2/28/2011

Rolling Stone: Miksi Wall Street ei ole vankilassa?

Rolling Stone -lehden artikkelissa Why Isn't Wall Street in Jail? kysytään osuvasti, miksei maailmanlaajuisesti vähintään satojen miljardien tappioita aiheuttaneita pankkiireita ole laitettu vankilaan.
But these frauds are worse than common robberies. They're crimes of intellectual choice, made by people who are already rich and who have every conceivable social advantage, acting on a simple, cynical calculation: Let's steal whatever we can, then dare the victims to find the juice to reclaim their money through a captive bureaucracy.
Artikkelissa nostetaan ansiokkaasti esiin talouskriisin jälkipuinnin järjettömyys ja ennennäkemättömän mittakaavan epäoikeudenmukaisuus. Jutun mukaan pankkiirit ovat kaikin tavoin etuoikeutetussa asemassa: he ovat vahvasti kytköksissä poliittiseen elämään avokätisten vaalilahjoitusten kautta, heitä palkittiin pian kriisin jälkeen muhkeilla lisätienesteillä ja he näyttävät olevan myös oikeusjärjestelmän ulottumattomissa.

Markkinatalouden mekanismit ovat mahdollistaneet talouden päätöksenteon voimakkaan keskittymisen. Muutamien satojen vahvuinen pankkiirijoukko omaa nykyisellään niin suuren vaikutusvallan, että heidän itsekkäiden valintojensa seurauksena huono-osaisten joukko ympäri maailmaa on kasvanut valtavasti vain kahdessa vuodessa. Oleellista on myös, minkälaiseen toimintaan talouden rakenteiden halutaan kannustavan. Nykyisellään ihmisiä kannustetaan rakenteellisesti oman edun tavoitteluun, ja usein helpoin tapa on tehdä se muiden kustannuksella.


2/25/2011

Krugman: Ammattiliitot tärkeä vastapaino keskittyvää varallisuutta ja poliittista vaikutusvaltaa vastaan

Taloustieteen nobelisti Paul Krugman kirjoittaa New York Timesin kolumnissaan Wisconsinin tilanteesta, missä osoitettiin viikonloppuna mieltä lakialoitetta vastaan, joka rajoittaisi merkittävästi julkisen sektorin työntekijöiden ammattiliittojen toimintaa.

Lakialoitetta ajava senaattori Scott Walker ja hänen tukijansa perustelevat sitä osavaltion budjettivajeella ja tarpeella saada työntekijät noudattamaan palkkamalttia. Krugmanin mukaan he yrittävät ainoastaan käyttää tilaisuutta hyväkseen ajaakseen läpi lain, joka tekisi Yhdysvalloista yhä enemmän valtion, jossa työntekijöiden kanssa ei tarvitse neuvotella, koska heillä ei ole neuvotteluasemia.
For what’s happening in Wisconsin isn’t about the state budget, despite Mr. Walker’s pretense that he’s just trying to be fiscally responsible. It is, instead, about power.

Mr. Walker and his backers are trying to do is to make Wisconsin — and eventually, America — less of a functioning democracy and more of a third-world-style oligarchy.

[...] he has made it clear that rather than bargaining with workers, he wants to end workers’ ability to bargain. 
Krugmanin mukaan maan taloudellis-poliittiset valtasuhteet tekevät Yhdysvalloista käytännössä rikkaan vähemmistön dominoivan harvainvallan. Ammattiliitoilla on elintärkeä rooli, koska ne muodostavat poliittisen vastapainon keskittyvää varallisuutta ja poliittista vaikutusvaltaa vastaan.
In principle, every American citizen has an equal say in our political process. In practice, of course, some of us are more equal than others. Billionaires can field armies of lobbyists; they can finance think tanks that put the desired spin on policy issues; they can funnel cash to politicians with sympathetic views (as the Koch brothers did in the case of Mr. Walker). On paper, we’re a one-person-one-vote nation; in reality, we’re more than a bit of an oligarchy, in which a handful of wealthy people dominate.

