perustuvaa sosiaalietuutta. Heidän ainoat tulonlähteensä ovat pelkkä toimeentulotuki tai toimeentulo- ja asumistuki sekä joissakin tapauksissa lapsilisä ja elatustuki.

[Kelan johtava tutkija Pertti] Honkanen uskoo, että tulottomien määrä nousee hälyttävästi, ellei työvoimapolitiikkaan ja perusturvaan ole tulossa parannuksia.

6/02/2011

HS: Palkansaajien ostovoima kääntyi laskuun alkuvuonna

Helsingin Sanomat:
Suomalaisen palkansaajan ansiot riittivät aiempaa vähempään kulutukseen tammi–maaliskuussa. Tämä käy ilmi Tilastokeskuksen tiistaina julkaisemista ennakkotiedoista.

Tilastokeskuksen mukaan palkansaajien ostovoima heikentyi, kun reaaliansiot laskivat vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana nopeinta tahtiaan 2000-luvulla.

(...) Tilastokeskuksen mukaan suomalaisen palkansaajan säännöllisen työajan ansiot olivat tammi–maaliskuussa 2,1 prosenttia suuremmat kuin vuosi sitten.

Kuluttajahinnat nousivat kuitenkin nopeammin kuin ansiotaso, minkä takia reaaliansiot laskivat prosentin verran vuodentakaiseen tilanteeseen verrattuna. Tilastokeskuksen mukaan kuluttajahinnat nousivat tammi–maaliskuussa 3,2 prosenttia.
Vuonna 2010 suomalaisten keskiansiot kasvoivat noin. 2,6 prosenttia, ja toimitusjohtajien palkkiot kasvoivat keskimäärin noin 50 prosenttia.

6/01/2011

Talouselämä: Rikkain prosentti omistaa 40 prosenttia maailman varallisuudesta

Talouselämä:
Varallisuus kasaantuu entistä tiukemmin pienelle eliitille, ilmenee uudesta Boston Consulting Groupin vuotuisesta varallisuusselvityksestä.

Rikkain 0,1 prosenttia, joiden varallisuus on yli 5 miljoonaa dollaria, maailman väestöstä omistaa 22 prosenttia varallisuudesta, kirjoittaa Wall Street Journal. Dollarimiljonäärit, joita on 0,9 prosenttia maailman väestöstä, omistaa 39 prosenttia varallisuudesta.
Varallisuuden kasautuminen pienelle joukolle ei ole luonnonlaki, vaan on seurausta tietoisesta politiikasta, mm. markkinoiden säätelyn purkamisesta, verotuksen progression kaventamisesta ja julkisten palvelujen ja erilaisten tulonsiirtojen astettaisesta heikentämisestä. Kasautuva varallisuus tuo mukanaan myös huomattavaa poliittista vaikutusvaltaa, joka on mahdollistanut ja mahdollistaa suuromistajien vaikuttaa politiikkaan niin, että se suosii ensisijaisesti heidän etujaan.

Omistuksen kasautuminen harvoihin käsiin aiheuttaa huomattavan valtasuhteiden vinoutuman talouden alueella yhteiskunnassa. Koska yritysten ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen, mitä tiheämmin tämä omistus on keskittynyt sitä pienemmän joukon etuja palvelemaan on talous valjastettu. Näin tällä joukolla on myös ensisijaisesti valta päättää niistä ehdoista, joiden puitteissa yhteiskuntaa ja taloutta kehitetään.

Markkinoiden säätelyn purkamista ja julkisen talouden yksityistämistä perustellaan myytillä tehokkaista ja maksimaalisen joustavasti toimivista markkinoista, jotka sitten aikaansaavat jatkuvan talouskasvun. Se ikävä seikka, että säätelemättömien markkinoiden aikaansaaman talouskasvun hedelmistä leijonanosa menee varakkaimman väestönosan taskuihin sivuutetaan väitteellä, että heidän varallisuudestaan hyötyy koko kansa rikkaiden kuluttaessaan ja sijoittaessaan omaisuuttaan. Tämä näkemys on kuitenkin yleisesti tunnustettu lähinnä myytiksi.

Lisäksi tämä kaikki on vastoin ihmisten toiveita ja tutkimustietoa. Huomattavasti tärkeämpää kuin taloudellisen kakun koko on ihmisille se, miten se jaetaan. Mitä suurempi on valtion rooli palveluiden tuottajana, sitä tyytyväisempi väestö. Talouskasvu ei tarkoita automaattisesti lisääntyvää hyvinvointia. Muilla mittareilla kun BKT:lla mitattuna on suomalaisten hyvinvointi rapistunut viimeisen kahden vuosikymmenen ajan juuri nimenomaan varallisuuden kasautumisesta aiheutuvan yhteiskunnan eriarvoistumisen seurauksena.

Tie talouskasvun ja eriarvoistumisen vähentämisen yhdistämiseksi olisi jotakuinkin päinvastainen kuin nykyinen malli. Markkinoiden säätelyä (etenkin rahoitusmarkkinoiden) pitäisi kiristää eikä höllentää. Minimipalkkoja pitäisi nostaa, julkisen sektorin tulisi tavoitella täystyöllisyyttä laajenemalla ja työllistämällä voimakkaammin. Näin voitaisiin lisätä julkisia palveluita niiden leikkamisen sijaan ja nostaa perusturvan yms. tukien tasoa. Sen lisäksi, että tämä kaikki tasaisi väestön eriarvoisuutta se lisäisi voimakkaasti kokonaiskysyntää, koska oikeasti kaiken rahansa kotimaisilla markkinoilla käyttävällä väestönosalla olisi enemmän ostovoimaa. Tämä ylläpitäisi sekä talouskasvua että varallisuus- ja elintasoerojen kaventumista.