Given this reality, it’s important to have institutions that can act as counterweights to the power of big money. And unions are among the most important of these institutions. 
Markkinataloudessa yksi merkittävä palkkojen määrittymiseen vaikuttava osatekijä on työntekijöiden neuvotteluasemat. Kasautuvan varallisuuden myötä keskittyvä poliittinen vaikutusvalta on itseään ruokkiva ilmiö. Rikkaampi ja vaikutusvaltaisempi kansanosa pyrkii turvaamaan neuvotteluasemansa ja on taipuvainen käyttämään poliittista vaikutusvaltaansa joko parantaakseen omaa tilannettaan tai heikentääkseen vastapuolen asemia, mistä on kyse tässä nimenomaisessa tapauksessa.

2/24/2011

Taloussanomat: Työtätekevät köyhät tulivat Suomeen

Taloussanomat uutisoi, kuinka matalapalkkaisten alojen työntekijöiden kuukausiansiot saattavat jäädä jopa alle köyhyysrajan.
Matalapalkka-alan osa-aikainen työntekijä saa usein niin pientä palkkaa, että sillä tulee hädin tuskin toimeen.

[...]Vuoden 2009 pienituloisuustilastot kertovat, että palkansaajista 3,1 prosenttia tienasi alle 1 183 euroa kuukaudessa. Se on virallinen köyhyysraja eli 60 prosenttia suomalaisten mediaanituloista.

[...]Syy pieniin palkkoihin johtuu usein yritysten halusta pitää joustavaa työvoimareserviä. 
Taloussanomien haastatteleman SAK:n työelämätutkijan Anu Suorannan mukaan
– Työnantaja odottaa saavansa odotustilassa olevaa työntekijäkuntaa, joka odottaa lisätunteja jatkuvassa valmiustilassa.

– Tämä on selvä liiketoimintaoppi. Asia olisi varmasti järjestettävissä työaikajärjestelyillä, joten kyllä tämä on työnantajalta selvä valinta

2/23/2011

YLE: Kirjastojen kilpailuttaminen kuohuttaa Ruotsissa

YLE uutisoi, kuinka ruotsalaisessa Nackan kunnassa osoitetaan mieltä kirjastojen kilpailuttamista vastaan. Ruotsin kirjailijaliiton puheenjohtajan Mats Söderlundin mukaan kyseessä on vaarallinen ennakkotapaus, jonka esimerkki voi levitä koko maahan. Kirjailijaliitto epäilee, että kilpailutus ja yksityistäminen tasapäistävät kirjastojen tarjonnan.
[...] Uudistuksen vastustajat epäilevät että kirjavalikoima supistuu, koska kirjastot saavat osan korvauksistaan lainojen määrän perusteella ja silloin kannattaa keskittyä bestsellereihin.

Osakeyhtiöpohjalta toimivan kirjaston johtaja Margareta Swanelid puolustaa kilpailutusta ja yksityisiä kirjastoja.

- Nämä pelot perustuvat väärinkäsitykseen. Asiakkaamme haluavat hyvin erilaisia kirjoja. Kirjakaupat, jotka toimivat täysin kaupallisesti, tarjoavat myös laajoja valikoimia, Swanelid pohtii modernin näköisessä kirjastossaan.
Kirjailijaliiton puheenjohtaja taas ei armoa anna.
- Tuo kuulostaa idioottikommentilta. Kirjakauppojen valikoimathan ovat kaventuneet selvästi, kun on keskitytty vain kaupallisiin kärkinimiin.

Swanelidin mielestä voitto on hyvä asia myös kirjastoissa.

- Yritykset, kunnat ja muu julkinen sektori haluavat kaikki tuottaa voittoa, Tällä tavalla saadaan rahaa toiminnan kehittämiseen.
Markkinatalouden palkitsemismekanismien näkökulmasta kirjailijaliiton pelko on aiheellinen. Jos tietynlaisesta toiminnasta palkitaan, on kannattavaa ja järkevää toimia sillä tavoin. Tässä tapauksessa kanattaa panostaa suuria lainausmääriä tuottaviin bestsellereihin. Silloin kun kyseessä on yksityinen yritys, jonka ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa, edellisen kaltainen toiminnan logiikka korostuu. Kun puhutaan peruspalveluista kuten kirjastot, koulut tai terveydenhuolto, on tämä äärimmäisen vahingollista. Tällöin hyvän ja monipuolisen palvelun tuottamisesta tulee toissijainen voittoa tavoittelevaan toimintaan nähden.

2/22/2011

TE: Petokalakannat romahtaneet kaksi kolmasosaa viimeisen sadan vuoden aikana

Talouselämä uutisoi Brittiläisen Kolumbian yliopistossa tehdystä, Villy Christensenin johtamasta, Talouselämän sanoin kaikkien aikojen perusteellisimmasta analyysistä maailman kalakannoista ja niiden muutoksista viimeisen sadan vuoden aikana.
[...] ravintoketjun kärkipään petokalakannat ovat sadan vuoden aikana romahtaneet kaksi kolmasosaa. Yli puolet petokalojen, kuten tonnikalan, meriahvenen ja turskan kadosta on tapahtunut viimeisen 40 vuoden aikana.

[...] Analyysissään Christensenin tiimi vertaili yli kahtasataa merten ekosysteemimallia eri puolilla maailmaa arvioidakseen eri kalojen määriä merissä vuosina 1880–2007.

Toinen samassa yhteydessä esitelty tutkimus linkitti saalistajakalojen kannan romahduksen globaalin kalastusteollisuuden kasvuun. Kalastus on lisääntynyt 54 prosenttia vuosien 1950 ja 2010 välillä, eikä hidastumista ole tulevina vuosina odotettavissa.

Christensenin mukaan tärkein keino kalakantojen elvyttämiseen olisivat kalastusmäärien leikkaukset.
Kuitenkin markkinatalouden kannustinjärjestelmä tarjoaa vain vähän välineitä kalastusmäärien vähentämiselle. Yksittäisellä kalastajalla, tietyllä kalastusalueella, ei kannustimien (eli palkitsemisen) näkökulmasta ole syitä ottaa huomioon, että mitä enemmän hän kalastaa nyt sitä vähemmän a) muille kalastajille jää kalastettavaa samana vuonna, b) kaikille kalastajille jää kalastettavaa tulevina vuosina. Markkinoiden hinnoittelujärjestelmä ei ota huomioon kalastuksen ulkoisvaikutuksia (kalakantojen romahtaminen), ja hinta määrittyy ainoastaan ostajien ja myyjien välisten neuvottelujen perusteella, lyhyellä aikajänteellä. Täten kun kalan hinta on noussut niin korkealle, etteivät kuluttajat sitä enää halua ostaa, ovat kalakannat todennäköisesti jo romahtaneet hälyttävän alhaiselle tasolle.

2/21/2011

HS: Valtion omistamissa yhtiöissä satojen tuhansien eurojen johtajaeläkkeet

Helsingin Sanomat uutisoi johtajien eläkkeistä valtion omistamissa yhtiöissä.
Valtion omistamien yhtiöiden toimitusjohtajat pääsevät lähivuosina eläkkeelle, jonka suuruus vaihtelee 160 000 eurosta 530 000 euroon vuodessa. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan seitsemän lähivuosina eläköityvän oloneuvoksen eläke on keskimäärin noin 330 000 euroa vuodessa.

Suomalaisen keskieläke on noin 17 000 euroa vuodessa, joten valtio-omisteisen yhtiön toimitusjohtaja saa noin 20 kertaa tavallista suomalaista enemmän eläkettä.
Mitä artikkelissa ei nosteta esille, on kuinka kapitalistisen talouden markkinamekanismit kannustavat tämänkaltaiseen palkkaukseen sekä tarjoavat toisille ihmisille niin vahvat neuvotteluasemat, että tämänkaltaisten palkkojen sopiminen on mahdollista. Jos palkkaus perustuisi työn kohdalla vertaisarviointiin ja yksittäisen henkilön kohdalla tehtyihin tunteihin ja työn raskauteen, ei tämänkaltaisia eroja ihmisten välillä pääsisi syntymään.

2/18/2011

HS: Potkut saaneelle Outokummun toimitusjohtajalle yli 500 000 euron vuosieläke

HS 18.2.2011:
Potkut saanut Outokummun toimitusjohtaja Juha Rantanen, 59, saa noin 530 000 euron vuosieläkkeen ensi tammikuusta lähtien

[...]Valtio omistaa Outokummusta yli 30 prosenttia.

[...]Tavalliseen työeläkkeen saajaan verrattuna Rantasen eläkeikä on alempi ja hänen karttumansa lasketaan paremmin ehdoin. Normaalisti työeläke lasketaan koko työurasta ja sen saa 63–68 vuoden iästä alkaen.

[...]Rantanen ei joudu kituuttelemaan myöskään ennen eläkeikää, sillä hän saa Outokummusta sopimuksensa mukaisen potkurahan – vain vajaa vuosi ennen 60-vuotispäiväänsä. [Erokorvaus] on yhteensä noin 1,9 miljoonaa euroa.

2/17/2011

YLE:n Silminnäkijä-ohjelma kysyy, kuka päättää taloudesta

YLE TV 2:n maanantaina 14.2. esittämä Silminnäkijä-dokumentti käy yleisluontoisesti läpi viimevuosien finanssiromahduksen taustoja, sekä kysymyksiä siitä, miten talouden ohjauksesta päätetään. Dokumentissa haastatellaan lukuisia taloustieteilijöitä, ja tarkastellaan miten varallisuuden keskittyminen ja hyvinvoinnin ongelmat kiihtyvät valtioiden velkasaneerausten ja julkisen sektorin leikkausten myötä.

Ohjelma on katsottavissa kokonaisuudessaan YLE Areenassa maaliskuun puoliväliin saakka.

2/16/2011

Ketkä rikastuvat keskitulotason kasvaessa Yhdysvalloissa?

Yhdysvaltalainen Economic Policy Institute tarjoaa sivuillaan työkalun keskitulotason kasvun jakautumisen havainnollistamiseen.

Economic Policy Institute: When income grows, who gains?

Esimerkiksi vuosien 1978-2008 aikana keskimääräinen tulotaso Yhdysvalloissa kasvoi yli 10000 dollarilla. Tämä kasvu jakautui väestön varakkaimman kymmenesosan ja muun väestön välillä siten, että kaikki tämä kasvu jaettiin varakkaimman kymmenesosan kesken, ja samalla lopun väestön tulotaso laski. Tulotason jakautumista eri aikoina voi itse tarkastella instituutin tarjoaman työkalun avulla haluamillaan aikaväleillä, ja lisämateriaalia löytyy tulotasomittarin taustalla olevaa tietoa keränneen taloustieteen professori Emmanuel Saezin kotisivuilta.

Varallisuuden keskittyminen ja sen äärimmäisen epätasainen jakautuminen ovat keskeisiä markkinatalouden tunnuspiirteitä. Osallisuustalousmalli ottaa ne yksityiskohtaisesti huomioon, vastaten niihin mm. palkitsemisen, omistussuhteiden ja kohdentamisen uudelleenjärjestelyillä.

2/15/2011

Lääkkeiden hintojen määräytyminen esillä YLE:n WikiLeaks-aineistossa

YLE:n julkaisema, WikiLeaks-järjestön kautta vuodettu raportti Yhdysvaltojen Suomen-lähetystöstä kuvailee yksittäistä neuvottelukenttää, lääkkeiden hinnoittelua Suomessa, vapaaksi nimitetyn markkinatalouden piiristä:
Yhdysvaltojen Suomen-suurlähettiläs ja silloinen pääministeri Matti Vanhanen keskustelivat lääkehinnoista. Suurlähettiläs Barbara Barrett kertoi juhannuksen 2008 tienoilla, että Yhdysvaltain lääketeollisuus pelkäsi, että halvempia lääkkeitä suosiva viitehintajärjestelmä kohtelee patetoituja, kallimpia lääkkeitä epäreilusti eli toisin sanoen vähentää niiden käyttöä.

Diplomaattisähkeen mukaan Yhdysvallat harkitsi järeitä toimia Suomea kohtaan, jos viitehintajärjestelmä otettaisiin käyttöön.

Wikileaks-dokumentin mukaan Yhdysvallat harkitsi Suomen ottamista Yhdysvaltain kauppalain niin sanotun 301-pykälän piiriin. 301-pykälä olisi mahdollistanut kauppapoliittisten vastatoimien käyttämisen
Taloustieteen näkökulmasta tässä ei ole mitään erikoista - talouteen ja hintojen muodostumiseen on 1900-luvun aikana ja sen jälkeen käytetty kaikkia mahdollisia manipuloimiskeinoja, joita globalisoitunut, finanssimarkkinoiden alaisuuteen siirretty tuotanto tarjoaa runsaasti. Julkisessa keskustelussa tämä kiristys ja manipulointi on kuitenkin huomattavasti harvemmin esillä kuin korupuheet vapaasta kilpailusta ja reilusta markkinataloudesta. YLE:n julkaisema esimerkki kertoo kuinka Yhdysvallat oli valmis Suomessa kiristämään otettaan talouden ohjauksesta, suurten lääkeyritysten eduksi ja erityisesti korkeista lääkehinnoista kärsivien köyhimpien potilaiden kustannuksella.

2/14/2011

YLE: Nuorten yksinäisyyteen liittyy paljon häpeää

YLE:n haastattelemat nuoret kertovat samoista eriarvoistumisen kehityssuunnista kuin valtakunnalliset tutkimukset.
- Keskusteluissa näkyy ehkä just yksinäisyys ja porukasta poisjättäminen, seurustelusuhteetkin. Mutta erilaisuus ehkä kaikkein voimakkaimmin, Louhi kertoo.

Nuorten keskuudessa rahalla ja ulkonäöllä on merkitystä.

- Kyllä sen huomaa, että kenellä on rahaa, ja mahdollisuus käyttää trendikkäitä vaatteita, ne on yleensä suuressa kaveriporukassa.
Lähtökohtien ja varallisuuden eriarvoisuus ja sen seuraukset esimerkiksi sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikuttavat osaltaan siihen, miten talouden järjestelyt sulkevat kasvavalta joukolta ihmisiä mielekkäät mahdollisuudet päätöksentekoon ja osallistumiseen hyvin nuoresta iästä asti.

2/11/2011

Yhdysvalloissa suurempi eriarvoisuus kuin Egyptissä, Jemenissä ja Tunisiassa

Naked Capitalism, yksi maailman suosituimmista talousaiheisista blogeista, nosti esiin hätkähdyttävän tilastotiedon. Taloudellinen eriarvoisuus Yhdysvalloissa on suurempaa kuin esimerkiksi Egyptissä, Jemenissä ja Tunisiassa, joissa kansalaisten suurprotestien taustalla on vaikuttanut voimakkaasti juuri taloudellinen eriarvoisuus.
Egyptian, Tunisian and Yemeni protesters all say that inequality is one of the main reasons they’re protesting.
However, the U.S. actually has much greater inequality than in any of those countries.
Specifically, the “Gini Coefficient” – the figure economists use to measure inequality – is higher in the U.S.
Tekstissä pohditaan, miksi eriarvoisuuden räjähdysmäinen kasvu ei ole aiheuttanut mellakoita Yhdysvalloissa. Yhdeksi syyksi esitetään yhdysvaltalaisten huonoa tietoutta tulo- ja varallisuuseroista.

2/10/2011

Taloussanomat: Ulosotto tuotti vuonna 2010 ennätyspaljon

Taloussanomien mukaan vuonna 2010 Suomessa perittiin ulosotoissa enemmän kuin koskaan:
Ulosoton hakijoille tilitettiin ulosoton kautta euromääräisesti enemmän kuin koskaan aiemmin, noin 837 miljoonaa euroa. Summa oli yli 100 miljoonaa euroa enemmän kuin toissa vuonna.
Viime vuoden aikana ulosotossa saatavia perittiin kaikkiaan noin 518 000 velalliselta. Vuoden lopussa velallisia oli yhteensä 239 000, joista yritysvelallisia oli 22 000.

2/09/2011

Taloussanomien kolumni: Luonnonkin voi yksityistää

Anna Mård kirjoittaa kolumnissaan Taloussanomissa, että brittihallitus suunnittelee valtion metsien myymistä yrityksille, järjestöille ja muille yhteisöille. Mård kauhistelee metsien yksityistämisaikeita, mutta pitää kokemuksia viime vuosikymmenien yksityistämisaallosta Britanniassa pääosin hyvinä.
Valtio voi kuitenkin saada omistuksistaan kipeästi kaivattua rahaa. Viimeisimmällä yksityistämislistalla ovat mm. posti, satamat, rannikkopelastuspalvelu, jotkut yliopistot ja tietenkin myös metsät. Mikään ei ole valtakunnassa pyhää silloin, kun rahaa tarvitaan.
Viimeaikaisen talouskurimuksen aikana on esitetty toistuvasti ajatus siitä, että valtioiden talous toimii samoin periaattein kuin kotitalouden menot ja tulot. Toisin sanoen valtion tulojen on aina ylitettävä menot, muuten valtiota odottaa konkurssi. Myös Mårdin kolumnissa tämä ajatus näkyy voimakkaasti. Logiikka on yksinkertainen ja tarttuva, mutta valtioiden kohdalla täysin virheellinen. Valtioiden pitäisi nimenomaan pyörittää talouttaan väliaikaisilla, nykyistä suuremmilla budjettivajeilla, ja ohjata rahaa koulutukseen, vihreään infrastruktuuriin ja terveydenhuoltoon, missä euroa kohden syntyy eniten työpaikkoja. Valtioiden lainaehdot ovat yksittäisiä kotitalouksia merkittävästi paremmat, eikä valtio voi joutua yrityksen kaltaisesti konkurssiin. Monet maailman talousvetureista ovat kulkeneet jo pitkään alijäämäisillä budjeteilla – toisin sanoen lainarahalla.

Myös rahoitussektoria on säädeltävä nykyistä voimakkammin – rahoituspalvelut kannattaisi kansallistaa kokonaisuudessaan. Rahoitussektori on hyödyllinen, kun se ohjaa yhteiskunnan säästöjä hyödyllisiin ja tuottaviin investointeihin, kuten uusiin ja parempiin tuotantokoneisiin. Viime vuosikymmeninä rahoitussektori on siirtynyt poispäin alkuperäisestä tehtävästään kohti spekulatiivisia rahoitusinvestointeja suurten voittojen perässä, mikä on johtanut säännönmukaisesti toistuviin talouskupliin.

Pidemmällä aikavälillä tarvitsemme vision taloudesta, joka perustuu demokraattiseen suunnitteluun markkinamekanismien sijaan.

2/08/2011

Talouselämä: Ruoan hinta voimakkaassa nousussa

Talouselämä uutisoi 5. helmikuuta Tilastokeskuksen tietojen perusteella, että ruoan hinta on voimakkaassa nousussa. Paprikan hinta on noussut vuodessa 67 prosenttia, sipulin 65 prosenttia, porkkanan 35 prosenttia ja banaanin 24 prosenttia.
Miten se on mahdollista? Uusin virallinen inflaatiolukuhan on "vain" 2,9 prosenttia. Sen verran kuluttajahinnat nousivat joulukuussa vuoden takaisesta Tilastokeskuksen uusimman kuluttajahintaindeksin mukaan.
Ongelmana on, että inflaatioluku sisältää muun muassa asuntolainojen korkokustannukset, joiden lasku painaa myös laskennallista inflaatiota alaspäin. Tosiasiassa köyhien kokema hintojennousu on siis reilusti laskennallista noin kolmea prosenttia suurempaa, koska heidän varoistaan merkittävästi suurempi osa kuluu jokapäiväisiin menoihin, kuten asumiseen ja ruokaan, joiden hinnat ovat erityisesti nousussa. Käytännössä ruoan nopea kallistuminen tietää entistä vaikeampia aikoja vähävaraisille, joiden määrä kasvaa Suomessa vauhdilla.

2/07/2011

TIME: Goldman Sachs-pankin johdon palkka kolminkertaistettiin

Time uutisoi 28. tammikuuta, että Goldman Sachs, yksi maailman suurimmista rahoitusyrityksistä ja maailmanlaajuisen talouskriisin aiheuttajista, kolminkertaisti johtonsa palkan. Palkan lisäksi johtajat saavat osakkeita, optioita ja muita kannustimia.

Goldman Sachsin johtajien palkankorotus on vain yksi äärimmäinen esimerkki markkinoiden palkitsemisperiaatteiden vinoutuneisuudesta.

2/04/2011

Taloussanomat: Tämän takia et saa isompaa palkkaa

Taloussanomat pohtii uutisessaan onko palkka arvostuksen mitta. Sanomien haastatteleman yhteiskuntatieteen tohtori, professori Harri Merlinin mukaan
– Arvostuksella ja ansioilla ei ole minkään valtakunnan tekemistä toistensa kanssa, yhteiskuntatieteen tohtori.

Hänen mukaansa ansiotilastoissa marssitaan edelleenkin 1960-luvun tahtiin tai ammattien tilastollisen luokituksen tahtiin, joka juontuu 1950-luvun Amerikasta.

[...]työn vaativuus on yleisesti hyväksytty palkkausperuste, mutta siitä käydään jatkuvaa vääntöä. Iso ongelma on hänen mukaansa se, että se perustuu jo olemassa oleviin rakenteisiin, kuten ammattikunnan mies- tai naisvaltaisuuteen tai jonkin ammattikunnan jäsenten rotuun ja ihonväriin.

– Todellisen vaativuuden mittaaminen ja sen jatkuva päivittäminen olisi erittäin työlästä ja kallista
Taloussanomat viittaa Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksen julkaisemaan Eriarvoisuus Suomessa -kyselyyn, jossa kansalaiset pääsivät arvioimaan sekä mitä eri ammateissa tienataan että mitä niissä heidän mielestään pitäisi tienata.
Suuryritysten johtajien palkoista vastaajilla oli todella hatarat arviot. Todellisuus ylitti kansan näkemykset 5–6-kertaisesti. Kansalaiset kuvittelivat suuryritysten johtajien tienaavan 15 000 euroa kuukaudessa, vaikka heidän mielestään 10 000 euron palkan pitäisi riittää. Todellisuudessa johtajat tienasivat keskimäärin 64 000 euroa kuukaudessa.

2/03/2011

KU: Opettajat uupuvat äärirajoille

Kansan Uutiset uutisoi Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n teettämästä kyselystä koskien opettajien kokemuksia työstään ja siihen liittyvistä muutoksista.
Puheenjohtaja Olli Luukkainen on tulosten perusteella huolissaan opettajien hyvinvoinnista lisääntyvien oheistehtävien ja raskaiden ryhmien aiheuttamassa kuormituksessa.

– Tulokset antavat selvän kuvan siitä, että opettajilla ei ole niukkojen resurssien vuoksi mahdollisuutta tehdä työtään niin hyvin, kuin he haluaisivat ja mihin heillä olisi tietoa, taitoa ja koulutusta. Opettajat eivät myöskään koe, että palkka olisi oikeassa suhteessa työn määrään ja sen vaativuuteen nähden.

2/02/2011

Taloussanomat: Kansa maksaa suorat ja epäsuorat pankkituet

Talouselämä-lehden mukaan näkyvät tuet pulaan joutuneille pankeille ovat poliittisesti kiusallisin tuen muoto eivätkä suinkaan ainoa tapa, joilla valtiot tukevat pankkeja. Niiden lisäksi huomattavan osan tuesta muodostavat näkymättömämmät "häivetuet".
Keskuspankit ovat pakottaneet lyhytaikaiset rahamarkkinakorot historiallisen mataliksi maailman suurimmissa talouksissa. (...) Samalla keskuspankit ovat varmistaneet pankkien maksuvalmiutta tarjoamalla niille ilmaista tai melkein ilmaista keskuspankkirahoitusta jopa rajoituksetta, niin kuin euroalueen EKP on tehnyt.

Karkeasti pelkistäen keinotekoisen matala korkotaso on samaan aikaan tulonsiirto säästäjiltä pankeille ja velallisille ja toinen tulonsiirto veronmaksajilta pankeille. Nollaan prosenttiin tai hyvin lähelle nollaa pakkotoimin painettu talletuskorko tarkoittaa, että tallettajat saavat säästöilleen pienempää tuottoa kuin he ilman keskuspankkien toimia saisivat.

Veronmaksajat tarjoavat parhaillaan pankeille lähes ainutlaatuisen tuottoisan tilaisuuden mittavaan korkoerokeinotteluun (...) Kyse on siitä korkoerosta, joka jää keskuspankin omista keskuspankkiluotoistaan pankeilta perimän koron ja valtioiden omista velkakirjoistaan pankeille maksamien korkojen väliin. Nyt tuo korkoero merkitsee pankeille epätavallisen suurta ja lisäksi likipitäen riskitöntä voittoa.
Taloussanomat viittaa italialaisen Trenton yliopiston ja yhdysvaltalaisen UCLA-yliopiston ruotsalaissyntyisen talousprofessori Axel Leijonhufvudin kirjoittamaan artikkeliin
On hyvin kyseenalaista, että veronmaksajien varoja päätyy erittäin suurin määrin pankkien pääomittamiseen keskuspankkien päätöksin vailla parlamentaarista päätöksentekoa. Tässä tuessa on hänen mukaansa kyseenalaista myös se, että veronmaksajien ei ole ilmeisesti edes tarkoitus oivaltaa kustantavansa erittäin mittavaa pankkitukea.

2/01/2011

YLE: Joka neljäs yksinhuoltajaperhe tarvitsee toimeentulotukea

YLE Uutisten mukaan yksinhuoltajaperheiden taloudellinen tilanne on heikentynyt selkeästi viime vuosina. Yksinhultajaperheiden heikentynyt asema on yksi huolestuttavista esimerkeistä siitä, mitä OECD-maiden nopein tuloerokehitys aiheuttaa.
Yksinhuoltajaperheiden taloudellinen tilanne on heikentynyt 2000-luvulla verrattuna muuhun väestöön. Joka neljäs yksinhuoltajaperhe joutuu turvautumaan toimeentulotukeen.

Joka neljäs yksinhuoltajaperhe elää nykyään suhteellisessa köyhyydessä, eli tuloja on alle 60 prosenttia suomalaisten keskitulosta. Vielä viisitoista vuotta sitten yksinhuoltajaperheistä köyhiä oli harvempi kuin joka kymmenes. 
Heidän tilannettaan vaikeuttaa entisestään se, että toimeentulotukoea saavilta lapsiperheiltä vähennetään lapsilisät.